XXIV YMMÄRRYSHARJOITUS

Tässä blogissa on ajan kuluessa usein käsitelty sitä valitettavaa ja pelottavaa ilmiötä että suomalainen poliisi on muuttumassa aina vain pitenevin askelin tavallisesta poliisiviranomaisesta poliittiseksi poliisiksi. Tuttu ja turvallinen Reinikainen on pikku hiljaa muuttamassa itseään jonkunlaiseksi Reinhard Heydrichin kevytversioksi. Edellisessä postauksessani nähty video oli siitä yksi hyvin kuvaava  esimerkki. Video ei ollut propagandamielessä kylläkään kovin onnistunut, sillä jos propagandan huomaa propagandaksi noin kolmessa sekunnissa ja se herättää yhtä aikaa sekä vastenmielisyyden että myötähäpeän tunteita voi todeta, että hommassa on vielä lievää enemmän hiomista. Tietysti propagandan kannalta on ongelmallista myös se, että tällä kertaa propagandan esittäjällä ei ole koko mediakenttää kourissaan niin kuin viime vuosisadan diktatuureilla oli.

Lukijakin on hyvin tietoinen siitä, että kun poliisi nykyisin twiittaa ”nyt meillä on tekemisen meininki” niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että tinanapit ovat lähtemässä innolla laittamaan kuriin esim. huumerikollisuutta, talousrikollisuutta tai vaikkapa matujen tekemää väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta. Eihän toki, vaan lukija tietää että tekemisen meininki tarkoittaa sitä, että suomalaiset väärinajattelijat pyritään hiljentämään mahdollisimman tehokkaasti.

Tässä ei ole lukijalle mitään uutta enkä sitä sen enempää tässä ymmärrysharjoituksessani käsittelekään. Pyrin sen sijaan miettimään syitä siihen, miksi poliisi on muuttumassa / jo muuttunut joksikin, jota tavallinen kansalainen ei enää tunnista ja tuskinpa sitä tunnistaisi kolmenkymmenen vuoden takainen poliisiorganisaatiokaan. Muuttanut itsensä kansalaisten turvallisuudesta huolta pitävästä organisaatiosta kansalaisten valvonta-, komento- ja mielenmuokkausorganisaatioksi. Asiat tuon kokoisissa organisaatioissa eivät tuosta noin vain tapahdu, vaan joku syy siihen täytyy olla. Tässä ymmärrysharjoituksessa ei mietitä sitä, mitä tavallinen rivipoliisi asiasta ajattelee, sillä hänen mielipidettään ei poliisijohdon taholta kuitenkaan kysytä ja poliisienkin perheissä pääelinkeino on syöminen, joten kenttäkonstu suorittaa hänelle mainitut tehtävät turpa rullalla tietäen hyvin, että työttömän työnhakijan elämä voi olla mielenkiintoista mutta harvemmin miellyttävää. Keskityn siis miettimään sitä, miksi poliisin keski- ja ylin johto on muovaamassa poliisia poliittiseksi organisaatioksi.

Itse – rajoitetulla ja alikoulutetulla ajattelukyvylläni – päättelen, että mahdollisia syitä voi olla kaksi.

Ensimmäinen mahdollinen syy: aito usko

Voisiko olla niin, että poliisin johtotaso on oikeasti ja vilpittömästi omaksunut uskonnon tasolle nousseen monikultturistisen ideologian? Jos näin on, niin poliisin toimenpiteet ovat tietysti siihen nähden loogisia, sillä silloin poliisikin organisaationa uskoo että jatkuva ja kasvava ulkomaalaisten, erityisesti etnisesti edistyksellisten sellaisten hilaaminen Suomeen on se tunnusmerkki josta tunnistaa yhteiskunnallisen kehityksen ylimmälle humanistiselle tasolle nousseen valtion. Eli se pitää nykyistä yhteiskunnallista utopiakokeilua ja siihen liittyvää etnisen väestörakenteen keinotekoista muutosta tavoiteltavana ja välttämättömänä tilana, jonka vastustaminen itsessään on sekä rikollista että pyhien inhimillisten periaatteitten vastaista.

Koska kyse on ideologiasta johon sokeasti uskotaan, se menee kaiken muun yli ja silloin tämän ulkomaalaisväestön tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset pyritään yksinkertaisesti vaientamaan (kai lukija muistaa syksyn 2014 pääkaupunkiseudulla suomalaisiin kohdistuneen etnisen väkivalta-aallon josta poliisi jo silloin selitti ettei mitään etnistä väkivalta-aaltoa tai jengiytymistä ole olemassakaan) tai ainakin selittämään sosioekonomisena haasteena, jota nimenomaan kantaväestö ei ole onnistunut ratkaisemaan. Monikultturismille olennaista on se, että jos käytäntö ei vastaa teoriaa, niin silloin käytännössä on vikaa ja se on korjattava.

Mikäli nykyisen toiminnan syynä on poliisin omaksuma monikultturismi-ideologia, ei tarvitse yhtään epäillä miksi poliisi yrittää hiljentää sosiaalisessa mediassa toimivat väärinajattelijat. Sillä siinä tapauksessahan poliisi ei tee varsinaisesti poliisin työtä, vaan se käy uskonsotaa.

Jos poliisin keski- ja ylin johto on omaksunut monikultturismi-idelogian, silloin poliisin peilikuvasta katsoo vastaan Thomas Elfgren. Rikosylikomisario, joka on monikultturismin vannoutunut kannattaja.  Heppu, joka adoptoi itselleen Ruandasta kerralla kuusi häiskää. Ehdoton Suomen ennätys muuten, yleensä adoptioita vahditaan aika tarkasti. Miten tuo yleensä oli mahdollista? Lisäksi hän toimii Rasmus ry:n hallituksen jäsenenä. Lukija puolestaan tietää hyvin, että kyseinen Rasmus sisältää todennäköisimmin kaikkein eniten reaalimaailmasta vieraantuneet yksilöt tässä maassa. Ja kyseinen Elfgren on yksi sen vaikutusvaltainen jäsen. Häntä kunnellaan.

Jos poliisin toiminnan syynä on aito usko, voisin tehdä epätieteellisen mutta silti toimivan johtopäätöksen että kusessa ollaan ja kaulaa myöten.

Toinen mahdollinen syy: ajatukseton ja sitä kautta ylilojaali viranomainen

Olen useampaan otteeseen todennut blogissani, että julkinen sektori ei suinkaan hae keski- ja ylijohdon tehtäviin parhaita ja osaavimpia ehdokkaita vaan se suosii sopivan oppiarvon itselleen ulkoalukenutta, ajatuksetonta ja mielipiteetöntä yksilöä jonka paras vahvuus on siinä, että hän ei kyseenalaista järjestelmää, koska hänellä ei korviensa välissä yksinkertaisesti ole resursseja siihen. Niinpä hänelle annetut ohjeistukset ja määräykset muuttuvat hänen päässään hänen omiksi varmoiksi mielipiteikseen jotka hän toteuttaa (toisin sanoen laittaa alaisensa toteuttamaan) ilman minkäänlaista epäröintiä tai kyseenalaistamista. Nehän ovat hänen omia ajatuksiaan, jotka joku toinen tosin hänelle syötti. Tällaiset johtajat ovat syy siihen vallitsevaan perusolettamaan että koneisto ei voi olla väärässä ja sitä myötä se on valmis tarvittaessa käymään loputtomasti käräjiä sellaisistakin asioista missä koneiston olisi paljon yksinkertaisempaa tunnustaa virheensä ja mahdollisesti maksaa sopivat korvaukset.

Poliisi on osa julkista sektoria, enkä usko sen ainakaan nykyisessä mallissaan eroavan muusta julkisesta sektorista. Lieneekö sitten eronnut koskaan. Yhtä kaikki, tässä mahdollisessa vaihtoehdossa poliisin ajatukseton ja mielipiteetön johto toteuttaa (eli laittaa kenttäkonstut toteuttamaan) poliittisen johdon typerimmätkin mielihalut koska se ajattelee, että näin virkakoneiston on tehtävä. Niin kuin esimerkiksi tällä hetkellä väärinajattelijoiden vaientamisen. Sitä myötä poliisi on siinä älyttömässä tilanteessa, että se joutuu keskittymään facebookien ja blogien pläräämiseen etsien edes jotain, josta saattaisi saada syytteen aikaiseksi vaikka sillä olisi aivan varmasti oikeaa poliisintyötä muuallakin. Tällainen ylilojaali virkamies joutuu luonnollisesti toimimaan haluamattaankin ideologisten syitten vuoksi tässäkin vaihtoehdossa sillä poliittinen koneistomme tunnustaa monikultturistista ideologiaa. Virkamies toteuttaa sitä mitä vaaditaan, vaikkei sitä täysin ymmärtäisikään ja protestoi (jos protestoi) korkeintaan eläkkeelle jäätyään. Mikä on tietysti merkityksetöntä sillä silloin hänen tilalleen on jo palkattu uusi ulkoalukenut, ajatukseton ja mielipiteetön yksilö.

Hyvä virkamies ja hyvä virkakoneisto pitää periaatteenaan, ettei se kyseenalaista annettuja määräyksiä. Olen aikaisemminkin todennut, että yhtä lailla hyviä ja tunnollisia tehtävänsä mitään kyseenalaistamatta suorittavia viranomaisia on löytynyt mm. niistä maista, joissa samanlaiset viranomaiset pakkasivat ihmisiä härkävaunuihin joissa heidät kuskattiin toisten samanlaisten viranomaisten toimesta tapettaviksi.

Tämänkaltaiset viranomaiset ovat diktatuurille olennaisen tärkeitä. Ihmisten vapaudelle ja hyvinvoinnille vaarallisimmat yksilöt eivät suinkaan ole niitä idealisteja jotka ovat päättävissä portaissa. Yksinään, ilman käsikassaraa he ovat pelkkiä uneksijoita ilman mahdollisuutta toteuttaa unelmiaan. Vaarallisimpia ovat ne tunnolliset viranomaiset, jotka laittavat idealistien ideat toteen. Käytännössä. Rumassa sellaisessa. Suomi alkaa olla myös sillä tiellä. Suomi ei ole vielä hirmuvalta, mutta se on hyvää vauhtia etenemässä pakkovallaksi. Ja ne yksilöt, jotka pitävät tätä kehitystä vääränä, ovat hyvien ja tunnollisten virkamiesten tähtäimessä, koska heitä johtavat poliittiset idealistit niin haluavat. Eivätkä hyvät ja tunnolliset viranomaiset kyseenalaista heidän haluaan.

Jos syynä poliisin toimintaan oli tämä toinen vaihtoehto, niin kusessa ollaan joka tapauksessa. Mutta silloin tilanne on kuitenkin parempi kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Sillä jos poliittinen suunta muuttuu järkevämpään suuntaan, niin silloin lojaali virkakoneisto seuraa mukana.

En voi sanoa että tuntisin juuri poliisikoulutusta. Mutta pitäisin hyvänä, ja suorastaan välttämättömänä että siihen kuuluisi pitkä kurssi aiheesta ”käsky ja sen moraalinen oikeutus”, jonka kurssin tulisi perustua siihen viisaaseen sanontaan, eli ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. 

Jos poliisilla sellaista koulutusta on ollut, niin sitä ei voi nykypäivänä pitää kovin onnistuneena.