1. Pako
Federaation Suomen alue, jossain
Saimaalla, tuonnempana…
Niin… silloin joskus Isonvihan aikana
ihmiset pakenivat piilopirtteihin vainolaista karkuun. Eipä ole ajat pahemmin
muuttuneet. Nyt se vainolainen vaan puhuu samaa kieltä kuin pakenijatkin. Näitä
tuumasi muuan mies joka laittoi pari palikkaa kamiinaan. Hänen piilopirttinsä
oli hyvin pieni saunamökki joka virallisesti oli muutettu varastokäyttöön jo
aikaa sitten.
Tässä hän oli asustanut viimeiset kaksi
kuukautta. Etsittynä karkurina. Ennen sitä hän oli ollut federaatiokansalainen
Reino Tönes, pikkuvirkamies Helsingin kaupungilla. Ikää 36 vuotta, naimaton ja
suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Mutta näin jälkeenpäin hän oli tajunnut
ottaneensa suuvärkkinsä kanssa aivan liikaa riskejä. Lähinnä yleisessä seurassa
lausuttuja vitsejä. Ja nehän tulivat lopulta aina valvontakoneiston tietoon.
Intersektionaalisen feministinen hallinto ei tuntenut huumorintajua eikä
myöskään armoa.
Hän oli selvinnyt pahimmasta koska oli
saanut apua. Hänen ystävänsä Viljami Episte oli eräs ilta soittanut hänen
ovikelloaan. Viljami oli töissä Ajatusvalvontavirastossa. Ei mikään suuri pomo,
ne tehtävät oli varattu luonnollisesti naisille mutta kuitenkin asemassa jossa
hän sai asioita tietoonsa. Reino oli nähnyt Viljamin ilmeestä että nyt oltiin
ehjän edessä.
- Ne aikovat tehdä sinulle Testin. Voi
olla, että ovat tulossa jo. Nyt ei ole aikaa hukattavana. Tule mukaani.
Reino otti mukaansa vain puhelimen.
Lompakkokin sai jäädä kotiin sillä hän tiesi sen sisällön muuttuvan pian
arvottomaksi. Kas kun käteistä rahaa ei ollut enää vuosiin. Testi. Voi
helvetti. Testi, jossa aivomittauksella selvitettiin, hyväksyikö ihminen vallitsevan
intersektionaalisen järjestelmän. Ja sen testin reputti noin 99 prosenttia
testattavista. Jotka olivat tietysti kaikki miehiä. Ja reputtaneille tehtiin
Toimenpide. Ei herran perkele, siihen hän ei suostuisi.
Viljamin auto oli neljän korttelin päässä.
Hän ei halunnut että se paikallistettaisiin liian lähelle Reinon asuntoa. Autolle
kävellessä Viljami sanoi:
- Jos sinulla on joku paikka jonne paeta
niin soita nyt ja hävitä sitten puhelimesi. En voi ottaa riskiä että puhelimesi
paikallistettaisiin autooni. Mutta jos paikka on, niin minä voin ajaa sinut
sinne. Tai ainakin puoleenväliin. Riippuen etäisyydestä.
Reino tiesi erään henkilön. Hän soitti
vanhalle ystävälleen Jouko Jöösille joka asusteli perheensä kanssa Puumalassa. Jöös
oli maanviljelijä niissä rajoissa jotka federaatio yleensä salli ja lisäksi hän
harjoitti savukkeiden ja lihasäilykkeiden salakuljetusta osana isompaa rinkiä
nimeltään Veljmiehet. Veljmiesten kautta hänellä oli myös tarvittavia yhteyksiä.
Kesken puhelun Reino kysyi Viljamilta:
- Pystytkö ajamaan minut Kouvolaan? Minut
tullaan hakemaan sieltä.
- Pystyn.
Reino lopetti puhelun, purki puhelimen ja
heitti osat roskiin. Puhelimen muistikortin hän heitti ikkunasta ulos jossain
Elimäellä. Kouvolassa Jouko oli vastassa. Sanoja ei sen kummemmin vaihdettu.
Tilanne oli kaikilla tiedossa. Reinoa ei saisi alistaa Toimenpiteeseen. Jouko
ajoi Reinon autollaan Puumalaan ja siitä suoraan Saimaan rannalle pieneen
lahdukkaan. Siellä oli hyvin pieni mökki. Jouko totesi:
- Näyttää rähjäiseltä mutta on täysin
elinkelpoinen. Katolla on aurinkopaneelit joista saa virran pieneen jääkaappiin
ja puhelimeen, jonka annan sinulle. Se on täysin anonyymi. Veljmiesten
hankintoja. Mutta älä soita sillä itse muille kuin minulle. Se on sinulle
hälytyspuhelimena jos sinut löydetään. Tuossa on kartta, johon olen merkinnyt
sinulle uuden pakopaikan sitä tilannetta varten. Opettele se ulkoa ja polta se
sitten kamiinassa. Mökissä on kuivamuonaa ja minä tuon lisää ruokaa aina aika
ajoin. Tontilla on käsikäyttöinen pumppu jolla saat tarvittavan veden. Rannassa
on vene. Voit käydä kalalla. Ja kannattaa pujotella pauloja tälle tontille.
Täällä liikkuu aika paljon rusakoita. Saat olla täällä varsin rauhassa. Ihmisiä
täällä ei enää juuri ole. Federaation kesämökkiläisille asettamat ilmastoverot
ovat liian suuria. Valtaosa mökeistä homehtuu tyhjillään.
- Kuinka voin korvata kaiken tämän?
- Säilymällä omana itsenäsi.
Reino oli varsin pian tottunut
piiloelämäänsä joka itse asiassa alkoi tuntua miellyttävämmältä kuin elämä
Helsingissä, osana suurta, valvovaa ja alistavaa järjestelmää joka vaati
miettimään jokaista sanaansa. Hänellä ei ollut muuta varsinaista yhteyttä
ulkomaailmaan kuin Joukon tuoma pieni matkaradio jota sitäkään hän ei paljoa
kuunnellut. Järven vesien liplatus ja saunamökille kuuluvat luonnonäänet
alkoivat olla paljon mielenkiintoisempia. Samoin kuin yleensäkin ympärillä
olevan elämän seuraaminen. Elämä, jota hän ei Helsingissä nähnyt eikä tullut
edes ajatelleeksi.
Mutta hän tiesi, ettei voisi jäädä tänne
loputtomiin. Veljmiesten almuilla eläminen hävetti muutenkin ja hän tiesi, että
talvi tulisi olemaan vaikea. Onneksi Joukolla oli niitä yhteyksiä. Valitettavasti
Veljmiehien Porvoon etappimies oli jäänyt kiinni. Sen vuoksi Viroon ei ollut
tällä hetkellä pääsyä. Mutta eräs Joukon tuntema rekkakuski kävi hakemassa
kalaa Pohjois-Norjasta ja hän saattaisi salakuljettaa Reinon Norjan puolelle.
Mutta eräänä yönä se kaikki romahti. Reino
heräsi puhelimen soittoon. Siellä oli Jouko. Kukas muu.
- Koira herätti minut. Sinne päin on
tulossa pakettiautoja. Ovat aivan varmasti Fedpoleja. Pakene heti!
Reino löi kengät jalkaansa ja takin
päällensä. Muuten hän oli nukkunutkin aina kokopukeissa. Jo mökistä ulos
astuessaan hän tajusi olevansa myöhässä. Autot olivat saapumassa jo pihalle ja
niillä oli koiria. Hän kuuli haukun autosta. Hän ei pääsisi karkuun. Mutta oli
vielä toinen pakokeino. Erästä mäntyä vasten oli hänen nikkaroimansa tikkaat ja
puussa odotti hänen tätä tilannetta varten väsäämä hirttoköysi. Hän oli
laskenut köyden pituuden niin että niskaranka katkeaisi putoamisessa varmasti.
Mieluummin se kuin Toimenpide. Ainakin hän kuolisi omana itsenään. Hän kiipesi
tikapuita mutta tunsi sitten selässään etälamauttimen iskun, sen aiheuttaman
tuskan ja menetti sitten tajuntansa.
Peli oli pelattu.
Fedpoleja johtava ylikomisario antoi käskyn
miehilleen:
- Varmistakaa että mies on elossa,
paketoikaa hänet ja kuskatkaa sitten välittömästi Helsinkiin.
Ajatusvalvontavirasto odottaa häntä.
Ylikomisario mietti itsekseen että tuolle
Reino Tönesille ei tehtäisi edes testiä, koska hän oli paennut. Hänet vietäisiin
suoraan Toimenpiteeseen. Piruparka. Jokuhan häntä oli täällä lähiseudulla
auttanut mutta Fedpol ei tuhlannut voimavarojaan näihin vähiin maalaisiin. Ne
eivät hallintoa kaataisi. Pikkurikollisiahan ne olivat kaikki mutta eivät
pystyneet heiluttamaan kulisseja ja vain kulisseilla oli merkitystä. Ylikomisario
inhosi työtään mutta tiesi että kun pirun kanssa oli tehnyt sopimuksen niin
siitä ei voinut perääntyä. Ja olihan hän sentään perheellinen.
Viiden kilometrin päässä erään mäen
juurella sovitulla pakopaikalla Jouko Jöös odotti koko yön mutta kukaan ei
tullut paikalle. Reino oli jäänyt kiinni. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ehkä
hän selviäisi edessä olevasta koettelemuksesta. Todennäköisesti ei.
2. Toimenpide
Helsinki, Ajatusvalvontavirasto…
Miespuolinen ajatusvalvontateknikko totesi
esihenkilölleen:
- Kansalainen Reino Tönes valmistettu toimenpiteeseen.
Reino makasi sidottuna sairaalasängyssä ja
hänen viereisessä sängyssään oli nainen joka muistutti hyvin paljon Reinoa.
Kyseessä oli Reinon naispuolinen klooni. Jokaiselle hallinnossa
työskentelevälle miehelle rakennettiin nykytekniikalla nopeasti kasvatettu
naispuolinen klooni. Mikäli hallinnossa työskentelevä mies osoittautui
intersektionaalisen feministisen yhteiskunnan vastaiseksi, hänen tietoisuutensa
siirrettiin tuohon naispuoliseen klooniin ja miehen vartalo pidettiin elossa
mutta koomassa.
Kun mies oli pakotettu elämään naisen
ruumiissa ja naishormoneiden vaikutuksen alaisena niin intersektionaalisen
hallinnon päätöksen mukaisesti mies oppisi arvostamaan feminististä valtaa.
Aikaisintaan kahden vuoden jälkeen mies/nainen saattoi tehdä Testin uudelleen.
Jos hän läpäisi sen, hänen tietoisuutensa voitiin siirtää takaisin miehen
vartaloon.
Naisille tällaista Toimenpidettä ei oltu
varattu, sillä feministisen hallinnon mukaisesti nainen ei voinut ajatella väärin.
Tosin ajatusteknikko tiesi että sellaisiakin naisia oli ja heille hallinto oli
varannut huolehtivaa ja rakastavaa psykiatrista hoitoa suljetuissa laitoksissa.
Teknikko tiesi senkin että se huolehtiva ja rakastava hoito oli lähinnä
lääketokkuraa joka muutti naiset käveleviksi vatupasseiksi.
Teknikko tiesi myös että hallinto oli
suunnitellut kloonin tekemistä kaikille miespuolisille kansalaisille mutta se
oli laskenut suunnitelman tulevan liian kalliiksi muutenkin Federaation
almuilla elävälle ja elinkeinoelämänsä tuhonneelle Suomen maakunnalle. Mutta
näin ainakin pidettiin huolta hallinnon luotettavuudesta.
Naispuolinen esihenkilö antoi käskyn:
- Suorittakaa tietoisuuden siirto.
Teknikko painoi enteriä ja Reino Tönes
alkoi muuttua Reija Tönesiksi joka oli ollut tähän asti pelkkä varastossa ollut,
ilman tietoisuutta oleva elossa pidetty kuori. Siirto ei itse asiassa kestänyt
kuin muutaman minuutin. Teknikko katsoi näyttöä ja totesi sitten
esihenkilölleen:
- Jaahah… tuli taas kylmä kalle.
Reino Tönesin elintoiminnot näyttivät pelkkää
viivaa. Tämä oli tuttua. Hyvin monelle Toimenpiteeseen joutuneelle miehelle oli
käynyt näin. Tieto muuttumisesta väkipakolla naisen ruumiiseen oli ajatuksena
niin vastenmielinen että ruumis ei kestänyt siirtoa vaan lopetti toimintansa. Nyt
jäljellä oli vain nainen, johon oli siirretty miehen tietoisuus. Josta ei ollut
enää paluuta omaan ruumiiseensa. Esihenkilö totesi kyllästyneellä äänellä:
- No, herättäkää Reija Tönes. Hän saa nyt
totutella elämään koko loppuikänsä naisena.
Reija/Reijo Tönes heräsi ja hänen
silmissään loisti absoluuttinen kauhu. Teknikko näki että hän tulisi tekemään
itsemurhan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin suurin osa Toimenpiteeseen
joutuneista miehistä, oli heillä sitten toivoa paluusta omaan ruumiiseensa eli
ei.
Teknikko ymmärsi kyllä idean ja inhosi
työtänsä niin kuin se ylikomisario joka oli pidättänyt Reijo Tönesin.
Intersektionaalisen feministinen yhteiskunta oli historian humanistisin
yhteiskunta koska se oli ilmoittanut olemansa sellainen. Siellä ei ollut rangaistuksia
vaan ainoastaan hoitoa ja kasvatustoimenpiteitä niin kuin tämä Toimenpide.
Tosiasiassa se oli kasvatukseksi lavastettu kuolemantuomio mutta sitä vastaan
teknikko ei koskaan protestoisi. Eikä edes vitsailisi. Sillä hän tiesi että
tässä rakennuskompleksissa oli varastossa myös hänen oma naispuolinen
klooninsa. Johon hän saattaisi joutua hyvin vähällä niin kuin Reino Töneskin.
Vain muutaman vitsin tähden.
Yhteiskunnassa, joka oli historian humanistisin ja absoluuttisen rakastava.