ANTERO LÄRVÄSEN KULTTUURIVARTTI

- Hyvää päivää, hyvät ihmiset, niin kuin Heikki Hietamies aikanaan totesi Suomen suosituimman viihdeohjelman Lauantaitanssien alussa. Täällä Antero Lärvänen täältä Huitsinnevadan Paikallistelevision lähetyksestä ja tässä lähetyksessä käsittelemme erilaisia kulttuuriin liittyviä ilmiöitä olivat ne sitten musiikin, proosan, runouden, teatterin, liikkuvan kuvan tai minkämitäkin tiimoilta. Apunani ja asiantuntijana lähetyksessämme on Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kulttuuritoimittaja Jönnes Höytämö. Kulttuuritoimittaja Höytämö, tervetuloa tänne liikkuvan kuvan osastolle sieltä painetun sanan osastolta. Kollegoja ja saman firman miehiähän me tässä ollaan.

- Kiitos kiitos, Antero ja lämmin tervehdys kaikille katsojille. On mukavaa vaihteeksi koitella tätä kuvaformaattiakin.

- Kerrotko kuinka olet pätevöitynyt kulttuuritoimittajan tehtävääsi? Sehän tiedetään, että Huitsinnevadan Paikallisdemokraatilla on rima korkealla ja sinne ei mitään rupusakkia valita.

- Vaan kerronhan toki. Minähän olen siis iältäni 48-vuotias mies ja olen toiminut motokuskina kaksikymmentä vuotta ennen kuin aloitin kulttuuritoimittajan hommat viime vuonna. Olen lukenut Jerry Cottonia ja Tex Willeriä säännöllisesti pikkupojasta alkaen ja sen lisäksi olen katsonut huomattavan määrän Chuck Norrisin ja Steven Seagalin elokuvia. Luonnollisesti katson joka itsenäisyyspäivisin Tuntemattoman Sotilaan vanhan version. Olen harrastanut metsästystä ja kalastusta pienen ikäni ja olen niitä harvoja metsämiehiä jotka ovat onnistuneet ampumaan kaakanan lähietäisyydeltä. Osaan rakentaa ulkopaskiksen huomattavasti halvemmalla kuin sambialainen kymppätonnin versio maksaa. Pystyn erottamaan Koskenkorvan ja Dry Vodkan toisistaan silmät sidottuina pelkän hajun perusteella. Harrastan kotimaanmatkailua ja olen tässä harrastuksessani käynyt yli sadalla suomalaisella snagarilla. Lisäksi voin todeta, että en ole koskaan nähnyt Tampereen Yliopistoa livenä.

- Vaan jos tuolla kulttuurillisella osaamisella ei homma hoidu niin ei sitten millään. Mutta mikäs meidän aiheemme tämän kerran kulttuurivartissa onkaan?

- Tällä kertaa keskitymme tuoreeseen huumorivideoon, jonka on julkaissut poikkitaiteellinen performanssiryhmä nimeltä ”Poliisi”. Tämä otos, nimeltään ”Poliisileijona: sosiaalinen media” on pituudeltaan minuutti ja viisikymmentäyhdeksän sekuntia ja se sisältää huumorin keinoin toteutettua yhteiskunnallista satiiria. Voisi sanoa, että osittain teos onnistuu varsin mainiosti mutta  osittain siinä on vielä, no, sanotaan että käynnistysvaikeuksia minkä tietysti ymmärtää sillä kyseinen performanssiryhmä on aikaisemmin keskittynyt hieman toisenlaisiin itseilmaisun muotoihin ja huumori itseilmaisun muotona on heille vielä kovin uutta. Mutta yritystä ryhmällä kyllä löytyy. 

- Vaan eihän siinä mitään. Pannaanpa pitemmittä pulinoitta pätkä pyörimään:

- No niin, kuinkas Jönnes analysoisit tätä näkemäämme?

- Voi todeta, että tässä teoksessa on kolme selvästi erillistä osiota ja ehkä ne kannattaisi käsitellä erikseen. Ensimmäisessä, vajaa kaksikymmentä sekuntia kestävässä osiossa ryhmä on ihan hyvässä vedossa, sillä siinä poliisia mallintava poliisileijona liikkuu pelkästään lasten kanssa. Tämä on mielestäni satiirisesti onnistunut ratkaisu sillä sehän symboloi sitä, että poliisin kannattaa yrittää viedä sitä nykyisin niin kovasti tapetilla olevaa vihapuheen vastaista valistustyötä lähinnä lasten pariin. He kun eivät vielä välttämättä ymmärrä kaikkea ja voivat hyvinkin vastaanottaa sellaista valistusta jolle jo murrosikäinen päästää röhönaurun.

- Hyvä idea tässä alussa on myös tämä kova torvimusiikkimeteli joka symboloi sitä että valistus, tai no, propaganda kannattaa ehdottomasti tehdä mahdollisimman kovaäänisesti niin että se jyrää kaiken muun alleen. Myös varsin hyvä idea on tämä poliisin univormuun laitettu pikkupoika joka toruu aikuista miestä joka räplää älykännykkäänsä. Erityisen hyvä nyanssi on se että toruminen tapahtuu siitä huolimatta, vaikka niin poika kuin tämä poliisileijona eivät itse asiassa tarkistaneet, että mitä se heppu puhelimellaan teki. Saattoihan olla, että kaveri olikin katsellut älyhärpäkkeestään täysin laillista ja poliittisesti korrektia homopornoa. Ehkä tässä annettiin viesti, että kun vihapuhetta vastustetaan, niin aika ajoin laitetaan mutkat suoriksi ja oheisvahinkojakin saattaa tulla, mutta ne on hyväksyttävä suuremman asian nimissä.

- Joka tapauksessa tässä alkujaksossa performanssiryhmä ”Poliisi” muistuttaa hyvin, että toimintaansa pikku hiljaa aloittelevan diktatuurin kannattaa satsata Pavlik Morozovin hengessä erityisesti lapsiin. Ja erityisesti loppuhetki tässä ensimmäisessä osiossa oli herkullinen, sillä siinähän vihjaistiin – tuota poliisileijonaa käyttäen – että Poliisilla organisaationa on nuppi turvonnut jo niin suureksi ettei se mahdu enää partioauton sisään.

- Mennäänpä sitten tähän toiseen osioon. Mitäs siitä tuumailet? Et näyttänyt olevan siitä yhtä vakuuttunut kuin tästä ensimmäisestä.

- No en ollunna niin. Tässä osiossa olisi ollut suuret mahdollisuudet saada aikaan tarvittavaa inhimillistä syvyyttä mutta se sortuu helppoon ratkaisuun. Tämähän on suoraan kuin jostain oikean poliisin propagandavideosta jossa pikku-Alma opettaa äitiään, että poliitikoille ei saa kirjoittaa rumia. Tässähän on perusasetelmana se, että äitee kirjoittaa käärmeissään jollekin poliitikolle joka on toistanut jotain suvaitsevaa epistolaa joka on toistettu noin miljoona kertaa. Tilanne olisi antanut mahdollisuudet herättää lämpimiä inhimillisiä tunteita myös sitä poliitikkoa kohtaan. Yritystähän siinä tietysti oli, mutta lopputulos jäi sanellun ja ulkoaluetun makuiseksi. Pikku-Alma olisi voinut sanoa mieluummin vaikka näin:

- ”Kuules äiti. Etkö sinä ymmärrä, että tuon henkilö X:n jolle sinä kirjoittelet identiteetti pysyy kasassa ja itse asiassa jopa rakentuu nimenomaan sen epistolan varaan mitä sinä nyt yrität kyseenalaistaa? Jos sinä menet nyt puhkomaan tuon epistolan sisällön, niin sinä samalla voit romuttaa kokonaan myös hänen identiteettinsä ja sehän aiheuttaa vähintäänkin armottoman henkisen pipin ja ehkä vielä paljon suuremmat traumat? Ajatteles äiti, tuo epistola mitä hän suoltaa on kumminkin se ainoa asia, millä hän on rakentanut koko elämänuransa. Sinulla äiti on sentään ammattitaito ja sitä kautta työ mutta hänellä ei ole mitään muuta. Ilkeä faktapuheesi voi järkyttää poliittisesti korrektiin ja turvalliseen paskapuheeseen tottunutta henkilöä jopa vuosiksi eteenpäin. Jos sinä äiti nyt painat tuota enteriä ja lähetät viestin, niin se on kyllä tosi tuhmasti tehty.”

- Huomaatko Antero, kuinka pienillä muutoksilla tulos olisi ollut huomattavasti toimivampi ja ihmisläheisempi?

- No piru vie… hjuu… toi on kyllä totta. Siinä olis tullut heti semmonen, mitenkä sen sanoisin, inhimillisempi ja jotenkin todellisempi tuntu. Siis minähän en sinänsä mistään draaman kaaresta vai siltapalkkiko se oli ymmärrä mitään mutta tuossa kyllä poliittisen satiirin kannalta jäi betoni raudoittamatta vaikka mesu toi työmaalle kaikki tarvittavat materiaalit. Vaan mene ja tiedä että  johtuisiko tuo sitten kokemattomuudesta ja sitä kautta liiallisesta innosta? Kiire saada valmista saa aikaan sen, ettei malteta miettiä kaikkia nyansseja? Vaan entäs se kolmas osio?

- Ja tässähän tämä performanssiryhmä onnistuu parhaiten koko tämän videon aikana. Tää on oikeastaan mestarillisesti toteutettu. Vaikka tiedetään, että kyseessä on vain poikkitaiteellisen performanssiryhmän fiktiivinen esitys, niin tää lopun laulu- ja soitto-osuus pistää hetkeksi aikaa epäilemään että hitto vie, onko nää ihan oikeasti poliiseja? Naamat on porukoilla just sellaiset pakkohymyllä varustetut ja koko aika takaisin näkkärille pyrkivät värkit että pistää epäilemättä miettimään, oliko vieressä poliisin ylijohtaja toteamassa että eläytykää ny perkele tai muuten itkette ja eläydytte. Tässä performanssiryhmä on onnistunut erinomaisesti. Sillä ei kai oikea poliisi tekisi kuitenkaan mitään ihan näin amatöörimäistä? Tää oli tältä ryhmältä hyvä oivallus.

- Kuinka arvostelisit teoksen kokonaisuudessaan?

- No sanoisin, että tyydyttävä plus. Tässä näkyy ryhmän tuoreuden aikaansaamaa haparointia mutta olen kuullut, että ryhmä aikoo tehdä kaikkiaan sata tällaista videota vuoden aikana. Vuoden loppupuolella tältä ryhmältä voi odottaa suoranaisia mestariteoksia. Samanlaisia kuin performanssiryhmä ”Ylen” tekemä legendaarinen raiskauksenestovideo. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi tämän esityksen youtube-versiosta on poistettu kommentointimahdollisuus. Olihan tässä kuitenkin niin mainioita humoristisia elementtejä että kommentit olisivat varmasti kannustaneet ryhmää jatkamaan työtään entistä suuremmalla innolla.

- Sitä minäkin jäin vähän ihmettelemään, sillä kyllähän rakentava palaute on aina paikallaan ja epäilemältä tältä performanssiryhmältä tullaan näkemään vielä monta hassunhauskaa videota kuluvan vuoden aikana. Päätämme kulttuurivarttimme tällä kertaa tähän ja Hui-TV jatkaa poliittisesti korrektilla ja kulttuurillisesti korkeatasoisella musiikilla jota esittää feministinen taiteilijaryhmä The Sirens:

- Vaan mitenkä on, Jönnes, lähdetkös Lällävedelle saunomaan?

- Ilman muuta lähden.

myöhemmin Lällävedellä:

Antero: Mitenkäs sinä Jönnes muuten olet viihtynyt noissa kulttuuritoimittajan hommissa?

Jönnes: No kerrassaan erinomaisesti. Näähän on mainioita hommia, varsinkin kun ei sotke sekaan mitään kulttuuria. Ainakaan ns. korkeasellaista. Luvassahan on seuraavana juttusarja jossa käydään läpi parhaat suomalaiset nakkikioskit ja sen jälkeen vertaillaan Lälläveden parhaita rantasaunoja. Sitten on tulossa kattava suomalaista kirjallisuutta esittelevä sarja, jossa käydään läpi koko Veikko Huovisen tuotanto. Niin juu, ja työn alla on myös juttusarja parhaista työpaikalla esitetyistä kirouslitanioista. Tällä hetkellä piikkipaikalla on se eräs motokuski, eli entinen kollegani. Veikkaan, että hänestäkin tulis kelpo kulttuuritoimittaja.

Hösse: Pitäis kyllä saada tuo Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin levinneisyys kattamaan koko maan.

Pertta: Kyllä. Maassa on paljon kulttuurinnälkäisiä ihmisiä ja hyvät kulttuurijulkaisut ovat turhan harvinaisia.

Antero: Täytyy kutsua päätoimittaja Esko Äng tänne saunomaan ja ottaa asia työn alle. Vaan tuli mieleen semmonen uusi juttuidea sille performanssiryhmä ”Poliisille”. Nehän vois käyttää sitä kovasti poliisien näköistä porukkaa ja pistää ne laulamaan eksoottisilla uussuomalaisilla kielillä että ”Älä ryöstä, älä pahoinpitele, älä raiskaa!”.

Hösse: Mutta Antero hei, eihän se semmonen käy päinsä. Sehän olis viharikos.

Pertta: Joo, sillä siitähän saattaisi saada tulkinnan että nämä tietyt eksoottiset uussuomalaiset kansanryhmät tekisivät väkivalta- ja seksuaalirikoksia väkilukuunsa nähden tolkuttoman paljon enemmän kuin kantasuomalaiset.

Jönnes: Ja vaikka se noin niin kuin teknisesti ottaen pitää paikkansakin, niin sen ääneen lausuminenhan on  omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja. Johan näin on sanonut eräs apulaisvaltakunnansyyttäjäkin.

Antero: Hjuu… niinhän se taitaa olla… täällä on vaan niin pirun hyvät löylyt että ne tuppaa huuhtomaan aika ajoin pois tuon kovalla työllä rakennetun poliittisen korrektiuden. Niin että huuhdellaanpas ne loputkin. Hösse, viitsitkö?

Kiuas: Tsöss!