VIHAISEN VALISTAJAN ILTAPUHDE

Oulu, näitä päiviä…

Hän istui asunnossaan vihaisena ja katkerana. Hän. Pilkattu. Tai ainakin hänen työtään oli pilkattu. Työtä, josta hän oli odottanut kiitosta. Pilkattu nimenomaan sellaisten ihmisten taholta joilla ei ollut pilkkaamiseen oikeutta. Olihan hän sentään nuorisoekspertööri joka oli osana työryhmäänsä tehnyt loistavan oululaisiin nuoriin kohdistuvan turvallisuusprojektin. Siinähän oli mukana kaikki mahdollinen minkä hän oli asian tiimoilta oppinut ja omaksunut. Kaikki, mitä siihen kuuluikin. Seksuaalivalistus kaikista vinkkeleistä, ihonväreistä ja vielä sopivasti transgender-ajatteluakin mukana.

Mutta se reaktio. Kun ne olisivat edes vihanneet. Mutta ne röhönauroivat. Aina Amerikkaa myöten. Kyseessä oli selvästi joku etukäteen suunniteltu kampanja. Ei niin hyvälle projektille muuten naurettaisi. Vihainen valistaja oli hyvin, hyvin vihainen. Häntä ja hänen kollegojaan oli loukattu. Heihin oli kohdistettu vihapuhetta. Heidät oli maalitettu ja heidän työnsä oli mitätöity. Oli annettu selvästi virheellistä informaatiota. Ehkä se informaatio oli teknisesti ottaen totta mutta se oli vastoin sitä vihervasemmistolaista reaalimaailman määrittelyä johon hän oli kasvanut jo nuoresta pitäen. Kasvanut, oppinut ja omaksunut. Tästä oli ilman muuta tehtävä rikosilmoituksia.

Saman asunnon katossa leijuva vanha tuttavamme Epäilyksen Piru puisteli sarvipäätään ja ihmetteli tätä nuorisoekspertööriä ja hänen suuttumustaan. Hän, ja hänen kaltaisensa olivat mielestään niin kiduttavan ja ulkoaopetellun oikeassa etteivät he tajunneet internetin toimintaa. Epäilyksen Piru tajusi sen oikein hyvin ja ymmärsi että jos ihmiset törmäävät johonkin, jonka he mieltävät äärimmäisen typeräksi ja naurettavaksi niin se jokin alkaa levitä netissä omalla painollaan. Ei siihen mitään kampanjaa tarvittu. Ihmiset nauroivat juuri sille, mitä kyseiset valistajat olivat tehneet. Eivät millekään sen ilkeälle tulkinnalle.

Epäilyksen Pirua kävi myös hieman sääliksi kyseinen nuorisoekspertööri ja hänen kaltaisensa. He olivat omaksuneet lauseen ”monikulttuurisuus on rikkaus” niin kauan sitten ja se oli juntattu heidän aivojensa syvimpään sopukkaan niin pysyvästi että heidän oli pakko valehdella itselleen. He eivät enää osanneet muuta. Se  ekspertöörien niin sanotulle ”työlle” röhönaurava rahvas ymmärsi ongelman ytimen oikein hyvin. Oulussa – niin kuin muuallakin Suomessa – nimenomaan etnisesti edistykselliset ja islamilaiset jätkät olivat raiskanneet suomalaisia pikkulapsesta vanhaan mummoon. Totta kai se herätti suuttumusta. Ankaraa sellaista. Varsinkin kun sekä media että virkakoneisto olivat pyrkineet salaamaan asian.

Mutta koska nämä nuorisoekspertöörit eivät pystyneet pääsemään irti lauseesta ”monikulttuurisuus on rikkaus” he olivat tehneet sitä, minkä he osasivat. Kun eivät muutakaan osanneet. Eli alkoivat opettaa 13 – 16-vuotisille nuorille sukupuolivalistusta, kivoja ”tässä on mun pimppi, se on huippupimppi”-leikkejä ja olivatpa kehittäneet mielestään hauskan valistustanssinkin. This is my no no square. Ehkä he olivat niin piintyneitä virkakoneiston jäseniä etteivät ymmärtäneet nuorten ihmisten ymmärtävän melko hyvin itsekin ettei jalkoväliä saa ropeloida ilman lupaa.

Epäilyksen Piru ymmärsi, että vihainen valistaja oli hyvin, hyvin, hyvin vihainen. Olihan hän kollegoidensa kanssa tehnyt ongelmalle juuri sen, mitä heidän oppimansa epistolan mukaan tuli tehdäkin. Ja siihen epistolaan kuului se, että varsinaista ongelmaa ei saanut tuoda esille koska se edusti etnistä diversiteettiä ja uhriutumispääomaa. Ongelman ääneen sanominen oli ongelmaa pahempi ongelma joten ainoa, mitä saattoi hyväksyttävästi tehdä oli sijaistoiminta jolla ei ollut ongelman kanssa mitään tekemistä. Vihaiset valistajat olivat tehneet parhaansa. Sallituissa ja määritellyissä rajoissa. Joita ei saanut ylittää. Se ei tosin auttanut varsinaiseen ongelmaan yhtään mitään, mutta ei sille olisi saanut silti röhönauraa. Olivathan he olleet kuitenkin tosissaan. Vihafaktoihin perustuva nauraminen ja irvailu vain lisäisi vastakkainasettelua ja oli täysin verrattavissa terroristiseen toimintaan. Se vain tapahtui ilman aseita.

Ennen kaikkea vihainen valistaja vihasi syvästi niitä reaalimaailmaan jämähtäneitä ihmisiä jota eivät ymmärtäneet että ei reaalimaailma ollut kuin pelkkä raaka-aine. Valmis tuote siitä tulee vasta sitten kun sen ovat määritelleet oikeat ja määrittelemään sertifikoidut ihmiset ja siihen raappahousukansankin tulisi tyytyä ja opetella sekä omaksua oikea epistola. Mikä saatanan perkeleen oikeus heillä oli irvailla oikean epistolan mukaisesti tehdystä työstä?

Nuorisoekspertööri päätti käydä läppärillään vaihtamassa ajatuksia toisten vihaisten valistajien kanssa. Epäilyksen Piru ajatteli että tyhjän saa pyytämättäkin mutta yritetään ny kumminkin. Tuon läppärin kautta edes. Suoraan katseellaanhan vihainen valistava nuorisoekspertööri ei Pirua pystynyt näkemään sillä eihän hän tuntenut epäilystä. Ei hän edes tiennyt, mitä se oli. Mutta kokeillaan…

- Mitä helvettiä! Rupeeks tää masiinakin ny vittuilemaan?

Epäilyksen Piru ymmärsi yrityksensä turhaksi, tuumasi että anti ollakseen, poistui paikalta ja jätti vihaisen valistajan jatkamaan katkeraa vihaa reaalimaailmassa eläviä ihmisiä kohtaan. Poistuessaan se ajatteli että se viha on nykyisin niin muodikas ja laajalti julistettu sekä toistettu sana mutta taitavat nuo ihmiset etsiä sitä väärästä suunnasta. Se oli itse oppinut että ne ihmiset jotka julistivat julkisesti rakkautta kaikkein eniten myös vihasivat kaikkein syvimmin. Eivätkä he hyväksyneet vastakkaisia mielipiteitä. Erityisesti perusteltuja sellaisia. Niitä he vihasivat kaikkein syvimmin.

*

Kiitokset inspiraatiosta Toiselle professorille ja Rouva Anolle.