Veisivät edes paalaamolle… loppuis tää tyhjyys… tarpeettomuus… josta ei voi paeta… voi vain odottaa uutta alkua… jota ei koskaan tule…
Näitä tuumasi muuan ulkorakennuksen
suojassa pressun alla oleva auto. Auto, joka oli ollut siellä jo hyvin kauan.
Se muisti nimensä. Se oli Ford Anglia. Ja se muisti sitä, kuinka se oli ollut
erään perheen uskollinen palvelija. Mutta aika oli muuttunut. Ne vanhemmat
olivat kuolleet. Heidän talokin oli ollut pitkään tyhjillään. Sitten siihen
muutti perheen poika. Joka oli jo aikuinen, keski-ikäinen mies. Poika toi
mukanaan perheensä. Muuttivat syrjäseudulle.
Perheellä oli kuitenkin uudet autot.
Anglia aisti ne. Japanilaisia. Sellaisia tuulitunnelissa suunniteltuja. Kaikki
saman näköisiä. Ei niitä erottanut toisistaan. Eivät ne olleet autoja. Ne
olivat moottorilla varustettuja tietokoneita. Paljon bittejä, mutta ei sielua. Anglia
tiesi olevansa oikea auto. Auto, jolla oli sielu. Joka kaipasi itselleen
ihmistä. Autot tykkää, kun niillä ajaa. Niin oli tykännyt Angliakin. Mutta
sillä ei oltu ajettu enää pitkään, pitkään aikaan.
Niinpä se oli vajonnut jo kauan sitten
syvään auton horrokseen. Jossa se näki aika ajoin mukavia, pakokaasunkäryisiä
unia menneiltä vuosilta. Joskus se havahtui kun tunsi, kuinka pressu sen päältä
vedettiin pois ja ihmiset tulivat sen sisään mutta se tiesi että ne olivat vain
perheen lapset jotka tulivat leikkimään sillä. Se tietysti piti siitä kun sen
sisällä oli elämää mutta se tiesi myös että niillä lapsilla ei ollut sitä
tärkeintä.
Virta-avainta. Virta-avainta joka olisi
kääntynyt virtalukossa ja antanut Anglialle uuden elämän.
Vuodet kuluivat. Anglia oli hyvin
tietoinen vuodenajoista vaikka ne eivät siihen vaikuttaneetkaan niin kuin
ihmisiin. Mutta se tunsi, kuinka aika jäyti sitä. Tietysti kun se oli suojassa
se hidasti ruostekuolemaa. Välillä se toivoi, että se oltaisiin oltu jo aikaa
sitten jätetty täysin suojatta ulos. Niin että ruoste lopettaisi jossain
vaiheessa sen tietoisuuden ja veisi sen autojen lopulliseen unohduksen yöhön.
Se oli luopunut toivosta jo aikaa sitten
ja toivoi vain sitä olemattomuuden siunausta. Sitten tuli taas eräs kevät.
Lumet olivat sulaneet pihalta ja Anglia kuuli kuinka kaksi miestä käveli
ulkorakennusta kohti. Toinen oli talon isäntä. Hänen äänensä Anglia tunnisti.
Mutta toinen oli joku vieras. Ei lapsi, vaan aikuinen mies. Pressu nykäistiin
Anglian päältä jälleen.
- No niin… siinähän se on… isältä se jäi…
minä en vaan jotenkin ole osannut luopua siitä… vaikka laittamistahan se
vaatisi… mutta en minä itse ole saanut aikaiseksi… enkä minä varmaan
osaisikaan… katto itte, että kiinnostaako… onhan tässä kyllä sinänsä sitä vanhan
auton tunnelmaa… ja ei sillä ole ajettu ihan kahtasataatuhattakaan…
Se toinen mies aukaisi ensiksi konepellin
ja tutki tarkasti. Niin Anglialle ei oltu tehty ikään aikaan. Sitten se jatkoi
tutkimista. Ja välillä nosti Angliaa tunkilla katsastaakseen pohjaa. Sitten se
mies löi oven kiinni ja sanoi talon isännälle:
- Hyvät pellithän näissä on aina ollut. Ja
äkkikattomalla moottori ja tekniikka ei näytä ollenkaan toivottomalta. Mitä
sinä tästä pyydät?
Isäntä oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi
sitten:
- Kyllähän se on sillä lailla että jos
sinä viet tämän pois niin minä saan lähinnä lisää tarpeellista säilytystilaa.
En minä tälle sais koskaan mitään tehtyä kuitenkaan. Niin että hyvähän se on
jos se menee jollekin joka laittaa sen ajoon. Niin että oliskos pari pulloa
Äkkölämäkölän Bönjakkia?
- Oletko tosissas?
- Olen.
Anglia kuuli sen läpsähdyksen jonka se
tiesi tarkoittavan sitä, että ihmiset olivat sopineet jotain keskenään ja
lyöneet kouraa kouraan. Se oli myyty. Ja se tunsi kipinän. Toivon kipinän. Hieman
se oli kyllä loukkaantunut kun se myytiin niin halvalla mutta ymmärsi samalla
että nyt oli turha ylpeillä. Olihan sillä mahdollisuus uuteen elämään. Se
työnnettiin trailerille ja se uusi mies hinasi sen kotiinsa. Se koti oli joskus
ollut pieni huoltamo jonka yläkerrassa mies asui. Ja alakerrassa oli, hitto
vie, lämpimät tilat johon se hinattiin.
Seuraavana päivänä mies nosti Anglian
pukeille ja se kuuli tutun äänen. Hitsausvehkeet. Hitsaamisen kuuma liekki ei
tehnyt siihen kipeää niin kuin se olisi ihmiselle tehnyt. Päinvastoin, se oli
kuin antibioottia joka poisti siitä tulehtuneita alueita. Työ kesti aikansa. Mies
irrotti kuluneita osia ja laittoi uusia tilalle. Miehellä ei ollut kiire mutta
ei ollut Angliallakaan. Se oli tottunut odottamaan. Lopulta työt oli tehty. Ja
Anglia tunsi itsensä paljon terveemmäksi kuin pitkään, pitkään aikaan.
Heti alkuun mies oli irroittanut siitä
moottorin, tutkinut sitä aikansa ja todennut:
- Ei tätä tartte vaihtaa. Kyllä tästä
pelin saa.
Odotus kesti taas aikansa. Mutta kun mies
kiinnitti moottorin takaisin Angliaan se tunsi niin kuin ihminen olisi tuntenut
kun se oli ollut sydänleikkauksessa ja saanut itselleen taas terveen sydämen. Sydämen,
jota moottoriin kaadettu öljy piti terveenä. Sitten se tunsi kuinka
polttoainesäiliön korkki aukesi ja sen sisään alkoi virrata elämän nestettä.
Bensiiniä.
Mies istui ohjaajan paikalle ja totesi:
- Jaahah, kaveri. Koitellaas…
Mies käänsi virta-avainta. Startti
kitkutti hetken aikaa mutta sitten jyrähti ja Anglia tunsi kuinka kaikki
sylinterit alkoivat toimia. Ensimmäistä kertaa niin kovin, kovin pitkään
aikaan. Anglia olisi halunnut jo ajolle mutta mies sammutti moottorin ja lisäsi
siihen vielä jotain.
Siirtokilvet.
- Huomenna käydään lyömässä sut leimalle.
Ja niin kävi. Auto nautti ensimmäisestä
ajomatkastaan pitkään aikaan ja tunsi sen paikan mihin mies sen ohjasi.
Katsastuskonttori. Katsastaja tutki Anglian tarkoin ja sanoi sitten miehelle:
- Ei huomauttamista. Hienosti sinä olet
tämän kyllä laittanut. Sinähän saisit tään kyllä museokilpiinkin.
- Joo, mutta minä meinasin ajella tällä
kyllä ihan vakituisesti. Niin ettei tarvitte päiviä kytätä. Kas kun minä
tykkään tämmösistä. Ne uudet playstation-autot kun melkein ajavat itte itteään.
Tämä on taas semmonen että tätä pitää oikeesti ajaa. Ohjaustehostin on
hauiksessa ja jarrutehostin jalassa.
Mies istui Angliaan ja ajoi kohti kotiaan.
Joka oli tietysti Angliankin uusi koti. Vastaan tuli jossain vaiheessa myös
vanha pallosilmä-Lada jonka toinen etuvalo räpsähti hetkeksi pois päältä ja syttyi
taas uudestaan. Ihan kuin se olisi iskenyt Anglialle silmää ja sanonut: ”tervetuloa
remmiin, vanha kollega”.
Oli kevät. Niin mies kuin Anglia näkivät
tien ylittävät valkeat linnut. Joutsenet olivat taas palanneet. Mutta niin oli
palannut Angliakin. Se ei ollut enää ruostuva romu. Se oli jälleen ihmisen
auto. Ylpeä sellainen.
Autot tykkää kun niillä ajaa.
Se tuo Anglian alakuloisesti murjottava naamakin oli juuri oikea tarinan hieman alavireisiin tunnelmiin, jotka toki kohosivat loppua kohti suorastaan iloisiin.
VastaaPoistaTervehdys, Qroquius Kad. Noissa vanhoissa autoissa vaan on sitä jotakin. Ja hei, kristityillehän pääsiäinen on ylösnousemuksen juhla. Tässähän oli auton ylösnousemus.
VastaaPoistaOlen vuosikymmenten varrella useastikin miettinyt, että filosofian ja ajatushistorian harrastamisen voisi vaihtaa tuollaisen vanhan auton kunnostamiseen ja entisöintiin. Se olisi sopinut minulle hyvin. Luulen, että jos siihen olisi jossain vaiheessa sattumoisin tarjoutunut hyvä tilaisuus, ainakin kymmenen tuhatta sivua olisi jäänyt kirjoittamatta. Tuon ajan autot eivät teknisinä haasteina olisi olleet minulle ylivoimaisia, mutta ehdottomasti olisi tarvittu hyvät tilat ja työkalut.
VastaaPoistaNyt olen sitten jo liian vanha sellaiseenkin. Jaksan kuitenkin kävellä Hämeenpuiston pohjoispäähän, Mustanlahden rannalle, jossa kesäkeskiviikkoisin paikalliset antiikkiautojen harrastajat koontuvat ajokkejaan esittelemään -- viihdyn siellä hyvin. Kyselen mielelläni sellaisia kysymyksiä kuin: "Eikö sinua harmita ihan hirveästi, jos kolhit tuon vahingossa tai joku tolvana kolaroi kanssasi?" Ja usein tähän saa saman vastauksen: "No, sitten se korjataan taas uudestaan."
Heh, kiva tarina. Näin alan harrastajana niin tänä päivänä lämmittää jos joku suo ajatuksen noille vanhoille kumipyörille. Muunakin kuin ilmastotuhona.
VastaaPoistaTää on muuten tämä autoharrastus aikalailla ukottunut. Jonneja ei kiinnosta kuin some.
Mukava tarina. Minäkin olen entisessä elämäsä omistanut Anglian ja ajanutkin sillä. Kori hajosi, vaan moottori sai uuden elämän Escortiin sovitettuna.
VastaaPoistaMukavaa ylösnousmuksen juhlaa Ykälle ja kaikille muillekin lukijoille.
Huru-ukko
Niin, tuossa kuvassa on se kallimpi de luxe malli, näkyy olevan kromatti tuo maski. Halvemmassa oli maalattu.
VastaaPoistaHuru-ukko
Moi
VastaaPoistaKerrattain jouduin ajo-orjaksi korjaamolla, vuoroani odotellessa. Auto oli 1200 Kupla, ja nätti kuin mikä. Olin innoissani, auto piti heittää toiselle puolen kaupunkia. Vaan olihan se ajaminen aika hirveetä, ei ohjaustehostinta, ei kunnon jarruja, ei niin mitään mitä nykyautoissa.
Harmittaa kun nykykeksinnöt ja vuodet on tehneet minusta niin mukavuutta rakastavan. Kun 17 vuotiaana ajettiin peltoautokuplalla ja taiteiltiin peltoFiat 600 kyljelleen metsätien ojaan talvella, ei ollut mitään sen hauskempaa.
Jäljellä sentään muistot.
T. Ymmi
Mieltä lämmittävä tarina.
VastaaPoistaTerveiset Ykälle kaksi Angliaa omistaneelta.
Sillee jännä juttu, että suurin osa autoista aina 30-luvulta saakka olisi ollut aivan mahdollista pitää kunnossa tähän päivään asti. Kysymys on vain materiaalien mitoituksesta ja laadusta. Esimerkkiä voi katsoa raitiovaunuista ja junista sekä ammattiliikenteen ajoneuvoista. Ne tehdään yleensä kestämään kymmeniä vuosia. Mutta kun melkein markkinataloudessa elämme, autotehtaat tekevät tuotteita, jotka kestävät parikymmentä vuotta ja siihenkin pääsemiseksi pitää tehdä jo korjauksia. Olisihan se ikävää, jos uusia autoja ei myytäisi siihen tahtiin mitä nyt.
VastaaPoistaSama koskee myös taloja. Talo missä asun täyttää tänä vuonna pyöreät 100 vuotta ja rapistumisesta ei ole merkkejä kun osakkaiden omaisuudesta on kysymys ja remontit hoidetaan ajallaan. Lähiöiden elementtivuokratalot legendan mukaan suunnitelteiin kestämään 50 vuotta ja se kyllä näkyy. Ja niissähän talon putkistot on laitetttu vaihtamattomaan tilaan eli elementin sisälle.
Tässä kirjoituksessa tulikin esille se mitä autossa on oltava
VastaaPoista-sielu
ja se löytyy vain niistä joissa on
-kaasutin
Terv. Datsun 1600
..ja aseet siitä, että niillä ammutaan. A-men!
VastaaPoista-Tvälups-
1973 oli vanhemmilla anglia. Isäni kehui autoa niin pirusti. Saattoi johtua siitä, että jäimme Lempäälässä tavarajunan alle, eräässä vaarallisessa rautatie risteyksessä. Siitä olikin otsikot silloin. Selvittiin kuin ihmeen kaupalla. Anglia meni aivan rusinaksi, ja ns lensimme autosta pitkin pientareita. Ainoastaan Isäni jäi loukkuun autoon. Todellakin kehui angliaa usein sen jälkeen, ehkä vitsillä, mutta kuitenkin.
VastaaPoistaLisätään, että olin silloin äitini kohdussa. Kummitusjuttu tähän liittyy siten, että isoäitini sai yhtäkkiä jonkun ihmeellisen ns kohtauksen, ja tuli ottamaan siskoni autosta pois. Sanoi että hän ei tule nyt mukaan. Pelasti siskoni hengen. Luultavasti. Sitä on ihmetelty.
Poista@Seppo
VastaaPoistaUskopa huviksesi, ettei koskaan ole liian vanha meditoimaan ja touhuamaan ajoneuvojen ja miksei muidenkin Wanhan Kowan Teknolokian laitteiden kanssa. Hyvin zen.
Tosin joo, tilat ja kalut pitää olla, kiirettä ja stressiä taas ei pidä olla. Putsaa ja meditoi vaikka mutterin päivässä...
Tervehdys Seppo Oikkoselle, KKi:lle, Huru-ukolle, Ymmille, JJR:lle, veriselle pierulle, Ano1:lle, Taisteluvälineupseerille ja Ano2:lle & kiitos kommenteista ja jaetuista muistoista. Minulla on asioiden kestävyydestä kovasti samanlaiset havainnot kuin verisellä pierulla. Ja myös sen olen huomannut että asioita ei oikein kannata korjata kun korjaus tulee usein kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Mitenkähän, tehdäänköhän niitä seinän sisällä olevia putkilinjauksia enää paljon? Käsittääkseni pintaveto on nykyisin käytäntö.
VastaaPoistaNykyinen kulkineeni on 1,3 litrainen, ihan kuin wanha pallosilmä. Jonka purin suunnilleen atomeiksi ja kasasin kans, lisäten kaikenlaista.
VastaaPoistaNykyhyrysysy kulkee ja kiihtyy kiivaammin, on paljon kevyempi ajettava. Kuluttaa alle puolet. Mutta ei se hivele sielua, kun pallosilmän varvikellossa oli lukemat yli 3500 ja ojensi nilkan alkoi soida taivaallinen toccata & fuuga - https://www.youtube.com/watch?v=_FXoyr_FyFw - kahden synkronoidun kaksikurkkuisen kaasuttimen imuilman örinä on musiikkia. Peltipakosarja tuo terävän soundin mukaan.
Huhuu: Se on Voima kun puhuu.
Pyssymies
Oli minullakin nuorena vekseliveoinen Anglia. Taisi olla ainoa joka kesti pidempään kuin vekselit. Aidot keinonahkapenkit putkirungolla, ei turvavöitä, sulakkeina sulavat johdonpäät. Taattua aikansa turvallisuutta.
VastaaPoistaYhtä kaikki tuntuvat vuotavan ne pinta-asennuksetkin kuin ne seinän sisällä olevat. Ehkä ovat hieman nopeammin havaittavia ne pinta"kiillot". Juuri äskettäin oli lehdessä juttua että kuinka paksaa nykyisin tehdään raksalla, rahankiilto silmissä eikä ns. ammattiylpeys enää kuulu sanavarastoon työmailla.
VastaaPoistaHuru-ukko
Tuo Pyssymiehen kommentti. Ne on muuteks harvassa jotka saa nuo kaksi kaksikurkkuista synkronoitua kuvatulla tavalla. Siihen hommaan tarvitaan tosiaankin sitä sävelkorvaa jota hyvi kuvaa tuo musiikkikappale. Tunnustan, minulta se jää tekemättä vaikka joskus olen ollutkin jonkimoinen tekijä autonkorjaukspuuhisa.
VastaaPoistaHuru-ukko
Tervehdys Pyssymiehelle, Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaPyssymies: Tuli kommentistasi mieleen ihmettelyni näistä nykyautoista. Kas kun en asiantuntija ole. Eli yksilitraisista koneista revitään irti yli sata kaakkia. Millä se saadaan aikaiseksi?
Ano: Muistelen muuten että Mossessakin oli aikanaan sulakkeina sitä rautalankaviritelmää.
Huru-ukko: Oliskohan tuon raksa-asian kohdalla mahdollinen syy siinä että raksoilla ei enää läheskään aina puhuta suomea?
En tiedä mitä autonmoottoreiden kansa on tehty, mutta saksalainen kehitti raskaiden panssareidensa Maybach-moottoria sodan mittaan tähän tapaan:
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Maybach_HL230
Eli siis 700 hevosen koneesta olisi saatu polttoaineen ruiskutuksella irti 800 - 900 hv ja mekaanisesti ahtamalla 1 100 - 1 200.
Eivät tulleet kumminkaan käyttöön, mutta periaatteessa olisi osattu.
Jotain tuollaista kai autonmoottoredenkin kanssa plus uudet keksinnöt päälle.
"
VastaaPoistaHuru-ukko: Oliskohan tuon raksa-asian kohdalla mahdollinen syy siinä että raksoilla ei enää läheskään aina puhuta suomea?
"
Niin, elämme kokkareisessa kvartaalitaloussuomessa. Ma ei voi tieta-ukot ja litutlatut tekevät halvalla myytäväksi kelpaavaa laatua. Eipä sille kokkaregrynderille ole kaupanteon jälkeen mitään väliä kestääkö putket kuuauden vaiko vuosia.
Kokkare on ehtinyt tehdä kymmenkunta konkurssia ennenkuin asiakas hoksaa valittaa. :D
Tai hoono soomi kenties??
VastaaPoistaMuistaakseni oli jokus aika, kun raksamies kehui, että tuo talo on minun rakentamani!! Eipä juuri kuule sellaisia juttuja tänään.
Huru-ukko
Tervehdys Qroquius Kadille, KKi:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: Kiitos lisäyksestä. Ehkä nuo olisivat tulleet Saksassa käyttöön jos aika olisi riittänyt mutta sehän – niin kuin tiedämme – loppui niiltä kesken.
KKi: Näinhän tuo valitettavasti menee.
Huru-ukko: Taitaa ikävä kyllä olla näin. Isäukkoni muuten rakensi talonsa itse. Pääosin. Itselläni sitä kykyä ei ole.
Nyt kyllä lämmitti automiehen sielua tämä tarina. T. Oloneuvos
VastaaPoistaEipä sitä rakentamisen ammattitaitoa ole minullakaan, hanttihommia kylläkin raksalla tehnyt joskus muinoin entisessä elämässä. Sen verran ittelle rakentanut, että kyhäsin pressukatoksen/sääsuojan vanha aitan seinustalle autojen ropaamista varten.
VastaaPoistaNuorin velimies taas osaa ja pystyy, meni amikseenkin raksapuolelle, kun kävi itse reksin kanssa asiasta puhumassa ja sopimassa. Nyt jäi eläkeukoksi kuukausi sitten konkasta pelastamansa päällystealan johtajan pestistä. Ei tosin leikkinyt ns. suurta pomoa vaan teki aivan samoja hommia kuin firman duunaritkin. Latoi laattaa ja mattoa lattiaan siinä kuin muutkin. Sanoi sitä, että suurin kina oli aina niiden "insinörttien" kanssa niistä pohjien kuivumisajoista. Olisi pitänyt vetää mattoa lattiaan päiväpari valun jälkeen. Kun kuivumisaika oli kolme viikkoa. Keroi eräällä työmaalla, että meni vastaavan ns. mestarin (insinööri) kanssa sukset ristiin hommista juurikin moisen asian takia. Mihet ooti pihalla, että mitä tehdään, veli tuli ulos kopista ja sanooi kuin eräissä sun jutuissa: mihet ransittiin ja lähetää kotiin.
Seuraavana päivänä oli firman isoherra soittanut, että jos nyt kumminkin tulisitte tekemään sen mitä on urakassa sovittu, ja nn ei ole enää sillä eikä millään meidän työmaalla.
Huru-ukko
Tervehdys Oloneuvokselle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaOloneuvos: Lämmin kiitos.
Huru-ukko: On myös paljon työmaita – monella alalla – jossa asiat tehdään kirjan ja esimiehen egon mukaisesti vaikka lopputulos olisi päin persettä. Itsellänikin tästä on kokemusta eräänkin verran.
jossa asiat tehdään kirjan ja esimiehen egon mukaisesti vaikka lopputulos olisi päin persettä. Sanoo hän. Itsellänikin tästä on kokemusta eräänkin verran. Sen verran tuotakin alaa sivusta seuranneena oman toimen ohella tiedän, että sinun alallasi "kaluunat ja tunne" painaa enemmän kuin järki.
VastaaPoistaHuru-ukko
PS. Luulen, en tiedä, mutta uskosin kerran saaneeni järjettömän päätöksen peruttua siinä iltapäivän kahveilla oltaessa. Mie vaan ääneen aattelin asiaa, että olisiko vai eikö. Asia kumminkin sitten ratkesi sen mun järkeilyn mukaan. Eli oikein päin. Sitä en tidä vaikuttiko se mun sottailu asiaan vai ei, mutta mun mielestä siinä oikeus ja kohtuus voitti sen, no sanotaan nyt sitten jakkupukukalkkunan "kunnian". Se kun oli toisesta pitäjästä ja meiän kylän sossu koitti pistää sille hantiin.. Ja onneksi pärjäsi. Sillä kertaa.
Eli alaasi liittyen: jotain mätää tannskan maalla....
Moottorin teho on kehittynyt sillai, että asianmukaisesti rakennettu kone kehitti 1910-luvulla 10 hepppaa / litra, 1920-luvulla 20heppaa / litra ... Metallurgia, voitelu ja polttoaineet ja muu on pikkuhiljaa kehittynyt.
VastaaPoistaNykymoottoreissa on toleranssit, öljyt ja moottorin ohjaus ihan eri luokka kuin vaikkapa 70-luvulla.
Sävelkorva on säätämisessä hyödyksi, se kehittyi kaksitahtisia viritellessä. Siinä pitää koko systemin soida, kaasuttimesta pakoputkeen. Soida, ei meluta. Kauniisti, yhtä säveltä. Vasta kokemus toi näkemyksen ja taidon. Pari vanhaa setää opasti, ajoivat piirveitä jo ennen sotia. Opettivat miten kuunnellaan imuilmaa, pakoääntä - suljetaan pois venttiilien kilinä mielessä äänestä. Miten kuullaan venttiilien äänestä onko jotain vialla. Se oikein käyvä moottori soi kuin urut. Sitä ei pelkästään kuule, sen tuntee. Säätämään oppii säätämällä - ja rikkomalla moottoreita. Erehdyksistä oppii, jos on oppiakseen. Pitää olla utelias, nyt se soi tällee - miltä näyttä männän laki, entä pakoventtiili? Kansi auki, kansi kiinni, muutetan hieman säätöä, mitäs mittari näyttää, entä männän laki ...
Ennen oli vuorokaudessa paljon tunteja ja viikossakin päiviä ainakin 15.
Pyssymies
Pyssymies: Se oli ja on juurikin näin! Nimim. varren kärkiä ja syttyä sateessa sytkärin valossa säätänyt.
VastaaPoistaHuru-ukko
Ei ooollu Angliaa mulla, mutta oon istunut Anglian kyydissä monet reissut. Siihen aikaan kun oli auto alla, niin se oi pääasia:-)))
VastaaPoistaMinulla on ajokortti mutta en ole vuosikausiin ajanut enkä enää pitkän tauon jälkeen uskaltaisikaan.
VastaaPoistaSitä paitsi, eikös nykyään ajokortti pidä uusia tietyn ajan jälkeen? Silloin kun minä ajoin ajokortin niin viimeinen voimassaolopäiväksi merkittiin päivä kun täyttää 70 vuotta mutta ilmeisesti tuossa on toteutettu takautuvaa lainsäädäntöä.
Tervehdys Huru-ukolle, Pyssymiehelle, Terho Hämeenkorvelle ja TR:lle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaHuru-ukko: Omalla alallani tilanne on vuosien mittaan aina vain pahentunut. Varsinkin sen jälkeen kun lakimiehet alkoivat urakalla sotkea sitä.
Pyssymies: Kiitos lisäyksistä.
Terho: Sama tilanne minulla. Kyydissä olen ollut.
TR: Onhan niitä lääkärintarkastuksia mutta en muista kaikkia vuosia. Taisi olla se 70. Täällä syrjässä ei ilman autoa tule millään toimeen.
Angliaa oli 60-luvalla 1200 cc ja tonnisella koneella. Isäni osti 1964 ensimmäisen autonsa.. vihreän Anglian litran koneella, ei ollut kromia korissa. Pappa kustansi puolet kauppahinnasta. 6200 markka siitä pulittivat, mitä lie nykyrahassa? Täytin itse 4 vuotta samana vuonna, joten muistikuvat ovat aika hataria. Kesällä auringonpaisteessa istuimet olivat polttavan kuumat ja talvella kuin pakastin.
VastaaPoistaStartin itkevän äänen myös muistan :)
Sepi
Vanhojen ajokorttien voimassaoloajat muuttuivat vuoden 2013 alussa.
VastaaPoistaAjokorttilain voimaantulo 19.1.2013 muutti myös ennen lakimuutosta myönnettyjen ajokorttien voimassaoloaikaa.
Ajokortit ovat voimassa enintään 18.1.2033 asti, vaikka niihin olisi merkitty myöhäisempi voimassaolopäivämäärä.
Lisää asiasta tuolla:
https://ajokortti-info.fi/fi/perustietoa-ajokortista/ajokortin-voimassaolo
Näin sitä kansalaista rahastetaan.
Mikä ei toki ole mitään uutta.
Tervehdys Sepille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaSepi: Kiitos jaetuista muistoista. Laskurin mukaan se silloinen summa olisi nykyisin 13.600 euroa.
Qroquius Kad: Kiitos lisätiedosta. Myös tuossa viiden vuoden henkilökortti/passishowssa on aika härski rahastus.
Alunperin ajokortit passit ja muut "turvatuotteet" valmisti Suomeen pankin setelipaino joka perustettiin vuonna 1885. 1991 se "yhtiöitettiin" ja nimeksi Setec. Linkissä vähän historiaa miten kävi myöhemmin.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Gemalto
Jotenkin herää ajatus tuosta anon linkistä: Haisee lahjonnalle. Suorastaan löyhkää. Eli miksi ei Suomen omaa tuotantoa asioissa kehitetty ja myyty osaamista vaan myytiin koko firma? Kuka/ketkä kuittasivat rahat? Kepulit? Kokkareet? Vai kaiken pahan alkujuuri sossut? Kuka johti pankkia ja valtiovarainanastus, eiku valtiovarainministeriötä tuolloin? Vastausta tuskin saamme koskaan, koska ns. tutkiva journalismi on tässä maassa tapettu, tai ainakin vaiennettu kuoliaaksi.
VastaaPoistaHuru-ukko
Tervehdys Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne. Juu, tuohan alkoi olla niitä aikoja kun Suomea alettiin myymään / lahjoittamaan pala palalta.
VastaaPoistaPiti olla Suomen pankin setelipaino. Tuli se esille linkistäkin. Sen hallussa oli meidän kaikkien henkilötiedot sim-kortteihin saakka, mutta eihän meidän tiedot minnekään ulkomaille vuotaneet vaikka Setec myytiin / lahjoitettiin. Eihän.
VastaaPoistaOma kokemus ns. "amatipäteyyskoulutkista". Kurssilla "opettajana" tomii kaveri jolla ei ole hajuakaan siitä, että mitä siellä töissä aikuisten oikesti tehdään. Pykälät ja paragrafit on kyllä viimeisen päälle hallinnassa, ja jotka ovat siellä pöydän takana kaukana esim. maantiltä laadittuja. Kokeen ja pätevyyden saa kun osaat lähes oikein vastata kysymyksiin etkä kyseenalaista mitään.
VastaaPoistaJos kaveri on ajanut rekkaa tai bussia sinistä kolkytvuotta niin hän varmasti osaa sen homman, pajon paremmin kuin se insinörtti amk- tutkinnon kanssa, ja jonka ainut kosketus esim. bussiliiketeeseen ose ammuinen/iltainen matka sinne opinahjoon.
Mielestäni noihin pätevyyskoulutuksiin, jos ja kun niitä kerran järjestetään pitäisi/pitää kuulua myös käytännön näyttö että kaveri oikeasti osaa sen homman eiä vain ulkoluvun mukaan "teortiassa" kuten nykyisin. Ei se pelkkä teorian apinamainen hokeminen tee siitä kuskista yhtään sen parempaa kuin siiä joka sen teorian opettelee ulkoa että saa sen korin kuin se, joka ei osaa niin hyvin sitä paperinmakuista soopaa. Mutta osaa siellä käytännössä tehdä asiat kuten kuuluu.
Huru-ukko
Tervehdys Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Juu ei. EU lisäsi rehellisyyden määrää Suomessa äärirajoille ja sen ylikin.
Huru-ukko: Olet täysin oikeassa. Sama koskee omaakin alaani.
Eihän se mikään salaisuus ole, ketkä johtivat valtionvarasministeriötä ja Suomen Pankkia tuolloin.
VastaaPoistaEnsinmainittuina toimivat vuonna 1991 ensin muuan sosialisti ja sen jälkeen muuan kokialisti:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_ministereist%C3%A4_Suomen_valtiovarainministeri%C3%B6ss%C3%A4#Ensimm%C3%A4inen_ministeri
Nykyäänhän niillä ei ole enää oikein mitään eroa,
koska molemmat haluavat veroa.
Suomen Pankkia taas johti muuan Rolf Kullberg:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Pankin_p%C3%A4%C3%A4johtaja
Hänen nimensä houkuttelee kysymään, että jos Kullbergilla on talli, niin mikäs Tallbergilla on?
Oikea vastaushan on tietysti:
Tallbergilla on kul...tamitali!
No ei aivan, mutta olympiapronssia purjehduksesta Moskovan boikottiolympialaisista 1980.
Onhan sekin enemmän kuin ei edes tallia.
Tervehdys, Qroquius Kad. Se Suuren Laman likapyykkihän on tässä maassa vieläkin pesemättä. Jäänee ehkä pesemättä kokonaan.
VastaaPoistaHallitukset aikajärjestyksessä
VastaaPoistahttps://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/v2
1991-1995 pääministeri Aho Esko Tapani, vvm Viinanen Iiro Tahvo Juhani. En tiedä kuka silloin valtio-ohjasi yhtiöitä. Ei sellaista vielä silloin erikseen nimetty, mutta linkistä löytyy vastaavat ministerit.
Ahohan palkattiin Venäläiseen spermapankkiin johtajaksi (sperbank)Oliko palkintovirka kun jakoi tiedot itämaille?
VastaaPoistaIirohan taisi siiryä hiljaa pois parrasvaloista.
Huru-ukko
Tervehdys Anolle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Kiitos lisäyksestä.
Huru-ukko: Joo, Viinanen siirtyi sitten pois politiikasta. Oli mukana yrityselämässä.
Onko sitä Suuren Laman likapyykkiä olemassakaan?
VastaaPoistaYleisessä tiedossa kun on, ketkä tekivät mitä ja millä seurauksilla, mutta kaikki on pyyhkäisty sivuun kuin hauen perkeet toisten lattialle ja luudalla lakaisten maton alle, poistuen fileet mukana.
Se nyt vaan meni silloin silleen,
joka tikulla muistelee sitä vanhalla silmään,
ei saa puhua perheen asioista vieraiden kuullen,
sehän oli kuulkaas parasta mahdollista politiikkaa se,
minä en ole tehnyt mitään ja jos olenkin niin ihan vähän vaan etkä sinä sille enää mitään voi, lällällää.
Ainahan joku voi kirjoittaa vaikkapa Suuren Laman Mustan Kirjan.
Eipä se tee syyllisiin sen suurempaa vaikutusta kuin teki tämäkään kirja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistolaisuuden_musta_kirja
eikä edes sen maailmalla tunnetumpi esikuva.
Mitä vielä, sillehän piti kirjoittaa raivoisa vastakirja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Le_Livre_noir_du_capitalisme
Ei Suomessa koskaan nähdä totuuskomissioita eikä lustraatioita kuten entisessä Itä-blokissa.
Heidän tiensä oli erilainen. – Jos Suomi olisi seurannut samaa tietä Talvisodan häviämällä, tuskinpa täällä olisi ollut neuvostoimperiumin hajotessa enää suomalaisia itsenäistymään virolaisten tavoin.
Eipä välttämättä olisi ollut virolaisiakaan, kun olisi tullut niin hyvä tilaisuus hävittää yht'aikaa sekä etelä- että pohjoistsuhnat.
Oudon kierolla tavalla kuluneen historian kulku viimeisen sadan vuoden ajalta näyttää sittenkin parhaalta mitä on voinut odottaa, kaikki vaihtoehdot huomioiden.
Valitettavasti, sanoi Sahtivaari.
Tervehdys, Qroquius Kad. Kyllä se likapyykki on olemassa. Kysymys on, että pestäänkö se koskaan. Taistolaisuuden (ja kommunismin) mustan kirjan suosittelisin luettavaksi kaikille nykyisille nuorille sosialisteille. Historiantulkintasi ovat omiasi.
VastaaPoistaItselläni ei noin vanhoihin autoihin ole mitään tunnesidettä, kun ikää on kertynyt vähän enemmän kuin räkänokalle. Voin kuitenkin sanoa että synnyin Kylmän Sodan aikana, lapsuuden vietin laman aikana, nuoruuden Nokian aikana ja aikuistuin laman aikana.
VastaaPoistaItselle mukavia muistoja on jäänyt Toyota Carinasta ja 240 mersusta. Muistan myös että pikkupaikkakunnan rikkaimmalla miehellä, sahan omistajalla, oli iso BMW. Olisiko jopa 7-sarjalainen jota joskus miettinyt kesäautoksi, isolla V12 motilla. Tähän asti säilytystilan puute on estänyt.
Jännä että noin 10-15v sitten puhuttiin siitä että liikenteen sähköistäminen on tulevaisuutta. Mutta nyt kun sähköautosta on tullut oikeasti varteenottavaa ja kypsää tekniikkaa niin samat tyypit jotka silloin 10-15v sitten halusivat sähköistää liikenteen ulisevat nyt siitä että autot vie "kaupunkitilaa" tai muuta peeaskaa. Tavoitteena vaikuttaa alusta alkaen olleen se että vähennetään pala palalta liikkumisen ja asumisen vapautta ja pakottaa ihmiset kanakoppeihin pariin radanvarsikaupunkiin. Vihervasemmistolainen urbaani kolhoosi?
Parin viime kuukauden aikana olen nähnyt enemmän ja enemmän öyhötystä "15-minuutin kaupungeista" ja "käveltävistä kaupungeista". Jos lontoo taittuu, niin suosittelen googlailemaan, tästä SDP, Virh. ja Vas. tulevat puhumaan vielä. https://en.wikipedia.org/wiki/15-minute_city
Korona-aikana ne ihmiset jotka olivat muuttaneet radanvarteen tekemään toimistotyötä, alkoivatkin tehdä etänä ja jopa mökillä etänä. Samalla havaitsivat että ei se ihminen "urbaania sykettä" kaipaakkaan.
Koronan jälkeen irtisanoin vuokrakämpän kasvukeskuksesta, tein 100% etätyösopimuksen ja muutin takaisin synnyinpaikkakunnalle. Samaan aikaan koeajoin uteliaisuudesta sähköauton ja suorituskykylukemat sai aikaan sellaisen virneen että suupielet melkein koski niskan takana. Nyt Kojamolle menevä raha menee autolainaan, mutta ei edes vituta
Sähköauto ja etätyö on täysi kauhistus urbaaneille vihervassareille, kun se mahdollistaa elämän ilman öljysheikkioligarkkien litkuja ja Kojamon vuokrakoppeja.
Mietippä hetki miksi Suomessa biokaasua ei juuri tuoteta ja bioenergiaakin vastustetaan? Samaan aikaan tuulimiyllyjä pystytetään joka paikkaan. Olisiko se että biokaasun ja biomassan tuotannossa rahat menee "junttien" taskuun, kun tuulimyllyillä saadaan ne veroparatiisiin?
Varmaan tulevaisuudessa tällaisen sähköauto-etätyö-kulakin elämästä tehdään paskaa, kun ei perkele tajua muuttaa Vantaalle yksiöön metron varteen.
Seppo Konttinen on kirjoittanut pari kirjaa, Salainen pankkituki ja Valtio-omaisuuden ryöstö. Kannattaa lukea jos verenpaine ei ole vaarallisen korkea. Löytyy divareista.
VastaaPoista90-laman alkutahdit löi Holkeri-Liikanen sinipunahallituksen "rakennemuutos". Pankeilta poistettiin valuuttarajoitukset ja vakavaraisuusvaatimukset. Rahaa sai luoda velaksi pankin tiskillä niin paljon kuin sielu sieti. Ja kyllä se sieti, käskettiin "lapioida" rahaa ulos, jakaa velkaa mahdollisimman paljon. "Vallata markkinoita". Vakuuksien perään ei paljoa kyselty. Istuin kerran Amerikan lennolla miehen vieressä joka sanoi perustaneensa Amerikkaan "Tiivolan pankin" konttorin ja kasvu ensimmäisenä vuotena 1 600 %. Sinne se kasvu taisi jäädäkin.
Sitten huomattiin että kusessa ollaan. Tarvittiin "valtion leveitä hartioita" (vrt Häkämies) pelastamaan pankit. Aho-Viinanen ryhtyi toimeen. Pankkien roskalainat otettiin valtion perustamaan Arsenal roskapankkiin. Siellä oli pankeille piikki auki. Ei vaan riittänyt, tappiot olivat niin suuret. Valtio otti velkaa 50 miljardia euroa. Siellä se on meidän piikissä vieläkin. 60 000 pk-yrittäjää joilla oli vaihtokelpoista omaisuutta pantiin pankrottiin irtisanomalla lainat. Heidän omaisuus realisoitiin. (vrt Kokoomus, yrittäjäpuolue). Viinanen sanoikin eduskunnan pöntössä, että kaikki rahat menevät pankkien moolokin kitaan. Budjetin vajeen vähentämiseksi myytiin valtion omaisuutta. Se on ollut hallitusten keinovalikoimissa myöhemminkin.
Vain reaalitaloudessa pysytelleet paikalliset pankit selvisivät, vaikka Wegelius & Co kävivät raivoamassa ja uhkailemassa johtajia. Ensin olisi pitänyt lapioida rahaa ulos, sitten liittyä kuolleena syntyneeseen Suomen Säästöpankkiin tappioden maksajaksi. Arsenal roskalainat myi Suvi-Anne Siimes Aktiv-Hansalle viidellä prosentilla niiden reaaaliarvosta. Niitä lainoja peritään varmaan vieläkin. Suvi-Annella onkin poliittisen loikan maaimanennätys. Hakaniemestä suoraan Etelärantaan ilman vauhtia.
Sadoilla miljardeilla tukimarkoilla saatiin jaloilleen yksi liikepankki, Merita. Se annettiin ruotsalaiselle samanlaiselle roskapankille. Saatiin Nordea. Ilmeisesti tehtyjen talousrikosten salaamiseksi. Siinä sivussa irroitettiin Postipankki joka lapioi rahaa ulos Leonia nimellä. Sen sai isojaossa Wahlroos. Tuli Mandatum. Starttirahana muutaman miljardin pääomat.
Kävi niin kuin aina käy. Syylliset palkittiin ja syyttömät rangaistiin. Syyttömät kärsineet eivät ole saaneet oikeutta.
Tervehdys Sähköautolla ajavalle etätyökulakille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaSähköautolla ajava etätyökulakki: Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi tosin syrjäseudulla asuvana en usko sähköauton autuuteen.
Ano: Noinhan se suurinpiirtein meni ja silloin tapettiin valtava määrä elinkelpoisia firmoja. Kuinkahan moni yrittäjä meni silloin kaulakiikkuun?
Minun tuttavapiirissäni ei kukaan mennyt kaulakiikkuun. Arviot oman käden kautta lähteneissä pyörivät silloin noin neljässätoista tuhannessa. Sitäkään ei selvitetty. Onhan Suomi sen verran onnellinen maa että se johtaa itsemurhissakin.
VastaaPoistaSairaita köyhiä tehtiin sitäkin enemmän ja niitä tunnen. Joutuvat sinnittelemään perusturvalla loppuelämänsä miljoonien velat niskassaan. Velkaakin oli alunperin alle miljoona mutta ovat kasvaneet miljooniin. Pankkien matematiikkaa. Persaukisia on turha roikottaa löyhässä hirressä. Eivät he pysty velkojaan koskaan maksamaan. Ihme ja kumma miksi kokoomus ei tuo Amerikan ihmemaastaan henkilökohtaista konkurssia. Mies kävelee oikeudesta persauki mutta velattomana. Näin teki mm Steve Jobbs pari kertaa. Applea ei muuten olisi olemassa.
Suomessa järjestettiin kyllä näytösoikeudenkäynti Salon Säästöpankkia vastaan. Pitihän "yksi syyllinen" löytää. Isännistön isäntiä jotka eivät aikaisemmin edes olleet isäntiä syytettiin pankin pankrotista. Saivat vapauttavan tuomion mutta oikeudenkäynnin aikana pienet lapsensa ehtivät kasvaa aikuisiksi. Pitkä aika roikkua löysässä hirressä syyttä suotta. Muistaakseni joku nosta meni kaulakiikkuun.
Tervehdys, Ano ja kiitos hyvästä lisäyksestä.
VastaaPoista"
VastaaPoistaItselläni ei noin vanhoihin autoihin ole mitään tunnesidettä, kun ikää on kertynyt vähän enemmän kuin räkänokalle. Voin kuitenkin sanoa että synnyin Kylmän Sodan aikana, lapsuuden vietin laman aikana, nuoruuden Nokian aikana ja aikuistuin laman aikana.
"
Tähän nyt on pakko sanoa olevani varmastiin samaa ikäluokkaa. Ja kyllä autoihin harrastuksena voi olla tunneside vähän wanhemmallakin räkänokalla.
Joku joskus todennut niiden laitteiden, jotka olivat uusia unelmia silloin kun oli pillralli-iässä, muodostuvan sitten unelmiksi joita toteutellaan kun lompakko antaa periksi. Tiedä häntä, minulle jäänyt haaveiksi ja harrastuksiksi ne bensiinikrematoriot jotka olivat uusia ensimmäisten elinvuosieni aikaan. Ensimmäinen automuistoni taitaa olla -68 318cid Dartin käyntiääni.
Tervehdys, KKi. Ihmisethän ovat erilaisia. Minullahan on tunnesiteitä hyvin moniin vanhoihin asioihin. Mikä tässä blogissa on varmasti käynyt ilmi. Minun ensimmäinen automuistoni on ikivanha pakettimersu joskus 1960-luvulta.
VastaaPoista