JOTAIN IHAN MUUTA CXXXVII

Tuossa aikaisemmassa Jotain Ihan Muuta-jutussa nousi esille ilmatyynyalukset ja kantosiipialukset joten ajattelin piruuttani vähän tutkia että onko niitä ollut Suomessa ja missä määrin. Ja onhan niitä. Jonkun verran. Varsinaiseen laivakalustoon verrattuna tietysti varsin vähän. Jos aloitetaan kantosiipialuksista niin se ensimmäinen oli vuosina 1961-1965 Maarianhaminan ja Tukholman välillä liikennöinyt Sirena:

Liikennöinti jäi kuitenkin tappiolliseksi joten toiminta loppui ja alus palautettiin Italiaan josta se oli vuokrattu. Mutta kantosiipiliikennöinti alkoi myös sisävesillä. Kantosiipialus Tehi liikennöi Lahden ja Jyväskylän välillä vuosina 1962-1983. Ainakin mainio vakikommentoija Huru-ukko on törmännyt kyseiseen alukseen:

Neuvostoliittolainen Raketa-tyyppinen Tehi tekee nykyisinkin risteilyjä Porvoosta käsin nimellä Suvi-Tuuli mutta ilman kantosiipiä.

Ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan Neuvostoliitossa 1960-luvulla rakennettu kantosiipialus Rosetta risteilee Synkässä Savossa:

Ja kantosiipialus Suvi-Express risteilee puolestaan Päijänteellä:

Virolainen Linda Lines puolestaan kulki kahdella kantosiipialuksella Tallinnan ja Helsingin välillä 2000-luvun alussa. Alukset olivat Jaanika ja Laura:

Tuolla Jaanika-aluksella olen aikanaan pari kertaa ollut itsekin. Erityisesti jäi mieleen se tupakkapaikka, kas kun se oli aivan aluksen perässä pienellä terassilla ja ovessa luki että ”tupakointi omalla vastuulla”. Komean näköistä oli sinänsä katsoa kun moottorit pistivät veden varsin vauhdikkaasti liikekannalle.

Vaan entäs niitä ilmatyynyaluksia?

Vajavaisten tietojeni mukaan ensimmäinen Suomessa oli Wärtsilän vuonna 1981 koemielessä rakentama Larus:

Käyttö aluksella jäi varsin vähäiseksi ja loppuaikansa se toimi Hailuodon lauttana. Sen jälkeen se myytiin Kanadaan ja sen whereabouts ovat minulle tuntemattomia. Liekö vielä käytössä?

Rajavartiostollahan on joitain ilmatyynyaluksia. Mallia Ivanoff IH-6. RVL sanoo nettisivuillaan ettei halua kuviaan käytettävän ilman erillistä lupaa joten noudatetaan sen pyyntöä. Tällainen alus kuitenkin on kyseessä:

Siviileillä on Suomessa jonkin verran ilmatyynyaluksia. Tässä yksi esimerkki Tampereelta:

Sitten täytyy tietysti nostaa esille puolustusvoimien ilmatyynyalus ITA Tuuli:

Aluksen ideahan oli ihan hyvä. Eli se oli suunniteltu maihinnousuhyökkäyksen torjuntaan. Ajatuksella että alus lepikosta merelle, ohjukset matkaan ja alus taas lepikkoon piiloon. Mutta olen useammalta taholta kuullut lausuntoja että prototyypin toteuttamisessa oli paljon ongelmia. Hyvin paljon ongelmia. Ja sitten Suomi muutti meristrategiaansa eli ”merivoimien tehtävien painopiste siirtyi suorasta iskukyvystä meriliikenteen suojaamiseen”. Ja projekti jäi siihen yhteen prototyyppiin.

Sinänsä PV voisi kyllä – vaikka maallikkona sen sanonkin – valmistautua edelleenkin myös maihinnousuhyökkäyksenkin torjuntaan. Venäjällä siihen tuskin kykyä on tällä hetkellä mutta halua saattaa olla ja onhan se tulevaisuuskin olemassa.

Niitä patosiipialuksia tai maaefektialuksia ei Suomessa käsittääkseni ole ollut. Poislukien Toivo Kaarion kokeiluja jotka päättyivät ikävään onnettomuuteen:

Lisätäänpä tähän vielä hieman asian ulkopuolelta se, että Suomihan oli vuonna 1948 hetken aikaa rakettiteknologian lähes kärjessä. Kas kun savolainen 18-vuotias Silvo Sokka kehitti raketin jolla hän pääsi lentämään seitsemän kilometrin korkeuteen ja joka sitten putosi jorpakkoon.

Niin no, jos nyt takerrutaan yksityiskohtiin niin koko raketti oli satua ja suhinaa eikä sitä ollut koskaan olemassakaan. Kun savolainen aukaisee suunsa, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Jotenkin tuosta tapauksesta vaan tuli minulle mieleen ne suomalaisille mainostetut vihreät innovaatiot jotka tarjoavat suomalaisille loistavan tulevaisuuden.

Mistähän mulle tulikin tuo ajatus mieleen? Käppäukon mielessä pyörii kaikenlaista.