TUOMIOPÄIVÄN SUUNPIEKSÄNTÄÄ

On tietysti selvää, että jos entinen (todennäköisesti nykyinenkin) kommunisti ja Kansan Uutisten päätoimittaja Yrjö Rautio pieksää suutaan, niin asiaan voi periaatteessa suhtautua olankohautuksella. Asia muuttuu astetta merkittävämmäksi kun kyseisen suunpieksämisen julkaisee maan suurin lehti Helsingin Sanomat. Silloin kannattaa katsoa, että mitäpä mediaeliittimme haluaa tällä kertaa syöttää meille perunakuopissa asuville nauriin jälttääjille. Aihe ei yllätä ketään, sillä siinähän varoitetaan taas kertaalleen Halla-ahon muodossa tulevasta maailmanlopusta. Linjan huomaa jo otsikossa:

Perussuomalaiset on vaarassa syöksyä kohti pimeyden ja pahuuden aikaa

Perussuomalaiset on vaihtamassa aateperintönsä kansainväliseen oikeistopopulismiin, jonka juuret ovat fasismissa

Komeita sanoja on, myöntää täytyy. Lähinnä tästä tulee mieleen se, että kenellä on hallussaan määrittelyvalta, hän tuppaa käyttämään sitä turhankin laajalti. Eli tähän pimeyteen, pahuuteen ja fasismiin syyllistyy jokainen, joka ei täysin sinisilmäisesti ja mitään kyseenalaistamatta pidä kehitysmaalaista maahanmuuttoa pyhänä itseisarvona. Sen määritelmän mukaan tosin huomattava osa suomalaisista vähintäänkin flirttailee kyseisen fasismin kanssa, pahimmillaan ilman että he ovat siitä tietoisia. Onneksi heitä valistaa ”puolueettomaan” sanomalehteen kirjoittava kommunistitoimittaja joka on puolestaan ihan oikeasti flirttaillut totalitaristisen ideologian kanssa mutta sehän on niinqu ihan eri juttu se.

Mielenkiintoista on sekin, että halu erota EU:sta ja eurosta on jollain tavalla äärioikeistolaista. Ehkä niin Rautio kuin HS mieltävät että pienten kansakuntien aika on ohi. Minkä muuten sanoi aikanaan myös eräs J. Stalin. Rautio jatkaa ja ruotii lisää häntä jurppivia aikamme ilmiöitä:

Nyt on jo kyllin selvästi nähtävissä myös se, millaisiin mielettömyyksiin Donald Trumpin voitto on johtanut Yhdysvalloissa ja kuinka vahingollinen brexit on sekä briteille itselleen että koko Euroopalle.

Tässähän riittää tiedostavan toimittajan toteaminen, että ”ilmoitan, että mielettömyyksiä on tapahtunut, ilmoitukseni riittää ja minun ei tarvitse perustella niitä”. Perustelu tietysti olisi hankalaakin, sillä jos Rautio tarkoittaa mielettömyyksillä Trumpin valinnan jälkeistä mellakointia ja väkivaltaa, niin siihen ovat syyllisiä kylläkin vasemmistoliberaalit eivätkä Trumpin kannattajat. Mutta kun persuista on puhe, niin täytyyhän esille kaivaa myös vanha kunnon Vennamon Veksi ja niinhän tekee Rautiokin:

Veikko Vennamon Suomen Maaseudun Puolue Smp oli suomalaiskansallinen populistipuolue, joka ajoi maaseudun unohdetun kansan asiaa. Muukalaisvihaa siinä ei ollut pisaraakaan.

…

Nyt puolue on vaihtamassa kaiken tästä aateperinnöstään kansainväliseen oikeistopopulismiin, jonka juuret ovat fasismissa. Fasismi on äärikansallismielisyyttä, joka tavoittelee yhtenäistä kansakuntaa ja yhteisön sisäisten uhkien murskaamista vaikka väkivalloin.

Täytyy myöntää, että Vennamon SMP:ssä ei ollut muukalaisvihaa tippaakaan. Rautio tietysti unohtaa taktisesti sen, että siihen aikaan ei ollut mitään muukalaisvyöryäkään. Ei niin pakolaisten kuin elatusautomaatin piiriin pyrkivien taloussiirtolaisten muodossa. Itse asiassa maa oli juuri sellainen kuin kansallismieliset ihmiset nykyäänkin haluaisivat sen olevan. Maa oli itsenäinen, maalla oli oma rajavalvonta eikä maassa yksikään puolue (mukaan lukien silloiset kommunistit) saanut päähänsä tehdä rajoittamattomasta haittamaahanmuutosta kyseenalaistamatonta itseisarvoa. Sellaiset ideat oltaisiin röhönaurettu porukalla kommareista kokoomukseen.

Itse asiassa voisi todeta, että silloinen Suomen valtio näitten Raution mittapuitten mukaan edusti selkeästi ”kansainvälistä oikeistopopulismia, jonka juuret ovat fasismissa”. Sitä fasismia ei Rautiokaan silloin vastustanut, sillä se ei ollut silloin poliittisesti muodikasta. Nyt on, ja Raution kaltaiset ihmiset jotka eivät pysy pystyssä ilman ideologista tukipönkkää ovat vaan vaihtaneet pönkän toiseen ja jatkavat pönkkätuettua intellektuellin elämää jonka perusperiaatteisiin kuuluu julistaa natsiksi kaikki, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä. Ja annetaanpas Raution jatkaa aiheesta fasismi ja pelottelu:

Fasismi rakentuu uhkakuville, pelottelulle – ja raukkamaisuudelle. Uhka on aina se puolustuskyvyttömin. Natseille he olivat muun muassa juutalaisia, vammaisia ja sairaita, nykyisille oikeistopopulisteille turvapaikanhakijoita. Nämä nykyiset erottaa oikeista fasisteista vain se, ettei heillä ole kykyä murskata sisäisiä uhkia väkivalloin. Halusta se ei ole kiinni.

Alkuun tähän voisi todeta, että nämä ”fasistisiksi uhkakuviksi” Raution mieltämät asiat eivät ole mitään pelottelua, vaan faktoja. On fakta, että haittamaahanmuutto on suomalaisille (puhumattakaan jostain Ruotsista) valtava ja ennen kaikkea turha taloudellinen rasite. On fakta, että kyseiset maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksiin kantaväestöön nähden huomattavasti useammin. Ei faktojen ääneen sanominen ole pelottelua, vaikka Rautio näin syyttääkin.

Mutta mitä Rautio itse tekee? Hän kehittää päänupissaan uhkakuvan jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa, pelottelee sillä ja syyttää puolestaan kehittämäänsä olkiukkoa pelottelusta. Jos eläisimme lautamiesjärjen ihmemaassa, kyseistä toimintaa voitaisiin pitää moraalisesti selkärangattomana, mutta siinähän me emme valitettavasti elä.

Rautio muistuttaa meitä historian ikävistä muistoista. Hotellin respassa otetaan muistutuksesta vaarin ja todetaan, että Raution kaltaiselle kirjoittamiselle on ollut historiassa oma aikansa ja paikkansa. Nimenomaan sellaisissa yhteiskunnissa, joissa tiedotusvälineet ovat olleet yhteiskunnan absoluuttisessa hallinnassa ja valvonnassa ja joissa soraääniä ei ollut, koska niitten esittäjät hiljennettiin. Selvää on, että niin Rautio kuin HS kaipaavat vanhoja hyviä journalistisia aikoja, jolloin vallitsevan todellisuuden ja ihmisten päänuppien välissä oli aina filtterinä haittaohjelma nimeltä Toimittaja 1.0.

Rautio lopettaa suunpieksämisensä lauseeseen:

Tähän seuraan Vennamon ja Soinin puolue on nyt hyvää vauhtia hakeutumassa. Kun niin tapahtuu, mitään ei jää jäljelle siitä hyvästä, terveestä ja tarpeellisesta, mikä heidän populismiinsa sisältyi. Jäljelle jää silkkaa pimeyttä ja pahuutta.

Onko siis ajateltava niin, että tuontitavarana hankittu väkivalta- ja seksuaalirikollisuus sekä suomalaisten kustannettavaksi asetettu loputon elatuspiikki ovat puolestaan valoa ja hyvyyttä?

Ennen tuli häjyt. Nyt tuloo tuomiopäivä.