UUSINTA: HÖPÖTTI

Lukijalle: Edellisessä kirjoituksessani sivusin lajia nimeltä kabaddi. Aluen perin tästä painin, hokemisen ja hippaleikin sekoituksesta kirjoitti Jaska Brown vuonna 2012. Minäkin tutustuin Jaskan jutun myötä lajiin ja totesin että onks täsä järkke ensikkä. Koska omaan avoimen mielen niin päätin aina aika ajoin katsella lajia youtubesta sillä ajatuksella että saanko minä siitä mitään tolkkua. Toteutin lupaukseni ja itse asiassa minä jopa nykyisin alan ymmärtää sitä. Tosin lätkää tai rugbya kattelen edelleenkin mieluummin.

Joka tapauksessa silloisesta Jaskan kirjoituksesta sain idean, että ehkä hotellin respan on aika antaa oma panoksensa joukkueurheiluun. Niinpä kehitin lajin nimeltä ”höpötti”. Tai no, itse asiassa en varsinaisesti kehittänyt. Laji on ollut jo kauan olemassa erityisesti julkishallinnossamme ja siitä on käytetty mm. nimityksiä ”projekti”, ”kehittämispäivä” ja ”moniammatillinen työryhmäpalaveri”. Minä vain selvensin säännöt yhtäläisiksi. Tässä uusintaversiossa olen hieman vielä täsmentänyt lajin sääntöjä. Olen saanut siihen luvan kansainväliseltä höpöttiliitolta. Siirrytään siis julkishallinnollisen joukkueurheilun pariin:

*

Höpötti: nouseva joukkueurheilulaji

Höpötti on joukkueurheilulaji, jossa normaaleista joukkueurheilulajeista poiketen on vain yksi joukkue. Höpöttiä pelataan kahdeksankulmaisella kentällä, jonka yhteen vinkkeliin on laitettu maali. Höpöttijoukkueessa on kaksikymmentä jäsentä, jotka kaikki ovat pukeutuneet velcrokankaiseen peliasuun. Peliväline on velcrokankaalla päällystetty rukkanen, jota kutsutaan nimellä ”vastuu”.

Höpöttiottelu alkaa niin, että kaikki joukkueen kaksikymmentä jäsentä asettautuvat tiiviiksi rykelmäksi keskelle pelikenttää. Tämän jälkeen ottelun päätuomari, jota höpötissä kutsutaan nimellä ”projektipäällikkö” heittää pelivälineen keskelle rykelmää. Sillä pelaajalla, johon peliväline takertuu, on kolme sekuntia aikaa repiä peliväline irti itsestään ja heittää se kiinni jonkun toisen pelaajan peliasuun. Mikäli hän ei tässä onnistu, hänestä tulee ”vastuunkantaja”, ja hänellä on velvollisuus toimittaa peliväline maaliin.

Pelivälineen väistäminen on ensimmäinen olennainen osa höpötistä. Toinen on tietenkin höpöttäminen. Vastuullista hyökkääjää lukuunottamatta jokaisen pelaajan täytyy höpöttää, ts. toistaa sanaa ”höpötti” vähintään kaksi kertaa sekunnissa. Jokaista pelaajaa kohti on kaksi audiotarkkailijaa, jotka varmistavat, että pelaaja höpöttää tarpeeksi ja lisäksi yksi videotarkkailija, joka varmistaa, ettei pelaaja bluffaa, eli harrasta vatsastahöpöttämistä.

Mikäli pelaaja ei onnistu höpöttämään tarpeeksi, peli keskeytetään, ja yksittäisen pelaajan sijasta koko joukkuetta rangaistaan. Tämä tapahtuu niin, että pelikentälle tulee avustava tuomari, joka höpötissä tunnetaan nimellä ”projektikoordinaattori”. Hän heittää taas keskelle kenttää läjään ahtautuneitten pelaajien sekaan toisen rukkasen eli pelivälineen eli ”vastuun”. Avustavia tuomareita ja rukkasia tulee kentälle sitä mukaa lisää, kun pelaajat epäonnistuvat sääntöjen mukaisessa höpöttämisvelvollisuudessaan.

Palataanpa takaisin ”vastuunkantajan” vaativaan tehtävään. Jos ”vastuunkantaja” ei ole onnistunut toimittaa pelivälinettä jonkun toisen pelaajan kontolle, ei hän enää saa yrittää luopua pelivälineestä, vaan hänen tulee kaikin keinoin yrittää toimittaa velcrorukkanen maaliin. Joukkueen kaikki muut jäsenet yrittävät estää hänen suorituksensa, ja kun kyseessä on voimasuhde 19 – 1, he yleensä onnistuvat.

Mikäli ”vastuunkantaja” kuitenkin onnistuu toimittamaan pelirukkasen maaliin, päätuomari keskeyttää pelin, ja tuomarineuvosto kokoontuu. Tuomarineuvosto toteaa, että maali oli alunperinkin väärässä paikassa, ja maali siirretään toiseen paikkaan. Samalla todetaan, että koska maali oli väärässä paikassa, ei maalia ole alunperinkään tehty ja koska vastuunkantaja yritti selvästi hämätä ja toimia alkuperäissuunnitelman sekä pelisääntöjen vastaisesti, rangaistaan häntä pelilisenssin menettämisellä ja sarjasta sulkemisella, syynä sooloilu, yhteistyökyvyttömyys ja ongelmat peliin liittyvissä asenteissa. Tätä tuomarineuvoston päätöstä kutsutaan termillä ”väärin sammuttaminen”.

Kyseisen rangaistuksen saaneella pelaajalla on vielä mahdollisuus pelastaa nahkansa haastamalla joku joukkueensa jäsen höpöttämishaasteeseen jota kutsutaan nimellä ”syyllisyyden siirtäminen”. Höpöttämishaaste kestää minuutin, ja sen aikana haasteeseen osallistuvat kaksi pelaajaa toistavat mahdollisimman monta kertaa sanan ”höpötti”. Höpöttämishaasteen hävinnyt ts. vähemmän höpöttänyt pelaaja suljetaan sarjasta, hän menettää pelilisenssinsä ja tämän lisäksi koko joukkueella on kaksi minuuttia aikaa kirjoittaa hänestä juoruja Höpöttiliigan facebook-sivuille.

Välillä höpöttiottelu keskeytetään ja paikalle saapuu jälleen uusi tuomari nimeltä ”konsultti”. Konsultti kehittää otteluun täysin uudet pelisäännöt joitten mukaan ottelu jatkuu välittömästi. Uusilla säännöillä pelataan sen aikaa kun konsultti on paikalla, kunnes palataan vanhoihin sääntöihin joita on kuitenkin hieman päivitetty projektipäällikön ja projektikoordinaattorin toimesta mutta uusia sääntöjä ei kerrota pelaajille ennen kuin ottelun jälkeen. Koska tämä aiheuttaa selkeitä sääntörikkomuksia kentälle lentää aina uusia velcrorukkasia.

Höpöttiottelu päättyy siinä vaiheessa, kun pelikentällä on enemmän tuomareita ja pelirukkasia kuin varsinaisia pelaajia ja suurin osa pelaajista on joka tapauksessa menettänyt tajuntansa jatkuvan höpöttämisen aiheuttamasta hapenpuutteesta. Tässä vaiheessa ottelun päätuomari keskeyttää ottelun, ja tuomarineuvosto kokoontuu. Tuomarineuvosto päättää, että peliä ei itse asiassa ole koskaan pelattukaan, vaan se suunniteltiin alun perinkin pelattavaksi joskus seuraavan vuoden maaliskuussa jolloin peliin on keksitty  jälleen uudet säännöt. Juuri pelatun koskaan pelaamattoman pelin tilastopöytäkirja sijoitetaan tuomarineuvoston huoneeseen ja asiasta uutisoidaan että on onnistuttu jossain, jota ei tosin osata määritellä mutta sitä, missä haluttiin onnistua määrittelee jatkossa moniammatillinen työryhmä joka antaa asiasta lausuntonsa kaksi vuotta pelaamattoman ottelun jälkeen.

Lisäksi tuomarineuvosto päättää pitää projektipäivän jonka aiheena määritellään, oliko pelissä loppujen lopuksi maalia ollenkaan, vai oliko se kori, juoksu vaiko ehkä hippa, hippaoletus tai sitten kumminkin jotain ektoplasmaa. Projektipäivä pidetään ilman pelaajia, jotka tietysti haluavat muutenkin toipua ottelusta ja se pidetään jossain sopivassa paikassa jossa tarjoilu pelaa. Liiga tarjoaa, sillä liigan johtohenkilöt tietenkin ymmärtävät, että tärkeintä ei ole tulos, vaan peli itsessään eikä peliä voi olla ilman jatkuvasti kasvavaa organisaatiota.

Höpötissä on paljon pelaajia ja vielä enemmän tuomareita ja toimitsijoita. Vaikka se ei sinänsä kovin paljon kiinnosta yleisöä, eikä sitä selosteta juurikaan televisiossa ja radiossa, niin se on silti saamassa kansallispelin aseman sillä onhan höpöttiliigan budjetti huomattavasti suurempi kuin esmes jääkiekon SM-liigan. Höpötillä on edessään suuri, laaja, leveä ja menestyksekäs tulevaisuus, sillä lajilla on taustanaan julkisen sektorin voimakas ja jatkuvasti kasvava tuki ja julkinen sektori tekee parhaansa, että myös yksityinen sektori perehtyisi lajin hienouksiin. Kun tähän mielenkiintoiseen lajiin on päässyt sisälle, siihen koukuttuu pahemman kerran. Jopa niin pahasti, ettei siitä pääse irti ilman erikoisvalmennusta josta käytetään nimeä ”irtisanoutuminen ja uudelleenkouluttautuminen”.

Kas siinäpä huimassa nousussa oleva joukkueurheilulaji höpötti. Laji, jossa helposti huomaat olevasi suuressakin joukossa yksin. Täytyy huomauttaa, että kun kirjoitin jutun vuonna 2012 niin en vielä hallinnut niitä kaikkia puolestaloukkaantuvia triggeröitymistermejä jotka hallitsen nykyisin paremmin, sillä nehän on hierottu vasten pärstääni varsin suurella antaumuksella ja kovin monesta suunnasta.

Siksi ymmärrän, että kun käytin hyväkseni suomalaisia selvästi kehittyneempien jalojen aasialaiskansojen omaa urheilumuotoa ja kehitin siitä suomalaista julkishallintoa irvailevan lajin, olen syyllistynyt aivan selkeästi kulttuuriseen aprpprro… aprlrpoo… arroppl… aproplipa… arpliooti… totanoin pöllimiseen. Näin ollen heti kirjoituksen postattuani revin ihokkaani, ripottelen tuhkaa päälleni ja suoritan asiaankuuluvat katumusharjoitukset. Anteeks. Ihan tosissaan.

Lähes vilpittömästi katuva vihakirjoittaja toivottaa oikein mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille.