SODAN HILJAISIA SANKAREITA

Kirjoitus on jatkoa viime vuonna kirjoittamalleni Hiljainen Sankari-kirjoitukselle joka käsitteli sota-ajan joukkojen päämuonaa eli vanikkaa. Mutta muitakin hiljaisia sankareita oli. Käydään niistä läpi muutama. Ensimmäisenä kenttäkeitin:

En tiedä, kuinka suurvallat – erityisesti Neuvostoliitto – hoitivat suuressa mitassa joukkojensa muonahuollon mutta suomalaiset ymmärsivät – mikä auttoi jaksamaan jo talvisodassa – että kylmällä ilmalla lämmin ruoka lämmittää miestä sisältäpäin. Käsittääkseni erityisesti motti- ja saarrostustaisteluissa suomalaiset ampuivat mielellään naapurin kenttäkeittiöt ensimmäisenä niin että naapurille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin jältätä jäistä limppua.

Suomalainen kenttäkeittiö on myös osallistunut – omalla tavallaan – aivan suoraan taistelutoimintaan. Kyseessä oli talvisodassa joulukuussa 1939 Tolvajärvellä käyty Makkarasota jossa suomalaisten selustaan varsin nääntyneenä ja väsyneenä edennyt koukkaava neuvostopataljoona pysäytti suomalaisten takalinjoille kohdistuneen hyökkäyksensä kun huomasi paenneitten suomalaisten huoltojoukkojen jättäneen paikalle täyden kenttäkeittimen makkarasoppaa. Väsyneet ja nälkäiset viholliset pysähtyivät ja alkoivat äyskäröidä keittoa.

Everstiluutnatti Pajari keräsi paenneista miehistä sadan miehen vahvuisen osaston joka löi vihollisen takaisin. Taistelussa kaatui 20 suomalaista ja 180 vihollista. Talvisodan ansioista ei Mannerheim-ristejä vielä myönnetty mutta jos olisi myönnetty niin sellainen olisi voitu myöntää kyseiselle kenttäkeittimelle. Pysäyttihän se sentään yksin kokonaisen vihollispataljoonan etenemisen.

Tähän väliin voi laittaa sotilaitten päivittäisen muona-annoksen jatkosodan alussa:

- 400 grammaa kuivaa leipää

- 40 grammaa voita

- 40 grammaa juustoa

- 40 grammaa sokeria

- 0,5 grammaa teetä

- 100 grammaa ryynejä

- 800 grammaa perunaa

- 125 grammaa lihaa

- 15 grammaa suolaa

- 20 grammaa rasvaa

- 20 grammaa jauhoja

- 200 grammaa maitoa

Lähde: Anneli Pranttila: Rintamamiesten muonitus Suomessa 1939 - 1945

Toinen hiljainen sankari oli puolijoukkueteltta joka kamiinoineen antoi sotilaille lämpimän suojan siellä missä sitä ei muuten ollut tarjolla.

Ainakaan talvisodassa ei hyökkäävillä neuvostojoukoilla ollut vastaavia majoitteita vaan mottiin jäätyään ne majoittuivat mihin pystyivät ja sytyttivät tien reunoille valtavia kokkoja joitten ympäriltä suomalaisten oli ne sitten helppo napsia. Suomalainenhan kun oli epi, se ei mennyt tasaiselle kokeilemaan vaan ampui pusikosta selkään.

Tämä puolijoukkuetelttahan on tuttu jopa nykyisille varusveijareille joten kyseessä on varsin toimiva majoite. Tutuksihan se tuli itsellenikin ja vaikka teltassa sanonnan mukaan pää jäätyy ja jalat palaa niin majoitus kamiinan lämmittämässä puolijoukkueteltassa on huomattavasti parempi kuin majoitus taivasalla.

Kun jatkosota alkoi niin seuraavana talvena suomalaisten ruokahuolto oli varsin huonossa kuosissa joskin nälänhädältä vältyttiin. Seuraavana vuonna perunaa istutettiin suurin piirtein jokaiseen mahdolliseen paikkaan mutta kyseisen talven yksi hiljaisista sankareista oli lanttu:

Itse olen hyvin onnellinen että olen elänyt rauhan aikana. Hyvin, hyvin monesta syystä. Myös siitä että vaikka peruna on herkkua niin lantusta en ole koskaan pitänyt.

Sodan ajan sotilaallisista teoista on nostettu syystä esille monta sankaria ja sellaisiahan kaikki asemissa ase kädessä olleet olivat. Mutta se hiljaisempi, kaukana takana toiminut hiljainen sankari eli Suomen radiotiedustelu tulee nostaa myös esille:

Suomalaisen radiotiedustelun isänä ja kehittäjänä toimi eversti Reino Hallamaa ja tiedustelu antoi armeijalle äärimmäisen arvokasta tietoa purkaessaan vihollisen viestintää. Ehkä suurimpana voittona oli 3.7. 1944 purettu viesti joka kertoi suomalaisille vihollisen 63. Kaartindivisioonan hyökkäysvalmistelusta Ihantalassa. Puretun viestin ansiosta suomalainen tykistö ampui hyökkäysryhmittyneeseen viholliseen 18:lla patteristolla tuhoten hyökkäyksen lähtöasemiinsa. Matemaatikko Erkki Pale puolestaan kehitti suomalaisille salakirjoitukset joita tiettävästi ei vihollinen pystynyt koskaan purkamaan.

Tuossa mainittiin suomalaisten onnistuneet tykistöiskut Tali-Ihantalassa ja nehän omalta osaltaan mahdollisti hiljainen sankari nimeltään korjausmuunnin:

Sanotaan, että korjausmuuntimen kehitti alun perin majuri Unto Petäjä. Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Eino Honko puolestaan esitteli välineen kenttätykistön tarkastajalle kenraali V.P. Nenoselle joka otti välineen tykistön käyttöön. Kyseisen korjausmuuntimen ansiosta Tali-Ihantalassa yksi tulenjohtaja pystyi johtamaan jopa 254 putken tulta eikä vastaavaa menetelmää ollut vielä muilla armeijoilla käytössä.

Ei ehkä niinkään hiljainen vaan enempi musikaalinen sankari oli Säkkijärven polkka.

Tietysti kyseinen hilipata-kappale miellytti suomalaisia muutenkin mutta sitä käytettiin jatkosodan alussa estämään vihollisen jälkeensä jättämien radiomiinojen räjäyttämistä. Vihollinen oli vetäytyessään jättänyt Viipuriin ja muualle Kannakselle suuria miinoja jotka räjäytettiin radion kautta lähetetyllä kolmisoinnulla. Antrean Kuukaupissa suomalaiset purkivat ensimmäisen kerran tällaisen miinan. Purkijana oli muuten muuan Lauri Sutela josta tuli myöhemmin puolustusvoimien komentaja.

Miinat oli viritetty 715 kHz:n taajuudelle ja niitten räjähtäminen estettiin kun Yleisradion lähetysauto tuli Viipuriin ja alkoi soittaa taukoamatta kyseisellä taajuudella Säkkijärven polkkaa. Myöhemmässä vaiheessa armeija hankki omia Helvarin lähettimiä joilla soitettiin Säkkijärven polkkaa aina 2. helmikuuta 1942 saakka. Yksikään radiomiina ei enää räjähtänyt kun suomalainen polkka tuli eetteriin.

Mainitaan vielä yksi hiljainen sankari. Sota on miesten rankkaa ja raakaa työtä mutta sen jälkien korjaaminen tuli sodissamme pääosin naisille. Eli tämä hiljainen sankari on kaatuneiden evakuointikeskukset.

Noissa keskuksissa työskentely oli epäilemättä enemmän kuin rankkaa. Ja siitä voidaan vetää tietty ero tiettyjen sukupolvien välille. Aikanaan 22-vuotias lotta pesi, puki ja arkutti silpoutuneita ja osittain mädäntyneitäkin ruumiita. Nykyisin 22-vuotias yhteiskuntatanhuamisen opiskelijatar väpättää sosiaalisessa mediassa alaleukaansa kun on taas kerran törmännyt johonkin mikroaggressioon.

Onneksi Suomessa on vielä valtavasti järkeviä, asiallisia ja aikaansaavia naisia. He vaan eivät saa ääntään kuuluville eikä heillä ole oikein aikaa metelöidäkään kun pitää käydä töissä ja hoitaa muutenkin noita elämän asioita. Sillä alaleuan väpättäjällä puolestaan aikaa on ja hänen äänensä kuuluu. Koska toiset alaleuan väpättäjät nostavat sen esille.

YKÄN SYNTISET TYÖKALUT

Erään lumisen omakotitalon pihan näkymä olisi jollekin ikänsä kaupungissa eläneelle vihervasemmistolaiselle vastannut vieraudeltaan jotain Andromedan galaksia mutta täällä Huitsinnevadan Örnätjärvellä näkymä oli tavallista jokapäivää. Eli ulkorakennuksesta tuli ulos halkotelineen kanssa karvahattu päässään ja nahkaruojut jaloissaan muuan raappahousuäijä joka kyseiselle vihervasemmistolaiselle olisi näyttänyt joltain aikaa sitten sukupuuttoon kuolleelta alkusuomalaiselta. Onkohan tolla hauenleukakantele jossain jemmassa? Voi jeesus, mikä juntti. Vieläks tollaisia tosiaan elää?

Elihän niitä, ympäri Suomea ja kyseinen alkusuomalainen oli Perskeleen Ykä joka röyhäytti palamaan voimasavuke Bostonin ja tallusteli tupakki suupielessään halkolastin kanssa ulkorakennuksesta omakotitaloa kohti. Mies siinä sauhutellessaan katseli hymyillen elämää lintulaudalla. Näkyi tirppiäisille eväs taas kelpaavan. Ja samoin sille yhdelle rohkealle närhelle joka oli hoksannut että ei tuo mies sitä paukkukeppiään esille kaiva vaikka närhi laudalla evästikin. Ehkä se oli myös paikallisista närhistä fiksuin eikä kertonut salaisuutta toisille närhille jotka painelivat lippahivoon heti kuin Perskeleitten ovi nirskahti.

Ykä katseli närheä ja tuumaili että onhan se nätti lintu mutta kun se nokkansa aukaisee niin ymmärtää kyllä mistä se on nimensä saanut. Samalla hän huomasi tiellä kaksi autoa ja rauhallinen sekä tasainen maalaismieliala muuttui kerralla synkemmäksi. Siinä tuli nimittäin poliisin koppiauto ja sen takana sähköauto joka suorastaan löyhkäsi ympäristömoralisointi- ja yleisjeesusteluministeriöltä. Ja Perskeleitten pihaanhan tämä viranomaisten ajoneuvokaksikko sitten kääntyi, niin kuin pari kertaa aikaisemmin. Ja sehän ei tiennyt koskaan mitään hyvää. Ykä tuumasi että parempi vara kuin vahinko, vei halkotelineen sivummalle, laittoi sen päälle puukkonsa ja Gerberinsä, meni keskelle pihaa polvilleen ja nosti kätensä niskan taakse. Koppiautosta nousseet Ykän vanhat tuttavat eli vanh. konstut Köyriäinen ja Lärvänder totesivat tutun nololla äänellä:

- Hei Ykä tota noin… ei nyt ehkä ihan noin… ei tässä olla pidättämässä… niin että jos nouset kumminkin… kun tää on sitä pakkoprotokollaa… nuo pell… siis viranomaiset kun vaativat itselleen suojelua ihmisten kius… eiku siis virkatehtävissään…

- Tässä nykymaailmassa ei kannata ottaa riskejä. Minä kun olen jo sen sortin pahantekijä että mistäs minä tiedän saanko ruotooni viisi varoituslaukausta ilman varoitusta.

Ykä nousi ylös ja sähköautosta tuli pihalle nuori, hyvin itsetietoisen näköinen nainen. Ykä tuumasi:

- Jaahah, ei nyt tällä kertaa tullutkaan se kärsänsä ihmisten asioihin tunkeva virkahenkilö Anni-Inkreetta Läärälä-Nälvén mikä täällä aikaisemmin on käynyt ihmisten rauhaa häiritsemässä. Mutta ihan samanlainen pyryharakka sieltä näköjään tulee tälläkin kertaa. Kukas te ootte ja mitä zwiddua te täällä teette?

- Nälvén on ylennyt yliosastokärsäntunkijaksi joka koordinoi koko maakunnan viranomaisvittuilua. Ja minä olen Transetta Setanen-Supakka, tämän alueen nykyinen kärsänsä ihmisten asioihin tunkeva virkahenkilö. Ja olen täällä sen vuoksi että te olette tällä vaimonne kanssa omistamallanne tontilla virallisesti osoitettu tapaturmariski.

- Nyt pistää lyömään tyhjää. Joskos sais vähän täsmennystä?

- Te olette tapaturmariski ja olette sitä tietoisesti. Te olette aivan hyvin selvillä siitä että teidän olisi pitänyt jo viime kesään mennessä suorittaa seuraavat kotityöturvallisuuskortit:

1. Terävien työkalujen käyttökurssi (2 vrk). Sisältää kirveen, sahat, vesurin ja puukon. Hinta 200 €.

2. Moottorisahan käyttökurssi (3 vrk). Sisältää sekä polttomoottorilla että sähköllä toimivat moottorisahat. Hinta 300 €.

3. Ruohonleikkuukoneen käyttökurssi (2 vrk). Sisältää myös sekä bensa- että sähkökoneet. Hinta 200 €.

Poliisiauton vieressä seisovat konstaapelit olivat tuttuun tapaansa häpeissään vajonneet puoliksi maan sisään ja heidän yläpuolellaan leijaili ajatuskupla ”olen paikalla, en läsnä”. Ajatuskupla oli muuttunut suorastaan kiinteäksi joten Ykä kävi raapaisemassa siitä tulitikulla tulta, pani palamaan uuden voimasavukkeen ja totesi hermostuneita hermosavuja vetäessään:

- Niin notta ihan kurssit. Minä olen kumminkin kohtapuoleen kuusikymppinen mies ja aivan varmasti osaan käyttää kaikkia noita vehkeitä oikein turvallisesti. Ei kai nyt tommoset kortit tämmöstä kelan ja kuopan puolessa välissä olevaa äijänräähkää enää koske?

- Totta kai koskee. Siitähän on viranomaispäätös. Viranomaispäätöstä noudatetaan, koska se on aina oikea ja sitä täytyy noudattaa. Ja ajattelutapanne on vastenmielinen. Aivan kuin te muka osaisitte hahmottaa asiat paremmin kuin asiasta vastaavat ja yliopistollisen arvosanan omaavat viranomaiset. Muutenkin täällä maaseudulla ollaan siinä ihmeellisessä luulossa etteikö viranomaisen antama ohjeistus olisi asiaan kuin asiaan paras mahdollinen ja myös ainoa vaihtoehto.

- Vaan entäs jos minä totean että vetäkääpä majavan ulkosynnyttimet korvillenne ja kaikotkaa mäkimaastoon?

- Silloin teihin kohdistuu rangaistus- ja niskurointivero joka on noiden kurssien hintoihin nähden kymmenkertainen. Eli 700 euron sijasta joudutte kaivamaan kuvetta 7000:lla eurolla. Ja seuraavana vuonna sama uusiksi niin pitkään kunnes kurssit on suoritettu. En suosittelisi. Varsinkin kun jo voimassaolevien ympäristörangaistusverojenne lisäksi teille on tulossa vielä muutama lisää.

- Jumala siunakkoon verottajaa suuressa ahneudessaan. Ja mitäs veroja tällä kertaa?

- Teillähän on sekä bensiinikäyttöinen moottorisaha että ruohonleikkuri?

- On joo.

- Kummastakin menee kolmensadan euron ympäristörasitusvero. Eli kuusisataa euroa per vuosi. Kun teidän on jonkun ihmeellisen pakkomielteen vuoksi halu kerran asua täällä niin voisittehan te sentään ajatella ilmastoa ja käyttää sähköistä moottorisahaa.

- Kas kun minä saan valtaosan polttopuustani tuolta Kutvosen manttaaleilta. Latvuksia, tuulenkaatoja ja semmosia. Ja sinne on ainakin kilometrin verran lähimmästä pistorasiasta. Niin että helvetilläkömä sinne virran vedän?

- No ainahan te voitte käyttää niitä sahoja ja kirveitä. Mutta entäs tonttinne ruohonleikkuu? Onko teidän pakko käyttää siinäkin fossiilisia polttoaineita? Voihan sen tehdä sähkökoneellakin. Ja onhan niitä ihan käsivoiminkin työnnettäviä leikkureita.

- Viittiikös neitioletettu kärsäntunkija vähän kattoo tään manttaalin kokoa ja tehdä tiettyjä johtopäätöksiä?

- En minä osaa tehdä pihastanne mitään johtopäätöksiä eikä minun tarvitsekaan. Minä asun viihtyisässä kerrostaloasunnossa. Omahan on ongelmanne. Mutta jos kerran bensaa tahdotte polttaa niin siitä maksatte veron. Tai jos ette maksa, niin…

- Joo joo, sitten tulee kymmenkertainen rangaistus- ja niskurointivero? Te taidatte kuulkaa nauttia työstänne. Niin kuin se ylennetty edeltäjännekin.

Transetta Setanen-Supakka katsoi hetken aikaa Ykää niin kuin montun syrjällä seisojaa yleensä katsottaisiin ja vastasi sitten:

- Siitä voitte olla aivan varma. Sillä te maalla asuvat raappahousujätkät ja teidän perheenne olette vastuuttomia ja vastenmielisiä ilmastovastuukarkulaisia. Te täällä saastutatte koko maailman yhteistä ilmaa vaikka tiedätte hyvin kuinka veitsen terällä koko maapallon tulevaisuus on. Asuminen tiivissä kaupunkiympäristössä ilman saastuttavaa ja hiilidioksidia kehittävää puunpolttoa sekä noita teidän helvetin polttomoottoriautoja olisi paljon ilmastovastuullisempaa. Ja mikä pakko teitä täällä maalla muutenkaan pitää? Eihän täällä ole yhtään mitään.

- Ei ole niin. Se on vähän niin kuin tämän homman idea.

- No mutta, joka tapauksessa olen varannut teille ajat kursseille. Kurssien vetäjänä toimii ympäristöinsinööri Teoriina Empiö ja opetus tapahtuu etäopetuksena.

- Etäopetuksena? Kirveen ja moottorisahan käyttö?

- Eikö Perskeles ole koskaan kuullut koronasta? Ja ai niin, meinasi unohtua. Tehän olette niitä metsästäjiä?

- Olen joo mutta pyssyihini ette jumalauta koske.

- Ei niihin kosketa. Toistaiseksi. Sen aika kyllä tulee vielä. Mutta teiltä puuttuu myös eräolosuhteitten avotulen käytön kurssi.

- Siihen ei varmaankaan auta vedota että minä olen sytytellyt nuotioita jo alta kymmenvuotisena ja aivan varmasti osaan sen touhun. Vieläpä aivan turvallisesti. Ei minun jäljiltä metsäpaloja syty.

- Ei tietenkään auta. Mikä te olette määrittelemään turvallisen nuotionpolton? Sen määrittelevät yliopistokoulutetut viranomaiset. Ja tästäkin kurssista on tehty viranomaispäätös ja määritelty sen mukaiset kurssituskiintiöt. Kiintiöt on täytettävä kun niistä kerran on päätös.

- Ja tämäkin kurssi käydään sitten epäilemättä etäopetuksena?

- Tietenkin. Ja hinta on kaksisataa euroa. Ja teidän muuten kannattaisi ottaa yhteys sähkölaitokseen.

- Minkä ihmeen takia? Meidän linjat ovat aivan kunnossa. Joskus tulee sähkökatkoja kun nää avolinjoja on, mutta Pinnanmaan Sähkö korjaa viat nopeasti ja onhan meillä muutakin lämmitystä.

- Voi olla, mutta teillä ei ole sähköauton latauspistettä.

- Ei ole niin, koska meillä ei ole sähköautoja eikä olla ajateltu hankkiakaan.

- Sehän on ihan se ja sama vaikka ajelisitte pelkällä hevosella mutta hallitus on tekemässä lakiesitystä että jokaisessa talossa täytyy olla voimavirralla toimiva sähköauton latauspiste. Ja kun siitä on kerran tulossa päätös niin päätöstä on noudatettava. Hyvästi. Tällä erää.

Kärsänsä ihmisten asioihin työntävä virkahenkilö Transetta Setanen-Supakka ja kaksi häpeästä punaista poliisia poistuivat paikalta. Ylva odotteli ovella ja kysyi Ykältä:

- No paljonkos se tättähäärä meille kustansi tällä kertaa?

- Puolitoista tonnia… ja jatkossa vielä lisää… tiedäkkös… minä olen miettinyt… jos minä valaisin tollaiselle kärsänsä ihmisten asioihin tunkevalle vihervasemmistolaiselle chicagosaappaat jalkaan ja upottaisin sen Örnätjärveen, niin vankilaanhan minä joutuisin… mutta näinköhän minä kumminkaan joutuisin helvettiin… kai sielläkin lieventäviä asianhaaaroja on… mutta eihän tää lopu tähän… kun on perustettu järjestelmä jonka ainoa tehtävä on tunkea kärsänsä ihmisten asioihin niin sehän jatkaa tunkemista loputtomiin… aina rektaaliin saakka… usko huviksesi…

 

…muutamaa vuotta myöhemmin…

Kirjoitus  on jatkoa tarinoille Ykän syntinen savotta ja Ykän syntinen pysäköinti.

ANTERO, KIRSI, NATSIT JA MENETETYT HUIPPUOSAAJAT

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradiosta. Minulla on ikävä velvollisuus kertoa kuuntelijoille äärimmäisen huono uutinen. Onhan nimittäin niin, että Suomeen oli aivan hiljattain saapumassa tuhansia eri alojen huippuosaajia ja kansainvälisiä kokeneita ammattilaisia kehittyneistä länsimaista auttaakseen suomalaista yhteiskuntaa mutta he muuttivat mielensä Helsinki-Vantaan lentokentällä koska kokoomuksen pormestariehdokas Kirsi Piha – kiitos hänelle avarakatseisuudestaan – kertoi heille että Suomi ei ole suinkaan sellainen maa mihin he haluaisivat tulla. Huippuosaajat ottivat lentokentällä välittömät uukkarit eli ugandalaiset ja poistuivat maasta. Kiirehdittyäni ehdin saada kuitenkin lyhyen lausunnon ranskalaiselta monen alan huippuosaajalta Jean-Claude Hoeroebleaulta ja tässä se on kokonaisuudessaan. Rutio, pankaapas nauha pyörimään:

- Ei pidä kuvitella että me kansainväliset monialojen huippuosaajat olisimme olleet tulossa Suomeen oman uramme, hyvinvointimme ja perheemme turvallisuuden sekä viihtyvyyden vuoksi. Me halusimme tulla nimenomaan korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maahan auttaaksemme internationaalista humanitaarista missiota. Nimenomaan tämä kehitysmaalainen väestönosa ja siihen kohdistuva pyyteetön rakkaus olisi ollut se syy, miksi halusimme tulla auttamaan Suomea osaamisellamme. Onneksi Kirsi Piha kertoi, että olimme tulleet väärään maahan. Meitä oli petetty.

- Me olimme siinä käsityksessä että Suomessa on sataprosenttinen yksimielisyys siitä, että maan täytyy ottaa jatkuvasti lisää kehitysmaalaisia veronmaksajien kustantamalle pysyvälle elatukselle. Olimme siinä käsityksessä että koko kansakunta mieltää sen pyhänä internationalistisena velvollisuutena eikä kaihtaisi mitään ponnisteluja että se toteutuisi. Mutta Kirsi Piha selitti meille, että maassa onkin syvä, voimakas ja taantumuksellinen epäily tätä velvollisuutta kohtaan.

- Olimme myös siinä käsityksessä että suomalaiset sataprosenttisesti olivat sitä mieltä että kyseisen kehitysmaalaisen väestönosan kantaväestöön kohdistamat sekä väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat se kehityksen hinta joka on maksettava suuremman solidaarisen kokonaisuuden nimissä. Vähän niin kuin mausteet ruuassa. Nehän tekevät ruuan vain entistä makeammaksi. Mutta Kirsi Piha kertoi meille, että asiasta ei ole lähellekään sataprosenttista hyväksyvää ymmärrystä. Onpa jopa katkeraa vastustusta. Väitetään jopa, että etninen väkivalta ei johdukaan siitä että suomalaiset eivät ole onnistuneet kotouttamaan etnisiä tarpeeksi hyvin vaan syy olisi niissä etnisissä itsessään. Käsittämättömän raaka ja julma ajattelutapa.

- Ennen kaikkea me kuvittelimme, että Suomi on kansana saavuttanut sellaisen inhimillisen edistyksen ja kehityksen tason että se pystyy sataprosenttisesti vastuulliseen valehteluun. Niin itselleen kuin julkisestikin. Sillä vain vastuullisella valehtelulla voidaan saada aikaiseksi edistynyt, kehittynyt ja humanistinen yhteiskunta. Mutta Kirsi Piha selvitti meille että maassanne on vastenmielisen suuri faktistien leegio. Vastenmieliset tosiasioihin takertujat. Ja Kirsi teki myös selväksi, että että täällä on muutenkin epämiellyttävää olla, täällä on ennakkoluuloja, täällä on tosi ahdasmielinen tunnelma ja ikkunan alla saattaa kulkea natsikulkue.

- Näin ollen näemme, että emme ole halukkaita tarjoamaan maallenne osaamistamme. Tarjoamme sen jollekin avarakatseisemmalle maalle. Te olette takapajuisten, häijyjen ja tosiasioihin liikaa tuijottavien ja takertuvien ihmisten maa. Pitäkää tunkkainen kansallismielinen tunkkinne.

- Näin totesi Jean-Claude Hoeroebleau ja meni sen jälkeen viimeiseen huippuosaajien lentokoneeseen joka lähti Helsinki-Vantaalta niin että perävalot vaan näky. Nyt meillä suomalaisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hävetä. Ahdasmielisyytemme ja piileskelevien mutta aivan varmasti olemassa olevien natsileegioitten vuoksi me menetimme suuren määrän kansainvälistä osaamista. Voi meitä. Voi meitä pölkkypäisiä suomalaisia. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon. No niin, äänimiehet. Sitten jätkät Ransittiin ja suunta kohti Lällävettä katumussaunaan.

Hösse: Joo, Ykä soitti kun olit lähetyksessä. Se on pannut saunan jo lämpiämään ja oli pajukossa tekemässä meille raippoja.

Pertta: Ja niitähän tarvitaan. Ei nyt normaali koivuvasta kelpaa. Nyt on aika ruoskia itseään. Kun eihän me perkeleet osata edes valehdella vastuullisesti.

Hotellin respassa mietitään että kuka auttaisi Kirsiä löytämään ne piilossa olevat, mutta ihan varmasti olemassa olevat natsileegiot.

Ja sekä hotellin respa että Huitsinnevadan paikallisradio kiittävät Rouva Anoa inspiraatiosta kirjoitukseen

AMMOIN LIISA, EDELLEEN LIISA

Aikaisemmassa postauksessa kerrottiin siitä että interperspiraationaalisen feministinen hallituksemme haluaa utopistinaiset erityiseen lainsuojeluun. Ideahan on se, että kyseiset naiset saisivat jatkossa esittää aivan kuinka levotonta settiä hyvänsä ilman minkäänlaista arvostelun pelkoa. Laitetaanpa tähän pieni, mutta kuvaava esimerkki siitä levottomasta setistä ja senhän esittää meidän kaikkien suuresti arvostama ammatti- ja tapademari Liisa Jaakonsaari:

Eli: Kouluissa osa opettajista esittää avointa perussuomalaisten vastaista propagandaa. Perussuomalaiset – joka on siis täysin laillinen puolue – toteaa että eikös tällainen pitäisi loppua ja samantien. Eikös kouluopetuksen tulisi olla puolueetonta?

Liisailtu tulkinta asiasta: Ne ovatkin perussuomalaiset jotka ovat pykäämässä pystyyn Stasia.

Liisa Jaakonsaari varmasti itse ajatteli että nyt tuli keksittyä niin oivaltava pläjäys että kyllä kansallismielisiltä menee kerralla jauhot suuhun.

Tavallinen ajattelukykyinen ihminen puolestaan ajattelee että tässä epätoivoinen idioottimaisuus on viety sille tasolle, että se lähentelee jo taidetta.

Mutta.

Interperspiraationaalisen feministisessä yhteiskunnassa tässä tarinassa ei ollutkaan törppöä naista joka latelee levottomia twitterissä, vaan miespuolinen roisto ja naispuolinen uhri. Roistohan olin minä, koska suoritin selvän maalituksen naissukupuolta edustavaa uhria kohtaan. Sillä ei ole merkitystä että uhri käytti äärimmäisen idioottimaista Stasi-vertausta. Ainoastaan sillä on, että hän on vihervasemmistolainen nainen.

Mahtaakohan muuten kukaan muistaa että kyseinen Liisa Jaakonsaari olisi koskaan, kertaakaan, milloinkaan arvostellut niin DDR:ää kuin Neuvostoliittoa silloin kun ne vielä olivat olemassa?

Tuossa aikaisemman jutun kommenttiosiossa todettiin useampaan kertaan että pieni fanaattisten ämmien joukko vie suomalaisia kuin pässiä narussa. Ja muistutetaanpas siitä, että ketkäs keksivätkään tämän ajatuksen siitä että rikos on tulkittava kovemmaksi jos se kohdistuu naiseen? Ajatuksen ja vaatimuksen joka on nyt tulossa laiksi. Jep, ne vitunvirkkaajat eli Rosa Meriläinen, Saara Särmä ja Johanna Vehkoo vuonna 2017.

Kyllä Suomi on hyvissä käsissä… 

UUSI BLANKOPYKÄLÄ ELI LAKISUOJATTU NALKUTUS

Hallitus on sitten valmistelemassa lakiesitystä taas uudesta blankopykälästä eli nyt ollaan laittamassa naiset (lue: valtakoneiston utopistinaiset) erityissuojatuksi ryhmäksi. Uutinen kertoo mm. näin:

Hallitus on valmistellut rikoslain muutosesityksen, jonka mukaan rangaistusta voidaan koventaa, jos teko johtuu rikoksen uhrin sukupuolesta, kertoo tiedote.

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan esitys on luotu, sillä useat selvitykset ovat osoittaneet, että erityisesti julkisuudessa työskenteleviin naisiin kohdistuu heidän sukupuoleensa kohdistuvaa vihaa ja seksuaalissävytteistä vihapuhetta.

Varsin mielenkiintoista on se, että perusteena mainitaan taas kertaalleen vihapuhe. Eli ollaan ymppäämässä lakiin jotakin, jota laki ei tunne. Toisin sanoen tehdään taas blankopykälä joka mahdollistaa, no, tulkitsemisen ja tässä maassahan innokkaita tulkitsijoita riittää. Ehkä tulkitsijat ovat niitä jotka ovat tehneet niitä ”useita selvityksiä”.

Mitäs muuten perustuslaki asiasta sanoo?

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tässähän asetetaan puolet suomalaisista eli koko miessukupuoli eri asemaan. Tosin lain vaatima ”hyväksyttävä peruste” epäilemättä löytyy sopivien vihervasemmistolaisten oikeusoppineiden toimesta.

Jos – ja kun – laki tulee voimaan, se oikeastaan vaan lakibetonoi jo jonkun kerran tapahtuneen käytännön eli:

1. Vihervasemmistolainen naispuolinen toimittelija kirjoittaa utopistista ja provosoivaa tekstiä.

2. Kyseinen toimittelija saa kyistä – ja piru vie, perusteltua – palautetta.

3. Kyseinen toimittelija rääkyy että nuo löi ekaks takaisin ja ilmoittaa olevansa vihamaalituksen kohde.

4. Virkakoneisto tulkitsee että kyllä, sukupuoleen perustuva vihamaalitus on tapahtunut – vaikka se palaute on johtunut toimittelijan kirjoituksesta eikä sukupuolesta – ja pistää myllyn jauhamaan.

Hotellin respasta muistutetaan miespuolisia kansanedustajia että kun te painatte kyseisen lakiesityksen kohdalla nappia ”jaa” niin te teette miehistä toisen luokan kansalaisia. Ja kyseisten kansanedustajien olisi hyvä tajuta että ei tällä lakiesityksellä suojella naissukupuolta vaan naispuolisia utopisteja jotka toteuttavat suurta missiotaan.

Suurta missiota joka ei kestä sitä vastaan osoitettuja faktoja vaan pyrkii hiljentämään siihen kohdistuvan arvostelun.

VALTAKUNNAN FEMINIININEN TUKIPÖNKKÄ?

Laitetaan poikkeuksellisesti toinen postaus saman vuorokauden aikana. Meinaten, muuan Sanna Marin opetti meille muurahaiskansalaisille yhteiskunnan toimintaperiaatteita ja totesi näin:

”Naisvaltaiset alat pitävät tämän maan pystyssä niin poikkeusoloissa kuin normaaliaikana.”

Ja näillä hän tarkoitti erityisesti palvelu-, sosiaali- ja terveys- sekä opetusaloja. Eikä siinä mitään. Nuo kaikki alat ovat tärkeitä ja ansaitsevat kaiken arvostuksen. Mutta erityisesti sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla on yksi yhteinen piirre. Ne kaikki toimivat pelkästään verorahoituksella. Ja ilman sitä verorahoitusta ne pysähtyvät välittömästi.

Ja se verorahoitus kerätään, no, pääosin niiltä miesvaltaisilta aloilta.

Ja minä vähän pelkään että pääministeri Sanna Marin ei tajua tätä. Postauksen kuvaksi sopii varsin hyvin kuva, jonka löysin Henry Laasasen twitteristä:

AINA VÄÄRÄT ÄÄNESTÄJÄT

Suvaitsevais-tiedostavaistommehan on kaikin mahdollisin keinoin pyrkinyt demonisoimaan perussuomalaisia puolueena. Samoin se on pyrkinyt vakuuttamaan että persuja kannattavat ovat jollain lailla epäilyttävää ja jopa halveksuttavaa porukkaa. Se epäilyksen aihe haetaan milloin mistäkin ja tällä hetkellä käytössä on se, että persut ovatkin jonkinlainen rikkaitten riistäjäpuolue. Näin uutisoi iltalehti tuoreesta gallupista:

IL-kysely: Yli 6 000 euroa ansaitsevat kannattavat vahvasti perussuomalaisia – Li Anderssonin puhe Mersu-persuista saa katetta.

Ovatko perussuomalaisten äänestäjät varakkaita ja ajavat Mercedes-Benzeillä?

Tätä on pohtinut moni viimeistään sen jälkeen, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson toi politiikan puheeseen käsitteen Mersu-persu.

– Suomessa on oikeastaan vain yksi oppositio, joka on arvokonservatiivinen ja talousoikeistolainen. Audi-miesten asemaa ajavat kokoomuslaiset ovat saaneet rinnalleen mersupersut. Hyvinvointipanostusten ja oikeudenmukaisten verouudistusten sijaan halutaan leikkauksia julkisiin menoihin. Yhdenvertaisuuden sijaan halutaan kyseenalaistaa jopa syrjinnän kiellot laissa ja siirtää opetusta kirkkoihin, Andersson sanaili marraskuussa 2019 vasemmistoliiton puoluekokouksessa Kuopiossa.

Tässä välissä voisi tietysti esittää viisi kysymystä:

1. Kuinka moni itse asiassa on tuota asiaa pohtinut valtamedian ulkopuolella?

2. Voisiko olla niin, että persujen äänestäjät tajuavat että nykyinen vihervasemmistolainen linja ajaa maan pankrottiin?

3. Eikös tiettyihin julkisiin menoihin pitäisikin kohdistaa leikkauksia?

4. Ymmärtääkö vihervasemmisto mistä julkisiin menoihin käytettävät rahat oikein tulevat?

5. Missä vaiheessa perussuomalaiset ovat vaatineet opetuksen siirtämistä kirkkoihin?

Vihervasemmistolle persujen kannattajat ovat olleet aina jollain lailla epäilyttäviä tai ainakin sellaista mielikuvaa luodaan. Nyt luodaan mielikuva hyvin menestyvistä ja hyvin ansaitsevista ihmisistä mikä on tietysti vasemmistolaisesti ajattelevalle kauhistus. Tämähän on oikeastaan uusi ilmiö kun se entinen on muuttunut pahasti vanhentuneeksi. Se entinenhän oli sitä että pitkään vihervasemmisto selitti / on selittänyt persujen kannattajat katkeroituneiksi ja elämässään epäonnistuneiksi laitapuolen kulkijoiksi. Yhtenä monista jonkunlainen arkkiversio kyseisestä löytyy silloisen vihreitten nousevan tähden Saara Ilvessalon vuonna 2010 pitämästä puheesta. Tuolloin kovalla parikymppisen elämänkokemuksella hän pläjäytteli näin:

Maahanmuuttovihamieliset puheet ja tiettyjä ihmisryhmiä vähättelevä, rajoittava tai jaotteleva politiikka lietsovat väkivallan tekoja. Sen sijaan, että populistiset puolueet yrittävät kääntää ihmisten pahaa oloa maahanmuuttajien, seksuaalivähemmistöjen tai muiden ihmisryhmien syyksi, tulisi keskittyä siihen, mistä konfliktit oikeasti johtuvat. Toisten suvaitsemisesta kieltäytyvillä ihmisillä on selkeästi paitsi ennakkoluuloja, myös muita vakavampia ongelmia omassa elämässään.

Meidän on pohdittava, mistä ihmisten paha olo tulee. Meidän on ratkaistava työttömyyden, alkoholismin, ahdistuksen, masennuksen ja elämän mielekkyyden puuttumisen aiheuttamia ongelmia, jotka saavat ihmiset tyytymättömiksi omaan elämäänsä. He kanavoivat helposti omat ongelmansa vihaksi jotakin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Suvaitsemattomien on ymmärrettävä, ettei oikotietä onnelliseen elämään löydy muita syyllistämällä.

Tällaisia tuumaili mielessään niin Ilvessalo kuin moni muukin vihervasemmistolainen ihmisistä joita he eivät itse asiassa tunteneet eikä heillä ollut heidän elämäänsä minkäänlaista kosketuspintaa. Olipahan kumminkin vankka usko että näin on. Kun omassa porukassa oltiin näin tuumailtu. Pitkään samaa epistolaa julistettuaan vihervasemmisto on lopulta alkanut tajuta että persujen äänestäjiä ei pystytä niputtamaan nupistaan sairaseläkkeellä oleviin. Samoin se on saattanut tajuta että duunarit ovat kaikonneet vasemmistopuolueista kokonaan. Vihreillähän niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Ehkä vihervasemmistolaisen valtamedian viestin voi kiteyttää näin:

Ihmiset. Älkää äänestäkö perussuomalaisia. Antakaa meidän olla vallassa omalla hiekkalaatikollamme jatkossakin. Emme me sitä ehkä ansaitse mutta mitä me sitten tekisimme jos me joutuisimme etsimään jotain varsinaista työtä?

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXV

Normaalisti blogin aihepiiri pysyy mielellään Hangon ja Nuorgamin välissä mutta laitetaan pari juttua muualtakin. Perusteena on ns. kusi ja lauta-ilmiö eli se, mitä tapahtuu maailmalla valuu ajan myötä myös meillekin. Väistämättä ja vuosi vuodelta aina enemmän. Mennään ensimmäisenä Saksaan jossa Itä-Saksa on tekemässä voimakasta paluutaan. Tällä kertaa koko yhdistyneen Saksan alueelle.

Saksan tapahtumistahan kertoo laajasti Ylen hyllyttämä toimittaja Pertti Rönkkö joka uutisoi maasta sitä, mitä oma valtamediamme haluaa pimittää. Laitetaanpa Pertin viesti sellaisenaan:

Saksan kotimaantiedustelu vaatii Focus-lehden mukaan työntekijöitään ilmiantamaan luottamuksellisesti ystäväpiirissään mahdollisesti olevat AfD-puoleen kannattajat. Jutussa kerrotaan tiedusteluviraston uudesta koulutuksesta, jossa testataan nyt uudelleen moninkertaisten turvallisuustarkastusten läpikäyneiden ja valan vannoneiden työntekijöiden poliittista ajattelumaailmaa ja luotettavuutta. Heidän on vastattava mm kysymykseen, miten toimisivat, jos osallistuvat yksityishenkilönä privaattiin partyyn, jonka isäntä kertoo muukalaisvihamielisen vitsin. Focus-lehden mukaan tiedustelupalvelun työntekijät pitävät laitoksen johdon toimintaa ”puhtaana poliittisten asenteiden nuuskimisena“.

Poliittista ajatusmaailmaa ja luotettavuutta? Tiedustelupalvelussa? Vai ehkä salaisessa valtionpoliisissa?

Mainittakoon että kyseinen AfD eli Alternative für Deutschland on Saksassa sallittu ja laillinen puolue. Kyseinen tapaus  tulee mitä varmimmin olemaan esimerkkinä myös suomalaiselle valtakoneistolle. Hotellin respassa jäädään odottamaan että kumpi puolue pyritään kieltämään ensin, AfD vai perussuomalaiset. Tulee muistaa että kummassakin maassa – Saksassa vielä astetta enemmän – on valtakoneisto syyllinen mielettömään maahanmuuttopolitiikkaan joka rapauttaa maitten taloutta ja ennen kaikkea saa aikaan mittaamattoman määrän inhimillistä kärsimystä. Toki nuo koneistot tekevät kaikkensa välttyäkseen vastuusta teoistaan.

Siirrytään sitten rapakon taakse jossa yliopistoista leviävä wakewokecanceljotakin-kulttuuri on menossa aina vain hurjemmaksi, muuttuen jo pian valtavirraksi ja esitellään suositeltavia sukupuolineutraaleja pronomineja:

Ruotsissahan puolestaan innolla pyritään ottamaan käyttöön pronominimuotoa "hen". Hotellin respassa tunnetaan kieltämättä aitoa vahingoniloa siitä että suomessa ei ole muuta yksikön kolmatta persoonamuotoa kuin ”hän”. Mikä tahtoo sanoa sitä että oma – yhtä lailla asiassaan innokas – LGBTQTiiTyy-porukkamme ei pääse rustailemaan ikiomia sukupuolineutraaleja pronomineja. Mutta toisaalta, onhan meille tulossa sukupuolineutraalit henkilötunnukset.

Ja palataan takaisin Suomeen ja muistutetaan sitten aikatauluista joilla EU aikoo parhaansa mukaan vaikeuttaa metsästys- ja ampumaharrastusta täällä Suomessakin. Euroopan unionin kemikaalivirasto julkaisi ehdotuksensa 3.2. 2021:

- Lyijyhaulit kielletään kokonaan 5 vuoden siirtymäajalla

- Lyijyluodit kielletään suurissa kaliipereissa 18 kuukauden siirtymäajalla (≥ 5.6 mm sisältää esim. .222rem ja .223rem)

- Lyijyluodit kielletään pienissä kaliipereissa 5 vuoden siirtymäajalla (< 5.6 mm ja reunasytytteiset yleisesti esim. .22lr ja .17hmr)

Rajoitusehdotuksesta on rajattu tällä hetkellä pois ainoastaan lyijyn käyttö viranomaistoiminnassa sekä sisäampumaradoilla. Lyijy olisi ehdotuksen mukaan sallittua myös esimerkiksi olympiaurheilussa tiukkaan rajatuissa olosuhteissa ja urheiluammunnassa, jossa on mahdollista käyttää luotiloukkuja.

Kannattaa ruveta hamstraamaan patruunoita ja samalla alkaa selvittää että minkälaiset ne poliisin mahdolliset oikeudet suorittaa henkilöön käyvä tarkistus jossain metsämaastossa oikein ovatkaan.

EU:n ympäristövillitys tulee jatkossa aiheuttamaan ongelmia myös suomalaiselle kalastukselle. EU:n SUP-muovidirektiivin mukaan Euroopassa – siis Suomessakin – tulee aloittaa laajamittainen kalastusvälinejätteiden keräys ja jätehuolto sekä kalastusvälineiden sisältämien materiaalien kierrättäminen. Vastuu tästä on kalastusvälineiden valmistajilla ja maahantuojilla. Koko järjestelmä tulisi pistää pystyyn tyhjästä ja sen kustannukset näkyvät sitten varmasti kuluttajahinnoissa.

Selvää on, että Tyynenmeren valtiot pumppaavat meren täyteen muovia mutta hotellin respassa ei ymmärretä, että miksi Euroopan ja varsinkin Suomen tulee rangaista siitä itseään. Varsinkin kun suomalaiset ylitottelevaisina rankaisevat itseään vielä yli vaaditun. Sillä kyseinen direktiivi on tarkoitettu koskemaan merialueita ja kaupallista kalastusta. Mutta Ympäristöministeriö on lisäämässä Suomessa sovellettavaan lakiin sisävedet ja vapaa-ajankalastuksen että alamaismentaliteetti tulisi oikein perusteellisesti toteen näytettyä.

Suomi on EU:ssa se kiltein ja höynäytettävin maa. Muistakaa, kansalaiset. Me ollaan päästy niihin päättäviin pöytiin. Kuuntelemaan, mitä siellä päätetään. Meidän asioista. Ja sitten tottelemaan. Annetaanpa Tytti Tuppuraisen vielä muistuttaa siitä meitä siirtomaakansalaisia:

Niin. On loogista ja oikein todeta, että osalle – suurelle osalle – valtakoneistosta ei itsenäistä maata nimeltä Suomi ole enää olemassa ja silloin on luonnollisesti toimittava uuden emämaan parhaaksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kyllähän siinä reuna-alueet – niin kuin eräs Suomi – saattavat kuihtua mutta täytyy ajatella niitä kuuluisia suurempia kokonaisuuksia. Niin kuin kunnon Gauleiterien kuuluukin.

IKUISUUSONGELMA TUONTITAVARANA

Iltalehden toimittelija Kreeta Karvala oli kovasti huolissaan maahanmuuttajanaisten työllistymisestä. Hän totesi lehden pääkirjoituksessa ”Suomessa asuvien maahanmuuttajanaisten heikko työllisyys on ongelma, jolla on pitkälle kantavia negatiivisia vaikutuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle”. Ja oikeassahan hän on, ei siinä mitään. Hänellä ei vain uskaltanut sanoa erästä taikasanaa vaikka hän sitä sivusikin mainitsemalla valtiot Afganistan, Somalia ja Irak.

Se taikasana on islam.

Taikasana, jota ei saa arvostella, koska meillä Suomessa pakolla ylläpidetään valhetta että islamilaiset ovat aivan samanlaisia pohjoismaisia lällydemareita kuin me suomalaisetkin.

Tosiasiassa islam eli kokonaisvaltainen kulttuuri joka vaikuttaa islamilaisten kaikkeen elämään pitää huolen siitä että islamilainen nainen pysyy kielitaidottomana synnytyskoneena kotonaan ja pukeutuu ulkona ollessaan enemmän tai vähemmän Säkkivälineen tuotteisiin. Suomalaisilla on ollut jo useamman kymmentä vuotta aikaa hoksata se, että ei näistä maista tulla integroitumaan vaan siksi, että typerät suomalaiset tarjoavat heille varman ja pysyvän elatuksen.

Siinä ei auta Karvalan peräänkuuluttamat  ”äitejä työllistävät kotouttamistoimet ja palkkatuki”. Se on vain samaa jatkumoa jossa johonkin –  joka ei tunnetusti toimi – upotetaan aina vain lisää suomalaisten rahoja ja toivotaan että jos se tällä kertaa alkaisi toimia.

Islamilaisten naisten työttömyys ei ole pääongelma. Pääongelma on se, että tänne on viimeiset kymmenet vuodet haalittu tätä islamilaista haittamaahanmuuttoa ja pidetään sitä edelleenkin kyseenalaistamattomana itseisarvona.

Tätä todellista ongelmaa voidaan alkaa ratkaista vain kahdella tavalla:

a) Lopetetaan välittömästi kyseinen haittamaahanmuutto.

b) Aletaan poistamaan tänne pelkälle elatukselle tulleet.

Mutta sehän olisikin jo niitä kaikkia maailman karmeimpia ismejä. Sillä täällä elätettävät islamilaiset ovat suvaitsevais-tiedustavaiston käveleviä solidaarisuuspokaaleja joilla he pönkittävät egoaan hyvinä ihmisiä.

MIELENPUHDISTUS

Radanvarsikaupungin hallintopalatsi, tuonnempana…

Se oli vaatinut valtavan työn. Mutta se oli ollut sen arvoista. Liittovaltio-Suomen saattoi sanoa tulleen puhdistetuksi rasismin julkisista muodoista kokonaan. Avoimesti – niin julkisesti kuin sosiaalisen median kautta – rasismia ja Järjestelmäpuolueen vastaista propagandaa esittäneet oli lopulta saatu kaikki kiinni ja vaimennettu pitkillä vankilatuomioilla. Normaalisti vankeustuomioita vältettiin ja pyrittiin auttamaan rikoksen polulle joutuneita sopivilla terapiamuodoilla. Mutta nämä väärinajattelijat olivat uhka kaikille. Heitä terapia ei auttanut. Heidät täytyi eristää. Yleinen turvallisuus ja hyvyyden ideologia vaati niin.

Pelottava esimerkki vaiensi julkisen arvostelun. Asiaa auttoi tietysti suurten mediayhtiöitten äärimmäisen tiukka vihapuheen ja sellaiseksi tulkittavan vastainen linja. Muutama harva viha-ajattelija oli onnistunut pakenemaan vastuutaan Baltian maihin ja Itä-Eurooppaan mutta internet oli Liittovaltion alueella viranomaisten tarkassa valvonnassa joten noiden väärinajattelijoiden pateettiset valitukset eivät tavoittaneet suomalaisia. Eivät suomalaiset tosin uskaltaneet niitä enää etsiäkään sillä järjestelmän vastaisen propagandan seuraamisesta seuraisi yhtä lailla vankilatuomio.

Mutta intersektionaalisen feministisessä Suomessa ymmärrettiin että tärkeintä ei ollut päämäärä vaan jatkuva pyrkimys parempaan. Vielä oli paljon työtä tekemättä. Maassa oli vieläkin valitettavan paljon mikro- ja puolimakroaggressioita. Järjestelmä suhtautui niihin armottomasti vaikka ne saattoivat olla tahattomiakin ja yksi tärkeä henkilö tuon armottoman työn suorittajana oli Annika Kirskiö, yhteiskuntatieteitten maisteri joka toimi yhdenvertaisuusviraston häpeärangaistusosaston osastopäällikkönä.

Avoin rasismi johti ilman muuta vankilaan. Tai tilanpuutteen vuoksi perustetuille uudelleenkasvatusleireille. Mikro- ja puolimakroaggressiota vastaan puolestaan toimittiin julkisilla häpeärangaistuksilla. Toisin sanoen kyseisiin aggressioihin syyllistynyt joutui lukemaan kameran  edessä julkisen anteeksipyyntölausunnon jota kutsuttiin nimellä mielenpuhdistus. Mikäli kyseinen mielenpuhdistus ei kiinnostanut, sitä seurasi työpaikan menetys ja sitä myötä elintason romahdus. Yhdenvertaisuusviraston valta äärimmäisen tasa-arvon Suomessa koski myös yksityistä sektoria joten yrittäjänkin oli pakko irtisanoa työntekijänsä jos niin määrättiin. Jos vastaanhangoittelija oli perheellinen, niin kieltäytyminen oli merkki avoimesta rasismista ja se tiesi lasten välitöntä huostaanottoa. Työttömille – joita oli paljon – ja eläkeläisille taas luettiin niin ankarat taloudelliset sanktiot kieltäytymisestä että se tietäisi jo nälän näkemistä. Jossa sosiaalihuolto ei auttaisi. Heille häpeärangaistuksen vaihtoehtona oli meno kerjuulle.

Häpeärangaistuksen teho oli kiistaton koska se oli julkinen. Sen tukena olivat ihmismielen niljaisimmat piirteet eli tirkistelynhalu ja vahingonilo. Kaikki mielenpuhdistukset olivat nähtävillä yhdenvertaisuusviraston Häpeäkanava-sivuilla. Sivuilla, joilla kukaan ei tunnustanut käyvänsä mutta joissa oli viikottain satoja tuhansia kävijöitä. Julkinen häpeä ja sen pelko oli tehnyt ihmisistä korostetun varovaisia, varsinkin kun kameravalvonta kattoi kaikki taajamat lähes sataprosenttisesti. Mielenpuhdistukseen joutuneet joutuivat kohtaamaan ilkeät huhut, selän takana puhumiset ja joutumiseen eristetyksi töissään vaikka he niitä saivatkin rangaistuksen kärsimisen jälkeen jatkaa.

Annika katsoi tämänpäiväistä lähetysaikataulua. Lähetettävät mielenpuhdistukset olivat toki edellisenä päivänä ennaltanauhoitettuja. Suora lähetys olisi antanut joillekin uskalikoille mahdollisuuden mielenilmauksiin ja sitähän riskiä ei häpeärangaistusosasto ottanut. Lähetys alkaisi perinteisesti klo 17.10 jolloin uudet mielenpuhdistukset tulisivat julkiseen levitykseen. Jahah, katsotaas…

1. 46-vuotias Senja Essinen oli tullut kulman takaa, nähnyt vastaantulevan afrosuomalaisen naisen ja kääntänyt nopeasti päänsä toiseen suuntaan välttäen ystävällistä katsekontaktia. Tapaus oli tallentunut valvontakameraan ja kyseessä oli selvä puolimakroaggressio.

2. 60-vuotias Martti Miettilä oli ollut asiakkaana afrosuomalaisen taksikuskin kyydissä. Miehet olivat ajomatkan aikana keskustelleet jalkapallosta. Miettilä oli kehunut taksikuskin hyvää kielitaitoa. Mikroaggressio oli tallentunut taksin valvontakameraan josta yhdenvertaisuusviraston valvonta-algoritmi oli sen välittömästi poiminut. Taksikuski oli itse ilmoittanut, ettei hän tuntenut tulleensa millään tavoin loukatuksi mutta mikro- ja puolimakroaggressioitten kohdalla ei tunneta poikkeuksia.

3. 72-vuotias eläkeläinen Liisa Hennesjärvi oli hymyillyt vastaansa tulleelle burkhaan pukeutuneelle arabinaiselle selkeän osoittelevaa teennäistä hymyä vaikka arabinainen oli Hennesjärvelle täysin vieras. Tällä mikroaggressiollaan Hennesjärvi osoitti, ettei hän pitänyt arabinaista yhtä lailla suomalaisena kuin hän itse ja syyllistyi näin rodullistamiseen ja toiseuttamiseen.

4. 38-vuotias opettaja Lasse Mortteinen oli ilmoittanut verkkokeskustelussa että miehillä ja naisilla oli jo kauan ollut yhtäläiset mahdollisuudet edetä työelämässä. Lausunto sotii täysin intersektionaalisen feminismin uhriutumisperiaatteita vastaan joten kyseessä oli häpeärangaistuksen vaativa mikroaggressio.

5. 22-vuotias Minna Einestö oli vaihtanut kadun toiselle puolelle nähdessään vastaansa tulevan kolme arabisuomalaista miestä. Hän oli myös selkeästi pitänyt tiukasti kiinni käsilaukustaan. Tämäkin tapaus oli tallentunut valvontakameraan. Raskauttavaa mikroagressiossa oli se, että toisella puolella katua häntä vastaan tuli kaksi suomalaista miestä eikä hän väistänyt heitä vaan valvontakamerassa näkyi, että hän hymyili eikä enää pitänyt kiinni käsilaukustaan. Tämä osoitti selvästi, että Minna Einestö piti arabimiehiä rasistisin perustein uhkana itselleen ja syyllistyi rodullistamiseen ja toiseuttamiseen.

6. Radanvarsikaupungin Yliopiston opettaja Heikki Tavallainen oli sanonut oppitunnillaan että se, mikä on ihmisellä jalkojensa välissä määrittelee hänen sukupuolensa. Yhteiskuntatieteitten opiskelija Anniina Innittät oli joutunut tämän järkyttävän hyökkäyksen seurauksena hakeutumaan yliopiston turvatilaan rauhoittumaan ja tehnyt ilmoituksen puolimakroaggressiosta minkä myös kameratallenne vahvisti.

7. 58-vuotias Raisa Kuronen oli ostanut Radanvarsikaupungin kauppakeskuksen kahviossa kahvin ja leivoksen. Hän suoritti maksun käteisellä ja kun afrosuomalainen naismyyjä antoi hänelle vaihtorahat, hän laski ne tarkasti myyjän edessä osoittaen äärimmäisen epäluottamuksen myyjän rehellisyyttä kohtaan rodullistavalla periaatteella. Niin myyjä, kuin tilanteessa omaa vuoroaan jonottanut Järjestelmäpuolueen vasemmisto-osaston aktivisti vaatii tästä puolimakroaggressiosta häpeärangaistusta.

Ja senhän ne, piru vie, saavatkin, totesi Annika Kirskiö. Laki ja vallitseva käytäntö sekä vaatii että takaa sen. Annikalla oli käytössään suuri määrä valmiita katumussabluunoita ja Kuronen oli joutunut lukemaan seuraavan:

- Viime tiistai oli elämässäni niin häpeällinen että toivoisin katoavani maan päältä. Ymmärrän nyt että loukkasin supisuomalaista afrosuomalaista ylimielisellä käytökselläni, niin kuin me valkoiset olemme aikanaan loukanneet mustia sisaria ja veljiämme orjuuden ja siihen liittyvän väkivallan kirouksella joka koskee meitä suomalaisia aivan samalla lailla kuin suurempia siirtomaamaita.

- Laskemalla vaihtorahani esitin samalla epäilyn siitä, että myyjä, joka ahkerasti ja tunnollisesti suoritti palvelustehtäväänsä olisi mahdollisesti pimittänyt ja varastanut minulta rahaa. Samalla esitin myös selkeän epäilyn siitä että epäilin hänen laskutaitoaan ja tällä tavoin esitin loukkauksen hänen ihmisarvoaan kohtaan.

- Pyydän anteeksi ja kadun syvästi. Ymmärrän samalla sen, että minulla ilman omia ansioita etuoikeutettuna valkoisena ihmisenä on vielä paljon oppimista intersektuaalisen tasa-arvon tiellä. Vanhat mädäntyneet ja onneksi jo historiaan jääneet kouluopetukset eivät ole vielä kokonaan lakanneet vaikuttamasta minuun ja siksi kiroan ne menneet sukupolvet jotka syöttivät minulle aikanaan tätä rasismin ja epätasa-arvon synkkää myrkkyä. Mutta pyrin kaikin keinoin poistamaan sen myrkyn mielestäni ja tulemaan paremmaksi ihmiseksi.

- Vielä kerran: pyydän anteeksi. Täydestä sydämestäni.

Mielenpuhdistus onnistui tyydyttävällä tavalla vasta kolmannella yrittämällä ja silloin Kuroselta pääsi jo kyyneleitäkin. Epäilemättä ne eivät päässeet aidon katumuksen ja ojentumisen vuoksi vaan vihasta ja katkeruudesta mutta lähetyksessä ne näyttivät kyllä silti erinomaisen hyvältä. Varsin hyvin olivat onnistuneet nuo muutkin mielenpuhdistukset ja ihmisten tirkistelynhalu ja vahingonilo hoitaisivat loput. Annika oli työhönsä hyvin tyytyväinen. Hän tunsi tekevänsä järjestelmän kannalta ensiarvoisen tärkeää sekä rankaisevaa että ennaltaehkäisevää työtä.

ATK-valvoja Vertti Laatikainen kävi ilmoittamassa Annikalle että kaikki oli kunnossa ja lähetys saattoi alkaa normaalisti. Annika Kirskiö nyökkäsi ja poistui omaan toimistoonsa. Vertti jäi valvomaan lähetystä ja ajatteli samalla että hän teki puhtaasti huoran hommaa, tosin ne perinteiset huorat olivat asiakkaalleen rehellisempiä. Mutta Vertillä ei ollut vaihtoehtoa. Joko tämä työ tai sitten siirtyminen persaukisena parakkiasuntoon.

Annika Kirskiötä Vertti suorastaan pelkäsi. Ei siksi että Kirskiö olisi varsinaisesti käyttäytynyt mitenkään epäkohteliaasti tai ylimielisesti. Lähinnä hänellä oli kasvoillaan sellainen tyhjä mallinuken hymy. Pelottavaa oli, että hän oli kopio niin monesta johtajasta joihin Vertti oli törmännyt. Ajatukseton ja mielipiteetön tyhjä paperi jolle hallitseva järjestelmä ja sen vallitseva todellisuus oli se ainoa mahdollinen todellisuus. Hän ei kyseenalaistanut sitä sillä hänellä ei ollut päässään mitään, millä sitä kyseenalaistaisi. Lisäksi hän oli täydellisen huumorintajuton ja omasi hänen omaksumansa epistolan ulkopuolelta äärimmäisen huonon yleistiedon. Eihän hän sellaista tarvinnutkaan. Hän oli täydellinen johtajapiika järjestelmälle. Hän vain suoritti annetut tehtävät uskoen niiden absoluuttiseen oikeellisuuteen ja oli siitä ylpeä. Epäilemättä hän nukkui yönsä hyvin.

Mutta Vertti ei nukkunut. Hänen syöpänsä oli kyky ajatella ja hän tiesi, että virkakoneisto ei intersektionaalisen feministisessä Suomessa ollut enää kansalaisten palvelu- vaan sortokoneisto joka tuhosi ihmisten elämiä ja saattoi ihmiset pelon vallassa varomaan toisiaan. Häpeärangaistus oli osa – ja tehokas osa – sitä. Se saattoi häpeän kohdanneet ihmiset vankilaan jonka kaltereita ei näkynyt mutta jotka olivat kaikkialla ja kulkivat heidän ympärillään. Kaltereita pitivät yllä ne pari sukupolvea jotka olivat kasvaneet kaikenlaisten tosi-tv-ohjelmien parissa ja oppineet nauttimaan toisten epäonnistumisesta, häpeästä ja ahdingosta. Häpeäkanava oli luontaista jatkumoa sille, tosin se ei ollut enää pelkkää sairasta tirkistelyviihdettä vaan siinä oli kyse ihmisten oikeasta häpeästä ja ahdingosta. Ja niin kovin monelle ihmiselle se oli tosi-tv:täkin koukuttavampaa viihdettä. Mikä teki siitä parhaan mahdollisen aseen ja pelotteen Järjestelmäpuolueelle.

Näin ajatteli myös Vertin työkollega, Nigeriasta Suomeen muuttanut Ekene Duruaku. Joskaan ei koskaan julkisesti. Mutta kun hän aika ajoin ryyppäsi ja saunoi Vertin kanssa hän palasi aina samaan:

- Olen hyvä työntekijä mutta ei minua arvosteta sen vuoksi mitä työssäni osaan. Ei minua itse asiassa arvosteta ollenkaan. Minua pelätään ja minut on nostettu pelon jalustalle ainoastaan pärstäni värin vuoksi. Vain ja ainoastaan sen. Minä olen vallitsevan järjestelmän lemmikki ja halinalle. En minä tätä halunnut. Minä haluan olla mies. Työmies ja isä. Hyödyllinen ja tarpeellinen. Nyt minä olen vain järjestelmän friikki jolle kaikki kumartavat koska pelkäävät häpeärangaistusta.

Vertti tiesi myös että intersektionaalista päämäärää täysin rasismivapaasta Suomesta ei koskaan saavutettaisi koska sitä ei edes haluttaisi saavuttaa. Sen saavuttaminen tarkoittaisi että valtavaksi kasvanut valvonta-, propaganda- ja syyllistämiskoneisto muuttuisi tarpeettomaksi. Eikä kyseisen koneiston nomenklaturaan kuuluvista ihmisistä olisi koskaan mihinkään varsinaiseen työhön. Siksi koneisto pidettäisiin voimassa ikuisesti ja sen myötä tavoiteltavan rasisminvastaisen päämäärän rajoja venytettäisiin loputtomasti. Tarvittaisiin aina vain uusia ihmisiä jotka joutuivat julkisesti häpäisemään itsensä. Että heidän häpäisijät saisivat elantonsa.

Tavallisten ihmisten häpeä oli tämän järjestelmän polttoainetta. Järjestelmän, joka oli betonoinut valtansa eikä sitä voinut enää pysäyttää eikä syrjäyttää. Toki Vertti ymmärsi että tämä järjestelmä tulisi aikanaan hajoamaan omaan mahdottomuuteensa joko täydellisen talousromahduksen tai ahneeksi käyvien islamilaisten aloittaman sisällissodan myötä. Mutta se veisi oman aikansa. Pitkän ajan. Ehkä Vertti sen ehtisi nähdä, ehkä ei. Mutta sitä hän ei koskaan ymmärtänyt että tämä intersektionaalisen feminismin hirviö oli aikanaan päässyt valtaan vaalien kautta.

Mitä helvettiä ne ihmiset olivat silloin aikanaan oikein ajatelleet?

PAKKOSYÖTTÄMISTÄ SYVÄLTÄ JA POIKITTAIN

Niin kuin tiedämme on valtamediallamme ja muilla sukkahousukoppeloilla pakkomielteenä jatkuva etnisen edistyksellisyyden pakkosyöttäminen tavalliselle suomalaiselle. Tässä yhtenä kirkkaimmista lipunkantajista on tietenkin Helsingin Pravda joka pistää jopa Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä uuteen uskoon ja otsikoi:

Tyyliä kuin Otavassa.

Aleksis Kiven merkkiteos sai monta yhtäläisyyttä nykyajasta: Muotikuvien malleina poseeraa seitsemän veljestä joiden lapsuudenkoti sijaitsee Hämeenlinnan Jukolassa.

Ja tässäpä ne uudistetut Seitsemän Veljestä:

Helsingin Pravdassa varmaan ihan tosissaan uskotaan että tällainen jatkuva pakkotuputtaminen herättää lukijassaan ihastuneen ahaa-ilmiön tyyliin ”Tätä, just tätä se oikeaksi tulkittu uussuomalaisuus on. Tätä ihqua on kerta kaikkiaan pakko saada lisää”.

Tosiasiassa tämä pakkosyöttäminen herättää ihmisissä lähinnä väsyneen kyllästymisen. Ja kyllä, kun sitä tarpeeksi hierotaan vasten pärstää niin se herättää myös sen vihan, jonka vastustaminen on suvaitsevais-tiedostavissa piireissä niin kovin muodikasta.

Tosin ehkä toimittelijat tekevät nykyisin juttujaan vain toisille toimittelijoille.