Maarianhamina,
torstai, 21. päivä kesäkuuta kello kymmenen aamulla.
Ahvenanmaan
maakuntahallinnon merkittävimmät henkilöt oltiin kutsuttu salaiseen tapaamiseen,
jossa mukana oli suomalainen pääesikunnasta saapunut siviilipukuinen puolustusvoimien
yleisesikuntaeversti. Tapaaminen oli määrätty tasavallan presidentin toimesta
sillä evästyksellä että kyseessä oli tapaaminen, josta ei todellakaan
kannattanut olla poissa. Presidentti oli myös ilmoittanut että everstillä oli kaikki
tarvittavat valtuudet ja hän puhuu suoraan Suomen poliitisen johdon suulla.
Eversti oli kohteliaasti esitellyt itsensä, kertonut sen jälkeen antavansa
maakuntahallinnon edustajille sen tason sotilaallisia tiedustelutietoja joita
ei siviilihallinnolle oltu annettu viimeksi kuin vuonna 1944 eikä
ahvenanmaalaisille varsinaisesti koskaan tätä ennen. Mutta nyt toimittiin pakon
sanelemana ja asialla oli enemmän kuin kiire. Sitten hän aukaisi salkkunsa,
jakoi kaikille osallistujille tabletit ja pyysi osallistujia tutustumaan niitten
sisältöön. Sisällön katsominen kesti noin varttitunnin. Everstin ei tarvinnut
sanoa sanaakaan, sillä tablettiin laadittu ohjelma ja sen sisältämä
tilannekatsaus selvitti tilanteen varsin perinpohjaisesti.
Ohjelma
ja sen sisältämät tiedot tekivät vaikutuksen. Tablettia seuraavilla
ahvenanmaalaisilla ilme osoitti ensiksi mielenkiintoa, sitten silmät muuttuivat
teevadeiksi ja lopulta suu jäi auki joka oli tietysti paha protokollavirhe
kaikille poliitikoille maasta ja kielestä riippumatta. Mutta tässä tapaamisessa
ei heidän onnekseen ollut mediaa mukana. Huoneessa vallitsi hiljaisuus kun
hallinnon edustajat kävivät läpi tabletilla olevia tietoja. Lopulta tehtäväänsä
hiljattain valittu varsin nuori miespuolinen älykkääksi ja maltilliseksi
tunnettu maakuntahallitusta johtava maaneuvos sulki tabletin, kohotti katseensa
ja kysyi everstiltä:
-
Tiedot siis pitävät paikkansa? Siis… aivan varmasti ja kiistattomasti
paikkansa?
Eversti
vastasi:
-
Muistattekos, että puolustusvoimien pääesikunnasta on aikaisemmin tullut
edustajia tällaisen kriisikokouksen nimissä Ahvenanmaalle? Edes talvi- ja
jatkosodan aikana? Ei me sieltä tulla ilman syytä vaan annamme mielellämme
teidän olla kaikessa rauhassa, aivan omissa oloissanne ja teitä millään muotoa
häiritsemättä. Mutta kyllä, tiedot pitävät paikkansa. Olemme saaneet ne niin
Puolustusvoimien Tiedustelulaitokselta sekä muutamista muistakin luotettavista lähteistä
ja ne pitävät täysin paikkansa. Niin kuin ohjelmassa ollut
sateliittimateriaalikin teille selvästi kertoi. Oletan, että teistä jokainen
osaa katsella satelliittikuvia.
-
Mutta sehän tarkoittaa siis sitä, että Venäjä aikoo miehittää Ahvenanmaan.
-
Nimenomaan sitä se tarkoittaa. Lähipäivinä. Juhannus on ehkä paras mahdollinen
ajankohta kohdistaa Suomeen sotilaallista toimintaa. Joulun ohella. Odotamme
Venäjän hyökkäystä juuri juhannukseksi. Pihkovassa sijaitseva Venäjän 76.
maahanlaskudivisioona on täydessä valmiustilassa, täydessä vahvuudessa ja
täysin varustautunut. Se odottaa vain lentokuljetusta. Samoin kuin Kaliningradissa
oleva merijalkaväkiprikaati. Kaliningradissa lastataan etujoukkona kohti Maarianhaminaa lähtevää
suurikokoista Liberian lipun alla kulkevaa venäläistä joukkojen kuljetusta
varten rakennettua siviilialukseksi naamioitua ro-ro-alusta jossa uskomme
olevan vähintään kolme komppaniaa merijalkaväkeä sekä parikymmentä
rynnäkkövaunua.
-
Ahvenanmaalla on jo tällä hetkellä hajaantuneena ja piiloutuneena venäläisiä spetsnaz-yksiköitä.
Ne tulevat valmistelemaan iskua ja toimivat ensimmäisinä. Lähinnä ne
keskittyvät Maarianhaminan lentokentälle ja satamaan, Ahvenanmaan
poliisivoimiin, tiedonvälitykseen ja muihin hallinnon kannalta olennaisiin
kohteisiin. Mutta me olemme paikallistaneet kyseiset yksiköt ja pystymme myös
neutraloimaan ne. Puolustusvoimat ei vietä tänä vuonna juhannusta. Me olemme valmiina.
Venäläisten on tarkoitus tehdä Krim-tyyppinen nopea ja väkivallaton operaatio
jolla se ottaa pysyvän sotilaallisen jalansijan Ahvenanmaalta. Jonka seurauksena
me jäisimme sormi suussa ihmettelemään vallitsevaa tilannetta eikä meillä olisi
muuta mahdollisuutta kuin esittää joitain protesteja EU:n ja YK:n kautta.
Protesteja, joitten merkitys olisi nolla. Niin kuin oli Krimilläkin. Mutta me
emme anna sen tapahtua. Me estämme sen etukäteen.
Maaneuvos
raapi hieman päätään eikä näyttänyt ollenkaan niin itsevarmalta kuin niin
monessa median haastattelussa ennen tätä hetkeä. Sitten hän totesi:
-
Ahvenanmaa on kylläkin kansainvälisten sopimusten mukaisesti demilitarisoitu.
Mutta… se taitaa olla tässä tilanteessa pelkkää sanahelinää… ymmärän henkilökohtaisesti
sen että jos Suomi pystyy estämään Venäjän invaasion ennen kuin se tapahtuu,
niin se on meille ilman muuta parempi vaihtoehto. Vaikka en ajatuksesta sinänsä
pidäkään. Mutta joskus on tehtävä valintoja epämiellyttävän ja katastrofaalisen
välillä. Ehdotan, että suomalaisten valmiusoperaation toteuttaminen
hyväksytään. Mutta aikaa on vähän. Juhannusaatto on huomenna. Antamienne tietojen
mukaan Venäjä toimii silloin. Mikä on tietysti varsin luonnollinen ajankohta
tällaiselle operaatiolle. Juhannuksenahan liki koko maa on mökeillään
juovuksissa. Eikä Ahvenanmaa tee siitä poikkeusta. Mutta kuinka te pystytte saamaan
vastaoperaation aikaiseksi niin nopeassa ajassa? Emmehän mekään saa edes maakuntapäiviä
koolle siinä ajassa. Aikaa on vain vuorokausi.
Eversti
katsoi kelloaan ja vastasi:
-
Operaatio on alkanut puoli tuntia sitten. Ja sitä on valmisteltu puoli vuotta. Maakuntapäiviä
ei tarvitse kutsua koolle. Tätä osattiin ennakoida ja uhkaan reagoidaan
asianmukaisin keinoin. Ja asian ilmoittamisen lykkääminen johtui
yksinkertaisesti siitä, että näin tieto operaatiosta ei ehdi vuotaa.
-
Eli tämä tilaisuus ei ollut keskustelu, vaan ilmoitus.
-
Nimenomaan sitä se oli.
Tässä
vaiheessa pitkäaikainen maakuntapolitiikassa kunnostautunut 60-vuotias nainen
nosti metelin ja sanoi, että Ahvenanmaa oli kansainvälisten sopimusten mukaan demilitarisoitu
ja sellaisena sen tulisi myös pysyä, olosuhteista ja vallitsevasta tilanteesta
riippumatta. Hän ilmoitti että tulee esittämään maakuntapäivillä ettei Suomen
puolustusvoimilla ole minkäänlaista laillista oikeutta toimia Ahvenanmaan
alueella ja puolustusvoimat eivät voi tehdä Ahvenanmaan alueella yhtään mitään
ilman maakuntapäivien hyväksyntää. Hän tulisi pitämään henkilökohtaisesti
huolen siitä, ettei kyseistä hyväksyntää koskaan tule. Hän olisi valmis viemään
asian tarvittaessa vaikka YK:n käsiteltäväksi. Ahvenanmaasta ei tulisi koskaan
suomalaisten militaristien leikkikenttää. Tämä oli rauhan maakunta. Eversti oli
hiljaa ja hymyili hieman. Uusi maaneuvos kuunteli aikansa ja kivahti sitten:
-
Håll käften, du gamla höna! Förstår du inte att det är ju krig nu? Jävla idiot!
Eversti
kommentoi tähän:
-
Maaneuvos on oikeassa, kaikella kunnioituksella. Jos te haluatte että
Maarianhamina on jatkossakin Mariehamn eikä Mariegrad niin teidän ei kannata
juurikaan vastustaa niitä toimia joita puolustusvoimat tulevat aivan
lähihetkinä tekemään. Se kun tekee ne joka tapauksessa teiltä lupaa kysymättä. Teidän
tietysti kannattaa ilmoittaa tulevista toimista maakuntahallinnolle. Tosin se
huomaa ne kyllä varsin pian itsekin. Jo ennen teidän ilmoitustanne.
Sitten
eversti kiitti tapaamiseen osallistuneita ja poistui paikalta. Maaneuvos kysyi
vielä:
-
Minne te aiotte mennä?
-
Sinne, missä minua tarvitaan. Meillä on sota estettävänämme.
Ytterby,
Jomala, Ahvenanmaa, torstai, 21. päivä kesäkuuta kello 9.30 eli puoli tuntia
ennen everstin tapaamista maakuntahallinnon johdon kanssa
Österviken-lahden
rannalla ollut kesämökki näytti varsin rauhalliselta ja tavanomaiselta mökiltä
rauhallisessa ja tavanomaisessa mökkimaisemassa. Niin kuin tietysti
Ahvenanmaalla sijaitsevat mökit yleensäkin näyttivät. Sen pihalla ei näkynyt
juurikaan liikettä. Mökin pihalla oli Suomen rekisterissä oleva Mercedes-Benz
Sprinter 416-pikkubussi. Pihalla oli aika ajoin käynyt nuoria ja hyväkuntoisen
näköisiä miehiä. Aina korkeintaan kaksi kerrallaan, eivätkä he olleet ulkona käydessään
puhuneet sanaakaan. Selvää oli, että mitään tavallisia juhannusta juhlivia
mökkiläisiä he eivät olleet.
Sen
tiesi myös mies, joka kiikaroi mökkiä parinsadan metrin päässä. Tiedettiin,
että miehiä oli kaikkiaan neljätoista kappaletta. Kiikaroiva mies oli
puolestaan suomalainen yliluutnantti, Utin erikoisjääkäri ja mukana olevan
kuudentoista miehen erikoisjääkäriosaston komentaja. Taempana tukena oli myös joukkue
varusmiespalvelustaan sopimussotilaina jatkaneita Utin sotilaspoliiseja. Kaikki
sotilaat olivat täysissä varusteissa ja aseistettuina. Aikaisemmin aluetta
oltiin tutkittu siviilipukuisina ja pienemmällä joukolla. Mökissä olevat miehet
olivat virittäneet mökkitielle yhden ja maastoon toisen riistakameran mutta ne
oltiin huomattu ja tutkittu aluetta kameraan nähden kuolleista kulmista.
Tiedettiin
että nuo mökillä olevat, vielä tällä hetkellä siviilipukuiset miehet olivat
venäläisiä spetsnaz-erikoisjoukkoja joitten tulisi osaltaan valmistella
Ahvenanmaan veretöntä valtausta. Puolustusvoimien tiedustelulaitos oli saanut
ensimmäisiä merkkejä operaation valmistelusta jo edellisenä syksynä ja
Ahvenanmaalla se oli tarkkaillut ja selvittänyt erityisesti kesämökkien
taustaa. Niin vuokrattavien kuin puhtaasti yksityisten. Kyseinen mökki, jota
yliluutnantti tarkkaili oli ostettu edellisen vuoden lokakuussa. Ostajana oli
eräs turkulainen vihreä kunnallispoliitikko joka oli saanut rahoituksen mökin
ostoon ulkomailta kuvitellen avustavansa Greenpeacea joka käyttäisi mökkiä
tukikohtanaan tarkkaillakseen Ahvenanmaalla tapahtuvia mahdollisia
ympäristörikoksia. Poliitikon toiminta ja rahaliikenne oltiin selvitetty niin
tilisiirtojen kuin puhelinkuunteluitten sekä salaa äänitettyjen keskustelujen
myötä. Hän ei ollut itse häneen kohdistetusta petoksesta perillä. Niin kuin
ennen kaikkea ei siitäkään, että tosiasiassa rahoitus tuli Venäjältä. Hän oli
koko ajan uskonut auttavansa Greenpeacea. Kuluvan vuorokauden aikana poliitikko
pidätettäisiin ja hänen rikoksensa käsiteltäisiin aikanaan oikeudessa. Syyte
tulisi olemaan törkeä maanpetos eikä hyväuskoisuus tai typeryys olisi silloin
lieventävä asianhaara.
Samanlaisia
mökkejä oli Maarianhaminan ympäristössä kaikkiaan yhdeksän kappaletta.
Jokaisessa oli 12 – 18 miestä joitten tulisi jossain vaiheessa juhannusta,
todennäköisesti juhannusaaton ja juhannuspäivän välisenä yönä ottaa haltuunsa
Ahvenanmaan miehityksen kannalta tärkeimmät strategiset kohteet. Eli toisin
sanoen Maarianhaminan lentokentän, sataman, poliisi- ja merivartioasemat sekä tietoliikenneyhteydet.
Spetsnaz-joukot valmistelisivat ja turvaisivat varsinaisen invaasion alkamisen.
Heitä oli saarella toistasataa miestä ja se määrä olisi hyvin riittävä kun
ottaa huomioon, että Ahvenanmaalla ei ollut mitään varsinaista sotilaallista voimaa.
Tai
niin venäläiset kuvittelivat. Ahvenanmaalle oli tullut – yhtä lailla mökki- ja
muihin tilapäismajoituksiin – kuluneen kuukauden aikana huomattava määrä suomenkieltä
puhuvaa sotilaallista voimaa josta paikallinen maakuntahallinto ei tiennyt. Siviiliasusteissa,
sotilasvarusteet mukanaan autoissa ja putkikasseissa. Saarella oli komppanian
verran erikoisjääkäreitä ja kahden joukkueen verran merivoimien erikoistoimintaosaston
miehiä jotka olivat erikoisjääkäreitten tavoin ammattisotilaita joilla oli pääosin
samanlainen huippuluokan koulutus. Lisäksi saarella oli komppanian verran
erikoisrajajääkäreitä jotka olivat jatkaneet palvelustaan sopimussotilaina sekä
saman verran sotilaspoliiseja. Kaikki joukot olivat raskaasti aseistettuja ja
laittaneet aamulla päällensä sotilasvarustuksen.
Yliluutnantti
katsoi kelloaan ja nyökkäsi vieressään olevalle, venäjänkielen taitoiselle
miehelle. Mies otti esille megafonin.
Samaan
aikaan suomalaisten joukkojen tarkkailemalla mökillä.
Venäläinen
spetsnaz-kapteeni pelasi pennipanoksilla korttia parin ryhmänsä jäsenen kanssa.
Muut miehet puuhailivat kuka mitäkin. Suurin osa heistä katsoi mökillä olevan
satelliittiantennin kautta tulevaa
venäläistä tv-lähetystä. Yksi miehistä oli laittanut saunan lämpiämään. Heillä oli
vielä tässä vaiheessa varaa ottaa rauhallisesti. Toiminta alkaisi vasta
juhannusaaton ja juhannuspäivän välisenä yönä kello 02.30 jolloin saari ja koko
Suomi olisi hiljentynyt ja nukkuisi syvää humalaisen unta. Kapteenin
neljäntoista miehen ryhmän tehtävänä olisi tunkeutua Maarianhaminan
poliisiasemalle, ottaa se haltuunsa ja siirtää paikalla olevat poliisit
selliin. Tehtävä ei ollut ehkä aivan niin tärkeä kuin niillä ryhmillä jotka
ottaisivat haltuunsa Maarianhaminan lentokentän ja sataman, mutta toisaalta
poliisiasema oli ainoa paikka, jossa olisi odotettavissa minkäänlaista aseellista
vastarintaa. Tosin sekin olisi epätodennäköistä ja muutama paikalla oleva
konstaapeli ymmärtäisi varmasti, että neljätoista hampaisiin asti aseistettua
erikoisjoukkojen sotilasta oli astetta, ja montakin astetta kovempi vastus kuin
jostain paikallisesta kuppilasta kyytiin noukittu humalainen. Kun suurin osa
paikallisista poliiseista ei ollut edes joutunut koskaan ottamaan
virkapistooliaan pois holsterista tositilanteessa.
Ahvenanmaa
otettaisiin venäläisten sotilaalliseen hallintaan suomalaisten nenän edestä
laukaustakaan ampumatta. Pienet vihreät miehet yllättäisivät jälleen. Tosin
tällä kertaa avoimesti venäläisissä univormuissa ja venäläisin arvomerkein
varustettuna. Ahvenanmaallahan oli hieman vaikeaa esittää miehityksen
selitykseksi paikallisten venäläisten separatistien tukemista. Tämä operaatio
olisi kylmää valta- ja sotilaspolitiikkaa. Mutta tehtävän suorittamiseen oli
aikaa vielä hieman yli puolitoista vuorokautta. Nyt olisi aika levätä,
rentoutua ja keskittyä. Miehet pukisivat univormut päälleen juhannusaattona
hieman ennen puoltayötä, varustautuisivat mukanaan kuljettamilla aseilla jotka
oltiin SVR:n toimesta tuotu kätköihin jo edellisenä kesänä. Spetsnatzit eivät
olleet pitäneet mökillä varsinaista vartiota, sillä he tiesivät sen herättävän
vain tarpeetonta mielenkiintoa.
Yksi
miehistä tosin katsoi koko ajan tietokoneella näkyvää kahden riistakameran lähettämää
kuvaa mutta niissä ei ollut näkynyt mitään hälyttävää. Operaatio tulisi
onnistumaan eikä kapteeni uskonut että ahvenanmaalaiset poliisit edes
yrittäisivät vastarintaa. Suomalaisillakaan tuskin oli käsitystä siitä, mitä
pian tapahtuisi. Niillä oli kyllä käynnissä AALLONMURTAJA-harjoitus, mutta se
oli loppumassa kuluvan vuorokauden aikana, harjoitusalue oli Helsinki ja siinä
harjoiteltiin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle suuntautuvan
maihinnousuhyökkäyksen torjumista. Tsuhnien joukot olivat aivan väärässä
suunnassa ja harjoittelivat väärää uhkaa vastaan.
Helvetti…
mitäs nyt…
Ulkoa
alkoi kuulua megafonin ääni. Venäjäksi.
-
Venäläiset sotilaat! Te olette piiritettyjä, ja teitä vastassa on ylivoima!
Aivan ensimmäiseksi pyytäisin teitä välittömästi maastoutumaan, sillä pihalla
räjähtää hetken kuluttua!
Koulutetut
sotilaat tajusivat että vaikka he eivät tienneet mitä heillä oli vastassa he
ymmärsivät, että megafoniin puhuja oli tosissaan. Kaikki heittäytyivät mökin
lattialle. Kolmea sekuntia myöhemmin pihalla räjähti, ja mökin ikkunat lensivät
sisälle. Lasinsirpaleitten seasta noussut kapteeni huomasi heti, ettei alueelta
kuitenkaan kuulunut laukauksia, joten hän käski muitten miesten olla matalana
ja kurkisti ikkunasta ulos.
Metsän
reunassa näkyi suomalainen univormu päällään oleva sotilas, joka piti selkeästi
esillä kapteenille tuttua RPO-A Shmel-sinkoa joka ampui termobaarisia
kranaatteja. Pihalla oleva mersun pikkubussi oli räjähtänyt kappaleiksi ja
paloi raivolla. Kapteeni mietti hetken. Aikanaan Spetsnazin kunniakoodiin oli
kuulunut ettei sodassa jääty vihollisen käsiin elävänä. Mutta nykyisin
koulutuksessa todettiin, että järjen käyttö oli sallittua. Metsän reunasta
nousi esille lisää raskaasti aseistettuja suomalaisia sotilaita. Kapteeni
ymmärsi, että Ahvenanmaan valloitus oli menossa myttyyn jo ennen kuin se oli
alkanutkaan. Eli mitään sotaa ei siis ollut. Eihän sitä tosin ollut tarkoitus
ollakaan. Yhtä kaikki, kapteeni päätyi siihen johtopäätökseen, että hänen hyviä
miehiään oli turha tapattaa suotta. Hän huusi ikkunasta:
-
Me antaudumme!
Megafonimies
vastasi:
-
Teitä tullaan kohtelemaan hyvin. Henkenne ei ole vaarassa. Mutta koska tiedämme
teidän olevan erikoisjoukkojen sotilaita ja hyvin vaarallisia miehiä, me emme
ota mitään riskiä. Tulette yksi kerrallaan, kädet ylhäällä ja menette sitten
makuulle keskelle pihaa kädet niskan takana ja odotatte pidättämistänne.
Kapteeni
mietti hetken, katsoi miehiään jotka yhtä lailla älykkäinä ja tilannetajuisina
sotilaina nyökkäsivät. Kersantti Volkov sanoi:
-
Jos minä menen ensimmäisenä. Jos ne nirhaavat minut, niin voitte sentään panna
hanttiin ja viedä muutaman mukananne.
Kapteeni
nyökkäsi, Volkov meni pihalle ja jäi makuulle kädet niskan takana. Paikalle
tuli suomalaisia sotilaita joitten taitavista liikkeistä kapteeni päätteli
niitten olevan niitä suomalaisia erikoisjääkäreitä joista puhuttiin että he
olivat vähintäänkin samanveroista kuin spetsnazit. Volkoville laitettiin
ranteisiin nippusiteet, lyötiin reppu päähän ja sitten hänet siirrettiin
eteenpäin toisten paikalle tulleitten sotilaitten valvonnassa. Kapteeni pani
merkille, ettei Volkovia lyöty eikä tönitty vaan ohjattiin. Yksi suomalaisista
sotilaista heilutti kädellään näyttäen että seuraava voisi tulla.
Kapteeni
nyökkäsi seuraavalle sotilaalle. Miehet vietiin eristystiloihin. Venäläisten
spetsnaz-joukkojen Ahvenanmaan valtauksen aloitusoperaatio torjuttiin lähes verettömästi.
Ainoastaan yhdellä mökillä venäläisten johtaja päätti koettaa onneaan. Käydyssä
taistelussa kaatui kahdeksan venäläistä ja kolme suomalaista sotilasta. Ne
olivat toteutumatta jääneen Operaatio Ahvenanmaan ainoat laukaukset.
Maarianhaminan
lentokenttä, torstai, 21. päivä kesäkuuta kello 10.55
Maarianhaminan
lentokentän lennonjohtajat olivat hetkeä aikaisemmin saaneet Turun
lennonjohdolta yllättävän viestin jonka mukaan kaikki lentoliikenne tuli ohjata
Maarianhaminan sijasta Turkuun tai Tukholmaan. Ohjattavina olivat sillä
hetkellä Finnairin lento AY 215 Helsingistä Maarianhaminaan sekä Next Jetin
lento 2N 802 Tukholmasta Maarianhaminaan. Lennonjohtajat kyselivät tilannetta
ihmeissään.
-
Maarianhamina Turkuun. Mistä on kysymys? Ei täällä ole mitään ongelmaa.
-
Turku Maarianhaminaan. Teille ilmoitetaan pian. Toimikaa ohjeitten mukaan.
Kentälle on saapumassa kolme konetta. Antakaa niitten laskeutua.
Koneet
näyttivät olevat Finnairin kalustoon kuuluvia ATR 72-212A-koneita. Ne eivät olleet
reittilentolistassa mutta koneitten transponderit kertoivat niitten olevan
normaalissa rahtikäytössä ja matkalla Tukholmaan. Sitten transponderin signaali
muuttui ja koneet olivatkin matkalla Maarianhaminaan. Pian koneet laskeutuivat,
rullasivat lennonjohtotornin läheisyyteen ja alkoivat purkaa lastiaan.
Lennonjohtajien silmät pyöristyivät:
-
För helvete! De är soldater! Men är de…
Yksi
lennonjohtajista katsoi kiikareillaan:
-
Ei nuo venäläisiä sentään ole. Suomalaisia. Hyvä kai sentään niin. Mutta mitä
helvettiä täällä tapahtuu? Mitä ne täällä tekevät?
Samalla
soi puhelin. Yksi lennonjohtajista vastasi:
-
Mariehamns flygplats. Ja, herr lantråd… ja… ja… jag förstår…
Lennonjohtaja
sulki puhelimen ja sanoi:
-
Se oli maaneuvos. Meidän täytyy luovuttaa lentokentän valvonta noille
suomalaisille sotilaille ja auttaa heitä kaikin mahdollisin tavoin.
Koneista
purkaantuvat sotilaat näyttivät olevan sekä sotilaspoliiseja että ilmatorjunnan
miehiä, joilla oli mukanaan olalta ammuttavia Stinger-ilmatorjuntaohjuksia. Suomalaiset
sotilaat saapuivat lennonjohtotorniin ja joukkoa johtava majuri sanoi:
-
Oletan, että olette saaneet asiaan liittyvän puhelinsoiton?
-
Olemme. Mutta mistä on kysymys? Miehittääkö Suomi Ahvenanmaan?
-
Kyllä miehittää. Mutta miehityksen vaihtoehto miellyttäisi teitä vielä huomattavasti
vähemmän.
Lennonjohtajat
olivat toki hyvin perillä Itämeren kiristyneestä tilanteesta. Niinpä he eivät
kyselleet asiasta sen enempää vaan avustivat suomalaisia sotilaita. Kaikki
siviililiikenne tuli ohjata Turkuun tai Tukholmaan. Ja kentälle oli tulossa
kolme sotilaskonetta lisää. Suomalaiset sotilaat alkoivat ottaa aluetta
haltuunsa. Tunnin sisällä puolustus oltiin saatu siihen malliin, että ainakin maihinlaskuyritys
päättyisi mitä varmimmin hyökkääjän tuhoon.
Maarianhaminan
satama, torstai, 21. päivä kesäkuuta kello 14.50
Maarianhaminan
sataman satamakapteeni, 62-vuotias Kenneth Grönstrand katseli satamaan saapuvaa
suurta rahtialusta. Hän tiesi jo mitä sen sisällä oli, tai ainakin osasi melko
varmasti arvata. Satamaan oli tullut jo aikaisemmin kantosiipialus jossa oli
komppanian verran jalkaväkeä sekä jonkun verran kuorma- ja pakettiautoja.
Samaan aikaan kaupungin urheilukentälle oli laskeutunut kymmenen
NH90-helikopteria jotka olivat purkaneet sisältään pari joukkuetta
punabarettisia laskuvarjojääkäreitä. Joukot ottivat haltuunsa kaupungin
tärkeimmät strategiset pisteet. Luonnollisesti paikalliset ahvenanmaalaiset
olivat peloissaan siitä mistä oli kyse ja mitä jatkossa tapahtuisi. Niin oli
myös Kenneth, vaikka hän oli saanut maakuntahallinnon ilmoituksen siitä, että
satamaan saapuneita suomalaisia joukkoja tuli avustaa kaikin mahdollisin
keinoin.
Asian
tilaa paransi ja pelkoa osaltaan vähensi se tieto että joukot olivat lähes kaikki
ruotsinkielisiä sotilaita Nylands Brigadista ja he käyttäytyivät äärimmäisen
kohteliaasti paikallisväestöä kohtaan. Näin käyttäytyi myös sataman haltuunsa
ottanut komentajakapteeni, joka ilmoitti että siviililiikenne ohjataan
toistaiseksi pois Maarianhaminasta. Kenneth oli älykäs mies ja siinä mielessä
harvinainen ahvenanmaalainen että hän oli aikanaan käynyt vapaaehtoisena
varusmiespalveluksen jonka oli suorittanut moottorialiupseerina tykkivene
Karjalassa. Hän oli kysynyt komentajakapteenilta:
-
Meinaako tää sitä, että ryssät suunnittelevat hyökkäystä tänne? Tietääkö tämä
sotaa?
Komentajakapteeni
oli miettinyt hieman ja vastannut sitten:
-
Eivät suunnittele. Enää. Enempää en voi sanoa.
Satamaan
saapuneet joukot olivat tähän mennessä olleet vain kevyesti aseistettuja
jalkaväkijoukkoja ja Kenneth oli kuullut että samanlaisia oli tullut
Maarianhaminan lentokentälle. Nyt satamaan saapuneesta rahtilaivasta purkautui
kaksi komppaniaa lisää joukkoja sekä lisäksi rynnäkköpanssareita ja
taistelupanssarivaunuja. Sotilaallista tilannetta harrastusmielessä tarkasti
seuraava Kenneth pani merkille, että panssarit olivat T-55M-vaunuja, jo
vanhempaa mallia joita suomalaiset olivat modanneet parempaan kuntoon. Myös
ryntövaunut olivat venäläisiä BMP2-vaunuja. Ne uusimmat vermeet taisivat
sittenkin olla suomalaisilla varastossa jossain kaakonkulmalla. Kaiken varalta.
Seuraavasta
rahtialuksesta purettiin ensimmäisenä sekä Crotale-, että
NASAMS-ilmatorjuntaohjuslavetteja jotka aloittivat matkansa välittömästi kohti
Maarianhaminan lentokenttää. Satamaan oli tullut myös Hamina-luokan ohjusvene
Hanko ja tietojen mukaan muut ohjusveneet partioivat Ahvenanmaan saaristossa.
Myös kolme Pansio-luokan miinalauttaa partioi alueella valmiina miinoittamaan
tärkeät väylät mikäli siihen olisi tarvetta.
Ahvenanmaan
radio kertoi uutislähetyksessään että suomalaiset joukot eivät puutu normaaliin
ahvenanmaalaiseen elämänkulkuun millään tavoin ja näytti siltä että uutinen
piti paikkansa. Joukot pitivät hallussaan satamaa, lentokenttää ja tiettyjä
muita strategisia kohteita mutta muualla Maarianhaminan keskustassa olevat
sotilaat eivät olleet valvomassa, vaan ne olivat lähinnä aina matkalla jostain
jonnekin. Ainoat aseistetut joukot jotka varsinaisesti kulkivat kaduilla olivat
ahvenanmaalaisia poliiseja jotka oltiin komennettu lomiltaan palvelukseen.
Suomalaiset puolestaan perustivat telttamajoitusalueita kaupungin ulkopuolelle.
Radion uutislähetys kertoi myös, etteivät räjähdykset Maarianhaminan
eteläpuolella tarkoittaneet taisteluita, vaan suomalaiset pioneerit olivat
louhimassa puolustusasemia Svinössä, Lagneskärillä, Granössä ja Yttre Korsössä.
Maarianhaminan
yli lensi neljän suomalaisen Hornetin parvi. Kenneth ajatteli, että niissä oli todennäköisesti
täysi ohjuslasti mukana. Niin kuin myös satamassa olevassa ohjusvene Hangossa.
Tuoreimmasta satamaan saapuneesta rahtilaivasta purettiin näköjään Pasi-sisuja
ja meritorjuntaohjuksia.
Jokin
oli tämän päivän aikana muuttunut Ahvenanmaalla. Jokin olennainen ja todennäköisesti
myös pysyvästi. Kenneth ajatteli, että protestien määrä olisi todennäköisesti
valtava mutta järkevänä miehenä hän myös ymmärsi, että suomalaisilla oli
varmasti hyvin perusteltu syy toimintaansa. Tällaista ei todellakaan tehty
turhaan eikä hetken mielijohteesta. Hän katsoi satamavalvomon ikkunasta ja
huomasi, että niin kaupungilla kuin satamassa oltiin nostettu Ahvenanmaan
lippuja salkoon. Yhtään Suomen lippua ei näkynyt. Ei edes suomalaisilla
joukoilla. Sen sijaan hän huomasi, että lipputankojen ohitse kulkevat sotilaat
pysähtyivät, tervehtivät Ahvenanmaan lippua sotilaallisesti ja jatkoivat sitten
matkaansa.
Se
herätti toivoa. Varsinainen miehittäjä nostaisi salkoon oman lippunsa eikä
välittäisi valloitettavan lipusta.
Itämeri,
jossain Latvian länsipuolella torstaina, 21. päivä kesäkuuta kello 15.05
Liberian
lipun alla oleva rahtialus Banana Harbour eteni reittiään jonka mukaisesti se
kulkisi Kaliningradista Pietariin. Tosiasiassa alus oli venäläinen
Ropucha-luokan maihinnousualus Caesar Kunikov, jonka kansirakenteet oltiin
Sevastopolissa naamioitu näyttämään tavalliselta konttilaivalta ja laivan
AIS-järjestelmä oltiin muunnettu esittämään alusta, joka tosiasiassa makasi
purkuaan odottamassa malesialaisella telakalla. Alus oli edennyt Mustaltamereltä
Kaliningradiin ja siihen oltiin siellä lastattu kaikkiaan 340 venäläistä
merijalkaväen sotilasta, kaksitoista BMP-3 rynnäkköpanssarivaunua ja neljä
T72-panssarivaunua. Kannella oleviin naamiokontteihin piilotettuna oli kaksi
57-millistä tykkiä ja kevyitä ilmatorjuntaohjusryhmiä.
Aluksen
oli tarkoitus edetä reitillään hiljalleen, heittää pieni mutka Suomenlahdella
ja kääntyä Hangon kohdalta kohti Maarianhaminaa, johon sen tulisi saapua
juhannusaaton ja –päivän välisenä yönä kun spetsnaz-joukot olisivat ottaneet
Maarianhaminan sataman haltuunsa, purkaa kuormansa, vallata niin satama kuin
kaupunki ja varmistaa Kaliningradista etenevien kahden muun
miehistönkuljetusaluksen turvallinen saapuminen. Samaan aikaan 76:n
maahanlaskudivisioonan kärkijoukot hyppäisivät laskuvarjoilla Maarianhaminan
lentokentälle, miehittäisivät sen ja odottaisivat raskaita kuljetuskoneita
jotka toisivat paikalle lisää joukkoja sekä ilmatorjuntayksiköitä. Lopulta
kentälle laskeutuisi laivue Sukhoi Su 27-hävittäjiä.
Ahvenanmaa
siirtyisi Venäjän täydelliseen sotilaalliseen valvontaan parissa tunnissa ja
suomalaiset voisivat vain niellä tapahtuneen. Kaikkiaan saarelle sen
haltuunoton jälkeen siirrettäisiin noin 4.000 sotilasta ja vaikka Suomen
puolustusvoimat olivatkin vielä suhteellisen voimakkaat, ei niillä olisi
saariryhmän takaisinvaltaamiseen tarvittavaa niin maihinnousu- kuin
maihinlaskukalustoa. Eivätkä suomalaiset uskaltaisi ottaa riskiä täysimittaisesta
sodasta Venäjän kanssa muutenkaan.
-
Kapteeni! Tutkahavainto! Neljä suomalaista Hornet-hävittäjää!
Kapteeni
komensi olkapääohjuksia käyttävät ryhmät valmiuteen mutta käski niitten pitää
ohjukset vielä piilossa. Samoin kän komensi tykkiryhmät valmiustilaan. Neljä
Hornetia lensi kohti alusta, mutta ne eivät olleet käynnistäneet ohjustutkiaan.
Yksi Horneteista oli kaksipaikkainen koulutusversio jossa kyytiläisenä oli
venäjää taitava Puolustusvoimien Tiedustelulaitoksen kapteeni. Hän aloitti
lähetyksen jota kuunneltiin laivan komentosillalla yllättyneenä. Tiedot
Ahvenanmaalta eivät olleet vielä saavuttaneet alusta. Asiaa tultaisiin aikanaan
puntaroimaan Venäjän omissa tiedusteluelimissä pitkään. Suomalaisten
vastaoperaatio oli alkanut jo tunteja aikaisemmin. Mistä ilmoituksen viive
johtui?
-
Venäläinen maihinnousualus Caesar Kunikov. Tiedämme, että kuljetatte venäläistä
merijalkaväkeä sekä raskasta sotilaskalustoa ja määränpäänne on Maarianhamina.
Operaationne on jo tässä vaiheessa epäonnistunut ja suomalaiset joukot ovat
pureutuneet saaristoon. Suomen puolustusvoimat eivät tule estämään
liikkumistanne Itämeren kansainvälisillä vesialueilla millään muotoa. Mutta
mikäli ylitätte Suomen aluevesirajan teitä varoitetaan silloin yhden ainoan
kerran ja sen jälkeen joku ohjusveneistämme ampuu alukseenne kaikki neljä
ohjustaan. Tiedätte kyllä, mitä silloin tapahtuu. Teidän ei tarvitse vastata
viestiin, mutta painakaa tangenttia kolme kertaa, että tiedämme viestimme
tulleen perille.
Aluksen
kapteeni tiesi oikein hyvin mitä Hamina-luokan kuljettamat neljä RBS 15-ohjusta
tekisivät hänen laivalleen. Hän huusi radiomiehelle:
-
Ja sitten saatananperkeleenhelvetin äkkiä yhteys Kaliningradiin! Ja sinä hei
siellä, avaa televisio ja katso löydätkö sieltä Suomen Yleisradion lähetyksen.
Ja sitten, äh, ja vitut…
Kapteeni
painoi lähettimen tangenttia kolme kertaa. Mitäs tässä teeskentelemään. Suomalaiset
näyttivät olevan oikein hyvin perillä siitä, mitä oltiin yrittämässä. Suomalainen
lähimpänä ollut Hornet heilutti siipiään ja hävittäjäparvi kääntyi takaisin
kohti Suomea. Yksi miehistä toi kapteenille tabletin jossa oli menossa muutama
minuutti aikaisemmin alkanut suomalainen uutislähetys. Kapteeni ei ymmärtänyt
kieltä mutta videomateriaali kertoi tilanteen paremmin kuin hyvin. Samalla
radiomies pyysi kapteenin viestilaitteen luo. Kapteeni luki lyhyen viestin ja
ajatteli:
Niin
että peruuttakaa operaatio. No totta helvetissä perutaan. Mutta olisivat
voineet ilmoittaa vähän aikaisemmin. Entäs jos joku it-miehistä olisi ollut
yli-innokas, pudottanut suomalaiskoneen ja suomalaiset olisivat vastanneet
tuleen? Kapteeni oli kyllä lukenut Mainilan laukauksista eikä halunnut kunniaa
sotilaana jonka alukselta ammuttiin uudet sellaiset. Kapteeni oli isänmaallinen
venäläinen ja ammattisotilas. Ammattisotilaana hän ajatteli että sotilas on
kuin mulkku. Se menee siihen läpeen mihin isäntä käskee sen mennä.
Arvostelematta ja kyseenalaistamatta. Mutta silti hänen päällimmäisin tunteensa
operaation peruuntumisesta oli kuitenkin helpotus. Onnistuessaan operaatio
olisi kieltämättä taannut Venäjälle pysyvän sotilaallisen läsnäolon erittäin
tärkeällä strategisella saariryhmällä. Mutta entäs jos suomalaiset eivät olisi
nielleetkään asiaa kiltisti, niin kuin strategisissa arvioissa oltiin päätelty?
Nyt näytti siltä, että ne eivät nielleet sitä alunperinkään. Ehkä näin oli
kuitenkin parempi. Ainakin kapteeni saattoi ajatella, ettei hänen aluksensa
muuttuisi suomalaisten ohjusten seurauksena Itämeren pohjaan uponneeksi
rautaromuksi ja satojen miesten hautausmaaksi.
Kapteeni
antoi käskyn ja Caesar Kunikoviksi paljastunut Banana Harbour käänsi kurssinsa
takaisin kohti Kaliningradia.
Pihkova,
76. maahanlaskudivisioona, torstai, 21. päivä kesäkuuta kello 15.10
Venäläinen
VDV-joukkojen kapteeni löhöili punkassaan ja tavaili tabletista venäjänkielistä
siviilisivustoa Ahvenanmaasta. Normaalisti hän asui perheensä kanssa
kerrostaloasunnossa varuskunnan lähistöllä mutta juuri nyt hän halusi olla
kasarmiolosuhteissa miestensä kanssa. Hänen komppaniansa tulisi olemaan
puolentoista vuorokauden kuluttua se kärkijoukko jonka hyvin koulutetut
sotilaat hyppäisivät laskuvarjoilla Maarianhaminan lentokentälle ja aloittaisivat
valloitusoperaation joka tulisi onnistumaan laukaustakaan ampumatta.
Suomalaiset yllätettäisiin housut kintuissa, pakotettaisiin nöyrtymään ja hyväksymään
vallitseva tilanne. Kapteeni tutkaili Ahvenanmaata käsittelevää sivustoa
puoliksi ajan tappamiseksi ja puoliksi sen vuoksi, että hän halusi tietää aina
tehtävänä olevasta kohteesta mahdollisimman paljon. Myös siviilinäkökulmaa,
sillä sen myötä saattaisi tehdä vielä havaintoja joita kieltämättä jäykkä ja
byrokraattinen venäläinen sotilaskoneisto ei osaisi tehdä.
Hänen
miehensä puuhasivat kuka mitäkin. Suurin osa lepäsi punkissaan. He olivat
ansainneet leponsa. Takana oli kuukauden kova harjoittelujakso. Vastuksen piti
olla minimaalinen tai olematon, mutta potentiaalisen vihollisen – vaikka täysin
avuttomaksi arvioidun – aliarvioiminen oli aina mahdollinen tie katastrofiin. Miehet
olivat suoriutuneet kovasta koulutusjaksostaan hyvin. He olivat olleet huippuammattilaisia
jo ennen sitäkin, mutta nyt kapteeni tiesi, että he toimisivat Ahvenanmaalla
kuin huippuunsa viritetty ja hyvin öljytty kone. Kapteeni ajatteli, että miehet
olisivat ansainneet jokainen ison pullon votkaa, mutta sen aika olisi
myöhemmin. Sitten kun Ahvenanmaa olisi valloitettu niin votka virtaisi,
kapteeni saisi itse keihäänkärjen komentajana Venäjän Federaation Sankarin
kultaisen tähden ja takaisi itselleen nousukiidon uralleen. Ehkä hänen
olkapoleteissaan olisi kymmenen vuoden kuluttua suuria ja kimaltelevia tähtiä.
Komppanian
päivystäjä koputti oveen, tuli luvan saatuaan sisään ja ilmoitti että kapteenia
kaivataan välittömästi pataljoonan komentajan toimistossa. Jaa… mikähän nyt?
Ehkä jotain viime hetken hienosäätöä.
Viisitoista
minuuttia myöhemmin hän palasi ja sanoi päivystäjälle selvästi pahantuulisena
että käy hakemassa joukkueenjohtajat hänen toimistoonsa. Kolme luutnanttia
saapui toimistoon ja otti asennon. Kapteeni totesi:
-
Operaatio on peruutettu. Komppania siirtyy normaaliin varuskuntapalvelukseen.
Miehet ovat olleet pitkään kiinni. Kertokaa heille, että he voivat hakea lomia
komppanian vääpeliltä.
Luutnantit
ihmettelivät:
-
Herra kapteeni. Miksi? Kuka jänisti?
Kapteeni
vastasi:
-
Ei kukaan. Suomalaiset ehtivät ensin.
Kreml,
Moskova, torstai, 21. päivä kesäkuuta kello 21.00
Venäjän
armeijan pääesikunnan kenraalit odottivat presidentti Vladimir Putinin
työhuoneen edessä ja pyyhkivät hikeä otsiltaan. Venäläinen perinne oli aina
ollut se, että onnistumisista kertoi mielellään, mutta epäonnistujan osa oli
usein katkera. Kohtalokaskin. Viestintuojakin ammuttiin usein. Kenraali
ajattelivat että onneksi ei sentään eletty Stalinin aikaa. Silloin heidän
mielipidettään ja selityksiä oltaisiin tuskin edes kysytty vaan edessä olisi
ollut Lefortovon vankilassa niskaa vasten asetettu pistoolin piippu.
Naispuolinen ja huomattavan hyvännäköinen kapteeni saapui odotustilaan, aukaisi
oven ja viittasi kenraalit peremmälle. Vladimir Putin istui työpöytänsä
ääressä. Työpöydän eteen oltiin varattu tuoleja. Se oli sinänsä hyvä merkki.
Keskusteluissa istuttiin. Kuulusteltava seisoi. Putin totesi:
-
Olkaa hyvät ja istukaa. Muistutan, että emme elä vuotta 1938 joten en ole tässä
päättämässä siitä kuka teistä saa silmukan kaulaansa. Haluan vain tietää, että
mitä tapahtui ja ennen kaikkea miksi. On kuitenkin selvää, että Операция Аланды
sitten muuttuikin suomalaisten suorittamaksi Operaatio Aallonmurtajaksi ja me
emme voi saada Ahvenanmaata sotilaalliseen hallintaamme ilman täysimittaista
sotaa. Jota me emme halua ja johon emme ole valmiita.
Eräs
kenraaleista vastasi:
-
Kyllä, herra presidentti. Tilanne on juuri sellainen. Suomalaisilla on tällä
hetkellä Ahvenanmaalla jo noin 1.500 miestä, panssareita, tykistöä ja ennen
kaikkea ilmatorjuntayksiköitä. Lisäksi Suomen niin ilma- kuin merivoimat
partioivat alueella jatkuvasti. Tulee myös huomioida, että hyvin suuri osa
alueella olevia joukkoja ovat eliittijoukkoja. Joko ammattisotilaita tai sitten
varusmiespalvelustaan sopimussotilaana jatkavia. Lisäksi alueella olevat
varusmiehet ovat koulutuksensa loppuvaiheissa ja heitä voi pitää täysin
oppineina sotilaina. Suomalaisen varusmieskoulutuksen merkitystä ei kannata
aliarvioida. Suomalaiset ovat siirtämässä alueelle vielä lisää joukkoja ja
oletamme, että ensi viikon alussa niitä on siellä jo noin 3.000 miestä.
Minkäänlainen erikoisjoukkojen operaatio jota me suunnittelimme ei onnistuisi
ilman äärimmäisen raskaita tappioita. Eikä onnistumista voitaisi taata
sittenkään.
Toinen
kenraali jatkoi:
-
Lisäksi Suomessa on menossa liikekannallepano. Mutta se on vain osittainen, ja
se on samalla viesti meille. Suomalaisten sotilasasiamies Moskovassa ilmoitti
tämän minulle hetki sitten. Suomalaisten valmiusyksiköt eli Karjalan Prikaati,
Porin Prikaati ja Kainuun Prikaati täydennetään ja ollaan tällä hetkellä
täydennetty kirjavahvuuteensa. Lisäksi kaikki 26 maavoimien ja yhdeksän
merivoimien maakuntakomppaniaa on mobilisoitu ja ne ovat asemapaikoillaan.
Vielä tämän lisäksi suomalaiset ovat mobilisoimassa kymmenen alueellista
pataljoonaa.
-
Mutta suomalaisen sotilasasiamiehen mukaan siihen mobilisointi loppuu ja
tärkeintä lienee se, että tiedustelumme mukaan kaikki joukot ovat
kokoontumispaikoillaan. Yhtään yksikköä ei olla siirretty rajalle. Siinä on
suomalaisilta meille selvä viesti. He osoittavat, että pystyvät turvaamaan
täyden liikekannallepanon halutessaan. Mutta viesti on myös se, että he eivät
halua sotaa kanssamme.
Kolmas,
SVR:n kenraali totesi puolestaan:
-
Lisäksi minun on pakko tunnustaa, että olemme aliarvoineet suomalaisen
sotilastiedustelun toimintakyvyn. Jo se, kuinka hyvin suomalaiset löysivät ja neutraloivat
spetsnaz-yksikkömme Ahvenanmaalla on osoitus siitä. Totta kai on selvää, että
suomalaiset ovat saaneet tiedusteluaineistoa myös Yhdysvalloista.
Presidentti
Putin mietti hieman ja kysyi sitten:
-
Mutta kuinka suomalaiset oikein onnistuivat toimimaan nenämme edessä? Ja
tekemään noin suuren operaation? He hoksasivat sen, mitä me olimme
valmistelemassa. Se on ymmärrettävää. Niin voi käydä. Mutta miksi me emme
hoksanneet heidän vastatoimiaan?
Eräs
kenraaleista vastasi:
-
Syynä on yksinkertaisesti se, että me itse olemme tottuneet suhtautumaan
suomalaisiin hyväuskoisina ja kiltteinä tsuhnina jotka noudattavat
kansainvälisiä sopimuksia vaikka heillä olisi puukko kurkulla. Tällä kertaa
niin ei sitten käynytkään. Suomalaiset eivät toiminutkaan oletuksen mukaisesti.
Itse asiassa kaikki oli nähtävissä, mutta me emme tajunneet sitä koska uskoimme
suomalaisen olevan sellainen hyväuskoinen, kiltti ja sopimuksista typeryyteen
asti kiinnipitävä, no, tsuhna niin kuin aina ennenkin.
-
Täsmentäkää.
-
Tarkoitan suomalaisten Aallonmurtaja-harjoitusta. Sehän oli suuri, kymmenentuhannen
miehen harjoitus jossa suomalaiset harjoittelivat Helsinkiin suuntautuvan
maihinnousuhyökkäyksen torjuntaa. Me naureskelimme sitä kuinka suomalaiset
julkaisivat harjoituksesta jatkuvasti materiaalia youtubessa ja suoraan sanoen
kertoivat meille sen, kuinka he toimisivat meidän mahdollisesti hyökätessämme.
Näin jälkeenpäin ajatellen kyseessä oli selkeä venäläistyyppinen kusetus.
Erityisesti meidän olisi pitänyt tajuta varoitusmerkit siitä, kun
Aallonmurtaja-harjoitukseen kuului suurten joukkomäärien siirtäminen harjoitusmielessä
rahtilaivoilla Helsingistä Hankoon josta niitten olisi harjoituksen päätteeksi
pitänyt palata moottorimarssina takaisin joukko-osastoihinsa. Nyt ne laivat
vaan eivät pysähtyneetkään Hankoon vaan jatkoivat matkaansa Ahvenanmaalle,
emmekä me edes kuvitelleet että suomalaiset olisivat niin röyhkeitä. Pakko
tunnustaa, että käyttämällä hyväkseen olettamaamme suomalaisten kaikkeen luottavaista
ja kaikkeen kuuliaista typeryyttä ne puolestaan vedättivät meitä pahemman
kerran.
Putin
hymähti huvittuneena. Näytti siltä, että suomalaiset olivat onnistuneet
lopultakin kasvattamaan munat takaisin itselleen. Näin saattoi joskus käydä. Putin
oli pelimies eikä ollenkaan huono sellainen. Mutta pelimiehenä hän ymmärsi, että
pelin saattoi joskus myös hävitä. Hänen pääministerinsä Dmitri Medvedev oli
länsimaisen heavy-musiikin ystävä. Hänen kauttaan Putin oli tutustunut
englantilaisen Motörhead-yhtyeen kappaleeseen Ace Of Spades. Hän muisti
kappaleesta sen olennaisen:
If
you like to gamble, I tell you I'm your man,
You
win some, lose some, it's all the same to me,
The
pleasure is to play, makes no difference what you say,
You
win some, you lose some. Niinhän siinä tällä kertaa kävi. Suomalaiset olivat
voittaneet Ahvenanmaan nollasummapelin. Venäläisille ei jäänyt mitään. Ainakaan
tällä kertaa. Eikä siinä mitään, Venäjä ajatteli asioita nollasummapelien
kautta. Joku voitti. Joku hävisi. Tällä kertaa se oli Venäjä. Mutta Putin
tiesi, että suomalaiset eivät olleet kertoneet kansainväliselle medialle
venäläisten valloitussuunnitelmasta. Se antoi mahdollisuuden toimia kasvoja
menettämättä ja teeskennellä, ettei mitään merkittävää ollut tapahtunut. Itse
asiassa Suomi olisi tarinan roisto. Pelin voittanut sellainen tosin ja
suomalaiset näyttivät olevan valmiita kantamaan rosvon viittaa. Ehkä Venäjän
kannattaisi omasta puolestaan hieman pehmentää tuota roiston asemaa. Voisi tietysti
olla, että tieto Venäjän valmistellusta invaasiosta valuisi jotain kautta
medialle, mutta koska Venäjä ei oman operaationsa epäonnistuttua vastustaisi
Suomen sotilaallista läsnäoloa Ahvenanmaalla, se tuskin nousisi
salaliittoteoriaa kummemmaksi uutiseksi. Hän totesi kenraaleille:
-
Jatkatte tehtäviänne normaalisti. Aion huomenna antaa Venäjän televisiossa
lausunnon, jossa totean Venäjän Federaation hyväksyvän suomalaisten
sotilaallisen läsnäolon Ahvenanmaalla. Ilmoitan, että Ahvenanmaa sotilaallisena
tyhjiönä on aina ollut omiaan lisäämään alueen epävakautta. Alunperinkin Ahvenanmaan
demilitarisoimista koskeva sopimus on ollut epärealistinen ja puhtaaseen
toiveajatteluun perustuva. On hyvä, että Ahvenanmaan miehittää nimenomaan sotilaallisesti liittoutumattoman
Suomen joukot. Suomalaiset antoivat viestin meille vain osittaisella
liikekannallepanollaan. Minä annan heille viestin lausunnolla, joka koskee
Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Ehkä se saa suomalaiset
ajattelemaan. Aloitamme välittömästi kulissien takana neuvottelut Suomen ja
Venäjän suhteitten normalisoimisesta ja tietysti vankien palauttamisesta.
Suomalaisillahan on toistasataa sotilastamme vankeina. Onneksi suomalaiset ovat
pitäneet kyseisen asian täysin uutispimennossa. Ne miehet, jotka siellä
kaatuivat saavat postuumisti Venäjän Sankarin tähden ja he ovat virallisesti
menehtyneet erikoistehtävissä Syyriassa. Ja kaivakaapas kenraalit sieltä
mapeistanne esille Gotlannin ja Öölannin kartat. Ahvenanmaa ei ole enää
sotilaallinen tyhjiö. Mutta kyseiset ruotsalaiset saaret ovat sellaisia. Teillä
on toki suunnitelmat niitten miehittämistä varten, mutta haluan ne päivitettynä
nykyhetken tilannetta varten sanotaanko… no, kahden viikon kuluttua.
-
Kyllä, herra presidentti!
Maarianhamina,
torstai, viides päivä heinäkuuta
Ahvenanmaan
maaneuvos tuumi itsekseen että kriisitilanteissa demokraattinen järjestys
olosuhteitten pakosta aina väliaikaisesti kumotaan ja asioista päättää kulissien
takana tietty voimaryhmittymä jonka päätöksen sitten varsinainen
kansanedustuslaitos tai mikä kulloinkin kyseessä onkaan vahvistaa. Niin oli
ollut talvi- ja jatkosodassa, niin se oli ollut Suuressa Lamassa ja niin se oli
myös nyt juuri estetyssä sodassa. Tapaamisessa olivat läsnä samat
maakuntahallinnon edustajat sekä sama suomalainen eversti kuin viimeksikin. Maaneuvos
oli ymmärtänyt, että joskus nopeus ja tehokkuus oli tärkeämpää kuin
parlamentaarinen järjestys. Hän ymmärsi, että jos oltaisiin toimittu
maakuntahallinnon haluamalla – erittäin demokraattisella mutta perin hitaalla
tavalla – hän saattaisi olla edelleenkin tässä tapaamisessa mutta suomalaisen
everstin tilalla olisi venäläinen komendantti.
Ahvenanmaa
oli pysynyt yllättävän rauhallisena vaikka aseistettujen sotilaitten
ilmestyminen olikin totta kai järkytys. Ihmiset olivat kyllä ymmärtäneet kuinka
agressiiviseksi Venäjän virallinen kielenkäyttö Ahvenanmaan sotilaallista
tyhjiötä vastaan oli muuttunut ja osanneet tehdä siitä omat johtopäätöksensä.
Varmaankin nähtiin, että sinivalkoinen kokardi oli huomattavasti pienempi paha
kuin se toinen, jota oli tarjolla. Asiaa auttoi sekin, että vaikka miehitystä
vastaan oltiin järjestetty joitain mielenosoituksia joissa oli mukana
mantereelta tulleita anarkisteja eivät suomalaiset sotilaat olleet puuttuneet
niihin millään lailla. Puolustusvoimat olivat todenneet että mielenilmaisu on
laissa taattu oikeus, sotilaitten tehtävä on toimia maanpuolustuksessa ja
jättää sisäiset asiat muille viranomaisille.
Mielenosoituksessa
mukana olleet ammatti- ja taparäyhäävät anarkistit olivat olleet rauhalliselle
paikallisväestölle jotain hyvin outoa jota vieroksuttiin. Itse asiassa
anarkistien mukaantulo oli toiminut tarkoitustaan vastaan ja vienyt
mielenosoituksilta suurimman terän ja kun vuosikymmenien rauhanunesta herätetyt
ahvenanmaalaiset poliisit olivat antaneet pahimpia anarkistiräyhäreitä selkään,
oli seurauksena ollut lähinnä aplodeja. Tärkeintä oli tieto, että suomalaiset
sotilaat olivat pysyneet telttaleireissään eivätkä tulleet edes näkyville.
Leireille oltiin rakentamassa elementtiparakkeja ja tämä kertoi osaltaan, että
tilanne taisi olla pysyvä.
Eversti
aloitti tapaamisen ja totesi alkuun, että hän puhuu jälleen suoraan hallituksen
ja presidentin suulla. Ensimmäisenä hän kävi läpi sotilaallisen tilanteen.
-
Venäläiset erikoisjoukot ovat siirtyneet täysin normaaliin
varuskuntapalvelukseen. Välitöntä uhkaa ei siis ole. Samoin – niin kuin olette
itse heti kriisin alussa kuulleet – Venäjä hyväksyy Suomen sotilaalliset toimet
Ahvenanmaalla. Vangitut venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat ovat omien
joukkojemme valvonnassa, heidän läsnäolostaan Ahvenanmaalla ei tiedetä ja
heidät palautetaan Venäjälle mahdollisimman pian. Itse asiassa he eivät ole
enää edes Ahvenanmaalla, vaan jo mantereen puolella.
Tähän
eräs maakuntavaltuutetuista kommentoi:
-
Mutta jos välitön vaaratilanne on kerran ohi, niin eikös silloin olisi aika ja
suoranainen velvollisuus siirtää kaikki joukot pois Ahvenanmaalta ja palauttaa
Ahvenanmaan demilitarisoitu asema? Nythän on selvää, että venäläisillä ei ole tällä
hetkellä minkäänlaista poliittista tahtoa uusia yritystään, jota ei sitten
loppulaskussa edes tullut.
Eversti
ajatteli itsekseen että itselleen valehtelu ja asian siloittelu mielensä
mukaiseksi on todellakin sekä voima- että tekniikkalaji. Mutta hänen ei
tarvinnut vastata, sillä maaneuvos ehti ensin:
-
Venäläisethän yksinkertaisesti lausunnollaan pelastivat kasvonsa. Nehän olivat
valmistelemassa Ahvenanmaan valloitusta ja olisivat tehneetkin sen elleivät
suomalaiset joukot olisi ehtineet ensin. Ei Venäjän halu ole minnekään
kadonnut. Ja poliittinen halu on sinänsä yhdentekevää. Se voi muuttua yhdessä
yössä. Tärkeintä tässä asiassa on sotilaallinen kyky. Se Venäjällä on
edelleenkin. Jos Ahvenanmaalla ei ole suomalaisia joukkoja eikä meillä ei ole
mitään, niin millä estää uutta yritystä? Joutuisimme pelkäämään joka yö, että
se poliittinen halu onkin muuttunut. Mutta kysyisin everstiltä, että kuinka nyt
jatketaan. Minkälaiseksi Suomen sotilaallinen läsnäolo täällä muotoutuu?
-
Herra maaneuvos. Alueelle tullaan perustamaan Ahvenanmaan Rannikkorykmentti,
jossa on sekä rannikkojääkäripataljoona, sotilaspoliisikomppania, panssarintorjuntakomppania,
kranaatinheitinkomppania, pioneerikomppania, huoltokomppania sekä
ilmatorjuntapatteristo. Lisäksi alueelle perustetaan merivoimien
erikoistoimintaosaston toinen yksikkö. Alueella tulee myös partioimaan merivoimien
yksiköitä jotka tukeutuvat Ahvenanmaalle. Rykmenttiin tullaan sijoittamaan pääosin
ruotsinkielisiä varusmiehiä. Järjestelyn myötä Nylands Brigad muuttuu
suomenkieliseksi Uudenmaan Prikaatiksi.
-
Se tietää muuten aika pitkiä lomamatkoja mantereelta tuleville ruotsinkielisille
varusmiehille.
-
Sellaiseen ovat tottuneet aikanaan esmes Pohjois-Karjalan varusmiehet sen
jälkeen kun eräs aluepolitiikkaa tehnyt RKP:n poliitikko lakkautti
Pohjois-Karjalan Prikaatin. En muista, että Ahvenanmaalla oltaisiin suuremmin
valitettu epäkohdasta. Uudenmaan prikaatiin varataan kyllä myös yksi
ruotsinkielinen komppania, noin tiedoksenne. Ja mikä teille lienee tärkeintä on
se, että Ahvenanmaan Rannikkorykmentti niin kuin muutkin perustettavat osastot
tulevat tietysti pysymään omilla varuskunta- ja harjoitusalueillaan eivätkä
häiritse Ahvenanmaan siviilielämää.
-
Mutta se tietää myös sitä, että sotilaspukuisia lomalaisia liikkuu
Ahvenanmaalla. Ja osa niistä epäilemättä on suomalaisia. Siis suomenkielisiä.
-
Kyllä. Mutta niillä on päällään M05-maastopuku eikä venäläinen vastaava.
Muistuttaisin siitä uhasta, minkä nimenomaan suomalaiset joukot torjuivat kaksi
viikkoa sitten. Te selvisitte ilman sotaa ja voitte jatkaa elämäänne niin kuin
ennenkin. Luuletteko, että se onnistuisi venäläisen sotilashallinnon alla?
Maaneuvos
ymmärsi kyllä tilanteen mutta ajatteli, että kun edessä oli kerran niin
hallituksen kuin presidentin suulla puhuva eversti, niin nostetaanpas
koemielessä se viimeinenkin kissa pöydälle.
-
Entä jos Ahvenanmaa haluaa itsenäistyä?
Everstillä
ei ilmekään värähtänyt kun hän vastasi:
-
Me sallimme sen. Suomi on ensimmäisenä tunnustamassa Ahvenanmaan itsenäisyyden.
-
Sallitte?
-
Kyllä. Yhdellä ehdolla.
-
Joka on?
-
Te teette kanssamme sotilaallisen liittosopimuksen jonka perusteella me
takaamme Ahvenanmaan koskemattomuuden.
-
Eli joukot jäisivät tänne silti.
-
Kyllä. Jos meillä olisi itäisenä naapurimaanamme sanotaanko vaikkapa
Alankomaat, niin me olisimme todennäköisesti kannustaneet teitä itsenäistymään
jo aikaa sitten. Meille olisi ihan yksi lysti jos hollantilaiset miehittäisivät
alueenne. Mutta niin kuin monesti on todettu, niin maantieteelle me emme voi
mitään. Ja siellä idässä kun sattuu olemaan se yksi tietty valtio. Eikä se ole
Alankomaat.
Tässä
vaiheessa aikaisemmassakin neuvottelussa kirkastuskohtauksen saanut 60-vuotias
maakuntapolitiikan veteraani puuttui keskusteluun, tosin aikaisempaa
rauhallisemmalla äänensävyllä:
-
Mutta voimmehan me perustaa omatkin puolustusvoimamme. Puolustamme itse
itseämme.
Naisen
vieressä istuva maaneuvos muistutti täydellisesti suoritetun facepalminsa
kanssa erehdyttävästi Star Trekin kapteeni Jean-Luc Picardia. Eversti
puolestaan säilytti pokerinaamansa ja vastasi kohteliaasti:
-
Kaikelle kunnioituksella, rouva, mutta te ette ilmeisesti oikein tunne
maanpuolustukseen liittyviä asioita ja ennen kaikkea vahvuuksia. Ahvenanmaalla
on pikkuista vajaa 30.000 asukasta. Jos julistaisitte yleisen asevelvollisuuden
– mihin teillä ei ole pienintäkään halua – ja tekisitte viisitoista vuotta lujasti
työtä, niin te saisitte väkilukuunne nähden kasaan suurinpiirtein saman
kokoisen reservin kuin Suomella nyt on. Eli teidän tapauksessanne se lukumäärä
olisi noin 1.500 miestä. Te saisitte sillä kasaan yhden jalkaväkipataljoonan ja
huolto- sekä esikuntayksikköjä päälle. Ei tykistöä. Ei erillistä
panssarintorjuntaa. Ei ilmatorjuntaa. Eikä varsinkaan ilma- ja merivoimia. Jo
Pihkovassa sijaitsevassa 76. maahanlaskudivisioonassa on tuplasti enemmän
miehiä. Kaksi viikkoa sitten te katsoitte kuiluun ja kuilu katsoi takaisin.
Ainoa asia, mikä sen kuilun ja teidän välissä on, olemme me.
Eversti
piti pienen luovan tauon antaen sanojensa vaikuttaa ja jatkoi sitten:
-
Oletan, että seuraavana te heitätte pöytään vielä Ruotsikortin. Mutta kuinka
luulette Ruotsin puolustavan teitä kun se ei pysty nykyisellä armeijallaan puolustamaan
itseäänkään? Lisäksi jos maakunnastanne tulisi osa Ruotsia, ei se olisi enää
mikään erityisalue, vaan tavallinen ruotsalainen maakunta. Jonka asukasluku
lisääntyisi nopeasti kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen tuhanteen. Yksikään
uusista tulijoista ei puhuisi suomea, mikä ehkä miellyttäisi teitä. Mutta ei
niistä yksikään puhuisi myöskään ruotsia. Tiedätte kyllä mistä päin maailmaa ne
tulisivat. Sen sijaan osana Suomea te olette tilanteessa jossa teillä on kaikki
itsenäisen valtion oikeudet ilman mitään itsenäisen valtion velvollisuuksia.
Jokainen muutos vallitsevaan tilanteeseen on teille muutos huonompaan. Mutta
tehän sen päätätte. Suomalaiset sotilaat eivät ole täällä päättämässä
puolestanne vaan turvaamassa, että nimenomaan te saatte tehdä ne päätökset
jatkossakin.
Eversti
nousi, kumarsi ja poistui paikalta jättäen maakuntahallinnon voimaryhmän
hiljaisena huoneeseen.
Vaalimaa,
perjantai, kuudes päivä heinäkuuta klo 03.30
Sekä
Suomen että Venäjän puolelle puoli kilometriä ennen rajaa oli asetettu
tilapäinen tiesulku. Liikenne tähän aikaan yöstä ei ollut kovin vilkasta, mutta
kummallakin puolella rajaa pysäytetyt rekkamiehet ihmettelivät tilannetta.
Heille oltiin lyhyesti ilmoitettu, että sulku avataan viimeistään puolessa
tunnissa. Tielle on kaatunut poikittain pakettiauto ja sitä ollaan nostamassa.
Rajalla odottivat omilla puolillaan sekä suomalaiset että venäläiset
rajavartijat. Kummallakin puolella oli myös varsinaisia molempien maitten puolustusvoimien
edustajia.
Rajaa
lähestyi Suomen puolelta kolme ajoneuvoa. Kaksi suomalaista siviililinja-autoa
sekä pikkubussi, jossa oli himmennetyt ikkunat. Ajoneuvot pysähtyivät rajalle.
Linja-autojen ovet aukenivat ja sieltä astui ulos varsin nuoria ja
silmiinpistävän hyväkuntoisen näköisiä lyhyttukkaisia miehiä. Miehet odottivat
vielä hetken ja näkivät, kun suomalainen rajavartioston kapteeni näytti heille
kädellään suuntaa antaen heille luvan jatkaa matkaansa. Miehet kävelivät rajan
yli hiljaisuuden vallitessa ja nousivat sitten Venäjän puolella odottaviin busseihin
jotka kääntyivät ympäri ja poistuivat kohti Viipurintietä.
Tämän
jälkeen pikkubussi ajoi rajalinjan tuntumaan. Kuljettaja nousi autosta ja
Venäjän puolelta saapui jalkaisin toinen kuljettaja, joka nousi ajoneuvoon,
sulki oven ja käynnisti moottorin. Niin suomalaiset rajavartijat kuin sotilaat
ottivat asennon ja tervehtivät autoa sotilaallisesti. Pikkubussin lastina oli
kahdeksan arkkua, jossa olivat koskaan käymättömän sodan venäläiset uhrit.
Pikkubussi
ylitti rajan ja yksi rajavartioista antoi radiolla ilmoituksen, että tiesulun
saattoi avata.
Lukijalle: Idea tähän aikuisten satuun
tuli Reijo Koiraan Ryppy & Reikä-sarjakuvasta jossa sivuttiin asiaa hieman
ja asiaa sivuttiin myös kommenttipuolella. Käytän vielä tilaisuuden hyväksi ja
mainostan Ryppyä & Reikää, joka on ehdottomasti Suomen paras sarjakuva.
Näyttää siltä, että ensi kesänä on jotain jännättävää. ;)
VastaaPoistaHuometa Ykä. Perskeles, että olet taas jutun riipaissut!!
VastaaPoistaHarmi vaan, että se on olevinaan fiktiota, vaan hyvin todentuntuiista ja aivan mahdollisuuksien rajoissa. Paitsi että ei nyky-Suomen oloissa toteutumiskelpoinen tietäen maan johdon tilan ja tason.
Arvelee Huru-ukko
Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaVNV: Jätin tarkoituksella nuo vuosiluvut laittamatta. Tiedostavalle yksilölle voi tietysti aiheuttaa hämmennystä se kysymys, että olenko minä Putinin trolli vai Putinin vihollinen vaiko ehkä molempia.
Huru-ukko: Kiitokset. Oikein arvelet. Tää oli vaan tämmönen aikuisten satu.
Ykä perkele! Suurkiitokset! Tämä antoi voimia aloittaa uusi viikko veroa Suomeen maksavana kansalaisena. Oli siihen sitten todellista aihetta tai ei. Yhtä kaikki, kuten Fido sanoi, thirst is nothing, image is everything!
VastaaPoistaNo hyvä, että voitettiin!
VastaaPoistaKoska saamme tosi-fiktiivisen kertomuksen Suomen miehittäneistä 3-4 divisioonan vahvuisista savanni- ja hietikkosoturilaumoista, jotka suvantit (suvakkidesantit) muljuttivat rikastuttamaan köyhiä puolustusvoimiamme? Ja mitähän siitä seurasi? Voisi kysyä mv-lehdessä ansioituneen kapiaisen ja hänen takanaan puuhastelevien miesten mielipidettä 🙌.
Mitä mieltä olitte Diarrhoea Fartin nokkelasta analyysistä koskien Sallan taudin invalidisoimia kehitysvammaisia? Raju ulostulo ulkomuodollisesti haasteelliselta malilaisen miehen ja kommunistisen suomivenakon jälkeiseltä? https://mvlehti.net/2017/11/06/paivan-kuva-vihrea-fatim-diarra-itseaan-paremmassa-seurassa/
Tervehdys Pörri Oravalle ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaPörri: Lämmin kiitos sinullekin. Ja se työn ies odottaa minuakin. Tarttee pitää maa kunnossa että turvapaikkahuilailijoilla on mukavaa huilailla jatkossakin.
Veijo: Pannaan mietintään, tosin en lupaa mitään. Minä en muuten myöskään ole kovin innostunut siitä, että noita muualta tulleita tyyppejä pannaan suomalaiseen asekoulutukseen. Jos on halu osallistua, niin joku lääkintä- tai pelastuskoulutus olisi paikallaan. Tuosta etnisesti oikean orvaskeden omaavasta vihreästä totean, että nainen kuvitteli heittävänsä suurenkin läpän ja uhriutuu nyt, kun todettiin että läppä oli syvältä ja poikittain. Ajatellaanpa, että joku kansallismielinen olisi heittänyt edes puoliksi tuon tasoisen jutun? Lööpit olisivat ulvoneet. Jos muuten kyseisen naisoletetun mielestä maalla on kamalaa, niin sehän on win-win tilanne sekä hänelle, että minulle. Hänen ei tarvitse tulla maalle, eikä minun tarvitse kuunnella täällä maalla asuvana hänen valitustaan naamakkain. Pysyköön Helsingissä.
Taannoin oli pikku-uutinen jostain venäläisestä porukasta, joka olisi ollut menossa Ahvenanmaalle.
VastaaPoistahttps://yle.fi/uutiset/3-9800315
Arto Luukkanen on esittänyt blogissaan skenaarion, jossa tässä jutussa kuvattu tapaus voisi toteutua.
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245605-avoin-kirja-natosta-markku-huuskolle
En lähde spekuloimaan eri skenaarioiden realistisuudella.
Ykä, ei helvetissä Oolantia kannata puolustaa. Putinille tai Ruotsille tai kenelle vaan voisi maksaa että Suomi pääsisi eroon parasiittisaaristosta. Oolanti saa vuosittain n. 200-300 miljoonaa (ja vinkuvat perkele vielä lisää) könttäsummana, mikä mahdollistaa Oolannin 16 kuntaa ja että työkuntoisista on n. 35% julkisen sektorin leivissä. Oolannissa ei myöskään raikaa suomen kieli koska sitä ei ole pakko opiskella. Manner-Suomessa on toisin, meinaan ruotsin kieltä. Manner-Suomessa ei valmistu edes lääkäriksi ilman mittavia ruotsin opintoja ja virkamiesruotsitutkintoa. Suomenkieliset ovat polvillaan ruotsin edessä kuin muslimi matolla. On pelkästään etu Suomelle jos Putin ensin pommittaa Oolannin paskaksi ohjuksilla ja täyttää Oolannin ydinkärkiohjuksilla, koska silloin myös Ruotsi saisi tuntea miedon kaalisopan tuoksun rajoillaan, lol.
VastaaPoistaVihreän naisen haastattelu. -Edessäni seisoo vihreä nainen ja ajattelin hieman kysellä häneltä vihreitä ajatuksia. -Ensinnäkin kysyisin että mikä on tuo rupelli päässäsi ja siitä lähtevä lanka? -Rupelli ja siitä lähtevä lanka lataa taskussa olevaa Powerpankkiani. -Testaan ensimmäistä kertaa tuulella ladattavaa Powerpankkia. -Jahaa, ja mitä mieltä vihreä nainen on Suomen metsistä ja silleen? -Kävin tänään tutustumassa Suomen metsiin Rovaniemellä, mikä on siinä ihan Helsingin lähellä ja tutustuin kolmeen eri puusorttiin, honkaan, mäntyyn ja petäjään ja me vihreät tulemme rauhoittamaan hongan, koska honkaa tulee levittää ja kasvattaa enemmän Suomessa. -Tuota joo, no mitenkäs se sähkö järjestetään jossakin kaukaisessa korvessa missä sitä ei ole? -Me lähetämme poran ja pistorasian kaikille joilla ei ole sähköä että he saavat sähkön suoraan seinästä ja silloin he voivat piestä muijiansa ihan olan takaa. -Oliko vielä muuta kysyttävää? -No ei, tuota, ainakaan tällä kertaa, että onnea nyt sen latauksen kanssa ja kiitos.
VastaaPoistaLoistavaa kerrontaa, ainoastaan (wanhana kurvarina) jäin kaipaamaan merivartioston/rajavartiolaitoksen suurempaa roolia; huomioiden kuinka rajan valmiusjoukkueista saadaan se vajaa komppania erikoiskoulutettuja ammattimiehiä mukaan toimintaan. Kuin myös poliisin Karhusta puolijoukkue till (asia joka kesällä ilmeni sen kesämökille tapahtuneen asekaappivarkauden jälkitoiminnassa).
VastaaPoistaLisäksi Vartiolentolaivueen kalustosta etenkin Super Pumat voivat kuljettaa huomaamattomasti sekä tavallaan ns laillisesti sotilaita mantereelta A-maalle. Kuin myöskin merivartioston laivakalusto joka saa aseistettunakin, toisin kuin merivoimat, purjehtia Ahvenanmaan saaristossa...
LSMV:n asemaverkosto:
http://www.raja.fi/download/40b707eeded43c02a56347a561c36ad7057b1557.jpg
Jotain tästä skenaarion todenmukaisuudesta kertoo sekin kuinka Raja- ja Merivartiokoulun meriopetus ollaan siirtämässä Porkkalasta Turkuun ja sinnehän ne Merivoimienkin alukset on jo Upinniemestä keskitetty...
-Tvälups-
Jk koska jehovat on vapautettu niin saman suon myös muslimeille.
Kiitoksia kivasta iltasadusta. Nyt onkin hyvä syärä mustaa makkaraa pualahillolla ja Rommelin punkalle pötkölleen. :D
VastaaPoistaTästä:
"
Jos muuten kyseisen naisoletetun mielestä maalla on kamalaa, niin sehän on win-win tilanne sekä hänelle, että minulle. Hänen ei tarvitse tulla maalle, eikä minun tarvitse kuunnella täällä maalla asuvana hänen valitustaan naamakkain. Pysyköön Helsingissä.
"
Aivan sataprosenttisen samaa mieltä. Minusta on herttaisen yhdentekevää mitä mieltä viherpunafatimat ovat minusta. Kunhat ovat mieltään mahdollisimman kaukana.
Omassa kuplassaanhan saavat kirjoitella aivan mitä tykkäävät. Ei vaikuta läskisoosin makuun millään tavoin.
Paljon kiitoksia blogini mainostamisesta. Vaan väsäsitpäs taas rautaisen tarinan. Kuinkahan todellisuudessa kävisikään kyseiselle demilitarisoidulle alueelle, jos tilanne tarpeeksi kiristyisi. Siinä eivät kauniit puheet ja kansainväliset sopimukset taitaisi paljoa painaa. Niijen piälle nostaa koira jalan, niinkuin Rahikainen sanoisi.
VastaaPoistaIhan mielenkiintoinen juttu ja skenaario. Aiheeseen Ruotsin osalta liittyen, maa kun lopetti asevelvollisuuden ja reservin varustamisen, yritteliäät ostivat laadukasta ruotsalaista sotamateriaalia "kuumia" tuotteita lukuunottamatta. Esimerkiksi Savenmaa.fi myy tuota roinaa edelleen ja myynti alkoi vuosia sitten. Ilmeisesti Ruotsi on ollut hyvin varustettu koko kylmän sodan ajan. Ruotsalainen lusikka-haarukka-veitsi on parempi kuin suomalainen. Kuuluisia ruotsalaisia hiusverkkoja en löytänyt kun selailin.
VastaaPoistaSuomessa koulutetaan varusmiehistä (erikois)rajajääkäreitä. Rajajääkärit ovat rajavartiolaitoksen palveluksessa. Rajavartiolaitos taas on sisäministeriön alaisuudessa.
VastaaPoista(Erikois)rajajääkärit ovat täten poliiseja eikä mikään sopimus kiellä poliisien kouluttamista affenanmaalla. Suomi, niin halutessaan, voisi ylläpitää melkoista voimaa Ahvenanmaalla jos niin haluaisi.
Perhana kun meni taas siivu työpäivästä mielenkiintoisempien juttujen parissa! Sentään maltoin iltaan odottaa kommenttieni kanssa.
VastaaPoistaJokunen vuosi takaperin hyysärissä oli jotain juttua Affenanmaasta. Olisiko ollut joku julkisuuteen "vuotanut" suunnitelma, miten Suomen armeija toteuttaisi operaationsa saarella. Totta hemmetissä asiasta on ja pitää olla suunnitelma! Tähän joku silmää tekevä (muistaakseni Astrid Thors) kirjoitti, että Ahvenanmaan koskemattomuuden takaa monet kansainväliset sopimukset, jotka myös Venäjä on vahvistanut.
En tiedä, onko Thors (pahoitteluni, jos ei ollut Thors, ja haukun väärää puuta) oikeasti noin naiivi, vai puhuiko pehmoisia kenties virkansa puolesta ja velvoittamana. Totta hemmetissä Venäjä haluaa pitää sotilaat pois saarelta, koska se mahdollistaa heidän osallistumisensa kilpajuoksuun, kun lähtölaukaus kajahtaa.
Ja aika monta hehtaaria metsää oli pitänyt kaataa, että oli saatu tehtyä kaikki se määrä paperia, joille oli tehty ne kansainväliset sopimukset, jotka ns. de-ratifioitiin toisen maaottelun tuoksinassa.
Täältä tähän.
t. Brysselin Bobrikov
Tervehdys Vasarahammerille, Lemminkäiselle, Taisteluvälineupseerille, KKi:lle, Reijo Koiraalle, Anolle, Hemulille ja Brysselin Bobrikoville & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaVasara: Spekuloimaan en lähde minäkään, mutta olen varsin pitkälti samaa mieltä Luukkasen kanssa. Se Nato-momentum oli 1990-luvulla ja silloin Natolla oli vielä syömähammastakin. Jos Natosta puhutaan, niin tulee muistaa, että pääasia ei ole tuo neljä kirjainta vaan se, mitä sieltä on tarjolla. Nimenomaan sotatilanteessa.
Lemminkäinen:
Viesti1: On totta, että Ahvenanmaa on Suomelle rasite. Mutta Suomi saattaa vielä jossain vaiheessa päätyä pahemmillekin tukkanuottasille Venäjän kanssa. Ja silloin ei ole kovinkaan hyvä Suomen kannalta jos Ahvenanmaa on täynnä Venäjän ukkoa ja arsenaalia. Se kaalisoppa haisee meille silloin paljon enemmän kuin mietona.
Viesti2: Kattava haastattelu. Vihreät ovat maailman onnellisimpia ihmisiä sillä he ovat vapauttaneet itsensä loogisen ajattelun ikeestä.
Tvälups: Kiitokset. Ja ihan hyviä huomioita tuosta rajan porukasta ja kirjoituksen puutteista heihin nähden. Lätsän nostoa rajan suuntaan. Vapautuksen voisi antaa ainakin vuoden 1990 jälkeen tulleille muslimeille. Suomalaiset tataarit taas ovat olleet mukana jo talvi- ja jatkorähinässä joten kaikki kunnia heille.
KKi: Ollos hyvä. Satuhan tää oli, niin kuin totesit. Ja jos nuo kuplassaan asuvat pysyisivät sen sisällä niin ei niistä olisi harmia, mutta kun ne niin mielellään tunkevat kärsänsä sen kuplan ulkopuolellekin ja siellä asuvien ihmisten asioihin.
Reijo: Ja kiitokset myös Suomen parhaasta sarjakuvasta. Tosipaikan tullenhan Ahvenanmaalle alkaisi kilpajuoksu.
Ano: Joo, ihan kelpo tavaraa siellä on myynnissä ja olen ostanut itsekin. Ruotsalaiset osaavat tehdä kyllä ihan hyviä vermeitä ja vempeleitä.
Hemuli: Aika mielenkiintoinen ajatus. Ja jos miettii noita laki- ja sopimuskikkailuja niin sehän saattaisi myös onnistua.
Brysselin Bobrikov: Onhan selvää, että pääesikunnan kassakaapeista löytyy suunnitelma Ahvenanmaan miehittämiseksi. Sillä Ahvenanmaan koskemattomuutta ei takaa mikään sopimus. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa se, että vielä marraskuussa 1939 Suomella ja Neuvostoliitolla oli voimassa keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus. Menikö se venäläinen termi niin että ”kak bumaga jest bumaga, kak praktika jest praktika” tai jotain sinnepäin.
Ten points ja papukaijamerkki hyvästä Ruotsin käännöksestä. Olin Ahvenanmaalla muutaman päivän pari vuotta sitten ja täytyy todeta on se pirun mukava kesäkaupunki. Pommerit ja Merimuseot tuli kierrettyä sekä paikalliset linnat ja kapakat.Suosittelen käyntiä saarella etenkin kesällä. Joten tarina oli siinäkin mielessä kiinnostava.
VastaaPoistaAhvenanmaan miehitys on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten ja se varmaan tajutaan saarellakin, vaikkei siitä paljoa mölytä. Ruotsi ei pysty saarta puolustamaan, ei edes kunnolla Tukholmaa nykynäkymillä. Tilanteen tullessa päälle voi kansainvälisillä sopimuksilla pyyhkiä hanuriaan. Luultavasti ainoa mikä on voimassa tapahtui mitä tapahtui on haittamamujen importti suomalaisten riesaksi.Sitäpaitsi joku 300 miljoonaa, jonka maakuntaa saa valtiolta on peanutseja. Sillä elättää n.300 somalia, joten Ahvenanmaalaisten elättäminen per capita on pirun paljon halvempaa.
Se vihertävä naispuolinen pikku järjenjättiläinen voitaisiin viedä jollekkin sikafarmille kesäksi töihin. Ja kauaksi urbaanista Helsingistä. Kiellettäisiin kännykkä ja punaviini. Ämmä kun saisi siistiä paikkoja sekä levitellä makkia pelloille ja kommunikoida älyllisesti samanalaistensa kanssa (anteeksi siat, tämä on sarkasmia), niin alkaisi varmaann jossain vaiheessa huomaamaan että maito ja lenkkimakkara tulevat jostain muualta kuin K-kaupan hyllyltä. Niin mutta hänhän on varmaan vegaani ja yrittää laihduttaa jotta tulisi pienempi hiilijalanjälki.
Juu ja olipas taas tasokasta luettavaa näin illan ratoksi. Kiitos.
Hemuli har det rätt
VastaaPoistahttp://www.ambetsverket.ax/suomeksi/ahvenanmaan-merivartiosto
Virkatehtävissä Ahvenanmaan merivartiostoa voidaan täydentää vaikka koko rajavartiolaitoksen irtilähtevällä (komennus) henkilöstöllä (+2700) eli se 1000 henkilöä lähtee jo ensi aallossa. Runkomiehitys eli kolmanneksen jäädessä asemapaikoilleen jopa 1800 irtoaa vielä enemmän irvistelemättä. Mikäli sisäministeriö suorittaa lkp:n niin muuta meri- ja maarajaa voidaan täydentää sillä 8500 rajan reserviläisellä tai vaikka ohjata koko pumppu Oolantiin. Lisäksi tulli ja poliisi voi suorittaa omia temppujaan...
Mutta eihän RVL:lla ole kuin tiedustelijoita ym nurmiporia koulutettuina?
Avot! Siksipä paperilla voidaan siirtää SA-kokoonpanoja (tykistöä, ilmatorjuntaa, meriväkeä) organisaatiosta toiseen niin, että tuosta 8500 reservistä vaikka 2/3 onkin alunperin puolustusvoimien kouluttamaa ainesta...
ErRajaKtPsto tai ErRajaItR saattaa hyvinkin, mene tiedä, olla jossakin mapissa kassakaapissaan.
-Tvälups-
No tietysti niinkin! Olen kaiketikkin joku jäpäkyörä kun en osaa kauheesti hihkua tosta abborrelandiasta, mutta hupaisa juttu sinänsä. Kyllä mie näitä luen ennenko turpiin otan.
VastaaPoistaTervehdys Beckerille, Taisteluvälineupseerille ja Tommi Rautiaiselle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaBecker: Kiitokset sinullekin. Minä olen käynyt myös Ahvenanmaalla samoin kuin Turun saaristossa ja molemmat ovat kyllä tosi kauniita paikkoja, nimenomaan kesäisin. Sinänsä olisi suotavaa, että tuollaiset paikat pysyisivät kaikenlaisten sotahommien ulkopuolella mutta niin kuin tässä aikaisemminkin on todettu, niin sopimukset ovat vain paperia. Jos me muuten puhutaan siitä samasta vihertävästä järjentättähäärästä niin sehän oli kokeillut sitä kerran ja todennut että hirveetäkamalaa. Ei siinä mitään, mutta ehkä kyseisen ihmisen tulisi tajuta että se kuuluisa kaupungin syke ei varsinaisesti ruoki ketään vaan sapuska tulee edelleenkin maalta. Niin että edes alkeellista kunnioitusta voisi osoittaa.
Tvälups: Perskeles, tätä en muuten hoksannut kirjoitusta tehdessäni ollenkaan. Mikä ettei näin voisi kikkaillakin. Piilottihan se PV:kin kenttätykistöstä ne tuhannen putkea merivoimien vahvuuteen. Sitä en tiedä, kuinka lailla Ahvenanmaan merivartiosto on alistettu suomalaiselle hallinnolle mutta sisäministeriön alainen se kumminkin on. Eikä käsittääkseni merivartijoitten määrälle ole laskettu sopimuksissa ylärajaa. Niin kuin ei kalustonkaan. Kai se Crotale tottelee it-miehen käskyjä vaikka hän virallisesti merivartija olisikin.
Tommi: Täällä ei tirvota ketään turpaan, mitä nyt silloin tällöin vähän poskea soitetaan. Niin että lukeepi rauhassa vaan.
ambetsverket/Ahvenanmaan-merivartiosto on osa Länsi-Suomen Merivartiostoa (LSMV), joka on yksi Rajavartiolaitoksen joukko-osastoista/hallinto-yksiköistä, ja RVL taas on sisäministeriön alainen laitos.
VastaaPoista-Tvälups-
Jos jättää tuon sotaseikkailun sivuun niin Manner-Suomen ei missään nimessä kannata elättää saariston reserviruotsalaisia. Joko Suomi ottaa ja tekee saariston tavalliseksi Suomen maakunnaksi tai laittaa reserviruotsalaisille lapun otsaan ja lähettää heidät Rinkebyhyn tai ehkä Ruotsin persereikä, Malmö, on paras paikka heille. On perkele kummallista että suomenkieliset antavat sorsia itseään ruotsiksi Suomessa! Liekkö tässä on vaikuttamassa orjan mentaliteetti, mikä on hakattu suomalaiseen kahden roistovaltion puristuksessa vuosisatojen aikana. Ruotsi ja Tanska leikkivät suurvaltoja aikoinaan ja Ruotsin paskaisissa sotayrityksissä kuoli esi-isiämme pilvin pimein. Tänään Tanska on kuin pieni hikinen jalka ja Ruotsi leikkii vieläkin suurvaltaa, humanitaarista sellaista. On ehkä hieman ironista että Venäjän vallan aika oli parempi suomalaisille kuin Ruotsin vallan aika, kielellisesti ja kulttuurisesti. Suomalaisia merkkimiehiä Ruotsin vallan aikana ei löydy kovin montaa, tai sitten löytyy, koska suomalaiset olivat pakoitettuja vaihtamaan nimensä kyetäkseen kiipeämään ylöspäin yhteiskunnan rappusilla, esimerkiksi Anttilasta tuli Antell. Venäjän vallan aikana suomalaisia kulttuurihenkilöitä tuli esille joka nurkasta. Kun vertaan suomea ja ruotsia keskenään niin suomi on paljon kehittyneempi ja loogisempi kieli kuin ruotsi. Suomessa ei esimerkiksi ole mitään suhuäänteitä, suomea puhutaan niinkuin se kirjoitetaan. Tietystihän suomalainenkin suhisee joskus, mutta vain humalassa. Pakko-opetettu marginaalikieli ruotsi on pelkäksi haitaksi n. viidelle miljoonalle suomenkieliselle ja Suomelle. Suomi rulaa Suomessa (pitäisi ainakin) ja hyvin opitulla englannilla pärjää Pohjoismaissa ja isossa osassa maailmaa. Ruotsi on ujutettu Suomen kielilakeihin jazzin sävelin, silleen inhoittavasti. Ja kansanedustajille tiedoksi! Jos Suomen kielipolitiikkaa aiotaan muuttaa niin se täytyy alkaa virkamiesruotsin poistosta. Elikkä virkamiehen kielitaitovaade tulee laittaa viranomaisen kielitaitovaateeksi. Pakko- ja virkamiesruotsi korreloi keskenään. Jotta kaikilla suomalaisilla olisi teoreettiset ja tasavertaiset mahdollisuudet hakeutua valtion ja kuntien virkoihin, niin kaikkien on TASAVERTAISUUDEN vuoksi pakko opiskella ruotsia, tuota täysin tarpeetonta kieltä. Ruotsin tarve Suomessa on pelkkä kielilakien kehittämä tarve ja samalla se on mieletön etu ruotsinkielisille jaettaessa valtion ja kuntien virkoja. Vähemmistönä suuri osa ruotsinkielisistä osaa myös suomen olosuhteiden pakosta ja virkamiesruotsivaade työllistää heidät valtion ja kuntien virkoihin ennen Pekkaa, koska Pekan kouluruotsi ei riitä minkään viran hoitamiseen.
VastaaPoistaTervehdys Taisteluvälineupseerille ja Lemminkäiselle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTvälups: Kiitos täsmennyksestä.
Lemminkäinen: No joo, tuosta pakkoruotsista ynnä muusta olen sinänsä pitkälti samaa mieltä mutta en minä nyt herra nähköön halua karkoittaa ahvenanmaalaisia jonnekin Rinkebyhyn. Kotonaanhan he kumminkin asuvat. En minä ihmisiä kodeistaan minnekään halua ajaa. Se mahdollisuus, että suomalaiset voisivat helpommin asettua Ahvenanmaalle on tietysti ihan eri juttu.
Ja juu, Venäjän vallan aikana muotoutui Suomi ja Suomen valtio. Ruotsin vallan aikana se ei olisi onnistunut.
Ykä, jos oolantilaiset haluaisivat että suomenkieliset asettuvat helpommin Oolantiin niin he olisivat tehneet sen mahdolliseksi jo kauan sitten, mutta he eivät halua. Joko Oolanti tavalliseksi maakunnaksi tai sitten itsenäisyys. Manner-Suomesta tulvivan rahavirran vuoksi oolantilaiset eivät mielellään halua itsenäisyyttä, mutta silloin heidät täytyy pakkoitsenäistää, lol. Putinia pelkäävät ruotsalaiset ovat asettaneet n. parisataa urheaa ruotsalaista sotilasta Gotlantiin. Itsenäinen Oolanti ehkä pystyisi samaan, lol. Ruotsin kieli pieksee suomalaisia tasan niin pitkään kuin suomalaiset antavat sen tapahtua. Suomen on aika ryhdistäytyä ja haistattaa vitut ruotsille. (Tuo oolantilaisten karkoittaminen oli kärjistettyä läppää).
VastaaPoistaLemminkäinen, tuo virkamiesruotsin poisto on varsin huono veto siitä yksinkertaisesta syystä, että haittamamu saattaa vielä jotenkin jaksaa opetella suomea ja saada siitä virkamiespätevyyden. Mutta ruotsin opettelu sen lisäksi on jo ihan liikaa. Näin saadaan, ainakin vielä toistaiseksi, karsittua virkamiehistöstä pahimmat törpöt. Virkamiehistö pitää siis sisällään rajavartiolaitoksen, poliisivoimat ja puolustusvoimat. Ja niin kauan kuin edes nuo pysyvät kantiksien hallussa, niin meillä on toivoa jäljellä.
VastaaPoistaTietysti jossain vaiheessa on todennäköistä, että valtaan pääsee punaviherhallitus joka poistaa moiset turhat kaksikielisvaatimukset. Ei toki kaikilta vaan ainoastaan niiltä, joiden kulttuuri on edistyksellisempi kuin kantasuomalaisten ja siksi olisi rasistista vaatia heiltä kahden heille täysin vieraan kielen hallintaa.
Hyvä Ykä-tarinahan tuo taas oli. Luin mielelläni. Tuli vaan mieleen yksi hyvä dystopia-aihe, josta voisi iskeä tarinaa: Yleinen somepisteytysjärjestelmä, jonka perusteella määritellään, kuinka hyvä kansalainen ja yleensäkin ihminen kukin on. Jos ylä- ja alapeukkujen suhde ei ole tarpeeksi hyvä, lainan tai hyvän työpaikan saaminen saattaa olla mahdotonta. Pisteisiin vaikuttaisi myös kaverien pisteet luoden painetta karsia väärän mielipiteen omaavat ystäviensä joukosta. Itse asiassa Kiina on jo ottamassa tällaista järjestelmää käyttöön (hakusana: Social Credit System). Osaan kuvitella monia tahoja täällä lännessäkin, jotka rakastaisivat järjestelyä. Auta armias sitä, joka joutuu someraivon kohteeksi.
VastaaPoistaTietenkin aihetta ovat jo hiljattain käsitelleet ainakin scifisarjat Black Mirror (3x1) ja Orville (1x7). Olisi vain hienoa nähdä Ykä-versio, jos inspistä löytyy.
Mielenkiintoinen ja täysin mahdollinen skenaario. Onnellisella lopulla tosin, mitä se ei välttämättä tosielämässä olisi. Mutta toivottavasti puolustusvoimiemme tiedustelu olisi noin hereillä kuin tässä tarinassa. Hallamaan perinteen velvoittamana.
VastaaPoistaOlipas toimintaa, kiitos vaan. Olisikin oikeasti noin reipasta meininkiä. Mietin, mitä kautta pihkovalaiset meinaavat lentää, tuskin sentään Natoon kuuluvan Viron yli. Varmaan Pietarin kautta ja Suomenlahdella, jossa heitä on helppo seurata.
VastaaPoistaJos Venäjä oikeasti moista kaappausta yrittäisi, niin miten järjestäisi joukkojen huollon? Krim on Venäjän vieressä ja asukkaatkin taisivat tilanteen hyväksyä, mutta Ahvenanmaa on kaukana. Huolto olisi hyvin helppo estää, varsinkin talvella.
Sama tilanne on muuten Kaliningradissakin, sehän on kaukana Naton linjojen takana. Tosi paikan tullen se jyrättäisiin ensimmäisenä, ellei Venäjä yllättäisi. Onhan se mahdollista, mutta ei Venäjällekään kaikki suju kuin Strömsössä. Krim nyt onnistui, mutta Venäjällä oli siellä jo valmiina suuri tukikohta ja joukkoja.
Tervehdys Lemminkäiselle, Tavalliselle Agentille, Kissamiehelle, kertsu59:lle ja Ukkelille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaLemminkäinen: Näkisin, että me olemme tästä asiasta varsin samaa mieltä, mutta tapamme ilmaista se on vaan erilainen. Siks toiseks mullahan on putkiaivot ja jos luen että joku haluaa karkoittaa porukan x paikasta y paikkaan z niin oletan, että se joku on tosissaan enkä välttämättä hoksaa kärjistystä.
Tavallinen Agentti: Joo, ymmärrän pointin, tosin pääideahan olisi palauttaa ne haittamamut sinne mistä ne ovat tulleetkin tai ainakin huuthemmettiin Suomesta. Se punaviherhallitushan voisi toimia juuri niin kuin totesitkin, eli sen sijaan että kymmenet eri kansallisuudet pantaisiin opiskelemaan suomenkieltä pantaisiinkin suomalaiset opiskelemaan kymmeniä kieliä ja alettaisiin siinä samalla muuttaa suomen kieltä jonkunlaiseksi pidgin-kieleksi ja oltaisiin kauhean ylpeitä aikaansaannoksesta.
Kissamies: Kiitokset. Niin kuin olen ennenkin todennut, niin en ole kovin hyvä noissa tilaustöissä. Toisaalta tuo aihe olis kyllä mielenkiintoinen ja hyytävä. Ja varmasti monelle tiedostavalle ihmiselle hyvin mieluinen. Pannaan hautumaan.
kertsu59: Joo, onnelliset loput ovat tosielämässä varsin harvinaisia. Elän toivossa että PV:n tiedustelu keskittyy nimenomaan tehtäväänsä eikä nykyajan poliittisiin realiteetteihin.
Ukkeli: Kiitos sinullekin. Varmaankin kuljetuskoneet joutuisivat tekemään mutkan Narvan itäpuolitse ja painamaan siitä sitten Suomenlahdelle. Sinänsä venäläisten Il 76-koneille se ei olisi kummoinenkaan lenkki. Luulen kyllä, että huolto järjestyisi ihan meritse. Ei niin Suomi, Nato eikä varsinkaan Ruotsi uskaltaisi estää sitä ja ottaa samalla riskiä täysimittaisesta sodasta. Kaliningrad on kyllä Venäjän kannalta pahasti Naton motissa. Sehän on sinänsä yksi maailman keinotekoisimmista alueista sillä itse asiassa kyseessähän on Itä-Preussi, jonka alkuperäinen väestö ajettiin pois ja korvattiin aivan toisella. No, sellainenhan Karjalakin on, tosin se on vieläkin fyysisesti kiinni Venäjässä eikä tietysti Kaliningrad silloin neuvostoaikana ollut pussissa. ja sen neuvostoajanhan piti jatkua loputtomiin.
Vielä hieman trolleista ja fake news. Ylessä on artikkeli "Perättömät uutiset. Trollit ja valeuutiset hämmentävät." Yle, Hs jne. ovat harrastaneet trollausta ja kansan aivopesua kymmeniä vuosia. Esimerkiksi Suomen kaksikielisyys ja ruotsin tarve Suomessa. Perustuslain mukaan virastojen ja tuomioistuimien tulee antaa palveluja molemmilla kielillä ja samoilla ehdoilla. Perustuslaki ei mainitse mitään pakko- eikä virkamiesruotsista. Määrätty taho on vetänyt perustuslaista tulkinnan että kaikkien virkamiesten tulee osata ruotsia ja että Suomi on perustuslain mukaan kaksikielinen maa, mikä on päin vittua vedetty tulkinta ja tätä tulkintaa levittävät mm. trollit Yle ja HS. Ja kuten aikaisemmassa kommentissa kirjoitin niin pakko- ja virkamiesruotsi korreloi keskenään ja on kehittänyt termin "tasa-arvo". Esimerkiksi Helsingissä on ruotsinkielisiä 5,7% ja Helsinki on "kaksikielinen". Jos Helsingissä asuisi 10 miljoonaa asukasta niin Helsinki olisi siitä huolimatta "kaksikielinen", koska lakipykälä "3000 ruotsinkielistä" tekee alueesta kuin alueesta kaksikielisen alueen. Sampo Terho on lätissyt vuosikausia Suomen kielipolitiikasta ja olen ihmeissäni miksi hän ei ole ottanut esille ongelman ydintä "virkamiesruotsia"! On yksinkertainen asia muuttaa virkamiehen kielivelvoite viranomaisen kielivelvoitteeksi ja kun niin on tehty, niin Helsinki voi palkata virastoihin 5,7% ruotsia osaavia koska enempää heitä ei tarvita ja nämä ruotsia osaavat voi palkata ruotsinkielisten omasta porukasta koska heistä suurin osa on kaksikielisiä. Jos ruotsinkielisistä ei löydy porukkaa palvelemaan omiaan niin se tarkoittaa sitä että kielipalveluille ei ole silloin tarvetta. Tänään suomenkieliset ovat ruotsin orjia ja tankkaavat täysin turhaa marginaalikieltä jokaisella koulutusasteella, koska "tasa-arvo" (virkamiesruotsi) vaatii sen ja mielettömämpää kielipolitiikkaa tuskin löytyy mistään muualta. Ykä, tämä ehkä meni hieman sivuun tarinasi sisällöstä, mutta on tavallaan taistelua päästä irti ruotsin mädättävästä vaikutuksesta Suomen infrastruktuurissa.
VastaaPoistaTervehdys, Lemminkäinen. Mitä tulee noihin fake newseihin, niin mehän eletään melko mielenkiintoisessa tilanteessa. Eli meillä on valtamedia, joka on puhdas propagandakoneisto eli käytännössä siis valhemedia ja se syyttää puolestaan niitä tahoja jotka tuovat esille valtamedian kusetuksen valemediaksi.
VastaaPoistaMutta tuosta ruotsinkielen asemasta. Ymmärrän täysin pointtisi, enkä pane ollenkaan hanttiin. Mutta itse en näe sitä tällä hetkellä suurimpana uhkana. Suurin uhka on EU:n myötä tuotu pakkomonikultturismi ja sen myötä aina lisääntyvä haittamaahanmuuttajamäärä. Sen haittavaikutukset kun ovat ruotsinkieli potenssiin kolme ja se koskee myös suomenruotsalaisia ihan yhtä lailla. Kotihan tämä on heillekin ja tämä kehitys sattuu heihin yhtä lailla. Eivät he suinkaan kaikki ole mitään ankkalammikon miljonäärejä.
Mitä tulee tuohon pakko- ja virkamiesruotsiin niin totta kai olet oikeassa. Se on turha ja tarpeeton. Paljonkohan muuten Suomessa on ihan oikeasti ummikkoruotsalaisia?
Ajattelin liittyä maalaiseen puolimalilaiseen erikoisen mustan huumorin joukkoihin. Tilasin vihreiltä niityiltä hakemuskaavakkeen. Näyttää olevan mutkikas, pitänee kysyä Migriltä apua. Eikös siinä ole myös kelan atm aivan lähellä?
VastaaPoistaPUOLUSTUSMINISTERIÖ
Siviiliasiain- ja ankein hoito-osasto
Vakaumuksenselvityskaavake
1. Kuinka usein vaihdatte miespartnerianne?
O usein
O helvetin usein
2. Montako kertaa olette ollut nuorisovankilassa?
O 3 kertaa
O 10 kertaa
O useammin
3. Kuinka runsaasti käytätte alkoholia?
O hyvin usein
O en muista
4. Mikä mielestänne on pahin kirosana?
O koti
O uskonto
O isänmaa
5. Älykkyysosamäärännen on?
O alle 50
O 50-60
O en ole muihinkaan kysymyksiin vastannut rehellisesti
6. Onko liimanhaistelu aiheuttanut teille suurempia henkisiä
vaurioita kuin
O kokaiini
O hashis
O LSD
O joku muu
7. Mitä tekisitte, jos olisitte maailman valtias?
O ampuisin sotilaat
O räjäyttäisin ydinvoimalat
O jotain muuta, mitä? _______________
8. Isäni ja äitini
O ovat eronneet
O eivät ole omia
O eivät ole tiedossa
9. Millaisia leluja teillä oli lapsuudessanne? ____________
10. Kuvailkaa lyhyesti vakaumustanne
O
11. Onko suvussanne ollut mielisairautta?
O ei tule mieleen
O on
12. Olisitteko valmis puolustamaan vakaumustanne asein?
O kyllä
O vakaumukseni ei ole tarpeeksi voimakas
13. Toivomukseni palveluspaikaksi
O Kakola
O Sing-sing (muusikoille)
O Novosibirsk (musikoille)
Tervehdys kotiväelle ________________
Allekirjoitus (rasti ruutuun) O
Tervehdys, Veijo. Mullahan tuo hakemus tyssäisi jo ykköskohtaan.
VastaaPoistaLuin jostakin että Suomessa asuu n. 2000 riikinruotsalaista mutta sehän voi olla ihan huuhaa väite ja suomea osaamattomia "suomenruotsalaisia", eri lähteiden mukaan, 15000-50000. On selvä että kaikki heistä ei ole miljonäärejä, mutta työllistymisessä valtion ja kuntien virkoihin he ovat kuningasasemassa, koska virkamiesruotsi ja vähemmistönä heistä suurin osa osaa molemmat kielet olosuhteiden pakosta ja työllistyy suomenkielisiä helpommin valtion ja kuntien virkoihin. Virkamiesruotsi on siis taloudellinen etu "suomenruotsalaisille". Jos vastaava kielitilanne olisi Ruotsissa että ruotsalaisilla olisi pakko- ja virkamiessuomi, niin suomentaustaiset työllistyisivät ruotsalaisia helpommin valtion ja kuntien virkoihin. Eikä kaikki ruotsinsuomalaiset ole Slussenin miljonäärejä, lol. Suomen tulee harmonisoida kielilait Ruotsin kielilakien mukaan koska suomella on Ruotsissa tasan sama virallinen kansalliskieliasema mitä ruotsilla Suomessa, mutta sillä pienellä erolla että suomella on virallinen kansallinen vähemmistökieliasema. Pohjoismaiden lingua franca on englanti joten suomenkielinen pärjää englannilla jokaisessa Pohjoismaassa ja esimerkiksi jos hakeutuu vaikka IT-alalle Ruotsiin niin ruotsia ei tarvitse osata ollenkaan, mutta englannin osaaminen on vaatimus. Ruotsissa on englanti pakollisena ja kun ruotsalainen oppilas opiskelee kolmea kieltä, ruotsia - englantia + valinnaista kieltä niin silloin ruotsalainen oppilas oppii kaksi laajemmin käytettyä kieltä. Päästäkseen samaan Suomessa niin oppilaan on opiskeltava neljää kieltä, suomea - ruotsia (pakollisena) - englantia + valinnaista kieltä. Ruotsi on pelkkää persnettoa suomenkieliselle ja valtiolle nimeltä Suomi ja syyllinen persnettoon on kielilaki, siis virkamieheltä vaadittu ruotsin osaaminen. Stefan "olen yksinkertainen hitsari mutta osaan lukea" Löfven, Ruotsin pääministeri, on monikulttuurisuuden kannalla mutta epäilen vahvasti että hän ei ymmärrä kaikkea lukemaansa, kuten eivät myöskään näytä ymmärtävän Suomen vastaavat pellehermannit ja siksi tilanne on sitä mitä se on. Suomen omat pellehermannit eivät ymmärrä edes mitä he sanovat ja mielestäni paras esimerkki on: Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa. Ottaen huomioon digitalisaation, automaation ja Sophian, niin järjen vastaisempaa käsitystä kuin tuo 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa on tuskin olemassa. Ykä, jos Sophia ei pyyhkäise meitä käppiksiä muonavahvuudesta, niin sen tulee tekemään valitsemamme pellehermannit, lol.
VastaaPoistaTervehdys, Lemminkäinen. Tää kävi selväksi jo aikaisemmissa viesteissäsi. Menee jo toiston puolelle. Viesti on ymmärretty eikä sitä vastusteta.
VastaaPoistaKiitos mainoista lukuelämyksestä, Y.P.! Kyllä näitä postauksia luetaan vaikka kommenttipuoli on jäänyt vähemmälle.
VastaaPoistat. Löylyniemi
Tervehdys, Löylyniemi ja kiitokset. Kommentoi kun jaksat ja kerkeät. Mutta mukava on, kun tekstit miellyttävät.
VastaaPoista