Kesäkuun
kolmas, joskus lähitulevaisuuden Helsingissä
Kesäkuinen
aamuaurinko ja sitä säestävä alkukesän kiihkeä linnunlaulu löysivät tiensä
erääseen Helsingin Kulosaaressa sijaitsevaan huoneeseen herättäen lempeästi
sängyssään nukkuvan 23-vuotiaan kauniin nuoren naisen. Hän havahtui pikkuhiljaa
alkavaan aamuun ja sitten hänen kasvoilleen levisi viehkeä hymy sillä hän
muisti mikä päivä tänään olikaan. Hänen nimensä oli Aune Suvinen ja tänään
hänestä kolmen vuoden ahkeran opiskelun jälkeen tulisi anarkonomi amk ja
Helsingin Anarkistisessa Ammattikorkeakoulussa hänet palkittaisiin kurssinsa
priimuksena.
Aune
oli valmistunut yliopilaaksi Helsingin yhteiskunta-, ympäristö- ja valistuspainotteisesta
lukiosta ja hänen päästötodistuksensa keskiarvo oli ollut 9,5. Eriarvoistavat ylioppilaskirjoituksethan
oltiin poistettu jo joskus 2020-luvun alussa ja lukiouudistuksen myötä Aunekin
saattoi itse valita oppiaineensa joita hän opiskeli. Hänen valintansa olivat:
äidinkieli ja kirjallisuus, englanti, ruotsi, ranska, yhteiskunnallinen
filosofia, psykologia, feminismipainotettu historia, feminismipainotettu
ekologia, feminismipainotettu yhteiskuntavalistus, naistutkimus, ilmaisutaito,
musiikki, jooga ja kuvataide.
Saatuaan
ylioppilaslakin Aunella oli edessään lakimiesisänsä ja sisäministeriön ylitarkastajaäitinsä
lahjoittama ihana välivuosi jolloin hän kiersi sekä Intiassa, Indonesiassa,
Ranskassa ja Yhdysvalloissa mutta sitä ennen hänen tuli tehdä päätös siitä,
kuinka hän jatkaisi opiskelujaan välivuotensa jälkeen. Lukion
päästötodistuksella hän pääsisi kyllä opiskelemaan minne tahansa sillä niin
yliopistossa kuin muissakaan oppilaitoksissa ei ollut enää pääsykokeita vaan
haku tapahtui puhtaasti lukion päästötodistuksen perusteella. Kyse olikin lähinnä
siitä, mitä hän itse haluaisi. Hän oli jo hyvin nuoresta asti ollut vannoutunut
feministi, ihmisoikeusaktivisti, rasismin vastustaja, monikultturisti, globaali
ilmasto- ja ympäristöaktivisti ja älykkyydeltään muutenkin typeriä
junttisuomalaisia paljon korkeammalla ja kosmopoliittisella tasolla oleva
erityisyksilö niin kuin kaikki muutkin hänen kaltaisensa erityisyksilöt.
Niinpä
hänelle oli jo lukion aikana selvinnyt että varteenotettavia vaihtoehtoja oli
vain kolme.
1.
Toimittajakoulutus
2.
Yhteiskuntatieteellinen koulutus, ehkä mieluiten naistutkimuksen alalla
tai
sitten
3.
Ammattianarkistin koulutus Helsingin Anarkistisessa Ammattikorkeakoulussa
Anarkismi
oli muuttunut Suomessakin pikkuhiljaa pelkästä aatteesta ja toiminnasta myös
arvostetuksi ammatiksi ja mitä enemmän Aune asiaa pohti niin juuri anarkistin
koulutuksessa yhdistyivät kaikki ne asiat mitä hän arvosti ja vielä kaikkein
toimivampana cocktailina. Ratkaisu oli loppujen lopuksi varsin helppo ja ihanan
välivuotensa jälkeen hän oli aloittanut anarkistin ammattiopintonsa.
Aune
muisti oikein hyvin kun opiskelujen aloituspäivänä puhujalavalle oli noussut
rehtorin aloituspuheenvuoron jälkeen Suomen Anarkeettaneuvoston Ylianarkeetta
Mirvetta Ruinio. Anarkeettaneuvosto oli 21-jäseninen, pelkästään naisista
koostuva virallisesti sinänsä vain neuvoa-antava elin jonka vaikutusvalta
maassa oli kuitenkin kyseenalaistamaton ja kaikille aloille ulottuva joten sitä
aika ajoin nimitettiin eduskunnan ylähuoneeksi. Anarkeettaneuvoston
taustavaikuttajan valta yhteiskunnan kaikilla aloilla oli niin suuri, että sen
neuvot otettiin lähes poikkeuksetta aina käskynä. Mirvetta – 62-vuotias
kauniisti harmaantunut karismaattinen anarkisti – aloitti puheensa:
-
Hyvät anarkistisisareni ja –veljeni, ja muutaman vuoden kuluttua myös
ammatilliset anarkistikollegani. Kiitän teitä siitä, että te olette valinneet
tämän vaativan, mutta suuresti palkitsevan tien. Te, ja teidän ammatillinen
koulutuksenne on osaltaan selvä merkki siitä, että anarkismi on onnistunut
tavoitteissaan. Me olemme merkittävä osa yhteiskuntaa. Ehkä suurin syy tähän on
se, että me olemme itse onnistuneet päivittämään anarkismin ja siihen
sisältyvät tavoitteen nykypäivään paremmin soveltuviksi.
-
Niin kuin tiedätte, aikanaan anarkistit pyrkivät täydelliseen valtiokoneiston
ja yhteiskunnallisen järjestyksen lakkauttamiseen sekä puhtaasti anarkistiseen
elämäntapaan aina alkutuotannosta lähtien. Myöhemmin on ymmärretty, että koska
me anarkistit olemme muita ihmisiä henkisempiä, filosofisempia ja enemmän
johtamaan sekä opastamaan luotuja henkilöitä me tarvitsemme myös
järjestäytynyttä yhteiskuntaa joka tarjoaa meille välttämättömän elannon jota
me emme pysty itse hankkimaan. Vastineeksi me puolestamme toimimme tämän
yhteiskunnan sieluna, sydämenä, omatuntona ja tienviittana joka ohjaa
yhteiskuntaa parempaan ja edistyksellisempään suuntaan.
-
Tuo suunnannäyttäjän osa on varattu juuri meille. Meille, ei työväestölle,
mihin luottaminen oli sosialismin suuri virhe. Työväestö ei tosiasiassa ole
aatteellista eikä sen varaan voi laskea ideologista onnistumista ja korkeampia
tavoitteita. Työväestö tekee työnsä tietysti mahdollisimman hyvin mutta se
tekee sen vain itsekkäistä syistä eli saadakseen talon, auton ja kesämökin sekä
varman elatuksen eli se haluaa muuttua itsekin kapitalistiksi. Siihen sen
ajattelu pysähtyykin. Se ei ajattele laajemmalle niin kuin me.
-
Myös siksi teidänkin aloittava vuosikurssi on tie edistykselliseen
tulevaisuuteen. Aivan samoin kuin aina kasvavat yliopistolliset
yhteiskuntatieteelliset vuosikurssit. Aatteellisesti ja edistyksellisesti
turvattu kehitys on kiinni nimenomaan siitä, että tarpeeksi suuri määrä nuoria
ihmisiä koulutetaan pois henkisesti korruptoivasta suorittavan tason työstä.
Tähän tarvitaan oikeaa aatteellista sisältöä antavia oppilaitoksia. Työväestö
ehkä elättää meidät mutta muuhun se ei kykene. Se ei kykene johtamaan itseään
vaan se on nimenomaan meidän tehtävämme. Siksi työväestön osuutta ei tule
jatkossa lisätä, ainakaan niin paljon että se uhkaisi omaa asemaamme. Vain
sillä tavoin suojellaan ihmiskuntaa proletariaatin itsekkäältä ahneudelta. Se
suorittaa tehtävänsä mutta se tekee sen itsekkäästi. Te teette enemmän ja
parempaa. Siksi te olette enemmän kuin ansainneet tulevan – varsin kohtuullisen
– elantonne jonka proletariaatti kustantaa.
-
Yhteiskunnallinen merkityksemme on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut
ilahduttavasti. Ammatillisia anarkisteja on nykyisin työllistettynä lähes
kaikilla julkishallinnon sektoreilla, erityisesti kuntien- ja kaupunkien
päivystävinä anarkisteina. Myös mediassa anarkistien määrä kasvaa jatkuvasti.
Valitettavasti yksityinen sektori puolestaan ei ole vielä ymmärtänyt käyttää
meidän anarkistien osaamista sillä se ajattelee – niin kuin kapitalismi
yleensäkin – asioita vain talouden ja numeroitten kautta ymmärtämättä niitä
ei-aineellisia hyötyjä mitä anarkistien tietotaito voisi tarjota. Mutta uskon
sielläkin muutoksen vielä tulevan. Teillä on edessänne pitkä tie, mutta aiemmat
anarkistisukupolvet ovat sitä tasoittaneet ja te pystytte ottamaan vielä uusia,
entistäkin hienompia askelia eteenpäin. Eläköön uusi ja parempi anarkia!
Eläköön uusanarkia!
Eläköönhuuto
kajahti läpi oppilaitoksen juhlasalin eikä aplodeista meinannut tulla loppua.
Ja niitten aplodien myötä alkoi Aunen ahkera opiskelu ja tietysti myös riehakas
opiskelijaelämä. Ammattianarkistiset oppiaineet olivat äärimmäisen
mielenkiintoisia ja Aune eli mukana joka solullaan. Oppiaineista ehkä tylsin
oli anarkismin historia. Aunen oli
vaikea samaistua joihinkin Espanjan sisällissodan aikana anarkistista
yhteiskuntakokeilua yrittäneisiin katalonialaisiin. Hänhän oli hyvin
varakkaitten vanhempien ainoa lapsi joka oli tottunut saamaan kaiken haluamansa
ja hänen oli huomattavan vaikeaa kuvitella itseään yleensäkään minkäänlaisessa
suorittavassa työssä saati sitten heilumassa kuokan kanssa jossain pellolla.
Olikin ollut jo pitkään tapana nimittää tuota vanhan anarkismin korvannutta
paljon laajempaa ajatusmallia uusanarkismiksi vaikka moni halusi vieläkin
käyttää vanhaa, etuliitteetöntä termiä puhtaasti sentimentaalisista syistä.
Paljon
mielenkiintoisempaa oli anarkismi ja
mielipidevaikuttaminen. Kaava oli periaatteessa yksinkertainen mutta
nerokas ja toimiva, joskin sen onnistuminen oli kestänyt aikansa. Kun mediaan
oltiin saatu tarpeeksi paljon samanmielisiä toimittajia ja julkiseen sektoriin
lisää uusanarkismin omaksuneita työntekijöitä jotka ottivat tylysti, röyhkeästi
ja hyökkäävästi itselleen oikean ja väärän ajattelun määrittelijän aseman,
alkoi pikkuhiljaa käydä niin ettei heitä uskallettu vastustaa, sillä
hyökkäykseen kuului luonnollisesti erimielisten ihmisten nimeäminen rasistiksi
ja äärioikeistolaiseksi sekä työpaikalla että sosiaalisessa mediassa. Rasistin
ja äärioikeistolaisen leima oli sellainen, jota ei nykyisin – varsinkaan
julkisella sektorilla – kukaan halunnut saada itselleen. Tämän kehityksen myötä
pienen, mutta aktiivisen ja päällekäyvän ydinjoukon omaksumat arvot saatiin
pikkuhiljaa ajettua vallitsevaksi normiksi.
Luonnollisesti
Aunelle oli henkilökohtaisesti hyvin läheinen aine anarkismi ja feminismi. Uusanarkismin yksi pääperiaatteista oli se,
että vain feministinen ja naisten hallitsema yhteiskunta voi olla
edistyksellinen yhteiskunta. Tämän vuoksi vaikutusvaltaiseen Anarkeettojen
Neuvostoon valittiin jäseniksi vain naisia. Aineessa opetettiin myös sitä –
mikä Aunella oli tietysti varsin hyvin muutenkin hallussa – että naiseus
itsessään on peruste siihen, että nainen on mielipiteissään oikeassa joten
naisen mielipiteen arvostelu oli jo itsessään kategorisesti viharikos. Samoin
opeteltiin sitä perusasiaa, että ei ole olemassa sellaista yhteiskunnallista
ilmiötä jota ei voisi tulkita patriarkaalisen järjestelmän sorroksi. Sorto
täytyi vain osata löytää siihen sopivilla metodeilla. Aunen vuosikurssin
oppilaista vain viidesosa oli miesoletettuja ja heidän tuli vannoa ennen
opiskelun alkua feministisen miehen vala, jossa he tunnustivat olevansa
ihmisinä naista alempia ja sitä kautta aina heidän käskyvaltansa alaisia.
Erittäin
tärkeä oppiaine oli tietenkin anarkismi,
media ja uhriutuminen. Uusanarkistisissa tehtävissä toimivan ihmisen tuli
hallita sosiaalisen median käyttö. Tietenkin oli selvää, että kiusallisia
kysymyksiä esittävät ihmiset tuli blokata tylysti pois sillä pääsääntönä oli
että eri mieltä olevien kanssa ei keskustella vaan heidät tuomitaan. Tässä
toimintatavassa äärimmäisen tärkeä metodi oli julkinen, mutta täsmentämätön
uhriutuminen jossa uusanarkistinen media auttoi kaikin mahdollisin tavoin.
Kaavan mukaan ammattimainen anarkisti ilmoitti saaneensa niin törkeitä
henkilökohtaisia uhkausviestejä että hän ei yksinkertaisesti pysty julkaisemaan
niitä omalla media-alustallaan koska ne ovat niin vastenmielisiä mutta
suunnittelee vakavasti rikosilmoituksen tekemistä.
Media
pitäisi sitten huolen asian turvottamisesta eikä varsinaista rikosilmoitusta
koskaan tulisikaan tehdä, sillä niin kuin Aunellekin oppimateriaalin pohjalta
kävi ilmi, heidän vastapuolensa eli kansallismieliset ja niin sanotusti
tavalliset ihmiset olivat ikävän kekseliäitä perustelemaan uusanarkistiset ja
muutenkin edistykselliset teesit nurin eikä oikeudessakaan löydettäisi tuomion
aihetta vaikka demlalaisilla tuomareilla tahto siihen olikin kova. Näin ollen pelkkä
rikosilmoituksesta julkisuudessa puhuminen ja julkinen uhriutuminen riitti.
Lisäksi
opetettiin se käytäntö, että kaikista vastapuolen mielenilmaisuista tuli tehdä
rikosilmoitus aina jo puhtaasti varmuuden vuoksi vaikkei varsinaista syytäkään
olisi. Sillä rasistisesta tai sellaiseksi epäillystä rikoksesta tehty
rikosilmoitus johti aina esitutkintaan ja varsinkin julkisella sektorilla
työskenteleville ihmisille tämä tiesi hyvin helposti työpaikan menettämistä ja
se oli aina voitto uusanarkisteille. Opetuksen peruslähtökohta oli ettei
väärinajattelevalle saanut antaa koskaan armoa eikä mielellään suunvuoroakaan.
Samoin opetettiin luonnollisena toimintametodina että vaikka ammatillinen
uusanarkisti saattoi mielenosoituksessa huutaakin että kyttä on natsisika, niin
poliisin ja oikeuslaitoksen palveluja tuli aina käyttää jos se vain palveli
ideologisia tavoitteita.
Hyvin
mielenkiintoinen oppijakso oli ollut myös anarkismi
ja talous. Sillä kurssilla Aune ymmärsi, että jos anarkismi voittaa ja
leviää maankattavaksi ideologiaksi ja yhteiskunnalliseksi toimintamalliksi,
niin silloin se samalla häviää taistelunsa sillä anarkismi on eliittijoukon
ideologia ja se tarvitsee jonkunlaisen toimivan yhteiskunnan joka elättää tämän
eliitin ja tarjoaa sille hyvän elintason. Kaikki järjestelmät eivät siihen
käyneet. Puhdas kapitalismi oli ajatuksena mahdoton, sillä yksityinen sektori
ei suostuisi elättämään ensimmäistäkään ammattianarkistia. Myöskään varsinainen
sosialismi ei sopinut, sillä sellainen päätyi aina komentoyhteiskuntaan joka
oli nimenomaan kurinalaisten sosialistien, ei individualististen anarkistien
käsissä. Sosialististen yhteiskuntien talouskin tuppasi aina rappeutumaan eikä
sillä silloin ollut mahdollisuutta eikä edes halua elättää edistyksen
kärkijoukkoja.
Paras
mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä uusanarkistiselle eliittijoukolle oli
nimenomaan tällainen pohjoismaalainen pehmososialistinen feminismiä ylistävä ja sille alistunut järjestelmä. Se oli taloudellisesti tarpeeksi
toimiva ja myös tarpeeksi manipuloitavissa joten juuri sellainen saattoi
elättää tällaisen eliittijoukon ja tehdä sen elättämisestä sekä aina vain
lisääntyvästä vaikutusvallasta itsetarkoituksen. Koulutuksessa Aune ymmärsi,
että eliittijoukkoa ei kannattanut kasvattaa liian suureksi, ettei se
aiheuttanut talousjärjestelmälle kohtuuttomia paineita. Pohjoismaista
talousjärjestelmää saattoi uusanarkistien näkökulmasta verrata lehmään jota
kannatti lypsää, mutta ei lahdata.
Ehkä
ainoa opetuksen osio joka tuotti Aunelle hieman ristiriitaisia ajatuksia oli anarkismi ja monikultturismi. Ei
muuten, kyllähän Aune sinänsä allekirjoitti sen mitä opetettiin eli
kehitysmaalainen ja jatkuvasti kasvava maahanmuutto länsimaisiin yhteiskuntiin
oli kyseenalaistamaton itseisarvo jota ei saanut arvostella millään muotoa.
Tokihan se näin oli mutta samalla Aunen mielessä kävi ajatus siitä mitä
opetettiin anarkismista ja taloudesta eli lehmää kannatti lypsää, että se
elättäisi eliittijoukon mutta ei suinkaan lahdata valtavilla elätettävien
määrillä ja olihan kyseinen asia myös pahasti ristiriidassa uusnarkistien
kovasti mainostaman ja dogmin tasolle nousseen ilmastonmuutoksen kanssa.
Aune
päätti unohtaa tämän ristiriidan. Se onnistui sinänsä hyvin sillä yleensä
opetus oppilaitoksessa oli ristiriidatonta. Se ei kehottanut keskustelemaan
eikä kyseenalaistamaan vaan opettelemaan ulkoa valmiita kyseenalaistamattomia
arvoja ja sehän Aunelle sopi sillä opiskelunsa myötä hän oli oppinut tuntemaan
itseään. Ei hän halunnut löytää ajatuksia itse, eikä hänellä oikeastaan niitä
ollutkaan vaan hänelle sopivimpaa oli opetella ulkoa valmiita ajatuksia jotka
edustivat kirkkainta tiedostavaa muotia jota hänkin luonnollisesti halusi
edustaa. Itsellään hänellä ei ollut tarjota ajateltavaksi mitään.
Hetken
aikaa mielessä käynyt ristiriita katosi kun alettiin opiskella aihetta anarkismi ja arvot. Oppijakson periaate
oli periaatteessa varsin yksinkertainen mutta kuitenkin palkitseva. Tarvitsi
vain selvittää se, mikä oli tavallisten ihmisten, varsinkin miespuolisten niin
sanottujen raappahousujätkien ajatusmaailma ja kääntää se tylysti ympäri.
Kaikkea se, mitä tavallinen suomalainen kansallismielinen heteroseksuaalinen mies
arvosti tuli halveksia ja mitätöidä.
Aune
suoritti tämän kurssin täysin pistein ja hän teki opinnäytteenään työn jossa todisti suomalaisen sotamenestyksen
pohjaavan kokonaan monikulttuurisuuteen. Niin talvi- kuin jatkosodassa yksikään
suomalainen ase, ei edes Suomessa suunniteltu ja valmistettu ollut suomalaista
keksintöä. Jopa kuuluisa polttopullo oli ollut käytössä jo Espanjan
sisällissodassa ja suomalaiset vain kopioivat idean. Samoin legendaarinen
Suomi-konepistooli oli lainatavaraa sillä sen massasulkuperiaate oltiin
keksitty muualla aikaisemmin. Ensimmäistäkään talvi- ja jatkosodassa käytettyä
asetta ei oltu toimintaperiaatteiltaan suunniteltu alun perin Suomessa. Aunen
opettaja oli niin vakuuttunut Aunen opinnäytteestä että hän lähetti sen
Helsingin Sanomien NYT-liiteeseen joka innostui asiasta ja toimittaja
Kirskerttiina Räyhänen teki sen pohjalta kirjoituksen ”Kansallismieliseen tekniikkavalheeseen
pohjautuva sotamenestys” jossa selvästi osoitettiin että ilman monikulttuurisuutta
suomalaiset olisivat joutuneet sotimaan niin talvi- kuin jatkosotansa kepeillä
ja kivillä.
Kolmannen
vuosikurssin aikana tuli sitten oppijaksoksi anarkistinen toiminta jota Aune oli odottanut kuin kuuta nousevaa.
Jakso alkoi osallistumisilla rasismin, fasismin ja kansallismielisyyden
vastaisiin mielenosoituksiin. Opiskelijoille opetettiin tarkkaan ne sallitun
väkivallan rajat joita saattoi kohdistaa väärinajattelijoihin. Myös opetettiin
se, kuinka poliisin kanssa tuli toimia. Tilannehan oli toisenlainen kuin joskus
taantumuksellisella 2010-luvulla jolloin poliisi saattoi käyttää voimakeinoja
edistyksellisiä mielenosoittajia vastaan paljon vähemmillä perusteilla. Mutta
nyt tiedostavat anarkistit olivat virallisesti samalla puolella kuin poliisi.
Heille sallittiin enemmän ja poliisin tuli olla hyvin varovainen heidän
kanssaan. Virkarikossyyte tai ainakin tutkinta tuli herkästi jos anarkistin
ilmaisunvapautta rajoitti liikaa. Olipa useita liian innokkaita poliiseja pantu
viraltakin ja parille oli annettu vankeustuomio.
Anarkistisen
toimintakurssin jännittävin osa-alue oli tietenkin varsinainen partisaanitoiminta
jotain erikseen määriteltyä väärinajattelijaa vastaan. Aune sai tehtäväkseen ja
kohteekseensa 68-vuotiaan kemian professorin joka oli eläkkeelle jäätyään paljastunut
avoimeksi kansallismieliseksi ja joka kirjoitti jatkuvasti vihapuheeksi
tulkittavaa materiaalia facebookiin. Aune organisoi ensiksi useasta eri
suunnasta suuntautuvan protesti- ja valitustoiminnan jonka myötä kyseinen mies
oli lopulta jatkuvassa bannissa facebookissa ja hän oli etsinyt myös useita
uusanarkistimielisiä naisia yliopistolta jotka olivat ilmoittaneet julkisesti
joutuneensa kyseisen miehen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Aune tiesi, että
vaikka syytteet olivat tuulesta temmattuja ei mies pystyisi niitä kuitenkaan
todistamaan vääriksi. Kyseessä oli sana sanaa vastaan ja kyseisissä tapauksissa
naisen sana painoi aina enemmän. Mitään rikosilmoitusta ei tarvinnut tehdä.
Julkinen kohu oli riittävä.
Vaativin
osa oli tietysti suunnitella varsinainen fyysinen hyökkäys miestä vastaan. Aunen
tuli johtaa kolmen henkilön iskuryhmää. Aune muisti hyvin kun hän oli Varustelekasta
tilattuun maastopukuun ja kommandopipoon varustautuneena vahtimassa miehen
omakotitaloa yöllä kello kaksi.
Taloa
oltiin tarkkailtu jo pari tuntia ja siellä näytettiin nukkuvan. Aunen iskuryhmä
meni oksasaksien kanssa talon takapihalle ja leikkasi kaikki viinimarjapensaat
juuresta poikki. Aune itse meni sen jälkeen talon viereen ja spreijasi tiiliseinään
”NATSISIKA”. Lopuksi iskuryhmä kaatoi talon liiterin vieressä olevan
ruohonleikkurin päälle sytytysnestettä ja sytytti leikkurin palamaan. Isku
onnistui hieman liiankin hyvin sillä myös liiteri ja sen vieressä ollut
asuntovaunu paloi poroksi mutta ihmisuhreja ei ollut tullut joten Aune sai
tehtävästään täydet pisteet.
Kyseinen
natsi oli tietysti tehnyt asiasta rikosilmoituksen mutta poliisille oltiin
ilmoitettu korkeammalta taholta, että syylliseksi sai etsiä vain uusnatseja.
Näin ollen syyllistä ei koskaan löytynyt. Ammattimaiset anarkistit toimivat
eräänlaisina vallitsevan järjestelmän omatuntopoliiseina
ja nauttivat virallista suojelusta. He olivat koskemattomia, jos vain ihmisiä
ei kuollut. Olihan eräässä omatuntotuhopoltossa tosin vahingossa kuollut eräs
aviopari mutta poliisille oltiin (Anarkeettaneuvoston suosituksen perusteella)
annettu tehtävä etsiä syyllisiä uusnatseiksi tulkituista ihmisistä. Pari miestä
oltiin pidätettykin, mutta heidät jouduttiin vapauttamaan. Ei syyttömiksi
todistettuina vaan pitävien todisteiden puuttuessa. Vihamediassa oltiin
kirjoitettu laajalti että kyseiset henkilöt olivat olleet tuhopolton
tapahtuessa todistetusti eri paikkakunnilla mutta vastuullinen valtamedia
vaikeni asiasta.
Aune
nautti syvästi vuosikurssillaan olevasta yhteishengestä ja eliittijoukon
tunteesta. Tosin siinäkin näytti olevan säröjä. Ainakin yhden henkilön
kohdalla. Aunella oli suhde erään vuosikurssinsa miesopiskelijan kanssa.
Tietysti vain seksisuhde, sillä oikeaoppinen uusanarkismi näki miehen ja naisen
romanttisen ja perinteiseen ydinperheeseen päätyvän suhteen sekä
vanhanaikaisena että sairaana ja siksi tuomittavana ja hylättävänä. Jokaisen
tuli saada panna ketä huvitti ja tervein sekä suositeltavin perhemalli oli
yksinhuoltajaäitiys ja mielellään vielä niin, että lapsi oli adoptoitu jostain
kehitysmaasta.
Kyseinen
miesoletettu kylläkin miellytti Aunea sillä sängyssä hän oli selkeästi mies
eikä vain oletettu. Mutta se, mitä hän sessioitten jälkeen puhui Aunelle, pisti
hänet epäilemään. Mies oli sanonut:
-
Niin… minusta vähän tuntuu, että minä taidan olla väärässä paikassa. Minä kun
olen oikeasti anarkisti enkä mikään uusanarkisti. Minun esikuviani ovat
Katalonian anarkistit ja suomalainen sotasankari Harry Järv. Tiedätkös, että
hänkin oli anarkisti? Minulla on ollut haaveenani, että meille tarjottaisiin
vaikka joku suomalainen kunta, sellainen jossa ei ole enää paljon omia
asukkaita ja me voisimme siellä ihan oikeasti elää anarkistisen elämäntavan
mukaisesti. Työtä tehden. Katsoen, että saadaanko se todella toimimaan. Mutta
tässä oppilaitoksessa meitä koulutetaan järjestelmää ylläpitävän virkakoneiston
jäseniksi. Todellakin uusanarkisteiksi. Meistä koulutetaan turhia ja toisten
elättämiä loisia joitten tehtävä on lähinnä vittuilla ihmisille jotka meidät
elättävät. En minä tällaista halunnut. En tiedä, kuinka kauan jaksan tätä.
Aune
ei ollut mistään Harry Järv-tyypistä koskaan kuullutkaan eikä hyväksynyt miehen
näkemyksiä muutenkaan ja lopulta hän meni tapaamaan AMK:n rehtoria
Taalia-Tulitia Tusendalia. Tusendal kuunteli huolellisesti mitä Aunella oli
sydämellään. Sitten hän vastasi:
-
Olen saanut samanlaisia viestejä kyseisestä miesoletetusta muiltakin
opiskelijoilta. Hän ei usko aidosti asiaamme, joten pidän huolta siitä, ettei
hän enää jatka tässä oppilaitoksessa. Aito uusanarkia ei siedä
väärinajattelijoita. Hän on syöpä, josta täytyy päästä eroon.
Sitten
rehtori Tusendal katsoi Aunea pitkään:
-
Niin kuin varmaankin tiedät, niin minä olen hyvin perillä siitä, mitä tässä
oppilaitoksessa tapahtuu. Opiskelijat luottavat minuun. Ja olen kuullut myös
viestejä sinusta. On hienoa, että ilmiannoit väärinajattelijan. Ja olet
muutenkin esimerkillinen opiskelija. Mutta seksuaalinen käytöksesi on
herättänyt huolestumista. Sinähän olet täysi hetero. Harrastat seksiä vain
miesten kanssa. Kai ymmärrät, että se on omanlaisensa alistumisen muoto?
Vanhojen ja väärien seksuaalikäsitysten hyväksymistä. Sinun tulisi laajentaa
seksuaalisuuttasi. Jos olet epävarma, niin voit kokeilla minun kanssani.
Aune
vastasi että hän harkitsee asiaa. Poistuttuaan rehtorin toimistosta hän kirosi
sitä, että oli umpihetero. Lesbona tai edes bisukkana olisi niin paljon
helpompaa ja varsinkin ideologisesti vakuuttavampaa. Mutta kun se tuhero ei
vaan innostanut. Se miesoletettu joka oli hyvä sängyssä mutta huono
ideologiassa katosi oppilaitoksesta vähin äänin. Ja Aune jatkoi opiskelujaan.
Menestyksellä. Vaikka hän ei koskaan pystynyt ylittämäänkään lesborajaa, niin
hän valmistui lopulta vuosikurssinsa priimuksena.
Ja
nyt hän heräsi kauniiseen kesäkuiseen aamuun. Noustessaan sängystä hän mietti,
kuinka elämäänsä jatkaisi. Kaikki oli vasta alussa ja vaihtoehtoja oli paljon.
Hän
voisi mennä julkiselle sektorille päivystävän anarkistin virkaan. Joko kunta-
maakunta- tai valtiolliselle tasolle. Työ olisi palkitsevaa, sillä hän oli aina
nauttinut siitä että voisi komentaa toisia ihmisiä ilman vastuuta omista
päätöksistään. Päivystävän anarkistin työhän oli virallisesti vain
neuvoa-antavaa, mutta tosiasiassa neuvot olivat käskyjä. Yhteiskunta oli
muuttunut siinä mielessä edistykselliseksi.
Hän
voisi myös lähteä toimittajaksi. Anarkonomi AMK:n tutkinto antaisi siihen
pätevyyden. Mielipidevaikuttajan asema houkutti ja Aune näki sielunsa silmin
olevansa Ylen ajankohtaisohjelmassa jonkun toisen toimittajan haastateltavana.
Hänestä
voisi tulla myös poliisi. Poliisiammattikorkeakouluun oltiin varattu kymmenen
prosentin kiintiöt sekä amk-anarkonomeille että etnisesti edistyksellisille
maahanmuuttajille. Poliisiammattikorkeakoulun johtaja Liisaperttiina Häiviö oli
julkisuudessa valittanut siitä, että näitä kiintiöitä ei oltu saatu täytettyä
vaikka kyseisten erityisryhmien kohdalla noudatettiin alennettuja fyysisiä ja
muitakin vaatimuksia.
Ja
sitten hän voisi jatkaa opintojaan yliopistossa. Suorittaa uusanarkismin
maisterin tutkinnon, vannoa anarkeetan valan ja päätyä lopulta
Anarkeettaneuvoston jäseneksi. Ehkä lopulta jopa Ylianarkeetaksi. Kyllä. Se
olisi hänen tiensä. Hän jatkaisi yliopistossa ja jonain päivänä hän olisi
Ylianarkeetta. Tiukin kaikista. Voimakkain kaikista. Vaikutusvaltaisin
kaikista. Arvostetuin kaikista. Ehkä juuri hän olisi se nainen, joka
puhdistaisi maan kaikesta vanhasta ja vastenmielisestä
arvokonservatiivisuudesta ja kansallismielisyydestä.
Aune
nousi sängystä, meni suihkuun ja alkoi sitten laittautua kauniiksi
päättäjäispäivän juhlallisuuksia varten. Hän oli niin onnellinen. Hänellä oli
elämä edessään. Etuoikeutettu elämä.
- Meikkipohja: Anastasia
- Peitevoide: Urban Decay
- Poskipuna: Milani
- Silmämeikki: Lancome
- Luomiväri: NYX Professional Makeup
- Eyeliner: Bobbi Brown
- Ripsiväri: Estee Lauder
- Irtoripset: Ardell
- Kulmakarvat: Eyeko
- Huulipuna: Elizabeth Arden
- Kynsilakka: Dior
- Alusasusteet: Agent Provocateu
- Stay-up: Bas Bleu Amelia
- Pusero ja hame: Altuzarra
- Korvakorut: Valentino Garavani
- Kengät: Alberto Guardiani
- Käsilaukku: Louis Vuitton
Sellaisen huomautuksen haluaisin tehdä, että ainoastaan anarkokapitalismi on anarkismia koska vain se perustuu vapaaehtoisuuteen, muut anarkismin muodot (ehkä anarkoprimitivismi poisluettuna) kannattavat verotusta muodossa tai toisessa, joka perustuu väkivallalla uhkailuun.
VastaaPoistaAnarkismi on tahrittu kaikella mikä ei siihen kuulu, koska määritelmähän kuuluu että ei hallitsijaa (no rulers) ja tämä on ymmärretty väärin muotoon ei sääntöjä (no rules). Tästä voimme syyttää vasemmistolaisia räyhäteinareita, jotka kätevästi äitiensä ruokapöydästä käsin valittavat kun eivät saa tarpeeksi verorahoitteisia tukia.
Itkettää, naurattaa, itkettää, naurattaa, itkettää, naurattaa...
VastaaPoistaYrjöperskeles: olet huikea! Jaksamista verbaaliakrobaatin urallesi ja kiitos blogillesi ja kaikille kommentoijillesi ja onnellista alkanutta vuotta 2018!
T. Helsingitär
Tervehdys Imulipolle ja Helsingittärelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaImulippo: Ja sitä anarkokapitalismiakaan (käsittääkseni) ei olla vielä suuremmassa mittakaavassa kokeiltu missään. Ja niin kuin varmaan hoksasitkin, niin tämän ”uusanarkismin” piiriin kuuluu itse asiassa koko vihervasemmistomme.
Helsingitär: Lämmin kiitos ja oikein hyvää alkanutta vuotta sinullekin.
Terve!
VastaaPoistaMahtaako Yrjö saanut konsultaatiota Ylvalta, mitä tuohon lopun listaukseen tulee?
vai kuuluuuko tuo nyt vain yleissivistykseen ;)
Eipä tässä muuten mitään erikoisempaa, hjuumorintajua se vaatii tämä nykyinen meno Eu:ssa ja sen vasallivaltiossa.
toivotan nyt kuitenkin valoisempaa loppuvuotta Ykälle ja kommentoijille
Sepi
Hähähä, tässähän oli oikea sabluuna Oikeaan Kouluttautumiseen. Mutta mistä ihmeestä, Yrjö, oikein noin kattavan ja perusteellisen listan naistentarvike-brandeja osasitkaan luetella ? ;)
VastaaPoistaJuttu myös kirvoitti ajatuksen, että Varusteleka on yksi harvoista yhteisistä pisteistä, joissa anarkojen ja kuulanatsien intressit kohtaavat - tarkoituksenmukaista vaatetusta, myös edullisestikin. Ja hipstermallit eri hintaan! Jännä tuo VL, siellä asioivat kaikki toistensa vastustajat.
Ykä, tuo on omastakin mielestäni paras argumentti anarkokapitalismia vastaan. Jos jotain ei ole kokeiltu laajassa mittakaavassa niin varmaankaan paras keino edetä ei ole kiinnittää omaa taloa ostaakseen bitcoineja äkkirikastumisen toivossa. Mutta vapaaehtoisuuteen siirryttäessä ei oikein voi olla portaita, joko ihmisten annetaan olla vapaita tai sitten ei.
VastaaPoistaTerve!
VastaaPoistaOlen aiemminkin lukenut erilaisista anarkismi-ideologioista, mutta tsekkasin Wikipediasta pikakertauksen.
Omana yhteenvetona sanoisin, että sanaa "anarkia" ja sen johdannaisia voidaan käyttää kahdessa merkityksessä. Joko jotakin "anarkismi"-leimalla kulkevaa ideologiaa tai sen kannattajia tarkoittamaan, tai sitten anarkia käsitetään yleisesti yhteiskunnallisena epäjärjestyksenä, anarkismi tämän lietsontana. Omassa kielenkäytössäni merkitys on ensisijaisesti jälkimmäinen.
Olen näet havainnut ja lukenut historian lehdiltä, että kaikkien anarkia-ideologioiden suuntausten yhteinen tavoite, vapaa vapaus ilman valtaa ja vallanpitäjiä, on ihmisen perusluontoon sopimaton idealistinen kuvitelma.
Pikku-Ykä kavereineen pelasi siellä Firman kentällä lätkää anarkistisella sääntöjen sovellutuksella, ja sillä tasolla, panoksilla ja porukan koheesiolla homma kenties toimikin. Mutta puhutaanpa sitten sarja- tai liigatasojen urheilusta, kauppatavoista, auton tai viljelymaan omistuksesta/hallinnasta tai vaikkapa liikenteessä ajamisesta, tarvitaan sääntöjen lisäksi myös systeemi, joka säännöt päättää, sekä myös sääntöjen valvonta. Kun sinne paratiisiin aina luikertelee kärmes: kusipäitä on kaikissa yhteisöissä, joissakin tästä ominaisuudesta on tosin tehty normi. Ilman pakottavan ja rankaisevan vallan käyttöä yhteistyöstä ei tule mitään. Jos johonkin Tenstaan syntyy anarkia, se tarkoittaa valtatyhjiötä. Jos laillinen valta ei sinne enää pääse, muodostuu valtarakenne sinne muuten.
Anarkismi-ideologia on siis kauneimmillaan varsin kaunis aate, mutta ei toimi Homo Sapiens-yhteisöissä. Ellei sitten pakkovallalla (sic) toteuteta merkittävää lajinjalostusohjelmaa. Ja sitä minä vastustan viimeiseen saakka.
Terv. Achtung
Yrjöperskeles on vissiin lukenu "naistenlehtiä" kun olet osannut stailata Aunen oikeilla merkeillä.
VastaaPoistaUudet kirjoituksesi pitää aina lukea kotona rauhassa, saa hekotella rauhassa. Kiitos hyvistä jutuista.
Meillä anarkisteilla on täällä sitten semmoinen sääntö, että ei saa olla mitään sääntöjä.
VastaaPoistaErkki
Aunessa olisi ihan selvästi ainesta ihmisoikeusjur(r)istiksi, toistelee vain papukaijamaisesti ihmisoikeuksista ja eurooppalaisista arvoista. Se että pitääkö noi e.m. arvot sitten ulottaa koskemaan esim. afrikkalaisia ja lähi-itäläisiä onkin toinen juttunsa. Ainakaan he eivät ole osallistuneet Euroopan vaurastumiseen, vaan he tavallaan tulevat valmiiseen pöytään kaikkine vaatimuksineen erikoiskohtelusta. Tästä onkin pikkuilkeä uusi urheilulaji "oppression olympics".
VastaaPoistaEn edes viitsi miettiä paljonko tuli aikoinaan maksamaan veronmaksajille sen erään ruandalaisen pastorin oikeudenkäynti Suomessa. Miestä syytettiin kansanmurhasta Ruandan sisällissodassa v. 1994 ja sen takia piti mennä etsimään todisteita Afrikasta asti. Jos oikein muistan niin pastorin puolustusasianajaja pääsi pienelle tutkimusmatkalle.
Pitääkin joskus tutustua tähän Saul Alinskyn opukseen Rules for Radicals, artikkelin kahdessa ensimmäisessä kappaleessa on muutamat linkit syvemmälle aiheeseen. Toi taktiikkaosio onkin mielenkiintoinen...
- Soomepois Eestist -
Noista Aune-neitosen uravaihtoehdoista tuntui tuo poliisi vähän keljulta, kun ottaa huomioon mm. tässä uutisessa mainitun, vallitsevan tilanteen:
VastaaPoistahttps://www.verkkouutiset.fi/al-poliisikoulutukseen-ei-saada-riittavasti-patevia-hakijoita-syyna-palkka/
Todellinen syy näyttäisi kuitenkin tulevan esiin uutimen toiseksi viimeisessä lauseessa. Voimailuaiheisen Pakkotoisto-forumin Yleisen keskustelun osion "Poliisikouluun"-ketjussa
(https://pakkotoisto.com/threads/poliisikouluun.25820/page-579)
puolestaan oli 5.8.2016 tällainen vastaus PolAMKin pääsykokeen ei-fyysisiä osia koskevaan kysymykseen:
"Henkilökohtaisessa haastattelussa kysellään useimmiten poliisin ammattiin liittyviä asioita, maailman tapahtumia ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Ulkomaalaisuus, rasismi, turvapaikanhakijat yms ovat olleet nyt useamman vuoden kysyttyjen asioiden joukossa."
Viime vuosituhannen lopulla jossain aviisissa mainittiin poliisikoulutukseen hakevista miehistä ainoastaan kahdeksan (8) prosenttia reputtaneen tuolloin pääsykokeiden fyysisessä osiossa! Hylkäykset johtuivat siis valtaosin näistä haastatteluista, kirjoitelmista ym. ei-fyysisistä osioista, ja niiden nykyinen laatu ilmennee koko lailla hyvin tuosta Pakkotoisto-forumin vastauksesta.
Totuus näyttääkin ikävästi siltä, että PolAMKiin tulee kyllä vuosi vuodelta hakijoita, jotka olisivat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti erinomaisen soveltuvia poiisin ammattiin - mutta ei heitä voida hyväksyä, kun haastattelussa tulikin esiin sellainen impivaaralaisen vanhakantainen ja epäfeministinen asenne kansakuntaamme niin ihanasti rikastuttavaan islamistiseen massamaahantunkeutumiseen.
Tällä menolla PolAMKissa ei lähitulevaisuudessa ole enää fyysisiä testejä käytännössä ollenkaan, vaan koulutukseen valitaan juuri tuollaisia aunesuvisia, joista tulee sitten leikkipoliiseja jotka eivät kykene suojelemaan itseäänkään.
Vaan mitäpä väliä, kunhan the Unelma säilyy! Poliittinen ja hallinnollinen eliittimme suojaa itsensä siinä vaiheessa Rooman keisareiden mallin mukaisesti ulkomaalaisilla henkivartijoilla, ja rahvaastahan nyt ei muutenkaan ole niin väliä.
Tervehdys Sepille, Juhalle, Imulipolle, Achtungille, Anolle, Erkille, Soomepoisille Eestist ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Tosiasiassahan anarkonomi-amk jo nykyisin elää ja voi hyvin Suomessa. Sillä ei ole vaan vielä virallista titteliä. Useampi kommentoija kysyi että mistä sain lopun meikki- yms. listan ja täytyy todeta, että Ylvan apua hieman tarvittiin. Minä kun en ole oikein asiantuntija noissa asioissa.
VastaaPoistaSepi: Huumori vaan tuppaa olemaan koetuksella. Varsinkin kun kantaväestön kengille kustaan jatkuvasti mutta kunniakansalaisten elatus on kyseenalaistamaton. Mutta valoisampaa loppuvuotta myös sinulle.
Juha: Itsekin tykkään tilata tuotteita Varustelekasta kun ne ovat halpoja, kestäviä ja mukavia. Täällä ei onneksi näy hipstereitä ollenkaan ja ehkä jo tämän vuoden aikana ne löytää jo jotain muuta kuuminta hottia ja jättää Varustelekan tuotteet miehille eikä miesoletetuille. Ehkä hipstereitten seuraava muoti pohjautuu Kellopeli Appelsiiniin?
https://www.factinate.com/wp-content/uploads/2017/06/a-clockwork-orange-why-alex-delarge-is-so-beloved-yet-creepy-af.jpg
Imulippo: Olen pitkälti samoilla linjoilla. Sinänsä jos joku ei toimi, niin asiasta ei välttämättä oteta oppia. Suomessakin on hyvin paljon ihmisiä jotka edelleenkin kannattavat sosialismia.
Achtung: Mainitsemasi lätkäkenttävertaus on osuva. Siellä pelattiin yhteisesti sovituilla kompromissisäännöillä mutta yhtään monimutkaisempaan se ei sovellu. Ruotsin anarkistisissa valtatyhjiöissäkään ei ole valtatyhjiötä vaan valtaa käyttävät kehitysmaalaiset väkivaltarikolliset. Jostain syystä se tilanne sopii ruotsalaisille. Ja meidän omat ”anarkistimme” eivät ole mitään anarkisteja vaan yhteiskunnasta täysin riippuvaisia elämysmatkailevia pellejä.
Ano: Kiitos sinullekin. Hekotteluhan ei sinänsä ole tämän blogin pääidea.
Erkki: Jep. Mutta tavalliselle kansalaiselle niitä sääntöjä saa sitten keksiä enemmän kuin mielikuvitus riittää.
Soomepois: Kyseiset aunet varmaankin laajentavat ne oikeudet nimenomaan afrikkalaisiin ja lähi-itäläisiin. Ja koska heillä ei ole Elon laskuoppi hallussa, he eivät ymmärrä muuttavansa samalla Euroopan Afrikaksi ja Lähi-idäksi. Sen ruandalaisen tutkimuksen myötä tutkimusmatkalla kävi myös Rasmuksessa vaikuttava ylikomisario Thomas Elgren joka toi tullessaan Suomeen kuusi ruandalaista häiskää.
Qroquius Kad: Nuo asiat olivat kirjoitusta tehdessä vahvasti mielessä. Siihen suuntaan ollaan menossa ja jo kovasti mentykin. Yhtenä esimerkkinä tämä surullisenkuuluisa Helsingin nettipoliisi.
Achtung, tuntuuko sinusta todellakin siltä, että tarvitset itsellesi hallitsijan, joka MÄÄRÄÄ mitä sinun on tehtävä?
VastaaPoistaTervehdys, Imulippo. En minä kyllä ainakaan itse tuollaista Achtungin kommentista huomannut.
VastaaPoistaImulippo ja Ykä,
VastaaPoistaitsekseni tykkään kyllä mieluummin tehdä sitä mitä itse haluan. Mutta kun olemme toisten ihmisten kanssa tekemisissä, tarvitaan niitä sääntöjä. Ja niiden sääntöjen pitää olla pakon tai sanktioiden uhalla sitovia.
Kuvitellaanpa, Imulippo, tilanne, että minulla olisi vaikkapa Salvador Dalin maalaus, johon sinulla olisi varaa, ja jonka haluaisit ostaa, ja minä myydä. Arvostan sitä, että minulla olisi ollut mahdollisuus se hankkia, ja että sinä voit luottaa sen aitouteen ja siihen, että minä olen sen laillinen, myyntivaltainen omistaja. Siksi hyväksyn sen, että rikoslaki rajoittaa mahdollisuuteni pettää sinua.
Arvostan myös sitä, että sinulla on auto, jolla tulet hakemaan maalauksen, sekä sitä, että tie meille on kutakuinkin ajokelpoinen. Sitäkin pidän arvossa, että matkan varrella oleva yksityistie on voitu pitää kunnossa, ja tien vittumaisinkin osakas on yksityistielain perusteella saatu maksamaan osuutensa tien pidosta, ettei meidän muiden tarvitse talkoilla hänen eteensä.
Vallan mainio seikka on se, että matkalla ei ole villejä beduiini- tai väinöläisrosvojoukkioita, jotka ryöstäisivät sinut, autosi ja minulle tulossa olevan maksun - mikäli maksat pankissa, on hieno juttu, että pankkijärjestelmään voidaan puolin ja toisin luottaa, kiitos siis siitä, että pankki ei voi huvikseen nykäistä välistä. Sekin on hyvä, että meillä on yhteisesti tunnustettu ja arvostettu valuutta - muuten meidän molempien pitäisi kutsua todistajia ja uskottuja miehiä katsomaan, että sekä meidän että teidän kylän mittajärjestelmän mukaisesti punnitaan oikea määrä maksuksi kelpaavaa jalometallia.
Oikein hyvä juttu on luottaa siihen, että jos mukanasi oleva porukka ryöstäisi ja/tai tappaisi minut, joutuisit asiasta valtion poliisilaitoksen kanssa tekemisiin, ja oikeuden eteen - näin oma sukuni ei joudu ikäviin verikostohommiin. Vastavuoroisesti hyväksyn, että minäkään kavereineni emme voi vain sotkea sinua suohon ja pitää rahojasi ilman vastiketta.
Kun sitten lähdet maksettuine tauluinesi, olen oikein tyytyväinen siitä, että pääset turvallisesti kotiin, kun kutakuinkin kaikki tiellä liikkuvat käyttävät oikeanpuolista liikennettä, väistämissääntöjä, hallitsevat liikennemerkit. Eikä ensimmäisessä risteyksesssä naapurin megaluokan traktori-rehuvaunu-yhdistelmäkään uskalla oikaista autosi nokan ylitse, vaikka siihen hyvin pystyisikin. Ja että tiedät, ettei kannata kännipäissään tölviä seuraavan naapurin tiellä pyöräileviä lapsia.
Nämä kaikki ovat sen valtiollisen pakkovallan tuomia etuja meidän tavallisten ihmisten elonrauhaan ja vapauteen. Myönnän, monikin säädöksistä on huono, väärin kohdistettu, epäoikeudenmukainen, huonosti toteutettu tai yksinkertaisesti turha. Monissakin anarkosuuntauksissa esitetään ns. minimivaltiota jonkinlaisena välivaiheena valtiottomuuteen. Minäkin kannatan mahdollisimman suppeaa hallintoa, joka pitäisi kärsänsä erossa asioista, jotka sille eivät kuulu.
"Mini-arkia" ei kuitenkaan ole oikea an-arkia. Täydellinen vapaus on vain rosvoparonien ja sotaherrojen vapautta - muut ovat näiden vallassa, elleivät peräti orjia. Tästähän me edellä Ykän kanssa käsittääkseni sanailimme. Ymmärrykseni mukaan Ykäkään ei ole kirjoituksissaan pitänyt valtiovallan pakkokeinoja yleisesti huonoina; arvostellut lähinnä sitä, että pakkovaltaa käytetään demokratian vastaisesti omaa demosta - kansaa - vastaan.
Oikein ystävällisin terveisin,
Achtung
Vedän vielä yhteen edellistä avautumistani:
VastaaPoistaHyvä hallitsija - oli tämä sitten monarkki tai ns. kansan edustajisto - käyttää pakkovaltaansa paitsi maan ulkoisen turvallisuuden hoitamiseen, myös kansan sisäisen, keskinäisen luottamuksen aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen. Sanoin edellä, että hallinnon tulisi pitää kärsänsä irti asioista, jotka eivät sille kuulu. Unohdin lisätä, että niihin asioihin, jotka sille kuuluvat, sen pitäisi työntää kärsänsä niin lähelle, että haistaa ne, ja toimia tehokkaasti ja oikein.
Isänmaamme yhteiskuntakone toimii yhä jotenkin: tosin se käy kuin vain toisella pytyllä käyvän maamottorin pyörittämä puimakone, hidastuvan liike-energian inertiavoimalla. Kirjoituksesi, Ykä, kuvaavat mielestäni sitä, miten tuo hidastuminen syö voimaa perusasioilta - ulkoiselta turvallisuudelta ja sisäiseltä luottamukselta, ja miten vallassa istujat kavereineen ohjaavat tuota voimaa asioihin, jotka suorastaan syövät noita perusasioita: puolustus heikkenee, ja yhteiskunnallinen luottamus on repeämistilassa.
Terv. Achtung
“Anarkismi-ideologia on siis kauneimmillaan varsin kaunis aate, mutta ei toimi Homo Sapiens-yhteisöissä. Ellei sitten pakkovallalla (sic) toteuteta merkittävää lajinjalostusohjelmaa. Ja sitä minä vastustan viimeiseen saakka.”
VastaaPoistaAchtung, mitä on “pakkovalta”? Minäkin vastustan pakottamista mutta mikä onkaan suurempaa pakottamista kuin verotus?
-Onko verotus vapaaehtoista?
-Miksi vapaaehtoisuus ei nykyään toimisi siinä yhteisössä joka on vuositusatoja, jopa -tuhansia tullut toimeen ilman keskusjohtoista järjestelmää?
-Haluatko sinä hallita muita vai haluatko hallitsijan vain itsellesi?
-Onko oikein pyytää jotain toista tekemään jotain jonka itse tiedät vääräksi?
-Miksi äänestät?
Tervehdys Achtungille ja Imulipolle & kiitos kommenteistanne. Kyllä minä olen tässä Achtungin kannalla. Jos eletään täysin pienissä ja täysin itsenäisissä maaseutukylissä niin silloin ei tarvita sen kummempaa johtojärjestelmää. Mutta sanotaan jo että sähkö- ja tieverkon ylläpito jne. vaatii sitä niin kuin vaatii verotustakin. Verotuksessa pitäisi vain keskittyä olennaiseen ja jättää turha pois ja oma valtiomme on turhan verotuksen arkkityyppi. Mutta esitän toivomuksenani että eipä kehitellä tästä sen suurempaa tappelua. Oman kirjoitukseni kohteena olivat leikkipartisaanit, ei Achtung eikä Imulippo. Me ollaan kumminkin kaikki samalla puolella.
VastaaPoistaAchtung, mitä ihmettä sinä höpötät?
VastaaPoistaOlennaista on tämä: onko SINULLA moraalinen oikeus väkivaltaisesti puuttua ihmisten vapaaehtoiseen kanssakäymiseen sillä perusteella, että SINÄ et tykkää sen kanssakäymisen tuloksesta?
Ykä, miten verotuksessa ikinä voitaisiin keskittyä "olennaiseen", kun koko lähtökohta on että sillä, jolle itse olet antanut "laillisen" oikeuden varastaa muilta kutsuen sitä verotukseksi, ei ole mitään pakottavaa syytä noudattaa mitään sääntöjä? Pakottava syy on tietenkin yhteisön luoma paine käyttäytyä ihmisiksi, mutta miksi siihen tarvitaan poikkeus moraalista?
VastaaPoistaÄänestämällä annat äänestetylle oman hyväksyntäsi käyttää väkivaltaa muita kohtaan.
Jos et pidä jostain mitä joku tekee, mene ja puutu siihen ymmärtäen, että sinua sitoo sama moraali kuin häntäkin. Olette kumpikin ihmisiä(!), joten minkä takia konflikteja ei voida ratkaista tasa-arvoisesta asetelmasta käsin?
Älä pyydä jotain toista tekemään mitään sellaista mitä et itse halua tehdä koska tiedät sen olevan väärin.
Ykä, emmekö me (suomalaiset) ihmiset osaa rakentaa sähköverkkoa tai tietä tai mitä tahansa ilman että joku väkivaltaisesti pakottaa siihen?
VastaaPoista-???
VastaaPoistaterv. Achtung
Tervehdys Imulipolle ja Achtungille. Jaanaamisen puolellehan se sitten meni. Ymmärrän, että Imulippo peräänkuuluttaa jotain, jota ei olla koskaan kokeiltu mutta johon hän itse vankasti uskoo. Minä toki sallin sen hänelle enkä mene myöskään henkilökohtaisuuksiin. Itselleni (niin kuin varmaan Achtungillekin) riittää joku joka ei edes pyri täydellisyyteen vaan siihen että asiat toimii suht koht. Niin kuin esmes vaikka suomalainen systeemi joskus vielä 1980-luvulla. Toivottavasti Imulippo puolestaan sallii sen meille. Joka tapauksessa voi todeta, että Imulippo ilmaisi kantansa ja minä julkaisin sen. Ketjua on turha jatkaa sadalla viestillä.
VastaaPoistaMinäkin liityn jannaamaan. Vaikuttaa, että Imulippo on nyt sekoittanut vastuun ja velvollisuuden, mikä ei ole ihme näinä "sananvastuun" aikoina. Yksilöllä on lakiin perustuvat vastuunsa - lait ovat aikansa kuvajaisia, mutta yhtä kaikki ne ovat lakeja, joiden noudattaminen on yksilön vastuulla. Jos tuon vastuun laiminlyö, seuraa rangaistus. Rangaistus on luonteeltaan yksilönvapauteen puuttumista sakkojen tai vankeuden muodossa. Toki myös veronkierto on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi väkivallan uhalla.
VastaaPoistaYkä ja Achtung totesivat, että olipa rikoslaki yksilönvapauden kannalta "oikein" tai "väärin", sitä ei voi kiertää ja rangaistushan sellaisesta seuraa. Imulippo on oikeassa sikäli, että rikoslaissa on paljon moraalisia kannanottoja, jotka eivät rikoslakiin kuuluisi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rikoslaissa kuuluisi mainita teot, joilta yhteisö suojaa itseään eristämällä (väkivaltaisen) yksilön.
Velvollisuus on puolestaan velvoittavaa, eli sitä voi rikkoa, mutta sen rikkominen ei aiheuta yksilönvapauksiin puuttumista valtion väkivaltamonopolin uhalla. Meillä velvollisuuksiin on perinteisesti kuulunut ruokkia ja elättää itsensä ja kouluttaa lapsensa. Jos tähän ei kykene, joutuupi yhteisön kanssa ongelmiin ja saattaapa tulla vihaisilta yhteisön jäseniltä turpiinkin. Mutta käytännössä velvollisuuksien täyttämisen vastapuolena on, että kukaan yhteisöstä ei tule toisen kodin kynnyksen yli huseeraamaan vaan "kotini on linnani" nauttii valtion erityistä suojelusta kotirauhan muodossa. Enäähän asia ei näin ole, kun moni kodin sisäinen asia on säädetty rikoslaissa velvoittavaksi vastuuksi.
Eli - Imulippo on oikeassa, että velvollisuuksia on säädetty vastuiksi ja vastuita on lyöty hirveitä määriä kuvitellen, että vapaat ihmiset eivät muka kykenisi päättämään asioistaan. Olen samaa mieltä, että jopa maantiellä ajo sujuisi ilman rikoslakiakin ihan asiallisesti, kuten se sujui jo roomalaisten aikana kun ihmiset hevoskärryineen kohtasivat toisensa.
Toisaalta myös Ykä ja Achtung ovat oikeassa, että rikoslaissa määriteltyjä vastuita voi arvostella, mutta se on pohjimmiltaan melko turhaa, kuten on nähty vaikkapa Halla-ahon tuomioiden jälkipuinneissa. Rikoslaki on kulttuurinen eikä siten samalla tavalla voi perustua vapaaehtoisuuteen kuin velvoitteet.
Olen aiemminkin todennut, että valtaa seuraa vastuu ja velvollisuutta seuraa vapaus.
Hieno tarina!
VastaaPoistaTervehdys Kumikselle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaKumis: Tämä vähän venähti, mutta kiitos hyvästä kommentista.
Ano: Kiitokset.
Parodiahorisontti paukkuu.
VastaaPoistahttps://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3933768-veronika-honkasalo-mielenosoitustaitojen-opettelua-kouluihin
Tervehdys, Ano. Tuonkohan takia tää juttu hyppäsi takaisin blogin luetuimpien listoille. NO, joka tapauksessa minä kirjoitin tämän dystopiaksi, en manuaaliksi.
VastaaPoistaAnarkokapitalismi on mielenkiintoinen ajatuskoe ja voi kuullostaa hyvältä. Minkälaiset olosuhteet se vaatisi toimiakseen? Missä mittakaavassa se voisi toimia? Kuinka pienellä tai isolla alueella se toimii parhaiten? Kuinka monta jäsentä yhteisössä pitäisi olla vähintään ja enintään? Minkälaisen ihmisryhmän kanssa se toimii parhaiten? Minkälainen kulttuuripiiri pitää olla että se toimisi? Onko se tehty länsimaisia, afrikkalaisia, lähi-itäläisiä, aasialaisia oloja varten? Miten yhteisö toimii sisäisesti ja muiden yhteisöjen suhteen? Minkäläainen työnjako siellä on? Miten siellä laaditaan säännöt? Miten jaetaan valta, vastuu, vapaudet, oikeudet, velvollisuudet? Miten siellä ratkaistaan riidat, rikokset ja erimielisyydet? Toimiiko yhteisö vapaaehtoisten "jäsenmaksujen" varassa? Jos on pummi eikä maksa niin erotetaanko siitä vai peritäänkö väkisin?
VastaaPoistaPohjois-Korea väittää ettei se peri veroja
https://en.wikipedia.org/wiki/Taxation_in_North_Korea
Veroton valtio voisi olla semmoinen joka rahoittaa toimintansa valtionyhtiöstä saaduilla osinkotuloilla. Oliko joskus joku Persianlahden arabimaa semmoinen ettei se perinyt veroja kun sai tulot valtion öljy-yhtiöistä ja kaasuyhtiöistä? Tai ainakaan palkkaveroja se ei perinyt.
VastaaPoistaTervehdys, Vieras. En lähde ollenkaan puntaroimaan anarkokapitalismia. Se on jotain, jota ei ole ollut, jota ei ole, ja jota ei tule. Toisin sanoen sen puntaroiminen on ihan samaa kuin miettisi että paljonko painaa säkillinen ilmaa.
VastaaPoista