VIRKAHENKILÖT JA LUOVA VEROAJATTELU

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa…

Radanvarsikaupungin uuden kaupungintalon (hinta 82.000.000 euroa) tyylikkäimmässä toimistohuoneessa istui kaksi henkilöä. Molemmilla oli käsissään tabletti jonka tiedostossa käytiin läpi Radanvarsikaupungin taloustilannetta. Toinen henkilöistä oli kaupungin ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözögly ja toinen kaupungin talouspäällikkö Ruben Auermäki. Ripuletta laittoi tabletin pöydälleen ja totesi:

- Sehän on nyt sillä lailla että rahaa täytyy saada jostain kerta kaikkiaan lisää. Tämän hetkinen verokertymä ei riitä. Ei niin millään. Tietyistä elintärkeistä asioista ei tietenkään tingitä. Yhtään  hallintojohtajaa, hallinto- ja kehittämisjohtajaa, projektipäällikköä, arviointipäällikköä, hallintopalvelupäällikköä, henkilöstöpäällikköä, kehittämispäällikköä, erityissuunnittelijaa, strategiapäällikköä, tulosaluejohtajaa, tulosaluesihteeriä, ryhmäpäällikköä ja henkilöstövisiosuunnittelijaa ei sanota irti.

- Niin kuin ei tietysti myöskään ylipormestaria eli minua, välipormestareita ja alipormestareita sekä heitä avustavaa ehdottoman välttämättömää henkilökuntaa. Ei heitä voi sanoa irti, helvetti. Ei niin kertakaikkiaan. Ihan jo periaatteen vuoksi. Sillä jos niin tehtäisiin niin kyseessä olisi sen asian myöntäminen ettei heitä tarvittu alunperinkään. Niin että jos mitään uutta ei keksitä niin meidän pitää taas panna leikkuri laulamaan. Tai oikein harvesteri. Suorittavalla tasolla. Ja rankimman jälkeen. Kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Ehkä pitää ryhtyä suunnittelemaan vanhusten tee-se-itse-eutanasiapaketteja.

- Äärimmäisen suurena ongelmanahan on myös se, että Radanvarsikaupunki ei ole vielä lähelläkään sitä hallituksen tavoitetta jonka mukaan kaikki kaupungin, tai no, entisen maakunnan asukkaat tulisi siirtää kahdeksan kilometrin harppiympyrän sisälle kaupungin rautatieasemasta. Vain sellainen olisi ilmastollisesti kestävä ratkaisu. Eikä me olla sitä lähelläkään. Helvetti, reilusti yli puolet ihmisistä asuu edelleenkin sen harppiympyrän ulkopuolella eikä heillä ole minkäänlaista mielenkiintoa muuttaa kotoaan pois vaikka kaupungilla on jo erittäin hyvä kuutioasumissuunnitelma valmiina. Ja kun niitä väestön pakkosiirtojakaan ei piru vie voi ainakaan vielä tehdä. Mikä neuvoksi?

Ruben Auermäki laittoi myös tabletin pöydälle, nojasi tuolillaan taaksepäin, laittoi kädet rennosti niskansa taakse ja totesi Ripulettalle:

- No joo… ei tää niin paha tää tilanne ole… tää vaatii vaan luovaa veroajattelua…

- Minkälaista? En minä keksi tähän hätään mitään uutta? Mitä tarkoitat?

- No kiinteistöveroahan minä.

- Kiinteistöveroa? Mutta sehän on vedetty jo tappiin saakka. Ja se sadevesimaksukin peritään niiltäkin kiinteistöiltä niillä alueilla joille julkinen infra on pelkkää perimätietoa jota ei koskaan edes opittu.

Ruben Auermäki kavoi taas tablettinsa esille ja vastasi pirullisesti hymyillen:

- Minähän puhuin luovasta veroajattelusta. Kiinteistövero on ajateltu todella vanhanaikaisesti ja tehottomasti. Sehän on nykyisin vain yksi könttämaksu joka kattaa talon, manttaalin ja ulkorakennukset. Se pitäisi muuttaa ihan oikeasti, no, kiinteistöveroksi.

- Alan kiinnostua. Kerro enemmän.

- Ajatellaanpa jotain kaava-alueen ulkopuolella sijaitsevaa taloa ja manttaaleja. Se ei saa palvelua minkäänlaiselta julkiselta infralta. No, eihän sen sinänsä tarvitsekaan sillä kyllähän sellainen asuminen on virallisen näkemyksen mukaan myös täysin ilmastovastuutonta. Maksakoot itse menonsa, mokomat kuusenjuurella nukkujat. Mutta joo, sanotaan että siitä manttaalikokonaisuudesta joutuu maksamaan jollain perustontilla kiinteistöveroa 300 euroa vuodessa. Mutta luovan veroajattelun mukaan se on suoranainen veropetos joten kiinteistövero on päivitettävä vastaamaan todellista tilannetta.

- Kiinnostun aina vain enemmän. Kerro suunnitelmastasi.

- No, se varsinainen kiinteistövero maksetaan siis nykyisin varsinaisesta pääasunnosta sekä tontista. Koko roskasta. Se 300 euroa. Mutta jos tontilla on vaikkapa kaksi ulkorakennusta, varastotyyppistä tai whatever mutta kiinteistöjähän nekin ovat. Mihinkäs ne unohtuivat? Koska ne eivät ole pääkiinteistöjä niin niistä pannaan maksamaan 100 euroa per pytinki per vuosi. Eli jos tällä kuvitteellisella tontilla on pääasumuksen lisäksi kaksi ulkorakennusta niin kiinteistövero saadaan nostettua jo viiteensataan euroon. Mutta ei tässä kaikki.

- Odotan mielenkiinnolla.

- Hyvin usein tontilla on myös pääasumuksen lisäksi joku lämmitettävä tila. Sanotaanko vaikka grillikota tai pihasauna. Ja koska ne saa lämpimäksi niin sehän tarkoittaa että niissä pystyy elämään tarvittaessa talvellakin joten nehän ovat kakkosasuntoja. Kakkosasuntoa verotetaan ankarimman mukaan joten kyseisen tontin kiinteistövero hyppäsi jo 800:n euroon vuodessa.

- Juman-kekkonen! Tuohan on nerokasta!

- Mutta ei tässä kaikki. Kiinteistöverotuksessa on tähän asti unohdettu tietty rahavara jota ihmisillä on tonteillaan. Sitä ei olla älytty verottaa vielä koskaan.

- Öö… öö… brggele… ai… ai… no mikäs se on?

- No tietysti tontilla olevat puut. Yksityisasuntojen tonteilla voi olla kymmeniä puita. Tonttipuut eivät ole mitään pikakasvatettuja pöllejä joten niitä voidaan käsitellä tukkipuuna. Ja katsotaanpa hieman tukkipuun hintoja:

Kuusi: 59 euroa kuutio

Mänty: 56 euroa kuutio

Koivu: 44 euroa kuutio

- Ja lepälle sekä haavalle ynnämuille voidaan kuitenkin laskea polttopuun arvo. Ja jos ajatellaan että yhdestä puusta saa noin kuution verran tavaraa eikä tätä olla koskaan verotettu niin kyllähän jokaisen puun harkintaverotus tulisi olla kymmenen prosenttia mahdollisesta myyntiarvosta. Per vuosi. Eli jos manttaalilla on sanotaan viisikymmentä puuta ja pannaan niitten keskiarvohinnaksi vaikka 50 euroa per runko niin yksityisasunnon kiinteistömetsävero on silloin 250 euroa vuodessa. Tulee muistaa että niistä – rahanarvoisista – puista ei olla tähän mennessä maksettu minkäänlaista erillistä veroa. Ja tulee myös muistaa että tämän menetelmän myötä me saamme palkattua kaupunkimme palvelukseen lisää akateemisia suojatyöläisiä laskemaan sekä manttaalien kiinteistöjen että puunrunkojen määrää.

- Selväähän tietysti on että asian tiimoilta nousee meteli mutta sen voi tylysti hiljentää sanomalla että kansalaiset ovat järjestelmän hyvää hyvyyttä saaneet maksaa vanhanaikaista kiinteistöveroa vaikka se on tiennyt valtavia verotulojen menetyksiä. Nythän tämä järjestelmä vain päivitetään oikeudenmukaiseksi. Ja kun ne kansalaiset ovat ruikuttaneet niitten heikentyneitten peruspalveluitten perään niin mehän voidaan aina sanoa että ei niihin ole ollut varaa kun te olette tonteillanne olleet verosluippareita. Ettäs kehtasitte, mokomat paskat. Olkaa onnellisia kun emme peri teiltä veroja takautuvasti.

Ripuletta  suorastaan innostui:

- Tämähän on aivan loistava idea! Mutta… ennen kuin se saadaan voimaan niin se kyllä täytyy saada lainvoimaiseksi. Eduskunnassa. Me emme voi tehdä sitä itse.

- No mitä odotat! Soita hallitukseen. Kyllä ne sen pistävät voimaan nopeutetulla menetelmällä.

- Oletko varma?

- Paskooks karhu metsään?

Ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözögly kaivoi kännykkänsä ja soitti valtionvarainministerittärelle. Puheluun vastattiin nopeasti. Olihan ylipormestarinna tunnettu ja arvostettu järjestelmän kannattaja.

- No moi. Mitäs sulla?

- No kuule kun me ollaan keksitty keino jolla voidaan nostaa kiinteistövero jopa viisinkertaiseksi!

- Helvetti! Hieno juttu! Lähetä se meille tiedostona niin me pannaan se pikavauhtia voimaan.

- Mutta… enhän minä edes ehtinyt kertoa että mikä se idea on…

- Ei sen ole väliä. Kunhan sillä saadaan jotain nyhdettyä. Tiedätkös, hallitussisarkunta on tehnyt juuri päätöksen että Suomeen otetaan Kreikan ja Turkin rajalta 50.000 uutta pysyvästi maahan jäävää turvapaikkahuilailijaa. Ja myöhemmin tietysti heidän perheet tulee perässä. Joka hemmetin riikintaaleri on tarpeen…

Ruuvit kireelle! Sillä tippa se on pisarakin.

Kiitokset inspiraatiosta kommentoija vieraalle.