AJAN HENKI OSA V

1. Ylen mannekiininäytös jatkuu

Yle seuraa – ja oikeastaan muokkaa – ajan henkeä ja siihenhän kuuluu tällä hetkellä suorastaan epätoivoinen monikultturismimannekiinien etsiminen ja julkinen esittely. Aikaisemmassa jutussa esillä oli ns. seitsemän hylsyn somali sekä afganistanilainen pariskunta. Tällä kertaa esitellään jälleen erästä afganistanilaista joka haluaa kovasti lukea sosionomiksi. Eihän siinä mitään. Mutta jutussa ollaan kovasti huolestuneita siitä, että ukrainalaisia ei koske samat kotouttamispalvelut kuin vaikka tätä afganistanilaista miestä.

Kotouttaminen?

Kotouttaminenhan on sinänsä sanahirviö joka ei tarkoita mitään. Mutta suvaitsevais-tiedostava yhteiskuntamme on antanut sille toki merkityksen. Se tarkoittaa integroitumisen vastakohtaa eli koko iän kestävää vastikkeetonta elatusautomaattia ilman vaatimusta opetella edes suomen kieltä. Lisäksi kun katsoo afrikkalaisten sekä lähi- ja keski-itäläisten Suomessa tekemiä väkivalta- ja seksuaalirikosten määrää voi saada käsityksen onnistuneesta kotouttamisesta. Ja sitä ei muutama Ylen esille nostama mannekiini muuta.

Voi olla, että tänne tulleet ukrainalaiset naiset ja lapset eivät kaipaa tämän kaltaista kotouttamista. No, hotellin respassa jäädään odottamaan seuraavaa Ylen monikulttuurisuusmannekiinia.

2. Sitokaa se ämmä puuhun

Ajan hengen mukaisesti toimitaan niin, että kun vallitseva järjestelmä sotkee asioita niin se palkkaa sotkijat sotkemaan muitakin asioita. Uutena esimerkkinä suomalainen elintarviketuotanto joka on saanut selvityshenkilön. Tavoitteena on parantaa toimialan tuottavuutta ja lisätä vientiä.

Ja mikäs siinä. Sopiihan se. Syöminen on ihmisten pääelinkeino. Mutta kukas siihen selvityshenkilön tehtävään on palkattukaan?

Jep. Anne Berner.

Kun ottaa huomioon sen, miten kyseinen nainen sai sotkettua koko suomalaisen taksiliikenteen voi todeta että selvityshenkilöksi olisi sopinut paremmin, no, ihan kuka tahansa.

Kieltämättä syyllistyn tässä ennakkoluuloisuuteen mutta ehkä sille on hyvin vahvat perusteet. Kiitokset eräälle Anolle vinkistä kohtiin 1 ja 2.

3. Monikultturistista ajan henkeä

1. Ukrainalaisnainen pakenee sotaa Ukrainasta.

2. Hän päätyy Saksaan ja uskoo olevansa turvassa.

3. Hänet sijoitetaan vastaanottokeskukseen.

4. Vastaanottokeskuksessa hänet raiskaa kaksi miestä.

5. Toinen miehistä on irakilainen ja toinen nigerialainen.

6. Kyseiset raiskaajat ovat itsekin tulleet sotapakolaisina Ukrainasta.

Tässä tapauksessa jotenkin täydellisesti kiteytyy monikulttuurisuus. Se, mitä suvaitsevaisto pitää välttämättömänä ja väistämättömänä.

4. Muuttuvat laulut ja legendat

Tuli vaan tuon Ukrainan sodan tiimoilta mieleen tietty asia. Venäjällä ja sitä ennen tietysti Neuvostoliitossa se 1941 – 1945 käyty Suuri Isänmaallinen Sota on suorastaan uskonnollinen ja pyhä asia. Se on synnyttänyt valtavan määrän sankaritarinoita ja legendoja. Ja yksi suurimmista aina uudestaan kerrotuista sankaritarinoista on ollut se, kuinka urhoollinen puna-armeija tuli ja suurin uhrauksin vapautti Ukrainan maan ja kansan hirvittävästä natsivallasta.

Ihmisillähän vaan on taipumus muistella eniten sitä viimeisintä käytyä sotaa. Afganistanin sodalla tuskin venäläisille on sinänsä niin merkitystä kun sehän oli kumminkin vain jossain rättipäämaassa käyty kahina. Mutta tämä tuorein Ukrainan sota on eri asia. Se kun kääntää legendat ja todellisuuden aivan toisinpäin. Vaikka Venäjän propaganda selittäisi mitä, niin aina useampi venäläinen tajuaa, että tällä kertaa me emme olekaan niitä vapauttajia vaan juuri niitä hirviöitä. Oikeastaan Venäjän hallinto voi estää uusien laulujen ja legendojen syntymisen vain takavarikoimalla kaikki tietokoneet ja älykännykät.

Ja tällä kertaa ne laulut ja legendat eivät Venäjää mairittele. Tietysti tosiasia on että Venäjän kaupungeista nähdyt videot sodanvastaisista mielenosoituksista ovat vain osa totuutta jota täällä länsimaissa halutaan näyttää. Suurten kaupunkien ulkopuolella voivat ihmiset olla vielä aivan täysin Putinin puolella. Joka tapauksessa jokainen ukrainalaisten tuhoama tankki, lentokone ja helikopteri on lopullisesti estynyt hyökkäämästä jonain päivänä Suomeen.

Kakkosrähinän aikainen neuvostojuliste saa nykyisin aikaan varsin irvokkaita mielikuvia.