VALTAMEDIAN PRAVDAMPI VEISU

Tämä suomalainen valtamediamme se on kovasti mieltynyt näihin yhteisiin julkilausumiin joista voitaisiin käyttää yleisnimitystä ”Pravda tuomitsee”. Tällä kertaa pravdamedian päätoimittajat ovat avautuneet siitä että lukijat häiritsevät ja vainoavat toimittajia ja sehän on saatava loppumaan vaikka sitten lainsäädännöllisin keinoin, ts. saatava aikaan itäblokin tyyppinen sensuuri.

Kyseisessä julkilausumassa todetaan että ”journalisteihin ja muihin avoimesti omalla nimellään toimiviin ihmisiin kohdistuu johdonmukaista painostusta ja suoranaista uhkailua”. Mielenkiintoista sinänsä on että näistä uhkailuista on kovasti puhuttu mutta varsinaisesti niitä ei olla tuotu esille. Olisiko tämä ns. uhkailu sittenkin sitä että toimittajien hyvin yksisuuntaisen politisoidut mielipiteet eivät miellytä ja niitä vastaan on sitten – ja piru vie vielä faktoihin perustuen – kommentoitu ankarasti. Kun sitten omat faktapaukut eivät toimittelijalla riitä niin sitten vaaditaan arvostelun kieltämistä kokonaan.

Ja arvostelua tarvitaan. Se on välttämätöntä ja oikeastaan velvollisuus. Sillä pravdamediamme edustaa sataprosenttisesti sitä linjaa että haittamaahanmuutto on välttämättömyys ja kaiken arvostelun yläpuolella oleva itsestäänselvyys. Samalla pravdamedia pyrkii kaikin keinoin ingnoroimaan ja salaamaan haittamaahanmuuton suomalaisille aiheuttamat järkyttävät kustannukset ja haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistamat murhat, tapot, ryöstöt, raiskaukset ja pahoinpitelyt. Viimeisin muistutus pravdamedian ylistämästä haittamaahanmuutosta ja sen seurauksista suomalaisille oli eräs typerästi hymyilevä mies Turun käräjillä.

Voidaan aivan perustellusti sanoa että suomalainen pravdamedia suosii ja tukee haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistama rikollisuutta ja sitä kautta se on suomalaisille haitallinen ja vaarallinen. Siksi se ei ole, eikä saa koskaan olla arvostelun yläpuolella niin kuin se nyt vaatii.

Tulee muistaa myös että kyseinen pravdamedia pitää oikeutenaan nimittää kaikkia ihmisiä jotka eivät yhdy sen utopistiseen epistolaan natseiksi tai ääri-, laita-, syrjä- ja vinkkelioikeistolaisiksi mitkä termit ovat merkitykseltään sen itsensä betonoimassa arvomaailmassa jossain pedofiilin ja päätäin välissä. Nyt kun sitä itseään arvostellaan se pistää alaleuan väpätättämään ja tilannetta voi verrata siihen, että koulukiusaaja menee itkemään opettajalle että kiusattu panee hanttiin.

Pravdamedia totesi tuoreeltaan Unkarin vaaleista että jos ihmiset äänestävät demokraattisissa vaaleissa demokraattisesti mutta punavihreän utopian vastaisesti se on itsessään uhka demokratialle. Nyt se haluaa betonoida tuon ajattelunsa lakiin:

”Vetoamme kansanedustajiin ja virkamiehiin, jotka työkseen ajantasaistavat lainsäädäntöä vastaamaan uudenlaisiin ongelmiin.”

Tuolla ajantasaistamisella Suomi sitten virallisestikin saavuttaisi yhtä suuren sananvapauden kuin oli aikanaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitossa. Sinänsä se tilanne suomalaisille sabluunatoimittajille sopisi varmaankin hyvin.

Julkilausumassa puhutaan vainoamisesta ja uhkaamisesta. Minä itsehän olen sellaisessa työssä että väkivallan uhka on todellinen ja jokapäiväinen. Mutta suotta minä siitä valitan sillä hyvänä hallintoalamaisena tiedän, että kaikkein suojeltavin kohde tässä maassa on ja tulee jatkossakin olla suvaitsevais-tiedostavan toimittajan ego. Se kun on herkkä, hauras ja särkyy niin kovin helposti. Eihän siihen tarvita kuin faktoja.

Asiaa on käsitellyt ansiokkaasti myös Vasarahammer.