HÄN, JOKA EI USKALLA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Meillä on haastateltavanamme henkilö, joka ei halua kertoa nimeään eikä edes sukupuoltaan. Mutta sen hän on kertonut että hän on politiikan lähes terävimmältä huipulta. Rivikansanedustajana jossain Järjestelmäpuolueen osalohkossa. Kerrotteko, tuntematon Järjestelmäpuolueen henkilö, mitä teillä on sanottavaa?

- Sitä, että minä tiedän.

- Tiedätte mitä?

- Sitä, että olen Järjestelmäpuolueen osana ollut viemässä Suomea kohti katastrofia. Olen ollut jo 1990-luvulta asti tietoinen siitä, että Suomeen jatkuvasti raijatut – nimenomaan islamilaiset –  kehitysmaalaiset eivät todellakaan ole mitään kultamunia vaan ne tuhoavat Suomen talouden ja vievät jossain vaiheessa Suomen väkivaltaiseen kaaokseen.

- Niin että islam ei sitten ollutkaan religion of peace?

- No ei ollu niin.

- Ja te tiesitte koko ajan mitä olitte tekemässä? Ilman poliittisen valtakoneiston hyväksyntäähän tätä ei olisi koskaan tapahtunut.

- Tiesin. Minä ja kovin moni muu.

- No mitäs te sitten teitte ettei näin olisi tapahtunut?

- Emme mitään. Päinvastoin, julistimme, että asiantilaa vastustavat ovat sekä rasisteja että ääri-, laita-, syrjä- ja vinkkelioikeistolaisia.

- Eli te siis tajusitte porukalla että tämä kehitys on sekä Suomen taloutta että suomalaisten turvallisuutta vaarantava suoranainen rikos? Rikos, jota te edesautoitte?

- Kyllä, kyllä me sen tajusimme.

- No miksi ette ole tehneet mitään? Edes avanneet suutanne? Kun kerran tiesitte asiantilan?

- Emme ole uskaltaneet emmekä uskalla nytkään. Hirviö oli päässyt irti vaikka se tiedettiin hirviöksi. Vastuullisen valehtelun valta oli liian suuri. Ja kun Valtamediapuolue VMP oli mennyt siihen valheeseen täysillä mukaan, niin emme kai me uskaltaneet ottaa riskiä sen kanssa. Pelko rasistileimasta oli aivan liian suuri. Ja VMP jakaa sitä kovin, kovin herkästi. Olisimme pian entisiä kansanedustajia. Ja töihinkö meidän olisi pitänyt mennä?

- Vaikka tiesitte oikein hyvin, mitä saatte sillä aikaiseksi.

- Kyllä. Oma suu oli lähempänä kuin kontin suu.

- Mitenkäs… voisiko sinua ja kaltaisianne määritellä opportunistisiksi paskahousuiksi?

- Epäilemättä voisi.

- Mitenkä… eikö yhtään hävetä?

- Hävettää. Mutta ei niin paljon että uskaltaisin toimia toisin. Ja siksi toivonkin että minua tullaan äänestämään jatkossakin. Ja niinhän minua tullaan. Ette kai te äänestäjät halua minua työmaallenne härkkimään asioita. Nielkää siis vanhat valheeni niin kuin ennenkin olette tehneet. Ja lisäksi muistutan epistolan mukaisesti että Suomi tarvitsee ehdottomasti lisää työperäistä maahanmuuttoa.

- Vaikka tiedätte että se on vain kehitysmaalaista elatusautomaatille tulijaa?

- Vaikka tiedänkin. Mutta niin kuin sanoin, minä en ota riskiä.

- Tässähän tämä oli tällä kertaa. Sanotaan näin, että opportunistiset paskahousut pärjäävät aina ja niin kovin moni ihminen haluaa uskoa valheeseen. Täällä Antero Lärvänen. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Voisimmekin soittaa tähän tunnelmaan liittyvän kappaleen 1970-luvulta eli vuorossa on Erkki Liikanen ja kappale Minä En Uskalla.

Kiitos blogikollega Professorille inspiraatiosta.