Naamisuvanto, Pello, joskus tuonnempana…
Muuan kolmekymppinen mies, nimeltään
Akseli Pesonen makasi Tornionjoen itärannalla sijaitsevassa häpelikössä ja
katsoi kiikareillaan Ruotsin puolelle. Elettiin loppukesää ja menossa oli vuorokauden
hämärin hetki. Akseli oli ajanut umpipakettiautonsa niin lähelle rantaa kuin
oli mahdollista ja paikka oli vanha tuttu. Siinä ei ollut varsinaista
laituria mutta veneen saattoi ajaa aivan
rantaan kiinni kiville karahtamatta.
Ja sitä venettä hän odotti. Näissä
hommissa pidettiin aikatauluista kiinni. Jos suunniteltu joen ylitys ei alkanut
kymmenen minuutin ikkunan sisällä, niin operaatio keskeytettiin ja sovittiin
uudesta aikataulusta. Yleensä tosin ne aikataulua haittaavat ongelmat olivat
täällä Suomen puolella jos olivat ollakseen. Kun kello tuli tappiinsa, antoi
Akseli infrapunalampulla sovitun merkin ja nosti taas kiikarit silmilleen.
Ruotsin puolelta vastattiin merkkiin ja katettu moottorivene läksi ajamaan
Suomen puolelle.
Tornionjoen ylittäminen ei kestänyt
tehokkaalta veneeltä kauaa. Veneessä oli kolme miestä joista yksi hyppäsi
rannalle ja yksi alkoi latoa veneestä pahvilaatikoita joita Akseli ja veneestä
noussut mies lastasivat puolestaan Akselin pakuun. Aikaa ei tuhlattu, Komuuttia
vasten ladotuissa laatikoissa oli painoa kaikkiaan kahdeksansataa kiloa. Lopuksi
paketit peitettiin pressulla ja peräloosteri täytettiin Akselin valmiiksi
paikalle tuomilla pajunrisuilla niin että äkkiseltään auto näytti kuljettavan
puutarhajätettä. Lastauksessa auttanut mies hyppäsi veneeseen ja miehet vielä
morjestivat toisiaan. Sanaakaan ei oltu sanottu koska siihen ei ollut tarvetta
ja siirtoon liittyvät maksusuoritukset oli jo hoidettu. Toki Akseli tunsi
miehet. Hekin olivat suomalaisia, asuivat vain Tornionjoen länsipuolella.
Vene käynnistyi ja palasi takaisin
Ruotsiin. Akseli poltti vielä tupakan ja mietti että joskus aikanaan tämän joen
yli oli tuotu salaa kahvia, sokeria, tupakkaa ja sen semmoista. Silloin korttitalouden
aikaan. Nyt Akselin autossa oli salakuljetustavarana kaikkiaan 800 kiloa eli noin
neljä tuhatta kahdensadan gramman tölkkiä amerikkalaista Corned
beef-lihasäilykettä. Ja Akseli tiesi että Suomessa ne menivät kaupaksi kuin
kuumille kiville. Vaikka tuo amerikkalainen säilyke suomalaisille alun perin
vähän vieraampaa olikin. Mutta Suomessa vallitsi ankara ja tietoisesti
aiheutettu lihapula.
Lihapulan oli saanut aikaan
intersektionaalisen feministinen ja valtansa pysyväksi betonoinut hallitus joka
oli ilmastokiimassaan tehnyt karjataloudesta Suomessa mahdottoman. Varsinaiset ammattikarjatilat
olivat lopettaneet yksi toisensa jälkeen ja jäljellä oli vain yhteiskunnan
infrastruktuurin ulkopuolella sijaitsevien Pimeitten Maitten laiton ja
pienimuotoinen karjanhoito joka keskittyi lähinnä helppohoitoisiin lampaisiin
ja kanoihin. Jonkun verran nautakarjaakin oli. Lähinnä maidon ja voin takia.
Vähäinen ulkomailta tuotu laillinen liha
oli tavalliselle ihmiselle aivan liian kallista. Se meni lähinnä nomenklaturan
käyttöön. Sillä oli varaa maksaa ja sillä oli omat, sille varatut myymälät. Lisäksi oli sitten
salakuljetus joka antoi Akselin kaltaisille miehille mahdollisuuden elantoon.
Muut mahdollisuudet olivatkin ilmastokiiman aikaan saaman teollisuuden jatkuvan
alasajon myötä koko ajan vähentyneet. Virallisesti Akselikin oli
pitkäaikaistyötön ja sellaisena tulisi pysymään.
Akseli nousi pakuunsa ja käynnisti.
Autossa oli salakuljetuslastin ja puutarhajätteen lisäksi useita
bensiinikanistereita. Nuo samat miehet jotka toivat säilykelastin kävivät aika
ajoin Ruotsin puolelta Pellossa ja heidän autossaan oli hyvin piilotettu viidensadan
litran ylimääräinen tankki josta Akselikin sai bensansa. Kaukana olivat ne ajat
jolloin Suomessa bensa olisi ollut halvempaa kuin Ruotsissa. Rajavartijat
olivat kyllä hyvin tietoisia tällaisesta toiminnasta eivätkä välittäneet siitä.
Ruotsalaisella bensalla heidänkin siviiliautonsa pääosin liikkuivat. Mutta
heidän lisäkseen raja-asemilla – myös täällä pohjoisessa – oli sisäministeriön
ilmastopoliiseja. Asiassaan ja intersektionaalisessa uskossaan vahvoja,
erityisesti valittuja yksilöitä. Joitten valtuudet ylittivät sekä
rajavartioitten että järjestyspoliisin valtuudet.
Ilmastopoliisit kyttäsivät kaikkein eniten
juuri laitonta lihantuontia. Huumeista ne eivät välittäneet sillä Suomessa
huumeet olivat muutenkin laillistettuja ja valtion myymiä. Ne pitivät
kuutioasunnoissa asuvat syntymätyöttömät rauhallisina. Liha sen sijaan oli
intersektionaaliselle feministivaltiolle se uskonnollisen tason saavuttanut kaikkein
pahin globaali ilmastomurhaaja joten ilmastopoliiseilla oli käytössä myös
koiria jotka vainusivat kaikenlaisen tuotetun lihan. Polttoainerikoksesta
selvisi sakoilla – joskin kovilla sellaisilla – mutta lihan salakuljetus oli
sen tason ilmastorikos että yli kymmenen kilon määrästä oli tarjolla
automaattisesti ehdotonta vankeutta. Siksi virallisilla rajanylityspaikoilla ei
sellaista yritettykään. Mutta Tornionjoki oli pitkä ja hyvin vaikeasti
valvottava. Samoin Norjan raja vuoti erityisesti Tenojoen kohdalla ja Venäjän
kanssahan Suomella oli rajaa 1.340 kilometriä. Kaikki puhdasta korpea. Akseli
otti suunnan kohti etelää.
Matka vei Pellosta ensin Rovaniemelle,
siitä Ranualle ja sitten Pudasjärvelle, jossa hänellä olisi tapaaminen. Matkalla
silmään pisti rekkojen vähäisyys. Tosin olihan siihen tottunut. Mitäpä niillä
olisi tehnyt kun kuljetettavan määrä oli pudonnut parinkymmenen vuoden
takaisesta murto-osaan. Kun ei ollut tuotantoa, ei tarvittu logistiikkaakaan. Samoin
henkilöautojen määrä oli vähentynyt. Polttoaineen hinta oli kuristusverotettu
joten kaikki ajaminen jäi välttämättömään minimiin ja paljon mainostettujen
sähköautojen käyttö täällä pohjoisessa oli lähinnä vitsi. Aika ajoin Akseli
laittoi puhelimellaan viestin ja jaksotti ajonopeutensa sen mukaiseksi. Hänen
tapaamansa mies olisi perillä kohtauspaikassa Pudasjärvellä puoli tuntia häntä
hitaammin joten Akselikin vähensi vauhtiaan. Kohtauspaikalla oli turhaa
viivytellä liian pitkään.
Tapaaminen oli Pudasjärven Nesteellä.
Akselin ei tarvinnut odotella kuin kymmenisen minuuttia kun pihaan ajoi toinen
umpipakettiauto. Siitä nousi Akselin tuttava ja kollega Veikko Lasanen. Miehet
kättelivät sekä vaihtoivat muutaman sanan jossa totesivat molemmilla olevan
tilanteen kunnossa ja suunnitelman mukainen. Sen jälkeen he siirtyivät
bensiksen sisään kahville.
Kahvittelu meni nykyisessä Suomessa varsin
tutun kaavan mukaan eli miehet tilasivat kahvin ja soijajuustosämpylän,
heittivät sämpylöitten välissä olevan soijajuustoviipaleen roskiin ja sitten
Akseli kaivoi povitaskustaan meetvurstiviipalepaketin jonka oli saanut hyvän
miehen lisänä venemiehistöltä. Lisäksi mukana oli pieniä kermatetroja joista
lisättiin kahviin. Myyjät eivät puuttuneet omien eväitten syöntiin. Olivathan
miehet maksaneet annoksestaan.
Veikko Lasanen oli tullut
kohtaamispaikalle idästä, Venäjän rajalta. Tarkemmin sanottuna Hossan kylän
itäpuolelta jossa rajan molemmilla puolilla sijaitsevan Pitkä-Hoiluan järven
kautta toimi samanlainen veneliikenne. Rajamiehet olivat liikenteestä täysin tietoisia
ja ottivat lastista omat provikkansa. Tietyissä kohdissa rajaa lastit tuotiin
autoilla rajan yli kunnostettuja metsäteitä pitkin. Itäraja oli helpompi kuin
muut rajat sillä se oli täyttä korpea ja venäläiset viranomaiset ymmärsivät
oikein hyvin kysynnän ja tarjonnan lain sekä sen, että se hyödytti heitä
itseäänkin. Tärkeintä oli, että ilmastopoliisi ei mielellään vaivautunut
syrjäisille itärajan alueille. Syrjäseuduille joissa heitä erityisesti
vihattiin. Veikon lastina oli tuhat kiloa venäläistä tushonka-lihasäilykettä.
Varsin paljon tavallista nötköttiä muistuttava
säilyke ei olisi menneinä runsauden ja tuoreen lihan vuosina käynyt Suomessa kaupaksi
mutta nyt oli selvää, että lasti myytäisiin nopeasti. Kahvit juotuaan miehet
jatkoivat matkaa etelään, pitäen kilometrin välin toisiinsa mutta pitäen
samalla yhteyttä radiolla. Jos ilmastopoliisit – joita iiriksiksi kutsuttiin –
sattuisivat pitämään ratsiaa, niin silloin vain yksi ehtisi jäädä kiinni. Mukaan
tuli vielä yksi auto Paltamosta ja yksi Iisalmesta ja sen jälkeen hajautettu
karavaani suuntasi kohti määränpäätänsä joka oli Radanvarsimaakunnassa
sijaitseva, nykyisin kokonaan Pimeisiin Maihin kuuluva Tyrelli.
Saattue kokoontui siihen risteykseen jossa
valtatie läksi kohti Tyrelliä. Tie oli vielä vanhaa pikitietä, joskin hyvin
huonosti huollettua. Lopulta matka kääntyi metsätielle. Sen alkuun oli
puunoksaan laitettu roikkumaan hirvensarvet. Se oli merkki siitä, että tie oli
huollettu ja ajokelpoinen eikä iiriksiä ollut paikalla. Mikään freeway se ei
todellakaan ollut mutta jokainen paku oli nelivetoinen. Matka päättyi Tyrellin
pohjoisosassa sijaitsevan Veervorttenin kylän lähellä sijaitsevalle entiselle
soranottopaikalle. Tyrellin miehet odottivat siellä.
Kaikki olivat aseistettuja. Miehillä oli
metsästysaseita mutta olipa mukana pari Kalashnikoviakin ja joku vanha
venäläinen konepistooli. Se ei ollut mitenkään ihmeellistä alueella jossa ei
ollut julkista infraa ja siihen infraan kuului myös poliisi. Poliisi – jonka
voimavaroja oli jatkuvasti vähennetty ja niitäkin vähiä siirretty
rajanylityspaikoilla toimiville ilmastopoliiseille – ei käynyt Pimeillä Mailla
koskaan. Sen voimavarat upposivat täysin etnisten enklaavien aikaansaamaan
sekasortoon ja hallituksen määräämän nomenklaturan alueen turvallisuuden
takaamiseen. Pimeillä Mailla ihmiset pitivät itse huolen turvallisuudestaan.
Vallitsi tietty kauhun tasapaino. Poliisi tiesi että Pimeillä Mailla oli oma
lakinsa ja jos poliisi olisi yrittänyt muuttaa sitä väkisin, niin siihen
oltaisiin suhtauduttu vihollisena. Poliisi oli saanut jo ammuskelusta ihan tarpeeksi
etnisillä alueilla joten se antoi Pimeitten Maiden olla aivan omissa oloissaan.
Lasti siirrettiin Tyrellin miesten
autoihin ja kuljettajille annettiin kirjekuoret joissa oli vaadittu summa
dollareina josta oli tullut Suomen kakkosvaluutta, varsinkin sen jälkeen kun
euro oli muuttunut kokonaan sähköiseksi rahaksi. Niin lastia kuin summaakaan ei
tarkistettu. Täällä toiminta perustui luottamukseen. Ja luottamuksen takaajana
oli kuolema. Pimeillä Mailla oltiin järjestäydytty. Suojelukaarteiksi niitä
kutsuttiin. Pääosin suojelukaartit olivat olemassa etnisten alueitten uhkaa
varten. Kyseisillä etnisillä alueilla oltiin opittu jo aikaa sitten että Pimeillä
Mailla ei ollut voimassa se pehmodemarilaki mikä vallitsi suuremmissa
kaupungeissa. Siellä oli tunkeutujalle vain yksi tuomio eikä tunkeilijaa sen
jälkeen enää koskaan löytynyt.
Tämä raaka ja julma järjestäytyminen toimi
myös salakuljetuksessa. Jos joku yritti tehdä oharia, läksi viesti yhdestä
suojelukaartista ympäri Suomen. Jossain vaiheessa oharin tekijä jäi kiinni ja
sai kuulan kalloonsa. Pari venäläistä oli aikanaan onnistunut pääsemään rajan
yli mutta suojelukaartit olivat keräneet kolehdin, maksaneet venäläisille
kauppakumppaneilleen asian hoitamisesta ja bisneksen vakavasti ottavat
venäläiset olivat hoitaneet asian. Lopullisesti. Olivatpahan ihmetelleet
keskenään että Suomessa huumeet olivat laillistettuja mutta liha laitonta. No,
business is business. Ja hullujahan ne tsuhnat muutenkin olivat. Nykyisin ne
vaan eivät olleet enää rauhallisia ja hyväuskoisia hulluja niin kuin joskus
ennen. Ne piti ottaa hyvin vakavasti.
Pohjoisesta tulleet miehet läksivät
ajamaan takaisin odottamaan uutta lastia. Siinä lähtiessä todettiin yhteen
ääneen että on jokseenkin paradoksaalista että me lihan salakuljettajat olemme
ilmastorikollisia samaan aikaan kun laivat ja lentokoneet toivat Suomeen valtiovallan
hyväksymää vegaanievästä piiput ja pakoputket savuten.
Tyrellin miehet jatkoivat tästä eteenpäin.
Heillä oli valmis jakeluorganisaatio Radanvarsikaupunkiin samoin kuin oli naapurikunnan
Reunansyrjän miehillä. Jakelupisteet olivat myös syrjäisillä metsäteillä ja
salakuljetetun lihan lisäksi myynnissä oli Pimeillä Mailla metsästettyä hirveä,
metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa sekä jonkin verran villisikaa. Näidenkin liha
oli purkitettua. Pimeillä Mailla oltiin opeteltu säilykelihan tekeminen aivan
tosissaan. Tuoreen lihan myynti oli vaikeaa ja työlästä eikä sitä yritettykään.
Oma karjatuotanto meni Pimeitten Maitten ihmisten omiin suihin. Salakuljetettu
liha teki kauppansa sillä kaupungeissa pakkovegaaniruokaa syövät lapset
kärsivät aliravitsemuksesta.
Poliisi katsoi touhua sormien läpi.
Salakuljetettua lihaa oli poliisienkin perheiden ruokapöydässä ja muutenkin
poliisin voimavarat menivät siihen, että etnisten enklaavien kaaosta yritettiin
edes jollain lailla pitää aisoissa. Ilmastopoliisi puolestaan keskittyi
rajanylityspaikkoihin. Joskus se yritti ratsioita muuallakin mutta tieto vuoti helposti.
Pimeille Maille ilmastopoliisikaan ei uskaltautunut.
Vielä muutama vuosi sitten lihan
salakuljetusta pyöritti Jevgeni Peliverkkarinovin pieni organisaatio mutta
kysynnän kasvaessa hän oli luovuttanut toiminnan toisille ja keskittyi nyt itse
tuomaan Pimeille Maille pelkästään aseita, ampumatarvikkeita ja muuta
sotilasmateriaalia. Kauppa kävi. Pimeillä Mailla otettiin turvallisuus hyvin
huumorintajuttomasti ja kun virkakoneisto ei sitä enää taannut niin se
hoidettiin itse. Tehokkaasti ja vanhoja lakeja pahemmin miettimättä. Ja kun
aseet siviileillä olivat Suomessa virallisesti muutenkin laittomia niin kynnys
konetuliaseen hankkimiseen oli jo kovin matala. Niinpä Peliverkkarinovinkin
bisnekset sujuivat.
Yksi Tyrellin suojelukaartin miehistä joka
oli ollut vastaanottamassa lihalähetystä oli 67-vuotias Aatos Kalevo. Hän oli
tehnyt pitkän uran historianopettajana Radanvarsikaupungin Sateenkaaren ja
Suvaitsevaisuuden Homini Novus-Oppikeskuksessa – jota joskus aikaisemmin oli
sanottu peruskouluksi – ja heti eläkeiän
saavutettuaan häipynyt Tyrelliin. Hänen kaksi vuotta nuorempi, fysiikkaa ja
kemiaa opettanut vaimonsa Pirjo läksi samalla vaikka hän ei ollut vielä eläkeikää
saavuttanutkaan. Molemmat olivat täysin tympääntyneitä vallitsevaan
intersektionaalisen feministiseen opetussuunnitelmaan ja siihen liittyviin päivittäisiin
anteeksipyyntörituaaleihin niin neekereille, transhypettäjille ja ties mille.
He olivat muuttaneet Tyrellissä
omistamaansa pieneen kesämökkiin ja todenneet että ollakseen onnellinen ei
ihminen loppujen lopuksi tarvitse paljoa. Mökissä ei ollut sähköä, kas kun
Pimeillä Mailla oltiin. Sähköä tuli vain Tyrellin kyläkeskukseen eikä sinnekään
kaikkialle. Mutta heillä oli kevyttakka, liesi, aurinkopaneelit ja aggregaatti
joka oli muokattu toimimaan suurin piirtein millä tahansa palavalla nesteellä.
Sillä pärjäsi. Ruuan lisänä oli oma tontilla oleva viljelymaa sekä
ulkorakennuksessa oleva kanala ja metsästysporukat toivat lihaa sen lisäksi.
Lisäksi mökissä oli tietysti oma sauna.
Oman pienen lisätulonsa toi se hoksaaminen
joka Aatokselle tuli heti muutettuaan. Tyrelliin ei kulkenut posti. Lähin
postipiste oli Radanvarsikaupungin puolella viidentoista kilometrin päässä
Tyrellin rajasta. Aatos Kalevo esitti kylätoimikunnalle että hän ottaisi
postihommat hoitoonsa. Kylätoimikunta piti ideaa hyvänä ja palkka tuli kaikilta
kuntalaisilta pienen kolehdin muodossa. Kukin kykynsä mukaan. Dollareina,
lihana, perunana tai palveluksina. Aatos alkoi vaimonsa kanssa hakea postin
Radanvarsikaupungin puolella sijaitsevasta kaupasta. Tyrellin keskustan alueen
postin hän vei keskustan kauppaan ja muut jakoi syrjäseudulle itse. Posti ei
tietenkään tullut enää päivittäin mutta tulihan kumminkin. Syrjäisten seutujen
ihmisten – varsinkin eläkeläisten – ei tarvinnut lähteä rahtautumaan
Radanvarsikaupungin puolelle eikä suurella osalla siihen mitään mahdollisuutta
ollutkaan.
Kun Aatos oli ollut mukana lihalähetyksen
vastaanottamisessa hän läksi suorittamaan postitehtäväänsä. Pirjo oli tällä kertaa
jäänyt kotiin. Aatos ajoi vanhalla mutta hyväkuntoisella Lada Nivallaan Tyrellin
ja Radanvarsikaupungin rajalle jossa oli vartioitu tiesulku. Tiesululla oli
aseistetut miehet ja läheisellä mäellä oli varmistamassa pari hirvikiväärillä
varustettua tarkka-ampujaa. Sulkua ei ollut väkisin yritetty ylittää aikoihin.
Varsinkin kun tiedossa oli että yritys aiheuttaisi täyden hälytyksen Tyrellin
suojelukaartissa.
Samaan aikaan Aatoksen kanssa tiesululle
ajoi pakettiauto jossa oli kuusi tyrelliläistä työmiestä. He olivat menossa
Radanvarsikaupunkiin keikkahommaan. Intersektuaalisen feministisessä Suomessa
kun oltiin satsattu lähinnä yliopistolliseen ja ennen kaikkea
yhteiskuntateologiseen koulutukseen joten varsinaisista osaajista oli suurta
pulaa. Ja niistä varsinaisista osaajistakin suuri osa oli muuttanut Pimeille
Maille.
Työmiehet olivat kuukauden tai parin
keikalla ja asuivat porukkaparakissa mahdollisimman vähillä kustannuksilla.
Heidän ammattitaitonsa oli suurille kaupungeille välttämätöntä ja se oli yksi
syy siihen miksi niin Tyrellin, Reunansyrjän, Heukensaaskin ja Paljasveden
keskustaan vielä virtasi sähkö ja siellä oli myös toimiva nettiantenni. Vaikka
kyseiset paikkakunnat eivät olleet enää virallisen Suomen kanssa varsinaisesti missään
tekemisissä. Mutta kyseiset työmiehet eivät halunneet asua kaaokseksi
muuttuneissa kaupungeissa ja kun heidän työurakkansa oli tehty, he palasivat
Pimeille Maille ja ottivat suurimman osan palkastaan dollareina joka oli paljon
käyttökelpoisempi vaihtoehto kuin euro jota kutsuttiin oravannahaksi.
Työmiehet jatkoivat kohti
Radanvarsikaupunkia ja Aatos ajoi puolestaan kaupalle jossa kauppias antoi
hänelle kaiken Tyrelliin tulevan postin. Hän sai myös Aatokselta tuliaisia eli
neljäkymmentä muistitikkua jossa oli jokaisessa kymmeniä gigatavuja vanhoja
suomalaisia huumoriohjelmia 1960-luvulta 1990-luvulle. Ne menisivät kaupungissa
kuin kuumille kiville. Intersektionaalisen feministinen hallitus oli kieltänyt maasta
huumorin kokonaan sillä perusteella että kaikki mahdolliset huumorin muodot
aina loukkasivat tiettyjä ihmisryhmiä. Nuo muistitikuilla olevat
huumoriohjelmat oli siivottu internetistä kokonaan. Muistitikuilla olevat
vanhat sketsit toivat oman mukavan dollarilisänsä Pimeille Maille.
Sen lisäksi että Aatos hoiti Tyrellin
postihommia hän oli myös osa-aikaisena opettajana Tyrellin kiertokouluissa.
Niin kuin Pirjokin. Alueella syntyneet lapset olivat kyllä rekisteröity
virallisen Suomen tiedostoihin mutta se virallinen Suomi ei heistä piitannut
kun Pimeät Maat heistä kerran itse halusivat pitää huolen. Oli siitä se etu
että lapset pääsivät Radanvarsikaupungin sairaalaan jos paikalliset saivat
heidät jollain tavoin sinne kuljetettua. Ambulansseja ei alueelle tullut. Pimeillä
mailla oli kyllä myös lääkintäkoulutettuja välskäreitä jotka toimivat mahdollisuuksiensa
mukaisesti ja Aatos toi postihommansa ohella heille Rasanvarsikaupungista
hankittuja lääkkeitä.
Opetuksesta Aatos oli todennut että
Pimeitten Maitten kiertokouluissa opetuksen taso oli huomattavasti
korkeatasoisempaa kuin intersektionaalisen feministisen valtakunnan puolella.
Siellä kun keskityttiin oikeastaan kaikkeen muuhun kuin varsinaiseen
opetukseen. Aatos opetti historian lisäksi kansalaistaitoa, maantietoa,
biologiaa ja äidinkieltä. Siihen liittyen hän olisi postikierroksensa lopuksi
menossa Tyrellin ja Reunansyrjän rajamailla asustavan sähköasentaja Jarmo
Örniön kotiin. Örniöt olivat muuttaneet aikaisemmin Naakkamosta karkuun
Pimeille Maille saatuaan tarpeekseen lapsilleen tuputetusta
propagandaopetuksesta.
Örniöitten poika Juhani oli kiertokoulun
lisäksi oppipoikana paikallisessa autokorjaamossa ja osoittanut huomattavaa
lahjakkuutta sekä itse alalle että sille että hän osasi muuntaa tavalliset
koneet toimimaan käytössä olevilla korvikepolttoaineilla. Juhani oli sen
lisäksi hyvin kiinnostunut historiasta ja Aatos toi hänelle hankkimaansa vanhaa
suomalaista kirjallisuutta. Kirjallisuutta, jonka intersektionaalisen feministinen
hallitus oli kieltänyt. Veikko Huovista, Väinö Linnaa, Pentti Haanpäätä ja Arto
Paasilinnaa lähinnä.
Mukana oli myös vanhoja Pahkasika-lehtiä
ajalta jolloin asioille saattoi vielä irvailla. Tosin Pimeillä Mailla
irvailtiin edelleenkin. Täysin häpeämättä. Pojalle olisi tulossa mukavia
lukuhetkiä. Pojalle, jonka kaltaisille Aatos mielellään luovuttaisi Suomen
tulevaisuuden. Siinä vaiheessa kun vihervasemmistolainen feministinen yhteiskunta
oli romahtanut omaan mahdottomuuteensa.
Aatoksen kierros oli ohi ja hän ajoi
kotiinsa. Pirjo oli usein mukana kierroksilla mutta nyt hän oli jäänyt
hoitamaan kotia. Pian heillä olisi pienillä manttaaleillaan sadonkorjuun aika. Tontti
oli käytetty viljelyksiin varsin tarkasti. Pääosin tietysti perunaa. Joskus
aikanaan viljely oli ollut harrastusta mutta nyt sillä oli suuri merkitys.
Tänä vuonna sato näytti hyvältä. Lihaa ja
kalaakin oli säilöttynä mukavasti. Talvesta kyllä selvittäisiin. Pirjo huomasi
kun Aatos tuli pihaan ja tuli ovelle odottamaan. Halauksessa oli lämpöä. He
tarvitsivat toisiaan ja heillä oli hyvä olla keskenään.
Näillä Pimeillä Mailla.
Ei ei ei; Ruotsi on jo menetetty ja Suomi seuraa hyvänä kakkosena, kuten tavallista, emämaataan.
VastaaPoistaEilen tuotiin kolme IS-naista ja heidän lapsensa Ruotsiin:
https://www.svt.se/nyheter/inrikes/forundersokningar-mot-atervandare-fran-is-kontrollerade-omraden
Ja Lundissa otti yhteen 60-henkilöä:
https://www.svt.se/nyheter/lokalt/skane/se-filmen-fran-storbraket-i-lund
Ihan vaan muutamia tapauksia tavallisesta ruotsalaisesta arjesta. Tätähän me olemme halunneet; jännää elämää?
Olisikohan sittenkin todennäköisempää, että jossakin vaiheessa lihaa tullaan salakuljettamaan Tornionjoen yli Suomesta Ruotsiin eikä päinvastoin. Yleensähän kaikki vihervasemmiston ajamat asiat toteutetaan ensin Ruotsissa ja vasta myöhemmin Suomessa. Niin kaiketi tuo karjatalouden mahdottomaksi tekeminenkin. Niin että sen vuoksi välivaiheessa Ruotsissa vallitsee lihapula mutta ei vielä Suomessa.
VastaaPoistaKieltolain aikaan 1920-luvulla Suomi oli sentään muuten suhtkoht täysissä järjissään. Nyt tuntuu, että vaakakuppi on heilahtanut päinvastaiseksi. Järkevää valtiollista toimintaa on yhtä vaikea löytää kuin ahkeraa ja sopeutuvaista työmiestä tietyistä etnisistä ryhmistä.
VastaaPoistaTapsa vaan
Ano ykköselle: Ja ruåttin laivalla "abit" metelöivät risteilyllä. Kaksi eri turkulaista porukkaa sanovat. Luultavasti varustettuina suojavärillä ja värinällä.
VastaaPoistaHuru-ukko
PS. onneksi lihaa saa vielä ihan oikeasta kaupasta. Mm. Maatila-Liha Meronen Orimattilan Vierenojalla:)
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Tapsalle vaan ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno1 & Ano2: Nämähän ovat tarinoita joita tykkään välillä kirjoittaa. Tarinoita yhdellä tulevaisuudenkuvalla. Ruotsihan on menossa/mennyt päin helvettiä mutta Suomen nykyinen hallitus tekee parhaansa että me menemme vielä syvemmälle. Ruotsilla on etunaan edelleenkin sen talousveturi mitä meillä ei ole.
Tapsa vaan: Juuri näin on tapahtunut ja 1920-luvun suomalainen ei uskoisi jos hänelle kerrottaisiin nykypäivästä.
Huru-ukko: Paikallisia pienyrittäjiä kannattaa aina tukea.
Ne laivamesoajat eivät olleet mitään "abeja" vaan suomalaisia abiturienttityttöjä ja -poikia, jotka olivat tulleet risteilylle pitämään hauskaa.
VastaaPoistaSe ei vain ollut mahdollista, koska laivalla oli kaksi turkulaista porukkaa, jotka alkoivat riehua keskenään. Kokoonpanoja ei ole ilmoitettu, mutta vaihtoehtoja piisaa;
somali vs. arabi, turkkilainen vs. kurdi jne.
Sitten jompikumpi tai molemmat turkulaisporukoista iskivät silmänsä abeihin ja alkoivat hyppiä poikien silmille sekä repiä tyttöjä väkisin hytteihin.
Onneksi jäi yrityksen asteelle.
Tällä kertaa paatilla oli n. 500 matkustajaa turvaamassa peräti kahdeksan järjestysmiestä, koska vahvuutta oli lisätty...
johan nyt Usarin sosialistit hehkuttaa brexitiä, kuinka tulta ja tulikiveä sataa britanniaan
VastaaPoistahttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jounisnellman/brexitin-karmiva-seuraus-jopa-ruoasta-pulaa/?updated=true
-jpt-
Eletään ku pellossa
VastaaPoistaBensapaku! Dieselillä olisi etuna pienempi kulutus, siis pitempi toimintamatka ja tietysti pienempi hinta. Lisäksi diesel-hiacen kone kestää ikuisesti. Pikkuetuna on paha haju, ehkä ei iiriksiä kiinnosta kaivella pahanhajuista risukasaa kovin tarkkaan. Ja jos kiinnostaa, kärsikööt haisevista vaatteistaan.
Lehmät tuottaa paitsi maitoa ja lihaa myös paskaa. Ennen osuusmeijereiden tuloa paska oli syy lehmien pitoon. Lehmät muunsivat soilta ja rannoilta kerätyn ruohon, tuon ja kortteen arvokkaaksi lannoitteeksi. Lannoitteita ei taida olla pimeillä mailla ylen määrin? Toki kananlanta on tehokasta ja sintti & pottu samaan monttuun lie yleisesti tiedossa oleva perunan kasvatustapa. Ja kansantuote kyörätään huusien alta peltoon mutta kyllä se lehmänlanta on hyvä lisä. Karjaa sopii laiduntaa pitkin metsiä, suuryhtiöiden metsissä erityisesti. Sopiva karja torjuu sudetkin.
Vaikeasti valvottaa rajaa löytyy myös pohjanlahden rannalta. ”Låga kusten” on erikoisen ikävää valvottavaa, kivistä ja matalaa. Heikosti navigoitavaa maan nousemisen takia. Mihinkäs se John Grafton olikaan matkalla. Lisäetuna tiuha pikkuteiden verkko kohti sisämaata, vaikka vene näky merellä kauas, ei tarkan rantautumispaikan arvaaminen ole helppoa ja lasti on jo kaukana kun tulli/muu kyylä on päässyt rantautumispaikkaan.
Säilyke on varmaan kallista logistiikankin takia, tonni vastaan 40 tonnia per matka kun nostaa kustannuksia nykytilanteeseen verrattuna. Sähköauton käyttö etuautona voisi olla hyvä idea, se ajaa etapin kerrallaan, toimintasäteensä mukaan, eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä kuljetettavan kaman kanssa. Puhelinnumero vain kuljettajain tiedossa. Ehkä suojelukaartit järjetää. Voi jäädä iiriksien ratsiaan, mitään ei löydy. Sen puhelimenkaan ei tarvitse olla mukana, ihan eri puhelin mukana autossa, se toinen puhelin kotona. Soitto kotiin kun reitti selvä tai tukossa, sillä toisella puhelimella viestiä kuljettajille. Katkos viestiliikenteeseen, kiusa se on pienikin kiusa kuuntelulle.
Pyssymies
Nykyisinkin tullia kiinnostaa eniten Ruotsista tuotu nuuska. Eli mikään ei ole Ykän tulevaisuusfiktiossa muuttunut.
VastaaPoistaTervehdys Qroquius Kadille, jpt:lle, Pyssymiehelle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: Ruotsinlaivoillahan on harrastettu joukkoraiskauksia joitten tekijät olivat suomalaisia jotka eivät sitten olleetkaan suomalaisia.
jpt: Kovasti puhutaan niistä Moskovan trolleista mutta tuo haiskahti kyllä Brysselin trollille.
Pyssymies: Kiitos hyvistä huomioista ja lisäyksistä. Bensakone tuli siitä kun itselläni on kaksi bensakonetta. Ja säilymisen kannalta säilyke on kyllä mainio.
Vasara: Totta joo. Kun itse käyn länsi-Lapin puolella käyn Ruotsista ostamassa muutaman kangen nuuskaa käyttäville kavereilleni.
Niin biokaasu ja alkoholimoottori ja miksei pimeille maille häkäpönttökin. Lantaa niin eläimen kuin ihmisenkin kannattaa kerätä jo ihan lantasalpietarin takia. Mustalla ruudilla saa toimimaan nykyisenkin aseen kunhan se ei ole kaasutoiminen puoliautomaatti tai no minkäänsorttinen puolari. Reukun ja pulttilukon ja pumpun ja vipulukon saa mainiosti rokkaamaan mustalla ruudilla ladatulla patruunalla. Nallit no ne on jo hiukan hankalampaa. Uskoisin kuitenkin kuvatussa tilanteessa poliisien määrän olevan varsin suuri. Oikeaoppisia viherkommareita on suurin osa poliiseista jo nykyäänkin. Ja miksei olisi sillä poliisiksi on kautta aikain hakeutunut lähinnä selkärangattomia perseenreikiä joiden suurin ilo ja hupi on päästä kiusaamaan ja nöyryyttämään alempiaan. Näille perseenrei'ille on täysin yhdentekevää minkä ideologian nimeen he muita kiusaavat kunhan saavat kiusata.
VastaaPoistaT labrotta
Tervehdys, labrotta. Kaikkia kikkoja on, niihin aseisiinkin mutta Suomessahan on sellainen tilanne että itärajan takaisilta yrittäjiltä saa hankittua kuranttia tavaraa. Jos on kysyntää niin tarjontaakin on. Kenttätason poliiseista minulla on kyllä parempi kuva kuin sinulla tosin en kiistä sitä että koko organisaatiota pyritään mädättämään.
VastaaPoistaPudasjärven nesteellä pysähdyttiin syömään kotipizzaa ennen muinoin kun lankkua rahdattiin siitä vielä muutama sata km ylöspäin. Nämä pimeitten maitten tarinat on mukavaa luettavaa,sitä jotenkin rupeaa kuvittelemaan itsensä tuonne selkosille tekemään sitä sun tätä. T. Oloneuvos
VastaaPoistaTervehdys, Oloneuvos ja kiitokset. Kyseinen Neste on minullekin reissun päältä tuttu.
VastaaPoistaEi nuo niin kaukana tulevaisuudessa ole, tässä muuan näkemys ison veden takaa, eivät varsinaisesti ole hyvillään näkymistä
VastaaPoistahttps://www.theorganicprepper.com/great-reset/
lisää mielialoista voi lkea tuolta
https://modernsurvivalblog.com/recent-comments-on-msb/
(mikäli et halua julkaista linkkejä, lue edes itse, ei noista juuri lehdissä kirjoitella)
T. pässinpää
Tervehdys, pässinpää ja kiitos linkeistä.
VastaaPoistaJoka jätkä tietää (tietää, tietää)
VastaaPoistaJoka jätkä tietää (tietää, tietää)
Joka jätkä tietää, tää on lehmänmaha rock'n'roll!
Ja joka jätkä tietää, että lehmää voi syödä paitsi tuoreena ja nötköttinä myös muina ½- tai melkein säilykkeinä. Sitä voi savustaa, suolata ja valmistaa muutenkin. Kannattaa tutustua vaikka Tanskalaiseen maajussiin – yle areenasta löytyy. Siinä se kaunissilmäinen lehmä sai pultin päähänsä ja pääsi hienoksi italialaistyyppiseksi lihavalmisteeksi, sidottuna, suolattuna ja kai savustettuna ja viinissä uitettuna. Makkaraakin sopii tehdä lehmistä ja lampaista. Perinteisesti syksyllä lahdattu lehmä on syöty loppuun keväällä, kyllä se on säilynyt. Ja jos otamme käyttöön salpietarin ja 1900luvun opit säilyy liha ainakin kymmenen vuotta ilman säilyketölkkiä tai pakastamista. Purjelaivoilla syötiin vanhempaakin satsia.
Ainakin espanjassa on lehmänmaha herkkua oikein valmistettuna. Ja makkaraan sitä voi tunkea vähemmänkin etevä kokki.
Että sikäli pimeillä mailla kannattaa panostaa nautatalouteen.
Ja dieseleihin, vanhemmat saa käymään bensalla, lamppuöljyllä, alkoholilla, petrolilla, tärpätillä ja lentokonepetroolilla. Hieno ja etevä T72:n moottori kävi ihan noin vaan näillä, mitä nyt syöttöä piti säätää. Sitä en tiedä käykö Hiacen mootori ilman mekaanikon temppuja, uudemmat eivät välttämättä ainakaan käy. Liian hienoa tekniikkaa.
Pyssymies
Kyllä se nallienkin tekeminen onnistuu kotikonstein, tosin vaivalloisempaa kuin ruudin tekeminen.Interwebsin syövereistä löytynee tietopakkauksia koko patruunan tekoon raaka-aineista, jos vaan raaka-aineita,työkaluja ja latausholkit löytyy.
VastaaPoistaJuurikin tuo häkäpönttö tekee bensa-autosta houkuttelevamman jos menee polttoaineet kortille.
Tervehdys Pyssymiehelle ja Reissumiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaVerkkomaha, pötsi ja satakerta
Joka jätkä tietää aina sen verta
Että jollei lehmällä vatsa murise
Silloin se on kuollut, jee
Suomessahan kannattaa ehdottomasti syödä heinää ja rehua. Niin, että se on ensin syötetty lehmälle ja syödään sitten se lehmä. Ja yleensäkin ihmisellä on Otto Kivivuorta siteeraten 99 keinoa ja vielä vippakonsti. Tietysti kaikki toivomme että toimiva yhteiskunta säilyy eikä niille konsteille ole tarvetta.
Lehmänliha on ruohoa, josta on suodatettu lehmänpaska pois. Siis vegaanista ruokaa.
VastaaPoistaPyssymies
Toisaalta lihakarjaa lihotetaan väkirehulla, joka on tehty teurasjätteistä ja itsestään kuolleista raadoista.
VastaaPoistaSaadaanko näin siis lihaa potenssiin kaksi?
Tervehdys Pyssymiehelle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Minun käsittääkseni suomalaisessa rehussa ei ole teurasjätettä. Muuallahan sillä saatiin aikaiseksi se hullun lehmän tauti. Korjatkaa jos olen väärässä.
VastaaPoistaVäkirehu on kenties väärä termi, mutta minusta tuo firma tekee raadoista rehua:
VastaaPoistahttps://www.honkajokioy.fi/tuotteemme/
Tervehdys, Qroquius Kad. Joo, näin näyttää olevan. Mietin vaan että syöttävätkö ne tuota lehmillekin jotka ovat kasvissyöjiä. Sikahan on puolestaan kaikkiruokainen. En osaa sanoa.
VastaaPoista