SETÄPUHEETON VIIKONLOPPU

Pinnanmaan maakunnassa, Äkkölämäkölän kunnassa, joskus lähitulevaisuudessa

Hääränlärpättämänjärvelle kokoontuneet viisi miestä olivat hyväntuulisena valmistautumassa sellaiseen perinteiseen miesten viikonloppuun joita he olivat viettäneet niin monta kertaa ennenkin. Tällainen mökkiviikonloppu oli mukava tapa ottaa vastaan tuleva talvi ja hyvässä seurassa vietetty aika saunomisineen, mukavine törpöttelyineen ja hyväntuulisine paskanpuhumisineen antaisi miehille sitä mukavaa sielunvirtaa jota joskus niin kovin karussa elämässä tarvittaisiin. Kouria oltiin lyöty kouriin, vermeet oltiin kannettu mökkiin, rantasaunakin oltiin pantu lämpiämään, yksi miehistä oli laittanut pöydälle valmiiksi lasit tervetuliaismaljaa varten ja toinen miehistä puolestaan kopsautti jaloviinapullon kyynärpäätään vasten jolloin pullo päästi suomalaisille miehille niin tutun äänen joka nosti hymyn huulille. Niin kuin niin monta kertaa ennenkin.

Silloin pihalle saapui yllättäen vielä uusi auto. Kukas sieltä nyt… eihän tänne pitänyt… autosta nousi ylös noin kolmekymppinen, varsin hyvännäköinen vaaleahiuksinen nainen kantaen mukanaan pientä putkikassia. Nainen astui koputtamatta mökkiin sisälle, laittoi kassinsa lattialle ja totesi:

- Jaahah, anteeksi että olen hieman myöhässä.

Miehet ihmettelivät:

- Niin tota… päivää vaan, mutta ei me kyllä tänne ketään enää odotettu… te taidatte olla kyllä tulleet väärälle mökille.

- No enhän toki ole. Eikös tämä mökki ole Son Lönsönin omistama Huitaattanhujanen Kaksi ja paikalla ovat, hetkinen, tarkistan… Perskeles Yrjö, Lötjönen Eelis, Kutvonen Kauko, Pöntinen Paavo ja Pätinen Pentti? Olette vuokranneet mökin Son Lönsöniltä viikonlopuksi, eikös näin ollut?

- Öö… öö… brrgele… ai… ai… no, ollaanhan me. Mutta mitä zwidddua tämä mökin vuokraaminen ja meidän henkilöllisyytemme teittillen kuuluu? Ja mistäs te meidän henkilöllisyydet yleensäkään tiedätte?

- Mistäkö tiedän? Eikö mökin omistaja ilmoittanut teille etukäteen?

- No ei kylläkään ilmoittanut.

- Minä olen yhteiskunnallisten oikeustieteitten kandidaatti Letitia Lätterström ja toimin viha- ja setäpuherikostutkijana Valtion Vihapuheenvastaisen Viraston setäpuheen vastaisessa kolmannessa ratkaisevassa tutkijaprikaatissa. Tehtäväni on kartoittaa ja ennenkaikkia rajoittaa ja rangaista laitonta ja muutenkin vastenmielistä setäpuhetta jota ilmenee erityisesti tämänkaltaisissa vanhojen setämiesten mökkiviikonlopuissa. Setäpuhe sisältää sekä rasismia, militarismia että ennen kaikkea seksismiä eli sekä naisoletettujen että kolmensadankuudenkymmenenseitsemän muunkin sukumonion halventamista ja sellaistahan ei sivistynyt yhteiskunta voi hyväksyä. Yleensäkin setämiesten ja käppäukkojen mieshauskanpito on yhteiskunnan syöpä sillä se toimii kaikkia yhteiskunnan tasa-arvoistavia elementtejä vastaan.

Ykä kysyi tässä välissä:

- Jaa missäs tuo setäpuhe muuten on määritelty? Minä kun en ole ennen kuullutkaan.

- Yliopistolla. Ja tiedot teistä olen saanut VVV:n rekistereistä joihin kaikki yksityiset mökinvuokraajat joutuvat ilmoittamaan tiedon mökin vuokraajista. Teidän kohdalla oli kyse viidestä yli viisikymppisestä miehestä ja setäpuheen ilmeneminen nähtiin ilmiselväksi joten olen täällä siksi valvomassa ettei täällä sorruta setäasiattomuuksiin. Vietän kanssanne koko viikonlopun ja poistun vasta sitten kun tekin poistutte eli sunnuntaina kello kuusitoista.

Lötjönen näytti olevan jo kovasti pahalla päällä ja totesi:

- Vaan mitäs jos me kannamme tässä samantien arvon setäpuhetutkijan niskaperseestä jorpakkoon ja työnnämme autonne sinne siinä samalla?

Letitia Lätterström kaivoi kännykän esille ja totesi:

- Tässä kännykässä on yhden napinpainalluksen päässä se, että poliisipartio hälytetään tänne. Prioriteettitehtävänä joka menee kaiken muun ylitse. Jos koskette minuun sormellakin, saatte syytteen virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta ja uskokaa huviksenne, siitä ette ehdollisella selviä.

Pöntinen totesi sen jälkeen:

- Jos minä kumminkin soittaisin mökin omistajalle.

- Herra on hyvä.

Pöntinen näpytteli kännykkäänsä Son Lönsönin numeron. Hetken päästä kuului vastaus:

- Lönsön.

- No Pöntinen terve. Tota noin… täällä mökillä kun on kokolailla kutsumaton vieras… olikos sulla tietoa tästä?

- Helvetin helvetti! Minä kun kuvittelin että se viranomaisasetus tulee voimaan vasta viikon päästä. Olen kyllä todella pahoillani. Minä kuule palautan teidän rahanne tästä mökkiviikonlopusta ja mulla on… onks sulla se puhelin kaiuttimella?

- Ei ole.

- Minä olen tekemässä tuonne Hääränlärpättämänjärven pohjoislahdukkaan korsua jossa on myös sauna. Minä tulen jatkossa vuokraamaan sitä pimeästi. Te pääsette sinne ilmaiseksi kun se valmistuu. Mutta mun oli pakko suostua tuohon. Jos en olis suostunut, niin VVV olis vienyt multa elinkeinoluvat noista mökeistä. VVV asensi alueelle valvontakameratkin niin että en minä niille vuokralaisista oikein valehdellakaan voi. Genitaalihiekka tuottaa kyllä varsin hyvin, Itävallan ja Tsekin vaalien jälkeen piti ajaa Helsinkiin ja Tampereelle neljä ylimääräistä kuormaa mutta minä tartten kyllä noita mökkejäkin. Kun syöminen se meinaan on minunkin huushollin pääelinkeino. Tänä vuonna siitä transfobisen slurrin sadostakin meni yli puolet lakoon. Olen vielä kerran hirveän pahoillani. Palataan asiaan sitten kun se korsu on valmis.

- Okke.

Pöntinen sulki puhelimen, pudisti päätään ja totesi että kyseinen setäpuhetutkija taitaa sitten olla miesten kyseenalaisena ilona koko viikonlopun. Sitten hän totesi, että eiköhän sen perusteella jätetä tuo jallu korkkaamatta, kuskataan kamppeet takaisin autoon ja lähdetään kotiin. Setäpuhetutkija Lätterström oli asiasta toista mieltä.

- Nythän on sedät sillä lailla, että jos te lähdette niin selväähän on, että te saatatte jatkaa setäpuhetta jossain muualla. Mihin minun valtuuteni eivät välttämättä riitä. Valitettavasti en saa vielä tunkeutua yksityiskoteihin mutta ministeriössä sekin on työn alla. Eli jos lähdette, syyllistytte viranomaisen työn estämiseen, päädytte aivan varmasti oikeuteen ja tuloistanne riippuen teille räpsähtää siitä tonnin viiva kolmen tonnin sakot. Niin että kaatakaapas sitä jallua niihin laseihin niin kuin meinasitte ja aloittakaa se miesten viikonloppunne. Jota minä valvon.

Koskaan ei näissä merkeissä oltu otettu näin vaisuja jalluryyppyjä. Letitia Lätterström totesi:

- No niin, pohjanmaan kautta vaan. Ja sitten saunaan. Teillähän on sauna lämpiämässä. Eikös se sauna teidän setämiesten perinteisin rituaali ole, hä?

Miehet kävelivät rantasaunaan ja riisuuntuivat varsin vaisuissa tunnelmissa. Mukana oli sentään pieni kenttäjääkaappi jossa oli kylmää olutta. Sitten Lätterström saapui myös pukuhuoneeseen ja riisui vaatteensa.

- Mitä te oikein tuijotatte?

- Niin tota… kun tehän olette… niinku…

- Jaa alasti vai? No totta helvetissä minä olen alasti. Ei kai saunaan vaatteet päällä mennä? Ja totta kai minä tulen teidän kanssanne saunaan. Siellähän ne vihansekaiset setäpuheet vasta puhutaankin. Luuletteko että minä odottelen mökillä? Ja muistuttaisin muuten, että jokaisen teidän suorittaman tissin-, pyllyn- ja tuherontuijottamisen minä kirjaan ylös ja asiaan tullaan tarvittaessa palaamaan oikeudessa. Ja niin juu, jos herroilla rupeaa jöpöttämään niin se tulkitaan suoraksi seksuaaliseksi ahdisteluksi johon on olemassa vielä rankemmat lakipykälät. On muuten ihan turha vedota siihen, että se on joku täysin luonnollinen reaktio siihen että mies näkee metrin päässä alastoman hyvännäköisen naisen. Ihmisen erottaa eläimestä se, että me osaamme pitää viettimme aisoissa. Ainakin naiset siihen pystyvät. Milloinkas te olette naisella nähneet stondiksen? No niin! Sitten vaan lauteille ja nauttimaan mukavasta miesten viikonlopusta! Ja muistutan, että minulla on sekä äänitys- että valokuvausmahdollisuus siellä löylyissäkin.

- Niin että te voitte tuijotella meidän jortikoitamme mahdollista vihastondista silmälläpitäen mutta meidän täytyy pitää katse muualla teittin strategisista paikoistanne?

- Totta kai. Minä olen virantoimituksessa. Se kuuluu virkavelvollisuuteeni.

- Jaa… no ei kai tässä sitten…

Miehet siirtyivät saunan pesuhuoneen puolelle, avasivat kaikki tölkit Tsuhnan Kostoa, löröttivät ne viemäriin ja täyttivät tölkit raikkaalla vedellä. Sitten Ykä kävi hakemassa löylyn puolelta kuparisen saunakauhan, mäjäytti sillä täysillä voimilla palleillensa, antoi kauhan Lötjöselle ja uusmiehisiin saunarituaaleihin mukaan tullut tasa-arvoa edistävä mutta muuten varsin epämiellyttävä käytäntö  eteni mieheltä toiselle.

Miehet siirtyivät löylyyn. Mukaan tuli setävihatutkija jolla oli mukanaan niin kylmän, kuuman, löylyn sekä viha- että setäpuheen kestävä tabletti. Lötjönen heitti löylyä. Tunnelma oli vaisu ja hiljainen. Sitten Ykä totesi kun ajatteli että jostain sitä kai saunassa oli tapana puhua:

- Niin jätkät… minä sitä olen viime aikoina yrittänyt opetella youtubesta sellaista lajia kuin kabaddi.

- Jaa kabaddi? Mikäs laji se on? Kerro lisää.

- No… se on semmonen hippaleikin, hengityksen pidättämisen ja painimisen sekamuotona kilpailtava joukkuelaji.

- Kuulostaa kyllä kovasti mielenkiintoiselta.

- Joo, todella mielenkiintoiselta.

- Ihan ehdottoman mielenkiintoiselta. Miks me ei olla tuosta ennen puhuttu?

- Missäs päin maailmaa sitä harrastetaan?

- No tuolla Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja yleensäkin siellä päin. Semmosilla edistyksellisemmillä alueilla.

- Juu, edistyksellisempiä alueita ilman muuta. Ei sellaisia takapajuloita kuin tää Suomi. Mehän voitais saunasta palattuamme kattella youtubesta sitä kabaddia vaikka koko ilta… opetella vähän lajin hienouksia… kun eihän tässä muutenkaan niin kummempaa… vaan kysyisin vielä setäpuhetutkijalta että onkos tällaista valvontakäytäntöä olemassa naisten saunailloissa tai viikonlopuissa?

- Ei tietenkään. Miksi olisi? Eihän siellä mitään setäpuhetta puhuta.

- Jaa… no tyhmänä vaan ajattelin tiedustella…

Miehillä oli edessään hyvin, hyvin pitkä viikonloppu.