ANTERO LÄRVÄNEN JA SUURI MIELENOSOITUS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä täällä Helsingissä. Täällä on menossa suuri mielenosoitus josta emme vielä tässä vaiheessa tiedä muuta kuin sen mitä meille on alustavasti kerrottu. Eli tämä on kuulemamme mukaan pykätty solidaarisuusmielessä yhdessä vuorokaudessa pystyyn. Suuren, noin kolmenkymmenen tuhannen vahvuisen mielenosoittajajoukon lisäksi tuolla etempänä näkyy olevan noin sadan kilowatin PA-laitteistolla varustettu soittolava ja tällä hetkellä esiintymisvuorossa näkyy olevan yhtye Klunssi Mela & Väsyneet Kädet.

- Näyttää siltä, että kyseessä ei ole ainakaan varsinaisesti kansallismielinen mielenosoitus, sillä tuolla näyttää olevan kenttäkeittiö josta jaetaan mielenosoittajille ilmaista biodynaamista parsavelliä. Kenttäkeittiö näyttää toimivan ekologisesti sähköllä saastuttavien halkojen sijaan ja keittäjillä näkyy olevan arvomerkit kauluslaattojen sijasta niitattuna naamaan. Lisäksi kun katselen mielenosoittajia niin huomaan melko laajan urbaaniluonnon kirjon. Nopeasti bongattuna täällä on ainakin liimatilhiä, punavihervästäräkkejä, sukkahousukoppeloita, koloradonqueeriäisiä, punapäähysteerejä sekä huivihuppuhippiäisiä. Mutta tässä vieressäni on eräs naishenkilö megafoni kädessään, ehkä hän osaisi hieman ilmenteerata meitä enemmän. Päivää, anteeksi häiriö, olen toimittaja Antero Lärvänen.

- Toimittaja? Ai kun ihanaa! Minä rakastan toimittajia. Arvostan teidän väsymätöntä taistelua ideologisesti oikeaoppisen tiedonvälityksen puolesta. Minä olen puolestani tohtorikoulutettava Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen Helsingin Yliopiston asenteellisen käsitehässimisen laitokselta.

- Osaisitteko kertoa, että mistä tässä mielenosoituksessa oikein on kysymys? Tämä ei nähtävästi ole terrorismin vastainen mielenosoitus eikä myöskään terrorismin vastaisen mielenosoituksen vastainen mielenosoitus?

- Ei ole niin, vaikka normaalistihan me vihataan sekä vihaa että rasismia ja marssitaan joukolla yleismaailmallisen solidaarisuuden ja kertakaikkisen pullahalaamisen puolesta. Mutta tällä kertaa me olemme päättäneet puhua asioista niitten oikeilla nimillä. Solidaarisuuttahan täällä toki osoitetaan ja varmasti aidommin kuin koskaan ennen.

- Mutta ketä kohtaan tätä solidaarisuutta oikein osoitetaan?

- No tietysti meitä itseämme kohtaan. Meitä mielenosoittajia. Me olemme kaikki suvaitsevais-tiedostavaan kansalaisryhmään kuuluvia ihmisiä ja me vastustamme voimakkaasti nykyistä kehitystä jossa vihafaktoilla pyritään kyseenalaistamaan sekä etumme, asemamme,  että ennen kaikkea egomme. Onhan niin, että me edustamme omalla tavallamme yhteiskunnallisen solidaarisuuskehityksen ehdotonta huippua. Joskus aikanaan, no, herra nähköön vielä Kekkosen aikaan meidät oltaisiin luokiteltu turhaksi, tarpeettomaksi, kädettömäksi ja osaamattomaksi väestönosaksi joka olisi joutunut turvautumaan sosiaalihuollon karttuisaan ja ennen kaikkea kitsaaseen käteen. Ei niillä rahoilla oltaisi lennelty kaksi kertaa vuodessa Goalle opettelemaan ekologista elämäntapaa.

- Mutta viimeisen parinkymmenen vuoden kehityksen aikana on kehitetty yhteiskunnallinen utopiaideologia jonka ansiosta meille, ja nimenomaan vain meille on räätälöity sopivat virat joko yliopistoissa, mediassa, virastoissa tai NGO-organisaatioissa. Meidän tarvitsee vain saavuttaa tarpeellinen oppiarvo jonka saa toistamalla jonkun toisen kirjoittamaa vallitsevaa epistolaa eikä siihen tarvita kuin ulkolukua ja kestäviä perslihaksia. Tämän jälkeen meillä on tarvittava arvo ja asema. Me voimme puhua mälkyttää mitä sylki suuhun tuo, palkka juoksee, sanomamme saa säännöllistä medianäkyvyyttä ja päälle tulee vielä suuri määrä tiedostavaa olalletaputusta toisilta samanlaisilta. Lisäksi on tämä aivan loistava eurooppalainen monikulttuurisuusprojekti jonka myötä ja jota kannattaessamme meillä on oikeus  tuntea ihanaa älyllistä ylemmyydentunnetta sitä väestönosaa kohtaan joka itse asiassa elättää meidät ja joille meidän pitäisi normaalitilanteessa olla kiitollisia.

- Eli mielenosoituksen aiheena on se, että meidän tilanteemme tulee jatkua samanlaisena nyt ja aina eikä sitä saa missään nimessä kyseenalaistaa vihafaktoilla. Sillä täähän lähentelee taivasta. Ainakin meille. Ajattele, nollasubstanssilla varustetut ihmiset on nostettu palkatuiksi ja arvostetuiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi. Voisin siteerata hieman muunnellen sitä Cohagenia siinä Total Recall-elokuvassa: ”Do you know why I´m such a happy person? Because I´ve got the best job in the solar system. As long as bullshitium keeps flowing, I can do whatever I want. Anything. In fact, the only thing I ever worry about is, that one day, if the common sense wins…it all might end.” Ja juuri siksi meidän suvaitsevais-tiedostavien ihmisten on aika nousta barrikadeille. Vihafaktoja vastaan. Itsemme puolesta. Muusta ei ole niin paskankaan väliä. Ja siksi me kannatamme aivan mitä tahansa poliittista järjestelmää, kunhan se vaan ylläpitää asemaamme ja ruokkii loputtoman nälkäistä egoamme.

- Ymmärrän nyt mielenosoituksen perusperiaatteen. Mutta täsmennättekö tuota vihafakta-termiä?

- Sinähän taidat olla vasta uraasi aloitteleva toimittaja kun tommonenkin täytyy kädestä pitäen opettaa. Vihafaktathan ovat juuri niitä, mitä minä äsken sanoin. Eli puhtaita faktoja. Mutta ne muuttuvat vihafaktoiksi vasta jos sen sanovat ääneen väärät ihmiset väärissä medioissa. Kansallismieliset. Arvokonservatiivit. Halla-aholaiset perkeleet. Raappahousujätkät. Alikoulutetut ihmiset jotka ovat alkaneet ajatella kysymättä meiltä siihen lupaa. Vain meillä on lupa määritellä mitä saa ajatella ja ketkä saavat ajatella. Yleensäkin ihmiset, jotka – ja perkele soikoon, vielä perustellen – pyrkivät kaatamaan korttitalomme. Toimittajille tämän voi tietysti sanoa ääneen, koska te kumminkin olette yksi meistä ja kirjoitatte uutisiin, että me järjestimme yleisen alaleukaa väpättävän hulinan vihapuhetta ja rasismia vastaan. Mistäs lehdestä sinä muuten sanoit olevasikaan?

- Tota noin… Turun ja Porin Sanomistahan minä. Urheilutoimituksesta. Tulin vaan tuuraamaan toimittajakaveria kun sillä sattui jäämään journalistinen putki päälle. Passaiskos muuten kysyä, että mihin se teidän tohtoriohjelmanne liittyy?

- Passaahan toki ja mielelläni sen kerronkin. Eli tulen tekemään tohtorinväitöskirjan aiheesta ”Avoimen rasistiset ja piilorasistiset elementit suomalaisten maansiirtofirmojen mainosten värivalinnoissa ja graafisessa asettelussa sekä niitten vaikutus koko tienhoitoalan ideologisesti epätoivottavan ajattelun leviämiseen”.

- Ja tuolle tutkimukselle on kyllä ehdottomasti sekä tarvetta että tilausta. Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen, kiitän teitä haastattelusta ja toivotan teille onnea ja menestystä tärkeässä työssänne. Otas Hösse muuten vähän kuvamateriaalia.

- Vähän kuvamateriaalia tulossa:

Ja jatketaanpa sitten eteenpäin tässä tiedostavassa ja epäilemättä ansaittuja etuoikeuksiaan puolustavassa väkijoukossa. Päivää, olen toimittaja Antero Lärvänen Turun, Porin- ja Ylä-Savon Asenteellisesta Voimaviestistä. Saisimmeko ehkä pienen haastattelun?

- Haastattelun? Ihanaa! Tuleehan kuvakin lehteen?

- Ilman muuta. Jos ensiksi esittelisitte itsenne.

- Juu minä olen siis Visvetta Kärttynen ja opiskelen Helsingin Yliopiston sukupuoliselitteläätiön ja soveltavan femiqueerestetiikan laitoksessa.

- Mikä toi teidät tähän suvaitsevais-tiedostavaan solidaarisuusmielenosoitukseen?

- Kyllä se on se palava halu varmistaa se tilanne, että minä jään aikanaan eläkkeelle arvostettuna sukupuoliselitteläätiön ja feministiqueerestetiikan ammattilaisena ja saan vittuilla urani aikana niin monelle suomalaiselle – ja hähhää, minut elättävälle – miehelle ettei ole mittaa eikä määrää. Kas kun tuo varsinainen työn tekeminen missään muodossa ei oikein ole koskaan ollut minun juttuni ja tosiasia on, että olen sen verran itseäni täynnä oleva ihminen että minä saisin minkä tahansa työpaikan sotkettua alta viikon. Mutta nyt kehittynyt yhteiskuntamme on antanut minullekin mahdollisuuden toteuttaa syvintä kutsumustani.

- Joka on?

- Minä itse tietysti.

- Niin, sehän tietysti tämän mielenosoituksen aiheenakin on. Oikeus palvoa itseään ja paistatella oman egosentrisen aurinkokuntansa keskipisteenä. Mutta mitenkäs, kun te olette opiskelijana siellä sukupuoliselitteläätiön ja soveltavan femiqueerestetiikan laitoksessa niin jokos teillä on gradu työn alla?

- Itse asiassa se on jo ihan hyvässä vaiheessa. Sen otsikko on ”Maskuliininen sukupuolisorto teknisillä aloilla” ja käsittelee sitä, kuinka vähän naisia on palkattu erilaisille teknisille ja erityisesti suorittaville teknisille aloille ja myös sitä kuinka vähän heitä otetaan sinne opiskelemaan.

- Mitenkäs muuten, oletteko te itse koskaan hakenut opiskelemaan teknisille aloille?

- Hä? No en tietenkään. Näytänkö minä joltain haalaripelleltä?

- Ette tietenkään. Te näytätte kyllä kovasti osallistuvalta ja älylliseltä ihmiseltä. Mitenkäs muuten kun teillä on tuo pinssi, jossa lukee LGBTQTiiTyy Against Islamophobia. Eikös siinä ole hieman ristiriitaa?

- Miten niin ristiriitaa? Se vaan kuuluu olla niin. Jos sitä ei ole, niin ei ole oikealla lailla tiedostava. Ja kai se on vaan niin, että feministit luonnollisesti tukevat LGBTQTiiTyytä koska sitä täytyy aktiivisesti tukea ja sekä feministien että islamilaisten yhteinen inhokki on länsimaalainen valkoinen mies. Viholliseni vihollinen on ystäväni.

- Ja täällä länsimaissa se valkoinen mies joutuu elättämään sekä feministin että islamilaisen jotka molemmat vihaavat länsimaista valkoista miestä.

- Joo, toi on hyvä pointti. Se on niille haalaripelleille ihan oikein. Ja näin tulee jatkua. Aina ja ikuisesti. Siksi minäkin olen mukana tässä mielenosoituksessa. Sortoa vastaan ja haalaripellejen sorron puolesta, saatana!

- Visvetta Kärttynen, kiitos haastattelusta. Otatkos Hösse taas joitain kuvia?

- Joitain kuvia tulossa.

- Vaan mikäs tuolla yläilmoissa pörrää? Onks se joku drooni vai?

Hösse: Eihän toi mikään drooni ole. Sehän on Epäilyksen Piru!

Pertta: Epi! Tuu hei Epi täällä käymään! Tuttuja jätkiä paikalla!

Antero: Olette edelleenkin suorassa lähetyksessä ja me olemme saamassa yllätysvieraan suoraan Oy Helvetti Ab:sta!

Epäilyksen Piru surahti miesten luo.

- No hemmetti! Mitäs jäbät? Mitäs te täällä Reuna-Suomessa teette?

- No tuota tutkivaa journalismiahan me tässä harjoitetaan. Jonkun sitäkin pitää yrittää, kun muuten se on mennyt tuonne saarnaavan egojournalismin puolelle. Vaan entäs itte? Oletko etsimässä uusia epäilijöitä?

- Eihän nyt tommosesta lössistä pirukaan löydä mitään. Täällähän on tunnelma kuin Beatlesin keikalla vuonna 1965. Hyvä etteivät housuihinsa pissi. Minä olen jeesaamassa täällä Helvetin yhteiskuntaa tutkivia demoneja ja kuvaan sekä video- että aivokäyrämateriaalia. Siellä Helvetissä ollaan meinaan kovasti mietitty sitä, että mistä tää suvaitsevais-tiedostava hysteria täällä länsimaissa oikein johtuu. Kun siinä ei ole mitään logiikkaa. Aivan niin kuin kaikki maailman käärmeet olisivat yhtä aikaa alkaneet syödä omaa häntäänsä. Ehkä tästä aineistosta saadaan lisää tutkimusdataa.

- Onko mitään selvinnyt? Siellähän niillä tutkivilla sarvipäillä on kyllä hyvät resurssit.

- No sen verran kyllä että näissä tiedostavissa ryhmätilaisuuksissa ja islamilaisissa mielenosoitusmellakoissa on itse asiassa aika paljon yhteistä. Kummassakin lähestytään jonkunlaista pesäajattelua, kollektiivista tietoisuutta jota voisi määritellä siten, että normaalin yksittäisen ihmistietoisuuden taso jaetaan osallistuvien lukumäärällä ja sitä kautta voidaan hahmottaa, mikä on tällaiseen porukalla tehtävään alaleuanväpättämistalkoisiin osallistuvan yksilön henkilökohtaisen ajattelun taso session aikana. Joitain erojakin tietysti on.

- Minkälaisia eroja tarkalleen?

- Katsos, siellä parranpäristysmellakoissa ne häiskät ihan oikeasti ulvovat sen Allahinsa ja profeettansa ylivertaisuuden puolesta. Mutta näissä alaleuanväpätyshartauksissa osallistujat – joka ainoa – mieltävät itse olevansa jonkunlainen keskipiste. Heistä jokainen on ylivertainen ja välttämätön. Ja aineistossa on myös havaittavissa takaraivossa oleva pelko kuplan puhkeamisesta ja sen aiheuttamasta väistämättömästä persaukisuudesta. Helvetissä ollaan päätymässä johtopäätökseen, että tämän kaltaisten ihmisten egoismi on muuttunut länsimaissa uudeksi ja voimakkaaksi uskonnoksi, mutta lisäaineistoa tarvitaan vielä. Helvetin tutkijat kun eivät toimi niin kuin maallisissa yliopistoissa yhteiskuntataiteitten alalla. Joissa tehdään johtopäätös ensin ja sitten etsitään sitä tukeva aineisto. Mutta siitä Helvetin tutkijat ovat yhtä mieltä että te ihmiset olette vielä kusessa noitten tiedostavien yksilöittenne kanssa.

- Se kyllä ymmärretään oikein hyvin täällä maan päälläkin. Jaa-a,  eiköhän tää mielenilmaus olla nähty. Virallisestihan tällä siis osoitettiin mieltä vihapuhetta ja rasismia vastaan sillä ne ovat paljon, paljon suurempi uhka kuin terrorismi. Näinhän sanoivat sertifikoidut asiantuntijat. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Siirto paikallisration rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Soitetaanpa tässä välissä musiikkia siltä ajalta, kun Suomessa edellisen kerran vallitsi tiedostavien ihmisten pesäajattelu ja kollektiivinen tajunta. Vuorossa Kaj Chydeniuksen kappale Che:

Antero: No niin, jätkät. Eiköhän häivytä näitten tättähäärien seasta ja käännetä Ransitin keula kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita? Mutta hei Epi, onkos sulla kiireitä? Lähde Lällävedelle saunomaan. Ykä lämmittelee siellä saunan valmiiksi. Ja Tsuhnan Kostoa riittää kyllä yhdelle pirullekin.

Epäilyksen Piru: No mikä ettei. Minä saan lähetettyä tään materiaalin ajomatkalla ihan hyvin. Yksi satsi menee Helvettiin ja toisen satsin laitan Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylimmälle aivoräätälille Veikko Vopakille. Veikko tutkii samoja asioita. Kyseessä on vähän niin kuin yliopistollinen yhteistyö maallisen ja helvetillisen tason välillä. Ja kyllä ne siellä Taivaankin puolella tätä ongelmaa pähkäilevät.

myöhemmin Ransitissa, matkalla Lällävedelle

Hösse: Vaan mitäs sinä Epi itse tuumit tuosta suvaitsevais-tiedostavasta ilmiöstä?

Pertta: Joo, olis mielenkiintoista kuulla. Sulla kun on asiaan tuota aikakausien perspektiiviä.

Epäilyksen Piru: Ihan puhtaasti henkilökohtaisena mielipiteenäni toteaisin, että kysymys on köyhäinavusta,  joka lähti jossain vaiheessa lapasesta.

Antero: Köyhäinavusta?

Epäilyksen Piru: Kyllä. Kas kun ennenvanhaan kyläyhteisöissä ei ollut muuta sosiaaliturvaa kuin kyläläiset itse. Ja kylähulluja oli. No, kyläläiset elättivät nekin. Kylähullut eivät sinänsä ruvenneet ylpistymään vaan tiesivät paikkansa. Auttelivat missä pystyivät ja olihan niistä aika ajoin viihdettäkin. Sitten se elatus siirtyi kunnille ja kaupungeille ja kylähullut alkoivat pärjätä ilman kyläläisten apua. Ja jossain vaiheessa kylähullujen sosiaalihuolto muunnettiin sellaiseksi, että niitä varten alettiin räätälöimään virkoja vaikkei niille mitään käyttöä varsinaisesti ollutkaan. Ja sitten lisää virkoja. Ja jossain vaiheessa kävikin niin, että kylähulluus oli edellytys virkaan ja ylpeäksi muuttuneet kylähullut itse alkoivat määritellä tarvittavat virat ja ihmiset joille ne myönnettiin. Siitä tuli oravanpyörä joka lähti käsistä eikä sitä olla saatu pysähtymään.

Hösse: Voisko se olla niin yksinkertaista? Äkkiseltään miettien tuo kyllä voisi olla mahdollista. Että sattui niin kuin suuren luokan vahinko?

Pertta: Vai oliskos sitä kehitystä vauhditettu? Yliopistothan muuttuivat tietyiltä osiltaan kylähullujen pesäpaikaksi jo 1960-luvulla.

Epäilyksen Piru: Lisäselvitystä siihen saattaa tulla, mutta vasta joskus tuonnempana. Onhan meinaan niin, että historian yksi kuuluisimmista asioitten vituralleen hässijöistä eli Adolf Butler päätyi muutama kuukausi sitten Helvettiin. Me ollaan yritetty jututtaa Adolfia asian tiimoilta. Siis ihan jututtaa, nätisti. Ollaan vapautettu se jopa lapiotöistä toistaiseksi. Mutta Adolf on vieläkin ihan shokkitilassa ja hokee vaan että mitä helvettiä minä oikein olenkaan tehnyt. Toipuminen vapaaehtoisesta suvaitsevais-tiedostavasta tilasta kestää kauan, eikä se kaikilla onnistu koskaan. Mutta Adolf on itse tajunnut tekonsa ja sen seuraukset, joten hänellä on toivoa.

Antero: No, sinä varmaan ilmoittelet, jos lisätietoa tulee. Joka tapauksessa on selvää, että kyseessä on nollasubstanssilla varustettujen ihmisten ansioton arvonnousu ja egon keinotekoinen pönkittäminen jonka vallitseva yhteiskunnallinen tilanne on jostain syystä mahdollistanut. Onhan meinaan niin, että jos kyseiset ihmiset olisivat tosissaan omistaneet elämänsä järjen, logiikan ja rationalistisen ajattelun pohjalle, niin koko ilmiö olisi yhteiskunnassamme promilleluokkaa. Ehkä se on sitä nytkin, mutta se promille istuu väärillä palleilla ja pitää mediaa käsissään. Sen pohjalta ehdotan, että eiköhän me oteta Lällävedellä ensi töiksemme moukut maailman parasta jäykkää viinaa eli Tsuhnan Kapinaa. Otetaan kaikkien suvaitsevais-tiedostavasta psykoosista kärsivien terveydeksi ja mahdollisimman pikaista paranemista toivoen.

Tsuhnan Kapina © Reijo Koiras