YLPEINÄ GILJOTIINIIN

Kun seuraa valtamediaa niin tulee hyvin usein tuumittua että elänköhän minä oikeasti samassa maailmankaikkeudessa kuin kirjoittaja. Tämä tunne tuli hyvin vahvasti mieleen taas kerran kun luki erään Iltalehden kolumnin jonka otsikko on komeasti ”Järkevä ilmastoteko, onnitteluni Sanna Marin!”.

Mikä kolumnissa pisti niin pahasti silmään ja pisti miettimään maailmankaikkeuksien eroja? No, seuraavat:

Toissa viikolla kuulimme erinomaisen uutisen: on perustettu ilmastopolitiikan pyöreä pöytä, missä ovat edustettuina kaikki ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta keskeiset tahot. Mukana on muun muassa energiateollisuus, metsäteollisuus, maataloustuottajat, ay-liike, yritysten ilmastokoalitio, ympäristöjärjestöt ja tutkimuslaitokset.

…

Ilmasto-ongelmaa ei ratkaista idealistisilla puheilla, vaan fossiilienergian käytön harkitulla vähentämisellä energiantuotannossa, liikenteessä, teollisuudessa ja asumisessa. Maa- ja metsätalouden toimijatkin haluavat olla osa ratkaisua, mutta maalitauluna oleminen ei ole ollut omiaan tätä edistämään.

…

Tämä siis Suomessa.

Onko todella niin, että teollisuuden ja elinkeinoelämän mielestä Marinin hallituksen utopistinen ohjelma on hyvä ja on tavoiteltavaa että bensan ja dieselin hinta nousee hurjimmillaan sinne 4,3 euroon litralta mikä puolestaan tarkoittaa että suomalaista teollisuutta ja logistiikkaa ei enää käytännössä ole? Vaikka se tietää hyvin että mitään korvaavaa toivioenergiaa ei ole olemassa? Vaikka se tietää että Suomi ei pysty siirtymään sähköautoihin edes henkilöautoissa saati sitten raskaassa liikenteessä? Uskooko maa- ja metsäteollisuus todellakin akkutraktoreihin ja -motoihin?

Onko todella niin, että suomalainen elinkeinoelämä pitää tavoiteltavana että toimivan joukkoliikenteen ulkopuolella olevien alueitten elinmahdollisuudet käytännössä nollataan? Ja unohtaa tarkoituksella että millä leveysasteilla täällä asutaan?

Onko todella niin että suomalaisen elinkeinoelämän mielestä on ihan ok että se suostuu teloittamaan itse itsensä ruokkiakseen reaalimaailmasta vieraantuneitten utopistien maailmanparannusegoa? Vaikka se tietää että koko manööveri on täysin turhaa sillä Suomi on ympäristöasioittensa kanssa jo muutenkin maailman kärkitasoa, luonnonvarojen nettotuottaja ja ainoa koko operaation seuraus on yhden valtion romahtaminen joka puolestaan ei vaikuta maailman ilmastoon millään tavalla?

Vai uskoisiko elinkeinoelämä ehkä siihen että hallitus rakennuttaa – mitä se ei tee –  uusia ydinvoimaloita ruokkimaan niitä kuviteltuja sähköautoja ja -rekkoja? Unohtaen huoltovarmuuden ja sen ajatuksen että yhden hajonneen auton voi helposti uusia mutta yksi käytöstä poissa oleva ydinvoimala tietää sitä että muutama sata tuhatta (kuviteltua) sähköautoa jäikin samalla ilman latausta määrittelemättömäksi ajaksi.

Vai olisiko sittenkin niin että kirjoittaja esittää toiveitaan totena?

Voihan tietysti olla että elinkeinoelämä ajattelee juuri niin kuin kirjoittajakin ja silloin tämänkin blogin voi turhana ja tarpeettomana lopettaa koska mitään toivoa ei enää ole. Odotellaan porukalla giljotiinin terää mutta tehdään se ylpeänä ja hymyillen sillä jouduttiinhan me sentään giljotiiniin globaalin ilmastovastuun nimissä.

Kyseisen kolumnin kirjoittaja oli Petteri Taalas. Tunnettu ja arvostettu meteorologi ja Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri. Voisi siis olettaa että hänellä on kaikki mahdollinen tieto hallussaan. Mutta niin vain hänkin jätti sanomatta sen ilmastoasioitten kannalta olennaisen sanan.

Se sana on väestöräjähdys. Eikä se tapahdu Suomessa.

Antaa mennä pojaat! Kerran se vaan kirpasee! Hyvän asian nimissä!