Pikku-Ykä otti yhteyttä vuodesta 1974 Kalevi Keihäsen Aikamatkojen välityksellä ja muistutti että vaikka tässä blogissa on esitelty monenlaista lentävää ja maassa kulkevaa sotahärveliä niin kakkosrähinän hävittäjistä varsinainen postaus puuttuu. Tuumasimme asiaa pikku-Ykän kanssa ja päädyimme lopputulokseen että katsauksen pitää olla rajattu sillä koneitahan olisi muuten aivan valtavasti.
Niinpä otimme mukaan vain ne sotaa käyneiden maitten
yleisimmät omat hävittäjätyypit. Ei siis tuontitavaraa. Eikä katsauksessa ole
myöskään pahemmin teknisiä tietoja sillä koneet muuttuivat sodan aikana paljon
ja esmes vuoden 1939 ja vuoden 1945 Spitfire ovat koko lailla eri koneita.
Mutta aloitellaan aikajärjestyksessä taasen ja virallisestihan sota alkoi 1.9.
1939 kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Puolalla ei ollut kuin yksi varsinaisesti
sotatoimiin osallistunut oma hävittäjä eli PZL P.11:
Konehan oli varsin ketterä mutta aivan liian hidas ja
kevyesti aseistettu pärjätäkseen saksalaisia vastaan eikä puolalaisilla ollut
niitä sodan alussa kuin alun toistasataa kappaletta eli aivan liian vähän. Siitä
huolimatta puolalaiset lentäjät saivat kyseisellä koneella lähes 120
varmistettua ilmavoittoa joista 10 Bf-109 ja 13 Bf-110-hävittäjistä. Vain 26
puolalaisten konetta pudotettiin varsinaisessa ilmataistelussa. Suurin osa
tuhottiin kentille.
Puolan vastustajana oli Saksa jonka kalusto on
lukijoille varmasti tutumpaa. Ensimmäisenä legendaarinen Messerschmitt Bf
109:
Tämähän oli se Luftwaffen työhevonen joka oli käytössä
sodan alusta sodan loppuun saakka, ja sitä valmistettiin sen eri malleina yli
33.000 kappaletta. Enemmän kuin mitään hävittäjää koskaan. Konehan oli myös
Suomen ilmavoimien pääkalustoa vuodesta 1943 eteenpäin varsin suurella
menestyksellä. Sodan alussa hävittäjäkäytössä saksalaisilla oli myös Messerschmitt
Bf 110:
Konehan – jota valmistettiin yli 6.000 kappaletta –
pohjautui ajatukseen että pitkän kantomatkan omaava raskas hävittäjä olisi sodassa
hyvin tärkeässä roolissa. Ajattelu osoittautui virheeksi. Kone pärjäsi kyllä
sodan alussa heikompia vastustajia vastaan mutta kun Britannian hävittäjävoimat
tulivat peliin niin se jäi pahasti alakynteen. Myöhemmässä vaiheessa sotaa se
sai menestystä yöhävittäjänä. Se toinen saksalaisten kuuluisin kone oli
tietysti Focke-Wulf Fw 190:
Tätä hävittäjää/hävittäjä-pommittajaa tehtiin yli 20.000
kappaletta ja se oli Mersun tapainen työhevonen Luftwaffessa. Konetyyppi tuli
Suomessa tunnetuksi Osasto Kuhlmeyn myötä kesällä 1944. Nämä olivat oikeastaan
ne saksalaiset päähävittäjätyypit mutta mainituksi ansaitsevat tulla myös
muutama muu eli ensimmäisenä Messerschmitt Me 262:
Tämä suihkukonehan oli nopeudeltaan liittoutuneisiin
verrattuna täysin ylivoimainen tosin sen ongelmana oli hidas kiihtyvyys.
Koneita rakennettiin kaikkiaan 1.400 kappaletta mutta se tuli sotaan liian
myöhään saadakseen aikaan mitään mainittavaa muutosta. Mutta liittoutuneitten
pommikoneille se oli alkuun melkoinen yllätys. ”Mikä tuo oli? Mikä helvetti tuo
oli?”
Sodan loppuvaiheisiin tositoimiin ehti Messerschmitt
Me 410:
Konehan oli parannettu versio täysin epäonnistuneesta
Me 210-koneesta ja sitä valmistettiin kaikkiaan 1.189 kappaletta. Kone toimi
raskaana hävittäjänä sekä hävittäjä-pommittajana. Esitellään vielä yksi vähälle
valmistusmäärälle jäänyt kone eli Heinkel He 219:
Tämä tutkalla varustettu, erittäin nopea ja raskaasti
aseistettu hävittäjä oli todennäköisesti koko kakkosrähinän paras yöhävittäjä. Sitä
vaan ehdittiin valmistaa vain 268 kappaletta joten se ei vaikuttanut sodan
lopputulokseen. Kone oli maailman ensimmäinen heittoistuimilla ja
paineistetulla ohjaamolla varustettu kone ja yksi sen erikoisuuksista oli ns. Schräge
Musik eli eli yläkulmille ampuva aseistus. Sinänsä aseistus aiheutti kyseiselle
konetyypille ongelmia koska se ei ollut kovinkaan ketterä ja ammutusta
viholliskoneesta pudonneet osat saattoivat osua siihen.
Talvella 1939-1940 käytiin sitten ”Neuvostoliiton
luoteisosissa rajoitettu rajakahakka” jossa tosin pääsi hengestään yli 100.000
rauhanvaltion sotilasta. Tähän palataan myöhemmin.
Saksahan jatkoi valloituksiaan vuonna 1940 ja
ensimmäiset uhrit olivat Tanska, Norja, Belgia ja Hollanti. Tanskalla, Norjalla
ja Belgialla oli käytössään vain ostotavaraa mutta Hollannilla oli hieman
omaakin tuotantoa joista suomalaisillekin tuttu oli Fokker D.XXI:
Fokkereilla ei ollut mitään mahdollisuutta saksalaisia
hävittäjiä vastaan mutta ne onnistuivat kuitenkin ampumaan alas ainakin 37
Junkers Ju-52-kuljetuskonetta. Suomalaisten käytössä Fokkerit toimivat huomattavasti
menestyksekkäämmin ja niillä ammuttiin talvisodassa alas yli 150
viholliskonetta. Mainitaan myös Fokker G.1 vaikka niitä oli Hollannilla
käytössään vain 23 kappaletta sodan alkaessa:
Konehan oli raskas hävittäjäkone joka oli suunniteltu
toimimaan myös syöksypommittajana, maataistelukoneena ja strategisena
tiedustelukoneena. Koneet ampuivat alas 14 Luftwaffen konetta. Konetta oli myös
suunniteltu Suomen ilmavoimille mutta kauppa jäi vaiheeseen eikä koskaan
toteutunut.
Siirrytään sitten Ranskaan jonka lentokoneiden
kehittäminen loppui kesällä 1940 ymmärrettävistä syistä. Ranskan yleisin
hävittäjä Saksaa vastaan oli Morane-Saulnier M.S.406:
Konetta valmistettiin kaikkiaan 1.176 kappaletta ja se
oli Ranskan ilmavoimien päähävittäjäkone kun Saksa aloitti hyökkäyksen
Ranskaan. Jo sodan alussa vanhentunut kone ei pärjännyt nopeammille ja
tulivoimaisemmille saksalaisille hävittäjille. Koneita oli suomalaisillakin ja
ne palvelivat sekä talvi- että jatkosodassa. Suomalaiset modifioivat näitä
Moraneita venäläisillä Klimov M-105P-moottoreilla
varustetuiksi ns. Mörkö-Moraneiksi mutta niiden merkitys jäi sodassa
vähäiseksi. Ranskalaisilla oli myös vähäisissä määrin käytössä Bloch MB.150-sarjan
koneita:
Näistä toimivimpia 151- ja 152-mallin koneita oli
ranskalaisilla käytössä vain 140 kappaletta joten niiden merkitys jäi
vähäiseksi. Ainoa ranskalainen hävittäjä joka pystyi todella panemaan hanttiin
saksalaisille hävittäjille oli Dewoitine D.520:
Koneet saivat Ranskan taistelussa 108 varmistettua
ilmavoittoa saksalaisista mutta niitäkin oli aivan liian vähän, että ne
olisivat voineet vaikuttaa lopputulokseen.
Siirrytään sitten Iso-Britanniaan jolla tietysti oli
muutama legendaksi noussut konetyyppi mutta muistutetaan alkuun että siinä
sodan alkuvaiheessa britit tappelivat myös vanhentuneella kaksitasoisella Gloster
Gladiatorilla:
Sodan alkuvaiheessa sitä käytettiin Ranskassa,
Belgiassa ja Pohjois-Norjassa mutta se oli suurissa vaikeuksissa Luftwaffen
parempia koneita vastaan. Joitain ilmavoittoja sillä saatiin. Välimerellä
italialaisia vastaan se menestyi hieman paremmin. Maltan taistelun alussa
muutama Gladiator – jotka tunnettiin nimillä Usko, Toivo ja Rakkaus –
puolustautuivat menestyksekkäästi ylivoimaisia italialaisia vastaan ennen kuin
britit lähettivät Hurricaneja apuun.
Gladiatorhan oli suomalaisillekin tuttu. Talvisodassa
koneella saatiin 34 ilmavoittoa ja jatkosodassa jolloin kone oli enää
tiedustelukäytössä yksi. Talvisodassa myös omat tappiot olivat raskaat. 13
konetta ja kuusi ohjaajaa menetettiin.
Jos sitten siirrytään niihin legendoihin joihin
ainakin oma ikäluokkani on kovasti tutustunut aikanaan Siivet- ja Ilmojen
Korkeajännityslehtien myötä. Eli vuorossa on Hawker Hurricane:
Konehan oli se suurimman taakan kantanut sotaratsu
Taistelussa Englannista. Tuolloin RAF:illa oli käytössään 32
Hurricane-laivuetta ja 19 Supermarine Spitfire -laivuetta. Myöhemmissä sodan
vaiheissa Hurricane toimi maataistelutehtävissä tykeillä ja pommeilla
varustettuna. Hurricanesta tehtiin myös tukialuksilla käytettävä meriversio ja
jopa ”Hurricatit” joita ammuttiin rahtilaivoista katapulteilla ilmaan ja joiden
lentäjät tehtävänsä suoritettuaan hyppäsivät laskuvarjolla toivoen pääsevänsä
pelastetuksi. Hurricanen eri versioita valmistettiin yli 14.000 kappaletta.
Suomalaisilla oli muutama Hurricane mutta ilman suurempaa menestystä. Niillä
saatiin 5 ja ½ ilmavoittoa.
Se toinen legenda oli tietysti Supermarine Spitfire
josta eri versioineen tuli brittien menestyksekäs päähävittäjä
kakkosrähinässä:
Spitfire oli se toinen Taistelun Englannista kuuluisa
brittikone josta tehtiin sitten lukuisia eri versioita mallista 1 malliin 24
saakka ja sitä valmistettiin yli 20.000 kappaletta. Koneesta itsestään voisi
kai kirjoittaa kirjan ja kai niitä on kirjoitettukin. Niin kuin Hurricanestakin
tehtiin Spitfiresta myös tukialusversio eli Seafire. Spitfire oli itsessään sen
verran onnistunut että se seuraava brittiläinen hävittäjäkehitelmä Hawker
Tempest keskittyi enemmän maataistelutehtäviin.
Kone toimi tietysti myös hävittäjänä mutta lähinnä matalissa
korkeuksissa. Kyseistä masiinaa tehtiin kaikkiaan 1.702 kappaletta. Esitellään
sitten kone joka muistetaan lähinnä nopeana pommituskoneena mutta joka oli myös
varsin menestyksekäs yöhävittäjä eli de Havilland D.H.98 Mosquito:
Tämä nopea konehan oli pääosin vanerikuorinen. Kyseistä
Mosquitoa valmistettiin kaikkine versioineen 7.700 kappaletta. Triviana
sanottakoon että suomalaiset suunnittelivat jatkosodan aikana Mosquitoon
perustuvaa VL Vihuri-pommikonetta saksalaisilla Daimler-Benz DB 605-moottoreilla
mutta suunnitelma jäi piirustuspöydälle. Itse olen kirjoittanut asiasta
aikanaan vaihtoehtohistoriaa postauksessa Puuska ja Vihuri.
Nämähän olivat ne brittien tunnetuimmat koneet.
Laitetaan vielä esille vähemmän tunnettu tukialushävittäjä Fairey Firefly:
Kyseinen kaksipaikkainen kone palveli
tukialustehtävissä ja sodan jälkeen muissa tehtävissä. Konetta tehtiin
kaikkiaan 1.700 kappaletta. Ja joo, olihan briteillä myös oma
suihkuhävittäjänsä Gloster Meteor mutta sen käyttö sodassa jäi
rajoitetuksi:
Ja hei, nyt otti pikku-Ykä vuodesta 1974 yhteyttä ja
sanoi että isä-Perskeles käski mennä nukkumaan. Vaan johan tässä näitä koneita
on. Tällä kertaa. Maita jäi käsittelemättä mutta jatketaan sitä sitten kun
isä-Perskeles antaa pikku-Ykälle taas luvan.
Monta yötä jouluun. BTW. aika hiljaa media on ollu kun morocco hävis ja mikä ilo ja riemu siitä syntyi?
VastaaPoistaItse asiassa Bf-110 pärjäsi hyvin taistelussa Englannissa. Voitto tappio suhde Bf-110 oli 2.0, Bf-109 1.5 Spitfire Mk.1 1.7 ja Hurricane Mk.1 1.2
VastaaPoistaOngelmia tuli sitten kun Bf-110 määrättiin pommarien lähisuojaksi ja jabo toiminnassa.
Perttu Ahonen
Näin äkkiseltään tulee mieleen ajatus, että mihin ja mitä kaikkea nuo insinörtit olisivatkaa saaneet aikaiseksi ihmiskunnan hyväksi jos ja kun olisivat noihin tappovempelisiin käytetyn ajan käyttäneet ns. siviilipuolen hyväksi?
VastaaPoistaOlisiko ollut/tullut esim. mahdolliseksi matkustaa kuuhun meno/paluu lipulla?
Ihmettelee Huru-ukko
Tervehdys Ihmettelijälle, Perttu Ahoselle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaIhmettelijä: Tuohan nyt ei juttuun sinänsä liittynyt mutta arabien kanssa mellakka on aina takuuvarma.
Perttu: Kiitos lisäyksestä. Tuo oli minulle uutta.
Huru-ukko: Tuo on kyllä täysin totta. Siihen tappotouhuun uhrataan aivan liikaa osaamista.
Mikäli huhu EU:n ja NATOn yhteisestä ultimaatumista Venäjälle vetäytyä Ukrainasta pitää paikkansa niin pääsemme vielä todistamaan sen kolmannenkin maailmansodan...
VastaaPoistaMeinaan olen varma siitä, että Venäjän johto aikoo katsoa tämän käden ja bluffi aiheuttaisi sekä eun että naton romahtamisen.
Ne on kohta sähkön hinta sekä inflaatio murheistamme pienimpiä!
Mannerheim-Paasikivi-Kekkonen -linjan mukaan olisimme pitäneet itsemme ulkona tästä humpasta kuten entiset puolueettomuusmaa-kumppanimme Sveitsi, Irlanti ja Itävalta ikään mutta ei, päättäjämme ovat valinneet meille historiallisesti merkittävämman kohtalon.
Näin asiasta erikseen sanottuna.
-Tvälups-
Surkeasta konekannasta on paljolti "kiittäminen" tykkimiehesta ilmailuvoimien komentajaksi nimettyä kenraali J Lundqvistia, joka oli sekä anglo-/francofiili (eikä se Espanjan Franco!) että douhetisti eli pommikoneilla kaupungit maan tasalle - voitto vastustajasta - kannan hanakka edustaja. Hänen anti-saksalaisen asenteensa takia emme ostaneet Messerschmitt-hävittäjiä jo Välirauhan aikana tai Jatkosodan alussa, ei, sen sijaan tyydyimme noihin ranskalaisiin koneisiin Saksan sotasaalisvarastoista.
VastaaPoistaMoni tehty virhe historiassamme henkilöityy. Se kuka jätti ajanmukaiset pst-aseet (ps-nyrkit ja -kauhut) jakamatta ja kouluttamatta ajoissa ennen kesän 1944 suurhyökkäyksen alkua, taitaa olla vielä selvittämättä? Uskomaton virhe josta rivimiehet maksoivat verellään..!
-Tvälups-
Vaikka olisi hauskaa ja rauhanomaista ajatella että samat resurssit olisi käytetty rauhanomaiseen juttujen kehittämiseen, niin realisti minussa sanoo, että niin ei koskaan eikä missään olisi tapahtunut. Teknisen kehityksen kannalta syvä rauhantila on aina ollut täyttä suvantovaihetta. Poliitikot eivät rauhan aikana saa missään sellaista yksimielisyyttä aikaan, että ne samat resurssit tiedemiehille ja insinööreille annettaisiin. Mietitään vaikka fuusivoiman kehitystä. Jos maailmanlaajuisesti olisi laitettu sama rahamäärä fuusiovoiman kehittämiseen mikä on laitettu viherhömppään tukineen, niin meillä olisi ollut fuusiovoimaloita jos aikaa sitten. Rauhan aikana ei vain yksinkertaisesti ole sellaista evoluutiopainetta, että tuo sama edistys olisi mahdollista. Viherhömppähän ei nyt mitään teknistä edistystä ole, tuulimyllyjä meillä on ollut tuhansia vuosia. Vaikka kahdessa maailmansodassa tuli tolkuton määrä ruumiita, niin ne edistivät tekniikan kehitystä eli käytännössä muun ihmiskunnan hyvinvointia ainakin sadan vuoden loikalla. Pitää muistaa että ensimmäisen kahinan alkaessa oltiin vielä hevosten aikakaudessa, autot olivat harvassa. Jonkinlaisia muutaman sadan kilon painoisia hentoisia tuulenpuuskan tuhottavissa olevia lentokoneita oli kiertanyt joitain kenttiä, ja neljä vuotta myöhemmin taivaalla jyrisivät matkustajakoneen kokoiset kaksi ja nelimoottoriset pommikoneet, joista itseasiassa tuli matkustajakoneita kun niistä otettiin aseet pois.
VastaaPoistaKaikki valta perustuu viime kädessä voimaan ja kykyyn käytellä sitä.
VastaaPoistaSiksi vallanpitäjät keskittyvät voiman eli väen käytön eli väkivallan kehittämiseen mieluummin kuin vaikkapa kodinkoneiden.
Might is right.
The power is what the power does.
Siitähän on montaa mielipidettä, mutta kyllähän brittien lentäjät ns ratkaisivat sodan lopputuleman. Erinomaisilla koneillaan mekaanikkoineen. Puhumattakaan rohkeudesta. Eikös tästä monet historioitsijat ole sitä mieltä? Kun se lentoase nousi arvoon arvaamattomaan tappelun loppuvaiheissa. Ja tietenkin suomen lentäjät tekivät melkoisia urotöitä. Jotka ansaitsivat oman, sanoisiko vaikkapa elokuvansa.
VastaaPoistaHuru-ukon aiempaan pohdintaan sanoisin vastineeksi että ilman ykkös- ja kakkosrähinän (inhimillisesti kyllä kohtuutonta).. hmm.. "innovaatiopainetta" ei kuussa olisi varmaankaan käyty koko vuosisadan aikana.
VastaaPoistaPitkälliset kulutussodat ja varsinkin maailmansodat ovat, ainakin sodan osapuolien ollessa teknologisesti samantasoisia, ajaneet kansakunnat satsaamaan sellaisiin kehityshankkeisiin, jotka rauhan aikana olisivat saaneet vain murusia niistä resursseista, joita sotaa käyvät maa niihin laittoi toivoessaan saavansa jotain etumatkaa viholliseen nähden.
Juuri tuo kuukävely on hyvä esimerkki, kun miettii niitä resursseja, joita Wernher von Braunin työryhmä sai sodan aikana Saksassa - (kylmää) sotaa käyvästä Yhdysvalloissa puhumattakaan. Ennen kakkosrähinää rakettiteknologialla ei ollut näköpiirissä kaupallisia mahdollisuuksia, eikä rauhanajan logiikka nähnyt varsin epävarmoja sotilaallisia mahdollisuuksiakaan kovin houkuttelevina. Toista se oli V2:n nähneessä maailmassa. Ja missäpä rauhanajan oloissa olisi ollut mitään mahdollisuuksia sellaiseen testaamiseen, jota tuon sodan julma ahjo mahdollisti kaikille osapuolille vuosien ajan? Jokaista liukuhihnalta puskettua uutuushävittäjääkin voi ajatella hirveänä laboratoriokokeena.
Kovin ikävä juttu, mutta niin se vain on: sotatalous on valmis panostamaan kauaskin kurottaviin keksintöihin suuria summia, samalla painostaen keksijöitä hyvin nopeaan kehitystyöhön.
Pahoittelut pitkähköstä kärinästä, mutta puolustaudun sillä ettei tämä mennyt asian vierestä: kaksi maailmansotaa muuttivat lentokoneet vaneri- ja kangastekoisista kuriositeeteista turbiinimammuteiksi, jotka kiidättivät tavaraa ja ihmisiä ennennäkemättömässä mittakaavassa muuttaen maailman siinä sivussa tyystin.
Lisäys: kommentoija Thorvald Eskilinpoika ehätti näemmä ensin. No, jonon jatkoksi omani.
VastaaPoistaSitä olen aina ihmetellyt että miksi Ilmavoimien ohjaajista ja mekaanikoista, taistelusta, ei ole tehty yhtään elokuvaa. Siis 30-luvun jälkeen. Nyt CGI:n aikakaudella voitaisiin tehdä melleviä ennallistuksia Juutilaisen, Windin ja kumppaneiden touhuista. Siellä olisi tarina poikineen kerrottavissa eikä tarvitsisi edes käyttää mielikuvitusta ja suurin osa porukasta ei uskoisi. Sen verran hulvatonta on meno ollut maassakin. Eikä tarvitsisi elokuvan jäädä ilman romantiikkaakaan, siihenkin riittäisi vain tositapahtumien kertominen. :-)
VastaaPoistaApotelian kommenttiin. Totta. Kuussa ei olisi käyty ilman saksalaisia. Ja se tiedettiin. Ydinpommia ei olisi ilman saksalaisia. Sekin tiedettiin. Siksipä olikin kiire. Minkä länsimaalaiset hävisivät stalinin huijauksen takia. Sekä eisenhowerin mokan vuoksi. Kun ajatellaan lentokoneita. Sekä niiden tekniikkaa jne. Eikös ryssät onnistuneet ryöstämään ne suunnitelmat jne? Saksalaiset taisivat olla melkoisen edellä ydinaseessa, sekä suihkukoneissa? Jokuhan ne piirrustukset vei?
VastaaPoistaTervehdys Taisteluvälineupseerille, Thorvald Eskilinpojalle, Qroquius Kadille, Ano1:lle, Apoliteialle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTvälups:
Viesti1: Minulla ei riitä kyky ennustaa. Toivon vain, että järki voittaisi.
Viesti2: Se vähän ihmetyttää kyllä että ilmavoimien komentajaksi tuli tykistön mies. Mutta oliko niitä Mersuja jo välirauhan aikana tarjolla?
Thorvald, Qrqoquius Kad, Apoliteia & Ano2: No joo, onhan tosi että tiede ja tekniikka otti suuren harppauksen sotien aikana.
Ano1: Omalta osalta siihen tietysti vaikutti Yhdysvaltain valtava sotateollisuus.
Thorvald: Se elokuva olisi kyllä mielenkiintoista nähdä. Ja nykyisellä elokuvatekniikalla se saattaisi olla mahdollinen.
"Viesti2: Se vähän ihmetyttää kyllä että ilmavoimien komentajaksi tuli tykistön mies. Mutta oliko niitä Mersuja jo välirauhan aikana tarjolla?"
PoistaEi ollut. Saksa ei suostunut myymään meille muuta kuin sotasaalismateriaalia eli lähinnä Curtiss Hawkeja ja Moraneita. Jatkosodan alussa saatiin sitten venäläistä sotasaaliskalustoa, mutta Mersuista ei saatu kauppaa aikaan kuin vasta -42 lopulla ja silloinkin vain 30 kpl. Kesällä -42 toki Göring lahjoitti Suomelle 15 kpl Do17 konetta jotka olivat heille jo täysin vanhentuneita. Syynä oli ilmeisesti se että Suomella ei ollut Saksan kanssa selkeää liittosopimusta koska Mersuja meni sentään Romanialle ja Unkarille. Olisihan se ollut kyllä kova sana jos sakot olisivat myyneet meille vaikka 50 kpl käytöstä poistuvia E-malleja kesällä 41 mutta ei niin ei.
"Viesti2: Se vähän ihmetyttää kyllä että ilmavoimien komentajaksi tuli tykistön mies. Mutta oliko niitä Mersuja jo välirauhan aikana tarjolla?"
PoistaEi ollut tarjolla. Saksa suostui myymään Suomelle vain sotasaaliskamaa eli lähinnä Curtisseja ja Moraneita. Oli sekin sentään jotain. Johtui ehkä siitä että Suomella ei ollut varsinaista liittosopimusta Aaksan kanssa koska Romania ja Unkari kyllä saivat Mersuja. Tilanne muuttuu vasta vuonna 42.
Ilmailu ja iitee olivat uusia aselajeja. Lunkka oli tykistösta it-tykistoon siirretty sotajohtaja. It ja ilmailuvoimat olivat samaa aselajia. Siinä selitys.
VastaaPoista-Tvälups-
OT: Fuusiovoima ja vihreä siirtymä ovat kumpikin virheitä. jo 50-luvulla tiedettiin toriumvoimalan edut ja mahdollisuudet. Myös fuusiovoiman tiedettiin olevan tulossa parinkymmenen vuoden päästä - sama tilanne nyt.
VastaaPoistaToriumvoimalaa ei rakemettu, koska se ei tuota pommin rakennusainetta.
Mitäs jos persilaisilla, irakeilla ja pohjoiskorealle yms. olisi toriuvoimaa muttei mitään konstia tuottaa plutoniumia eikä mitään tekosyytä rikastaa uraania. Mitäs jos 70-luvulla olisi suomeenkin noussut turvevoimaloiden sijaa toriumvoimaloita. Saastuttamattomia, päästöttömiä voimaloita, vihreille ei mitään syytä - tekosellaista, vastustaa energian tuotantoa.
Jos sama raha joka on hukattu fuusiovoimaan olisi sijoitettu toriumiin, olisi Ykälläkin oma parinkymmenen kilowatin keskuslämityskattila, toriumia käyttävä tietysti. Ei savua eikä tarvetta joka vuosi hommata öljyä.
Pyssymies
Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTvälups: Sen ajan tilanteeseen nähden looginen ratkaisu. Sinänsä ilmavoimat pärjäsivät heikommallakin kalustolla varsin hyvin.
Pyssymies: Kuulostaa kieltämättä toimivalta. Oma osaamiseni ja tietoni tässä on varsin huono. Mitenkähän pitkällä se kylmäfuusio mahtaa olla? Olen vähän siinä käsityksessä että se on jäänyt junnaamaan paikalleen.
"kylmäfuusio" oli huijaus. Ei sitä ole olemassakaan, ainakaan sellaisena mitä silloin muinoin kerrottiin.
VastaaPoistaFuusion kehittämiseen on käytetty todellisuudessa niin vähän rahaa, että ihme että ollaan noinkin pitkällä mitä ollaan. Se kun ratkaisisi kaikki enegegiaongelmat kerralla, eikä millekään vanhalle jäisi tilaa lainkaan, niin voitte arvata miten suosittua se on vanhojen energialähteiden omistajien silmissä. Ja heillä on rahaa millä lobata, oikeasti. Vihreää höpötystä he eivät vastusta läheskään samalla tavalla, koska tietävät sen mahdottomuuden ja suuret ongelmat sekä kyvyn ratkaista energian tuottamisen ja saatavuuden ongelmat.
Tervehdys, Thorvald Eskilinpoika ja kiitos lisäyksestä. Sinänsä niiden vanhojen energianlähteiden omistajien kannattaisi olla kyllä astetta kyynisempiä siihen ns. vihreään siirtymään. Sen jäljiltä kun jää pirun paljon korjattavaa.
VastaaPoistaJoo, niin jää, mutta heidän näkökulmastaan se ei ole heidän ongelmansa, vaan heidän tuotteensa menee kaupaksi entistä paremmin kun vihreä höpötys romahta. Kyynistä, mutta sellaista kansainvälinen kapitalismi on.
VastaaPoistaTervehdys, Thorvald. En osaa ottaa laajemmin kantaa tuohon mutta olen ainakin huomannut että Suomessa on paljon yrityksiä jotka tuumivat että miksi ottaa riskiä markkinoilla kun voi turvallisesti lypsää julkista sektoria. Tietysti tämä keskustelu meni jo aika kauas kakkosrähinän hävittäjäkoneista.
VastaaPoistaTuosta listastakin näkee, vähän rivien välistä lukemalla, lentokonemoottorien keskeisen merkityksen. Sodan alkuvaiheessa markkinoita hallitsi kaksi moottoria, Daimler-Benzin 600-sarja ja Bristol Merlin. FW-190 BMW-801 moottoreineen tuli varsinaisesti tuotantoon vasta kesällä 1941 ja silloin taistelut Englannista oli jo taisteltu. Moottorin merkitys näkyy esimerkiksi siinä, että Morane-Saulnierilla, joka oli hyvä lennettävä, ei syntynyt tulosta, koska Hispano-Suizasta ei löytynyt tehoa. Niinpä nopeuttakaan ei löytynyt riittävästi. Tosin kevyellä aseistuksellakin oli osansa menestyksen puuttessa. Vastaavasti Hurricanella, joka ei nyt niin kovin kummoinen kone muuten ollut, saatiin tuloksiakin. Tosin siinäkin raskaalla aseistuksella oli oma merkityksensä.
VastaaPoistaTrix Senex. Hassua että otitkin esimerkiksi Moranen. Kun siihen vaihdettiin tehokkaampi Klimov ja tehtiin näin "Mörkö-Morane", niin syntyi ilmavoimien toiseksi nopein kone heti Mersun jälkeen, eikä ero yllättäen ollut kovin suuri. Ja se oli edelleen ketterä. Sotaa edeltävien konstruktioiden suurin ongelma oli pieni moottoriteho. Monesta mallista kehkeytyi evoluution eli parempien moottoreiden myötä legendaarisia koneita. Ilmeisesti Morane olisi ollut tällainen, jos Ranska ei olisi hävinnyt heti alkuun ja kehitys siellä loppunut siihen.
VastaaPoistaNo joo myönnän, että toiveajattelua nuo pohdintani, kas kun ne sotahaukat joka paikassa kaikkina aikoina saavat äänensä kuulumaan kovimmin ja saavta suurimmat rahat. Kun se pirulinen naapusi kuitenkin tekee niitä tappokoneita niin meidän pitää tehdä parempia joilla tapetaan enenmmän jne.
VastaaPoistaMutta siltikin, jos ja kun olisi tehty/saatu tehdä niitä siviilipuolen koneita, siis laitettu se kaikki raha ja aivokapasiteetti niihin siviilivempaimiin? Sitä tarkoitin vaan en ehkä osannut asiaani tuoda esiin oikein. Valiettavasti.
Huru-ukko
Mitä moottoreihin tulee, liittoutuneiden pilotit testasivat sotasaaliiksi jääneitä Me 262:ia ja kehuivat Schwalben lento-ominaisuuksia;
VastaaPoistalausuivat että jos tässä koneessa olisi ollut Meteorin moottorit, se olisi ollut pitelemätön peli.
Mutta kehitys kehittyi, eikä tullut ajankohtaiseksi kokeilla Schwalbea paremmilla moottoreilla, vaikka se innoittikin konstruktiona suunnittelijoita muuallakin maailmassa.
anonyymi tarjoaa virallista totuutta.
VastaaPoistaKannan haastàa esim ilmavoimien aseteknikko Ole Melartin muistelmat "Miksi ette osta Messerschmitteja meiltä?"
Ko kirjan otsikko kysyttiin Melartilta Saksassa kun hän oli siellä valikoimassa mm Sussuja (Curtiss) ja Morane-koneita Suomen ilmavoimille vuonna 1941.
Mersuja olisi saatu hankittua jo Talvisodan jälkeen jos niitä olisi Saksasta pyydetty. Ei pyydetty koska Lunkka ei halunnut. Samainen Lunkka muuten liittyi Suomi-Neuvostoliitto ystävyysseuraan Jatkosodan jälkeen 1945 ja kehoitti kaikkia puolustuslaitoksen upseereita samaan!
-Tvälups-
Kummasti Suomi sai ostettua Saksasta mm ajanmukaista tykistökalustoa (150H40) sotasaaliin lisäksi jo Välirauhan aikana.
VastaaPoistaHenkilökohtaiset antipatiat vaikuttavat maanpuolustuksessakin enemmän kuin virallisesti halutaan myöntää. Francofiili Lundqvist ei halunnut saksalaista kalustoa.
Ilmavoimat olisi tahtonut komentajakseen oman miehensä mutta jääkäreilla oli liian vahva asema laitoksen johdossa, joten ilmailu sai tyytyä tykkimieheen (joka oli myös hänen edeltäjänsä aselaji!) Douhetismi sitten teki hankinnoista pommikone-painotteiset hävittäjien sekä ilmatorjunnan kustannuksella...
Tuon kehoituksen liittyä SN-seuraan hän antoi toimiessaan puolustuslaitoksen komentajana (SIC!) samalla erottaessaan sotatoimissa menestyneitä upseereita.
-Tvälups-
Katsos veli Huru-ukko, kun me ihmiset emme ole enkeleitä.
VastaaPoistaOlemme tappaja-apinoita!
Emme halua tehdä toisillemme hyvää, vaan pahaa.
Siksi meitä ei kiinnosta tehdä kodinkoneita, vaan tappokoneita.
Siksi emme myöskään voi vastata kysymykseen, mitä jos kaikki tehokkaampaan tappamiseen suunnattu raha olisi laitettu siviiliyhteiskunnan kehittämiseen?
Silloinhan eläisimme ihanassa Onnelassa, jossa ei tunnettaisi sanoja "sota" eikä "tappaminen".
Olisimme kuin sukulaisemme bonobot, jotka telmivät päivät pitkät keskenään nauttien parittelusta, emmekä kuin lähimmät sukulaisemme simpanssit, jotka ovat myös tappaja-apinoita.
Olisi kyllä mukavampaa olla bonobo kuin simpanssi.
QK. Joku jossain kysyi että enkeleitä, onko heitä? Ja joku jossain lurituksessa, että ollaan perkeleitä toisillemme tai jotain.
VastaaPoistaJa sellainenkin luritus on, että apino niin paljon muuttuisi, siitähän jo ihminen suuttuisi eli ei me olla apinoita..
Myönnän hyvinkin sen, olen tämmöinen vanha höppänä, ikuinen haaveksija, se sallittakoon?
Eli tässä malliksi:
Tähti ikkunassa/jääkukkien takana/ punaviiniläikät pöydällä/tahroja lattialla.
Sängyn ryppyiset lakanat/hampaan jäljet pakarassa/kuinka voisin sinut unohtaa.
Kynttilän valo saa kuvasi elämään/tyyny kuiskaa kiihkon äänet korvaani.
Nukahdan levottomaan uneen.
Huru-ukko
Kuten itsekin tuossa edellä totesin, veli Huru-ukko, olisin mieluummin rauhaa ja toisiaan rakastavassa bonobolaumassa kuin vahvimman ja väkivaltaisimman uroksen johtamassa simpanssilaumassa.
VastaaPoistaSitä ei vain ole meille suotu.
Missään nimessä ei ole väärin haaveilla siitä!
Teenhän sitä itsekin, vaikka sieltä palaaminen tähän viheliäiseen maailmaan on...
no jaa, siihen on jo tottunut.
Päivän pilaavia unia on kahdenlaisia:
niitä joissa joutuu taas kerran sinne peruskoulun pihalle tai missä sitten paskamaisinta olikaan sekä
ne, joissa kaikki, mikä olisi voinut mennä hyvin mutta ei mennyt, onkin toteutunut.
Viimemainituista herääminen tuntuu keljummalta.
Tervehdys Strix Senexille, Ano1:lle, Ano2:lle, Thorvald Eskilinpojalle, Huru-ukolle, Qroquius Kadille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaStrix Senex, Thorvald & Qroquius Kad: Kyllähän tuolloin moottorit ratkaisivat paljon. Nykyisin se on kai enempi elektroniikka. Ranskan konekehittelyhän tosiaan sattuneesta syystä tyssäsi. Osaamista varmaankin olisi ollut. Noista moottoreista muistan lukeneeni suomalaisten lentokonemekaanikkojen rupatelleen saksalaisten kollegojen kanssa ja saksalaisilla oli suomalaisten kertomiin ongelmiin vakiovastaus eli moottori vaihtoon. Johon suomalaiset olivat todenneet että milläs vaihdat kun niitä ei ole.
Ano1, Ano2 & Tvälups: Totean vaan että itselläni ei asiasta varmaa tietoa ole.
Huru-ukko & Qroquius Kad: Toiveajattelija olen minäkin ja haluaisin elää rauhan ja turvallisuuden maailmassa. Se vaan on ikävä kyllä niin että ihminen on olentona koko perkele.
Niin, en tiedä, jotekin vain alkaa tuntua ettei sitä enää jaksaa aamuisella edes nousta ylös jos ei ole edes niitä haaveita. Ja kyllä QK, minuakin suivasee herätä tähän paskaan maailmaan, vaan yritän olla osallistumatta siihen niin paljon kuin kykene. Aina se ei ole helppoa, näin "joutomiehenä" siihen voi jo melkoisesti vaikuttaa, kun ei itse joka älähdyksestä pompata. Mutta silti, kuten lailussakin sanotaan: toivotaan toivotaa että saamme toisenlaisen maan..
VastaaPoistaOnneksi on tuo joulu, kaikkien yksinäisten suurin unohdusjuhla taas tuloillaan. Eli mitäpä tässä, tonkka hyvää punkkua, vähän sitä sun tätä syötävää mikä omassa suussa maistuu hyvälle vielä paluukuormarmsaakin "(oksennus)". Elikä ei mitään hätää tässä, naapurustokin suuntaa muille maille ja talo hiljenee.
Miten ne sanoo nuo hyvät ihmiset: joulurauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten kesken. Ja putte kuolkoon sinne kremlin muuriin muiden kaltaistensa sekaan.
Meillä on vielä hyvin kun ei pommit ja ohjukset räjähtele ja sähkö tulee edelleen töpselistä.
Toisin on Ukrainassa. Sillä kuitenkin Kiovassa sytytetään joulukuuseen valot kaikesta huolimatta.
SLAVA UKRAINI!!
Huru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko. Toivotaan. Joulun odotusta ja herojam slava.
VastaaPoistaJatkosodan aikana Suomeen tuli Junkersin tehtaan teknistä väkeä ja lentomekaanikkomme olivat riemuissaan kuullakseen itse pääkallonpaikan väeltä vinkkejä Ju 88:n moottorivikoihin.
VastaaPoistaHe esittelivät yhdenlaisen vian ja saivat vastaukseksi, että moottori on vaihdettava.
Jaahah, he tuumivat ja kysyivät että miten sitten tämä vika?
"Moottori vaihtoon!"
Lentomekaanikkomme sanoivat silloin, ettei meillä ole niitä vaihtomoottoreita varastossa kuten teillä!
Meidän on korjattava nämä, ja haluaisimme nyt kuulla teiltä, jotka olette näiden moottoreiden parhaita asiantuntijoita, että miten se tehtäisiin?
Junkersin miehet saattoivat vain levitellä käsiään:
ei heillä tällaisia vikoja korjata.
Eipä siis osatakaan.
Luftwaffe saattoikin kuluttaa Ju 88-moottoreitaan 400 km/t matkanopeudella.
Heillä oli suurempana uhkana polttoainepula, jonka johdosta hyvänlainen määrä lentokalustoa jäikin joko kentille tuhottaviksi tai sotasaaliiksi.
Älä nyt hyvä veli Huru-ukko juuri noin pahoin joulusta;
VastaaPoistaolethan moninkertainen isoisä!
Se on valtavan paljon enemmän kuin meillä muilla.
Westland Whirlwind ja Westland Welkin – mitä yhteistä? Juu, kaksi vallankumouksellista konetta jotka epäonnistuivat samasta syystä.
VastaaPoistaWhirlwind käytti pienintä Rolls Roycen kolmesta uudesta moottorista, Rolls-Royce Peregrine, 885 hp, 22,5 l. Alunperin kone käyttl RR kestrel moottoria. Nopea, neljällä 20 mm konetykillä aseistettu. 1938 kone oli todella kova kone. Koneella oli edessään suuri tulevaisuus, maine ja kunnia odotti. Sitten alkoi sota ja RR:n moottorituotanto oli pulassa. Spitfiret ja Hurricanet saivat merlinit ja merliniä kehitettiin. Yksimoottorinen hävittäjä katsottiin kustannustehokkaaksi koneeksi , taistelu Britannian taivaalla raivosi ja koko UK:n olemassaolo oli kyseessä. Koneet juuri ja juuri riittivät.
Westland Welkin käytti merliniä, miksei Welkin menestynyt? No, kaikki Merlinit menivät Spitfireihin ja Hurricaneihin osa rakennetuista Welkineistä jäi vallan ilman moottoria. Kone joka oli takennettu korkealla lentäviä Junkers Ju 86 koneita vastaan. Paineistettu ohjaamo ja riittävä lakikorkeus – mutta Ju 86 ei pommittanutkaan korkealta, pommikuorma korkealla ei riittänyt. Uhka ei toteutunut, osa Welkineistä romutettiin ilman, että niitä olisi koskaan varustettu mootttorilla.
Sittemmin Spitfireä kevennettiin ja Kairon yllä semmoinen tiputti tiedusteelleen Ju 86:n. Muistaakseni yli 13 kilometrin korkeudessa käytiin taistelu, Ju 86:n lakikorkeus taisi olla hieman yli 14 kilometriä.
Mitäs Whirlwind sai aikaan? No, soti kunnialla, pudotti pommikoneita ja pohjanmeren yllä ja yli, soti laivoja ja maakohteita vastaan. Neljän 20 mm tykin tulivoima oli sodan alussa vailla vertaa.
Kolmas RR:n tämän sukupolven moottori oli Vulture, kahden semmoisen oli tarkoitus liikuttaa raskasta pommikonetta. X24, 2000 hp, 42 l.
Koneen, sotakoneen tarkoitus on aiheuttaa tuhoa viholliselle. Siis toimia asejärjestelmän kantajana. Moottorin tehtävä on toimia voimanlähteenä. Jos joku ei toimi, ase, moottori tai kone, ei menestystä tule. Joskus kaikissa on hieman sanomista, Morane-Saulnier M.S.406:n mootori oli alitehoinen, tykki jumitti ja en ammus oli huono, kone ei myöskään uinut ammuttaessa suoraan – oli siis hieman epävakaa. Se ei ollut kovin menestyksekäs. Suomalaisten oli silläkin pärjättävä. YYA kumminkin toimi ja saimme Klimov-moottoreita ja yllättäen Mörkö-morane oli toimiva kone.
Pyssymies
Tietysti koneen menestyksen vaikutta myös muut asiat, myös ns. yleiset syyt. Messerschmitt oli aatun suosiossa ja Göringin. 109 oli halpa ja toimiva, 110 oli surkea mutta sitä aina vaan tuotettiin. Focke-Wulf teki kaksimoottorista hävittäjää. Sodan alussa se teurasti brittipommittajia pohjoissaksan yllä, siis pieni joukko näitä koneita. Sitemmin ne häädettiin norjaan,niiden suorituskyky oli kiusallinen verrattuna me 110:n onnettomaan. Yllättävästi ne eivät saaneet mitään aikaiseksi pohjoisnorjassa, ei siellä kukaan muukaan lentänyt.
VastaaPoistaFW 190 oli paljon Me 109:ä parempi kone, oli myös kalliimpi.
Toisaalla P47, the Jug, oli pidetympi kuin mustang. Se kesti ihan mitä vaan, pilottien mielstä sillä voi lentää kuin 20-luvun temppulentäjät, ladon läpi. Sillä erolla, ettei P47 välitä, ovatko ovet kiinni vai auki. Kovastakin pakkolaskusta selvisi hengissä. Toisaalta samalla rahalla sai kaksi mustangia ja ne veivät vähemmän bensaa.
Pyssymies
Tervehdys Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: Joo, juuri tuon jutun minäkin luin. Suomen sotiminen oli sitä köyhän miehen sotimista. Mutta voi olla, että mekaanikkojemme luovuus ja nyrkkipajataito oli maailman huippua. Ja viesti Huru-ukolle välitetty.
Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Aika useinhan sota on sattumista kiinni ja niin varmaan lentokoneidenkin kohdalla. Mörkö-Moranen lisäksihän suomalaiset modasivat Brewsteristä venäläisellä moottorilla varustetun VL Humun mutta se projektihan jäi vaiheeseen.
Kuin sattumalta poimin uutisvirrasta tämän päivän jutun Ykän mainitsemasta härvelistä;
VastaaPoistaSuomesta löytyy maailman ainoa Gloster Gauntlet -hävittäjä. Vuoden 1936 koneyksilö lensi talvisodassa:
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/2760415f-6648-4997-870b-89428f03dde2
heppa
Tervehdys, heppa ja kiitos tuosta. Oli minulle uutta. Täytyy nostaa lätsää tuolle talkooporukalle.
VastaaPoista