XXXIII YMMÄRRYSHARJOITUS

Eli lahtaamisen resepti

Olen kirjoittanut tässä matkan varrella useita fiktiivisiä tarinoita, joissa varsin usein tulevaisuudenkuvana on se ikävä tilanne jolloin pannaan paikat paskaksi ja palamaan sekä aloitetaan molemminpuolinen joukkolahtaaminen. Itse en sellaista tilannetta toivo, mutta jos mietin (kieltämättä rajoittuneella ja alikoulutetulla) käsityskyvylläni Euroopan kehitystä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, tulen siihen johtopäätökseen että kyseisen skenaarion ainekset ovat olemassa ja vahvistuvat jatkuvasti.

Euroopan Unionia johtavat ja ovat johtaneet utopistit, joiden sekä valtakauden että tietynlaisen sokeuden vuoksi EU:n yksi suurimmista (ellei suurin) opinkappaleista on itseisarvoksi noussut ja millään muotoa kyseenalaistamaton kehitysmaalainen maahanmuutto jota voi yhtään liioittelematta kutsua haittamaahanmuutoksi. Varsinaisella pakolaisuudella sen kanssa ei ole juurikaan tekemistä, vaan kyseessä on pelkästään oma elintason nostaminen kantaväestön kustannuksella ja samalla oman elintason betonointi niin, että se kestää automaattisesti oman eliniän ja samalla periytyy haittamaahanmuuttajan jälkeläisille joita on säännöllisesti enemmän kuin kantaväestöllä.

Vaikka virallisesti täällä Suomessakin puhutaan haittamaahamuutosta jonkunlaisen velvollisuuden ja toivottavasti joskus tapahtuvan loistavan tulevaisuuden yhdistelmänä, niin tosiasia on luonnollisesti se että kyseinen haittamaahanmuutto muodostaa valtavan ja jatkuvasti kasvavan kustannuserän eurooppalaisille kansoille. Samoin sitä ei voida pitää minkäänlaisena investointina tulevaisuuteen, sillä haittamaahanmuuttajiin investoitu raha poikii ainoastaan lisää haittamaahanmuuttoa sekä haittamaahanmuutosta elävien ns. ammattilaisten jatkuvasti lisääntyviä työpaikkoja. Valtioitten käytettävissä oleva rahahan ei olennaisesti lisäänny ja Suomikin elää tällä hetkellä vekselivetoisessa taloudessa, joten suurtakaan sherlockia ei tarvita ymmärtämään, että kyseinen toiminta syö valtiontalouden pohjaa ympäri EU:ta.

Ajatellaan välillä yhtälön toista puolta eli kantaväestöä. Se on hyvin tietoinen siitä, että haittamaahanmuutto on, no, haittamaahanmuuttoa. Lisäksi kantaväestölle täällä Suomessa on realisoitunut se tilanne, että kantaväestön hyvinvointiin kohdistuvat leikkaukset ovat aina sovittavissa oleva poliittinen neuvottelukysymys mutta haittamaahanmuuttoon poltettu raha on korvamerkittyä ts. kyseenalaistamatonta rahaa. Kyseenalaistamaton on myös haittamaahanmuutto itsessään ja niin poliittinen- kuin virkakoneisto sekä valtamedia pitävät yllä YYA-ajankin ylittävää propagandamyllyä jolla yritetään väkisin muuttaa asiaan liittyvä velka sekä saatavaksi että välttämättömyydeksi jota ei saa arvostella.

Koska kantaväestö ymmärtää oikein hyvin asiaan liittyvän epäreiluuden, sillä nakerretaan yhteiskuntarauhan perusteita ja jossain toisessa maassa jossa ihmiset eivät ole kasvaneet / kasvatettu perusluonteeltaan samanlaisiksi hallintolampaiksi kuin suomalaiset, saisi jo tämä resepti aikaan huomattavan suuria levottomuuksia. Ihmisellä kun on tapana polttaa päreensä, jos se huomaa itseään kyykytettävän jonkun toisen toimesta ja varsinkin kun se kyykyttäjä on riippuvainen kyykytettävän tarjoamasta elannosta. Suomen kohdalla yhtenä erityisseikkana voi mainita täällä turvapaikan saaneet somalit, jotka käyvät lomailemassa… niin, Somaliassa.

Yhteiskuntarauhan ja sen jossain vaiheessa tapahtuvan romahtamisen kannalta on myös tärkeää muistuttaa haittamaahanmuuttajien huomattavasta seksuaali- ja väkivaltarikollisuudesta. Myös sen merkitys pyritään propagandakoneistossa mitätöimään ja kantasuomalainen huomaa olevansa tilanteessa, jossa hänen lausumansa sana tai kirjoittamansa teksti on valtion kannalta vaarallisempaa ja tuomittavampaa kuin haittamaahanmuuttajan tekemät murhat, tapot, ryöstöt, pahoinpitelyt ja raiskaukset.

Oma lukunsa on tietysti se, että haittamaahanmuuttajista pääosa on islamilaisia joilla ei ole minkäänlaista halua eikä tarvetta sopeutua länsimaiseen kulttuuriin. He tarvitsevat länsimaalaisia vain elättäjinä. Kyseinen seikka on realisoitunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana hyvin selvästi, mutta länsimaisen valtiokoneiston mukaan kyseinen asiantila ei varsinaisesti ole ongelma, vaan viharikokseksi tulkittava ongelma olikin siinä että kaltaiseni pottunokka sanoi asian ääneen. Länsimaat kun eivät käsittele islamia muuna kuin omien asiantuntijoittensa päissään luomana länsimaisena kevytislamina jota ei varsinaisesti ole olemassakaan, mutta jonka mukaan kantaväestöäkin vaaditaan elämään ja hyväksymään asiantila. Koska tämä vaadittu hyväksymisen tila pohjautuu puhtaaseen valheeseen, sekin osaltaan nakertaa yhteiskuntarauhan perusteita.

Jos mietitään islamilaisen väestön kasvua, niin sen ei tarvitse edes muuttua vähemmistöstä enemmistöksi (Libanon) alkaakseen laajamittaisen väkivallan. Keski-Afrikan tapahtumat osoittavat hyvin, että muslimit voivat pyrkiä aseellisesti valtaan vaikka olisivat vähemmistöasemassa. Euroopassa kynnys on tosiasiassa vielä matalampi, sillä Keski-Afrikassa kristittyjen aseelliset ryhmät eivät jääneet odottamaan sormi suussa vaan ampuivat takaisin. Sen sijaan eurooppalaiset yhteiskunnat ovat nostaneet tänne muuttaneet islamilaiset jalustalle ja kieltäneet heihin kohdistuvan arvostelun, saati sitten vastarinnan. Sen lisäksi että ne yhteiskunnat suostuvat takaamaan islamilaisille sukupolvesta toiseen jatkuvan varman elatuksen. Ei-islamilaisten kustantamana.

Tämä antaa luonnollisesti islamilaisille sen selkeän viestin, että länsimaiset yhteiskunnat ovat heikkoja, arkoja, alistuvia ja hyväuskoisia. Tätä signaalia lisää se mielenköyhyys, että kun haittamaahanmuuttajat lähtevät terroristeiksi Lähi-itään, heidät otetaan tänne vielä takaisin ja järjestetään erityistä ”tuki-, kuntoutus- ja kotoutustoimintaa”. Jälleen ei-islamilaisten kustantamana. Senkin jälkeen kun yhtälailla islamilaiset terroristit tekevät jatkuvasti iskuja Euroopassakin. Voisiko signaalia heikosta ja puolustuskyvyttömästä yhteiskunnasta enää sen selkeämmin antaa? Se on kuin se kuuluisa kissalle vahtimatta jätetty lihanpala.

Mikä sitten on se laukaiseva tekijä, jonka jälkeen ei ole enää paluuta?

Yksi niistä on tietysti jo mainittu islamilaisväestön lisääntyminen yli kriittisen pisteen. Jo nyt kyseisillä islamilaisilla on ympäri EU:ta satoja alueita jotka ovat käytännössä itsenäisiä. Ainoa ero varsinaiseen itsenäiseen valtioon on se, että elatus tulee kantaväestöltä (ja kantaväestö vielä hyväksyy kyseisen tilanteen). Lisääntynyt ihmismassa ja länsimaisten heikkous ovat se yhteinen tekijä joka houkuttelee jossain vaiheessa näitten alueitten laajentamiseen. Islamilaisten etuna on se, että he käyvät sotaa, jonka olemassaolon vastapuoli kieltää. Näin ollen se ei myöskään puolustaudu.

Toinen tekijä on luonnollisesti raha, ja ennen kaikkea sen loppuminen. Selvää on, että haittamaahanmuuttajaväestö on pidetty (olosuhteisiin nähden) rauhallisena ihan selvällä suojelurahalla. Sen tarve lisääntyy päivä päivältä. Jossain vaiheessa jaettava raha loppuu joka tapauksessa ja mikäli Eurooppaan tulee suuri talouslama, se vain kiihdyttää kehitystä. Luonnollisesti laarinsa pohjalta perunoita kaivavat hallinnot vähentävät ensiksi kantaväestöönsä liittyviä kustannuksia. Kun tilanne realisoituu siihen asti välinpitämättömien hallintoalamaisten lompakossa ja jääkaapissa, se voi jo itsessään olla väkivallan laukaiseva tekijä.

Entä sitten, kun laari on jo siinä määrin tyhjä, että haittamaahanmuuttajienkaan elatukseen ei ole enää varaa? Luuleeko hallinto, että sukupolvesta toiseen automaattiseen ja varmaan elatukseen tottunut monikymmenmiljoonainen ihmismassa tyytyy tarjottavaan kurjuuteen tai palaa kiltisti Afrikkaan ja Lähi-itään tuumaten että se oli hauskaa niin kauan kuin se kesti?

Neuvostoliitto kaatui aikanaan ylikuormitettuun sotilasteolliseen kompleksiinsa. Itseään liittovaltioksi betonoiva Euroopan Unioni tulee aikanaan kaatumaan maahanmuuttoteolliseen kompleksiinsa. Mutta Neuvostoliitto pääsi helpommalla. Sillä ylimääräisiä aseita ei tarvitse huoltaa jos siihen ei ole rahaa. Ne voi jättää lojumaan ja ruostumaan. Ylimääräiset ihmiset sen sijaan eivät lopeta syömistä tai asumista.

Ymmärrysharjoituksessa jää jäljelle yksi kysymys:

Miksi?

Miksi näin on annettu tapahtua?

Joskus 1990-luvun alussa, kun tätä utopiaa alettiin toteuttaa saattoi sen toteuttajia sanoa hyväuskoisiksi hölmöiksi jotka todella uskoivat epistolaansa ja luulivat, että haittamaahanmuuttajat ovat samanlaisia sopeutuvia ja kuuliaisia lällydemareita kuin kantaväestökin. Tänään, vuonna 2017 todellisuus on kaikkien näkyvissä. Miksi EU ja Suomi sen osana jatkaa linjallaan, jonka päässä odottaa kaaos ja väkivalta? EU:n päättäjätkin ovat ilman muuta selvillä, mihin tämä valittu kehitys johtaa. Eivät ne niin tyhmiä voi olla.

Onko niin, että virheen tunnustaminen ja kasvojen menettäminen muodostavat niin suuren kynnyksen, että valittua linjaa jatketaan ja lähinnä keskitytään hiljentämään ihmiset, jotka varoittavat tulevasta?

EU:hun sitoutuneet poliitikot elävät elämänsä kuplassaan ja gloriansa huipulla. Heidän jälkeensä saakin sitten tulla vedenpaisumus.