ANTERO LÄRVÄNEN JA PAPERITTOMAT

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Olemme tällä hetkellä Hömpstadin keskustorilla, sillä saimme tuoreeltaan tietoomme että täällä on menossa paperittomien mielenosoitus. Tilanne täällä paikan päällä vaikuttaa sinänsä varsin rauhalliselta, mutta tiedustelen tilannetta kuitenkin Hömpstadin poliisilta. Tässä partioautossa istuvat vanhemmat konstaapelit Hannes Teppana ja Käykö Keuhko. Vanhempi konstaapeli Teppana, onko tilanne rauhallinen? Täällä torillahan ei  näytä olevan kuin tämä yksi partioauto.

- Ei ole autoja enempää eikä tarttekaan, sillä niin kuin itse näette niin ei tuolla mitään hulinaa ja häiriköintiä ole menossa. Oikeastaan se ei ole edes mielenosoitus, vaan eräänlaiset paperittomien messut. Ne ovat jakaantuneet eri pisteisiin ja kertovat siellä tarkemmin asiastaan. Menkää rauhassa tutustumaan. Ei siellä ole takkutukkia eikä suvaitsevaisen raivotaudin vallassa riehuvia kirkollishenkilöitä. Ja jos niitä tulee, niin tulkaa sanomaan. Me kuskataan ne huuthemmettiin. Tiedä vaikka vähän pamputettaisiinkin, vaikka fasismiahan se sellainen nykyisin on.

- Kiitokset, vanh konst Teppana. Mennäänpäs tuohon ensimmäiseen mielenilmauspisteeseen. Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta päivää. Mitäs teidän mielenilmaisunne koskee?

- No kun me ollaan paperittomia. Yhteiskunta ei ole suostunut antamaan meille tarvittavia papereita.

- Yhteiskunta yleensäkö vaiko joku yhteiskunnan osa? Ja kuinka paperittomuus teihin on vaikuttanut?

- No sehän on vaikuttanut siten, että minä en saa ajaa autoani. Ja se yhteiskunnan osa on toi merkeleen katsastuskonttori. Kun se ei laittanut autoani leimaan. Eihän siinä ollu kuin vähän ruostevauriota ja jarrutkin olis pelannut paremmin jos vaan olisin muistanu vähän enemmän pumpata niitä katsastukseen mennessä. Eikä se auto ny niin vanhakaan ole. Volvo 343 vuosimallia ysikakkonen. Mutta kun ne perhanan päästöarvotkin oli liian suuria. Tartteis vissiin säätää kaasutinta. Ja hylsy tuli tolle mun kaverillekin. Sillä nyt tietysti on vanha Punto jossa vika ei ole sinänsä vika vaan ominaisuus, varsinkin jos Fiatin sähkövioista puhutaan, mutta paperittomia nyt tässä ollaan joka tapauksessa kumpainenkin eikä tiedetä, että mikä eteen. Autolle olis kyllä tarvetta eikä tässä tavallisella jannulla ole varaa niitä joka kymmenes vuosi mennä ostamaan. Ja oikeastaan tuo kaverini on semmonen uuspaperiton, sillä kaksi vuotta sitten sen Punto hylättiin, mutta se sai sen laiteltua kuntoon ja sai sen takaisin leimaan. Nyt se on hylätty uudestaan. Niin että tässä on nyt paperiton ja uuspaperiton. Kyllä jurppii. Meinaan, eihän se siitä voi kiinni olla että automme ei täytä laillisia vaatimuksia. Koska me kumminkin halutaan ne leimaan. Eikös se haluaminen riitä niillä laittomilla turvapaikkahuilailijoillakin? Ja niitten puolesta on perustettu helvetti soikoon kansanliikkeitäkin. Entäs meidän puolesta sitten? En näe yhtään takkutukkaa tai punapäistä pastoria täällä riekkumassa meidän paperittomien puolesta. Ettei meillä vaan olis väärä orvaskeden väri? Ja eikös se semmonen ole sitä rasismia se?

- Ei ole ihmekään että jurppii. Eikä kansanliikkeistä ole tietoakaan. Selvää suomalaisiin kohdistuvaa rasismia. Entäs tämä nuorempi kaveri tässä? Oletteko tekin paperiton?

- Olen kyllä.

- Autoanne ei siis hyväksytty katsastuksessa?

- Ei kun minä reputin inssiajon. Ei antanut yhteiskunta paperia. Nyt mä vaan olen ja ihmettelen.

- Kiitos teille ja voimia eloon yhteiskunnan sorron alla. Siirrytäänpä seuraavaan paperittomien pisteeseen. Kerrotteko kuuntelijoillemme, että kuinka teistäkin on tullut paperittomia?

- Vaan kerrotaanpa hyvinkin. Minä olisin ostanut tuolta Hömpstadin Ase- ja Neuvotteluliikkeestä ittelleni puoliautomaattisen AR 15-rynkyn. Nimenomaan olisin ostanut. Kun ei se sitten onnistunut. Vaikka rahalla olisin kyllä maksanut ja sen hinnan mitä pyydettäisiin.

- Jaa? Mikäs kaupan esti?

- No kun toi valtesmanni, se juuttaan mieliharmi ei myöntänyt tarvittavaa paperia. Eli siis ostolupaa. Ihme jätkä. Kun mulla noita muita pyssyjä on ollut vuosikymmenet eikä edes ensimmäistäkään ylinopeussakkoa. Ja tolla mun kaverillani on ihan yhtä huono tilanne. Ettei huonompikin.

- Kerrotteko hieman tarkemmin?

- No kun tuli ostettua yhdeltä Jevgeni Peliverkkarinovilta semmonen pikkuisen laillisuushaasteinen Tokarev TT33-pistooli ja satsi patruunoita. Mutta enhän minä sitä uskalla edes sinne valtesmannille viedä. Se veisi pyssyn pois ja tiedä vaikka panis minutkin putkaan. Vaikka ihan kodinturvaksi minä sen hankin. Kun nykyisin ei tiedä, että minäkö päivänä se allahu on täälläkin akpaar ja joku keksii lähteä ajelemaan Scanialla ohjaus- ja jarrutushaasteisesti. Siinä paljon auta se, että pääministerin thoughts and prayers are in Hoempstad, kun itte on palasina. Siks toiseks tää on ollu joskus Neuvostoliiton aikaan ihan laillinen palveluspistooli ja nyt sitten laiton että sen mukaan minäkin olen nyt semmonen uuspaperiton. Ja minäkin haluaisin tämän laittoman aseen lailliseksi ihan vaan sen takia kun mä haluan, mutta ei minun puolestani mitkään punapäänarskut tule ääntänsä nostamaan. Ne nostaa äänensä vain etnisesti edistyksellisen laittomuuden puolesta. Kai ne saa siitä jonkunlaisia kicksejä ja värähtelyjä strategisiin paikkoihinsa.

- Joo kyllä minunkin on pakko sanoa, että valtiovallan prioriteetit tuon kansalaisten yleisen turvallisuuden suuntaan ovat enempi yleisanaalisesti suuntautuneita. Mutta hetkinen… tähän on tulossa joku herrasmies… olisiko teillä kommentoitavaa tähän paperittomuusasiaan?

- No tavallaan. Kun et viittis Antero jättää jämiä tuosta Voimasavuke Bostonista. Mulla kun on vaan sätkätupakkaa mukanani ja minä kehno vie unohdin sätkäpaperit kotio. Niin että minäkin oon nyt paperiton. Ainakin sätkäpaperiton.

- Jaa, no en minä jämiä jättele, mutta tarjoan kyllä kokonaisen Bostonin. Ja tossa on hei vielä one more for the road.

- Kiitti Antero. Sä oot reilu jätkä.

- Suoritan vain kansalaisvelvollisuuteni. Onhan kirkkommekin voimakkaasti ilmaissut, että meidän täytyy auttaa paperittomia kaikin mahdollisin keinoin. Vaan mennäänpäs tähän seuraavaan paperittomien pisteeseen. Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisdemokraatista päivää. Kertoisitteko omasta tilanteestanne?

- Terve, Antero. Minähän olen Hruittalan Väne ja mulla on yritys nimeltä Vänen Työ ja Taaperrus. Ja jurppii ihan sipilänä, kun olis urakoitakin tarjolla mutta ne on usein sellaisia, ettei niitä kannata ottaa.

- Mikä estää urakoinnin?

- No se, kun ei ole tarvittavia papereita. Meinaan nykyisin joka jätkällä pitää olla parin tonnin edestä erilaisia työkortteja alkaen pultinväännön lupakortista päätyen työkaluvyön kiinnittämiskorttiin. Joka hemmetin kortti maksaa ja ne pitää vielä aika ajoin uusiakin. Jos mulle tarjotaan tommonen viikon mittainen lyhyt urakka jossain ja minä hankin jätkille kaikki tarvittavat kortit niin minähän jään semmosesta persneton puolelle. Ja tää on kumminkin yritys eikä mikään sosiaalihuolto. Isoilla firmoilla on tietysti varaa palkata vaikka kouluttajatkin. Ja on se nyt muutenkin syvältä ja poikittain, että tyyppien täytyy todistaa osaavansa tehdä sitä, mitä ne on työkseen tehneet kolmekymmentä vuotta. Ei kai ne olis hommissa olleet jos eivät osaisi? Kuka niitä osaamattomana olis palkannu, hä? Firmat ovat firmoja eivätkä mitään akateemisten suojatyöpaikkoja. Niin että on tää paperittomien syrjiminen yhtä helvettiä. Yhteiskunta olis voinut käyttää noissa päätöksissä järkeäkin mutta oletan, että sitä ei yliopistoissa opeteta.

- Semmonen mielikuva on minullakin ja kyllähän tässä on huutava epäkohta. Pistää miettimään, miksei yhteiskunta tule paperitonta vastaan? Yliopistoista ja varsinkin niitten yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnista en tässä suorassa lähetyksessä sen enempää kommentoi, ettei tule sanottua Pahaa Sanaa. Mutta on selvää, että tämän lähetyksen aikana on käynyt selväksi, että paperittomuus ja uuspaperittomuus on maassamme todella huomattavasti suurempi ongelma kuin mitä on tullut ajateltuakaan. Mutta tuolta bajamajojen luota kuuluu kova jyske ja älämölö. Mennääs katsomaan… se näyttää tulevan tuosta yhdestä tietystä bajamajasta. Hei, siellä huusissa! Protestoitteko te jotakin vastaan?

- Enhän minä semmosta. Pisti vaan äkkiä mahan löysälle. Onneks oli tää ulkohyysi tässä paikalla. Just kun sain housut kinttuun niin räjähti semmonen seittemän kilon savi ainakin kymmenen baarin paineella. Voi että helpotti. Mutta nyt mulla on se ongelma, että tässä bajamajassa ei oo paperia. On persposket meinaan niin kuralla että en minä oikein pyyhkimättäkään… ei teillä olis paperia antaa… paperittomana kun on vähän huonoo… sen takia minä täällä meteliä pidin…

- Jaa, hemmetti. No pitäähän sitä paperitonta auttaa. Hösse hei, eikös sulla oo mukana se tuore Helsingin Sanomat?

- Joo, täällähän tää. Pääsee arvoiseensa tehtävään.

- Jospa te siellä vessassa hieman raotatte ovea… no niin… olkaapa hyvä.

- Suuret kiitokset. Nythän tässä pääsee kaksi paskaa vastakkain.

- Olettekos te muuten mukana tässä mielenilmauksessa?

- Ei kun minä olen muuten vaan käymässä täällä morjestamassa velipoikaa. Mulla kun on nykyisin tuota aikaa, kun minä olen työtön paperimies tuolta Kuusankosken Voikkaalta.

- Mutta mepä emme häiritse tämän pidempään. Hyvää päivänjatkoa teille ja hesarinpuhtaita persposkia. Tai siis ihan kokonaispuhtaita. Käydääs vielä moikkaamassa sheriffejä… terve taas, konstut. Tää mielenilmaus on mennyt kyllä rauhallisesti ja kaikilla paperittomilla on ollut painavaa sanottavaa. Me kun ensiksi luultiin, että tää on sellainen paperittomien ja uuspaperittomien maassa notkuvien etnisesti edistyksellisten ja niitten hangaroundien mielenosoitus.

- Kai toimittaja tietää, ettei sellaisia paperittomia ole olemassakaan. Se on pelkkä urbaanilegenda. On olemassa ainoastaan laittomasti maassa oleskelevia. Ja niille meillä Hömpstadin poliisissa löytyy kyllä tarvittavat menettelytavat. Onhan meinaan niin, että meillä Hömpstadissakaan ei hipit hillu eikä anarkistit askartele. Ja onhan myös niin että ei ne niin sanotut paperittomat maassaoleskelijat mitään paperittomia ole. Niillä on hallussaan virkakoneiston antama paperi, jonka mukaan niitten tulee suksia maasta huuthemmettiin. Ja jos ne sen hävittävät, niin printataan sitten uusi. Vaikka maassa monenlaisia paperittomia onkin, niin paperia täällä sentään riittää. Ei se suinkaan kesken lopu.

- Herättää kyllä suurta iloa huomata, että maassa on asiallista, ammattitaitoista ja kansalaisista välittävää virkakuntaa jolla on sydän oikealla paikallaan.

- Ja on myös hienoa huomata, että maassa on vielä sentään edes jonkun verran asiallista mediaa. Ainakin täällä Pinnanmaalla. Mutta nyt meidän pitää lähteä ja häätää nuo paperittomat tuosta HÖÖ-marketin edestä.

- Paperittomat? Eihän siellä pyöri kuin puolen tusinaa teiniä?

- Juuri niitä minä tarkoitin. Ne nimittäin kyttää, että ne löytäisivät hakumiehen, joka hakisi niille kaupasta limuviinaa. Niin että ne pääsisi kolmen vadelmasidukan jälkeen euforiseen housuunpissimis- ja elämänruikuttamistilaan. Ja kun tuo HÖÖ-market on heidän kannaltaan siinä mielessä ikävä paikka että se kysyy papereita.

- Hienoa! Jos estää teinipissismin, niin voi olla että estää jonkun pissiksen muuttumisen ajan myötä vanhemmaksi poliittiseksi pissikseksi joka johtaa jotain vasemmistopuoluetta joka puolestaan pissii koko kansan päälle. Kiitos konstaapeleille, kiitos paperittomille ja kiitos kuuntelijoille. Täällä Antero Lärvänen, Hömpstadin keskustori. Siirto rutioon.

- Ja täällä Huitsinnevadan paikallisration rutio. Jatkamme ohjelmalla ”Kulunut viikko sosiaalisessa mediassa” ja tällä kertaa hollantilainen laulu-, soitin- ja jodlausyhtye Focus  esittää neljä minuuttia kolmekymmentäseitsemän sekuntia kestävän tiivistelmän Rasmus ry:n sivuilla kuluneen viikon aikana käydystä keskustelusta.

Lämmin kiitos Jaska Brownille pohjaideasta.