KIMALAISEN KUOLEMA

Kimalainen. Tuo pihojemme sympaattinen pöppiäinen. Sen touhuja on aina mukava katsella. Se eroaa huomattavasti lajisukulaisestaan ampiaisesta joka on jo ulkonäöltään lihaksi muuttunut ”tulehan, niin saat turpaasi”-varoituslause. Meillä Perskeleen huushollissa kimalaisia kutsutaan nimellä Väinö. Nimitys tulee tietysti Sliippareitten kappaleesta Väinö ja sen säkeestä:

Väinöllä rahat on lopussa aina

ja päälle painaa vielä asuntolaina

Siksi Väinö vielä duunia painaa

ja rahalla lyhentää asuntolainaa

Ja pitkää päiväähän se painaa tämä siivekäs Väinökin, joskaan en ole aivan varma, että tunteeko se Sleepy Sleepers-yhtyeen tuotantoa enkä myöskään sitä, onko sillä asuntolainaa. Meillä kotonamme sen ei tarvitse lyhentää asuntolainaa sillä kimalaisilla on autotallin oven vieressä, alimmaisen vuorilaudan alla pesä eikä me peritä kimalaisilta siitä vuokraa. Siinähän pörräilevät ja asustelevat. Ei ne ketään häiritse. Kuluneena kesänä on tullut aina Voimasavuke Bostonilla käydessä seurattua noitten viehättävien pöppiäisten työntäyteistä elämää. Itselleni tuo pesä on alkanut muistuttaa suurta lentotukialusta. Ainakin liikenteensä perusteella. Koneita lähtee ja saapuu ja liikenne sujuu sotilaallisella täsmällisyydellä.

Kimalaisen lentohan näin äkkiseltään vaikuttaa täysin päämäärättömältä sinnetännepöristelyltä mutta pesään saapuminen niillä sujuu kyllä erittäin tarkasti. Laskeutuminen 45 asteen kulmassa, maahantulo melko tarkkaan 2 cm ennen pesän suuaukkoa ja sen jälkeen jalat pistävät töpetitöpeti ja huippuluokan VTOL/STOL-ominaisuuksilla varustettu lentolaite katoaa tukialuksen salattuihin uumeniin ja samaan aikaan uusi kimalainen pistää suuaukosta töpetitöpeti ja nousee tarkassa 45 asteen kulmassa suorittamaan sille määrättyä tehtävää jonka se suorittaa tunnontarkasti.

Kun on katsellut kimalaisen elämää niin samalla on kesän aikana valitettavasti joutunut katselemaan sen kuolemaakin, joka näyttää menevän joka ainoalla sympaattisella Väinöllä aina samalla kaavalla. Kuolevat kimalaiset ovat aina niitä pesän isokokoisia. Liekö sitten niin että kimalainen kasvaa kokoa koko ikänsä, kunnes kuolla kupsahtaa? Tiedä hänestä. Joku hyönteistutkija osaisi ehkä selittää tarkemmin. Joka tapauksessa havaintojeni mukaan elämänsä loppusuoralla oleva kimalainen tulee ulos pesästä, yrittää nousta ilmaan kovalla pörinällä mutta ei pääse kuin maksimissaan pari senttiä korkealle. Sitten se pörisee maan pinnalla aivan kuin ihmetellen että minnekäs ihmeeseen se haba oikein siivistä hävisi.

Sen jälkeen kuolemaa tekevä Väinö alkaa vispaamaan takaruumistaan ja kuljeskelee eteenpäin muutaman sentin sinne ja muutaman tänne. Sitten liike alkaa pikkuhiljaa vähenemään ja lopulta akusta vaan loppuu virta. Siihen menee muutama tunti. Kimalaisten tukialuksesta lentävät hyväkuntoiset kimalaiset lentävät omille asioilleen eivätkä nakkaa paskaakaan kuolevaa tekevistä lajitovereistaan. Saattaa tietysti olla niin, että Kimalaisten Ammattiliiton toiminta on koko lailla vaiheessa eikä Kimalaisten Eläkekassakaan mahda toimia kovin suurella volyymillä joten työkykynsä menettäneistä ei pahemmin piitata. Kimalaisilla lienee niin että tulos tai ulos. En ole tosin varma, että ajetaanko heikoksi käyneet kimalaiset pesästä pois vai lähtevätkö ne sieltä itse ulos kun tuntevat aikansa tulleen.

Kun käsillä on yhdistelmä kimalaisten lentotukialus, Ykä, Voimasavuke Boston sekä tölkillinen kylmää Tsuhnan Kostoa, niin noita maanmainioita pöppiäisiä ja heidän elinkaartaan sekä sen päättymistä seuratessa mieli leijailee helposti myös yhteiskunnallisiin ajatuksiin. Kimalaiset ovat opettaneet minulle sen, mitä heidän pitäisi opettaa myös yhteiskuntataiteilijoille eli selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan sekä yhteiskunnallisen käsitehässimisen maistereille ja tohtoreille.

Kyseiset yli- ja näennäisoppineet eivät ole ymmärtäneet, että on täysin väärä lähtökohta ajatella sitä, että kuinka joku yhteiskunnallinen ideologia saataisiin ympättyä johonkin populaatioon. Oikea ajattelutapa olisi luonnollisesti se, kuinka löydetään oikea populaatio tietylle yhteiskunnalliselle ideologialle. Esimerkiksi kommunismista voi sanoa, että se on täysin toimiva yhteiskunnallinen ideologia niin teoriassa kuin käytännössä. Täytyy vain löytää sille sopiva populaatio. Niin kimalaiset, mehiläiset kuin muurahaiset elävät täydellisen kommunistisessa yhteiskunnassa. Niillä se toimii. Sillä niissä yhteiskunnissa kimalaiset, mehiläiset ja muurahaiset eivät ole yksilöitä. Ne ovat tahdottomia tehtävänsuorittajia joilla ei ole sen enempää toiveita kuin unelmiakaan eikä edes käsitystä minuudesta. Ne eivät kaipaa parempaa, sillä ne eivät tiedä sen olemassaolosta. Ne ovat vain osa suurempaa kokonaisuutta ja niitten yhteiskunnassa vain kokonaisuudella on merkitys. Ne ovat juuri sopivia otuksia kommunistiseen yhteiskuntaan.

Samoin voi sanoa, että anarkia on täysin toimiva yhteiskunnan muoto. Kun sille vaan löytyy sopiva populaatio. Voi nimittäin sanoa, että elävä luonto ja varsinkin sen fauna elää täydessä ja toimivassa anarkiassa. Vahva syö heikomman ja heikomman keinona on joko ottaa vahvaa nopeammat ritolat, piiloutua tai sitten lisääntyä niin suuressa mittakaavassa että joku jälkipolvesta jää väkisinkin henkiin. Mitään sääntöjä ei ole, eikä kukaan valvo ihmis… korjaan, eläinoikeuksia. Tämä anarkistinen järjestelmä on toiminut ihan mainiosti aivan yhtä kauan kuin myös noitten hyönteisten kommunistinen järjestelmä. Eli paljon kauemmin kuin ihmispopulaatio.

Sekä kommunismi että anarkismi ovat erittäin toimivia yhteiskuntajärjestelmiä. Kun niitten kanssa ei vaan tehdä mitään typerää. Niin kuin esimerkiksi yrittää saattaa niitä ihmispopulaation yhteiskuntajärjestelmiksi. Ihminen – piru vie – kun on yksilö. Hänellä on elämässään tahtoja ja toiveita. Hän haluaa saada jotain enemmän. Hänelle ei riitä olla osana jotain suurempaa kokonaisuutta. Siksi kommunismi ei sovi hänelle. Myöskään anarkia ei sovellu hänelle, sillä vaikka heikompi olisi nopeampi juoksemaan kuin vahvempi, niin vahvemman kädessä olevasta aseesta lähtevää luotia nopeampi hän ei ole. Voisi sanoa, että sellainen yhteiskunta olisi heikommalle aika epiä.

No joo, tässä vaiheessa sellainen henkilö joka luokittelee itsensä kuuluvan voiman valoisammalle puolelle eli suvaitsevais-tiedostavaan väestönosaan saattaa tuumia, että niinpä vain se Ykä – tuo onneton äijän räähkä – löysi viha-ajattelun juurta jopa kimalaisista. Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Mutta sellaisiahan me viha-ajattelijat olemme. Ja minä kun olen kaiken lisäksi vielä käppäukko. Eikä minua edes hävetä.

Käppäukot toivottavat mukavaa ja rauhallista alkavaa viikonloppua.

Ja laitetaanpa tähän loppuun vielä käppäukkojen ruokavihje jostain 1970-luvulta jota nuorempi sukupolvi ei välttämättä muista. Eli tarjolla on kesäpihvi. Kesäpihvi oli Kekkoslovakiassa varsin yleinen varsinkin kesämökeillä tehty eväs. Sen valmistaminen oli varsin yksinkertaista. Aukaistiin sika-nautapurkki molemmista päistä. Työnnettiin lihatötsä ulos ja viillettiin se neljäksi kappaleeksi. Siveltiin pihvit ensiksi sinapilla. Sitten käytettiin pihvit kananmunassa ja korppujauhoissa ja paistettiin pannulla. Tuloksena oli maittavaa evästä jonka seuraksi keitettiin joko perunoita tai makaroonia.

Nykyisestä sika-naudastahan ei kesäpihvejä saa oikein aikaiseksi, sillä sehän muuttuu pannulla lähinnä rasvavelliksi. Mutta riistasäilykkeistä niistä vielä saa kuitenkin väsättyä. Kannattaa kokeilla, sillä vielä on kesää jäljellä niin kuin nuiva muusikko Tero Vaara aikanaan totesi. Lisäksi tietysti lihansyöntiä kannattaa mainostaa, sillä lähivuosinahan se vähenee radikaalisti. Näin tulee tapahtumaan, sillä sen on ilmoittanut demareitten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Hänellä on asiaan vahva peruste eli se, että hän on itse ruvennut kasvisruokailijaksi. Ja niin kuin lukija tietää, demari ei koskaan ole väärässä. Joten syödään kesäpihvejä vielä hetken ja aletaan sitten porukalla totuttelemaan biodynaamiseen parsaan.

Hotelli Yrjöperskeleen ravintolan kesäpihviä valmistumassa. Raaka-aineena Lälläveden Läski & Leivonnaisen kaakanasäilyke ja valmistajana luonnollisesti hotellin ravintolan päächef Pauno Blääd.