Hornankuusessa,
nykypäivänä
Tunnettu ja
suosittu vihakirjoittaja Jaska Brown oli pistellyt hetkeä aikaisemmin
naamariinsa maittavan ja huomattavan määrän sianlihaa sisältävän aterian.
Aterian jälkeen hän pahensi tietoisesti ja häpeämättä ilmastonmuutosta
lisäämällä varaavaan takkaan hieman pienhiukkasia aiheuttavia puupartikkeleita
ja rentoutui sitten tietokoneensa äärellä lukien voiman pimeän puolen
toksisesti maskuliinisia vihakirjoituksia käyden läpi myös Huitsinnevadan
Paikallisdemokraatin uusimman verkkonumeron. Kesken lukusession hänen
kännykkänsä soi. Kukas… jaa sehän on Perskeleen Ykä. Jaska vastasi:
- Som´vihamoro… mitenkäs
siellä pyyhkii… jaa, no sehän on hyvä…
mites muuten… ai jaa… zwiddu joo… no onpas… jaa että vielä semmosta… ettäs
kehtaakin… ai semmostakin… ja vielä semmostakin… no voi helevata en paremmin
sano, sehän vittuiloo ihan oikiasti… niin että haluaisit… no kyllähän se mulle
käy… sehän ratkaisis yhden ongelman, ollaan meinaan lähdössä
viikonloppureissulle Viroon nauttimaan matuvapaasta ympäristöstä ... ei
tartteis naapuria vaivata ... voisin ennen lähtöä pyöräyttää sitä kautta… mutta
minun pitää kysyä kumminkin… ootas hetki, minä kysyn ja soittelen sitten
uudestaan… okke, moi.
Jaska käynnisti
pöydällään olevan universaalin käännöskoneen ja huusi sitten:
- Vösse! Et
viittis tulla tänne?
Vösse oli Brownien
isokokoinen norjalainen metsäkissa joka muistutti kissan sijasta melkein
ilvestä. Kissan olemus suorastaan huokui lausetta ”On miehiä, joiden paidassa lukee
’minulle ei vittuilla’. Ja sitten on kissoja joille ei vittuilla”. Se teputteli makuuhuoneesta, hyppäsi Jaskan
syliin ja kysäisi sitten:
- No, mikäs
isännän mieltä painaa? Vai olitko vaan hellyydenkipeä?
- Ainahan minä mainiolle
kissilleni rapsuttelaatiota tarjoilen. Se kun ei ole velvollisuus vaan
etuoikeus ja ilo. Mutta nyt olis muutakin asiaa. Muistatkos sinä sen Perskeleen
Ykän joka aika ajoin on käynyt meillä?
- Ykä… joo… muistanhan
minä… vielä rumempi mies kuin sinä… mikä sinänsä on jo melkoinen saavutus…
mutta ihan mukava kaveri joo… niin kuin se rouvansa Ylvakin… joka toisin kuin
puolisonsa näyttää sinänsä ihan ihmiseltä. Mutta mitäs siitä Ykästä?
- Se kyseli sua
viikoksi heille keikalle. Heillä on näetsen paha hiiriongelma.
- No miks ne ei
laita hiirenlitskuja? Jos niillä ei kerran kissiä ole.
- Onhan ne
laittaneet. Ja ne normaalit tyhmät hiiret meneekin niihin. Mutta niillä on se
ongelma että siellä on hiirien MacGyver.
- Kerro lisää.
Nyt alkaa kiinnostaa. Ihan ammatillisessa mielessä.
- No katos, se
rontti on syönyt Ylvalta keksit ja suklaat. Vaikka ne olis ollut kuinka
korkeassa hyllyssä hyvänsä. Jotenkin se piru on sinne päässyt kiipeämään. Se
pääsee laatikoihinkin. Ja sitten se pitää niitä hiirenlitskuja ihan pilkkanaan.
Ensiksi se oppi laukaisemaan ne niin ettei jäänyt itse kiinni. Sitten se oppi
syömään ne syötit ilman että litskut edes laukesivat. Ja sitten se rontti alkoi
ihan oikiasti vittuilemaan ja söi ensin litskuista syötit ja sitten työnteli ne
litskut laukeamattomana Perskeleitten makuuhuoneen eteen. Teki miinoituksen,
piru vie. Ylvalta halkesi varpaasta kynsi kun se meni öisellä vessareissulla miinaan.
Ja nyt se on ruvennut vittuillessaan levittelemään juustonaksuja ja muita
hiukopaloja pitkin keittiötä. Tyyliin että yksi naksu naamaan ja toinen
lattialle. Perskeleet ovat sinänsä kovasti eläinrakkaita mutta ne alkavat olla
koko lailla kyrpiintyneitä. Ykä totesi että jos ei tulis rakennevaurioita niin
se alkaisi kyttäämään sitä hiirenronttia haulikon kanssa. Kun meinaan se on jo
pariin kertaan pureksinut Ykän voimasavuke Bostonitkin pilalle.
- Jaa… että ihan
alfahiiri ja tupakkihiiri vielä kaiken lisäksi… nyt alkaa kiinnostamaan
ammatillisesti ihan tosissaan. Eihän tommosta preussilaista hiirigewittungia
kestä mursunnahkanen persekään. Eikä varsinkaan kissa. Siellä kyllä
ehdottomasti tarvitaan ammattilaista asialle.
- Niin että
keikka kiinnostaisi?
- No
kiinnostaisihan se. Soita sille Ykälle.
- Vaan minäpä
soitan.
Muutama päivä
myöhemmin Huitsinnevadassa.
Jaska ajoi
Volgansa Perskeleitten pihalle jossa oli jo ennestään Ykän UAZ-pakettiauto. Jaska
aukaisi oven ja nosti jumbokokoisen kissankuljetuslaatikon ulos, jonka jälkeen
kaksi viha-ajattelijaa seisoivat korostetun maskuliinisissa asennoissa ja
löivät toksisen maskuliinisesti kouraa kouraan. Sisällä Perskeleiden
residenssissä Vösse asteli arvokkaasti ulos laatikosta. Ykä oli laitellut
Vösselle valmiiksi Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkkua jonka
Vösse pisteli tuulensuojaan todeten että miks hemmetissä tätä ei myydä
Hornankuusessa. Ykä oli viritellyt valmiiksi universaalin käännöskoneen ja
suupieliään tyytyväisenä nuoleskeleva Vösse totesi:
- Kiitokset
maukkaasta ateriasta. Ehdotan että asettaudun tänne ja tutustun paikkoihin sekä
vihollisen kannalta olennaisiin hajuihin ja oletettuihin kulkureitteihin. Ja
teen samalla taktisen toimintasuunnitelman. Välttämättä ensimmäisenä päivänä ei
tapahdu mitään.
Ykä totesi tähän:
- Sehän sopii.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei muuta kuin tervetuloa ja ole kuin
kotonasi.
- Minähän olen.
Niin että joskos aloitettais tutustuminen rapsuttelaatiosessiolla?
- Johan nyt
toki.
Vösse keskittyi
Ylvan tarjoamaan rapsuttelaatioon, Jaska käynnisti puolestaan Volgansa ja läksi
ajamaan kohti Viron lauttaa. Vösse teki tarkkaa tuttavuutta uuteen ympäristöön
ja hyppäsi yöllä nukkumaan Ykän ja Ylvan väliin. Sen tyytyväiseen kehräykseen
oli Perskeleittenkin mukava nukahtaa.
Kun toinen päivä
oli kääntymässä yötä kohti Perskeleitten residenssiä tarkkaan tiedustellut Vösse
ilmoitti:
- Olen nyt
selvittänyt toiminta-alueen taktisen tilanteen ja tehnyt suunnitelman. Muut
hiiret täällä ovat sinänsä vaarattomia mutta yksi on jo hajunsa perusteella
sekä älykäs, ilkeä ja varsin täynnä itseään. Ja siinä onkin sen heikko kohta. Menestyksensä
myötä se on tullut varomattomaksi. Se koituu pian sen kohtaloksi. Te voitte
mennä nukkumaan. Minä jään kyttäämään tuohon keittiön nurkkaan. Hyvää yötä.
Vösse oli käynyt
toiminta-alueen ja siihen liittyvät hajut tarkasti läpi. Mikään ei ollut jäänyt
siltä huomaamatta joten se osasi ennakoida mitä tuleman pitää. Klo 01.32 tuli
lieden ja keittiökaapin väliseen rakoon hiiri. Ei mikä tahansa hiiri sillä se
ei suinkaan mennyt paikalla olevaan litskuun vaan otti siinä olevan syötin
taitavasti pois, natusti sen naamariinsa ja alkoi sitten työntää litskua
Perskeleitten makuuhuoneen oven eteen. Nukkuvat Perskeleet eivät kuulleet
hiiren hiljaista hihitystä mutta Vösse kuuli sen oikein hyvin ja tuumi että
hetken kuluttua ylpeys käy lankeemuksen edellä. Hiirien MacGyver työnsi litskun
makuuhuoneen kynnykselle hihitellen itsekseen ja samalla vaistosi että jokin ei
ollut kohdallaan. Jokin ei ollut todellakaan kohdallaan. Sitten se kuuli
takaansa hiljaisen kuiskauksen:
- Mitäs jäbä?
Se käänsi päätään
ja näki takanaan itseensä verrattuna kivitalon kokoisen kissahirviön. Nopeasti
sen mieleen tuli Simo Salmisen kuolematon viisaus: olis ehkä kannattanu… vähän
ajatella… enste…
*nirsk*
Vösse pisteli hiirien
MacGyverin kitusiinsa tuumien samalla että tervemenoa jyrsijöiden helvettiin,
nuoli lattialle jääneet pari veritippaa ja hyppäsi sen jälkeen Perskeleitten
sänkyyn aloittaen entistäkin tyytyväisemmän kehräämisen.
Viikonlopun
jälkeen:
Ykä oli
laittanut kännykän kaiuttimelle ja kytkenyt sen samalla universaaliin
käännöskoneeseen. Toisessa päässä oli Jaska Brown jonka perhe oli palannut
Vironreissultaan takaisin Hornankuuseen. Vösse ilmoitti Jaskalle:
- Tilanneraportti:
Pääkohde on eliminoitu ja tehtävä sitä myötä suoritettu. Mutta minä olisin
mielelläni näillä Perskeleillä tämän viikon. Ne ovat oikein mukavaa porukkaa ja
se Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kissinherkku on ihan hemmetin hyvää
evästä. Ja lisäksi kun minä olen täällä pidempään niin minun hajuni tarttuu joka
paikkaan ja pelottaa hiiret pitkäksi aikaa pois.
Jaska vastasi:
- No eihän siinä
mitään. Jos minä tulen vaikka ensi sunnuntaina hakemaan?
- Mjau!
Perskeleitten
tontilla alkoi hiirien keskuudessa levitä uusi, pelottava tieto:
There is new sheriff
in town. Expect no mercy.
Seuraavana
sunnuntaina Perskeleitten residenssissä
Jaska Brownin
Volga suhasi Perskeleitten pihaan, pysähtyi, Jaska astui ulos ja jälleen oli
edessä teennäisen miehekkäissä asennoissa suoritettu toksisen maskuliininen
kädenpuristus. Universaali käännöskone oli päällä ja Vösse totesi:
-
Eksterminointitehtävän lopullinen saldo: Yksi eliminoitu terroristihiiri ja
puolen tusinaa collateral damage. Lisäksi talossa on kissanhajua nyt sen verran
paljon että Perskeleet saavat olla pitkän aikaa rauhassa. Ehdotan että otamme
tämän session uudestaan vaikkapa vuoden päästä.
Ykä totesi tähän
että sehän sopii mainiosti, antoi Jaskalle täyden muovipussillisen Lälläveden
Läski & Leivonnaisen Kissinherkkua ja sitten vielä yhden erillisen viiden
kilon säkin. Jaska katsoi säkkiä ja hymyili leveästi:
- No hemmetti.
Viisi kiloa valmiiksi kuorittua transfobista slurria. Tästä ei puurotarpeet
enää pahemmin parane. Ja vielä Son Lönsönin tilalta Äkkölämäkölästä.
- Sieltähän se.
Kun on meinaan paras hitman paikalla niin palkkion pitää olla sen mukainen sekä
hitmanille että sen isännälle.
- Mitenkäs se
Lönsön muuten pärjäilee? En ole vähään aikaan miestä nähnyt.
- Tuotanto käy
ylikierroksilla. Transfobista slurria menee sen minkä ehtii viljellä. Itse
asiassa mies laittaa ensi keväänä kymmenen uutta hehtaaria slurrille.
Tiedostavaa genitaalihiekkaa menee sen minkä pussittaa ehtii ja sittenhän
hänellä on ne pari väsynytvesilähdettä josta pumpataan vettä Hömpstadin
väsynytvesireaktoriin.
- Mehän voitais
pitää seuraava wihatapaaminen Lönsönin mökeillä Äkkölämäkölän
Hääränlärpättämänjärvellä?
- Pannaan harkintaan.
Se olis kyllä mainio mesta.
Seurasi vielä
kerran toksisen maskuliininen kädenpuristus. Sitten Jaska hyppäsi vuoden 1966
Volgaansa jossa Vösse jo odotti. Volga poistui paikalta muinaista
neuvostovoimaa jyristen ja Perskeleet totesivat kuluneen viikon sessiosta että
olipa mukavaa toimia ammattilaisten kanssa. Vösse taas puolestaan Volgan
takapenkillä tuumi että niitä pyyntimiehiä on paljonkin mutta saantimiehet on
kumminkin erikseen. Ja amatöörit aseita tarttee. Ammattilainen pärjää ilmankin.
Sitten se nukahti tyytyväisenä ja heräsi vasta Browneilla Hornankuusessa.
Odotellen uusia seikkailuja.
Kiitokset
Jaskalle. Ja lukijoille voi todeta että kun tässä blogissa on kovasti kehuttu
koiria niin toki kissitkin ansaitsevat huomion. Ovat ne vaan vallan mainioita
otuksia nekin.
Vösse kiittää ja naukaisee päälle!
VastaaPoistaJoo, sota on armotonta. Vösseä saattais kiinnostaa retki paikkaan, jossa maastamuuttoa toteutetaan oikeaoppisesti. Vösse varmastikin tulisi hyvin toimeen koirienkin kanssa tietäessään niiden olevan kansallismielisiä ja siis DNA:n määrittämänä maahantunkeutuneita loisia vihaavia.
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=l2Pyu-Cj0gg
Tervehdys Jaska Brownille ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaJaska: Ja Huitsinnevada kumartaa.
Veijo: Vösse on ammattilainen ja kunnioittaa kollegoja. Vaan varsin näpsäkästi käy noilla vessukoilla tuo jahti. Ei pääse rotat talooks.
Onko Vösse jotain sukua Kevyt Kenttäkissa Mörököllille?
VastaaPoistaTervehdys, Ano. Jaa-a, tiedä vaikka olisi. Eihän Ryhmyn ja Romppaisen mainio kumppani myöskään jäänyt pahemmin neuvottomaksi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus jälleen Ykältä - erityisen ajankohtainenkin kirjoitus. Ajankohtaisuutta lisäsi, että tällä kertaa kirjoitusta ei ollut päivätty tuonnemmaksi, vaan Ykä tosiaan käytti aikamuotoa nykypäivänä.
VastaaPoistaNykypäivänä, jolloin toisinajattelijoita teurastetaan ja syövytetään kuin khasoggeja konsanaan, milloin minkäkin itsenäisen valtion maaperällä, jos kenen toimeksiannosta ja tarkoitusperiä ajaakseen...
Olenkin miettinyt seuraavaa; Milloin tietyssä valtiossa on saavutettu diktatuurin ja totalitarismin ääripää? Onko se silloin, kun tapaus khasoggeja tapahtuu, eikä oikeusvaltioina ja läntisinä demokratioina "tunnustautuvat" valtiot enää välitä valtion johdon suunnalta tulleista palkkamurhista ja käskyistä vaientaa lopullisiakin menetelmiä käyttäen toisinajattelijat?
Kuinka pitkällä Suomessa ollaan tapaus khasoggien suunnitelmien ja toteutusten kanssa nykypäivänä?!
Korttitalo on Suomessa alkanut nyt oikeasti huojumaan like never before - ja se näkyy varsinkin "vanhakantaisen järjestelmän" politiikkaa ajavissa tahoissa pelkona. Pelkona, jonka Ykäkin tässä kirjoituksessa tuo osuvasti esille, because there is new sheriff in town today... And not only in one town... And not only one new sherif, but plenty of new ones!
Kriittiseksi tekijäksi nousee nyt kysymys korttitalon konkreettisesta sortumisesta, koska vain sen kautta Suomi pääsee terveeseen uuteen alkuun. Enää ei voida asioita hyssytellä, kirjoitella Ylellä, että "Kansa on puhunut, pulinat pois" -alatyylisiä kirjoituksia, vaan ongelmat on tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti käsiteltävä sellaisina kuin ne ovat, vaikka tämä tarkoittaisi "vanhakantaisille" talouspoliittisen eliitin ja poliitikkojen jäsenistä kuinka suurta henkistä pipiä...
Ihmisen on kehittyäkseen kyettävä menemään henkiselle epämukavuusalueelle, jossa todellista kehitystä voi ainoastaan tapahtua, silloin kun tarve sellaiselle on ilmeinen, kuten nykypäivänä.
Nykypäivänä puhutaan paljon "thinking outside the box" -ajattelusta (laatikon ulkopuolisesta -ajattelusta), jota varmasti nykykielellä osuvasti ilmaistaan "kuplan ulkopuolella" tapahtuvaksi ajatteluksi. Tuo ajattelu vaatii epämukavuusalueelle menemistä ja aitoa kasvua sen kautta.
Kasvu voi tapahtua kaiken lisäksi - piru vieköön - vain realismin, ei utopian kautta.
Tervehdys, Juha. Olen kyllä samoilla linjoilla kommenttisi kanssa mutta tämä kyseinen tarina on sinänsä kirjoitettu ihan vaan tarinaksi ilman sen suurempia taustamerkityksiä. Tässä oli kissi joka hoiteli vittumaisen hiiren pois päiviltä.
VastaaPoistaKyllä Mörököllillä oli myös muita puolia, nimittäin mieltymys sipuliviinaan. Ryhmy sanoikin, että kyllä se ryyppäisi kuin urheilija, mutta hän vähän säännöstelee. Ilmeisesti jo siihen aikaan reipas ja raitis urheilijanuorukainen oli enemmän myyttinen kuin todellinen hahmo.
VastaaPoistaNuorempi väki ei välttämättä tiedä, että Mörököllin nimi oli alkuperäisen suunnitelman mukaan Molotohvi, mutta sensuuri puuttui tähän. Tai voi tietysti olla, että nuorempi väki ei edes ollenkaan ymmärrä, mistä tässä puhutaan. En minäkään ymmärrä suurta osaa iltapäivälehtien juttuja, joissa puhutaan joistakin rappareista vai oliko se räppäreistä tai viitataan joihinkin televisio-ohjelmiin kuten Tanssii tätien kanssa, vai mikähän se oli.
Toinen professori
Tervehdys, Toinen professori. Joo, kyllähän sipuliviina oli varsin olennainen osa tuota saagaa. En oikein osaa sanoa kuinka paljon nykyiset nuoret tietävät historiasta. Otantani kun on sattuneesta syystä varsin rajallinen.
VastaaPoistaRäpistä ajattelin silloin joskus 30 vuotta sitten kun se tuli että ei kai kukaan tuota hokemista jaksa paria vuotta pidempään kuunnella. Olin väärässä. Koko ilmiö on oman käsityskykyni ulkopuolella. Kun olen oppinut että musiikissa on sanoituksen lisäksi soittaminen (oikeilla instrumenteilla), säveltäminen ja sovittaminen. Tämä Hässii susien kanssa-ohjelma on minulle myös outo koska en juurikaan katso televisiota.
Niin kissoissa kuin koirissakin on niin laaja kirjo temperamentteja ja erilaisilla älyn lahjoilla varustettuja yksilöitä, ettei uskoisi kyseessä olevan sama rotu saati laji. Kissaihmiset ovat kertoneet, että on kolmenlaisia kissoja: osa tykkää rapsutuksesta, osa sietää sitä hetken aikaa ja osa ei hetkeäkään.
VastaaPoistaEn ymmärrä, mitä sellaisten ihmisten päissä liikkuu kun ottavat leijonan lemmikikseen. Ne kissat joiden kanssa olen tekemisissä osoittavat eleillään harvinaisen selvästi halunsa tappaa minut jos vain koko riittäisi. Jotainhan se kertoo, että kissan purema (jos ulottuu luuhun asti) johtaa melkein aina tulehdukseen (Potilaan lääkärilehti, mutta koiran harvoin.
Tervehdys, ja kiitokset hau(?)skasta jutusta. Vösse vaikuttaa olevan suht. armelias ammattilainen. Kaikki meidän mäessä eläneet kissat - niin tämä nykyinenkin - ovat pitäneet saaliillaan yleensä niin sadistista lystiä, että naisväki alkaa tyhmyyksissään torua hyvän työn tekijää. Jos uhri heittää jo puolessa tunnissa veivinsä, kissa vaikuttaa pettyneeltä. Pisimmillään leikki on kestänyt parikin tuntia, mitä olen havainnut. Kyseessä ovat siis vähän Kummisedän Luca Brasi-tyyppiset ammattilaiset. Toki havaintoni ovat päiväsaikoihin - miten nuo tappajat öisin hommansa hoitavat on jäänyt hiukan, öh, pimentoon.
VastaaPoistaMeidän parhaat saalistajat ovat kaikki olleet narttukissoja - kollit ovat vähän laiskempia. Tällä saalilla leikkimisen taipumuksella voi myös olla jotakin tekemistä eläimen sukupuolen kanssa. Kissoillahan sukupuolia lienee toistaiseksi se perinteinen kaksi kappaletta? Myös saalistuspaine ym. stressi vaikuttaa: tiine tai varsinkin pentuja ruokkiva emokissa keskittyy saalismäärään, ymmärrettävistä syistä ei itseä kehittäville harrastuksille jää niin tilaa.
En ole populaariviihteen kulttuurihistoriaan tältä osin kovin syvällisesti uppoutunut, mutta olen joskus nähnyt video/filmipätkiä jostain amerikkalaisista 60-70-lukujen runotaideklubeista, joissa vitivalkoiset tyypit esittivät tekeleitään hektisen rytmitaustan kanssa. Mielessä kävi, liekö tässä ollut rapin juuri? Toki rummuin rytmitetty, monotonista melodiaa noudattava voodoo-loitsuaminen on paljon vanhempaa juurta, ja siitäkin voi olettaa sillan tähän viihdelajiin. Minunkaan mielestäni kyseessä ei ole musiikki siinä mielessä kuin termin käsitän, vaan jotenkin musiikillisesti, etenkin rytmisesti, esitetty runonlausunta. Joka ei ainakaan musiikillisesti vaikuta kehittyvän mihinkään, ei lyyrisestikään. Kalevalainen runonlaulantakin on mielenkiintoisempaa - parhaimmillaan hyvinkin kiinnostavaa.
Terv. Achtung
Tervehdys Kumitontulle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaKumis: No joo, jos tulee niihin koiriin niin on sellaisia koirarotuja joitten on hyvin vaikeaa uskoa periytyneen sudesta joka koirien esi-isä kumminkin on. Leijona lemmikkinä? Onko semmosia tosiaan? Tiedän toki että joissain kansallispuistoissa leijonat kiintyvät hoitajiinsa jotka ovat hoitaneet niitä pennuista saakka. Noista kissoista ja kokemuksistasi tulee kyllä mieleen että ehkä sinä et ole kissaihminen. Minä olen sekä kissa- että koiraihminen. Niin no, pitäväthän ne jotkut lemmikkeinään tarantellojakin.
Achtung: Käsittääkseni tuo kissojen ns. saaliilla leikkiminen liittyy aika paljon päästäisiin. Kissit tappavat ne, mutta eivät syö. Hiirenmetsästystä olen katsellut eräänkin kerran ja tullut johtopäätökseen että jos kissa saa hiireltä älyn ämpäriin niin se lopettaa touhun hetkeksi. Sitten jos hiiri virkoaa niin se jatkaa.
Räpin juurista ymmärrän itse sen verran että sitä voi verrata valkoisten jätkien progea vastaan nouseeseen punkkiin. Mustilla muusikoilla taas oli progen sijasta funk joka nousi 1970-luvulla hyvin tekniseksi ja mahtipontiseksi ja rap oli jonkunlainen vastareaktio sitä vastaan.
VastaaPoistaJo hei ! Tulihan tuosta Vössestä mieleen lapsuuteni kodin Heikki ja myöhemmän kotini Tuomas sekä vielä myöhemmän Vilma, jotka kaikki pitivät tonttinsa puhtaana eikä taloissa kuulunut hiiren rapinoita. Samalla niin ihmeen mukavia pikku petoja, että joskus vieläkin vierähtää tippa silmästä varsinkin viimeisintä - Vilmaa muistellessani. Kun tulin Porin torilta silakkakassin kanssa, niin Vilma oli portilla vastassa ilmeellä: Tästä et ohi mene, ellet paria lihavaa silakkaa pudota eteeni! Tottakai pudotin, kui ny´muuten!
Tuosta hiiren pehementämisestä: On kai se selvä juttu, että mureaa lihaa on mieluumpi syödä kuin just raakaa. Pehmentää, hakata sitä täytyy, kyllä me kissoja ymmärrämme.
Ei siinä mitään raakuutta ole, vaan keittiömestarin suurta viisautta!
Asiasta tässä pitkästä aikaa ihan toiseen: Olen häkenut Turusta vuokra-asuntoa (koska avoni on vähän huonossa kunnossa). Kesämökin toki pidän itselläni. Tänään kävin katsomassa yhtä varsin lupaavaa kämppää, jossa oli esittely. Meitä oli tasan kaksi, minä kaikki raha-asiat ja muutkin kunnossa - ja yks´ somali. Joo-o!
Ilmoitin välittäjälle, että otan tämän ja takuurahat saat kouraan saman tien. Muttta hän mutisi, että pitää kirjoittaa paperi ja omistaja sitten päättää. Tein näin ja lähdin pois odottelemaan puhelua. Tulihan se pian viestinä, että minä en ollut saanut kämppää!!! Warum? mietin avon kanssa.
Päädyimme siihen, että vaikka somppu oli tullut yksin, hän oli etujoukkona kenties klaanille tai somppuyhdistykselle. Omistaja ajatteli vissiin, että häntä syytetään rasistiksi, vasistiksi ja natsiksi, jos hän ei anna kämppää tuolle sompulle. Niin voi todella ollakin. Niiinpä jouduin kantamaan "valkoisen miehen taakkaa" tässä suloisessa Suomessamme! Että ajan kuvioita! No, avon kanssa asutaan lähekkäin kaksiossa kunnes kevät koittaa ja lähdemme Karjalan korpeen.
Mitäs tuumitte, Ykän pojat ja tytöt - ja tämä tarina on opetuksineen tosi!
Populaariviihde kun ylempänä mainittiin, oletko sattunut näkemään tämän elokuvan:
VastaaPoistahttps://www.imdb.com/title/tt0086036/
Siinä on hämmästyttäviä yhtymäkohtia tähän tarinaan:
jyrsijä (elokuvassa tuntematonta alkuperää oleva rotta, johon leffan nimikin viittaa; se on esitetty Suomen tv:ssä alkuperäisellä nimellä) alkaa terrorisoida miestä mm. siirtelemällä rotanloukkuja niin, että mies teloo niihin itsensä ja lopulta hyökkäilemällä suoraan niskaan.
Koska miehellä ei ole apunaan Vösseä eikä muitakaan apulaisia, hänen on tehtävä työ omin käsin katkeraan loppuun, johon mennessä talo on kärsinyt melkoisia rakennevaurioita, mutta lopussa rotta on nitistetty.
kyllä kissa ja varsinkin nuorempi kissa (alle 10v) leikkii ihan millä vaan... Ihan "parhautta" herätä yöllä vikinään kun kisulla on hiiru sängyn alla. Sitä on kiva laskea välillä vapaaksi ja ottaa uusiksi kiinni ja vähä vinguttaa (vähä = ainakin 30min). Extra parhautta on se, että kissa päästää hiirun irti eikä saa sitä uusiksi kiinni, niin tietää että tulevaisuudessa sama homma on edessä tai vaihtoehtoisesti hiiri menee jonnekkin kuolemaan ja haisemaan. Onneksi pääosa menee naamariin.
VastaaPoistaps. koittakaapa sipuliviinaa joskus, puolisen pulloa viunaa, sinne pari sipulia silputtuna niin että mahtuu korkista läpi. Päivän-kaks ku antaa seistä, niin neste maistuu lähinn sipulille. Ihan veikeetä tavaraa...
ja misse lähettää pörinäiset terveiset
Tämä kommentti olisi voinut ehkä sopia paremmin Ykän edelliseen postaukseen "Rikkinäiset levyt" ja yhteiskunnan tietynlaiseen rappioon? Mutta kun kerran tuli "kissoista" puhe, niin kas tässä pari eksemplaaria;
VastaaPoistaOT1: Muuan S. Forsberg meni sitten laittamaan itsellensä uuden hiustyylin eli rastahiukset kehiin, tästähän eräät tahot vetivät herneen nenäänsä ja he alkoivat syyttelemään nuorta neitiä "kylddyyrillisestä omimisesta". Huhhuh, voi hyvä Luoja anna minun kaikki kestää!
Joskus pikkupoikana tuli leikittyä intiaanileikkejä sotamaalauksien kera ja äitee tykkäsi todella hyvää. Syynä ei ollut toi e.m. juttu vaan se että niitä värejä oli mennyt vaatteisiin ja niitä oli todella hankala pestä puhtaaksi, kasvoista/käsistä/rintakehästä/selästä ne sentään lähtivät pienellä kulumisella. Kaveri meinaan auttoi sotamaalauksen tekemisessä, jousipyssyt me väsättiin perinteisesti katajasta, mutta nuolista ei millään ilveellä tullut suoria. Joten osumatarkkuus oli vähän sitä sun tätä.
OT2: Entistä Miss Suomea L. Odusogaa oli kosiskeltu mukaan laihdutusohjelmaan ja hän oli syystäkin hieman "otettu" huomionosoituksesta. Kun daamin kuvia katselee niin pitää näin toksisen maskuliinisuuden kunniaksi todeta, jotta hänellä onkin pulleat purjeet ja mahtava peräsin (siteeraten erästä laulua) sekä reittä mitä pitkin kiivetä. Kyllä naisessa pitää olla hieman muotoja mistä ottaa kiinni, tämä tiedoksi kaikille nuorille neideille jotka painiskelevat sen negatiivisen kehonkuvansa kanssa, jos on 5-10 kg (muka) ylipainoa. Kannattaa jättää ne Instagram-huomioh*orat ym. hömpötykset omaan arvoonsa, totuus on joskus toisenlaista kuin mitä hlö X antaa ymmärtää some-päivityksiensä suhteen.
OT:tä OT:een perään, tämä(kin) keissi olisi sopinut kuin nyrkki nenään Ykän edelliseen juttuun, Murha-info sivustolta mielenkiintoinen tapaus erään saksalaisen suvakin kohtalosta kun hän hyvää hyvyyttään auttoi syyrialaista pakolaista. Johan olikin kiitollinen "economic migrant" vai mitä ilmaisua heistä nyt sitten haluaakaan käyttää! Oikea malliesimerkki sinisilmäisyydestä ja laupiaalle samarialaiselle kävi todella ohraisesti.
Mielenkiintoinen keskustelupätkä ja tähän väliin tarvitsee siteerata kommentoija Marokon Kauhua k.o. langasta:
"Suvakiksi kutsuminen on vihapuhetta, tai ainakin vihaista puhetta.
Tässä on nyt nimittäin ihan aikuisten oikesti saatu tarpeeksi teidän tuhotyöstä.
Minun kirjanpidossa suvakin voi määritellä näin:
"Monikulttuurisuusideologiaan uskonnon kaltaisesti suhtautuva ihminen, joka kärsii myös patologisesta altruismista ja sen aiheuttamasta kognitiivisesta dissonanssista"
Uhri täyttää nuo kriteerit ihan kirkkaasti.
Rispektikulttuurin edustaja, eli siis tekijä, oli niin saatanan tyhmä ettei edes tajunnut joutuneensa juutalaisen auttamaksi
Tämä kun paukapäälle selvisi, niin olihan se rispekti pakko palauttaa samantein.
Näitä tulee sitten lisää. Myös Suomessa.
Vitun pahvit, herätkää nyt jo."
Eipä sitä voisi tuon paremmin pukea sanoiksi?! Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Hatunnostot myös eräälle toiselle kommentoijalle Murha-infossa, jonka nimimerkkinä on "On Anoi Kaa" ja hemmon profiilikuvana suht'koht asiallinen pilakuva! Täältä politbyroon suosittelemat aplodit sekä pienehköt nauruntyrskähdykset innovatiivisyydestä/kettuilusta!! Heh, enpä olisi keksinyt päheempää vaikka olisinkin naukkaillut hieman vodkaa.
- Soomepois Eestist -
P.S. ei edes Pahkasika pärjäisi näiden juttujen kanssa....
Tervehdys Terho Hämeenkorvelle, Qroquius Kadille, Anolle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTerho: Helsingissähän tuollainen touhu on ollut tuttua jo pitkään ja näköjään siis Turussakin. Täytyy vaan ihmetellä tuota vuokranantajaa. Jos itse olis tilanteessa jossa pitäisi valita somalin tai suomalaisen eläkeläispariskunnan välitä niin valinta olis kyllä kovin helppo.
Qroquius Kad: En ole nähnyt. Nimi tuntui jotenkin kovasti tutulta mutta hoksasin että sekoitin sen Blue Öyster Cultin LP-levyyn Fire Of Unknown Origin.
Ano: Lämpimät terveiset niin sulle kuin Misselle.
Soomepois:
OT1: Kyseessähän on sinänsä varsin turha julkkistyrkky mutta itse asia on kyllä naurettava. Nykyisin triggeröidytään aivan kaikesta. Enkä ole kuullut että hiustyylejä oltaisiin patentoitu. Miksi muuten ei triggeröidytä rastahiuksista? Nehän ovat kovasti suosittuja piiperöitten keskuudessa. Eiks sekin ole kulttuurista apprjotakin?
OT2: Juu, Lola on ihan hyvän näköinen nainen. Väittäisin, että naisten ulkonäköongelmat ovat naisten itsensä aikaansaamia.
OT:n OT: Eikä ollut ensimmäinen esimerkki.
Ja toi Marokon Kauhu puhui kyllä asiaa.
Kyllä kissat ovat melkoisia saalistajia. Muistan aina kun yksi meidän kissoista (pienehkö narttukissa) toi n. itsensä kokoisen rotan näytille. Siinä itseensä tyytyväisen näköinen kissa, ja ei ollut edes ottanut osumaa itse siinä matsissa. Metsästys mennyt putkeen oikein kunnolla. Oli kyllä pakko kehua suurta saalistajaa siinä kohtaa. (Ja hävittää tää lahja sillain hienotunteisesti.)
VastaaPoistaNämä eläintarinat tulkkauskoneineen ovat hauskoja ja laittavat aina hymyä huulille. Toivottavasti oma vanha suosikkini Korppi pääsee kans jutulle joku kerta.
VastaaPoistaEpäilen tosin tämän jutun olleen ihan puhdasta sepitettä. Nimittäin en ihan vähällä usko Jaskan ajelevan Volgalla.
Kissojen arvo tulee vielä näkymään, nyt on tullut voimaan rotanmyrkkyjen myyntikielto. Tai saa sitä käyttää kun on käynyt päivän mittaisen koulutuksen ja lunastanut lupakortin. Odotan kauhulla päivää jolloin kissoiltakin (ja koirilta) kielletään tuholaisten torjunta.
VastaaPoistaTervehdys Jani Alanderille, Tuumailijalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaJani: Joo, kyllähän kissi on luontainen tappaja. Onneksi ne eivät ole tuota suurempia. Aika tiukka tuo mainitsemasi narttukissi muuten. Ei läheskään kaikki kissit lähde ottamaan rotan kanssa erää. Se kun ei ole ihan huono tappelija sekään.
Tuumailija: Ei tää itse asiassa ollut sepitettä mutta yhdistetty parista erillisestä tapahtumasta. Vihakirjoittajan tekotaiteellista vapautta. Vihakirjoittaja Jaska voi toki ajaa Volgalla samoin kuin vihakirjoittaja Ykä UAZilla. Mehän kun ollaan virallisesti niitä Moskovan trolleja. Sen sijaan miehet noitten nimimerkkien takana ajavat muilla autoilla. Pannaan tuo korppi korvan taakse. Jos vaikka senkin kanssa pääsisi joskus rupattelemaan. Uljas ja älykäs lintu.
Ano: Hitto joo, tuo on muuten totta. Milloinkahan ne kieltää muurahaismyrkytkin? Ja koskahan ampiaispesän joutuu hävittämään vasara/palikka-systeemillä?
Itselläni on nyt kaksi tyttökissaa ja toinen, se nuorempi näistä on todellinen metsästäjä.
VastaaPoistaOrava pakenee männynlatvaan ja kissa perässä; ottaa oaravan kiinni ja tulee alas se suussaan.
Entisenä villikissana tuon saalistustaidot ovat ihan omaa luokkaansa ja se asenne. Oman aikansa täällä oli kiusana supikoiria ja kun kaikki niitä pienempi oli tullut jo tapetuksi koki kissa ne luonnolliseksi seuraavaksi saaliiksi. Voin sanoa että siinä karva pöllyää ja meteli on kauhea mutta jopa tuo aasia tulokas jää kakkoseksi...
Sisiliskot, sammakot, käärmeet. Kyllä, jopa käärmeet. Tosin niiden suhteen tuli iso varovaisuusaspekti kehiin erään matsin jälkeen: kissa alkoi syödä käärmettä hännästä ja eihän se kyy siitä tykännyt vaan takoi hampaillaan samaa tahtia kissaa päähän kuolemaansa asti (pään murskaksi puraisu). Ko. matsin jälkeen kissa vetäytyi sohvan alle toipumaan kolmeksi vuorokaudeksi ja lopuksi otin sen käärmeen myrkkyhampaat irti leuasta ja niskasta. Tämän koommin käärme on ensin tapettu ja vasta sitten syöty.
Olen touhuillut eläinten kanssa lapsuudesta saakka ja saanut niin kynttä kuin hammasta (kissoilta, koirilta ja jyrsijöiltäkin) mutta tyhmyydestä rokotetaan, eikä eläimet tee sitä pahuuttaan vaan kyseessä on puhdas puolustusreaktio. Ja kun voitat sinua aiemmin raadelleen eläimen luottamuksen niin se jos mikä on palkitseva tunne.
Naaraskissat leikkivät enemmän saaliin kanssa. Luonnollisesti koska niiden tehtävä on opettaa jälkeläisilleen saalistaminen, eikä se onnistu kuolleella saaliilla.
Uroskissat säästävät energiaansa kaikessa muussa paitsi reviiritappeluissa. Jälleen luonnollista koska kyseessä on biologinen tarve päästä jatkamaan sukua, joka onnistuu sitä helpo,,in mitä suurempi reviirisi on.
-Tvälups-
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Täytyy nostaa vielä tuplasti lätsää kissille joka ottaa erää supikoiran kanssa. Se kun on melko kookas kumminkin. Yleensäkin kyseinen eläin on haittaeläin joita ryssät aikanaan alkoivat istuttamaan Uralin länsipuolelle joskus neuvostoaikana. Idästä ei tule mitään hyvää.
VastaaPoistaJa sitten meillä on keskuudessamme kanssakulkijoita, jotka tekevät kissille tällaista:
VastaaPoistahttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000005907955.html
Millainen ihmisoletettu tuollaista tekee ja ennen kaikkea miksi? En tiedä, mutta jos pyydettäisiin arvaamaan, veikkaisin sen liittyvän tähän ilmiöön ja sen lieveilmiöihin:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005907565.html
Kissojen saalistuskyvyistä ja sosiaalisuudesta ihmisiä kohtaan tuli mieleen muisto teinivuosiltani. Meillä oli siihen aikaan kaksi narttukissaa: vanhempi harmaa, hiukan töhö tapaus, sekä tämän tytär, pikimusta diiva, joka huolti turkkiaan, ulkonäköään ja kynsiään minkä ehti - sekä peilaili itseään piirongin peilistä, että kaikki on tiptop. Tämä musta kaunotar oli terävine kynsineen myös armottoman tehokas saalistaja. Eräänä kesäkuun aamupäivänä tuo nuori musta oli ajanut kyykäärmeen pihaan ja lopulta, kolmen vartin akrobaattisia sivuhyppyjä sisältäneen kamppailun jälkeen äitini nähden teki siitä lopun. Äitini tietysti kehumaan kovasti. Sattui vanhempi kissadaami näkemään tämän episodin ja kehuamisen, ja painoi äitini sanat sydämeensä: mamma taitaa arvostaa eksoottisempaa riistaa.
VastaaPoistaSeuraavana aamuna äitini, varhain herättyään, koetti päästää tuota kissaa tämän tavan mukaan sisään. Kissa oli kuistilla, mutta ei suostunut sisälle, vaan kyöräsi äitini väkisin kuistille tarkemmin katsomaan. Oli aamuyön nurmelta napannut varsin kookkaan rusakonpoikasen, ja raahannut sen kovalla työllä kuistimme alarappuselle. Esitteli mammalle ylpeänä saalistaan. Äiti reagoi naiselliseen tapaan, ja alkoi torua kissaraukkaa, mistä tämä oli viikon verran varsin masentunut. Eipä osu armo aina kissankaan logiikan mukaisesti.
Terv. Achtung
Kissoissa on erityisen hienoa niiden asenne: sanotaan: it`s not the size of a dog in a fight but the size of fight in a dog ja ko sanonta sopii vielä osuvammin kissoihin, sillä ei ne osoita pelkoa vaikka vastustaja olisi kuinka kookas.
VastaaPoistaKissat, haulikko ja loukut/revolveri pienesivät supi-kantaa merkittävästi omalta tontiltani ja lähialueelta mutta viime vuonna niille tuli sukupuutto. Sellainen isompi kissi alkoi pyöriä tässä nurkilla ja keväällä se teki lopuistakin idän otuksista selkoa saatuaan pennut.
Tuon johdosta kyseinen ilves pentuineen sai rauhoituksen koska emme me metsästäjät saaneet kuin pienen loven tuohon supi-populaatioon kun taas rouva ilves lapsineen suoritti riistanhoitotyön puolestamme.
Omat kissit eivät ulos menneet niinä päivinä kun ilves pyöri tontilla. Se kun noiden kissaeläinten sukurakkaus on oma olematon lajinsa.
-Tvälups-
Tervehdys Qroquius Kadille, Achtungille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: En lähde veikkaamaan tekijää mutta totean että sille voisi repiä uuden ja huomattavan suuren persereiän.
Achtung & Tvälups: Kiitos jaetuista muistoista.
Tuo tvälupseerin kertoma supintappajakissa on aika otus. Täälläpäin ei supeja ole näkynyt, mutta epäilen että Vösse tekisi u-käännöksen sellaisen nähdessään. Aikuinen supi on sentään ison kissan kokoinen. En epäile pätkääkään että kissa vastaan supi -matsissa pienempikin kissa voittaisi sata kertaa sadasta, kissa on niin ketterä ja supi kömpelö. Kissa ei kuitenkaan sitä tiedä, näkee vain kokoeron. Vösse on melkoinen jyrsijäloukku, mutta luulen että supit jäisivät pyytämättä. Niin ja kuten Achtung huomasi, tyttökissat - kuten Vösse koostaan huolimatta - ovat ahkerampia saalistajia. Eipä tuo muuten ole lintujakaan sitten pentuajan pyytänyt muuta kuin ehkä pari kertaa vuodessa, oppi että torutaan sellaisista saaliista. Hiiriä ja myyriä tulee säännöllisesti (no niin, nyt se käveli juuri luukusta sisään mutta tällä kertaa ilman saalista) mutta varsinainen saalistuskausi on keväällä lumien sulettua ja toinen syksyllä ensipakkasten tultua, jolloin otukset liikkuvat enemmän ja niitä ilmestyy joskus useampia per päivä. Yleensä on hiljaisempaa, kun lähimaasto on aika lailla putsattu.
VastaaPoistaTervehdys, Jaska. En ole koskaan nähnyt kun kissa ja supikoira tappelee mutta oletan että kissat eivät tosiaan kovin vähällä supikoiran kimppuun käy. Sinänsä kissahan pystyy tappelemaan menestyksellä koirienkin kanssa.
VastaaPoistaYhdellä sivustolla kuulin tapauksesta missä kertojan kissat (jep joukkovoima oli poikaa) olivat ajaneet karkuun ja tappaneet ketun. Oli semmoisia maatalon ulkokissoja ja yhdellä niistä pentue mistä kettu havitteli lounasta. Tässä tapauksessa vaan nuo muuten melko viileästi toisiinsa suhtautuvat otukset poistivat uhan päiviltä joukkovoimalla. Kuulemma melkoinen mekkala ja rytinä, ja sitten katit palasivat pihaan raahaten kuollutta kettua. Ja kettu kyllä on jo kelpo tappelija kun sille päälle sattuu.
VastaaPoistaTervehdys, Jani. Yleensähän kissit ovat yksinäisiä saalistajia mutta en epäile tapausta ollenkaan. Kissit kun ovat varsin fiksuja otuksia.
VastaaPoistaMyöhässä tulee tämä kommentointi, mutta mikä Kissamies minä olisi jos tätä en kehuisi? Mahtava tarina, josta tulee eräs rakas kattivainaa mieleen, joka oli erinomainen metsästäjä. Vanhoilla päivillänsäkin sai kiinni rusakoita ja piti myös huolta isäntäväen metsästystaidoista tuomalla välillä taloon eläviä päästäisiä kaapin takaa pyydystettäväksi. Norjalainen metsäkissa sekin, mutta vähän sekarotuinen ja ei mitenkään iso.
VastaaPoistaTervehdys, Kissamies ja kiitokset. Kissathan ovat luontaisia metsästäjiä. Jotenkin käy sääliksi niitä kaupunkikissoja jotka elävät neljän seinän sisällä koko ikänsä. Kai ne siihen tottuu mutta viihtyvätkö todella? En osaa sanoa.
VastaaPoistaNo ihan fucktantarkistusta Ykä.
VastaaPoistaValkoinen koirani joutui jonkun kerran hankauksiin vieraan kissan kanssa. Joka kerta elinaikaodote mirrille on ollut v ja u välisen lausahduksen mittainen. Omat kissani (yksi heistä on vaimoni Mirri) ovat koirieni sydänystäviä, toki nokkimisjärjestys aina selkeä.
Viimeiset tulokkaat perheeseeni ovat valkeita ja pieniä kuten minäkin, mutta:
https://www.youtube.com/watch?v=PcCOQSgaXt0