YKÄ, LÖTJÖNEN JA RUMAT SANAT

Eli kevyt kesätarina rikkaasta suomalaisesta itseilmaisusta

Elettiin tätä kuluvaa kesää eräänä lauantaina Huitsinnevadan Örnätjärvellä. Kesäisen leppeässä illassa erään omakotitalon pihalla istui kaksi silmiinpistävän rumaa miestä viettäen saunataukoa. Nythän sitä kelpasi viettää sillä vaikka normaalisti saattoikin ehkä todeta että kesä on Suomen paras päivä niin nyt lämpimiä kelejä oli riittänyt enemmänkin. Siinähän istuivat kesäillasta nauttivat toverukset Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat aikaisemmin päivällä käyneet ampumaradalla harkitusti murhaamassa pahvikymppejä pelottavilla itseladattavilla pulttilukkoisilla lippaallisilla kertatuliaseilla. Onnistunut epäsivistysvaltioon kuuluva räiskintäreissu piti tietysti kruunata saunalla ja kylmällä Tsuhnan Kostolla. Lötjönen pulputti tuota jumalten juomaa janoiseen  elimistöönsä ja totesi katsellen samalla ympärillä lentäviä kimalaisia:

- Vaan ovat ne mukavia pöppiäisiä nuo väinöt. Mitenkäs teillä on naapurisopu säilynyt kun ne tuossa autotallin oven vieressä välirakenteissa asustelevat?

Ykä puolestaan otti myös hörpyn ja sytytti voimasavuke Bostonin:

- Voe tokkiinsa, hyvin on keskenämme pärjätty. Varsinkin sen jälkeen kun ostettiin Ylvan kanssa se pöppiäisten kielen käännöskone ja saatiin suora kommunikaatioyhteys. Nuo väinöthän ovat lempeäluontoisia pörisijöitä ja kovia tekemään töitä. Pölyttivät hyvin kaikki omenapuut ja marjapuskat. Syksyllä tulee mukavasti kerättävää.

- Kovia työntekijöitä juu… ”siksi väinö vielä duunia painaa ja rahalla lyhentää asuntolainaa”… osuvan ilmaiseva termi kimalaisesta tuo väinö… sekin painaa pitkää päivää. Asuntolainasta en tosin tiedä. Saavat vissiin asua teillä ilman vuokraa tai lainaa. Mutta tuo suomen kieli on muutenkin kyllä kovasti ilmaisuvoimainen.

- Sitäpä hyvinkin. Ja meidän mainion kielemme kirosanaperinne on kyllä varsinkin erinomaisen toimiva. Etten sanoisi ihan saatanan perkeleen ilmaisuvoimainen. Kun suomalainen noituu niin siinä tulee asia kerralla selväksi vähän vieraammallekin.

- Hähhää, joo… se on meinaan kaunista kuunnella kun suomalainen mies vaikka yhteistyöhalutonta moottorisahaa käyntiin nykiessään päästelee oikein sielunsa pohjista saatapeetä, heetä ja jumaa.

- Jep. Siinä tajuaa joku papua-uusiguinealainenkin että nyt muuten ollaan oikeasti pahalla päällä. Tsuhnan ikiaikaista ilmaisuvoimaa. Vuosisatojen, ettei tuhansienkin perinteenä. Hakkaa mennen tullen vaikka jotkut ruotsalaiset mukamas kirosanat.

- Juu, niin kuin esmes för helvete…

- Och satans också…

- Och tammefan…

- Och naturligtvis jävla… ja tietysti kirosanojen ulkopuolelta se ruotsalainen tulenjohtaja eli ”jag kommer, direktör!”.

Lötjönen sytytti itsekin voimasavuke Bostonin ja totesi sitten:

- Tietysti jos puhutaan noitumisen todellisista ammattilaisista niin motokuskit taitavat olla niitä ykkösiä.

- Myöntää täytyy, mutta kyllä myös edesmennyt näyttelijä Veikko Sinisalo pisti motokuskille kovan kovaa vastaan.

- Joo tuo on kyllä totta tuo. Sinänsä suomen kieli on myös siitä mainio että siinä voidaan sanoa ruma sana niin kuin se on sanomatta sinänsä ensimmäistäkään rumaa sanaa. Niin kuin Simo Salmisen pornolaulussa.

Ykä sytytti uuden voimasavuke Bostonin ja heitti ohimennen yläviitoset edessään pörräävän väinön kanssa joka veti vielä hyvän naapurisovun merkiksi pari immelmannia ennen kuin jatkoi väinön bisneksiään.

- Hjuu… Porakorven Akseli se pornokuvan näytti, siinä oli hämähäkki väärinpäin… mutta on kyllä pakko tunnustaa että loistavassa suomalaisessa noitumisperinteessä on ollut jo pitkään sen selkärangassa sijaitseva ikävä luumätä joka laimentaa ja pilaa meidän ihan perkeleen hyvää ja kuvaavaa noituvaa itseilmaisua.

Lötjönen nyökkäsi ja jatkoi:

- No joo… se helevatun joka suuvärkkiin ja joka paikkaan itsensä tunkeva kuivan maan kirkkovene…

- Just se. On tietysti muutenkin ikävää että niinkin mukavaa asiaa kuin naarasoletetun tosiolevaista käytetään jatkuvaan negatiivisten asioitten ja tunteitten kuvaamiseen mutta varsinkin tässä nuoremmassa polvessa se ihan tolkuton vitunviljely on jo kerrassaan vastenmielistä.

- Älä muuta virka. Kun se vittu ei enää korvaa puheessa edes välimerkkejä vaan suorastaan sanavälejä. Joku teini saattaa kuvitella saavansa tuolla vitunviljelyllä katu-uskottavuutta mutta lähinnä se herättää säälinsekaista myötähäpeää ja on muutenkin kyynärpäätä myöten von Arsch.

- Pitää paikkansa. Tulisi muutenkin muistaa että kirosanat ovat voimasanoja ja niitten voima vähenee jos niitä viljellään liikaa. Sinänsä tuo naarasoletetun elin totta kai sisältää tiettyä mystistä voimaa joten sen käyttö voimasanana on hyväksyttyä mutta vain jos sitä käytetään harkiten ja mielellään osana suurempaa lausekokonaisuutta. Niin kuin vaikka lauseessa ”vituttaa niin että veri kiertää väärinpäin”.

- Joo. Tai lauseessa ”voi vittu pillu puupallo peltimuki perkele”.

- Tai lauseessa ”vituiks meni koko vapaussota”.

- Tai siinä moottorisahavertauksessa eli ”no nythän tuo jumalanhylkäämä rakkine vittuiloo ihan oikiasti”.

Ykä nousi ylös ja totesi:

- Eiköhän me ennen seuraavia löylyjä oteta viskimukit suomalaisen ihan perkeleen rikkaan kirosanakulttuurin kunniaksi?

- Sait ylipuhuttua ja vielä ihan saatanan helposti.

Ykä poistui sisälle ja toi tullessaan kaksi viskilasia joissa oli Highland Birdiä.

- Suomalaisille kirosanoille. Ja luonnollisesti myös harkitusti käytettynä vieraammillekin vaikutteille, koska mehän ollaan kuitenkin kansainvälisiä miehiä. Eli otetaanpa, kautta Teutateksen.

- Kautta Belenoksen.

Kaksi huomattavan rumaa miestä nykäisi viskit näköönsä ja päästivät sen jälkeen sen arkkityyppisen suomalaisen ”hyi, kun oli hyvää”-ähkäyksen ilman kirosanoja. Sen jälkeen he siirtyivät hyväntuulisina jatkamaan löylyjään. Paikalla pörisevät väinöt tuumivat että kyllä nuo Perskeleet ovat ihan helvetin hyviä naapureita ja toi silloin tällöin paikalla vieraileva Lötjönenkin ihan saatanan mukava mies.