EPÄILYKSEN PIRU JA AKATEEMINEN VASEMMISTONAINEN

Eräässä mukavassa helsinkiläisessä asunnossa eräs vasemmistolainen, taloudellisesti turvattua elämää elävä akateeminen nainen joka oli myös kansanedustaja istui tietokoneellaan ja siemaili jo illan kolmatta punkkulasillista. Hän oli ihmeissään. Hämmästynyt. Oikeastaan järkyttynyt. Ennen kaikkea hän oli katkera. Hän oli vakaumuksellinen vasemmistolainen, uskoi kansainväliseen solidaarisuuteen ja näki työväenluokan yhtenä ainoana monoliittina jota eivät rajat, mantereet ja rajoittuneet paikalliset nationalistiset lait ja asenteet erottaneet toisistaan. Niitten ei tullut myöskään erottaa heitä niistä oikeuksista, jotka heille ilman muuta kuuluivat. Jo yleisinhimillisten periaatteitten vuoksi. Siksi hän oli tehnyt lakialoitteen työvoiman tarveharkinnan poistamisesta. Tokihan paperittomille proletaareille piti taata aivan samanlaiset mahdollisuudet suomalaisilla työmarkkinoilla kuin suomalaisillekin. Hän oli ajatellut, että totta kai myös suomalaiset työläiset kannattaisivat hänen edistyksellistä aloitettaan.

Mutta niin ei ollut käynytkään. Jopa ammattiliitot – nuo saatanan juudakset – olivat olleet hänen esitystään vastaan. Akateeminen vasemmistonainen katsoi näytöltä karmeaa muistiota jossa luki jotain aivan käsittämätöntä:

Tämän akateemisen vasemmistonaisen lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta. Tässä on kuitenkin ongelmia, jotka täytyy ottaa huomioon, turvallisuusnäkökulma ja työehtojen täydellisen alasajon riski.

– Ikinä en enää äänestä vasemmistoliittoa. Se on elitistinen porukka.

Kuinka he saattoivat ajatella noin? Ei kai se, että jos paperittomat – joita äärioikeistolaiset myös laittomiksi maassaoleskelijoiksi täysin väärin perustein nimittivät – saisivat mahdollisuuden tehdä työtä olisi jollain lailla suomalaiselta työläiseltä pois? Hän ihmetteli, että tunsivatko ammattiyhdistykset todellakin suomalaisen työntekijän ja hänen mielipiteensä. Olihan hän itse kuitenkin keskustellut asiasta niin monen akateemisesti koulutetun puolueaktiivin kanssa ja hänen kanssaan oltiin aina oltu samaa mieltä. Kuinka ay-johto olikin voinut vieraantua niin paljon suomalaisen duunarin mielipiteestä? Kai duunari sentään oli hänen kanssaan samaa mieltä? Olihan hän? Pakkohan hänen oli olla?

Ja mitäs helvettiä tuolle tietokoneellekin nyt tapahtui?

Siis tuo… tuohan oli se… se, mistä hänelle oltiin puhuttu… varoitettu… ja nyt se oli täällä. Se helvetin otus ryömi ulos läppärin näytöstä niin kuin se mustatukkainen tyttö telkkarista siinä The Ring-elokuvassa. Sitten se istahti työpöydälle ja kysyi irvistellen:

- Niin. Montako olet tavannut? Varsinaista suomalaista duunaria? Sellaisia, jotka tekee niin kuin, no, olet sinä ainakin asiasta lukenut, varsinaisia töitä? Niin kuin vaikka rakennustöitä. Tai ainakin joskus tekivät. Nykyisin ne ovat tosin kortistossa kun Baltian maitten jätkät tekevät niitten hommat pienemmällä palkalla. Sinä sitten meinasit saada ne Baltian maittenkin jätkät oman maansa kortistoon kun peräänkuulutat vielä halvemmista maista tulijoita. Ja teet asiasta vielä kyseenalaistamattoman itseisarvon. Mitähän se varsinainen duunari mahtaa tästä oikein tuumia? Kun sinä vaadit tänne etnisesti edistyksellisiä ihmisiä tekemään töitä joita ei ole edes tarjolla ja sittenhän heidän elatuksensa täällä maksaa… niin, kukahan sen mahtaa maksaa…

- Sinä takerrut merkityksettömiin yksityiskohtiin. Onhan selvää, että suomalainen työntekijä kannattaa ilman muuta sitä, että hänen kansainväliset veljensä saavat mahdollisuuden parempaan elämään samalla kun he auttavat suomalaista yhteiskuntaa omalla panoksellaan.

- Ja kukahan duunari sulle tuon sanoi?

- Olen keskustellut asiasta usean, hyvin usean puolueaktiivin kanssa. He ovat olleet kaikki samaa mieltä kanssani.

Epäilyksen Piru otti naamalleen ilmeen jota positiivisinkin ihminen olisi saattanut tulkita vittumaiseksi, otti käteensä helvetillisen tabletin, pläräili hieman  ja totesi:

- Hjuu… puolueaktiivien. Anskuma katton vähän näitä tiedostoja… kenenkäs kanssa sinä olet viimeksi asiasta rupatellut… joo, yhteiskuntatieteitten maisteri, valtiotieteitten maisteri, kulttuuriperseilyn tohtori, tiedostavan luokkanillittämisen tohtori, naistutkimuksen ja sertifikoidun miesvihan maisteri, vaginapainonnoston valmentaja, tiedotus- ja maskirovkan tohtori, valtiotieteitten tohtori, genitaalivirkkauksen opettaja, tiedotusopin maisteri… oliks nää niitä duunareita?

- Haista sinä sarvipää vittu.

- Liian laimea haju tällaisen Oy Helvetti Ab:n ahkeran duunarin hajumaailmaan. Vaan onko sulla ihan oikeasti minkäänlaista käsitystä siitä, miksi ne duunarit ovat aikanaan äänestäneet vasemmistopuolueita?

- Tietysti tiedän. He kannattavat ja ovat aina kannattaneet kansainvälistä solidaarisuutta kansallisuuteen, uskontoon ja rotuun katsomatta. Heille kaikki työväenluokan edustajat ympäri maailmaa ovat samanlaisia työväenluokan siskoja ja veljiä kuin hänen naapurinsakin.

- Ja sulle sanoi tuon kuka?

- Tietysti toverini puoluekoneistossa. Eli tiedostavan luokkanillittämisen tohtori, naistutkimuksen ja sertifikoidun miesvihan maisteri, vaginapainonnoston valmentaja, tiedotus- ja maskirovkan tohtori, valtiotieteitten tohtori, genitaalivirkkauksen opettaja ja tiedotusopin maisteri. Ja ennen kaikkea sen sanoin minä.

- Entäs ne varsinaiset duunarit? Ovatko he ihan oikeasti sanoneet sinulle, että Suomeen pitää laskea kontrolloimaton joukko EU:n ulkopuolista halpatyövoimaa joka vie heiltä ne viimeisetkin työpaikat?

- Sinä takerrut taas yksityiskohtiin. Idea on tärkeintä. Ei välttämättä käytäntö sinänsä. Käytännöllä on niin usein pilattu hyvä teoria mutta minäpä en siihen suostukaan. Minä uskon siihen, että edustan kansanedustajan tehtävässäni juuri tavallista suomalaista työläistä ja hänen mielipidettään. Jonka mielipiteen minä itse olen mielessäni määritellyt.

- Niinhän minä takerrun. Niihin yksityiskohtiin. Kuuluu vähän niin kuin työnkuvaani. Ja takerrun vielä enemmän. Minäpä annan sinulle aivotiedoston joka on tehty hyvin, hyvin monen suomalaisen duunarin ajatusmaailmasta.

Epäilyksen Piru lennähti ilmaan ja tökkäsi vasemmistolaista akateemista naista sormellaan otsaan. Naisen päässä alkoi hurista ja hän näki silmissään juoksevan tekstin:

Tavallinen suomalainen työläinen on kautta historian äänestänyt vasemmistopuolueita siksi, että sen myötä hän on ajatellut saavansa kohtuullista palkkaa ja varmistavansa näin unelmansa omakotitalosta, autosta ja kesämökistä. Eli tehdäkseen itsestään pienimuotoisen kapitalistin. Minkäänlainen kansainvälinen solidaarisuus ei ole kiinnostanut häntä tippaakaan ja varsinkaan monikulttuurinen wippajei-nykysolidaarisuus ei sitäkään vertaa. Hän ei halua itselleen ulkomailta tuotuja kilpailijoita ja tykkää, tai ainakin tykkäisi elää maassa joka on kiinnostunut viidestä miljoonasta suomalaisesta eikä noin seitsemästä miljardista yleisestä suomalaisen verorahan edunsaajasta.

Tavallinen suomalainen työläinen ei ymmärrä vasemmistopuolueitten kiimaa saada suomeen jatkuvasti lisää etnisesti edistyksellisiä maahanmuuttajia, joitten elatuksen tavallinen suomalainen työläinen tietää tulevansa omalle kontolleen. Myöskään hän ei ymmärrä sitä, miksi vasemmistopuolueet eivät kiinnitä mitään huomiota siihen, että kyseinen etnisesti edistyksellinen maahanmuutto on kunnostautunut kantaväestöä huomattavasti suuremmassa mittakaavassa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa ja suorastaan vaativat, ettei näistä rikoksista saa julkisesti keskustella.

Tavallinen suomalainen työläinen ymmärtää myös, että vasemmistopuolueitten nykyinen puoluekoneisto koostuu liian suurella egolla ja liian vähäisellä työkokemuksella varustetuista akateemisista ihmisistä joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa tavallisen suomalaisen työläisen elämään. Siksi tavallinen suomalainen työläinen on ymmärtänyt, että hänen ei kannata äänestää vasemmistopuolueita.

Epäilyksen Piru otti sormensa pois akateemisen vasemmistonaisen otsalta ja kysyi:

- Saitko ahaa-elämyksen?

Akateeminen vasemmistonainen vastasi:

- No enpä varsinaisesti. Sain ehkä mieleeni varsinaisten työläisten mielipiteen, mutta sinun tulee ymmärtää, etten minä edusta mitään haalaripellejä vaan itseäni ja kaltaisiani. Se, mikä on työväestöä on vain määriteltävä asia. Idea. Tietynlainen utopia. Ja minä olen yksi niistä, jotka sen utopian määrittelevät. Jos työväestö on kanssani eri mieltä, se on väärää työväestöä. Eikä minua ole työväestö eduskuntaan muutenkaan äänestänyt, vaan Tampereen yliopiston opiskelijat ja Tampereen yliopistossa koulutetut ihmiset.

Epäilyksen Piru katseli akateemista vasemmistonaista suorastaan empaattisen näköisesti ja totesi sitten:

- Eli sinä et edes väitä edustavasi varsinaisia työläisiä.

- En tietenkään. Muuta kuin tietysti julkisuudessa mutta valehtelenhan minä silloinkin. Tai ainakin pidän yllä valhetta johon itse uskon. Minä edustan itseäni, tiettyä ideologiaa ja omaa viiteryhmääni jolle työläinen on vain merkityksetön sana. Abstraktio. Hokema. Iskulause. Aikaa sitten hylätty mutta vielä perinteen vuoksi esille nostettu opinkappale. Merkityksetön sellainen mutta hyödyllinen siinä mielessä, että sitä hokemalla saamme ääniä seuraavissakin vaaleissa. Kun on vielä jonkun verran sellaisiakin työläisiä jotka kuvittelevat, että me välitämme heidän hyvinvoinnistaan. Rikkana rokassahan nekin äänet ovat. Mutta suurin osa niistä äänistä tulee yliopistokoulutetuilta.

Epäilyksen Piru hymyili vielä entistäkin hyväntahtoisemmin ja sanoi:

- No, olet sinä ainakin rehellinen. Tunnustat, että vasemmistopuolueesi on elitistien puolue, jota rahvas ruokkii. Rehellisyytesi vuoksi minä annan sinulle lahjan.

- Lahjan! Saatana, minua on varoitettu noista sinun lahjoistasi. Minkäs vitsauksen sinä minulle annat?

- Huomaat sen kyllä unissasi. Vaan mun tarttee jatkaa matkaa. On paljon töitä tehtävänä. Lähden tapaamaan seuraavaksi uutta Helsingin poliittista nettipoliisia ja käyn muistuttamassa häntä siitä että viranhaltijan tulisi olla virantoimituksessaan niin poliittisesti kuin uskonnollisesti neutraali. Voi olla, että mulla on sen hepun kanssa vielä kyinen pelto kynnettävänä. Mutta minä tulen kyllä takaisin. Som´moro.

*

Viikkoa myöhemmin

Akateemisen vasemmistolaisen kansanedustajanaisen eduskunta-avustaja oli pannut merkille, että hän oli ollut jo pitkään kovin kärttyisellä päällä. Näytti siltä kuin hän olisi nukkunut huonosti. Akateeminen naiskansanedustaja puolestaan tiesi, että hän oli nukkunut oikein hyvin ja sikeästi. Mutta unissaan hän oli joutunut nauttimaan Epäilyksen Pirun lahjasta jonka myötä uni muuttui akateemisen vasemmistolaisen painajaiseksi eli oikeaksi työksi ja sen myötä valvetila muuttui puolestaan levoksi. Ensimmäisenä yönä hän oli ollut sähköasentaja, joka oli joutunut raivaamaan linjojen päälle kaatuneita puita. Toisena yönä hän oli ollut hoitajana vanhainkodissa. Vielä vihannesosastolla jossa hän oli joutunut vaihtamaan paskavaippoja koko vuoronsa. Kolmantena yönä hän oli ollut rekkakuski joka ajoi turskaa Pohjois-Norjasta Tanskaan. Neljäntenä yönä hän oli ollut putkimies joka aukaisi tukkeentunutta paskaviemäriä. Viidentenä yönä hän oli ollut teollisuussiivooja. Kuudentena yönä hän oli ollut ohjaaja lastensuojelulaitoksessa ja siellä hän oli oppinut, että kansanedustajan arvovalta olikin jotain, jolla ei ollut mitään merkitystä reaalimaailmassa. Ja seitsemäntenä yönä hän oli istunut jossain tuolissa ilman pakoonpääsyn mahdollisutta ja kaikki nuo aikaisempien unien ihmiset kertoivat hänelle sen, mitä mieltä he hänestä olivat.

Akateeminen vasemmistolainen kansanedustajanainen käski avustajansa suksia vittuun, heittääntyi työhuoneensa sohvalle, veti päälleen eduskunnan kalliin torkkupeiton ja toivoi että hän pysyisi vain horroksessa. Ei unessa. Sillä mistä hän tiesi,  ettei hän olisi seuraavassa unessa vaikka joku muurarin repsikka tai herraties mikä. Hän vihasi Epäilyksen Pirua ja sen antamaa unilahjaa.

Ja ennen kaikkea hän vihasi suomalaisia työläisiä. Miksi ne tulivatkaan hänen uniinsa häiritsemään hyvää utopiaa?

*

Lämmin kiitos kirjoituksen inspiraatiosta Porstuan Pekalle. Pekan blogia kannattaa seurata säännöllisesti sillä hän on parasta A-ryhmää. Ja oikein mukavaa alkavaa marraskuuta kaikille lukijoille.