UUSTORPPARIT

Maailmassa on monia miellyttäviä ja mieltä rauhoittavia näkymiä. Monen suomalaisen mielestä varmaan sinne kärkipäähän kuuluisi eräs Reunansyrjässä sijaitseva lumisen metsän keskellä sijaitseva omakotitalo jonka ympäristössä ei näkynyt naapuritaloja ollenkaan. Samanlainen kuin moni muukin rauhallisella alueella sijaitseva talo. Samaa ajatteli myös kyseisessä talossa asustava seitsenkymppinen eläkeläismies Unto Eivästö joka omisti talon yhtä lailla eläkkeellä olevan vaimonsa Liisan kanssa. Unto käveli hankipolulla liiteristä kohti taloa kantaen täyttä halkotelinettä. Olisi aika lämmittää leivinuuni. Tulen rätinäkin olisi rauhoittava ääni ihmisille jotka tykkäsivät elää rauhassa ja keskittyä pitämään huolta omista asioistaan. Siinä taloa kohti kulkiessaan hän hyräili vanhaa Rööperiin-kappaletta omilla sanoillaan:

- Liiteriin… mä kaipaan niin… taas uudelleen…

Kun Unto pääsi talon ulko-ovelle ja laski halkotelineen maahan, hän näki taloa kohti ajavan poliisiauton ja sen takana sähköauton jossa näkyi selkeästi Valvovan Ilmastokomitean tunnukset. Näkymä muistutti siitä, että läheskään kaikki eivät pitäneet tästä idyllistä vaan pitivät sitä merkkinä tuomittavasta ilmastorikoksesta ja täydellisestä vastuuttomuudesta. Josta piti päästä ilman muuta eroon. Olihan Eivästöille tullut jo puoli vuotta aikaisemmin kyseisestä komiteasta – joka alkoi olla valtio valtiossa – ankara ukaasikirje.

VAATIMUS TALONNE ENERGIA- JA ILMASTOTEHOKKUDEN VÄLITTÖMÄSTÄ KORJAAMISESTA

Suomessa on otettu käyttöön Euroopan Unionin uudet, rakennusten energiatehokkuutta säätelevät direktiivit jolla koko Unionin on tarkoitus muuttua nollapäästöiseksi. Näitten direktiivien mukaan teidän talonne kuuluu energialuokkaan G. Teidän on vuoden kuluessa korjattava talonne luokkaan F ja kolmen vuoden kuluessa luokkaan E.

Talonne lämmitysjärjestelmänä on ilmaston kannalta erittäin haitallinen yhdistelmä öljylämmitystä sekä puulämmitystä. Teidän on muutettava se ilmastovastuullisempaan muotoon esim. maalämmöllä, aurinkosähköllä tai kokonaan sähkölämmitykseen siirtymisellä.

Mikäli ette suorita näitä ilmaston ja maailman tulevaisuuden kannalta välttämättömiä toimenpiteitä, Valvova Ilmastokomitea tulee ottamaan talonne sekä tonttinne omistukseensa ja valvontaansa ilman erillistä korvausta.

Ukaasikirjeen mukana oli lomake ja – sentään – valmiiksi maksettu palautuskuori. Lomakkeessa pariskunnan piti selvittää Valvovalle Ilmastokomitealle, mitä ilmastovastuullisia ratkaisuja he aikoisivat tehdä ja missä aikataulussa. Pariskunta selitti vastauksessaan kohteliaasti ja yksityiskohtaisesti että he olivat eläkeläisiä, jotka olivat olleet vajaa kymmenen vuotta työttömänä ennen eläkkeelleen jäämistään. Joten eläke oli varsin pieni.

Lisäksi he olivat joutuneet käyttämään valtaosan säästöistään pari vuotta aikaisemmin vanhan talonsa viemäriputkien sukitusremonttiin. He kertoivat että lämmitysjärjestelmän muutos merkitsisi heille taloudellista katastrofia, varsinkin kun valtio olisi valmis tukemaan sitä vain noin kymmenesosalla remontin hinnasta. Muistuttivatpa he vielä että täällä syrjäseudulla muutenkin kallis sähkö oli jo niin pahasti ilmasto- ja syrjäseutuverotettu että pelkkään sähkölämmitykseen siirtymiseen ei heillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Vaikka öljykin oli ilmastoverotuksen vuoksi tolkuttoman kallista. Mutta se oli kuitenkin vielä taloudellisesti pienempi paha. Ja puulämmitys oli ainoa jolla he saattoivat vähentää lämmityskustannuksiaan. Puuta he saivat paikallisten maanomistajien hakkuitten jälkeisistä risusavotoista joita he vielä jaksoivat tehdä.

He muistuttivat vielä että heillä ei olisi mitään mahdollisuutta saada lainaa vaadittavia remontteja varten. Mitään muita takuita heillä ei ollut kuin talo ja tontti mutta pankit eivät noteeranneet ollenkaan syrjäseudulla sijaitsevia taloja. Ne eivät käyneet takuuksi. Ainoa mahdollisuus olisivat pikavippifirmat joiden lainojen korot saisivat heille aikaan nopean ja lopullisen pankrotin.

Niinpä he pyysivät selvityksessään armoa ja mahdollisuutta asua omassa kodissaan jäljellä olevan elämänsä loppuun saakka. Ja he myös uskoivat, että kyllähän Valvovassa Ilmastokomiteassa asia ymmärrettäisiin. Täytyihän siellä olla inhimillisyyttä jäljellä.

Pian he ymmärsivät olleensa väärässä.

Unto pyysi Liisankin ulos. Poliisiauto ja Valvovan Ilmastokomitean auto ajoivat pihaan. Poliisit olivat joitain Radanvarsikaupungin poliiseja. Reunansyrjässä ei ollut omaa poliisiasemaa ikiaikoihin ja Naakkamonkin poliisiasema oli lakkautettu pari vuotta aikaisemmin. Poliisit tervehtivät ja jäivät odottamaan omalle partioautolleen. Heidän ilmeensä kertoi että epäilemättä varsinaista poliisityötäkin heillä olisi tehtävänä mutta nyt piti olla turvamiehenä tuolle naikkoselle joka nousi sähköautostaan ja jonka ilme kertoi, kuka oli näytelmän itseään täynnä oleva pomo. Nainen esittäytyi:

- Eksekutiivinen tarkastaja Annihileetta Extinctson Valvovasta Ilmastokomiteasta. Olen tullut vaatimaan teiltä selitystä siihen, miksi ette ole vastanneet teille tulleeseen toimenpidevaatimukseen. Jos selitys ei tyydytä, ryhdyn asian vaatimiin toimenpiteisiin joihin minulla on lailliset valtuudet ja jotka tulen toteuttamaan ankarimman jälkeen.

- Mutta mehän vastasimme. Yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti.

- Ette te mitään vastanneet. Te kirjoititte A-nelosen siitä, miksi ette aio tehdä mitään. Ei teiltä sitä kysytty, vaan sitä että mitä aiotte tehdä ilmastovastuunne parantamiseksi ja millä aikataululla. Ette te ole mikään erityistapaus. Suomen on siirrettävä 35 prosenttia rakennuskannastaan energialuokasta G luokkaan E mahdollisimman nopeasti.

- Eikös se EU:n direktiivi sanonut että 15 prosenttia?

- Suomen tulee olla edelläkävijä tässäkin asiassa ja mehän myös olemme. Niin kuin aina ennenkin. Ja teidän on turha viisastella. Minulla on nimittäin hallussani valvontatallenteet Reunansyrjän kierrätyspisteestä. Teidän autonne rekisterinumeroa ei olla nähty siellä kuin noin kerran vuodessa. Mikä tarkoittaa sitä, että te olette polttaneet pahvi- ja paperiroskanne leivinuunissa ja saunanne pesässä aikaansaaden direktiivien vastaisen järkyttävän suuren hiukkaspäästön.

Unto totesi että on se hyvä että nykytekniikkaa käytetään olennaisen tärkeisiin asioihin ja kaivoi rintataskustaan valmiiksi tehdyn sätkän joka oli kasvatettu oman kasvihuoneen kessuviljelmästä. Kaupan tupakki kun alkoi olla liian kallista. Ilman ilmastokyykytystäkin. Hän sytytti sen ja kysyi sitten:

- No, mitäs nyt sitten tapahtuu?

- Sekä asuintalonne, ulkorakennukset ja tonttinne siirtyvät välittömästi Valvovan Ilmastokomitean omistukseen ja valvontaan.

- Jaa. Ajetaankos meidät sitten maantielle?

- Ei. Teillä on kaksi vaihtoehtoa. Voitte muuttaa teidänkaltaisianne varten rakennettuun viihtyisään neljän yksikön soluasuntoon. Lähimmät sijaitsevat Naakkamossa. Teillä olisi siinä kahdentoista neliön asuintila, yhteinen keittiö kolmen muun solun kanssa sekä yhteis-wc:t ja suihkutilat. Soluasumisesta peritään kohtuullinen vuokra.

- Entäs se toinen vaihtoehto?

- Te voitte jatkaa asumista tässä, mutta Valvovan Ilmastokomitean vuokralaisena. Vuokra määräytyy asuntonne ilmastovastuuttomustason mukaan. Ja ilmastovastuuttomuutenne on korkea.

- Ja luonnollisesti vuokra antaa vain oikeuden asua? Eli öljyt ja sähköt sun muut me joudutaan hankkimaan omalla rahallamme edelleenkin itse?

- Luonnollisesti. Ei kai valtio rahoita ilmastovastuutonta asumista.

- Eli te sitten veitte meiltä talomme ja teitte meistä torppareita.

- En tunne kyseistä termiä.

- Niin joo, eihän se historia ja yleistieto ole teidän nykyajan yliopistokoulutettujen keskuudessa niin arvostettua. Mitäs se vuokra sitten kustantaisi?

Annihileetta Extinctson ojensi Untolle paperin.

- Siinä on asumisenne kokonaishinta.

Unto lukaisi paperin, huokasi, antoi sen Liisalle joka luettuaan totesi:

- Te sitten tieten tahtoen laitatte meidät elämään reippaasti köyhyysrajan alapuolella.

- Enhän suinkaan. Valinta on teidän. Mutta jos kerran valitsette että jatkatte ilmastovastuutonta elämäntapaanne niin me emme jumaliste tee siitä mitään riemujuhlaa. Ja se vuokra muuten otetaan sitten suoraan eläkkeistänne niin että minkäänlaista kikkailua on turha yrittää.

Pariskunta katsoi hetken ajan toisiaan silmiin. Puhetta ei tarvittu. Ilmeet oltiin opittu lukemaan vuosien kuluessa. Sitten he nyökkäsivät toisilleen ja Liisa totesi Extinctsonille:

- Me jäämme tänne. Niin että olisitteko niin ystävällinen ja painuisitte helvettiin.

- En. Vaan seuraavaan taloon. Tämäkin kylä on ilmastovastuullisuuden irvikuva.

Sisällä Liisa kysyi itkua tapailevalla äänellä:

- Miten me selvitään?

- Kai me jotenkin. Eihän se tili ihan nollalle mene. Ja onhan meillä perunamaa. Kuokitaan keväällä aari lisää. Kalalla ja metsällä voi aina käydä. Ja ampua tuosta pihalta rusakoita. Eiköhän lämmitetä ilmastovastuuton sauna ja oteta ihan muutamat saunajuomat. Meinaan, kerrankos sitä ihminen muuttuu talollisesta torppariksi.

Seuraavana aamuna pariskunta joi aamukahviaan. Särpimenä oli ruisleipää ja pari keitettyä kananmunaa. Puhelin soi ja Unto vastasi. Puhelu kesti varsin pitkään.

- Se oli Huikatsalon Väne. Tällä kylällä kaikkiaan kuusitoista taloa on takavarikoitu sille perkeleen komitealle. Neljä pariskuntaa on sen verran huonokuntoisia että muuttaa sinne soluun. Mutta kaksitoista jää. Kysyivät minua laittomaan hirviporukkaan ja totesin että sehän sopii. Onhan minulla hirvikivääri. Eikä nyt kysellä enää lupia eikä aikoja. Ja Väne kertoi myös että aika moni rekkakuski tuo nykyään Venäjän puolelta löpöä piilosäiliöissä. Melkoinen osa rajamiehistä asuu samalla lailla kuin mekin ja ne katsoo touhua tietoisesti läpi sormien. Jos vaikka kerran vuodessa saisi tuhannen litran annoksen löpöä Venäjän hintaan niin olishan se rikkana tässä jo kovin ohuessa rokassa.

Liisa nyökkäsi ja totesi:

- Niin… hylkiön on pakko yrittää…

Lukijalle: Tämähän ei ollut puhdasta fiktiota vaan tähän suuntaan ollaan menossa. Linkkejä:

Pakkoremontointi ilmastokiiman nimissä.

Puunpolttokauhu.