TAPOSEN EPISTOLA JATKUU

Korkeasti kunnioitettu ylikomisario Taponen alkaa muistuttaa entistä enemmän sitä Irakin tiedotusministeriä joka aikanaan julisti että jenkit saavat kuokkaansa kaikilla rintamilla samaan aikaan kun jenkkien panssarit olivat jo Bagdadissa. Tuoreimmassa epistolassaan Taponen sekä vie vastuun pois Ruotsissa mellakoivilta kehitysmaalaisilta omista teoistaan että kehuu ettei Suomessa kuuna päivänä tällaista tapahdu. Epistolan otsikkona on komeasti Ylikomisario Ruotsin katujengeistä: Suomi on ihan omalla tiellään. Käydään hieman Taposen sanomisia läpi ja esitetään muutama kommentti:

Ylikomisarion mukaan eräs keskeinen ero Suomen ja Ruotsin välillä on se, että Suomessa ei juuri ilmene ekstremististä väkivaltaa.

Tätä voisi sanoa vähättelyn ja sanakikkailun mestarinäytökseksi. Taponen tietää oikein hyvin, että suomalaisiin kohdistuu aina lisääntyvä ja raaistuva määrä nimenomaan kehitysmaalaista katuväkivaltaa – aivan samalla nöyryyttämiskaavalla kuin Ruotsissa – ja lisäksi seksuaalirikollisuutta. Mutta Taponen sivuttaa asian, koska se ei ole sitä ekstremististä väkivaltaa. Oletettavasti tämä ei-ekstremistinen väkivalta tekee sitten vähemmän kipeetä. Ainakin se on merkityksettömäksi selitetty. Taponen jatkaa:

Jos katsotaan yhteiskuntarakenteita, niin voimme todeta, että Ruotsi on yhä melko vahva luokkayhteiskunta, jossa sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähäisempää kuin Suomessa ja Norjassa (sosiaalinen liikkuvuus = mahdollisuus siirtyä kaupan kassalta valtion johtoon).

Muuan pääministeri mainittu! Mutta jos noiden jatkuvien mellakoiden syy on ruotsalainen luokkayhteiskunta niin missä ovat ne kantaruotsalaisten mellakat? Mellakat, jotka ovat johtuneet siitä että joku on uhannut polttaa Raamatun. Muutenkin Taposen kommentti on myös hyvä esimerkki siitä väitteestä että kehitysmaalaisten riehuminen ei voi johtua kehitysmaalaisista itsestään eikä missään nimessä islamista. Uhrejahan he ovat. Ruotsalaisen yhteiskunnan epäonnistuminen haastavissa sosioekonomisissa asioissa. Ja Taponen jatkaa vielä:

Esimerkiksi asuntopolitiikan periaatteet Suomessa ovat hyvin erilaiset.

Helsingissä asuntopolitiikka perustuu sosiaaliseen sekoittamiseen, jonka hyvinä puolina on, että sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, kouluttamattomuus tai matalapalkkaisuus ei pääse keskittymään yhteen paikkaan.

Mitenkä on? Lakkasivatko esmes Itä-Helsinki ja Varissuo Taposen loihelausuman jälkeen kokonaan olemasta? Ja ovatko kyseisten alueiden koulut nyt myös kantasuomalaisille rauhallisuuden ja oppimishalun tyyssijoja? Voisiko vielä epäillä että täällä elatusautomaatin parissa olevat kehitysmaalaiset ovat ghetoissaan juuri siinä tilanteessa missä ne haluavatkin olla?

Taponenkin tietää oikein hyvin että Suomi on menossa juuri samaan kuseen kuin Ruotsi, mutta uskollisena järjestelmän palvelijana hänen ratkaisunsa ongelmaan on kiistää ongelman olemassaolo. Ja tulee muistaa, että se, mitä Taponen julistaa, on myös sisäministeriön ääni.

Vai onko kukaan kuullut sisäministeriössä soraääniä Taposen julistuksista?