KALSARIKÄNNIT

Eli pieni raappahousutarina viikonlopuksi

Erään Naakkamossa sijaitsevan omakotitalon pihalla 56-vuotias Aatos Vänttönen antoi suukon vaimolleen Mirjamille. Mirjami oli lähdössä kahden vanhan tyttökaverinsa kanssa yöksi Radanvarsikaupunkiin jossa he menisivät katsomaan teatteriesitystä ”Öh, Calcutta, Höh” ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Toinen Mirjamin kavereista asui Radanvarsikaupungissa joten yökortteeri oli tarjolla ilmaiseksi. Aatosta itseään teatteri-ilmaisu kiinnosti yhtä paljon kuin kilo orgaanista maanparannusainetta mutta tokihan hän rakkaalleen vaimolle teatterireissun mielellään soi. Varsinkin kun Vänttösten lapset olivat jo maailmalla ja Aatoksella olisi edessään mukava isännän ilta seuranaan vain uskollinen ystävä eli kuusivuotias jämtlanninpystykorvauros Unski.

Aatos vilkutti vielä pihasta peruuttavalle ja poistuvalle autolle ja läksi sen jälkeen liiteriin. Täytyi hakea sekä sauna- että takkapuut. Saunaan Aatos haki sekapuuta jossa oli mukana mukavasti paukkuvaa pihkaista närettä ja takkapuiksi hän haki räiskymätöntä koivuklapia. Tuotuaan puut sisälle hän laittoi ensiksi päälleen tilanteeseen ehdottomasti sopivan varustuksen eli pitkät kalsarit (Varustelekasta hankitut merinovillaiset Särmä-kalsarit, koko XXL):

Paidaksi valikoitui kuin itsestään toksisen maskuliininen ”Suomi-konepistooli on tour-paita” ja jalkaan hän laittoi vaimonsa tekemät villasukat. Ei sen parempia ollutkaan. No, ehkä nahkasaappaassa jalkarätti kilpaili ykkössijasta. Unski seuraili isäntänsä tyytyväistä myhäilyä ja arvasi että edessä oli semmoinen mukava miesten ilta. Naapuruston koirien Kuonobookissa yksi ajokoira oli haukkunut että isäntä tulee herkkään pahalle tuulelle kun se ottaa hapanta mutta Unski tiesi että oman isännän kanssa ei ollut sellaista ongelmaa. Hänelle ei myyty rähinäviinaa. Aatos viritteli saunan pesään tulet ja laittoi puut takkaan valmiiksi. Kaikki tarpeellinen rekvisiitta oli jo hankittu ja sen nestemäinen muoto koostui jääkaappiin jo eilen illalla asetellusta 24-päkistä raikasta Tsuhnan Kostoa. Aatos ei vielä aukaissut tölkkiä vaan kaatoi itselleen pienen mukin Highland Bird-viskiä, meni sen kanssa pihalle ja pani samalla palamaan Voimasavuke Bostonin.

Aatos tuumaili että virallisesti sitä kai pitäisi kehuskella niitä kalliita skottilaisia mallasviskejä mutta tosiasiassa tämmönen halvempi blended-viski maistui vaan paremmalta. Jotenkin pehmeämmältä. Ja eihän tuota jäykkää viinaa niin paljon tullut juotuakaan. Kova krapulakin siitä kehnosta tulee jos sitä liikaa työstää. Tyhjennettyään viskimukin ja sammutettuaan savukkeen hän lisäsi saunan kiukaaseen toisen pesällisen puita. Vänttösten kiuas veti hyvin ja löylyihin pääsi kahden pesällisen jälkeen.

Aatos riisuuntui, otti mukaansa tölkillisen kylmää Tsuhnan Kostoa, täytti löylykiulun ja siirtyi lauteille. Ensimmäiseksi hän aukaisi tölkin, otti kiulusta kippoon hieman vettä, lorautti sekaan Tsuhnan Kostoa, hämmensi sormellaan ja heitti satsin sitten kiukaalle. Suhahduksen myötä saunaan levisi suloinen viljan tuoksu jota säesti perinteinen olutryypyn ensimmäinen tyytyväinen ähkäisy. Mikäs tässä miehen oli ollessa.

Ensimmäisellä löylytauolla hän viritteli takkaan tulet ja nautti toisen tölkin tuota mainiota Pertinlaakson panimon olutta. Unski tuli Aatoksen viereen vaatien rapsuttelaatiota ja sitähän oli toki tarjolla. Unski oli hyvän kaverin lisäksi mainio metsäkoira mutta sekin tiesi että tänään pyssyt pysyisivät asekaapissa eikä metsään mentäisi vaan nyt vietettäisiin miesten iltaa ihan muuten vaan. Se örisi tyytyväisenä kun Aatos toimi rapsuttelaattorina.

- Me ollaan Unski parhaat kaverit. Maailman parhaat kaverit. Eiks ollakin?

- Örllgh.

Näin vastasi Unski ja sen iloinen koiran ilme kertoi enemmän kuin tuhat tyhjää ihmisen sanaa. Aatos ajatteli että ihmiselle luontaista on pettäminen ja kusettaminen mutta kun koiraasi pidät hyvin niin sen uskollisempaa ystävää et saa mistään.

Hän kävi hakemassa uuden tölkin saunaa varten ja Unski meni makoilemaan lempipaikalleen takkahuoneen oven vieressä sijaitsevalle pienelle patjalle. Se kuunteli kun saunasta kuului löylyn suhina ja miehen tyytyväinen ähkiminen. Se tiesi myös että kuinka nämä illat etenivät ja kun Aatos saapui jälleen löylystä se alkoi lipoa huuliaan.

Oli aika lenkkeillä. Sisätiloissa. Aatoksen vanha kaveri, naapurimaakunnassa Pinnanmaalla Huitsinnevadan kunnassa asuva Perskeleen Ykä oli käynyt rouvansa Ylvan kanssa hiljattain kylässä Vänttösillä ja tuonut mukanaan tuliaisiksi Lälläveden Läski & Leivonnaisen Vanhan Ajan Lenkkiä. Sitä Aatos toi nyt keittiöstä tulilla paisteltavaksi. Etiketti oli selkeä ja reilu. Ensiksi makkara lämmitettiin tulilla. Sitten oli isännän pala. Seuraavaksi oli koiran pala. Ja niin edelleen. Aatoskin tiesi että Unskin lempimakkara oli isännän oma makkara joka jaettiin parhaan kaverin kanssa koirallisella tasajaolla. Unski antoi vielä kulinaristisen lausunnon:

- Mröllgh örrör görll wöyh.

Aatos ymmärsi viisasta koiraansa ja tiesi Unskin lausunnon olevan suomennettuna suurinpiirtein: ”Tämä mainio lihatuottaja on tavoittanut lenkkimakkarassaan hienon häivähdyksen niiltä ajoilta jolloin tehoelintarviketeollisuus ei vielä tarjonnut ihmisille syötäväksi gelatiinilla pakattua sahanpurua”.

Aatos jatkoi saunomistaan ja aina ennen ensimmäisiä löylyjä kuului saunasta lupaava sihahdus. Jokaisella saunatauolla Unski nuoli isännän hikiset sääret jotka koiran makumaailmassa vastasivat suurinpiirtein perunalastuja. Lopulta isäntä peseytyi, laittoi luonnollisesti päälle pitkät kalsarit, villasukat ja tunnelmaan sopivan paidan, nautti nopean viskipaukun ja siirtyi sohvalle johon Unskikin ankkuroitui laittaen kuononsa Aatoksen reiden päälle saaden luonnollisesti hyvän annoksen rapsuttelaatiota. Vaimo oli mennyt Radanvarsikaupunkiin nauttimaan taiteesta ja miehiset kalsarikännit jatkuivat myöskin taiteen merkeissä. Niinpä Aatos laittoi televisiosta tulemaan Mikko Niskasen elokuvan Sissit ja aukaisi uuden Tsuhnan Koston.

Elokuvassa ammuttiin tietysti varsin paljon mutta ampumiseen tottuneena metsästyskoirana Unski ei siitä ollut moksiskaan. Mutta koska se oli tottunut sotahommien sijasta hirvenmetsästyshommiin se ajatteli että eihän tuommosen räiskimisen jäljeltä jää syötäväksi kelpaavaa lihaa ensinkään. Amatöörien hommaa kerta kaikkiaan. Ei asia sitä sinänsä sen suuremmin harmittanut sillä Tsuhnan Kostoa nauttiva isäntä tarjosi sille jatkuvasti rapsuttelaatiota ja siihenhän Unski ei koskaan kyllästynyt. Unski tiesi myös että miesten illasta nauttiva isäntä tykkäsi olostaan katsellen häpeilemättömän nationalistista sotaelokuvaa, hörsien olutta, raapien muniaan ja päästellen välillä tanakoita pieruja. Välillä Unskin oli pakko hieman katsoa Aatosta. Aivan kuin muistuttaen että hei, ei sun ikäisen miehen enää kannata luottaa pieruun. Se saattaa tehdä yllärin.

Taide – ainakin miehinen taide – vaatii myös muonatäydennystä ja sitähän Aatos kävi hakemassa keittiöstä. Perskeleen Ykä oli tuonut tuliaisiksi myös Lälläveden Läski & Leivonnaisen lihapiirakoita sekä mainioita ”Onk Nakei?”-nakkeja. Niitä Aatos sitten lämmitteli parhaassa vanhan ajan snagarihengessä ja pisteli annokset tyytyväisenä tuulensuojaan elokuvaa katsellessaan. Nämä lihikset eivät olleet tarkoitettu Unskille sillä se ei perustanut sinapista ja ketsupista mutta isäntä oli ottanut sitä varten valmiiksi kuivattuja hirvenlihasiivuja joita hän tarjoili Unskille naposteltavaksi. Maistuiko? Oliko muita tyhmiä kysymyksiä?

Sissit-elokuva loppui ja isäntä laittoi pyörimään Talvisota-elokuvan. Unski tiesi protokollan sekä isännän kalsarikännien tietyn aikataulun ja totesi Aatokselle että ulkona vois pistäytyä tekemässä tarpeet.  Tämähän onnistui ja Unskin palattua sohvalle ei kestänyt pitkäänkään kun Aatos totesi:

- Se on Unski sillai että minä olen törpötellyt sen verran monta Tsuhnan Kostoa etten enää ole varttituntiin hahmottanut että mitä tässä leffassa tapahtuu vaikka olen sen varmaan kymmeneen kertaan nähnyt. Eiköhän me poijjaat mennä pitkälleen?

- Hau!

Aatos kömpi punkkaan – luonnollisesti pitkät kalsarit päällä – ja veti peiton korviinsa. Sitten hän kääntyi vielä hiukan ja silitteli Unskia joka oli tullut viereen. Unski tuumaili että nää ihmisurokset ovat jotenkin mukavan selkeitä. Kun ne saa säännöllisesti ruokaa ja seksiä ja pääsevät välillä tuulettumaan kavereittensa kanssa mökkiviikonlopulle sekä aika ajoin tuulettelevat omin päin kalsarikännien merkeissä niin ei ne mitään terapeuttia tarvitse. Ihmisnaaras oli vähän monimutkaisempi otus. Paljon monimutkaisempi kuin koiranaaras. Unski tuumi vielä että hyvä että se oli syntynyt koiraksi. Pääsi kaiken kaikkiaan paljon helpommalla.

Sitten se lakkasi tuumailemasta asiaa ja tuumi puolestaan että se oli päässyt oikein mukavaan perheeseen. Sen oli hyvä olla. Se kellahti kyljelleen, painoi päänsä jo kuorsaavan Aatoksen jalkaa vasten ja nukahti tyytyväisenä.