YKÄ, LÖTJÖNEN JA OTTIATUOTA

Eli jotain ihan muuta 69,74

Pinnanmaa, Uusi Hyisiana, Taempi Hyijärvi, männäsyksynä…

Vaan mikä se on se paras mahdollinen sauna? Voiko sitä oikeastaan edes määritellä? Vai määrittelikö sen mahdollisesti tilanne? Taemman Hyijärven rannalla sijaitsevassa pienessä saunassa, pienen lautamökin vieressä saunovat kaksi miestä olivat vahvasti sitä mieltä että nyt oltiin ainakin tilanteeseen nähden parhaassa mahdollisessa saunassa. Siinä oli puukiukaan lämmittämä kahden ja puolen perseen löylypuoli jossa oli kuumavesisäiliö kiukaassa kiinni. Saunassa oli myös pieni, parin neliön pukuhuone ja luksusta siihen toi saunan ulkoseinällä oleva käsikäyttöinen pumppu joka säästi saunojat järven rannalla työläältä ämpärisavotalta. Valon saunaan toi hämärtyvässä illassa muutama tuikku. Niillä pärjättiin. Tilanteeseen nähden ei voisi olla parempaa. Tää oli, tota noin, elämää tää.

Näin tuumivat löylypuolelta pukuhuoneen läpi pienelle kuistille viha-ajattelijan nahka höyryävänä saapuvat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka pistivät kuistilla palamaan voimasavuke Bostonit. Toverukset olivat olleet muutaman päivän metsästämässä Uuden Hyisianan Yhteismetsän alueella, Taemman Hyijärven maastossa. Metsästys oli tänään loppunut mutta mökki oli varattu vielä pariksi päiväksi joten nyt oli mahdollisuus saunoa vähän pidemmänkin kaavan mukaan.

Miehet kuuntelivat tupakoidessaan Taemman Hyijärven vastarannalla kaakanaparven pulinaa ja katselivat samalla viereisessä männyssä tirskuttelevia kustaarastaita jotka olivat yleisiä pohjoisella Pinnanmaalla mutta hyvin harvinaisia muualla. Rannalla uiskenteli vielä muutama rasvalettisorsakin (anas cissehaekkinsis) päästellen tuttuja houlama-houlama-ääniään. Varmaankin ne olivat pian lähdössä muuttomatkalle. Miehet tuumivat tupakoidessaan että nuo villieläimet eivät muuten ollenkaan tunne termiä ”kuntoliikunta”. Kaikki liikunta on hyötyliikuntaa ja muu aika sitten huilaillaan. Mikä olikin tietysti kovasti viisasta.

Voimasavuke Bostonin jälkeen miehet siirtyivät pienen pukuhuoneen puolelle ja aukaisivat Tsuhnan Kostot. Koska niin löylyjä, taukoja kuin Tsuhnan Kostoja oli otettu jo muutama olivat miehet kiireettömässä iltapuhteessaan päässeet tilaan, jota voi nimittää termeillä ”ottiatuota” tai sitten ”jos tädillä olisi munat”. Toisin sanoen tunnelma oli toksisen filosofinen. Illan puheenaihe keskittyi historiaan sekä kirjallisuuteen ja hörpyn Tsuhnan Kostosta ottanut Lötjönen totesi:

- Joo, se on kyllä totta mitä sanoit Väinö Linnasta. Aivan loistava tarinankertoja sinänsä. Mutta on aika syvältä että miehen tarinoita pitää Suomessa niin moni tyyppi oikeina historiallisina dokumentteina. Kun eiväthän ne niitä ole. Ainoastaan yhden miehen näkemys asioista fiktiivisessa muodossa. Niin kuin se Täällä Pohjantähden Alla. Se kertoo kuitenkin kuvitteellisen tarinan ja ehkäpä varsin yksipuolisen sellaisen.

Ykä otti hörpyn ja komppasi:

- Joo. Samoin mua ottaa Tuntemattomassa Sotilaassa – sen ansiot toki tunnustaen ja lätsää korkealle nostaen – päähän se loppuosa. Se viimeisin loppuosa. Kun siinä saa sellaisen kuvan että rauha tuli naapurin armosta hetkeä ennen lopullista romahdusta. Vaikka tosiasiassa se suurempi räiskiminen loppui Kannaksella ja Laatokan Karjalassa jo heinäkuussa ja siellä Ilomantsissakin jo elokuun alussa kun naapuri sai korpikenraali Erkki Raappanan pojilta selkäänsä. Kun välirauha sitten tuli niin kaikilla rintamilla oltiin eletty toista kuukautta asemasodassa. Mutta hyvin moni tyyppi tuumii ja selittää vieläkin että Stalin olis voinut miehittää Suomen leikinteolla mutta ei hyvää hyvyyttään sitten viitsinyt.

- Jep näin juu. Menossa oli tietysti kilpajuoksu Berliiniin mutta olihan myös niin että ryssien hyökkäysvoima joka puhkaisi Valkeasaaren ja valtasi Kannaksen oli jo täysin lopussa. Hyökkäyksen jatkamiseen oltaisiin tarvittu se toinen samanlainen divisioonamäärä. Eikä se olis välttämättä riittänytkään sillä suomalaisillahan oli käytettävissään vielä korkkaamaton Salpa-linja. Oikea puolustuslinja. Se aikaisempi hyökkäysvoima kun pysäytettiin käytännössä linnoittamattomassa maastossa. Ja nyt edessä olisi ollut ihan oikea suomalainen Maginot-linja.

- Jees ja just sanoi Ryhmy tai Romppainen, ettei jopa molemmat ja niitten kissa Mörökölli vielä päälle. Sen linjan murtamiseen olisi saattanut tarvita sen parikin miljoonaa heppua plus montakytpaljontuhatta tankkia, tykkiä ja flygaria. Ei venäläinen – tai no, tässä tapauksessa gruusialainen – tyhmä ole. Olishan se tietysti halutessaan saanut Salpa-linjankin murrettua. Lopulta. Se olis vaan vaatinut tolkuttomasti miehiä ja materiaalia ja sinänsä itänaapurissahan ei muutaman miljoonan naimalla tehdyn musikan henki tietenkään paljon paina. Mutta sitä miesmateriaalia tarvittiin siellä Neuvostoliitossakin sitten jo jälleenrakennukseen. Turha niitä oli joitain tsuhnia vastaan enää tapattaa kun sota oli joka tapauksessa voitettu ja Neuvostoliiton kasvot jotenkuten säilytetty vaikka tsuhnien maata ei saatukaan kokonaan vallattua. Vaan… jos asiaa miettii ottiatuota-metodilla… niin olishan se sinänsä hienoa jos Kalevi Keihäsen aikamatkat olis tarjonnut meille aikamatkan Suomen armeijan pääesikuntaan joskus vuonna 1935. Sopivien tuliaisten kanssa.

- Häh-hää, joo… varmaankin yksi hyvä tuliainen sinne pääesikuntaan olis ollut AK-47:n piirustukset ja pari mallikappaletta. Niitä jos oltaisiin ehditty tehdä vaikkapa satatuhatta kappaletta talvisotaan mennessä niin se ei olis haitannut tahtia ollenkaan.

- Ja mukana sillä aikamatkalla olis voinut olla myös kevytsinko 55 S 55. Se kun olis tehnyt kevyesti silppua vielä Sotkistakin kesällä 1944. Ja talvisodan T26-vaunut olisivat olleet vielä enemmän helisemässä. Ei olis tarvittu polttopulloja eikä kasapanoksia. Kun ontelokranaatti olis tehnyt vaunujen miehistöstä kerralla alatoopia.

- Totta. Tosin sitten herättiin, laskettiin kissi ulos ja muistettiin ettei Kalevi Keihäsen aikamatkat syyllisty aikaparadokseihin. Mutta voihan sitä ottiatuotailla jo tapahtuneella. Esmes jos suomalaisilla joukoilla olisi ollut käytössään se amerikkalainen M1-karbiini niin se olis ollut aikamoinen lisä.

- Niin juu, puoliautomaatti ja viidentoista patruunan lipas. Tehokas ampumaetäisyys 7,62 x 33-patilla lähes sama kuin suomalaisella rynkyllä. Jos vaikka kesällä 1944 olis jalkaväkiryhmän aseistus ollut pari konepistoolia ja kuusi karbiinia niin tulivoima olis ollut ihan muuta toista kuin silloin.

- Joo, ja tietysti olis mielenkiintoista ajatella että Aimo Lahden kevyt Sampo-konekivääri oltaisiin saatu korjatuksi vioistaan ja saatu laajaan rintamakäyttöön vaikkapa jo vuonna 1942. Tai vaikkapa se niksmannien MG-42. Vaikka hänessä puolta pienemmällä 600 laukauksen tulinopeudella. Siinä täydessä tulinopeudessa kun tuppasi menemään se vyö koko lailla kertapieraisulla.

- Näin kyllä… olihan se käytössä ollut Maxim meinaan aika vittumainen kannettava jalkapatikassa. Tietysti jos ottiatuotaillaan lisää niin olishan siitäkin ollut melkoinen apu jos se ryssien Sudajeviin pohjautuva m/44-peltikonepistooli oltais saatu laajaan käyttöön vaikka jo vuoden 1943 aikana. Se kun oli paljon halvempi kuin Suomi-konepislari. Joskaan ei välttämättä suinkaan parempi mutta konetuliase on kumminkin konetuliase.

- Ottiatuotailu on kyllä taiteenlajeista yksi hienoin. Kuinka olis ollut jos ne Brewsterit oltaisiin saatu ilmavoimien käyttöön jo ennen talvisotaa? Tai jos ne suomalaiset hävittäjät niin kuin vaikka VL Puuska oltaisiin saatu suuressa mitassa käyttöön vaikkapa jatkosodan alussa? Olis se ollut ainakin pirun tyylikkään näköinen hävittäjä.

- Tietysti voi tuumailla että mitenkäs olisi ollut jos niihin panssarilaivoihin Väinämöiseen ja Ilmariseen käytetyt rahat oltaisiin käytetty vaikka kenttätykistöön ja kranaatinheittimiin? Tosin kun me molemmat uskotaan huonoon tuuriin niin saattais olla niin että jos niitä ei oltais hankittu niin sitten niitä olis piru vie tarvittukin. Pirustako hänen tietää? Täytyy kyllä sanoa että tää nykyinen Suomen laivaston korvettihanke muistuttaa vähän niitä panssarilaivoja. Olisko sittenkin ollut viisaampaa käyttää se raha vaikka kymmeneen ohjusveneeseen? Vaikka minä mikään merisotaspesialisti ole. Kunhan ottiatuotailen. Ja kolpakkostrategillehan se sallitaan.

- Ja kolpakkostrategeina toteamme varmaan yhteen ääneen että se HX-hankkeen ainoa oikea valinta olisi Hösserschmitt Hö-109. Vaan eiköhän tota noin ottiatuotailla itsemme saunaan? Mökki on varattu vielä pariksi päiväksi joten meillä on paljon ottiatuotailtavaa.

Ykä ja Lötjönen siirtyivät jälleen saunan puolelle ja ottivat viileältä kuistilta uudet Tsuhnan Kostot. Saunan jälkeen mökillä olisi tarjolla spesiaalievästä. Taemmalla Hyijärvellä sijaitseva Rauno Rumppanbulin HÖÖ-Market oli tunnettu hyvästä valikoimastaan. Nyt valmistettaisiin paikallisia lihapiirakoita ja niitten höystöksi laitettaisiin HÖÖ-marketin hankkimaa harvinaista vantaalaista villin lehmän säilykelihaa. Liha oli peräisin karjantutkimuslaitoksesta josta liimatilhit, punavihervästäräkit ja sukkahousukoppelot olivat vapauttaneet lehmiä pesimään niiden luonnolliseen ympäristöön. Suurella menestyksellä.

Aggressiivinen, reviiriään suojeleva ja sille luonnollisissa oloissa kovasti lisääntynyt nautakarjakanta oli karkoittanut alueelta kaikki hirvet ja niitten metsästys oli ihmisillekin vaarallista. Siksi villin vantaalaisen lehmän liha oli harvinaista ja kallista. Mikäpä sitä olisi laitella lihapiirakan höystöksi?

Ilta Taemmalla Hyijärvellä alkoi pimentyä ja Ykä sekä Lötjönen jatkoivat illanviettoaan. Mikäs heidän oli jatkaessa? Noitten menneen maailman muinaisjäännösten. Ehkäpä he siinä saunoessaan tuumivat että joskus vielä heidän kaltaistensa muinaisjäännösten pitäisi nousta Kelan ja kuopan puolestavälistä ja korjata kaikki se, mitä nuoret, tiedostavat ihmiset olivat saaneet aikaiseksi. Ehkäpä ne paljon parjatut setämiehet joutuisivat joskus korjaamaan sen, minkä Nuoret Älykkäät Naiset olivat saaneet hajotettua?

Eihän sitä koskaan tiennyt.

Ottiatuota.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.