TARPEETTOMIEN DIKTATUURI

Eli vajaakoulutetun raappahousuäijän ymmärrysharjoitus yhteiskunnasta sekä sitä ylläpitävistä, hajoittavista ja hallitsevista voimista

Oma käsitykseni yhteiskunnasta on tietysti vajaakoulutettuna varsin yksinkertainen enkä tietenkään ymmärrä sen kaikkia nyansseja ja varsinkaan akateemisia uusmerkityksiä jotka ovat yhteiskunnassamme äärimmäisen tärkeitä. Myös sivistyssanat ovat vähän hakusessa. Valtamedian puolella minulla ei ole mahdollisuutta kertoa näkemyksistäni mutta onhan tämä vaihtoehtomedia sentään vielä olemassa vaikka oikeuslaitoksen kautta kunniaansa peräänkuuluttava valtamedia mielellään sen hiljentäisi lopullisesti niin kuin viime aikoina on hyvin selkeästi käynyt ilmi.

Näen asian siis niin, että on olemassa infrastruktuuri. Siihen kuuluu paljon asioita, ne täydentävät toisiaan ja ovat toisistaan riippuvaisia. Siihen kuuluvat yritykset jotka toiminnallaan mahdollistavat sen että infrastruktuuri yleensä pystytään rahoittamaan sillä niitten kautta kerätään siihen vaadittavat veroriksit. Samalla yritykset työllistävät huomattavan määrän näitä veroriksien tuottajia ja pitävät yllä infrastruktuuria. Yksityinen sektori tuottaa, rakentaa, myy ja huoltaa. Se on välttämätön.

Sitten on olemassa infrastruktuuriin kuuluva julkinen sektori niin kuin terveydenhuolto, opetus, sosiaaliala, suojeluala, tutkimustyö ja muu välttämätön. Nuo alat toimivat sillä rahoituksella minkä yksityinen sektori (ja myös valtionyhtiöt joitten määrä on tietysti sattuneesta syystä vähenemässä) tienaavat. Tämä julkisen sektorin työ on infrastruktuurin kannalta tietysti myös välttämätöntä sillä se omalta osaltaan pitää yhteiskunnan toimivana ja sillä mahdollistetaan myös sellaisten ihmisten ihmisarvoinen elämä jotka eivät ole kykeneviä osallistumaan niin yksityisen kuin julkisen sektorin työelämään työkyvyttömyytensä tai työttömyyden johdosta.

Se, että yhteiskunta toimii näin eikä jätä ihmisiä tuuliajolle on mielestäni merkki toimivasta, inhimillisestä ja  sivistyneestä yhteiskunnasta.

Mutta sivistynyt yhteiskunta voi mennä myös niin sanotusti ihanteittensa yli. Siitä kertoo se, että meillä Suomessakin on jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä joita infrastruktuuri joutuu elättämään, jotka ovat infrastruktuurin kannalta sinänsä täysin tarpeettomia mutta jotka ovat ns. ansiottoman arvonnousun myötä nostettu eräänlaiseen kyseenalaistamattoman aatelin asemaan. Heihin kuuluvat esimerkiksi valtamedian toimittajat, yliopistolliset yhteiskuntatutkijat, erilaiset virastojen ja NGO-organisaatioitten kovaääniset ja palkatut puolestaloukkaantuja-, feminismi- ja queeraktivistit sekä erilaiset ns. kulttuurihenkilöt ja muut samanlaiset henkilöt.

Yhteistä heille on se, että he ovat täysin riippuvaisia infrastruktuuria ylläpitävistä ihmisistä eivätkä he pysyisi hengissä ilman heitä. Saman voi kääntää toisinpäin eli jos heidän niin sanottu työnsä yhtä-äkkiä vaan lakkaisi eivät infraa pyörittävät ihmiset sitä edes huomaisi koska nollatyötä ei tarvita mihinkään. Se on olemassa vain oman itsensä vuoksi. Luonnollisesti tähän joukkoon voidaan lukea nykyisin mukaan myös poliittinen eliittimme sillä se koostuu lähes kokonaan broileripoliitikoista joitten kosketuspinta tavallisen ihmisen elämään on joko heikko tai olematon. Eli kokonaisuudessaan tämä niin sanottu uusaatelisto on varsinaisen yhteiskunnan kannalta täysin turha, tarpeeton ja pelkkä jatkuvasti kasvava menoerä.

Kuitenkin juuri tämä – ja nimenomaan vain tämä – uusaatelisten ryhmä pitää maassamme täydellisesti hallussaan julkista sanaa. Se on saanut oikeudekseen määritellä mihin suuntaan yhteiskuntaa tulee suunnata (termi ”kehittää” ei oikein tähän sovi sillä kehityksellä pyritään yleensä johonkin järkevään lopputulokseen), mikä yhteiskunnassa on hyväksyttävää, mikä on kiellettyä ja mitä ihminen yleensä ottaen saa sanoa tai edes ajatella. Tämä kansalaisille pakkosyötetty edistyksellinen suuntahan pitää sisällään sen että siinä käännetään päälaelleen kaikki se, mikä on saanut yhteiskuntamme toimivaksi. Jopa niin toimivaksi että sillä on ollut varaa elättää tämä sille tarpeeton ja sitä ylläpitäviä ihmisiä avoimesti halveksuva – sekä julkisen sanan itselleen varastanut – uusrälssi.

Tuo uusrälssi saarnaa että jatkuva haittamaahanmuutto Suomeen on kyseenalaistamaton ja tavoiteltava itseisarvo. Vaikka kyseinen haittamaahanmuutto rapauttaa niin yhteiskunnan taloudellista pohjaa, yleistä turvallisuutta ja sitä myötä yhteiskuntarauhaa sekä luottamusta yhteiskuntaan yleensäkin. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa, että perinteiset – ja sen mielestä vanhentuneet – suomalaiset arvot on romutettava. Erityisesti ydinperheen se haluaa romuttaa ja tilalle se haluaa jonkunlaisen hurmoksellisen pride-uskonnon jonka pakkoylistämisestä kieltäytyvät ihmiset ovat automaattisesti ainakin epäilyttäviä ja todennäköisimmin jonkun tason äärioikeistolaisia. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa Suomen itsenäisyyden rippeittenkin menettämisen puolesta. Lähinnä siksi että tietää sen vituttavan raappahousukansaa ja myös siksi että kuvittelee saarnansa myötä olevansa itse jotenkin enemmän ja kansainvälisempää kuin tavallinen suomalainen. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa suomalaisen teollisuuden-, elinkeinoelämän ja myös ihmisten asumisen – erityisesti haja-asutusalueilla – jatkuvan hankaloittamisen puolesta julistaen näin pelastavansa koko planeetan ja ennen kaikkea tietäen olevansa itse saarnansa myötä hyvä ja tiedostava ihminen. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa kaikissa tiedostusvälineissä, koska se pystyy siihen.

Koska kukaan ei pysty estämään sen saarnaamista.

Tietäen, että mikäli joku yrittää, hän saa sekä median joukkorääkymisen että oikeuslaitoksen kimppuunsa.

Kaikki nämä etuoikeudet ovat joukolla joka on infrastruktuurimme kannalta täysin tarpeeton. Joukolla, joka halveksii niitä ihmisiä jotka elättävät heidät eivätkä tarvitse heitä. Uskoen, tai paremminkin tietäen että heidän uusrälssiasemansa, saarnaoikeutensa valtamediassa sekä toisten maksama turvattu elatus säilyy tulevaisuudessakin.

Suomi on maa jota hallitsee tarpeettomien ja todellisuudentajunsa täysin menettäneitten utopistien diktatuuri. Ymmärrettävää. Näin on käynyt. Näin vaan on. Ei siihen välttämättä ymmärrysharjoitusta tarvita. Oikeastaan ainoa – selvittämätön – kysymys tässä ymmärrysharjoituksessa on:

Miten helvetissä näin pääsi käymään?

Meinaan, vielä 1980-luvulla jopa poliittinen eliittimme ymmärsi että infrastruktuurimme on se, mikä pitää tämän maan pystyssä, se koostuu kansalaisista ja on olemassa nimenomaan kansalaisia varten. Nyt se on olemassa enää siksi että sille täysin tarpeettomat ihmiset pitävät sitä omien utopististen haaveilujensa hiekkalaatikkona. Talon perusteita hakataan kappaleiksi moukareilla ja samaan aikaan talon vintille kuskataan tonnin painoisia kiviä. Uskoen että sillä tavoin talo pysyy entistä paremmin pystyssä.

Tuota hulluutta kutsutaan nykyisin nimellä edistys. Ja tuon edistyksen vastustamista rikollisuudeksi.

Kun vallassa ovat pellet koko maa muuttuu sirkukseksi. Sirkukseksi, joka vaatii sirkuksen arvostelemisen kriminalisointia.