JOTAIN IHAN MUUTA CI

Sinivalkoisin siivin

Näissä jotain ihan muuta-jutuissa on viime aikoina esitelty kaikenlaista lentokalustoa joka on keskittynyt lähinnä ihmisten tappamiseen kaikin mahdollisin tavoin mutta mennäänpä nyt näin Yrjönpäivänä tällä kertaa laukaustakaan ampumatta ja pommeja pudottamatta. Eli katsellaan että milläs kalustolla Finnair ja sen edeltäjä Aero kuljetti suomalaisia sinivalkoisin siivin. Koska olen menneisyyteen jämähtänyt ja muutenkin ajatusmaailmaltani rajoittunut käppäukko niin katsaus loppuu luonnollisesti siihen pisteeseen kun Kekkoslovakia loppui.

Finnairin edeltäjä Aero Oy perustettiin vuonna 1923 ja Finnairin tunnus AY johtuu tuon yhtiön nimen lyhennyksestä. Vaan mikäs oli se ensimmäinen lentolaite joka kuljetti suomalaisia lentomatkustajia? No, sehän oli Junkers F 13:

Siihen aikaan kovasti suosittu matkustajalentokone kuljetti neljä matkustajaa ja Aero lensi sillä sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Koneita oli käytössä kaikkiaan seitsemän kappaletta ja ne lensivät jääkentiltä ja lentosatamista. Yksi näistä Aeron F 13-koneista oli vuonna 1928 – ohjaajanaan Gunnar Lihr – oli etsimässä Huippuvuorilla italialaisen tutkimusmatkailijan Umberto Nobilen Italia-ilmalaivan miehistöä. Kone onnistui pelastamaan yhden ilmalaivan miehistöstä.

Ennen kakkosrähinää Aeron kalusto oli pitkälti saksalaista. Seuraava hankittu kone oli Junkers G 24:

Aero lensi tällä neljätoista matkustajaa kuljettavalla koneella reittiä Turku – Maarianhamina – Tukholma. Samaan aikaan Junkers F 13-kalusto alkoi lentää myös Riikaan.

1930-luvulla Aero hankki itselleen kaikkiaan viisi kappaletta Tante Ju eli Junkers Ju 52-koneita jotka kuljettivat kaikkiaan 17 matkustajaa ja jotka lensivät Tukholmaan ja Tallinnaan:

Vaikka aikaisemmin tuli luvattua että tässä postauksessa ei ammuta laukaustakaan niin tulee kuitenkin muistuttaa että 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista konetta ampui alas kuvassa näkyvän Kaleva-matkustajakoneen joka oli lähtenyt Tallinnasta Helsinkiin. Neuvostokoneen tyypistä ei ole täyttä varmuutta. Sanotaan sen olleen joko Iljushin DB-3-pommittaja, Tupolev SB-2-pommittaja tai Beriev MBR-2-lentovene. Ampumisessa sai surmansa sekä kaksi miehistön jäsentä että kaikki seitsemän matkustajaa.

Alasampumisen syistä on valettu kannuja sen jälkeen mutta lopullista syytä ei ole varmaksi selvinnyt. Ei ole ainakaan omassa tiedossani. Suomen valtiojohto ei reagoinut tapahtumaan sillä tilanne oli muutenkin sillä hetkellä niin tulenarka.

Täysin saksalaista ei Aeron kalusto ollut sillä 1930-luvun loppupuolella yhtiö hankki käyttöönsä kaksi kappaletta de Havilland D.H.89 Dragon Rapide-konetta:

Koneella, joka kuljetti kahdeksan matkustajaa lennettiin aluksi Helsinki – Viipuri ja Helsinki – Tampere-reittejä jotka myöhemmin ulotettiin Imatralle, Vaasaan, Ouluun ja Kemiin.

Hieman ennen kakkosrähinää Aero suunnitteli myös reittilentoja Yhdysvaltoihin ja siihen piti hankkia kolme kappaletta Focke-Wulf Fw 200 Condor-konetta:

Komeaakos näillä olisi ollut Nevernyrkkiin lennellä? Mutta koska sitten alkoi se kansainvälinen ottaanlyöntikilpailu niin Saksa piti koneet itsellään ja muutenkin normaali siviili-ilmailu otti hieman takapakkia muitten aktiviteettien tieltä. Sodan aikana Aero sai käyttöönsä kaksi Douglas DC-2-konetta jotka saatiin saksalaisten sotasaaliista.

Koneet toimivat tietysti pääosin sotilastehtävissä mutta sodan jälkeen hankittiin uudempaa DC-3-kalustoa kaikkiaan kymmenen kappaletta. Viimeiset koneista poistuivat Aeron – myöhemmin Finnairin – käytöstä vuonna 1970.

Vuodesta 1953 eteenpäin hankki Aero käyttöönsä kaikkiaan yhdeksän kappaletta Convair Metropolitan-koneita:

Konessa oli säätutka ja paineistettu matkustamo joka mahdollisti suuremman lentokorkeuden. Kone kuljetti tyypistä riippuen 44 – 52 matkustajaa. Koneella lennettiin jo ympäri Eurooppaa ja pisimmillään Kairoon saakka. Koneista kaksi siirtyi Aerolle kilpailevasta yksityisestä Karhumäki Airwaysista.

Karhumäki Airways oli Karhumäen veljesten Niilon, Valton ja Uunon perustama yritys jolla oli oma varsin laaja konekalusto mutta jonka toiminnan Aero/Finnair osti 1960-luvulla. Veljekset rakensivat myös omia lentokoneita joista esimerkkinä vuonna 1925 rakennettu Karhu 1:

1960-luvulla Aero/Finnair siirtyi sitten suihkukoneaikaan hankkimalla ranskalaista Caravelle- ja Super Caravelle-kalustoa:

Caravelleihin mahtui 85 matkustajaa ja Super Caravelleihin 97. Koneilla lennettiin ainakin  Amsterdamiin, Barcelonaan, Frankfurtiin, Göteborgiin, Hampuriin, Kööpenhaminaan, Leningradiin, Luxemburgiin, Milanoon, Pariisiin ja Tukholmaan.

Aero ja sen seuraaja Finnair suunnitteli New Yorkin lentoja siis jo ennen kakkosrähinää mutta se toteutui vasta vuonna 1969 kun Finnair sai kalustokseen Douglas DC-8 koneet:

Koneeseen mahtui 140 matkustajaa ja Finnair aloitti lennot Nevernyrkkiin aluksi linjalla Helsinki–Kööpenhamina–Amsterdam–New York. Konetyyppiä Finnairilla oli kaikkiaan neljä kappaletta. Kun sitten siirryttiin 1970-luvulle niin Finnair osti huomattavan määrän lyhyemmille matkoille tarkoitettua Douglas DC-9 konetyyppiä:

Ja tässä vaiheessa tarinaa tulee mukaan pikku-Ykä joka kertaalleen lensi kyseisen DC-9:n kyydissä vuonna 1975. Siihen aikaanhan onnistui se pikkupojan unelma että heppu pääsi tutustumaan lentokoneen ohjaamoon:

Kiitos islamilaisten rauhanveljiemme tämä ei taida nykyisin onnistua enää ollenkaan. 1970-luvun puolivälissä Finnair hankki sitten raskaampaa kalustoa eli kaikkiaan viisi kappaletta McDonnell Douglas DC-10-koneita:

Wikipedia kertoo Finnairista ja kyseisestä konetyypistä: ”Yhtiölle oli suuri voitto, kun se 22. huhtikuuta 1983 ensimmäisenä lentoyhtiönä kykeni aloittamaan non-stop lennot Euroopasta Japaniin siten, että lisäpolttoainesäiliöiden avulla voitiin lentää tämä reitti Pohjoisnavan ja Beringin salmen kautta Tokioon.”

Aivan siinä Kekkoslovakian ajan lopulla Finnair hankki käyttöönsä kolme kappaletta hollantilaisia Fokker F.27 Friendship-koneita:

Koneita käytettiin luonnollisesti lyhyemmillä matkoilla. Ja tässähän käytiinkin läpi koko Kekkoslovakian aikainen konekalusto. Mutta otetaan esille vielä Kekkoslovakian jälkeen käyttöön tullut TaikaMatto90-kalusto:

Tämähän on varsin huikea konetyyppi. Sen lisäksi että se kuljettaa etnisesti edistyksellisiä ihmisiä esim. Somaliaan se samalla suojelee heitä. Kas kun kyseiset ihmiset ovat saaneet Suomesta turvapaikan sillä perusteella että he ovat kotimaissaan välittömässä hengenvaarassa niin kyseisen konetyypin avulla he voivat lomailla niissä kyseisissä maissa aivan turvallisesti. TaikaMatto90 on myös käyttäjäystävällinen sillä se laskuttaa matkustajan sijasta suomalaista veronmaksajaa.

Tällainen tavallinen käppäukko saattaisi kysyä että ei kai meitä vain kuseteta? Mutta kyseinen kysymyshän on vihakysymys joten siihen ei virallisen koneiston tarvitse vastata. Ja vihakysymyksethän löydetään nykyisin algoritmilla josta Vasarahammer kirjoittikin jo hyvin osuvasti.

Mutta tässähän tätä kalustoa oli tällä kertaa. Seuraavalla kerralla jotain muuta jotain muuta. Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille.