KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXXII

Hotellin respassa jatketaan sen asian ihmettelyä kuinka ja millä perusteella poliisi tehtäviään priorisoi, ainakin siihen liittyvän uutisoinnin perusteella. Uutisointiin tietysti vaikuttaa luonnollisesti valtamediamme jonka priorisoinnin kohteet lienevät yksinkertaisemmallekin varsin selkeät. Tuorein asiaa käsittelevä uutinen löytyy puolueettoman vasemmistolaisesta eli kokoomuslaisesta Verkkouutiset-julkaisusta. Kyseessähän siis on – kuinka ollakaan – tälläkin kertaa vihapuhe ja kun käsitellään siis pelkästään netissä puhua mälkyttämistä niin otsikointi on kieltämättä aika raflaavaa:

Poliisi KSML:lle vihapuheesta: Netin rikollisuus on hallitsematon ja loputon suo

Näin toteaa Maakansa, anteeks siis Verkkouutiset ja jatkaa:

Netissä leviävästä vihapuheesta on tullut niin hallitsematonta, että poliisin on mahdoton suitsia vihapuhetta täydellisesti. Etelä-Savon sivutoimisena nettipoliisina työskentelevä ylikonstaapeli Toni Reinikainen sanoo Keskisuomalaiselle päättäneensä jättää puuttumatta keskusteluihin, koska "se on hallitsematon maailma, jota pitäisi tehdä täyspäiväisesti".

– Netin rikollisuus on loputon suo, jota ei voi koskaan täysimääräisesti hallita, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen sanoo.

”Netin rikollisuus on loputon suo”. Edelleenkin tulee muistaa, että kyseessä ovat kirjoitetut sanat. Niillä ei olla tapettu ihmisiä. Niillä ei olla pahoinpidelty ihmisiä. Niillä ei olla raiskattu ihmisiä. Niillä ei olla varastettu tai tuhottu ihmisten omaisuutta. Sen sijaan niillä sanoilla kommentoidaan hyvin kyisellä tavalla maassamme oikeasti lisääntynyttä väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta. Rikollisuutta joka ei itse asiassa olisi lisääntynyt ensinkään ellei maassamme oltaisi tehty itsetarkoitukseksi sitä, että maahamme tuodaan tietoisesti ihmisiä jotka lisäävät sitä väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta.

Jälleen kerran voidaan todeta, että itse varsinainen ongelma ei ole ongelma, mutta kun ihmiset sanovat ongelmaa ongelmaksi ja puhuvat siitä ääneen, niin se onkin se todellinen ongelma. Jonka logiikan mukaan ”netin rikollisuus on loputon suo, jota ei voida koskaan täydellisesti hallita”. Hotellin respasta muistutetaan, että kyseessä ei ole mikään rikollisuuden suo, vaan lisääntyvä keskustelun, arvostelun ja suuttumuksen määrä. Joka puolestaan on seuraus. Seuraus siitä syystä, että järjettömän maahanmuuttopolitiikan vuoksi kansalaisten niin turvallisuus kuin kansantalous on kahdessakymmenessä vuodessa heikentynyt huomattavasti. Johtuen poliittisen eliitin tietoisesta päätöksestä.

Neuvo: Jos haluatte ojittaa tämän niin sanotun suon, niin älkää keskittykö seuraukseen. Poistakaa syy. Silloin se suo ojittaa itse itsensä.

Mutta näinhän ei poliittinen eliitti eikä virkakoneisto tee. Kyseisistä ylikonstaapeli Reinikaisesta ja poliisitarkastaja Kilpeläisestä ei osaa sanoa, ovatko he tyypillisiä ajatuksettomia virkamiehiä jotka panevat vaadittaessa pystyyn vaikka kimalaisten kännykkäratsian vai onko kyseessä sarkasmin taitavat herrasmiehet jotka hienosti kiertäen sanovat että ehkä parempaakin tekemistä olisi. Ja ehkä koko vihapuhehysteria olisi kannattanut jättää aloittamatta. 

Suomalaisen nettirikollisuuden kylmä, synkkä, syvä, ja samea suo.

Netissä vellovasta – joskin laissa edelleenkin määrittelemättömästä – rikollisuuden suosta syvästi huolestunut Verkkouutiset jatkaa asian tiimoilta ja kutsuu apuun myös kuuluisan verkkopoliisin Marko ”Fobba” Forssin:

- Sodassa vihakirjoittelua vastaan poliisi on tuomittu häviämään, mutta taisteluja sentään voitetaan – vaikkakin vähemmän kuin ennen. Viharikollisuus on ihan kuin muukin rikollisuus. Siihen voidaan puuttua tehostetusti ja lieventää ongelmaa, mutta sitä ei ikinä saada kokonaan pois.

Ongelmana tässäkin on se, että jälleen kerran sitä vihakirjoittelua jota Fobbakin jo komeasti viharikollisuudeksi kutsuu ei olla vieläkään määritelty. Joten se ei ole ”ihan kuin muukin rikollisuus”. Fobba antaa sitten Twitterissään meille rahvaan edustajille jopa vihapuhevärikartan.

Vihreällä pohjalla oleva teksti on asiallinen kommentti.

Keltaisessa merkityllä kommentissa sanankäyttö on sellaista, että varoitusvalo vilkkuu jo.

Punaisella merkityssä kommentissa puhutaan lopussa jo tappamisesta. Viesti on ylittänyt rangaistavuuden rajan.

Forss itse toteaa twiitissään, että sananvapaus on laaja ja kaikkia kolmea tekstiä on luonnehdittu vihapuheeksi.

Fobban värikartassa on vaan lievää suurempi ongelma ja Fobba tietää sen itsekin. Viime vuoden puolella poliisihallitus teki esityksen, jota ei olla vedetty takaisin:

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta. Ryhmän vastuulla olisivat myös viharikoksiksi arvoitavat kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset.

Tavalliselle ihmiselle esitutkinta on jo itsessään rangaistus johon sisältyy mahdollisuus työpaikan menettämisestä. Ja koska on selvää, että rikosilmoitusten tekijöitä aivan varmasti riittää, niin tuo Fobbarilan Värikartta menettää saman tien merkityksensä.

Ratkaisu ongelmaan olisi hyvin yksinkertainen. Hallituksen tarvitsisi vain lyödä eduskunnassa läpi seuraava teksti:

Niin sanottua vihapuhetta eli toisin sanoen viharikollisuutta ei ole se, jos esitetään perusteltua arvostelua ja faktoja, vaikka nämä saattaisivat olla kiusallisiakin ja jopa loukata jotakin. Tämä koskee niin maahanmuuttoa, maahanmuuttajia, poliittista eliittiä, virkamieskoneistoa, mediaa, tutkijoita ja yleensä ketä tahansa, jota kutsutaan termillä ”uusrälssi”. Mikäli tämäntyyppisestä arvostelusta tehdään rikosilmoitus, se ei ylitä esitutkintakynnystä.

Nettipoliisikin homma helpottuisi olennaisesti. Mutta eihän hallitus sitä tee, eikä politisoitunut oikeuslaitoksemme eikä virkakuntammekaan sellaista halua. Termiä ”vihapuhe” kun halutaan käyttää kontrollin välineenä ja silloin sen kuuluu olla mahdollisimman epämääräinen. Joku persujen vielä kansallismielinen kansanedustaja voisi kyllä piruuttaan tehdä tuosta boldatusta lauseesta lakiesityksen. Ja jälkikäteen sitten mahdollisimman laajalle levittää ne perustelut, minkä takia tuota lakiesitystä ei voi ottaa käsittelyyn.

Tässähän ei ole pitkäkään aika siitä, kun edelleenkin äärimmäisen kunnioitettu poliisimme julkaisi sosiaalista mediaa koskevan Poliisileijona-videonsa saaden aikaan kysymyksen että voiko myötähäpeä jossain vaiheessa saavuttaa absoluuttisen ylärajansa. Yhtä lailla korkeasti kunnioitettu Helsingin Sanomat näyttää olevan kateellinen poliisin saamasta huomiosta ja yrittää puolestaan itsekin lastenpropagandan arvostetulla saralla Lasten Uutiset-julkaisussaan joka käsitteli verkossa esiintyviä valeuutisia. Itse juttu oli oikeastaan melko ylimalkainen, mutta eräs, erään pikkutytön lausuma tai toimittajan hänen suuhunsa laittanut lause pisti silmään:

”Jos lehdessä sanotaan, että Donald Trumpia rakastetaan, se on valhetta. Jos siellä taas sanotaan, että Trumpia vihataan, niin se on totta. Tiedän sen, koska katson tv-uutisia samalla, kun isä ja äiti katsovat niitä.”

Muistaakseni ainakin vanhoissa journalistin säännöissä luki että älä yleistä, mutta tässä valtakunnan päälehtemme pamautti faktana sen, että tuoretta Yhdysvaltain presidenttiä ainoastaan vihataan ja suuntasi viestinsä nimenomaan lapsille. Tulisi muistaa se, että vaikka kuinka onkin laitettu genitaalihiekkaa pikkareihin niin kyseessä on siitä huolimatta Yhdysvaltain presidentti ja mediallamme näyttää olevan vakaa aikomus saada Suomen Washingtonin näkökulmasta jollekin tuoreelle ”pahan akselille”. Se on meinaan ainoa, jota mediamme voi saada aikaiseksi. Vaikka se Sanomatalossa ehkä on jäänyt hahmottamatta, niin suomalainen media ei sekä valitse eikä erota Yhdysvalloissa ei niin presidenttiä, senaatin jäsentä, kuvernööriä, pormestaria, sheriffiä eikä edes montanalaista postinkantajaa. Vaikka media tietysti on suunnannutkin propagandansa meille suomalaisille, niin Yhdysvalloissa ei asiaan välttämättä suhtauduta kevyehkönä vitsinä.

Muistutetaanpa vielä, kuinka nykyiset journalistin ohjeet määrittelevät hyvän journalistisen tavan:

Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.

Jep. Vastaanottaa. Ei lähettää. Miettikääpä tuota lausetta hetkinen.

Dafuq I just read?

Joskus ihminen vain törmää johonkin, jonka edessä riisuu lätsänsä ja hiljenee, no, jonkun äärettömän edessä. Sellaisiin kuuluu tämän ajatusten Hässissippin Mikael Jungnerin avautuminen. Kattokaa itte.

Muistutetaan, että kyseinen Jungner on siis demari, eli SDP:n jäsen. Kyseinen puolue lukeutuu ilmoituksensa mukaan työväenpuolueeksi ja on myös sitoutunut erityisesti vähäosaisten auttajaksi. Sitoutumistaan puolue osoittaa vaatimalla Suomeen lisää Ahmedeja, Mahmudeja, Abdelkadereita ja Mohammedeja ja vaatimalla heille varmaa, suomalaisten veronmaksajien kustantamaa elatusta ettei Ahmedin, Mahmudin, Abdelkaderin ja Mohammedin tarvitsisi koskaan mennä leipäjonoon.

Jungner mielletään myös intellektuelliksi. Hotellin respassa neuvotaan tuoreita vanhempia tilanteessa jossa jälkikasvu ei suostu syömään puuroaan. Laittakaa Jungnerin kuva pöydälle ja sanokaa, että jos et syö puuroasi, niin sinustakin tulee intellektuelli.

Todetaan vielä että olispa melko mielenkiintoista nähdä se tilanne, jossa Jungner menee leipäjonoon kättelemään siellä olevia ihmisiä ja kiittämään heitä sekä rohkeudestaan murtaa teollisen ajan päiväysvanhoja mielikuvia että konkreettisesta maailman pelastamisesta.

Syötyään sieniä useamman kuukauden shamaani saavutti lopulta pysyvän korkeamman tietoisuuden tilan. Samalla jumalat opettivat hänelle oman kielensä. Tämän vuoksi shamaani ei pystynyt enää kommunikoimaan kyläläisten kanssa. Aikansa asiaa murehdittuaan kyläläiset huomasivat, että heidän elämänlaatunsa oli alkanut yllättävästi parantua.

*

Vielä lisäys samana päivänä. Kommentoija Ghettomaksaja laittoi minulle linkin Iltalehden uutisesta jonka mukaan kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat eivät aio poistua Suomesta vapaaehtoisesti. Sehän ei ole tietysti suuri yllätys, mutta silmään pisti erään turvapaikanhakija Hakimin kertomus matkastaan Suomeen:

Unkarissa poliisit hakkasivat polveni ja mafia ryösti 1000 euroa. Saksasta minut heitettiin ulos ja Englannin kanaalissa olin vähällä hukkua, muistelee Hakim vaiherikasta matkaansa Irakista Suomeen.

Oletan, että lukija tuntee Euroopan kartan. Mikähän kertomuksessa mahtaa mättää? Oletan muuten, että Iltalehden toimittajankin tulisi tuntea Euroopan kartta.