MELLAKKA MAITOLAITURILLA

Jossain päin Etelä-Suomea…

Maaseudulla, ei tosin kovin kaukana lähimmästä kaupungista oli museomielessä entisöity ja uudelleen rakennettu maitolava. Ja kas, sen ympärillä oli nelisenkymmentä liimatilhiä, vihervästäräkkiä ja sukkahousukoppeloa jotka pitivät kovaa ääntä. Meteliä suorastaan. Rumpujakin siinä paukuteltiin ja kohtuulliseen tahtiin huudettiin että ”patriarkaatti on hävitettävä”. Olipa sellaisia kylttejä ja julisteitakin paikalla.

Paikallislehden miespuolinen toimittaja kyseli aikansa että onko mielenosoituksessa joku puhemies anteeks puhehenkilö ja lopulta haastateltavaksi tuli eräs nuori ja arabihuivilla naamioitunut nainen. Toimittaja kysyi:

- Niin… tota noin… te siis vastustatte tätä maitolaituria?

- Kyllä! Sillä se on ilmiselvä ja vastenmielinen muisto maaseudun patriarkaalisesta alistuskulttuurista. Kulttuurista jossa naiset olivat sidottuja tilaansa ja mieheensä ja jotka joutuivat olemaan lapsentekokoneita. Lisäksi suomalainen maa- ja eritoten karjatalous tuhoavat maapallon ilmastoa. Vain kasvisruokailu on kestävää kehitystä. Se, että tällainen häpeän muistomerkki on rakennettu tänne uudestaan aikana kun maitolaitureita ei enää muuten ole ja naiset ovat vapautuneet ja voimautuneet on täysin selvä patriarkaalinen ja sitä kautta äärioikeistolainen provokaatio. Sitä me emme voi hyväksyä!

- Tuli vain mieleen kysyä että noilla Suomessa asuvilla islamilaisilla naiset ovat edelleenkin kotiinsa sidottuja synnytyskoneita. Aiotteko protestoida sitäkin vastaan?

- Se on siis niinqu aivan eri asia! Oletteko joku rasisti?

- No enhän toki. Mutta mitä te nyt aiotte tehdä? Polttaa tuon maitolaiturin?

- Emme. Sillä tämä on väkivallaton mielenilmaus. Vaadimme mahdollisimman suurta tietoisuutta ja näkyvyyttä. Ja tuoltahan tuleekin Ylen toimittaja. Menkääpäs sivummalle ja antakaa hänelle tilaa.

Selvästi asiasta innostunut Ylen naistoimittaja alkoi haastatella aktivistia. Samaan aikaan joukosta oli irrottautunut kaksi arabihuiveilla itsensä naamioinutta miestä. He kävelivät mutkan taakse jossa heitä odotti vanha, mutta hyväkuntoinen Transitin paku. Miehet ottivat huivit pois ja kas, hehän olivat Huitsinnevadan paikallisradion äänimiehet Hösse Kikkinen ja Pertta Järvelä. Autossa heitä odotti toimittaja Antero Lärvänen joka kysyi:

- Taisi mennä ihan hyvin?

- Hähhää, joo täydestä meni kuin väärä raha. Noi uskoo ihan oikeasti aivan kaiken minkä niille syöttää kun vaan vakuuttavasti puhuu. Eikä välttämättä edes niin vakuuttavasti kun ne kerta kaikkiaan haluavat uskoa ja löytää uutta metelöinnin aihetta.

- Jep. Ja mehän mentiin noiden liimatilhien aiheita etsivään kokoukseen ja esittäydyttiin olevamme miehisyyteemme pettyneitä ja syyllisyyttä tuntevia henkilöoletettuja. Siinä hetken aikaa esitettiin katumusharjoituksia siitä että meillä on munat ja sitten esitettiin noille pimuille se idea maitolaiturista patriarkaatin ja ilmastovastuuttomuuden symbolina. Ja sehän otti heti tulta. Ja tuli alkoi ruokkia itseään. Meidän ei tarvinnut sen jälkeen enää tehdä mitään.

- Nyt vaan odotetaan mielenosoituksen huipentumaa.

Ja huipentuma oli tulossa. Transitin viereen ajoi tutun maanviljelijän traktori jossa oli perässä täysi tankillinen lietelantaa. Viljelijä avasi traktorin komuutin oven ja kysyi:

- Sielläkö niitä on?

- Onhan niitä. Useampi kymmenen. Kovasti innokkaalla ja osallistuvalla päällä.

- No täytyypä sitten jatkaa sinnepäin. Tässä vaan köyhällä maajussilla saattaa joskus tankista nuo sulkuventtiillit pettää…

Traktori jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua Antero, Hösse ja Pertta kuulivat sen verran voimakasta kirkumista ja rääkymistä että saattoivat päätellä säiliön sulkuventtiileiden pettäneen ja painettakin olleen riittävästi.

- No niin, tämähän meni sitten aivan luonnonmukaisesti. Luomuna suorastaan. Mitäs meillä oli seuraavaksi suunnitteilla?

- No sehän oli se idea että usutetaan ne mekkaloimaan johonkin sopivaan hirviporukan pikkujouluihin.

- Siinä on tietysti se ongelma että ne ovat loppusyksystä ja silloin taitaa olla leikkipartisaanin hipiälle vähän liian kylmä.

- Ja tietysti sekin että ne saattaisivat siinä kerrankin oppia mitä on kun päätä särkee. No, lyödäänpä Ransitista ykköstä läpeen ja lähdetään Lällävedelle saunomaan.

Inspiraatio tähän kevyeen kesäfiktioon tuli Qroquius Kadilta. Kiitokset hänelle. Ja ehkä tähän sopii vielä tunnelmapala kesäiseltä piknikiltä. Löytyi netistä: