MIELENMITTAAJA

Radanvarsikaupunki, tuonnempana…

- Juu istukaa vaan tuohon tuoliin.

- Tota… annetaanks mulle joku piikki… ja tekeekö tää kipeetä…

- Voi eihän toki. Mitään piikkejä ei anneta. Minä vain laitan tämän kypärän teille päähän ja sitten teille näytetään tuosta näytöltä kuvia ja videoita. Laite mittaa kaiken aivoaalloistanne automaattisesti ettekä te tunne mitään. Istutte vaan kaikessa rauhassa ja katselette mitä näytetään.

Näin totesi rauhoitellen yhteiskuntateologian maisteri Elulis Hjärnskott tuoliin istuneelle miehelle joka puolestaan oli Radanvarsikaupungin teknisen viraston insinööri Mikko Makaryll. Hjärnskott oli komennuksella täällä Radanvarsikaupungissa Tampereen Yliopistosta sillä hänet oli yhteiskuntateologisen tutkintonsa lisäksi koulutettu Vastuullisen Ajattelun Mittauslaitteen käyttäjäksi.

Kyseinen laite oli kehitetty suureen tarpeeseen sillä intersektionaalisen feministinen hallitus oli ymmärtänyt että julkisella sektorilla työskentelevillä henkilöillä oli työssään suuri vastuu ja sen vuoksi vähänkin tärkeämmissä tehtävissä ei missään nimessä voinut työskennellä edes piilevään viha-ajatteluun taipuvaisia henkilöitä. Jo asiakasturvallisuuden vuoksi sekä tietysti yleisistä kulissipoliittisista syistä.

Tähän mennessä asiaa oli pyritty hoitamaan toistuvilla henkilökohtaisilla kuulustelukeskusteluilla joissa mädät hedelmät pyrittiin löytämään mutta oli selvää että ihmiset pystyivät valehtelemaan ja pitämään pokkansa aivan käsittämättömän hyvin kun heidän elannostaan oli kyse. Ja samalla he siis pystyivät jatkamaan työtä järjestelmän sisällä mätänä hedelmänä joka uhkasi pilata muutkin hedelmät. Koko sadon. Sellaista ei kerta kaikkiaan voinut sietää. Elettiinhän sentään intersektionaalisen femininistisessä yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, joka oli saavuttanut äärimmäisen kehityksen asteen ja lopettanut historian.

VAM-laite oli vastaus tähän. Laite mittasi ihmisen aivoaaltoja ja äärimmäisen kehittynyt algoritmi pystyi tulkitsemaan ne. Ennen kaikkea se pystyi löytämään ihmisen ajatuksista vihan, pelon, halveksinnan, vastenmielisyyden ja kaihtamisen tunteet. Luonnollisesti se tunnisti myös kaikki positiiviset tunteet. Algoritmia ei voinut hämätä. Se oli lahjomaton. Laajat mittaukset oli aloitettu viikkoa aikaisemmin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Nyt ne aloitettaisiin myös täällä Radanvarsikaupungissa.

Elulis Hjärnskott asetti kypärän Mikko Makaryllin päähän ja varmisti että miehellä oli mukava asento tuolissaan. Samalla laite kalibroi itse itsensä Makaryllin aivoaaltoihin. Tämä ei vienyt kuin puolisen minuuttia ja sitten kone ilmoitti kaiken olevan valmista testausta varten. Elulis kysyi:

- No niin, aloitetaanko? Tämä vie ehkä varttitunnin. Ei sen enempää.

Aloitetaan vaan, tuumi Makaryll ja hänen äänensä oli jotenkin alistunut. Jopa pelokas. Elulis ei oikein ymmärtänyt äänensävyä. Tässähän toimittiin yhteisen hyvän eduksi. Ei oikeinajattelijalla pitäisi olla mitään pelättävää.

Testi alkoi ja suurikokoiselle näytölle alkoi tulla materiaalia.

Ensimmäisenä ohjelma näytti humanitaarisia maahanmuuttajia Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-idästä. Heitä esitettiin julkisissa tiloissa suomalaisissa kaupungeissa ja otteissa he puhuivat kovaäänisesti omilla kielillään. Luonnollisesti eniten näkyvillä oli nuoria miehiä noista kulttuureista koska heitä oli maahanmuuttajaväestöstä muutenkin eniten.

Sitten esitettiin sisäministerin puhetta jossa hän ilmaisi että velvollisuutemme on ottaa lisää humanitaarisia maahanmuuttajia sillä tarkemmin määrittelemättömät kansainväliset sopimukset vaativat niin emmekä me  tule tulevaisuudessa toimeen ilman heitä, heidän osaamistaan ja työpanostaan joka joskus tulevaisuudessa tulee aivan varmasti realisoitumaan vaikkei ehkä muutamaan kymmeneen vuoteen vielä sitä ollut tehnytkään. Kyse on vain uskosta ja oikeasta asenteesta.

Aineisto vaihtui ja esille tuli ilmastonmuutos. Ei yleisenä asiana vaan videoina ja viesteinä jonka mukaan suomalaisilla ja nimenomaan suomalaisilla oli velvollisuus vähentää ja lopulta jopa lopettaa oma saastuttava teollisuutensa sekä maa- että erityisesti karjataloutensa yhteisen globaalin tulevaisuuden nimissä. Välittämättä siitä, mitä se saisi aikaiseksi.

Tämän jälkeen esitettiin ympäristöministerin puhe, joka oli kuvattu juuri toimintansa lopettaneen paperitehtaan edessä. Viattoman pikkulapsen lailla hymyilevä ympäristöministeri totesi että nuo sammuneet savupiiput olivat jälleen yksi voitto taistelussa globaalia ilmastonmuutosta vastaan. Meidän suomalaisten tulee olla ylpeitä.

Syöte vaihtui ja näkyviin tuli ala-asteen koululuokka jossa opettaja opetti lapsille oikeaoppista termistöjenkäyttöä. Tavallinen, ennen vanhaan normaaliksi katsottu heteroseksuaali oli nyt vain ja ainoastaan cis-seksuaali muitten alati kasvavien sukupuolisten- ja mielialamääräytymien joukossa. Termiä normaali ei enää ollutkaan ja sen käyttö oli kielletty. Sitten opettaja muistutti lapsia että heillä on oikeus aloittaa sukupuolenkorjaushoidot jo ennen murrosiän alkamista ja totesi vielä että seuraavalla tunnilla opetellaan sitten homoseksuaalisuuden suorittamista teoriassa.

Tunti päättyi siihen kun opettaja keräsi lapsilta kotitehtäviä. Lasten oli pitänyt kirjata ylös omien vanhempiensa yhteiskunnallisesti arveluttavia mielipiteitä. Niitä oli kertynyt jälleen kuudelta oppilaalta ja opettaja luki niitä tyytyväisesti nyökytellen.

Sitten kuva leikkasi opetusministeriin joka totesi hymyillen että nimenomaan lapsissa on tulevaisuus ja nyt lapsia lopultakin opastetaan oikeille, humanistisille ja intersektionaalisille poluille. Ja viha-ajattelijoiden huostaanotetuista lapsista yhteiskunta piti kyllä hyvää, oikeauskoista huolta.

Testissä oli vielä muutamia osioita. Sen päätyttyä Mikko Makaryll katsoi Elulis Hjärnskottia pelokkaasti ja hän selvästi hikoili:

- Tuota… minkäslainen se testitulos oli?

- Se ilmoitetaan teille myöhemmin. Tietokone analysoi sitä aikansa. Voitte poistua.

Testitulos oli kyllä aivan selvä mutta määräyksen mukaan sitä ei testattavalle heti ilmoitettu. Elulis katsoi tietokoneensa näyttöruutua joka kertoi että Mikko Makaryllin ura kaupungilla päättyisi pian. Miehen viha-asteikko oli noussut punaiselle kaikissa tärkeimmissä mahdollisissa eli monikultturismin, kansallisen ilmastouhriutumisen, yleisen transrakkauden ja lapsiin kohdistuvan oikeaoppisen valistuksen osioissa. Mikko Makaryll oli viha-ajattelija. Ei siitä mihinkään päässyt. Elulis Hjärnskott oli järkyttynyt. Jo ensimmäinen testattava ja selkeä vihatulos. Vielä johtavassa asemassa oleva henkilö. Äkkikatsomalla ja kuuntelemalla hyvinkin mukava ja joviaali mies jonka kasvojen takana piilottelikin hirviö. Varmaankin tämä oli poikkeus. Se vaan sattui ensimmäiseen testattavaan.

Elulis kutsui uuden testattavan sisään. Ja jatkoi testauksia. Ja jatkoi. Ja jatkoi. Ja masentui kerta kerralta enemmän. Eihän tämä voi olla totta…

*

Kaksi päivää myöhemmin, Radanvarsikaupungin ylipormestarinnan toimisto…

Elulis oli sopinut tapaamisen ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözöglyn kanssa. Hän oli painanut ylipormestarinnan toimiston oven nappia ja saanut vihreän valon. Yllätyksekseen hän huomasi että ylipormestarinna istui huoneen nurkassa ja itki hysteerisesti. Huoneessa oli myös kaupungin talouspäällikkö Ruben Auermäki. Auermäki sanoi Elulikselle:

- Ylipormestarinna on nyt vähän muissa maisemissa ja kovasti allapäin. Voit kertoa uutisesi minulle.

- Niin… minähän olen tehnyt niitä VAM-mielentestauksia ja pidän velvollisuutenani kertoa teille hyvin huonoja uutisia.

Auermäellä oli kädessään tabletti ja hän totesi Elulikselle:

- Minä kyllä arvaan ne huonot uutiset. Ja sinä pidät niistä suusi kiinni. Se on hallituksen määräys.

- Kuinkas… kas kun viha-ajattelun määrä Radanvarsikaupungin henkilöstössä on osoittautunut…

- No niinpä se on osoittautunut muuallakin. Minulla on tässä tabletilla tulokset Helsingin, Turun ja Tampereen mittauksista. Kas kun asiahan on niin, että jos kaikki VAM-mittauksella viha-ajattelijoiksi tulkitut potkitaan pois työtehtävistään niin koko valtion infrastruktuuri romahtaa. Ainoat ihmiset jotka ovat täysin hyväksyttävällä tavalla selvittäneet VAM-mittauksen ovat joko yliopistosta valmistuneita yhteiskuntateologeja tai niihin tehtäviin opiskelevia sekä valtamedian toimittajia ja julkisella sektorilla akateemisia erityissuojatyöntekijöitä. Ja ylintä johtoa tietysti. Lisäksi kontrolliryhmänä ollut feminististen mielenterveyskuntoutujien ryhmä selvitti testin täysillä pisteillä.

- Niin mutta… kuulustelukeskusteluthan antoivat aivan toisen tuloksen.

- Eipä niissä päästykään ihmisten ajatuksiin saakka. Ja nythän me päästiin.

- Tuon tuloksen vuoksiko sitten ylipormestarinna on tuolla nurkassa ja nyyhkyttää?

- Siksipä hyvinkin. Hän kun kuvitteli että viha-ajattelijoita olisi julkisella sektorilla vain pari prosenttia. Hän itse nimittäin läpäisi testin sataprosenttisesti ilman minkäänlaista viha-ajattelun tynkääkään. Mitäs ne sinun Radanvarsikaupungin lukemat tällä hetkellä näyttävät?

- No tota… niiden mukaan 94 prosenttia työntekijöistä saa kenkää. Mutta mitäs me nyt sitten tehdään? Koneistohan on täynnä viha-ajattelijoita.

- Jaa mitäkö tehdään? Pidetään turvat kiinni. Se on hallituksen määräys. Testausta ei ole koskaan tehtykään. Hallitus suunnittelee uusia mielenmuokkauskampanjoita joilla ihmiset voidaan ohjata oikealle, intersektionaaliselle polulle. Mutta… totanoin… siis jopa hallitus on ymmärtänyt ettei infraa voi kokonaisuudessaan romuttaa. Uudet testit tehdään vasta viiden vuoden päästä. Jos tehdään silloinkaan. Ja joo, oikeastaan tehtäväsi täällä on loppunut. Voit palata takaisin Tampereen Yliopistoon. Siihen ympyrän neliöksi selittämisen tiedekuntaan.

Elulis Hjärnskott poistui ja Ruben Auermäki joka olisi tiennyt myöskin saavansa testauksessa totaalihylsyn tuumasi että haluaako totalitarismi oikeastaan edes tietää, että mitä ihmiset ajattelevat? Vai riittääkö sille oma illuusio asiasta? Auermäki oli nimittäin aivan varma siitä ettei testiä koskaan uusittaisi. Sillä sehän osoittaisi että kulissit eivät pitäneetkään paikkansa.

Ja kulissithan olivat tärkeimmät. Muulla ei ollut niin väliä.