HYVIEN IHMISTEN HIRMUVALTA

Tulipahan täälläkin törmättyä tähän arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtaman työryhmän suositukseen ”vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi” josta uutisoi Helsingin Pravda. Otteita suosituksesta:

Vihapuheen syyteoikeutta halutaan laajentaa niin, että syyttäjä voisi nostaa syytteen ilman asianomistajan vaatimusta.

*

Vihapuheella tarkoitetaan esimerkiksi ilmaisua, joilla levitetään tai lietsotaan suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Se voi kohdistua monesti esimerkiksi etniseen taustaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta liittyä myös esimerkiksi virkatoimiin.

Tässäkin asiassa on merkityksellistä että asianomistajarikoksen ulkopuolelle syyttäjän päätettäväksi vaaditaan jotain, jota ei ole määritelty. Viha? Kuinka viha määritellään? Mutta seuraava lainaus uutisesta selvittää asian tarkemmin:

Vihapuhe voisi olla virallisen syytteen alainen työryhmän mielestä ainakin silloin, kun henkilö on joutunut vihapuheen kohteeksi virkatoimiensa, työtehtäviensä tai luottamustehtäviensä hoitamisen vuoksi.

Ammatin takia vihapuheen kohteeksi joutuvat työryhmän raportin mukaan esimerkiksi virkamiehet, journalistit, tutkijat, taiteilijat, luottamushenkilöt ja papit.

Edelleenkään ei vihaa määritellä mutta viesti on selvä. Halutaan blankopykälää jossa vallitsevan järjestelmän arvostelu kriminalisoidaan. Eli asia suomennettuna: Meillä on sekä poliittisessa koneistossa, virkamieskoneistossa, evlutkirkossa, yliopistoissa, kaikenkarvaisessa taide-elämässä ja erityisesti valtamediassa huomattava määrä utopistisen ideologian – joko ihan tosissaan tai sitten uraansa edistäen – omaksuneita ihmisiä jotka halutaan rangaistuksen uhalla nostaa kaiken arvostelun yläpuolelle. Vaikka juuri he ovat omalta osaltaan vastuussa haittamaahanmuuttajien suomalaisiin kohdistamasta niin väkivalta- kuin seksuaalirikollisuudesta kuin myös kyseisen haittamaahanmuuttajaporukan suomalaisille aiheuttamasta järkyttävästä taloudellisesta rasituksesta.

Onhan selvää ettei tämäkään työryhmä pidä tähtäimessään jotain kuolaturpaista öykkäröintiä vaan perusteltua arvostelua jolla selkeästi osoitetaan ne kansakunnalle kalliit ja vaaralliset virheet joita tuo yllämainittu aateliasemaa itselleen haluava porukka on tehnyt. Porukka, joka pyrkii suojaamaan omaa utopiaansa ja asemaansa majestettirikospykälän turvin.

Pelottavaa vaan on se, että kyseisen työryhmän vaatimukset saavat seuraavan hallituksen laukeamaan housuunsa ja ne tullaan saattamaan voimaan. Eli rautalangasta väännetynä: määrittelemätön rikos määritellään yleisen syyttäjän alaiseksi rikokseksi. Täysin syyttäjän tulkinnan mukaisesti. Ja tulkitsijoitahan löytyy. Järjestelmällä tuetaan hyvien ihmisten hirmuvaltaa.

Sillä Hyviä Ihmisiähän he ovat. Ainakin omasta mielestään. Niin kuin oltiin aikanaan DDR:ssäkin.

Osa on sitä tosissaan. He todella uskovat monikultturistis – äärifeministis – ilmastohysteriaepistolaan. Uskovaisen voimalla ja tunteella. Ja loukkaantuvat aidosti arvostelusta. Sillä he ovat Hyviä Ihmisiä ja Niinqu Oikeassa.

Osa ei varsinaisesti usko, mutta itselleen valehteluhan on taiteenlajeista yksi suurimpia.

Osa ei usko ollenkaan mutta he ymmärtävät – niin kuin aikaisemmissakin totalitaarisissa järjestelmissä – että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. He ovat tämän hyvien ihmisten hirmuvallan tärkeimpiä työntekijöitä. Työntekijöitä joita oli niissa aikaisemmissakin hirmuvalloissa. Nekin järjestelmät olivat aina oikeassa ja hyvien ihmisten johtamia. Ne kaikki pyrkivät hävittämään pois sen vaarallisen syövän, jonka mielsivät suurimmaksi uhkaksi omalle utopialleen ja yhteiskuntajärjestykselleen.

Sen syövän nimi on ajattelu.

Järjestelmän arvostama kansalainen. Hän ei ajattele. Hänellä ei ole mielipidettä.