LYHYESTI TYÖLLISTYMISESTÄ

Tulipa Hommaforumin kautta törmättyä Talouselämän uutiseen, jossa espanjalainen heppu nimeltä Benjamin Serra Bosch manailee kovaa kohtaloaan. Hepulla on kandidaatin tutkinto journalismissa ja mainonnassa ja tiedotus- ja suhdetoiminnassa. Lisäksi hänellä on maisterin tutkinto yhteiskuntahallinnossa. Koulutusta vastaavaa työtä ei löytynyt kotimaassa, joten heppu läksi Lontooseen. Sielläkään ei maisterin osaamiselle ollut tarvetta, joten heppu siivoaa vessoja. Siivoojan työ ei miellytä ja heppua jurppii urakalla.

Uutisen mukaan hepusta on tullut ”Espanjan talouskriisin kasvot”. Hepun viesti leviää nopeasti Facebookissa ja Twitterissä. En ole tosin varma siitä, että jos espanjalainen siivooja kertoo siivoavansa vessoja, tuleeko hänestäkin jonkunlainen ilmiö. Hänenhän kuuluukin tehdä niin. Sen sijaan jos ihminen on hankkinut itselleen maisterin paperit, hänen on tietysti saatava maisterin työtä. Vaikkei sille olisi edes tarvetta. Maailman sivu ovat esmes teollisuustyöntekijät oppineet, että jos hänen osaamiselleen ei työnantajalla ole tarvetta, ei työnantaja häntä palkkaa. Nyt maisteritkin ovat joutuneet huomaamaan, että osaamiselle ei ole tarvetta, ja koska ylimääräisiä pelimerkkejä ei enää ole, niin ei silloin välttämättä enää palkatakaan. Tervetuloa reaalimaailmaan.

Niinhän se on sinänsä täällä Suomessakin. Meillä koulutetaan liikaa humanististen tieteitten maistereita, joille joudutaan väen vängällä etsimään töitä julkishallinnosta. Hallinnollisten pikkupomojen määrää ei pystytä aivan loputtomiin lisäämään, vaikka yritys kieltämättä onkin kova, joten sitten keksitään huomattava määrä erilaisia projekteja, joihin palkataan maistereita edes joksikin aikaa. Näillä projekteilla on varsinaiseen suorittavaan työhön parhaimmassa tapauksessa nollavaikutus ja huonoimmassa tapauksessa huomattavan negatiivinen, mutta onpahan saatu yliopistokoulutettu ihminen kortistosta kirjoituspöydän taakse.

Ero Espanjan ja Suomen välillä tässä asiassa lienee ainoastaan se, että Espanjalla on perse auki ja se alkaa tajuta sen. Suomi ei vielä tajua, joten turhien julkishallintovirkojen ylläpitoa pidetään yllä velkarahalla. Eikä edes ajatella sitä, koulutetaanko maistereita liikaa.

Omalla yksinkertaisella logiikallani mietin erilaisia töitä ja niitten välttämättömyyttä seuraavasti:

Jos ammatiala X:n työpaikat yhdessä yössä vähenisivät 90 prosenttia, kuinka se vaikuttaisi yhteiskunnan toimintaan? Katoaisiko jotain olennaista ja välttämätöntä? Olisiko yhteiskunnan toimintakyky vaarassa? Vaikeutuisiko ihmisten elämä?

Jos ajatellaan ammattina vaikkapa espanjalaista yhteiskuntahallinnon maisteria tai suomalaista valtiotieteen maisteria, jotka suurinpiirtein samanlaisiin hommiin työllistyvät, ja tuumitaan, että heidän määränsä jollain taikatempulla putoaisi yhteen kymmenesosaan. Mitä tapahtuisi?

Ei mitään. Mikään ei romahtaisi. Kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin. Sen sijaan jos aikaisemmin mainittujen siivoojien lukumäärä putoaisi yhteen kymmenesosaan, se huomattaisiin, ja huomattavan nopeasti.

Ongelma ei ole se, että on paljon tietyn sorttista akateemista työttömyyttä. Ongelma on se, että näitä akateemisia joutokäynnin maistereita on koulutettu liikaa. Tehtäviin, joita ei tarvita. Ja koulutetaan edelleenkin. Niin kuin maistereitten määrä olisi joku hyvinvoinnin mitta ja itseisarvo. Tässä on kuitenkin kyseessä alat, joihin yhteiskunta voi satsata vasta sitten, kun sillä on ylimääräisiä pelimerkkejä. Silloin, kun niitä ei ole, niin lautamiesjärjen mukaan juuri näiltä aloilta vähennetään, koska ne eivät ole välttämättömiä.

Onko minkä tahansa yhteiskunnan kannalta aivan välttämätöntä kouluttaa jatkuvalla syötöllä ihmisiä, jotka eivät valmistu mihinkään ammattiin, vaan saavat pelkän oppiarvon? Joille täytyy etsiä verorahoitteiset suojatyöpaikat, koska heidän arvonsa yksityisellä sektorilla on nolla. Joitten työuraa voidaan kuvailla termillä ”ennenaikainen erillisessä työpisteessä lusittu ammattitaidottomuuseläke”.

No, se on ainakin varmaa, että vihreitten Tarja Cronberg ottaa asian tiimoilta uutta intokipinää. Hänhän kun meni kuluvan vuoden alussa vaatimaan Suomesta kiintiötyöpaikkoja espanjalaisille. Ihan koko Etelä-Eurooppaa hän ei sentään mennyt muutattamaan Suomeen, vaan totesi maltillisesti:

Kaikille Etelä-Euroopan työttömille varmoja opiskelu- ja työpaikkoja ei voisi Suomessa taata, mutta jollain aikavälillä Suomesta voisi löytyä takuutyö- tai opiskelupaikka jopa 50 000 nuorelle.

Ehdotuksellehan nauroivat naurismaan aidatkin, mutta nythän Cronberg pääsee jälkiviisaana sanomaan, että olisitte kerralla uskonut minua, niin olis jäänyt tämä vessoja siivoavan yhteiskuntahallinnon maisterinkin tragedia kokematta.

Ja oikeassahan Tarja on. Voisikos sitä ihminen suurempaa tragediaa kuvitellakaan kuin maisterin, joka joutuu siivoamaan työkseen?