EPÄILYKSEN PIRU JA PELOTON POLIITIKKO

Elettiin vuonna 2017 erästä huhtikuista iltaa eräässä viihtyisässä helsinkiläisessä neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa joka tarkemmin sanottuna sijaitsi Helsingin Kalliossa, siinä kaupunginosassa joka oli aikanaan täynnä työläisiä ja nykyisin ihmisiä jotka lähinnä puhuvat työläisistä mutta pyrkivät välttämään heidän varsinaista seuraansa. Yksi asunnon huoneista oli työhuone, jonka työpöydän ääressä istui eräs noin nelikymppinen nainen, joka katsoi tietokoneensa näyttöä ja naukkaili samalla hieman punaviiniä. Hänen miehensä oli mennyt hieman aikaisemmin nukkumaan.

Kyseinen nainen oli Imeliä Placeboinen-Knääkkä, kansanedustaja Yleisestä Vasemmistoliberaalista Puolueesta, Suomessa absoluuttista valtaa pitävästä puolueesta joka antoi kuitenkin ulospäin  vaikutelman monipuoluedemokratiasta jakautumalla useisiin erinimisiin alaosastoihin. Placeboinen-Knääkkä kuului YVLP:n Kokoomus-nimiseen alaosastoon ja oli sekä ansioitunut että arvostettu kansanedustaja toisten ansioituneitten ja arvostettujen kansanedustajien keskuudessa. Hieman Imeliän takana, noin kahden metrin korkeudessa näytti leijuvan jotain utuista ja epäselvää. Kertojan täytynee käyttää hieman tekstizoomia, jotta saataisiin selville mikä outo olento onkaan kyseessä vai onko kyse vain jostain ilmastonmuutoksen aikaansaamasta sisätilojen happityppiväreilystä. Hetkinen…

…mutta kas, kun tekstinkuvausta hieman tarkentaa, niin eihän otus kovin outo enää olekaan. Siinähän on Epäilyksen Piru, joka on tullut morjestamaan Imeliää. Imeliä ei vaan sitä näytä vielä hoksaavan. Tuo mainio sarvekas veikko katseli takaviistosta että mitäs se Imeliä sillä tietokoneellaan oikein mahtoi puuhailla. Katsotaas, Twitter on auki ja niin näkyy olevan resurssienhallintakin. Imeliä näyttää aukaisevan sieltä kohdan ”tiedostot”… ja kansion ”tekstit”… ja sitten alikansion ”twitteriin suruvalitettavaksi”… niin juu, siellä Tukholmassahan sattui todella ikäviä, niin kuin niin monessa paikassa ennen sitä… no nyt Imeliä aukaisee tiedoston, katsotaanpa mitä sieltä löytyy…

Olen järkyttynyt ja pidättelen kyyneleitä. Ajatukseni ovat XXXXXX:n ihanien ihmisten luona. Väkivalta, pahuus ja raukkamaisuus järkyttää. Lähetän ajatusteni myötä voimia XXXXXX:n ihanille ihmisille. Nyt ei saa antaa valtaa pelolle, katkeruudelle ja rasismille.

No juu… ihan kätevää. Piruakos sitä krokotiilinkyyneleitä joka kerta alusta loppuun tekemään kun on tuo kätevä copy/paste-mahdollisuus. Lisää vaan siihen sen kaupungin jossa ihmisiä tapettiin. Imeliä näyttää siirtävän tekstin twitteriin mutta sitten hänen viinihammastaan kolottaa, joten ennen tekstin viimeistelyä ja lähettämistä hän kaataa lasiinsa lisää viiniä. Liekö tuo virallinen sureminen sellaista että se pistää janottamaan? Antaapas Imeliän löröttää punkkua ihan rauhassa, tuumaili Epäilyksen Piru, ja samalla päätti auttaa häntä vähän. Ja taisipa olla mielessä myös pieni källi. Pirullisesti irvistellen otus pyöritteli hieman etusormeaan viestiä muokatakseen ja sitten napsautti sitä ilmassa hieman alaspäin niin että tietokoneen näppäimistön Enter meni pohjaan.

Imeliä havahtui. Häh? Lähtikö se viesti jo? Eihän hän ehtinyt vielä… hän katsoi twitteriään ja hänen silmänsä laajenivat teevadin kokoisiksi.

- MITÄ HELVETTIÄ?

Imeliä kääntyi ympäri, havaitsi pirun ja huusi:

- Ja sinäkö perkele se olet täällä taas! Enkö minä ole jo sanonut, että…

Sitten hän ymmärsi haaskaavansa kallista aikaa. Tiedä vaikka joku olisi ottamassa kuvakaappausta tuosta twiitistä juuri tällä hetkellä. Siinä sitä olis taas selvittämistä. Hän kääntyi jälleen ympäri ja räpläsi twiitin hätäisesti pois. Epäilyksen Piru kysäisi liioitellun ihmettelevällä äänellä:

- Mutta ei kai kansanedustaja vaan nyt mennyt ja antanut pelolle valtaa? Kun eikös sun pitänyt juuri kehoittaa muitakin pitämään sen pelon piilossa? Vaikka pommeja paukkuu, luoteja lentää kuin pyssyn suusta ja Scanioitten ohjattavuus on oleellisesti heikentynyt?

- Älä sinä lentävä hajupommi yhtään irvistele. Kyllä sinä tiedät, mistä tuossakin hokemassa on kysymys. Kun minä ja muut etuoikeutetut kirjoitamme että älkää antako pelolle valtaa niin sehän on synonyymi käskylle ”Älkää uskoko siihen, mitä näette, vaan siihen, mitä me käskemme teidän uskoa. Älkääkä helvetissä esittäkö kysymyksiä”.

- Entäs jos niitä kysymyksiä kuitenkin esitetään?

- No nehän vaiennetaan vihapuheena. On muuten pirun käyttökelpoinen hokema sekin. Täytyy vaan saada tuo oikeuslaitos vielä käyttämään hanakammin sitä ehdottoman vankeuden vaihtoehtoa. Kun ei ne turvansoittajat muuten asetu kumminkaan.

Epäilyksen Piru lennähti Imeliän työpöydälle ja katseli kansanedustajaa pää kallellaan ja lähes ihmismäisesti hymyillen:

- Sinähän taisit muuten juuri tunnustaa että tämä teidän ylläpitämä vasemmistoliberaali yhteiskuntajärjestelmä ei toimi?

Imeliä otti hörpyn punaviiniä, röyhtäisi varsin epänaiskansanedustajamaisesti ja totesi:

- Ai toimi vai? No ei tietenkään toimi. Sehän on kussut perseestään jo iät ja ajat. En minä sitä suinkaan kiistä. Ainakin tavallisen ihmisen näkökulmasta on niin.

- No miksi sitten olet siinä mukana? Mikset rupea ensimmäiseksi kansanedustajaksi joka puhkaisisi kuplan? Tiedä vaikka sinusta tulisi sankari. Eikös sinun kansanedustajana pitäisi edustaa nimenomaan kansaa?

Imeliä hymyili vinoa hymyä joka oli Epäilyksen Pirunkin mielestä varsin pirullinen. Lähes yhtä pirullinen kuin sillä itsellään.

- Jaa että kuplanpuhkaisijaksi? Alentaisin itseni patriisista plebeijiksi? Vaikka sinulla on noinkin pirullinen ammatti niin olet sinä kumminkin loppulaskussa aika naiivi. Sankarin viitta ei itsessään elätä ketään. Luuletko tosiaan että minun yksittäinen avautumiseni aikaansaisi jonkunlaisen ketjureaktion? Kissan paskat. Minä olisin yhtä lailla hylkiö ja nopeasti samalla lailla persaukinen kuin nuo muutkin niin sanotut totuudenpuhujat. Ja minulla on kallis maku. Siks toiseks sinä taisit saada sen käsityksen että minä välittäisin. Siinä  sinä olet väärässä. Minä olen hypännyt siihen junaan, johon kannatti hypätä. Minua kiinnosti vain valta, raha ja maine. Ei mitkään suuret ideat ja kaikkein vähiten kanssakansalaiset. Kun liityin vasemmistoliberaaliin kokoomukseen tein sen siksi, että ajattelin sen olevan kannaltani paras ja tuottavin vaihtoehto. Ei minulla ollut mitään ideologiaa. En ollut mitään mieltä mistään. Puoluekoneistossa minulle mielipiteet sitten opetettiin. Ennen kaikkea opin, että tärkein ideologia on opportunismi, joka hyödyttää omaa viiteryhmää ja samalla tietysti minua itseäni. Opin myös sen, että hyötyjien määrä on vähäinen eikä sen määrä kasva. Se oli se todellinen ideologia. Ainut ideologia jolla on merkitystä. Virallinen liturgia on sitten asia erikseen. Se on sitä munkkilatinaa jota hoetaan kun jotain pitää hokea ja jota yllättävän moni jopa uskoo. Ja jonka nimissä todetaan, ettei saa antaa pelolle valtaa.

Epäilyksen Piru tuumasi itsekseen sitä, mitä monen Imeliän kaltaisen poliitikon kanssa keskustellessaan oli tuuminut ennenkin eli kumpikohan meistä se varsinainen piru oikeastaan onkaan. Siksi oli helppo kysyä:

- Ja koska se liturgia vaati että Suomi luopui itsenäisyydestään ja sitä myötä muuttaa itsensä pikkuhiljaa afrikkalaisen ja lähi-itäläisen väkivaltaisen ylijäämäväestön kaatopaikaksi niin sinä olit valmis toimimaan sen liturgian mukaisesti? Yhtään miettimättä? Yhtään kyseenalaistamatta?

- Totta kai. Kun aloitin poliittisen urani niin niin silloin voittavaksi suuntautumiseksi oli tullut federalismi. Ja kun federalistinen EU kerran pitää rajoittamatonta kehitysmaalaista maahanmuuttoa itseisarvona niin tottahan sitä kannatan minäkin. Siksi hoen kansalaisille, ettei saa antaa pelolle valtaa. Eli toisin sanoen älkää kyseenalaistako mitään ja eläkää niin kuin ennenkin. Terrori-iskusta seuraavaan. Ja sitä seuraavaan. Ja vahvistakaa uusrälssin asemamme joka neljäs vuosi.

- Vaan entäpä jos EU muuttaakin linjansa?

- Äläpäs sinä rikinlöyhkä sorvaile kompakysymyksiä. Tiedät itsekin ettei se sitä tee. Sillä silloin mitään EU:ta ei enää olisikaan ja kansallismieliset olisivat voittaneet. Kaikki se sotku minkä me siivoamisen nimissä olemme sotkeneet siivottaisiin pois. Ja minäkin olen osa sitä sotkua.

- Mutta eikö se olisi tavallisille ihmisille kuitenkin loistava asia? Valtava taloudellinen rasite läksisi pois ja kaduilla olisi jälleen paljon turvallisempaa?

- Tavallisille ihmisille? Niin varmaankin, mutta mitä niistä? Entäs minä? Siinä tilanteessa ne tavalliset ihmiset alkaisivat nimittäin etsiä konekiväärin ja Lahtisen sijasta syyllistä. Ja syyllinen olisin muun muassa minä. Vaikka tietysti yrittäisin vyöryttää omat syntini jonkun toisen niskaan. Katsohan piru, yhteiskuntamme tilanne on tällä hetkellä erittäin paha, ja jos kansallismieliset voittaisivat nyt niin minä olisin työtön. Tällä menolla - ja tämä menohan luonnollisesti jatkuu koska sen on vain yksinkertaisesti päätetty jatkuvan - kymmenen vuoden päästä tilanne on vielä paljon pahempi ja jos ne voittavat silloin niin minä olen vankilassa. Kahdenkymmenen vuoden päästä tilanne on jo katastrofaalinen ja jos ne voittavat silloin niin minä killun todennäköisesti hirressä. Niinpä kansallismieliset eivät saa voittaa koskaan ja siksi monikulttuurisuus on rikkaus jatkossakin. Propagandakoneistomme syöttää tavallisille kansalaisille 24/7/365 ajatusta että tilanne on paras mahdollinen ja nuotioon istuminen tekee perseeseen gutaa kun vaan siihen kunnolla uskoo.

- Vaikka se merkitsisi kokonaisen maanosan ajautumista sekasortoon ja pahimmassa mahdollisessa tapauksessa täydelliseen tuhoon?

- Vaikka niin. On siinä sekasorronkin keskellä rikkaita vartioituja alueita. Ja minä asun siellä.

- Ja vaikka se vaatisi sellaisia vallan ylläpitämisen keinoja jotka tunnettiin esmes Natsi-Saksassa?

- Kyllä. Ja minä tiedän että sinä heitit tuon natsivertauksen piruuttasi. Termit ovat retoriikkaa. Vain  keinot ratkaisevat. Ja niihin nähden minä olen täysi fasisti. En minä sitä kiellä. Mutta minäpä olen yksi niitä joilla on termien määrittelyoikeus ja niinpä me määrittelemme ne niin että vain ne edustamaamme fasismia vastustavat ihmiset ovat fasisteja.

Epäilyksen Piru piti pienen luovan tauon ja katseli kunnianarvoista kansanedustaja Imeliä Placeboinen-Knääkkää. Hän loppujen lopuksi muistutti ulkonäöltään huomattavasti Margot Honeckeria.

- Tiedätkös, Imeliä… kun sinä tiedät mitä tuleman pitää, ja olet silti valmis toimimaan niin kuin toimit, seurauksista välittämättä, niin oletko ajatellut että etkös sinä oikeastaan ansaitsekin sen köyden kaulaasi?

Imeliä joi punkkulasinsa tyhjäksi ja vastasi:

- Olet sinä muuten aika saatanallinen otus.

- Hjuu. Kuuluu vähän niin kuin toimenkuvaan. Mutta ei varsinaiseen luonteenkuvaan. Minä osaan olla ihan rento ja reilukin jätkä. Mutta sinä Imeliä puolestasi olet itseäsi täynnä oleva, kylmä, ahne, tunteeton ja täydellisen empatiakyvytön paska.

Imelia siemaisi täyttämästään lasista ja totesi:

- Hjuu. Myönnän. Se kuuluu sekä toimen- että luonteenkuvaan. En minä sitä kiistä. Mitenkäs sinä kuvittelet minun nousseen poliittisissa kuvioissa näin korkealle? Kyllä ne hyvät tyypit jäävät sinne kunnanvaltuustoihin. Minä olen kyvyiltäni lähinnä keskinkertaisuus ja ihmisenä minut voi aivan rauhassa luokitella narsistiksi mutta minä olen hyvä opettelemaan hokemia ulkoa ja ennen kaikkea minä olen keskimääräistä parempi ja härskimpi selkäänpuukottaja. Jokaisen täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla mitkä hänelle on jaettu. Minä en saanut kuin akkaparin, mutta aika pitkälle minä silläkin olen päässyt.

Nyt Epäilyksen Piru hymyili tavalla jota saattoi sanoa jopa ihmismäisen lämpimäksi:

- Tiedätkös, Imeliä. On sinussa kuitenkin yksi hyvä puoli. Sinä olet nimittäin rehellinen. No, siis työssäsi sinä olet toki valehteleva ja moraaliton paska niin kuin sinun kuuluukin olla, mutta sinä olet sentään rehellinen itsellesi. Toisin kuin moni kollegasi jotka suoltavat sitä samaa tekopyhää epistolaa kun he keskustelevat kanssani ja uskovat ihan oikeasti olevansa kaksoisplushyviä ihmisiä. Sen rehellisyyden myötä sinulla on vielä toivoa. Siksi minä annankin sinulle lahjan.

- Lahjan? Minä olen kuullut niistä sinun lahjoistasi. Katseleeko minua jatkossa peilistä joku Irma Grese? Vai toimiiko älypuhelimeni jatkossa vain armenialaisilla aakkosilla? Vai hankitko sinä minun asuntooni joitain turboahdettuja helvetinsammakoita?

- Enhän toki. Itse asiassa moni ihminen pitää tätä lahjaa hyvänä ja kokonaisen elämän kannalta suorastaan välttämättömänä.

- No mikä se sitten on?

- Siinähän se nakottaa sinun takanasi.

Imeliä kääntyi ympäri ja näki takanaan oudon usvamaisen hahmon joka totesi jotenkin oudon tutulla äänellä joka muistutti nuoruusvuosista:

- Morjens, Imeliä. Siitä onkin pitkä aika…

Tähän asti Imeliän kasvot olivat olleet tylyt ja tyynet. Nyt ne muuttuivat jäisen kauhun jäykistämäksi naamioksi.

- Ei-kai-tuo-vaan-ole…

- No onhan se. Sinun omatuntosi. Oliko se yliopiston ensimmäisellä luokalla kun revit sen irti itsestäsi? Vai teitkö sen jo lukiossa? Se on kaivannut sinua kovasti ja nyt se tulee takaisin.

- EI!

Usvainen olento sujahti Imeliän sisälle hänen kauhunhuudostaan huolimatta. Kauhun ilme muuttui nopeasti taas tylyksi ja Imeliä näytti siltä kuin olisi juuri hoksannut sairastavansa pahaksi äitynyttä tippuria.

- Senkin paskiainen minkä teit.

- Niin saattaisi tietysti sanoa. Sillä sinähän et tule muuttamaan tapojasi vaan toimit jatkossakin aivan niin kuin tähänkin saakka. Tämän mennessä olet pystynyt tekemään niin ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Mutta nyt ne tulevat riesaksesi. Sillä nyt sinulla on mukanasi muistuttaja joka on paljon tehokkaampi kuin joku keskitysleirivartijan kuva peilissä. Sinä olet tähän mennessä pystynyt blokkaamaan epämiellyttävät kysymykset twitteristäsi ja facebookista ja samalla pystynyt unohtamaan ne. Jatkossa sinä kysyt ne epämiellyttävät kysymykset itse itseltäsi. Ja ehkä, siis painotan ehkä, sinä alat kaipaamaan sitä seuraavaa lahjaa.

- Mikäs se sitten on?

- Vilkaisepas tuohon seinälle.

- Mikäs tuo sitten on?

- Se on moraalinen selkäranka. Mutta siihen sinä et ole vielä valmis. Sinun täytyy tosissasi haluta sitä. Omatunto tulee auttamaan sinua siinä. Se on paras ystäväsi. Tosin sinä tulet pitämään sitä vielä kauan pahimpana vihamiehenäsi. Sillä sen myötä sinä ymmärrät, että kaikki se sinulle luontainen toiminta on väärin ja aiheuttaa kärsimystä lukemattomille ihmisille. Se ymmärrys repii sinua sisältä kappaleiksi. Sitä voisi pitää pääsi sisällä kulkevana yksityishelvettinä. Mutta jos selviät siitä sekoamatta tai ampumatta itseäsi, tulet pyytämään että saisit moraalisen selkärangan. Ja sen myötä sinusta saattaa tulla se ensimmäinen valtapoliitikko joka puhkaisee kuplan. Aika näyttää. Mutta minun täytyy jatkaa kierrostani. Som´moro!

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen pöllähdykseen ja jätti menestyneen suomalaispoliitikon tuijottamaan tyhjin katsein seinää josta moraalinen selkäranka alkoi hiljalleen kadota. Seuraavaksi pitäisi käydä sen yhden riekkuvan punapastorin tykönä vaikka hän tiesikin reissun aivan turhaksi. Ja sellainenhan se sitten olikin. Kyseinen henkilö ei yksinkertaisesti nähnyt Epäilyksen Pirua vaan keskittyi tuijottamaan peiliin rakastaen siellä näkemäänsä. Täydellistä helvetillisen ajan haaskuuta. Piru pisti piruuttaan yhden banaanin leijumaan punapastorin edessä ilmassa sekä kuorimaan ja syömään itsensä mutta kohteena oleva punapää piti sitä vain jumallisena ilmestyksenä joka entisestään vahvisti hänen kovasti omintakeista mutta selkeästi evlut-kirkon nykykäsityksen mukaan oikeaoppista uskoaan. Epäilyksen Piru kaivoi esille Helvetillisen Tabletin ja naputteli punapapin tiedostoon lyhyen merkinnän: ”Kuuluu edelleenkin syyntakeettomien osastoon. Näillä näkymin tulevaa voimalakamaa”.

Jaahah… se olis kyllä jo tauon paikka. Nää tiedostavat ihmiset ovat niin kumman mieltyneitä siihen punkkuunsa, mutta jos lähtiskin moikkaamaan Ykää Huitsinnevadaan ja jois hotellin baarissa kylmän Tsuhnan Koston…

Tsuhnan Kosto (c) Reijo Koiras