XXXI YMMÄRRYSHARJOITUS

Eli hieman tuumailua poliisin facebook-ryhmästä ja taivaankorkeesta älämölöstä

Lukijalle ei liene epäselvää se, että täällä koivun ja tähden alla viimeaikojen terroritekoja huomattavasti vakavampi asia on se, että poliisit ovat yksityisessä facebook-ryhmässään esittäneet umpinuivia mielipiteitä ja tästähän on alkamassa sen sortin noitajahti että pois tieltä. Näitten poliisien varsinainen rikos on se, että he ovat vain ääneen todenneet että uhka on uhka, vaarallinen on vaarallinen, haitallinen on haitallinen ja persnetto on persnettoa.

Ja tätähän ei olisi pitänyt sanoa ääneen. Tästä pääsen miettimään erilaisia organisaatioita. Olen nähnyt niitä monenlaisia. Huonoja, helvetin huonoja ja joskus hyviäkin. Ideaalitapauksessa organisaatio toimii niin, että sen johtohenkilöt tajuavat, että organisaation suorittavan tason työntekijöillä on kuitenkin se paras näppituntuma siihen työhön, mitä organisaatio tekee. Ideaalin organisaation johtohenkilöt ymmärtäisivät myös, että ei ole olemassa varsinaista kiveen hakattua ja muuttumatonta totuutta. He tietäisivät, että tilanne elää, oletus voi perustua virhearvioon, vääriin tietoihin tai pahimmassa tapauksessa poliittisiin uskomuksiin.

Mikäli ideaalissa organisaatiossa johto saisi tietoonsa rivityöntekijöittensä suurella joukolla esittämän tyytymättömyyden organisaation perustoimintaa kohtaan, se pistäisi pystyyn kriisipalaverin ja alkaisi selvittää sitä, onko itse järjestelmän perusasetuksissa vikaa. Ja kun vika oltaisiin löydetty, se korjattaisiin. Sillä tällaisessa organisaatiossa johto luottaisi työntekijöihinsä ja uskoisi, että he todellakin osaavat ajatella ja heillä on työhönsä kokemuksen tuoma ammattitaito ja hahmotuskyky.

Poliisin johto toimii juuri toisin. Se pyrkii vaientamaan organisaation toimintaa koskevan kritiikin. Samalla se tunnustaa, että poliisi ei ole varsinaisesti kansalaisten turvallisuuskoneisto, vaan poliittista järjestelmää ja sen ideologiaa suojeleva koneisto. Sen vuoksi poliisi organisaationa ei luota työntekijöihinsä eikä heidän ammattitaitoonsa, vaan se vaatii heitä ajattelemaan että uhka on mahdollisuus, vaarallinen on turvallista, haitallinen on välttämätöntä ja persnetto muuttuukin saataviksi.

Tästä nouseekin hotellin respassa esille kysymys. Jos poliisi ei organisaationa luota työntekijöihinsä, niin miksi tavallisen kansalaisen tulisi luottaa poliisiin organisaationa? Sillä poliisi organisaationa elää juuri siinä pahimmassa skenaariossa eli sen toiminta pohjautuu poliittisiin uskomuksiin.