Jatketaan tuumailua siitä vuoden 1985
liikekannallepanosta ja mahdollisesta rähinästä jota ei onneksi koskaan tullut.
Niin kuin aikaisemmissa osissa on käynyt ilmi, oli valtiomme halukas kaikesta
huolimatta panemaan hanttiin käytössään olevin keinoin sekä maalla että
rannikoilla. Mutta toki PV tiesi myös sen että se vanha vainooja, kavala
kauhea, on kiivas kiukkuinen ja julma hirmuinen myös ilmassa. Siksi siihenkin
varauduttiin sillä mitä käytössä oli. Ilmapuolustushan jakautuu kahteen pääosaan.
Ensimmäisenä käydään läpi sen ajan ilmatorjunta.
Silloisen Suomen ilmatorjunnan kovin ja
pisimmälle yltävin nyrkki oli Ilmatorjuntaohjus
79 eli neuvostoliittolainen Isajev
S-125 Petšora joka tunnettiin myös NATO:n nimellä SA-3:
Max torjuntaetäisyys 35 km
Max torjuntakorkeus 18 km
Nopeus mach 3 – 3,5
Taistelukärki 60 kg
Allekirjoittanut muistaa kuinka joku
lehti otsikoi ohjusten saamisesta Suomeen vuonna 1979 että ”Suomesta tuli ohjusmahti”. Otsikko oli lievää huomattavasti
suuremmin liioiteltu sillä näitä ohjuksia oli ehkä patteriston (18 yksikköä)
verran ja ne olivat tarkoitettu lähinnä Helsingin puolustukseen. Se ei maata
vielä ohjusmahdiksi tee.
Vuotta aikaisemmin Suomeen oli hankittu
kevyempiä neuvostoliittolaisia Strela-2M
olkapääohjuksia (Ilmatorjuntaohjus 78,
Naton nimitys SA-7) joitten kohteena olivat
helikopterit ja huonotuuriset rynnäkkökoneet. Laukaisulaitteita
hankittiin 122 kpl ja niihin oli varattu 1.091 ohjusta:
Max torjuntaetäisyys 4,2 km
Max torjuntakorkeus 2,3 km
Nopeus mach 1,75
Taistelukärki 1,15 kg
Siinäpä se ohjuskalusto sitten olikin. Ei
ollut vielä Igloja, ei Crotaleja, ei Bukeja, ei ASRADeja, ei Stingereitä eikä muitakaan. Ammusilmatorjunnassa käytössä puolestaan
oli – niin kuin muissakin aselajeissa – huomattavan paljon kakkosrähinän
aikaista kalustoa mutta silti sinänsä toimivaa kalustoa. Määrällisesti yleisin
it-tykki oli ja on edelleenkin kuitenkin tuoreempi neuvostoliittolainen ZU-23-2 (suomalaisittain 23 ItK 61-2 ) eli tuttavallisemmin Sergei joita PV:lla oli tuolloin
käytössään huomattavat 700 kpl:
Max torjuntaetäisyys 2,5 km
Teoreettinen tulinopeus 2 x 1000
laukausta/min
Toiseksi yleisin it-tykkityyppi oli
maailmalle hyvin laajalle levinnyt ja jo ennen kakkosrähinää suunniteltu
ruotsalainen Boforsin 40 ItK 38
joita vuonna 1985 oli käytössä 300 kpl:
Max torjuntaetäisyys 2,5 km
Teoreettinen tulinopeus 120
laukausta/min
Yleinen it-tykkimalli oli myös
suomalainen Aimo Lahden aikanaan suunnittelema pst-kivääri ”Norsupyssyyn”
perustuva kaksiputkinen 20 ITK 40 VKT
eli ”Vekotin” joita oli varastossa vielä 200 kappaletta:
Max torjuntaetäisyys 2,5 km
Teoreettinen tulinopeus 2 x 700
laukausta/min
Käytännön tulinopeus 2 x 250
laukausta/min
Hyvin yleinen tykkityyppi oli tuolloin
laivaston ja merivartioston sekä merivoimien ottokaluston suojaamiseen varattu
tanskalainen 20 ItK 39 Madsen joita
oli käyttöön varattuna kaikkiaan 217 kpl:
Max torjuntaetäisyys 2,1 km
Käytännön tulinopeus 200 – 250
laukausta/min
Kehittyneempää tutkaohjattua
ammusilmatorjuntaa edustivat sveitsiläinen 35
ItK/57 Oerlikon + Super-Fledermaus tulenjohtolaite:
Sekä neuvostoliittolainen 57 ItK/60:
Näitä tykkimalleja oli tosin vain neljä
kappaletta kumpaakin. Raskaammassa ammusilmatorjunnassa oli vielä käytössä 88 ItK/37 RMB ja 88 ItK/37 RMBK "Rämäpää” joita oli 90 kappaletta:
Melkoinen määrä it-tykkikalustoa oli
siirretty rannikkopuolustuksen käyttöön (niin kuin tuossa vaiheessa nuo
Rämäpäätkin) mutta niistähän oli puhe aikaisemmassa osassa. Mutta olihan
tuolloin vielä käytössä myös sarjatulelle muunnettu ”Norsupyssy” eli 20 it
kiv/39-44 Lahti:
Muuta it-tykkikalustoa:
20
ItK/30 ja 20
ItK/38 (BSW, Gustloff): 190 kpl
20
ItK/35 Breda: 79 kpl
40
ItK 36-59: 100 kpl
Nämä
olivat jo aikaisemmin mainittuja 40-millisiä Boforseja. 1960-luvulla osa noista
tykeistä modernisoitiin mm. uusimalla niiden laskimet ja moottoroimalla ne, jolloin
syntyi ns. Galilei-Bofors.
Panssarijoukoilla oli sitten käytössään
kaksitoista kappaletta neuvostoliittolaisia 57 ItPsv ZSU-57-2-vaunua. Vaunun runko pohjautuu
T-54-panssarivaunuun mutta siinä on yksi telapyöräpari vähemmän ja ohennettu
panssarointi:
Paino: 28,1 tonnia
Miehistö: 6
Aseistus: 2 x S-68 57 mm it-tykki
Tulinopeus: 2 x 105 – 120
laukausta/min
Ja sitten siirrymme ilmatorjunnasta
ilmavoimiin. Siihen aikaanhan Suomi vielä kiikkui idän ja lännen välissä
näennäisen puolueettomana joten hävittäjäkoneet hankittiin tasapainoilun vuoksi
sekä idästä että lännestä (siis käytännössä Ruotsista). Ajatus amerikkalaisten
hävittäjien hankkimisesta olisi käynyt hyvästä vitsistä. Ilmavoimien haluaman
Mirage III-hävittäjänkin oston estivät ne yleiset syyt. Yleisin hävittäjätyyppi
vuonna 1985 oli Saab 35 Draken joita
oli käytössä kaikkiaan 36 kappaletta Lapin lennostossa ja Satakunnan
lennostossa:
Nopeus: Mach 2.0
Aseistus: 2 x 30 mm M-55 ADEN tykkiä
ja neljä tutka- tai infrapunaohjusta tai 2.900 kilon muu asekuorma (pommeja,
rakettikasetteja)
Ja tasapuolisesti sitten toinen
hävittäjätyyppi oli tuolloin neuvostoliittolainen MiG-21bis joita oli käytössä kaikkiaan 26 kappaletta Karjalan
lennostossa:
Nopeus: Mach 2.05
Aseistus: yksi 23 mm
GSh-23L-tykki sekä neljä tutka- tai infrapunaohjusta tai 2.000 kilon muu
asekuorma (pommeja, rakettikasetteja)
Vielä tuohon aikaan varastossa olivat
myös MiG-21F-hävittäjät mutta sitä
en osaa sanoa oltiinko niille suunniteltu enää mitään varsinaista käyttöä sillä
nehän olivat jo pahasti vanhentuneita päivähävittäjiä. Voi tosin olla että
niillekin – niin kuin muillekin koneille – oltiin varattu jonkunlaista rynnäköintikäyttöä
sillä ilmavoimilla oli vielä tuolloin varastoituna kaikkia sotaan tarvittavia
sirpalepommien kuoria ilmavoimien asevarikoilla tonneittain. Tarvittavat
räjähdysaineet ja sytyttimet olivat erikseen varastoituina. Näistä luovuttiin
1990-luvulla ja ilmavoimat menettivät pommituskykynsä pariksikymmeneksi
vuodeksi.
Rynnäköintitehtävät olisivat tapahtuneet
nopeina matalalta suoritettuina iskuina vihollisen sekä maihinnousuja että
maahanlaskuja vastaan. Näihin iskuihin olisi todennäköisesti osallistunut myös
nykyisinkin käytössä oleva BAE Hawk Mk
51-harjoitushävittäjä:
Nopeus: Mach 0.88
Aseistus:
Infrapunaohjukset (Suomessa
AIM-9P, AIM-9J tai R-60)
30 mm Aden-tykki
Pommit
Rakettikasetit (Suomessa 68 mm
SNEB-raketit Matran rakettikaseteissa)
Kuorma 680 kg – 3 084 kg
Hawkeille oli – ja voi olla vieläkin – suunniteltu
myös rajoitettuja ilmataistelutehtäviä vihollisen helikoptereita ja
rynnäkkökoneita vastaan.
Ja kyllä, Suomen ilmavoimien kirjoissa
oli vielä vuonna 1985 myös vanhat Fouga
CM.170 Magister-harjoitushävittäjät.
Ehkä niillekin oltiin suunniteltu jonkunlaista rynnäköintitoimintaa. Kun
tappelee isompaa ja vahvempaa vastaan henkensä edestä niin kaikki käytössä
oleva kelpaa:
Nopeus: 650 km/h
Aseistus:
Kaksi 7,5 tai 7,62 mm konekivääriä
Pommeja tai rakettikasetteja (max
140 kg)
Nuo rynnäköintitehtävät olisivat olleet
tietysti vaikeita ja vaarallisia kaikille konetyypeille mutta erityisen
vaikeita ne olisivat olleet kyseisille Fougille. Maihinnousun / maahanlaskun
juuri hetkeä aikaisemmin tehnyt vihollinen ei tietysti olisi saanut vielä
puolustustaan täyteen järjestykseen mutta neuvostojoukoilla oli kuitenkin käytössään
aina hyvin vahva sekä ammus- että ohjusilmatorjunta.
Fouga-kuskilla olisi ollut siinä
tilanteessa pirunmoinen reissu. Lennä puidenlatvoja hipoen, toivoen ettei
vihollisen hävittäjän tutka hoksaa sinua, kylvä varsin pieni asekuormasi,
roiski samalla konekiväärien vyöt tyhjiksi toivoen että ne osuvat johonkin
olennaiseen ja lennä karkuun. Toivoen ettei vihollisen ilmatorjunta osu,
varsinkin kun kyseisissä Fougissa ei ollut heittoistuinta. Rynnäköintitehtävissä
matalalla lentäessä osuma tiesi käytännössä varmaa kuolemaa. Sen aikaisia lämpöhakuisia
ohjuksia saattoi pyrkiä hämäämään lentämällä päin aurinkoa tai kesällä kohti
paljaita kallioita tai järven/merenselkää. Mutta varsin ontto olo
Fougakuskeilla varmasti olisi ollut lennolle lähtiessään. Mutta niin kuin tuli
todettua ei köyhällä ole vaihtoehtoja ja käyttiväthän suomalaiset talvisodassa
vielä ikivanhoja Blackburn Riponeja jotka Englannissa olivat jo museotavaraa ja
joitten sotakäytöstä välirauhan aikana Suomessa vierailleet englantilaiset
lentäjät totesivat että ”voi hyvä Luoja”.
Muuta varsinaista taistelukonekalustoa
ei Suomella silloin ollut mutta esitellään vielä hieman muuta kalustoa.
Ensimmäisenä kuljetushelikopteri Mil
Mi-8 joita oli käytössä kaikkiaan yhdeksän kappaletta:
Miehistö: 3
Matkustajia: 24
Kuljetuskyky: 3000 kg
Lentonopeus: 250 km/h
Lentomatka: 450 km
Kiinteäsiipisistä kuljetuskoneista vanha
uskollinen DC-3 oli jäänyt vuotta
aikaisemmin eläkkeelle (joskaan en tiedä oliko sillekin vielä hätätilassa
vuonna 1985 joitain suunnitelmia) ja uutta konekantaa edusti hollantilainen Fokker F.27. Näitä oli ilmavoimilla
kolme ja Finnairilla toiset kolme:
Miehistö: 2
Matkustajat: 44
Matkalentonopeus: 483 km/h
Lentomatka 1.468 km
Vuonna 1985 ilmavoimilla oli myös
käytössä kolme kappaletta Gates Learjet
35-konetta. Näillä koneilla oltaisiin tosipaikan lennetty kuljetuslentoja
sekä suoritettu merivalvontaa:
Tietenkin Suomessa oli sitten –
erityisesti Finnairilla – huomattava määrä siviililentokalustoa joka oltaisiin
pakko-otettu käyttöön. Kuinka niitä oltaisiin sitten käytetty on sitten oma
kysymyksensä. Epäilemättä suuret Finnairin koneet olisivat hakeneet kaikenlaisia
tarvikkeita Pohjanlahden yli Ruotsin puolelta sillä vuoden 1985 tilanne
Neuvostoliiton meriylivoiman vuoksi oli sellainen, että Suomen kauppamerenkulku
Pohjanlahtea ehkä lukuunottamatta olisi kärsinyt lievää suurempia häiriöitä.
Mainitaan vielä yksi kone joka ei olisi
enää ehtinyt vuoden 1985 liikekannallepanoon vaan joka siirtyi eläkkeelle
muutama vuosi aikaisemmin eli neuvostoliittolainen Iljushin Il-28. Kone on mielenkiintoinen nimenomaan sen vuoksi että
Pariisin rauhansopimushan kielsi Suomelta varsinaiset sisäisillä
pomminripustimilla varustetut pommikoneet mutta kyseiset Iljushinit joita
Suomella oli neljä kappaletta olivat kyllä ihan puhdasverisiä pommareita. Niitä
vaan käytettiin Suomessa maalinhinaus- sekä merivalvontatehtävissä. Oliko
suomalaisissa Iljushineissa ollenkaan sisäisiä pomminripustimia on sitten
toinen kysymys. Jos joku lukijoista tietää paremmin niin otan infoa mielelläni
vastaan.
Fiktion puolella eli Arto Paasilinnan
kirjassa Operaatio Finlandia joka käsitteli fiktiivistä Suomen ja Ruotsin
välillä vuonna 1977 käytyä sotaa nämä neljä Iljushinia saivat aikaan erittäin suurta
tuhoa Ruotsin Uumajassa ja Holmsundissa. Ruotsin tunnuksilla varustettujen
suomalaisten Drakenien suojaamat pommikoneet tuhosivat totaalisesti Svenska
Cellulosa AB:n sellutehtaan, lamauttivat pitkäksi aikaa sähköverkon suurelta
alueelta ja ehtivät vielä terroripommittaa Uumajan keskustaa aiheuttaen
kymmenien siviilien kuoleman. Koska kyseisten koneitten maksimipommikuorma on
vain 2.500 kiloa ja koneet olivat silloin jo kovasti vanhentuneita sekä Ruotsin
silloinen ilmapuolustus erittäin tehokas niin kyseisessä fiktiivisessä hyökkäyksessä
on ollut mukana ehkä lapinlisää mutta sehän fiktiossa toki sallitaan.
Varmaankin vuonna 1985 niin ilmatorjunta
kuin ilmavoimat olisivat panneet muitten aselajien ohella täysillä hanttiin
vaikka neuvostoarmeija vaikutti silloin totaalisen ylivoimaiselta. Ilmavoimien
uroteoista viime rähinän aikana on kerrottu laajalti mutta ilmatorjunta taas on
ollut vähän unsung hero. Sen vuoksi kannattaa muistuttaa että ilmatorjunta
pudotti talvisodassa 314 ja jatkosodassa 1.031 viholliskonetta.
Lisäksi tulee muistaa suomalaisen
ilmatorjunnan suurin voitto eli vuoden 1944 helmikuussa vihollisen
kaukoilmatoimintajoukot yrittivät kolmeen kertaan muuttaa Helsingin
rauniokasaksi. Kolmessa erillisessä hyökkäyksessä vihollisen koneita oli
vähimmillään 406 ja enimmillään 929. Ainekset totaaliseen tuhoon siis oli mutta
ilmatorjunnan kehittyneillä ampumamenetelmillä sekä radiotiedustelun
toiminnalla yritykset estettiin joka kerta. Samaan aikaan kun saksalaisia
kaupunkeja pommitettiin tulimyrskyjen tuhoamiksi soraläjiksi.
Kuvassa ”Rämäpää” tekee sitä
minkä parhaiten osaa eli torjuu vihollisen hyökkäyksen ja pelastaa siviilien
henkiä.
Kunniaa ilmapuolustukselle. Niille
ilmapuolustuksen miehille (ja tietysti myös naisille ilmavalvonnassa) jotka
joutuivat sotimaan ja niille joitten ei tarvinnut. Menneille, nykyisille ja
tuleville. Sekä kiitos Taisteluvälineupseerille avusta kirjoitukseen jälleen
kerran.
"Vuonna 1985 ilmavoimilla oli myös käytössä kolme kappaletta Gates Learjet 35-konetta. Näillä koneilla oltaisiin tosipaikan lennetty kuljetuslentoja sekä suoritettu merivalvontaa"
VastaaPoistaOli? Nämä 1982 hankitut koneet ovat yhä käytössä.
https://ilmavoimat.fi/kalustokuvastot
Mitä Hawkiin tulee, sillä tosiaan oli 80-90 -luvuilla hyvinkin ajateltu SA käyttöä. Sille oli syynsä, miksi niitä hankittiin yli 50 kpl, vaikka koulutustarve olisi hoitunut vähäisemmälläkin määrällä. No, toki siinä oli ehkä sekin, että sillä oli paljon halvempi lentää kuin DK- ja MG-kalustolla. Mutta
HW:n yksi isoimmista puutteista operatiivisessa toiminnassa on, että sillä ei ole omaa tutkaa.
Lentäjiä koulutettiin reilusti yli tuplasti mitä ilmavoimien tarve oli.
VastaaPoistaTyöllistyminen kävi sitten näppärästi Finnarin kautta niille joiden lentäjänura oli käydä lyhyeksi ilmavoimissa. Jos hyökkäys tuli idästä olisi Ruotsista saatu ostettua lisää Drakeneita ja jos lännestä niin idästä sitten MiG-21:iä.
-Tvälups-
Jyrki Laukkasen mukaan MiG-21F-13 omasi samat saavutusarvot kuin -BIS versio. Lisääntynyt työntövoima kompensoitui isommalla painolla. 500 litraa enemmän polttoainetta, enemmän aseistusta ja varustusta. F13 oli kuulemma parempi lennettävä. Jyrkin esittely Drakenista ja Migeistä:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=s6WhtSNgAV0
Timppa
Tervehdys AaJiille, Taisteluvälineupseerille ja Timpalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAaJii: Joo, toki se on nykyisinkin käytössä. Hawkeilla olisi (edelleenkin?) sinänsä ollut saunaa rynnäkkökoneita vastaan sillä niitten ilmasta ilmaan-ominaisuudet eivät ole kovin kaksisia.
Tvälups: Tässä käsityksessä olen minäkin. Veikkaisin, että Ruotsin varaan ei nykyisin enää lasketa. Ja tietysti ruotsi Gripen on suomalaisille vieraampi konetyyppi. Sen puikkoihin ei noin vaan hypätä.
Timppa: Kiitos linkistä. Bis-version etunahan oli parempi tutka.
Tere. Näitä on mukava lukea, saa tämmöinen "kivääriheitinmieskin", näin vuosien jälkeen tietoa, että milaisilla eväillä oltiin liikkeellä, tuli se vihulainen mistä hyväjään. Yksi siellä on tuttu pyssy, tai tuttu ja tuttu, vanhempi veli li aikoinaan Hyrylässä it:ssä. Kehui olleen oikeinkin miestä kun pääsi Lohtajalla Oerlikonilla Iljusinin vetämää pussia ampumaan. Eikä kuulemma paukkuja säästetty. Oli siellä muitakin isoja pyssyjä ollut, vaan ne kai oli Hyrylään jemmattu tsadin ilmatorjuntaa varten ne sveitsiläiset.
VastaaPoistaMulla lukee passissa että ensteks paras lääkintämies, tokaksi sitten se kiväärinheittäjä.
Lääkintämieskurssilla kertoi itse mukana ollut vanha soturi, arvuutteli meillä mopoilla sitä, että kuinka vanhaksi keskimäärin elää lääkintämies, kun rähinä alkaa. Kuulemma keski-ikä on noin vajaa minuutti. En tiedä tohon sanoo, vaan kaiketi ne on sen tutkineet. Yhtä kaikki, kiitos Ykä näistäkin jutuista. Ja myös tvälups, kiitos asiantuntevista kommenteista.
Huru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko ja kunniaa myös lääkintämiehille. Niin lääkintä- kuin muukin huolto olisi sinänsä oma kirjoituksen aihe mutta minulla ei siihen tieto oikein riitä. Noita arvuutteluja hengissäsäilymisen kestosta oli meilläkin ja kuulemma etulinjan tulenjohtomiehellä se olisi ollut 3 ja puoli minuuttia. Eiköhän sieltä joku kumminkin olisi hengissä selvinnyt.
VastaaPoistaVarmaankin hengissä selvisi, tämäkin meidän arvuuttelija. Aikanna Kouvolan aseman montussa, siellä alakerrassa oleva kuppila, olsikohan ollut Siipipyörän, satuin luvallisella vapaalla päiväsaikaan ollessani törmäämään muutamaan mieheen, veteraaniin. Siitäpä jostain Kouvolan ympäristöstä olivat kertomansa mukaan, siellä rähinässä siipeensä saaneita kaikki. Siinä kun selvisi, että mie olen lääkintämies nouis yksi pöydästä ja komensi kaikki tiskille, hän maksaa. Pöytään takaisin tultua kertoi olevansa velkaa lääkintämiehille henkensä. Olivat hänet raahanneet naapurin tykistökeskityksestä enemmän kuolleena kuin elävänä omien linjojen taa ja hoitoon. Se tuon tapauksen pääpukari oli edellisviikolla kuulemma vanhoihin sotavammoihin menehtynyt lääkintämies. Arvaappa kuka tarjosi seuraava kierroksen?
VastaaPoistaMiehet tekivät silloin sellaisen teon, että minäkin nyt voin naputella näitä koneen näppylöitä täällä lämpimässä.
Asento! Lakki päästä! Jääkärimrssi!
Huru-ukko
Pyssyjä ne on ohiampujienkin pyssyt.
VastaaPoistaEnsimmäinen mainittava it-ohjus suomessa ei ollut Isajev S-125 Petšora vaan engelsmannien Bloodhoud (tms.) jonka mallia voi käydä Museo Militarian tykkipihalla ihmettelemässä hämeenlinnassa, linnan kasaramilla. Ohjus oli siis harjoitusohjus mutta kovasti mielenkiintoisen näköinen. 60-luvun lopulla semonen oli Hyrylässä koulutuskäytössä. Sukulaismies oli kovin polleaa poikaa, oikea ohjusmies. Ei mikään nahjusmies.
Nuo Petšorat tulivat kuljetusajoneuvoineen kaikkineen, autojen kyrillisiä kirjaimia vilisseet rekkarit herättivät hieman keskustelua. Ihan syystä mielestäni.
Petšorat toimittivat rämäpäät lopullisesti pois ilmatorjunnan kirjoilta. Rantapyssylle toki kelpasivat, niin kuin muukin museokalusto. Ja sopivat hyvin laivojen rei'ittämiseen.
Strela-2M olisi ollut rynnäkkökoneille varsinainen pain in the ass. Ihan sananmukaisesti, kiukutti se kyllä IT-kapiaisiakin. Kun oli opetettu vuosikymmeniä, että poistuvaa konetta ei ammuta vaan vain lähestyvää. Strela-2M:n hakupää kun ei muistaakseni lukitu lähestyvään mainittavan varmasti. Poistuvan koneen suihkumoottorien hehkuun se lukittuu oikein hyvin.
ZU-23-2 oli hankintansa aikoihin todella moderni ase, edes kaikilla neukkulan joukoilla ei sitä vielä ollut käytössä. Hankintaretkueessa ollut Ahti Lappi muisteli isäntien olleen ihmeissään, että mistäs tsuhnat osasivat mokomaa edes kysyä.
Mahtinsa sergei näytti ihan ekalla Lohtajan ampumaleirillään. Muut tykit saivat lähiosumia ja yksittäisiä reikiä maalipussiin, sergei repi ekalla sarjalla pussin riekaleiksi. Ja taas vanhoja partoja ketutti, ei tähdättyä, tarkkaa seurantatulta vaan estetulta. Rautaa taivalle niin, että maali törmää siihen. Kammottavaa kerettiläistä harhaoppia - ja tehokasta.
Irakissakin sergei näytti voimansa, tuotti eniten tappioita liittouman ilmavoimille. Ohjuksista ei ollut häirittyinä mihinkään. Mutta tsiljoona sergeitä kun tuuppasi rautaa taivaalle niin johonkin se rauta osui. Risteilyohjukset ottivat osumaa ja hävittäjätkin. Rynnäkkökoneet eivät voineet rynnäköidä matalalla vaan piti pudotella laserohjattuja pommeja korkealta.
40 ItK 38 aka 40 mm lvakan m/36 täytti 50 vuotta 1986. Uutta tykkiä mainosti -36 Bofors suunnilleen:"yksi osuma takaa, että kone ei enää sodi" sama piti paikkansa myös -86. Ei mikään turha värkki. Muistaakseni Tampellan piti tehdä näitä lisenssillä muttei ehtinyt - oli muutakin askaretta - ja suomeen tuli vain "ruotsalaisia" tykkejä. Ainakin 52 niistä oli MAVAG:in tekemiä. MAVAG on Unkarin VR:n konepaja. Tähtämenä oli kumminkin ruåttalainen tähtäin ei 34/38 M Juhaz-Gamma Loelemkepzo - oli muuten sodan paras ilmatorjuntatähtäin. Unkarilaiset ei sitä myyneet kuin omilleen. Pahus.
Pyssymies
20 ITK 40 VKT on Boforssin ikätoveri muttei läheskään niin menestyksekäs. SA ei ostanut montaa, myytyä ei saatu (saanut?), eikä VKT tehnyt kovin montaa. 20 ItK/30 ja 20 ItK/38 ja 20 ItK/35 käyttivät samaa 20mm Solothurn Lange patruunaa vekottimen ja Lahti 20 it kiv/39-44 kanssa. 20 ItK 39 Madsen käytti omansa. Nuo Nixmannien tykit sai muuten helposti purettua mieskantoisiin osiin, tykin voi kantaa vaikka katolle jos tarvis.
VastaaPoistaMutta olivatkos nuo 20 it kiv/39-44 vielä IT-käytössä vai palautettuna PSt-mallisiksi. Suurta hyötyä ei olis ollu kummassakaan roolissa - tarkuusaseena(antimateriaali-) olis ollut etevä.
35 ItK/57 Oerlikon + Super-Fledermaus oli kai mallina - tämmösiä olis, jos olis hynää. No, koulutettiin sillä toki ja tarjoitus taisi olla, ettöä niitä ostetaan jos alkaa näyttää pahalta.
57 ItK/60 vanhentui suunnilleen heti saavuttuaan. Panssaria vastaan sen ps-ammus kyllä puree yllättävän hyvin.
40 ItK 36-59 oli ihan toimiva peli, vanhahko ehkä. Bofors L70 olis ollu jo saatavilla. Rahalla. Ja BOFI olis ollut moderni. Ohjusveneissähän taisi jo olla Trinity.
57 ItPsv ZSU-57-2 oli päivätorjuntaan sopiva peli, korvasi sinänsä kunniakkaat 40/ITPSV:t - joka vaunulla ainakin yksi pudotus. Yö- ja huononsääntoimintaan eivät 57 ItPsv ZSU-57-2 olleetkovin loistokkaita. Taisivat odottaa modernisointia, sitä ei koskaan tullut, Marksman tuli.
Pyssymies
Fouga Magister konetta vaikkei siinä ollut kuin 2kpl kevyttä konekivääriä ja siivissä ripustin paikat Israelin ilmavoimat käytti kuuden päivän sodassa maataistelukoneena rynnäköintiin. Harjoitushävittäjä Hawk, vastaehdokkaana oli mm. Tsekkikone. Valinnan selvittyä NL:n kenraali totesi että teidänhän piti hankkia harjoitushävittäjiä eikä taistelukoneita. Lisäksi kun Hawkit hajautetaan valtateiden varsille vaihtaen tiheään asemapaikkaa tuottavat ne vihulaisille ongelmia. Ainakin osa lentotuntinsa lentäneistä F mallin Migeistä upgradetettiin muistuttamaan bis mallia harhautusyksilöinä tukikohdissa. Jos ihan oikein muistan niin saattoi sitä olla varikon nurkissa lähi-ilmapuolustukseen urkupyssyjäkin. Sellaisella olisi ölvi ampua kun neljällä raskaalla maximilla päästelisi vyöt kerralla läpi. Siihen aikaan kalustoa huollettiin ja säästeltiin pahan päivän varalle. Oliko vuonna 1955 vasta kun berdanit poistettiin no vertailun vuoksi Minnesotan vai Michiganin kansalliskaarti poisti 1940 sisällissodan jälkeiset gatlingkonekiväärit.
VastaaPoistaJännä miten 35mm Oerlikonilla on kaksi eri mallinimikettä? 35 ItK/57 tai 35 ITK 58
VastaaPoistaIT-Museon kertomaa:
>>AUTOMAATTIJAOKSET
35 ItK/57 Oe + Super-Fledermaus tulenjohtolaite
Sveitsistä 1960-luvun alussa ostetuissa automaattijaoksissa oli tulenjohtolaitteena Super-Fledermaus tutka-keskuslaskin ja tykkeinä kaksi 35 mm:n kaksiputkista ilmatorjuntakanuunaa. Tulenjohtotutka voitiin kiinnittää seuraamaan ilmamaalia automaattisesti. Keskuslaskin laski samanaikaisesti tykeille oikeat ampuma-arvot, joilla ohjattiin tykkien liikkeitä. Jaoksilla voitiin ampua jopa ilman tykkimiehistöä.
https://www.flickr.com/photos/34057640@N07/3953002871/in/photostream/
57 ItK/60 + RPK-1M1 tulenjohtolaite
Turun Ilmatorjuntapatteristo sai vuonna 1975 Neuvostoliitosta ostetun automaattijaoksen, jossa oli ajoneuvoon asennettu tutka-keskuslaskin RPK-1M1 ja neljä 57 mm:n tykkiä. Järjestelmässä oli omakonetunnistuslaitteet, tutkahäirinnän väistölaitteet, televisiojärjestelmä ja ilmamaalien simulointilaitteet. Automaattijaosten hankinnoilla korvattiin raskaat 88mm:n RMB-tykit. 57 mm:n automaattijaokset poistettiin käytöstä vuonna 2000.<<
Nikolait (jälkimmäinen järjestelmä) oli tarkoitettu Turun suojaksi ohjusten sijaan.
Pyssymies: Kyllä 20 It.Kiv M/39-44:t olisivat tehneet (ja edelleenkin tekevät) kipeää kuljetushelikoptereille ja veikkaan ettei tst-hekokaan ihan mieluusti niitä kahden sentin paukkuherneitä vastaanottele...
Niin ilmatorjunnan kuin kenttätykistön tykkimiehille opetettiin panssarivaunujen torjuntaa omalla tykkikalustolla. Melkoista harakirismi8ä tst-psv:n ollessa kohteena. Vaikkakin 23mm sarja repii kaiken antenniston, kuljetettavat materiaalit sekä prismat hajalle niin silti touhu hirvityttää! Sama kenttätykeillä: 122mm (H63) löytyy panssariammus mutta sen läpäisy kun ei pure nykyvaunujen etupanssariin. 130mm (K54) kranaatin isku-energia riittää siihen, että vaunussa sisälläolijoilla ei ole hyvä olla sen osuman jälkeen ja vaunukin jo kokee vaurioita. 152/155mm ammusten massa antaa samaa vaikutusta vaikka kranaatin lähtönopeus ei ylläkään 130mm tasolle.
Sitä mitä muuta kalustoa esim. ilmavoimilla olisi ollut laittaa kenttiensä lähi-ilmatorjuntaan voimme vain arvailla. Se on tiedossa, että kaikki "entinen lentävä" kalusto on saanut asekorjaamokehitetyt maajalustat ja niiden käyttöä on harjoiteltukin. Ilmavoimatkin poisti vasta 1986 vuoden jälkeen varauksestaan Aimo Lahden suunnittelemat 7,62mm ilmatorjunta- sekä tähystäjäkonekiväärit..!
-Tvälups-
Tervehdys Huru-ukolle, Pyssymiehelle, Patelle Pankavaarasta ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaHuru-ukko: Joo, jos lääkintämies raahaa aikuisen kokoisen jätkän suojaan tykistökeskityksessä ja paikkailee sitä siinä samalla niin ei voi kuin lätsää nostaa.
Pyssymies: Kiitos hyvistä lisäyksistä. Sitä 20 it kiv/39-44-pyssyä tuskin vuonna 1985 olisi enää käytetty minkäänlaisessa pst-roolissa kun sen pati oli vanhentunut jo jatkosodan aikaan. Mutta niin kuin tvälups tuumasi niin lentävälle kalustolle se olisi saattanut tehdä vielä kipeää.
Pate: Joo, niin käytti iipot ja vissiin vielä kohtuullisella menestyksellä. Sillä nelipiippuisella urkupyssyllä olis kiva kyllä päästä kerran kokeilemaan.
Tvälups: Kiitos hyvistä lisäyksistä.
Niin ei sen ammuksen tarvitse läpäistä panssaria jos se saa panssarin sisäpinnan pirstaloitua mikä on ilkeä tilanne tankin miehistölle.
VastaaPoistaNorsupyssyn luovasta käytöstä kertonee se kuinka amerikan mantereella joku pankkirosvo aukaisi sillä kassakaapin ja eikö tarina antanut aiheen elokuvalle. Hei muistakaapa "Paluu tulevaisuuteen III" vaikka se de lorean olikin laiska ja 88mph saavuttaminen vaati pitkän suoran niin Arvo Ojala treenasi näyttelijät kuudesti laukeavan vetoon ja ZZ TOP soittelee.
VastaaPoistaJa Fougassa oli tavallaan kohtalon ironiaa. Suihkumoottorin alkuperä löytyi Junkers Jumo 004 ja rungon alkuperä oli kansanhävittäjä Heinkelista kehitetty. Meille oli Hawkin ohella tarjolla Fougan uudempi malli 190.
VastaaPoistaEikös tuo Vkt:n puolituumaista asennettu jossain välissä ajoneuvoihin.
VastaaPoistaTervehdys, Pate ja kiitos lisäyksistäsi. En oikein usko että 20-millinen tekisi enää mitään ryntövaunullekaan. Sitä en osaa sanoa että mitä se vaikuttaisi BTR:ään sivulta ammuttaessa. Mutta nuo aseethan eivät kuulu enää sotavaltion kalustoon.
VastaaPoistaPitää muistaa mig 21 kun ne tulivat tänne ne olivat viimeisen päälle uutta kalustoa. Lännessä migin saloihin päästiin vasta 1965 vai 1966 kun israelin salainenpalvelu järjesti lentäjän ja hänen perheensä loikkauksen Irakista. Amerikkalaiset saivat sitten myöhemmin tutustua tuohon yksilöön. Suomen tai Kekkosen kaveri Anastajas Mikojanin veli Artjom muuten oli Gurevitsin kumppani suunnittelussa. F mallin ero bis versioon oli siinä että bis oli tutkakaluston suhteen ns. jokasään hävittäjä kuten draken eli ei tarvinnut taistelutilanteessa visuaalista kontaktia vastustajaan.
VastaaPoistaTervehdys, Pate. Joo, olen itsekin siinä käsityksessä että ne silloiset MiGit joita silloin saatiin olivat siihen maailman aikaan sitä parasta a-ryhmää ja Suomen ilmapuolustus parani silloin oleellisesti. Jo siihen aikaanhan oli tarkoitus hankkia myös ilmatorjuntaohjuksia mutta se sitten venyi 1970-luvun loppupuolelle.
VastaaPoistaJenkit ammuskelivat irakilaisten BMP-vaunua cal .50 barretilla. Arabiinot hylkäsivät vaununsa, kun sitä kerta ammuttiin tykillä. Että ei se 20*138 B pelkästään ryntövaunun maalia naarmuta, puolituumainen on nallipyssy 20mm solothurn langen rinnalla. Mutta uudemmat vaunut kestää edestä BMP:n 30mm tykin tulta.
VastaaPoista20 It.Kiv M/39-44 vaatii sopivan paalun tai pitkän kannon alustakseen. ja painaa puoli senttaalia. Sikäli ei kovin kätevä. Nyt ne on kyllä kaikki poistettu. Noita barretteja taisi setä samuli toimittaa afganistaniin esitalibaaneille, rikkoivat CCCP:n rauhankoptereita niillä. Vaikka stinger se varsinainen hindintappaja olikin.
Alkuperäinen itselataava norsupyssy olisi kyllä voinut toimia vaikka pasin aseena, olihan brittien 30mm rarden kanuunakin itselataava. Korvaavat sen nyt 30mm bushmasterilla - syy ei ole tulinopeus vaan se, että rardeniin ei ole saatu kehitettyä nuoliammusta ja bushmasteriin semmonen on.
VKT:n tekemää puolituumaisen browningin piraattikopioita koetettiin saada hawkin harjoitusaseeksi. Adenin tilalle, halvempi patruuna näetsen. Ei skulannut ihan suunnitellusti ja projekti hylättiin. Mutta 1, 2 ja nelipiippuisia lenttokenttien lähitorjunta-aseita näistä kyllä tehtiin.
Taisi olla ASE-lehti jossa oli näistä juttua ja kuva mersun 20mm tykin uusiokäytöstä lähipuolustuslavetilla. Todella erikoinen viritys.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies ja kiitos taas lisäyksistä. Barrettejahan on myös Suomen PV:llä käytössä.
VastaaPoistaMut koulutettiin SU-57:lle vielä niinkin myöhään kuin -98. Koulutus kyllä aloitettiin marksmanille mutta sitten tuli joku byrokraattinen sotku ja marksmanit meni koulutuskieltoon. Eihän tuolla lentokoneeseen olisi osunut mutta ryssien koptereita varmaankin olisi saanut alas tai vähintäänkin häirittyä. Tuplatykissä voimaa sen verra että mikä tahansa lentävä vekotin menettää lentokykynsä kerrasta. Jenkkien taistelukopterit roottorin yläpuolisine tutkineen olisi silmävaraisesti jäänyt kyllä näkemättä ennen kuolemaa.
VastaaPoistaMeidän aikana tuohon kokeiltiin lämpökameratähtäintä mikä tietysti olisi pimeässä toimintaa auttanut mutta tuskinpa se enää tuossa kohtaa olisi autuaaksi tehnyt kaippa nykyaikainen ilmatorjunta vaatii että pyssy seuraa maalia automatiikalla (tutkalla).
Helsingin ilmapuolustuksesta saa kirjasta "Tuli-iskuja taivaalle" hyvin selon. Suunnilleen kaikkihan tietävät, että kranaatteihin lisättiin syvennettyyn sytytintilaan salamavalopulveria, jotta räjähdys olisi vaikuttanut luokkaa isomman kranaatin räjähdykseltä. Tavoitteena ei ollut pudottaa mahdollisimman monta viholliskonetta vaan pelottaa ne pudottamaan pomminsa ennen maalia ja kääntymään pois.
VastaaPoistaSulut oli ennelta määritetty ja laskettu, tuli saatiin siis nopeasti haluttuun paikkaan. Samaa sulkua ampui myös suuri määrä tykkejä. Ei pitkään jauhavaa sulkua vaan tiheä tuli-isku.
Mutta hieman vähemmän tunnettua on, että pinta-alaa kohden helsinkiä puolusti enemmän tykkejä kuin vaikkapa berliiniä. Tai sitä, että suomella oli silloin kaikkien aikojen modernein kalusto käytössä. Tutkat "Irja" ja "Raija" olivat uusinta uutta suurvallan tutkakalustoa. 88mm RMB paras keskikaliberinen tykki. Osa oli sotasaaliskalustoa ja ei niin loistokasta, esimerkiksi neukkujen 85mm tykki, joka oli muunnettu 88mm ammusta käyttäväksi kuumeni nopeasti - palautin ja hidastin olivat pienemmälle kuormalle suunniteltuja.
Ja kaikki tykit eivät olleet 88mm tykkejä, 75mm skodaa oli runsaasti käytössä - ja nämäkin kuumenivat tarpeettoman helposti. Tykeillä hääri sotilaspoikia ja yli-ikäisiä reserviläisiä. 20 asteen pikkupakkasessa lataajilla yläruumis paljaana. Taivaalle meni rautaa paljon ja nopeasti.
Pyssymies
Tuohon ITKK-kalustoon on lisättävä 12,7 ItKK DShKM (DshK 1938/46), jotka kuuluivat panssariprikaatien T-54 ja T-55 -vaunujen omailmasuoja-aseiksi.
VastaaPoistaSekä ne Aimo Lahden suunnittelemat konekiväärit (Poistuivat varauksesta 1.1.1986)
762 ItKk/31-40 (430 kpl) ja 762 ItKk/31 (40kpl)
-suunniteltu käyttö ITO-78 -ohjuspartion lähitorjunta-aseina!
762 KK L-33 (80 kpl) ja 762 KK L-34 (30 kpl)
762 KK L-33/36 (40 kpl)
762 ItKK L-33/39 (150 kpl)
Pyssymies lukenut saman lehden kuin minäkin; nämä ovat juuri niitä ilmavoimien omia viritelmiä joista ei juuri ole julkaistu tietoja laajemmin.
-Tvälups-
Sen verran pakko kommentoida muiden mainioita kommentteja, että Fougan Marbore-moottorit ovat Jumo-moottoreille saman verran sukua, kuin Renault Megane on T-Fordille. Myöskään Fougalla ei ole minkäänmoista sukulaisuussuhdetta Heinkelin Volksjägeriin. Ainoa yhtymäkohta Heinkelin ja Fougan kesken on semmoinen, että Heinkelin ja Messerschmittin yhteisyritys rakensi Fougia lisenssillä Saksassa liki 200 kappaletta, sekä myös pikkuinen kuriositeetti: Fougan valmistaja Potez suunnitteli yhteistyössä Heinkelin kanssa Potez-Heinkel CM.191:n, joka oli nelipaikkainen versio Fouga CM.170 Magisterista, tarkoitettu yhteyskoneeksi jne. Tämä projekti ei edennyt kahta prototyyppiä pidemmälle. Fougasta kiinnostuneille suosittelen lukemiseksi jonkun jo mainitseman Jyrki Laukkasen kirjoittaman kirjan koneen palvelusta Suomessa.
VastaaPoistaMyöskin Drakenin 2 machin huppunopeus on huomattavasti liioiteltu. Ruotsissa kai saavutettiin se jollakin viritetyllä versiolla, mutta käytännössä "Rysky" (kuten sitä meillä kutsuttiin) saavutti enimmillään hiukan yli 1,5 Machin nopeuden. Sen sijaan MiG-21 kulki oikeasti 2.05 Machia, olisi kai mennyt kovempaakin, mutta ei olisi välttämättä selvinnyt ehjänä.
Jaa niin, niissä Il-28:ssa ei Suomessa ollut pommiripustimia.
Kiitokset taas mukavasta kirjoituksesta.
Ai niin, unohtui tuo Fougan korvaaja Suomeen. Se CM.190 on minulle ihan outo, en edes lyhyellä googlauksella sitä löytänyt. CM.191/192 oli se nelipaikkainen versio, jota koelennettiin 1960-luvun alussa, eikä se siis enää Fougaa korvatessa ollut mukana kuvioissa. Saab 105 ja tsekkiläinen L-39 Albatros olivat ainakin ehdolla, ehkä joku muukin, joka ei nyt tule mieleen. Paras mielestäni valittiin.
VastaaPoistaTervehdys Hemulille, Pyssymiehelle, Taisteluvälineupseerille ja Juha R:lle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaHemuli: Olet sitten varmaan niitä ihan viimeisiä saapumiseriä jotka on kyseiselle masiinalle koulutettu. Ja aika lailla automaattiseksi se it-homma on tietysti mennyt mutta onhan sotavaltiolla vieläkin huomattava määrä veivi-Sergeitä ja NSV-itkoja.
Pyssymies: Helsingin ilmatorjunnan suoritusta voidaan pitää loistavana. Berliinivertauksesta en ole kuullut mutta en sinänsä epäile sillä olen puolestani lukenut että Helsigissä oli enemmän tykkejä suhteessa kuin Moskovassa. Ja silloin 1944 oli Helsingissä nuorena ammusmiehenä myös eräs Lasse Pöysti.
Tvälups: Kiitos lisäyksestä.
Juha R: Kiitokset hyvistä lisäyksistä sinullekin.
Helsingin torjunnan onnistumisen takana oli myös uudet tutkat, koulutettu henkilökunta joiden osaamisen tasoa saksalaiset kouluttajat hämmästelivät. Kaikkien piti osata pitkä saksa. Sekä vesa. Tutkien ja vesan avulla pystyttiin keskittämään tuli sinne missä oli painopiste suunta. Venäläiset eivät sodan jälkeenkään oikein ymmärtäneet logiikkaa, tärkeintä oli pudotuttaa pommit huitsin nevadaan ja käännyttää koneet kuin ruveta ampumaan yksittäisiä koneita.
VastaaPoistaTervehdys, Pate. Kun en ole ilmatorjunnan miehiä niin on pakko kysyä että mikä on tuo vesa?
VastaaPoistaVesa on johtotaso jolle saatiin suoraan siirrettyä tutkien mittaustulokset jolloin oli reaaliaikainen ilmatilanne kuva. Lisäksi Helsingistä oli suora puhelinlinja Tallinnaan saksalaisten johtokeskukseen. Ilmatilannetta paransi vielä Togo tutkineen joka oli ankkurissa Tallinnan edustalla. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen Tallinnaan tuli Ylemmisten kentällä parasta yöhävittäjä kalustoa Ju 88C koneita, raskaasti aseistettuja, tutkat ja pitkä toiminta-aika. Helsingin torjunnassa vähemmälle huomiolle on jäänyt tehokas toiminnan johtaminen.
VastaaPoistaTutkakoulutukseen haettiin lähinnä ylioppilaita joilla sotilasarvoa tärkeämpi oli erinomainen saksankielen taito. Kun unkarilaisten ja italialaisten kanssa meni aika kääntämiseen ja käännösvirheiden korjaamiseen niin suomalaiset läpäisivät puolessa ajassa siitä mitä kurssin virallinen kesto oli. Koulutettavat mittasivat pommitusten aikana pommikoneita, mutta koska me emme olleet sodassa USA:n kanssa kurssilaisten mittaamia 8 ilma-armeijan koneiden mittaustuloksia ei välitetty eteenpäin.
VastaaPoistaKadetti Ville Kauppi on kirjoittanut hyvän, selkeän opinnäytetyön helmikuun 1944 pommitusten torjunnasta, löytyy pdf muodossa netistä.
VastaaPoistaTervehdys, Pate ja kiitos täsmennyksistä.
VastaaPoistaMuistui mieleen sattumus lääkintämieskurssilta, siitä Utin leiriltä. Vanikka oli aika iäkästä, monet lukivat, että parasta ennen päiväys, tai ei se kai silloin ollut sitä, mutta valmistupäivä kylläkin: 9/1938. Eli aika iäkästä vanikkaa, koiranleuat sanoikin, että kattokaa pojat ettei leipä lähde karkuun, kas jos kopautit pöytään alkoi melkoinen kuhina siinä pöydällä.
VastaaPoistaOsa porukasta pisteli sitten parempiin suihin alikessujen pehmeät leivät, ja eikös muonakorppi rollinut vääpelille. Saatiinpa santsimarssia siitä. Vääpeli otti komennon, potilas pitää saada mahdollisimman nopeasti Kouvolaan sairaalaan. Ei ajoneuvoja, ei mitään kuljetusvälinettä, mitä tehdään. Kaikki siinä huuli pyöreänä että ei kai mitään, väärä vastaus. Mies paareille, neljä miestä paarin aisoihin kiinni ja juosten koti Kouvolaa ja sotilassairaalaa. Vajaa sata metriä, vaihdetaan miehiä, niin paareilla kuin kantajinakin. Reilu kilometri siinä pisteltiin paikallisessa aamuruuhkassa, ja sitten vääpeli totesi, että juu, kuoli se perkele. Paluu leirille tapahtui samoin kuin matka kohti sairaalaa, mutta nyt ei onneksi juostu.
Kaikkee sitä vaan, no potilas pitää saada hoitoon kaikin käytettävissä olevin keinoin. Se oli sen harjoituksen sanoma, jos ei muuta ole, juostaan.
Huru-ukko
Hyvinhän nuo kun on katsellut youtubelta vähänaasian kahinointia niin hiluxin lavalle raskas kk tai tuommoinen 20 mm raskaampi dynan lavalle ja menee nurkalta ammuttaessa lippaallinen porkkanoita toimivat kaupunkiolosuhteissa. Sitten vasta alkaa poru kun lentokoneet aloittavat rynnäköinnin tykkiä vastaan. Saattaisivat olla paljon vaikeampia vastustajia jos miehistöt olisivat kurinalaisia koulutettuja ja olisi pätevät johtajat.
VastaaPoistaTuossa "Tuli-iskuja taivaalle" opuksessa tuli johdon osuus kyllä hyvin esille. Tilannekuva hallussa koko ajan ja johtotaso käytössä. Ja ne edeltä lasketut sulut, sektorettain, eri etäisyyksille ja korkeuksille - korot, sivusuunnat, sytyttimen asetusajat - kaikki valmiina.
VastaaPoistaNuo Ülemisten junkkersit oli kyllä mulle uusi asia, malmillahan oli yömersuja jo toisen pommituksen aikana.
Kun kaukotoimintapommarit pommitti tallinnaa myöhemmin, liittyivät suomalaiset pommikoneet paluuletkaan. Pistivät mullinmallin kentällä kun laskeutuminen oli käynnissä. Sammui valot aika sukkelasti kentältä mutta syttyi kyllä komeita kokkoja.
Kokkoja muuten poltettiin vuosaaressa pommitusten aikaan ja kiinni jäänyt vakooja kertoi radiolla sitten helsingin olevan vallan raunioina.
Pyssymies
Noita valekaupunkeja oli taajaan muuallakin kuin vain Helsinkiä kuvaamassa.
VastaaPoistaEsim. Lieksan kauppalaa kuvasi Lieksanjoen varteen rakennettu aavekylä ja Joensuulla oli vastaava Raatekankaalla. Niiden jäänteet ja osa pystyssä olevista hökkeleistäkin oli vielä näkyvillä 1970-luvulla.
-Tvälups-
On esitetty arvioita että suhteessa kaupungin pinta-alaan, väestömäärään ja pommituksissa tulleisiin tuhoihin niin Helsingin ilmapuolustus oli 1944 sotaa käyvievien maiden parhaimmistoa ellei paras. Mutta semmoiseen ei päästä elleivät orkesterin kaikki osat ole viritetty kohdalleen. Vain koulutettu hyvin johdettu joukko pystyy toimimaan tehokkaasti ja täyttämään annetun tehtävän.
VastaaPoistaTorjunnassa oli vielä ihan kotimainen keksintö. Meillä käytettin elektronseoksella terästettyjä ammuksia tykeissä. Kehittäjän isä oli valokuvaaja ja kranaatteihin lisättiin magnesium-alumiini jauheseosta korostamaan räjähdyksen välähdystä joka saattoi olla lentäjälle yöllä painajaismainen kokemus.
VastaaPoistaValekaupungeista tarina kertoo että 1944 oli ruhrin aluelle rakennettu valaistu alue jonka olisi pitänyt yöllä ylhäältä katsottuna näyttää läheiseltä kaupungilta.
VastaaPoistaHelsingin pommituksista kun puhutaan, tulee mieleeni kertomus siitä valvontakomission neuvostoupseerista, taisi olla itse kenraalieversti Andrei Ždanov, joka oli ensin tyrmistynyt ja sitten vihainen saavuttuaan Helsinkiin.
VastaaPoistaHän kun oli lukenut kaikki raportit Helsingin pommituksista. Niissä oli kuvattu, miten kaupunki oli pommitettu Berliinin kaltaiseksi soraläjäksi, mutta täällä se kaupunki vaan kehtasi näyttäytyä hänelle lähes samassa ulkoasussa kuin ennen sotaa.
Joko pahuksen tsuhnat olivat kehdaneet jälleenrakentaa kaupunkinsa ennätysajassa soraläjästä ennalleen - tai sitten oli hyväksyttävä, että Aviatsija Dalnego Dejstvijan sankarilliset pommituslentäjät olivat valehdelleet virallisissa raporteissaan härskisti päin esimiestensä naamaa.
Eipä tuon jälkimmäisen vaihtoehdon valitseminen liene tuottanut suurempaa päänvaivaa:
ovathan tämän
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006164678.html
ja monen muun vastaavan terroristi-iskun tekijät edelleen Venäjällä arvostettuja fasisminvastaisen sodan sankareita.
Tuosta MiG-21F:stä tuli mieleen. Noottikriisiin oli muukin syy kuin urkin valinnan varmistus. Suomi oli hommannut Cometteja - asiallisesti romuvaunuja, sten-konepistooleja - asiallisesti romuja, Gnat-hävittäjiä - säälittävän vähän säälittäviä koneita. Rahaa ei intille herunut, hankinnat olivat aika säälittävää säätöä. Länsi-Saksa varustautui. Brittien Canberrat lentelivät neukkulan yli miten halusivat, U2 seurasi.
VastaaPoistaUrkki kävi puhuttelussa Novosibirskissä - ja istu ja pala: RK, Kevyt KK, maastopuku kuuskekkonen, Sergei, Mig21, 122mm haupitsit ja vaikka mitä tupsahtivat käyttöön muutamassa vuodessa. Kymmenessä vuodessa surkeat tutkat ja radiot olivat ajantasaistettu.
Saattoi moskovasta hyvinkin näyttää siltä, että suomi valmistautui seuraamaan katseella vaskistisen NATOn marssia Leningradiin ja muuallekin rodinaan.
Sergei ja Mig21 olivat uusinta uutta ja kovaa kamaa, 122 haupitsi ajanmukainen ase. IT-ohjuksen hankinnan torppasi pariisin rauhansopparin toinen allakirjoittaja - UK - ilmeisesti USA:n innostamana.
Pari tutkijaa takavuosina esitti juuri tämän selityksen noottikriisille. Ja ohjusjuttu jo tiedettiinkin vanhastaan.
Muuten IT-kranaatteihin lisättiin salamavalopulveria, Al, Mg & joku hapetin - en muista mikä. Samaa kamaa oli aikoinaan pötkömallisessa tykinlaukauksessakin, pamahtaa kovalla äänellä, välähtää vöyräästi muttei kehitä paljoakaan painetta. Ja idea kranaateissa oli saada ammuksen räjähdys näyttämään isomman ammuksen rajahdykseltä. Ja pitkin suomenlahtea lähestyviä punatähtisiä koneita tervehti ensin suomenlinnan 6" Canetit - luulot heti pois... Ja sulut tähdättiin lievästi eteen alle, pommarin säikäyttämiseksi. Seurantaa ampui muistaakseni vain yksi patteri, tutkan ohjaamana - nämä siis yrittivät tiputtaa koneen.
Pyssymies
Tervehdys Huru-ukolle, Patelle Pankavaarasta, Pyssymiehelle, Taisteluvälineupseerille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistä. Huru-ukon paarisulkeiset olisivat päässeet nykyisin lööppeihin. Ja Helsingin it-toiminta oli kertakaikkiaan mestariteos. Nuo Qroquius Kadin mainitsemat ”partisaanit” olivat sotarikollisia jotka olisi kuulunut hirttää. Harmi, ettei osasto Sau saanut niitä kaikkia kiinni. Ja niin kuin Pyssymies totesi sai Suomen PV huomattavan rautaisannoksen hyvää materiaalia noottikriisin jälkeen. Sitä ennenhän oltiin sen varassa mitä kakkosrähinästä jäi.
VastaaPoistaValekaupungeista muistan lukeneeni että saksalaiset olivat tehneet aikanaan valelentokentän puisine valekoneineen että liittoutuneet olisivat tuhlanneet siihen pommejaan. Ei täysin onnistunut sillä britit olivat pudottaneen kentälle laskuvarjolla yhden (1) puisen pommin.
Hauskin pommari kuva on vietanamin sodasta taisi olla A-1 skyraider johon tukialuksella pistettiin siipiripustimeen porsliinipytty ja se pudotettiin vihulaisen niskaan.
VastaaPoistaNiistä partisaaneista katosi osa aselevon jälkeen ainakin ilomantsissa liekö päässeet takaisin vai lukivatko paikalliset korpilain.
VastaaPoistaJa kun muisti pätkien palaa, kohosi veli Paten eilisen klo 22.58 kommentin jälkeen tänään muisto tästä:
VastaaPoistahttps://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/25/tosi-tarina-lentajat-kirgiisiaroilla
En saanut tuota pyörimään, mutta siinä MiG-21F -tyyppikoulutukseen mitä salaisimmin valikoidut ja lähetetyt lentäjäkonkarit kertoilivat kokemuksistaan.
Parhaiten jäi mieleen kuvaus, jonka mukaan kurssilla oli myös lukuisia Itäblokin maiden ilmavoimien edustajia. Näistä mm. romanialaisille kaikki asiat opetettiin kädestä pitäen ja moneen kertaan.
Suomalaisille sen sijaan viitattiin, että tämä on näin ja tuo on noin; tottapa te tiedätte? Nuo ovat niin ja noin, kuten tiedättekin.
Joten eiköhän se siinä; senkus käytte puikkoihin ja nousette taivaalle omaan rauhallisen tahtiin!
Luottamus tsuhnan osaamiseen oli siis tuolloinkin tuota luokkaa. Tuon voisi laskea kyllä melkoiseksi luottamuksenosoitukseksi:
"Me myymme teille tätä tehokasta kalustoa, jota uskomme jo nyt teidän osaavan ja haluavan käyttää todella tehokkaasti meitä vastaan, jos välillemme tulisi sota.
Siksi myymme sitä teille."
Ellei sitten itänaapurilla ollut jossain bunkkerissa sitä tiettyä nappia, jota painamalla kaikki tsuhnien ja muidenkin Neuvostoliiton ulkopuolella olevien MiGien kaikki järjestelmät voitiin lamauttaa kertaheitolla ja lopullisesti...
Saksalaisten ja suomalaisten kaupunkien pommitusten tulosero selittyy osin myös sillä, että amerikkalaiset olivat kehittäneet maassaolevien torjuntapattereiden tutkien sokaisuun pytyvän vekottimen.
VastaaPoistaNiinpä Saksan tutkat eivät nähneet mitään. Jostain syystä amerikkalaiset eivät toimittaneet vekotinta itäiselle naapurillemme, vaikka muuten toimittivat heille uskomattomin määrin tarvikkeita. Suomen tutkat siis näkivät.
(Varmistamaton tieto.)
Jos katsotaan vielä vanhaa tutkakoulutusta sen teknillistä osaa niin kurssin kesto oli 24+2 viikkoa jonka meikäläinen komennuskunta suoritti 9 viikossa läpi mikä hämmästytti saksalaiset kouluttajat vielä kun porukka veti loppukokeet saksalaisia hämmästyttäneellä 84/100 pisteillä joutuivat toteamaan että huippumiehet asialla.
VastaaPoistaTervehdys Patelle Pankavaarasta, Qroquius Kadille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaPate: Sinänsä vietkongin jätkät ottivat ehkä mieluummin niskaansa sen pöntön kuin muutaman tuhat kiloa napalmia mitä se Skyraider usein kuskasi. Ja jos siviileitä murhanneet ”hukkuivat Koitajokeen” niin tuskin kenelläkään on asian suhteen valittamista. Ja tuosta tutkahommastasi tuli nurkan kautta mieleen se neuvostosotilaan lause jonka joskus luin eli ”Jos suomalaisia olisi ollut edes puolet niin paljon kuin saksalaisia niin meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Suomalaiset osasivat sotia”.
Qroquius Kad: Joo, olen lukenut tuon itsekin. Luultavasti itänaapurissa tiedettiin vanhasta muistista että suomalaiset ovat taitavia ja vittumaisia sotilaita myös ilmassa. Tuon MiGin bis-versiosta luin aikanaan (harmi kun nyt en muista enää että missä se juttu oli) että sehän nousi pirun korkealle ja kun kone veti Rissalasta lakikorkeuteen niin lentäjä näki sekä Leningradin että Pohjois-Norjan vuoret. Lienee ollut aika huikea kokemus.
Ano: Ainakin Saksan yllä sokaistiin tutkia alumiinisilpulla mutta tarkoittanet jotain ihan ECM-tyyppistä häirintää.
En tiedä, miten korkealle ja miten kauas havainnoimaan olisi MiG-21:n kehitysversioilla päässytkään, mutta MiG-29:ää mainostetaan avaruusaluksena, tai ainakin avaruuteen hyppämään kykenevänä ilmaa raskaampana lentolaitteena:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=icZyYJoZ91w&t=363s
Video on joka tapauksessa visuaalinen ilo.
Migin ja English Electric Lightningin lakikorkeus oli 21 kilometriä. Tuo EE Lightning kerran harjoituksessa pääsi SR71 lähelle, tunnistus ja ohjusampumaetäisyydelle - 26 kilometriä korkeutta. Niin, että kyllä migi ainakin parin peninkulman korkeuteen kapuaa, ehkä ylemmäksikin. 12 km korkeudestahan näkyy esmes koko biskajan lahti kerralla. Että kyllä korkealta näkee kauas.
VastaaPoistaPommarit vältti tulta mutkitellen ja korkeutta vaihtaen, niille oli laskettu kaavio valmiiksi. Muistaakseni 2 - 3 minuuttia samassa korkudessa samaan suuntaan, sitten vähintään 30 astetta tai 300 jalkaa muutos - toistetaan niin kauan kun ollaan tykistön torjunta-alueella. Kestää aikansa, että suunta, nopeus ja korkeus saadaan mitattua ja ampuma-arvot laskettua. Ja kestää se kranaatinkin nousta peninkulman korkeuteen. Muutosten pitää olla tarpeeksi suuria, että päästään pois jo ammuttujen kranujen vaikutusalueelta. Pieni eestaas-vetkutus ei auta. Youtubessa on jenkkien opetuselokuva aiheesta piloteille. Joku FLAK-jotain, en muista otsikkoa tarkemmin.
Pyssymies
Lähetin äsken kommentin, mutta siitä jäi komenttikenttään tämä pätkä:
VastaaPoistaEn tiedä, miten korkealle ja miten kauas havainnoimaan olisi MiG-21:n kehitysversioilla päässytkään, mutta MiG-29:ää mainostetaan avaruusaluksena, tai ainakin avaruuteen hyppämään kykenevänä ilmaa raskaampana lentolaitteena:
https://www.youtube.com/watch?v=icZyYJoZ91w&t=363s
Video on joka tapauksessa visuaalinen ilo.
Tuohon migien ja muun kaluston toimitukseen taisi olla syy, että suomi oli sotilaallinen tyhjiö. Ja ihan kuolan & lenskin vieressä.
VastaaPoistaSe olis ollut kriisin yhteydessä vaarallinen. Eikä neukkujen sopinut sitä itse täyttää - olis ollu casus belli natolle, ainakin poliittismoraaliseti.Ja suomelle oikeasti. Ja suomalaset tiedettiin ihan helevetin vittumaisiksi vihollisiksi. Tyhjiö oli siis lose/lose tilanne - niin tai näin, väärin olis menny.
Oli viisaampaa antaa tsuhnille kalustoa. Alkavat torjua jo pohjanlahdella ja niitä voidaan sitten auttaa maailman silmissä ritarillisesti. Win/win.
Pyssymies
Tervehdys Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: Kiitos linkistä. Tyylikäs pätkä.
Pyssymies: Ja noita aikoja sitä Suomen ja ennen kaikkea Lapin sotilaallista tyhjiötä alettiin muutenkin täyttämään. Ensiksi tuli Lapin jääkäripataljoona ja sittemmin Jääkäriprikaati.
Aihepiiriin vahvasti liittyen:
VastaaPoistahttps://yle.fi/uutiset/3-10869586
-Tvälups-
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=12&ved=2ahUKEwjOjtWKwqrjAhXSmIsKHQ8FDu44ChAWMAF6BAgBEAI&url=https%3A%2F%2Fjournal.fi%2Fta%2Farticle%2Fview%2F47697%2F13572&usg=AOvVaw2yYjslpZEZ9yCpU6Nw4HoI
VastaaPoistaSUOMEN PUOLUSTUSVOIMIEN TOISEN MAAILMANSODAN JÄLKEISET SOTAVARUSTEHANKINNAT JA NIIHIN LIITTYVÄT POLIITTISET PÄÄTÖKSET
Kenraaliluutnantti Ermei Kanninen
-Tvälups-
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos mielenkiintoisista linkeistä. Toi kosmonauttihomman peruminen kertoo aika hyvin sen että silloin keskityttiin ilmavoimissakin olennaiseen.
VastaaPoista