PÄIVÄ HUITSINNEVADASSA

eli kevyt juhannustarina

Huitsinnevadan kunnantalolla elettiin juhannuksen odotuksessa aivan niin kuin Pinnanmaalla ja koko Suomessa yleensäkin. Huitsinnevadan kunnanjohtaja Jorma Kankinen istui pienessä toimistossaan, katseli koneelta tiedostojaan ja totesi, että kunnan systeemit alkavat olla sen verran hyvin pulkassa, että viraston voi pistää pian kiinni ja laskea työntekijät juhannuksen viettoon. Nimenomaan työntekijät, sillä tässä varsin pienessä kunnantalossa oli lähinnä kanslisteja jotka pyörittivät kunnan toimintaa. Olihan täällä toki kunnaninsinööri ja sosiaalijohtaja, mutta heidänkin tehtävänsä, niin kuin Jorma Kankisenkin, oli lähinnä taata kunnan suorittavan tahon työntekijöille tarpeelliset resurssit, että se tekisi sen, mitä varten se oli palkattukin ja minkä se oikein hyvin osasi tehdä ilman tyhjiä virastofilosofeja. Jos se toimii, älä räplää, äläkä työnnä kärsääsi siihen, minkä se toinen kumminkin osaa paremmin kuin sinä.

Itse asiassa Huitsinnevadan, niin kuin myös kaikkien muitten Pinnanmaan maakuntien kuntien peruskirjaan oltiin kirjattu kohta, että kunnan palvelukseen ei palkata ikinä koskaan milloinkaan ensimmäistäkään selitteläätiön, soveltavan spedestetiikan, feministisen alaleukaa väpättävän tiedostamisnillityksen ja -joukkorääkymisen sekä vasemmistoakateemisen käsitehässimisen ”koulutuksen” saaneita yhteiskuntataiteilijoita. Kankinen oli itse koulutukseltaan rakennusmestari. Jorma Kankisen virkakauden aikana Huitsinnevadan kunnan peruskirjaan oltiin hänen ehdotuksestaan lisätty myös kohta, että mikäli joku kunnan työntekijä tai kunnanvaltuuston tai –hallituksen jäsen ehdottaa, että kuntaan palkataan projektityöntekijöitä, projektipäälliköitä, projektisuunnittelijoita, projektikoordinaattoreita tai edes yleensä puhuu projekteista muuten kuin vitsimielellä toisella suupielellä hänet uitetaan tervassa ja höyhenissä ja kannetaan pöllin päällä kunnan rajan ulkopuolelle. Huitsinnevadan kunnanvaltuusto oli hyväksynyt ehdotuksen yksimielisesti.

Juhannusta odottelevan Huitsinnevadan sää ei ollut varsinaisesti kovin lämmin, mutta se ei haitannut Kankista. Huitsinnevadan pienelle kunnantalolle ei oltu hankittu kalliita ilmastointijärjestelmiä, ja ilmastointia Kankisen toimistossa hoiti avattu ikkuna ja pöytätuuletin. Kun oli vähän viileämpää, niin eipähän tarvihe istua jäniksen kokoinen vaahto munissa. Helsingissähän ne saattavat ostaa sosiaalipomolle seitsemänkymmenen tuhannen euron toimistotuoleja, mutta Huitsinnevadassa kunnanjohtaja oli kuntalaisten palvelija. Kankinen oli tullut tänne tekemään töitä eikä nauttimaan. Eikä hänen työasunakaan ollut kokopuku vaan maastohousut, peltipaita ja farkkutakki. Rumat vaatteilla koreilee, tyhmät enemmän ja virka-asemaansa korostavat pellet kaikkein eniten. Vaatteitten sisällä on kuitenkin aina mies, eikä titteli.

Hetkeä aikaisemmin Kankisen toimistosta oli poistunut Vihreän Piipertäjä-lehden nuori naistoimittaja Annuinnukka Nuilama, joka oli päivitellyt kovasti sitä, että niin Huitsinnevada kuin koko Pinnanmaan maakunta ei ollut ottanut alueelleen ensimmäistäkään niin kiintiöpakolaista kuin turvapaikanhakijaa eikä edes suunnitellut ottavansa. Olipa hän todennut, että kuinka te voitte toimia näin julmasti, kun kyseessä on kuitenkin varakas ja hyvinvoiva paikkakunta. Kankinen oli todennut, että me voimme toimia näin julmasti oikein hyvin ja oikein hyvällä omallatunnolla, sillä syy siihen, miksi Huitsinnevada on varakas ja hyvinvoiva paikkakunta on se, että meitä ei ylensäkään kiinnosta toimia Tampereen Yliopiston susi- ja sekundaosaston tuotteitten mielipiteitten mukaisesti.

Kankinen totesi vielä, että me olemme täällä löytäneet sen asian, mikä estää kunnan menestyksekkään toiminnan ja vältämme sitä kaikin mahdollisin keinoin. Toimittajatyttönen oli kysynyt, että mikäs se menestyksekkään toiminnan estäjä sitten on, jolloin Kankinen oli kaivanut pöytälaatikostaan taskupeilin, kääntänyt sen niin, että toimittaja oli nähnyt oman peilikuvansa ja sitten Kankinen oli todennut, että sinä katsot sitä juuri nyt. Tyttö oli poistunut silminnähden närkästyneenä ja Kankinen arvasi, että hän kirjoittaisi Vihreän Piipertäjään tulikivenkatkuisen kirjoituksen. Siinähän kirjoittaa. Kiinnostus miljoona. Ei näillä selkosilla ihmiset lukeneet kuin Huitsinnevadan Paikallisdemokraattia. Siinähän Helsingin vihreät kitisevät keskenään. Eihän niillä ole hyvä olla, ellei niillä ole paha olla.

Tämän jälkeen kunnanjohtaja Kankinen kävi vielä kertaalleen tietokoneellaan. Oli vielä yksi asia tehtävänä, ennen kuin hänkin saattoi vaihtaa vapaalle. Hän vahvisti tilisiirron, jolla annettiin kahdensadan tuhannen euron avustus Huitsinnevadan aikamiesten erävalokuvausyhdistykselle. Tosiasiassa tämä yhdistys oli Huitsinnevadan Suojelukaarti. Pitihän kunnan pitää huoli turvallisuudestaan, kun se ei valtiota pahemmin kiinnostanut. Pojat olivat muutama päivä aikaisemmin napanneet kiinni muutaman Helsingistä tulleen rastatukkaisen roikkuperseen jotka olivat olleet kaatamassa Örnätjärven Erämiesten hirvitorneja.

Suojelukaarti oli käyttänyt Härnävän kunnassa kehitettyä keskustelumenetelmää, eli juipit oli upotettu muutamaksi tunniksi kainaloitaan myöten suohon ja kuskattu sitten Pinnanmaan rajojen ulkopuolelle. Juipit olivat kuulemma käsittelyn jälkeen todenneet, että heillä ei ole enää kovin palavaa halua palata Pinnanmaalle, varsinkin kun heille tehtiin selväksi, että seuraava suohon upottaminen tapahtuu pää edellä. Puhumallahan ne asiat selviävät, totesi Kankinen itsekseen ja tuumasi vielä, että tässä avustuksessa verorahat ovat hyvässä ja asiallisessa käytössä.

Jaahah, näkyi olevan taas sähköpostia tullut. No enpä olis arvannutkaan, totesi Kankinen. Asioitten hallinnollinen vituralleen hässijä Luutaletitia Karasto-Vilkkuna Valvirasta ottaa taas kertaalleen yhteyttä ja valittaa siitä, ettei Huitsinnevadan kunta noudata virallisia pätevyysvaatimuksia palkatessaan henkilökuntaa. Kankinen naputteli lyhyen vastauksen, jossa hän totesi, että Huitsinnevadassa osaaminen ja kokemus merkitsevät edelleenkin enemmän kuin sellaisten ihmisten antama paperi, joilla ei ole varsinaisesta työstä mitään käsitystä. Jos asia ei Karasto-Vilkkunaa miellytä, hän voi tietysti antaa potkut koko kunnalle, mutta siihen hän tarvitsee armeijaa, joka tehtävään ei osallistu, sillä onhan sillä epäilemättä muutakin tekemistä kuin jonkun virastokalkkunan pahan mielen lääkitseminen vaikka hän toimistossaan itsensä hyvin tärkeäksi saattoi tunteakin.

Virastopäivä alkoi olla Kankisen kohdalta pulkassa, mutta vastuullinen kunnanjohtaja päätti vielä lähteä hieman autoilemaan ja tapaamaan ihmisiä. Heitä vartenhan hän tätä työtään teki. Hän toivotti kunnantalon työntekijöille hyvät juhannukset ja hyppäsi autoonsa. Ensimmäiseksi hän ajoi osoitteeseen Nailonköyteen Hirttäytyjän Tie 6, jossa tiesi asuvan vanhan sotaveteraanin Eevertti Pätkäsen, joka oli aikanaan pistänyt U-linjalla konekiväärillään naapuria matalaksi. Kankinen tiesi, että tontilla kuuluisi olla muutakin porukkaa, ja pihaan ajaessaan hän huomasi, että niin olikin. Paikalla oli kuusi miestä Huitsinnevadan Suojelukaartista, joista kaksi nikkaroi miehen rappusia uusiksi ja neljä hakkasi halkoja liiteriin talvea varten.

Eevertti ja vaimonsa Anni halusivat ehdottomasti tarjota Kankiselle mukillisen lällänlierua, ja he nauttivat sen heidän rintamamiestalonsa pihalla. Kankinen totesi Eevertille ja Annille, että on todella mukavaa huomata, että nuorempi sukupolvi ei unohda sitä, mitä on joskus tehty ja on valmis tekemään oman osansa. Kankisen nuorin poika Jouni palveli parhaillaan Hömpstadin Nuivastoasemalla taisteluvökeltäjän erikoiskoulutuksessa.

Oli aika jatkaa eteenpäin. Huitsinnevadan Paikallisdemokraattiin. Oli vuotuisen tikanheittoseremonian aika. Huitsinnevadahan oli kuuluisa siitä, että siellä ei ollut mitään muuta kesätapahtumaa kuin juhannuksen jälkeisestä maanantaista alkava Totaalinen Kesätapahtumattomuus. Kesätapahtumattomuuden julisti suorassa radiolähetyksessä alkavaksi kunnanjohtaja itse, mukanaan toimittaja Antero Lärvänen ja äänimiehet Hösse ja Pertta. Kesätapahtumattomuuden julkistamispaikka valittiin aina sen mukaan, että Kankinen heitti Paikallisdemokraatin toimituksessa tikan Huitsinnevadan kartalle, ja siinä, mihin tikka osui, tapahtumattomuus julistettiin.

Kankinen ajoi Paikallisdemokraatin toimitukseen ja käveli sisään. Hösse oli ensimmäisenä vastassa ja tervehti Kankista:

- No som´moro, kuntalaisten ylin edunvalvoja.

- Som´moro teillekin, vapaan lehdistön edustajat. Kuis panee?

Antero Lärvänen vastasi puolestaan tähän:

- Oltais tehty haastattelu siitä Vihreän Piipertäjän toimittajasta joka puolestaan haastatteli sinua, mutta se perui haastattelun sinun haastattelusta saamaansa henkiseen pipiin vedoten. Mitä minä en sinänsä suuresti ihmettelekään. Sairaslomalle jäämisestä se puhui siinä mennessään. Ja joistain roikkuperseistä, joita täällä on kuulemma uitettu suossa.

- Meinasiko se semmosta neljää rastatukkaista roikkupersettä, jotka olivat tulleet tänne harjoittamaan sabotaasia metsästysseuran toimintaa kohtaan?

- Joo.

- Ja ne olivat tulleet tänne punaisella vuosimallin 1999 Toyota Corollalla?

- Joo.

- Ja niillä oli mukanaan kaksi kaarisahaa ja moottorisaha, joka jumitti samantien, kun ne ei tajunneet panna siihen kaksitahtibensaa ja teräketjuöljyä?

- Joo.

- En oo kyllä kuullut semmosista yhtään mitään. Mitä lie se toimittaja kuvitellut.

- No sitähän minäkin. Ei ylitä Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin uutiskynnystä.

Pertta ojensi Kankiselle tikan ja totesi:

- Taitaa olla taas tämän aika.

Kankinen otti tikan ja heitti sen seinällä olevalle kartalle. Pertta meni katsomaan:

- Jaahah, tämän vuotinen Kesätapahtumattomuus julkistetaan sitten keskellä Hevonperseenperseensuota.

Tarttee sitten ottaa kumisaappaat mukaan, totesi kunnanjohtaja Kankinen ja hyvästeli nämä vapaan sanan airueet, joita hän kovasti arvosti. Kankinen poistui Paikallisdemokraatin toimituksesta, ajoi eteenpäin ja huomasi, että Huitsinnevadan Sumuntiivistämön pihalla oli tuttu säiliörekka. Sehän oli ulkopaikkakuntalainen  rekkakuski, joka täälläpäin tunnettiin lempinimellä KKi. Kankinen kurvasi Sumuntiivistämön pihalle ja ajoi rekan viereen, johon henkilökunta oli pumppaamassa putkiusvaa. Hän morjesti KKi:tä ja kysyi:

- Sinä sitä vaan pitkää matkaa ajelet edelleenkin?

KKi vastasi:

- Joo, perheellisen on pakko yrittää. Mutta nyt minä olen tämän säiliörekan kanssa hakemassa seuraavan vuoden putkiusvat firmalle. Sehän on välttämätöntä tuo putkiusva raskaalle liikenteelle. Kun toiset nukkuu vuoteissaan mä putkeen usvaa panen vaan. Ja tää Huitsinnevadan putkiusva on kyllä ehdottomasti parasta, mitä tarjolla on.

- Joo, tätähän myydään aina Alaskaan saakka. Meinasitko lähteä tästä suoraan ajamaan?

- No en ihan suoraan. Käyn ensiksi tilaamassa firmalle Läjä-Tekistä uuden ökkötölöhölököttimen ja sen jälkeen ajattelin käydä syömässä Hotelli Yrjöperskeleessä, kun nyt täälläpäin olen käymässä. Siellä on taas tarjolla koppavoituita ja sitähän pitää syödä aina kun mahdollisuus on. Ei muualla Suomessa saa läheskään niin hyvää koppavoituita.

- Vaan helevetti. Jätäpäs tuo myllymasiinasi parkkiin tähän pihalle ja hyppää minun koslaani, niin mennään molemmat. Ja minä tarjoan.

Kankinen ja KKi hyppäsivät Kankisen autoon, kävivät Läjä-Tekissä tilaamassa KKi:n firmalle tuoreen ökkötölöhölököttimen ja suuntasivat sen jälkeen kohti Hotelli Yrjöperskelettä. Matkan varrella Kankinen totesi, että niin Lötjösen kappularapsispellon kuin Kutvosen aattakätkäpellon kylväminen oli lopulta onnistunut, vaikka kevät oli ollut kylmä. Lötjönen ajoikin traktorillaan Kankista vastaan ja morjesti. Lötjösen ja Kankisen pojat olivat parhaita kavereita ja molemmat suorittivat varusmiespalvelustaan Hömpstadin Nuivastoasemalla. Samalla Huitsinnevadassa yleinen riistalintu eli kaakana lensi tien yli ja molemmat miehet totesivat, että ei olis kannattanut ampua, kun se oli liian kaakana. Tämän jälkeen miehiä vastaan ajoi vielä Pöntinen ikivanhalla IC-moottoripyörällään. Miehet morjestivat Pöntistä ja totesivat, että kyllä se suoran ykkösen jyrinä on sentään komeaa kuultavaa.

Hetken aikaa ajettuaan Kankinen kurvasi Hotelli Yrjöperskeleen pihaan. Heitä tervehti hotellin  naapurin harmaa pystykorva Ärjy toteamalla että wäy wäy wäy yrrgllgörgglhauhau mmnjömnn vuff öywöywöy wuffhauhau mörlllglgl örr ja miehet totesivat yhteen ääneen, että tuo oli kyllä niin hyvin sanottu, että ei tuohon ole mitään lisättävää. Ärjy ei sen enempää keskittynyt tuttuihin vieraisiin, minkä nyt tervehti kohteliaisuuttaan sillä hän sen jälkeen aloitti keskustelun naapuruston koirien kanssa paikallisessa kuonobookissa. Keskustelu tuntui sisältävän painokasta ja hyvin perusteltua argumentointia, niin kuin koirilla yleensäkin. Fiksuja eläimiä, nuo koirat.

Miehet siirtyivät ravintolan puolelle ja Kankinen huomasi, että Ykällä oli vieraanaan jo kertaallen maalliset murheet jättänyt ja takaisin taivaallis-maallisissa tehtävissä maan päälle palannut Taivaan ja Helvetin yhteisen loma- ja virkistyspalvelut Oy:n palveluksessa toimiva entinen sekä suomalainen ja amerikkalainen sotilas Aito Keravuori. Miehet näyttivät paiskaavan kättä ja naurahtavan. Persaukistenniemen Mökkikylän asioita siinä vissiin hoidettiin. Keravuori poistui paikalta ja Ykä moikkasi tulijoita:

- Morjens Kankinen ja KKi. Mitäs häiskät?

- Ajateltiin syödä annokset koppavoituita.

- Ei muuta kuin pöytään. Talo tarjoaa.

- Mitenkäs sulla tuo Persaukistenniemen mökkikylä? Keitäs siellä tällä hetkellä majailee?

- No siellä vaihtui just vuokralaiset. Juhannuksen viettäjät tulivat. Ykkösmökissä on Martin Luther King ja Richard Nixon. Kakkosessa on Elvis Presley ja Frank Sinatra. Meinaavat muuten heittää juhannusaattona duokeikan. Kolmosessa on kakkosrähinän hävittäjä-ässiä. Mukana on Juutilaisen Illu ja Windin Hasse. Ja nelosmökki on nyt varattu ihan spesiaalitapaukseen. Siellä saunovat Yläkerran Äijä ja Alakerran Äijä. Ne tekevät siellä saunoessaan ylä- ja alakerran yhteisen viisivuotissuunnitelman. Vaikkei kumpikaan firma kommunismia pahemmin kannata. Mutta sen voin sanoa, että joka mökille pitää kuskata tolkuttomasti läskisoosia, muikkukukkoa ja ruisleipää.

- No se on hyvä, että bisnes pyörii. Mutta mitenkäs se sähköntuotanto?

- No meillähän on siellä sähkökeskuksessa neljä tuonpuoleiseen siirtynyttä vihrepiipertäjän sielua ja sen mukaan, mitä viimeksi laskin, niin niitten aikaansaama moraalisäteily kattaa 38% Huitsinnevadan kunnan sähkönkulutuksesta.

Ylva toi Kankiselle ja KKi:lle annokset koppavoituita ja miehet keskittyivät äyskäröimään sitä ääntä kohti. Ykä hyvästeli miehet ja sanoi, että hänellä on huoltohommia mökkikylässä. Viimeisteltyään maittavan sapuskansa miehet hyppäsivät Kankisen autoon ja Kankinen ajoi takaisin Huitsinnevadan Sumuntiivistämön pihalle, jossa KKi hyppäsi rekkaansa ja toivotti hyvät juhannukset. Kankinen toivotti samoin ja totesi itsekseen, että kyllä tämä Huitsinnevada on sentään hyvä paikka ihmisen olla ja elää.

Ja laitetaanpa vielä lukijoille perinteisen huitsinnevadalaisen koppavoituin resepti. Koppavoitui on ohrapohjainen ruoka, jota voidaan luokitella kategoriaan ”ankaraa mättöä”. Koppavoitui valmistetaan seuraavasti.

- Keitä neljä desiä kokonaisia ohrasuurimoita. Saa kiehua tommosen kolme varttia.

- Kun keittelet ohrasuurimoita, paistele samalla aikaa pannulla hörtöjä sapuskaa varten. Ensimmäiseksi tommonen 500 grammaa pilkottua pekonia.

- Seuraavaksi roiskaise pannulle mukaan 500 grammaa hirvenkäristyslihaa. Lisää mausteeksi lipstikkaa ja yrttipippurisekoitusta.

- Lisää lihojen sekaan hieman olutta ja viskaa sekaan lihaliemi / yrttiliemikuutio (kuutioita) makusi mukaan. Anna hautua.

- Seuraavaksi ota käyttöön isompi kattila ja laita se levylle. Laita kattilan pohjalle ihan pikkusen voita eli tommonen 250 grammaa.

- Laita seuraavaksi kattilaan keitetyt ja kuumalla vedellä huudellut ohrat ja sen jälkeen lisää hyvin maltillisesti elikkä 4 desilitraa kermaa. Sekottele ja anna hautua.

- Tämän jälkeen lisää lihat ohran sekaan, mausta merisuolalla ja sen jälkeen anna hautua miedolla lämmöllä.

Koppavoitui on täyttävää ja sisältää huomattavan ähkyvaaran.