ANTERO LÄRVÄNEN JA METSÄN ÄÄNI

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Olemme täällä luonnon keskellä, samoilla selkosilla Huitsinnevadan Vorwärtsilän kylässä jossa haastattelimme aikanaan sateenkaarta. Itse asiassa tämä lähetyksemme liittyy siihen haastatteluun, sillä manttaalien omistaja Keijo Kää kuljeskelee usein tiluksillaan universaalin käännösmasiinan kanssa ja sai yllättäen metsältä, siis ihan kokonaiselta metsältä viestin että se haluaisi ottaa yhteyden Huitsinnevadan paikallisradioon ja sitä myötä myös Huitsinnevadan Paikallisdemokraattiin. Joten olemme nyt täällä metsän keskellä ja metsä on valinnut puhemiehekseen metsän vanhimman männyn. Tervetuloa lähetykseen, arvoisa mänty.

- Kiitos, Antero.

- Tuota noin, onkos teillä nimeä jolla puhutella?

- Onhan kyllä mutta meidän puiden kieli on vähän hidassyisempi kuin ihmisten joten tuolla käännösmasiinalla sen lausuminen kestäisi ihmisten ajassa varttitunnin. Jotan voit kutsua minua Metsän Edustajaksi.

- Sehän sopii. Arvon Metsän Edustaja, mistä metsä haluaa avautua?

- Siitä samasta kuin se vihainen sateenkaarikin. Eli värivarkaudesta. Kas metsän värihän on vihreä ja se tietty kaupunkilainen sekopäälössi on omaksunut värimme omaan käyttöönsä. Se lössi, joka ei täällä metsässä koskaan liiku.

- Ahaa, eli ne Vihreät. Suuttumuksenne on kyllä ymmärrettävää koska eihän se pääosin naispuolinen lössi uskalla liikkua juuri Helsingin keskuspuistoa suuremmalla metsäalueella koska se eksyisi. Eikä selviäisi siellä metsässä hengissä päivääkään.

- Täysin totta. Ja siitä huolimatta nimenomaan se lauma väittää edustavansa metsää ja luontoa. Josta se ei ymmärrä yhtään mitään. Ja eikös tuo nimenomaan ole sitä kulttuurista apprjotakin jota tuo lauma pitää niin kovasti suurena syntinä?

- No apprpörröttämistä hyvinkin. Mitenkäs, onko metsä miettinyt että mikä olisi sille värejä pöllivälle porukalle oikea väri ja oikea puolueen nimi?

- Itse asiassa olemme. Oikea väri olisi tietysti sekä asvaltin että betonin väri ja nimi olisi Kaupunkilainen Egohärdelli. Ja me olemme kehitelleet hieman niille tunnustakin. Hei haapa, lähetäpä se tuohon Anteron käännösmasiinaan:

- No mutta, tämähän kyllä sopisi niille metsän värin varastaneille enemmän kuin hyvin. Värit ovat kohdallaan ja mukana on sopivaa hysteriaa. Mitenkäs sitä sanotaan, luonto on taiteilijoista suurin.

- Ja muistutan vielä teitä ihmisiä että tehkää nyt parhaanne ettei tuo lauma pääse täyteen valtaan. Jos se niistä kiinni olisi niin eihän tässäkään metsässä olisi kuin pystyyn kuivuneita keloja ja alla täysin raivaamaton epätoivohäpelikkö. Ellei sitten koko metsää olisi lanattu niitten hemmetin propellien tieltä.

- Me teemme parhaamme. Ja varmaan haaastattelun yksi pääviestejä oli että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Yhtään kiertelemättä. Ja niinhän me täällä Pinnanmaalla teemmekin. Arvoisa Metsän Edustaja, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon. Ja hei, äänimiehet, eiköhän panna hyvän haastattelun päätteeksi tuohon aukon reunaan tulet pystyyn ja keitellä kahvit. Kas kun me osataan se ja kaupunkilainen avohärdelli puolestaan ei.

Hösse: Ja näinhän tapahtuu. Minä potkin tuon lahon kannon nurin. Sen sisällä on hyvää tervasta. Ja kahvitulilla paistellaan tietysti Lälläveden Läski & Leivonnaisen Kolesteroolilenkkiä.

Pertta: Ja syödään repussa olevaa eväsleipää jossa on Uuden Hyisianan hyimariinia jossa on puolet voita ja puolet laardia sekä leivän päällä tietysti aleikum salamia.

Kaikki: Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston… enkä mikään kaupunkilainen egohärdelliläinen…