Tuossa aikaisemmassa Jotain Ihan Muuta-jutussa nousi esille ilmatyynyalukset ja kantosiipialukset joten ajattelin piruuttani vähän tutkia että onko niitä ollut Suomessa ja missä määrin. Ja onhan niitä. Jonkun verran. Varsinaiseen laivakalustoon verrattuna tietysti varsin vähän. Jos aloitetaan kantosiipialuksista niin se ensimmäinen oli vuosina 1961-1965 Maarianhaminan ja Tukholman välillä liikennöinyt Sirena:
Liikennöinti jäi kuitenkin tappiolliseksi joten
toiminta loppui ja alus palautettiin Italiaan josta se oli vuokrattu. Mutta
kantosiipiliikennöinti alkoi myös sisävesillä. Kantosiipialus Tehi liikennöi
Lahden ja Jyväskylän välillä vuosina 1962-1983. Ainakin mainio vakikommentoija
Huru-ukko on törmännyt kyseiseen alukseen:
Neuvostoliittolainen Raketa-tyyppinen Tehi tekee
nykyisinkin risteilyjä Porvoosta käsin nimellä Suvi-Tuuli mutta ilman
kantosiipiä.
Ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan Neuvostoliitossa
1960-luvulla rakennettu kantosiipialus Rosetta risteilee Synkässä Savossa:
Ja kantosiipialus Suvi-Express risteilee puolestaan
Päijänteellä:
Virolainen Linda Lines puolestaan kulki kahdella
kantosiipialuksella Tallinnan ja Helsingin välillä 2000-luvun alussa. Alukset
olivat Jaanika ja Laura:
Tuolla Jaanika-aluksella olen aikanaan pari kertaa
ollut itsekin. Erityisesti jäi mieleen se tupakkapaikka, kas kun se oli aivan
aluksen perässä pienellä terassilla ja ovessa luki että ”tupakointi omalla
vastuulla”. Komean näköistä oli sinänsä katsoa kun moottorit pistivät veden
varsin vauhdikkaasti liikekannalle.
Vaan entäs niitä ilmatyynyaluksia?
Vajavaisten tietojeni mukaan ensimmäinen Suomessa oli Wärtsilän
vuonna 1981 koemielessä rakentama Larus:
Käyttö aluksella jäi varsin vähäiseksi ja loppuaikansa
se toimi Hailuodon lauttana. Sen jälkeen se myytiin Kanadaan ja sen whereabouts
ovat minulle tuntemattomia. Liekö vielä käytössä?
Rajavartiostollahan on joitain ilmatyynyaluksia. Mallia
Ivanoff IH-6. RVL sanoo nettisivuillaan ettei halua kuviaan käytettävän ilman
erillistä lupaa joten noudatetaan sen pyyntöä. Tällainen alus kuitenkin on
kyseessä:
Siviileillä on Suomessa jonkin verran
ilmatyynyaluksia. Tässä yksi esimerkki Tampereelta:
Sitten täytyy tietysti nostaa esille puolustusvoimien ilmatyynyalus
ITA Tuuli:
Aluksen ideahan oli ihan hyvä. Eli se oli suunniteltu
maihinnousuhyökkäyksen torjuntaan. Ajatuksella että alus lepikosta merelle,
ohjukset matkaan ja alus taas lepikkoon piiloon. Mutta olen useammalta taholta
kuullut lausuntoja että prototyypin toteuttamisessa oli paljon ongelmia. Hyvin
paljon ongelmia. Ja sitten Suomi muutti meristrategiaansa eli ”merivoimien
tehtävien painopiste siirtyi suorasta iskukyvystä meriliikenteen suojaamiseen”.
Ja projekti jäi siihen yhteen prototyyppiin.
Sinänsä PV voisi kyllä – vaikka maallikkona sen
sanonkin – valmistautua edelleenkin myös maihinnousuhyökkäyksenkin torjuntaan.
Venäjällä siihen tuskin kykyä on tällä hetkellä mutta halua saattaa olla ja
onhan se tulevaisuuskin olemassa.
Niitä patosiipialuksia tai maaefektialuksia ei
Suomessa käsittääkseni ole ollut. Poislukien Toivo Kaarion kokeiluja jotka päättyivät
ikävään onnettomuuteen:
Lisätäänpä tähän vielä hieman asian ulkopuolelta se,
että Suomihan oli vuonna 1948 hetken aikaa rakettiteknologian lähes kärjessä.
Kas kun savolainen 18-vuotias Silvo Sokka kehitti raketin jolla hän pääsi lentämään
seitsemän kilometrin korkeuteen ja joka sitten putosi jorpakkoon.
Niin no, jos nyt takerrutaan yksityiskohtiin niin koko
raketti oli satua ja suhinaa eikä sitä ollut koskaan olemassakaan. Kun
savolainen aukaisee suunsa, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Jotenkin tuosta
tapauksesta vaan tuli minulle mieleen ne suomalaisille mainostetut vihreät
innovaatiot jotka tarjoavat suomalaisille loistavan tulevaisuuden.
Mistähän mulle tulikin tuo ajatus mieleen? Käppäukon
mielessä pyörii kaikenlaista.
Ensimmäinen kosketukseni ilmatyynyalukseen oli 70-luvun alussa Hausjärvellä, Hyvinkään ja Mäntsälän välisen tien varressa, keskellä metsää olleen kahvilan pihalla nököttänyt vetonaula, pieni ilmatyynyalus.
VastaaPoistaRajan ilmatyynyaluksilla olen tullut kyyditetyksi useaan otteeseen. Matkanteko on tasaista mutta äänekästä.
VastaaPoistaKun Valli- ja Kunigassaaret olivat vielä sotavaltion hallinnoimia, eikä niitä ollut luovutettu iljettävien siviilien tuhottaviksi, niin Suomenlinnan mv-aseman pojat kuskasivat allekirjoittaneen Katajanokalta saarille ja takaisin useampaankin otteeseen. Kas kun SLMV:n räjähdysainevarasto sijaitsi Vallisaaressa sekä Suomenlinnan Rannikkorykmentin Erämiesten metsästysalueet käsittivät mm em saaret. Lisaksi Erämiesten "metsästysmaja" eli paritalon puolikas sekä rantasauna sijaitsivat Vallisaaressa. Nyt ne on käsittääkseni jyrätty maan tasalle. En aio käydä enää koskaan siellä koska en tahdo nähdä saaria tallottuina ja tuhottuina turistien toimesta.
-Tvälups-
Tervehdys JJR:lle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaJJR: Näitä vetonaulojahan on. Esmes Hyrynsalmella on erään bensiksen pihalla vanha Mil Mi-1 helikopteri.
Tvälups: Kuinkahan paljon sotavaltiolla on vielä hallussaan niitä suljettuja saaria? Kun niitä rannikkolinnakkeitakin on urakalla lopetettu.
Yhdeksän linnaketta (kalustonaan 130 53 TK -patterit) ovat enää jäljellä, ja nämäkin piti alasajaa tämän vuosikymmenen alussa nurin...
VastaaPoistaLista näistä linnakkeista löytyy Wikipediastakin.
Toivottavasti tätä 10-vuotissuunnitelmaa ei nyt muuttuneessa maailmantilanteessa toteuteta?!
Nord Streamin "tieltä" Suomi luopui rannikkolinnakkeistaan...
Oliko lyhytnäköistä? Joutuuko joku vastuuseen? Oli ja ei tietenkään!
Itsehän satsaisin nyt näihin vielä ja enää olemassaoleviin pattereihin miehittämällä ne pysyvästi varusmiehillä sekä hankkimalla niiden suojaksi aktiivisen ilmatorjuntajärjestelmän (Esim Phoenix) ja harhautusmaaliheittimet (Saab), sillä sota Ukrainassakin on osoittanut ettei omasuojattuja kiinteitä linnotteita voida tuhota "täsmä-asein". Ei vaikka tuota lorua meille on syötetty jo yli 30 vuotta...
Siksi vahva puolustusmerkitys niillä on ettei vanja lähde ehdoin-tahdoin niille maihinnousulaivastoaan tuhouttamaan..!
-Tvälups-
Tervehdys täältä meiltä päin. Onneksieni en sananmukaisesti törmännyt ko. paattiin:) Näin sen kyllä usein Vesijärven sataman laiturissa. Ja aika usein yös paikallisen aviisin uutisissa, varsinkin loppuaikoinaan, uutisissa joissa kerrottiin Tehin loppumatkan sujuneen hinaajan vetämänä. (useimmiten syy normaali, eli konerikko tms.)
VastaaPoistaItse en moisen härvelin kyytiin lähtenyt/halunnut kun olisi pitänyt mennä pisteestä A pisteeseen B, eli koko matka eikä Jyväskylässä ollut silloin mitään syytä moiseen matkaan. Suosin silloin enemmän näitä paikallisristeilyitä esim. Vesijärven satama - Vääksyn kanava - Vesijärven satama.
Ja näillä pienemmillä paikallisilla höyrypaateilla. Vauhti ei hurmannut, mutta ei haitannut. Mihin ihmisillä muka on kiire ei yhtään minnekään? Mennä tohotetaan vain, kunhan on olevinaan niin kiire.
Aivan samaa nytkin, kiire, kiire, kiire. Kannattaisi ehkä hetkeksi pysöhtyä miettimään ja saada vaikka haa-elämys, että ei perskeles, noinhan sen jutun pitääkin mennä, että päästään helpommalla ja halvemmalla.
Huru-ukko
Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTvälups: En ole alan asiantuntija mutta kallistun kannallesi. Ne sodat muutenkaan eivät tuppaa mennä ennusteiden mukaisesti. Ukrainankin piti olla viikossa turvallaan mutta ei vaan ole ja siellähän soditaan nyt suurinpiirtein ykkösrähinän opeilla. Sinänsä en panisi pahakseni jos noiden kiinteiden pattereiden lisäksi hankittaisiin lisää rannikkopuolustusohjuksia.
Huru-ukko: Kiitos jaetuista muistoista. Ja joo, sitä jatkuvaa kiirettä en ymmärrä minäkään. Tiedän ihmisiä joille loma on vielä kovempaa suorittamista kuin työt. Jos muuten haluaisi oikein kiireettömän reissun upeilla maisemilla niin se Norjan Hurtigruten olisi varmaan sellainen. Se on vaan käsittääkseni ihan pirun kallis.
Tuo linkki
VastaaPoistahttps://reviewboard.ca/upload/project_document/EA1011-001_Avalon_s_Response_to_Information_Request_-_Transport_Canada_-_Jan_12_2012_1327365046.PDF
tietää kertoa sivulla 31, että "Larus" myytiin 1988 Singaporeen sekä lyhyesti sen vaiheista Kanadassa.
Aluksen vaiheet Aasiassa ovat hämärän peitossa.
Tere Yrjö. Se Norjan Hurtigruten on ollut minullakin sellainen to do listalla oleva. Ja jäänee sellaiseksi ilman ihmeen tapahtumista. Jo vuosien takainen haave. Nykyisin enemmän kunto kuin ehkä varat estävät, mutta kuka tiennee. Olisio se ns. joutsenlaulu tälle maalliselle vaellukselleni.
VastaaPoistaEli ans kattoo ny:)
Huru-ukko
Tähän väliin voin sanoa, että tämän kirjoituksen pääaiheesta en tiedä niin yhtikäs mitään. Jos joku alus liikkuu veden pinnalla, niin se liikkuu veden pinnalluiijaaa eikä hukuta matkustajia, joten homma on hyvä.
VastaaPoistaOT:
Joskus erittäin pahasti dissaamani Anter Yasa (vai miten sen nimi kirjoitettiinkaan) antoi yhdessä SinäPutkilovideossaan ihan asiallista kritiikkiä Vassareille. Ellei se taas ollut taquijjaa?
https://youtu.be/teqQK4ckw4k
--Madri
Tervehdys Qroquius Kadille, Huru-ukolle ja Madrille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: Kiitos lisäyksestä.
Huru-ukko: Joo, kyseinen reissu on ollut minullakin mielessäni mutta kyllähän se tässä elämässä tekemättä jää.
Madri: Ei ollut OT taqyijaa. Heppu puhui täyttä asiaa.
Älähän sano Yrjö. Lähetäänn porukassa reissuun. Mie yritän puhua perikunna sponsoriksi, että rapian vuoden päästä kun tulee tasavuosia mittariin niin kustantaisivat ukille sen joutsenlaulun. Lähe kaveriksi:) Mites ne sanoo: ei luoja kiellä suuria haaveilemasta...
VastaaPoistaHuru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko. Joo, ainahan sitä haaveilla voi. Voishan se olla meillä porukalla ihan mukava reissu. Vaan taitaa olla niin, että minä en enää eläissäni tämän maan rajojen ulkopuolelle mene.
VastaaPoistaKirjoitit, että virolainen Linda Lines liikennöi Jaanika- ja Laura-nimisillä kantosiipialuksilla /Tallinnan ja Helsingin välillä 2000-luvun alussa.
VastaaPoistaEi aivan pidä paikkaansa. Tarkistin asian Wikipediasta, sivulta H/S Jaanika.
Sen mukaan Jaanika oli kylläkin rakennettu jo vuonna 1994, mutta tuli Linda Linesin omistukseen vasta vuonna 2005. Sitä ennen sen oli omistanut ensin Inreko Ship vuosina 1995 ja sitten vuodesta 2000 lähtien Hansa Liisingu. Se kylläkin liikennöi Tallinnan ja Helsingin väliä jo vuodesta 1995 lähtien.
Mutta vuonna 2008 se siirtyi tuntemattomalle omistajalle ja on rekisteröity Sierra Leoneen, eli ilmeisesti siitä on tullut mukavuuslippulaiva.
Silloin kun se vielä liikennöi Helsingin ja Tallinnan väliä, ainakin kerran matkustinkin sillä edestakaisin. Tai en ole varma, ehkä se olikin Laura (josta Wikipedissa ei ole artikkelia). Ja se kyllä tapahtui jo 1990-luvun puolella. Helsingissä se lähti Eteläsataman Makasiiniterminaalista, joka vielä toistaiseksi on pystyssä mutta purettaneen lähivuosina, kun alueesta on järjestetty suunnittelukilpailu.
Kerran, paljon aikaisemmin, olin kyllä matkustanut myös sillä Tehillä Jyväskylästä Lahteen.
Tervehdys, Ano. Kiitos täsmennyksestä. Itse olin aluksella muistaakseni 2005.
VastaaPoistaOlen kyllä ollut Linda Linesin kantosiipialuksella ennen vuotta 2000 (enkä edes ollut humalassa):)
VastaaPoistaMaritimefoorumilta:
"Inreko hankki kantosiipiä -90-luvun alussa ja sen ensimmäinen markkinointiyhteistyökumppani oli Estonian New Line (ensimmäiset kantosiivet Sinilind ja Luik eivät tainneet olla Inrekon tonnistoa). Vuonna -93 Inreko vaihtoi markkinointikumppania ja muutti 1.9.-93 tuotenimeksen Tallink Express. Samalla vaihtui myös Inrekon Eckeröltä rahtaaman Corbiere-lautan väritys ENL:stä Tallinkiksi. Vana Tallinn tuli kuvioihin myöhemmin.
Inrekon ongelmat erottivat sen Tallink-yhteistyöstä vuonna -96, jolloin Vana Tallinn alkoi ajaa TH-Ferries-nimisen operaattorin lukuun ja kantosiivet siirtyivät TallinnLine Express-tuotemerkin alle. Tästä kehittyi nykyinen Linda Line, jonka omistajapohja ei kuitenkaan tietääkseni ole sama.
Jaanika ja Laura ovat tosiaan ehtineet ajaa melko monen operaattorin väreissä, sillä molemmat ehtivät jo ENL:n liikenteeseen"
Timppa
Tervehdys, Timppa ja kiitos lisäyksistä.
VastaaPoista