VAPPUTARINA: PUHELANNOITUS

Pinnanmaan maakunta, Äkkölämäkölän kunta, näinä päivinä…

Pinnanmaalainen monialayrittäjä Son Lönsön istui toimistossaan. Toimisto ei ollut millään muotoa pröystäilevä, olipahan vaan työmaaparakki genitaalihiekkalouhoksella lähellä Hääränlärpättämänjärveä. Lönsön oli aina tuuminut että rumat vaatteilla koreilee. Hänen kanssaan samassa toimistossa istui kaksi nuorta äkkölämäköläläistä poikaa, 15-vuotiaat Liivin Lyy ja Ötte Ööt. He olivat tulleet työpaikkahaastatteluun, tarkoituksena päästä kesätöihin transfobisen slurrin viljelyksille. Lannoitustehtäviin.

Alkuun Lönsön oli kysynyt pojilta että mikä on teidän perimmäinen syy hakea tätä kesätyötä. Pojat eivät olleet selittäneet mitään korkealentoista vaan todenneet että lompsa on lompsa vasta sitten kun siinä on fyrkkaa välissä eikä vanhemmilta ilkeä koko ajan ruinata. Son Lönsön oli todennut että periaatteet pojilla oli enemmän kuin kunnossa ja siirtyi sitten itse asiaan:

- Niin, tehän pojat tiedätte että kesätyöntekijöitä palkataan nimenomaan lannoittamaan transfobisen slurrin peltoja. Ja työ on kovaa.

- Tiedetään joo. Eikä me talikkohommia pelätä. Paskanhajukaan ei haittaa. Ja ollaan me ehditty olla jo risusavotassakin.

- Mutta tässä ei ole kyseessä talikkohommat eikä orgaanisen paskan talikointi.. Työ on enempi henkisesti raskasta. Ja nyt testataan, onko teistä siihen. Pankaapas nämä kuulokkeet korvillenne. Seuraavat kymmenen minuuttia te kuuntelette sitä lannoitetta mitä pelloille pusketaan eli luureista tulee yhdistettynä potpurrina niin vihreitten, vasemmistoliiton, demareitten kuin ennen kaikkea feministisen puolueen puolueohjelmaa. Feministinen puoluehan pitää käytännössä valtaa Pinnanmaan ulkopuolella. Onneksi ei sentään täällä. Nyt teidän täytyisi ensiksi kuunnella tuo epistola läpi. Jos tuntuu, että ette kestä, niin ottakaa ihmeessä kuulokkeet pois. Ei täällä ole tarkoitus ketään rääkätä. Sanon suoraan, että alle puolet työpaikanhakijoista ovat kestäneet tuon testin.

Pojat löivät luurit korvilleen ja kuuntelivat puhelannoitetta tuutin täydeltä. Son Lönsön tarkkaili heitä koko ajan. Välillä näkyi ankaria päänpudistuksia, hä- ja mitä vttua-toteamisia ja silmien teevati-ilmiötä mutta pojat näyttivät selviävän tulikokeesta kuitenkin varsin hyvin. Kun testi loppui, niin Son Lönsön totesi:

- No niin, pojat, sana on sitten vapaa ja pakollinen. Eikä rumia sanoja tule pelätä. Miltäs tuntui ja kuulosti?

- No, toihän oli ihan paskaa.

- Joo, ihan, totanoin, järkyttävää paskaa.

Son Lönsön vastasi tähän:

- Paskaapa hyvinkin. Puhepaskaa. Ja siinä on homman ydin. Me ollaan opittu kavereiltamme Perskeleen Ykältä ja Lötjösen Eelikseltä tämä biolannoitusmuoto. Ne heput käyttävät sitä pölykapseliviljelmässään. Me olemme luopuneet kaikista keinolannotteista ja vihervasemmistolaisen paskan puhuminen pellolla saa aikaan jopa 30 prosenttia suuremman transfobisen slurrisadon. Puhe on tultava elävältä ihmiseltä. Nauhoitettu puhe ei jostain syystä toimi. Ehkä siinä ei ole mukana sitä lannoituksen kannalta olennaista ei vttu voi olla totta-efektiä. Tai sitten äänite ei toista sitä oikealla tavalla. Vaan siirrytäänkö testin toiseen osaan?

- Siirrytään vaan.

- No niin, ottakaapas sitten tuosta tuo kirjanen kumpikin. Siinä on sitä samaa punavihreää lannoitusepistolaa. Menette tuohon pihalle ja luette sitä ääneen varttitunnin. Mukana on firman sairaanhoitaja.

Testi alkoi. Sairaanhoitaja teki pojille nopean tarkastuksen ja sen jälkeen pojat alkoivat vihervasemmistolaisen lannoituspulinan. Varttitunnin jälkeen sairaanhoitaja käski poikia ensiksi kulkemaan kymmenen metriä pitkää viivaa sinne ja takaisin. Hyvin pysyivät pojat tasapainossa. Sitten hän mittasi pulssin ja verenpaineen:

- Vähän on koholla mutta näin äkkiseltään ja valmistautumattomana se on ymmärrettävää. Lukemat ovat täysin sallitun rajoissa. Kovia poikia nämä ovat.

Son Lönsön ja pojat siirtyivät takaisin parakkiin:

- No niin, selvisitte testistä. Nyt teille olisi tarjolla tätä puhelannoitustyötä koko kesäksi. Työaika olisi kolme kertaa viikossa kolmen tunnin sessio. Se riittää peltojen lannoitukseen. Menette keskelle peltoa, otatte vihervasemmistolaisen epistolan mukaanne ja annatte palaa. Työ on sen verran kovaa, että siitä kolmen tunnin sessiosta maksetaan täysi kahdeksan tunnin palkka. Miltäs tuntuu? Oletteko valmiit?

- Ollaanhan me. Mutta salliskos tyhmän kysymyksen?

- Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Anna tulla vaan.

- Kun nämä kootut epistolat ovat tervejärkiselle sen verran riskaabeleja että pitää olla sairaanhoitaja testaamassa kuntoa niin eikös kannattaisi ottaa töihin aitoja vihervasemmistolaisia? Eihän niille olisi kummoinenkaan homma tuota epistolaa lukea siellä keskellä peltoa? Saattaisivat jopa nauttia siitä.

- Hyvä kysymys ja minä vastaan. Tätä on testattu. Me vuokrattiin eräs vihervasemmistolainen feministi lukemaan epistolaa pellolle ja huomattiin että kun lannoitustyö tapahtuu aidolla aatteen palolla niin meiltä meni puoli hehtaaria transfobista slurria aivan pilalle. Se näivettyi varttitunnissa aivan tyystin. Tilannetta voisi verrata siihen, että aarin mansikkapenkkiin ajetaan päälle täysi nuppikuorma paskaa. Eli onnistuneessa lannoitustyössä tarvitaan lannoittajalta sellainen epäilevä äänensävy. Vaan mitenkäs on, allekirjoitetaanko työsopimukset? Näillä näkymin transfobisen slurrin istutus alkaa kymmenes toukokuuta. Teillä on vielä koulua silloin mutta lannoitustyön voi tehdä koulupäivän jälkeenkin. Ja me annetaan teille työsuhdemopot käytettäviksi.

- Niitä sähkömopojako?

- Eihän toki, vaan Läjä-Tek Oy:ltä ostettuja uusia Pappa-Tuntureita. Meillä ei leikitä vakavan asian kanssa.

Pojat allekirjoittivat koko kesää koskevan työsopimuksensa ja Son Lönsön tuumasi että on se sentään hyvä että täällä Pinnanmaalla oli vielä tervehenkistä ja työhaluista nuorisoa. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele.

Hyvää ja rauhallista vappua kaikille.

JÄMÄKKÄ NOLLA

Eli lyhyesti pelin politiikkaa eli hieman kokkareista. Kas, kokoomuksella on ongelma. Sehän on henkeen ja vereen federalistipuolue ja kannattaa EU:n liittovaltiokehitystä. Siksi se ei missään nimessä voi vastustaa EU:n kuristamispakettia.

Mutta, piru vie, kun ne ovat tulossa ne  kunnallisvaalitkin ja kokkareitten pitäisi jollain tavalla pitää yllä mielikuvaa siitä että puolue on edelleenkin kansallinen kokoomus. Ja toivoa, että mahdollisimman moni söisi pajunköyttä tälläkin kertaa.

Mitä tehdä?

Jep, äänestetään jämäkästi kuristamispaketista tyhjää. Ja sillä tavoin varmistetaan että se kuristamispaketti menee läpi. Mutta eipähän kuitenkaan itse kannatettu sitä. Vaikka kannatettiinkin.

Hurjaa vaan on, että kokoomuksen kannattajissa on vieläkin paljon sellaista porukkaa jolle tuo manööveri menee heittämällä läpi.

Seuraavan hallituksen eräs ministeri?

EI MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ

Radanvarsikaupunki, tuonnempana…

Muuan kunnallisvirkailija evp pakkasi tavaroita matkalle. Varusteet olivat samanlaisia kuin hänen metsästysmatkoillaan vaikka suunta olikin tällä kertaa muualle. Mutta times they are changing tuumi kunnallisvirkailija evp joka ei kylläkään vielä 61-vuotiaana ollut varsinaisesti eläkkeelle siirtynyt kunnallisvirkailija. Olipahan heivannut hommansa muuten. Pitkän suunnitelman mukaisesti ja tulevaisuuteen vakaasti uskoen.

Kyseinen kunnallisvirkailija oli tehnyt pitkän ja moitteettoman uran Radanvarsikaupungin hallinnossa. Aika ajoin tietty Epäilyksen Piru oli vieraillut hänen luonaan ja kysynyt että mahtoiko hänen työlleen olla itse asiassa mitään varsinaista käyttöä vai olisikohan kyseessä pelkkä akateeminen suojatyöpaikka. Mutta kunnallisvirkailija oli karkoittanut Epäilyksen Pirun mielestään. Sillä hän oli kuuliaisen virkamiehen lisäksi tinkimättömän järjestelmäuskovainen hallintoalamainen joka tuumasi että ilman hyvää ja toimivaa julkisen sektorin hallintoa yhteiskunta ei kerta kaikkiaan pärjää. Ei sitä tullut kyseenalaistaa. Sillä oli itsetarkoitus. Vaikkei siitä varsinaista hyötyä ehkä ollutkaan.

Niin paljon kunnallisvirkamies ei rakastanut työtään etteikö hänellä ollut jo kauan suunnitelma ennenaikaiselle omaehtoiselle eläkkeelle siirtymiseen. Siksi hän oli säästänyt sijoitusvakuutusta kauan, hyvin kauan. Sijoitusta kertyi koska mies oli nuuka ja eli yksin pienessä mutta sinänsä viihtyisässä ja hänelle hyvin riittävässä kaupungin vuokrayksiössään. Puolisoa – ja sen myötä lapsia – hänellä ei koskaan ollut. Mitä nyt muutama työpaikan kautta hankittu väliaikainen etappiemäntä.

Kunnallisvirkamies evp:n ainoa säästämisen ja niukan elämisen ulkopuolinen rahareikä oli matkustaminen. Ei häntä etelän maat kiinnostaneet vaan hän ajoi autollaan Suomessa ja Pohjoismaissa. Auto oli pieni mutta hyväkuntoinen Fiat ja kyllähän siihen yhden miehen romppeet hyvin mahtuivat. Matkan varrelta saattoi sitten vuokrata mökkejä tai majoittua matkustajakoteihin. Saattoipa panna teltankin pystyyn. Lisäksi mies kävi syksyisin metsällä Tyrellin kunnassa tutussa hirviporukassa ja harrasti aika ajoin pistooliammuntaa.

Kun miehen ruokavaliokin oli varsin yksinkertainen eikä hän harrastanut ravintoloissa syömistä eikä varsinkaan juomista niin säästöön jäi joka vuosi huomattava summa jonka sijoitusvakuutusyhtiö vielä sijoitti suhteellisen tuottavasti. Mies oli odottanut pitkään sitä että täyttää kuusikymmentä. Silloin läjässä olisi parisataa tuhatta euroa jolla varsinaista työeläkettä odotellessa voisi elää suhteellisen mukavasti ja harrastaa sitä kohtuuhintaista automatkailua vielä enemmänkin, ilman virastoajan rajoituksia. Kun oli vielä suht hyvässä kunnossakin.

Sitä hän oli ihmetellyt kun pari hänen hyvää virastokollegaansa olivat varoittaneet tulevasta. He olivat itse varautuneet toisin. Toinen oli ostanut pikkuhiljaa kultakolikoita. Toinen taas oli ostanut ja kunnostanut itselleen vanhan metsätilan Heukensaaskin puolelta. Todennut, että onpahan jotakin, jota ei voi viedä. Vaikka mitä tulisi. Metsätilassa oli asumusten lisäksi kaksikymmentä hehtaaria metsää. Kunnallisvirkamies oli hieman ihmetellyt kollegoittensa valintoja ja kysynyt syitä. Vastaukset eivät miellyttäneet. He olivat puhuneet jostain kuplan päälle rakennetusta joka tulisi jossain vaiheessa romahtamaan. Että tulisi olla jotain muuta kuin tilillä olevaa sähkörahaa. Jotain, jonka saattoi tiukan paikan tullen realisoida.

Ja he myös viittasivat niihin kiellettyihin sivuihin. Niihin, joissa puhuttiin vallitsevaa järjestelmää vastaan. Populistisiin sivuihin. Jopa äärioikeistolaisiin. Ainakin sellaisiksi tulkittuihin. Joka tapauksissa sellaisiin joissa pyrittiin romuttamaan usko vallitsevaan järjestelmään ja yhteiskuntaan. Kunnallisvirkamies päätti ettei hän enää koskaan keskustelisi noiden kollegoittensa kanssa muusta kuin työ- ja normaaleista kirvesvarsiasioista. Sillä hänhän ei itse seurannut kuin Yleä ja Radanvarren Sanomia. Hän ei hyvänä hallintokansalaisena halunnut lukea eikä arvostanut mitään järjestelmän ulkopuolista mielipidekirjoitusta. Hän halusi lukea ja kuunnella ammattitoimittajan tekemää toimitettua ja luotettavaa tekstiä. Tekstiä, johon saattoi uskoa.

Lisäksi hän oli koko aikuisikänsä ollut demari. Ei aktiivinen, mutta aina demareita äänestävä. Hän uskoi hyvinvointivaltioon ja siihen että oikeudenmukaisilla yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla tuli taata ja pystyttiin takaamaan hyvä elämä kaikille. Ja nimenomaan demarit siihen pystyisivät. Demarit olivat valtionhoitajapuolue ja hän uskoi, että demarit osasivat pitää huolen Suomen taloudesta sekä yhteiskunnasta. Demarivetoisten hallitusten aikana tulevaisuus olisi aina turvattu.

Mies täytti kuusikymmentä, realisoi kaikki sijoitusvakuutuksensa ja siirsi ne omalle pankkitililleen. Saldo miellytti. 223.482 euroa. Oli aika tarjota kakkukahvit kollegoille ja siirtyä elämään oloneuvoksen elämää. Oloneuvoksen elämä alkoi kuukauden mittaisella automatkalla ympäri Suomea. Oli kaunis kesäkuu eikä mikään rasittanut uraansa aloittelevan oloneuvoksen mieltä. Hän ei edes seurannut uutisia. Olipahan vain yhdessä paikassa muutaman päivän ja siirtyi sitten toiseen. Se, mikä häntä hieman ihmetytti oli kaupan hintojen jatkuva nousu siirryttäessä paikkakunnalta toiselle. Mutta olihan hänellä tilillä rahaa. Kotiin palattuaan hän kohtasi tosiasiat. Se, mitä kollegat olivat puhuneet kuplan päällä elämisestä taisi sittenkin olla totta. Jopa Ylen uutisissa tunnustettiin hyperinflaatio koko EU:n alueella vaikka samalla painotettiin sitä että tilanne on täysin hallintokoneiston hallussa.

Kunnallisvirkamiehen mielen valtasivat mustat pilvet. Tuli ryypättyäkin. Tuli ryypättyä paljon. Menihän siinä oma aikansa. Sitten hän ryhdistäytyi ja otti yhteyden sijoitusneuvojaansa jonka avulla hän oli säästänyt ennenaikaisen eläkkeensä. Aika järjestyi ja sijoitusneuvoja totesi anteeksipyytävällä äänellä:

- Niin… euron kurssi on jatkuvassa syöksykierteessä… se velkakupla puhkesi sitten… ja rankemmin kuin pahimmatkaan ennusteet olivat… joku sen maksaa… ja se maksaja on valitettavasti se, jolla on säästöjä… tyly tosiasia on, että nykyisellä euron arvolla se 223.482 euroa jonka sinä realisoit omalle tilillesi on käytännössä arvoltaan enää 4.223 euroa. Ja huomenna se on todennäköisesti vielä vähemmän. Ylihuomenna paljon vähemmän. Niin että jos sulla on kultaa, hopeaa, kiinteää- tai maaomaisuutta niin nyt alkaisi olla aika ruveta realisoimaan niitä.

Eihän kunnallisvirkamiehellä ollut. Kaikki raha oli ollut tilillä. Mies otti hädissään yhteyttä ammattiliittoonsa. Olihan hän maksanut sinne kymmenyksensä aina tunnollisesti. Mutta liitonkin viesti oli tyly:

- Koska te olette irtisanoutuneet toimestanne vapaaehtoisesti niin teillä ei ole oikeutta liiton rahaan. Toisaalta ei sekään ole enää kuin 50 pinnaa suurempi kuin peruspäiväraha. Peruspäivärahaan tekin olette tietysti oikeutettu.

- Jaa paljonkos se on sitten kuussa?

- Hetkonen… tässä on jatkuvasti muuttuva laskuri… joo, se on tällä hetkellä 28.734 euroa kuukaudessa… pari kuukautta sitten se oli 500 ja risat… arviomittarin mukaan se on kuukauden päästä jotain 80.000 tai jopa enemmän. Niin että kun saatte tuon peruspäivärahan niin kannattaa realisoida se välittömästi ruokakaupassa ennen kuin hinnat nousevat. Vaan onhan tässä se hyvä puoli että kohta jokainen suomalainen on teknisesti ottaen miljonääri.

Mies yritti vielä ottaa yhteyttä entiseen työpaikkaansa. Olisiko mahdollista saada vanha työpaikka sittenkin takaisin? Hänelle ilmoitettiin, että hänen paikkaansa oli palkattu 30-vuotias Tampereen Yliopistosta valmistunut typykkä ja ns. tilapäisten vaikeuksien takia ei hallinnollisiinkaan tehtäviin palkattu enää uutta väkeä. Suorittavalla tasolla oltiin jouduttu jo turvautumaan laajoihin lomautuksiin ja irtisanomisiin. Hallinnosta ei vielä sentään oltu vähennetty.

Kunnallisvirkamies evp istui kotonaan ja teki laskelmia. Tällä vauhdilla hänen kymmenien vuosien säästöillä saa parin kuukauden kuluttua yhden ruisleivän. Kun ottaa huomioon yksiön vuokran ja sen, mitä siitä jäljelle jää, niin lopputulos oli selvä. Hän olisi koko loppuikänsä leipäjonossa. Ei olisi enää matkoja Suomessa ja Pohjoismaissa. Olisi vain kituuttamista päivästä toiseen. Sen hallinnon alaisuudessa johon hän oli aina luottanut. Mies muisti ne sivut joista hänen kollegansa olivat puhuneet. Ne kielletyt sivut. Ne voiman pimeän puolen sivut.

Nyt hän meni niihin. Luki päivän. Lukipa toisenkin. Hädintuskin syöden ja nukkuen välissä. Ja hän ymmärsi että häntä, kuuliaista hallintoalamaista oli petetty. Kaikki oli tehty velkakuplan päälle ja se, mihin sitä velkaa oltiin vuosikymmeniä käytetty syvensi kuplaa entisestään. Kaikki oltiin tehty tietoisesti. Välittämättä siitä, mitä se väistämättä saisi joskus aikaiseksi. Hänenkin tulevaisuutensa oli tuhlattu hänen lupaansa kysymättä. Tai no, olihan hän sen luvan hyväuskoisena antanut jokaisissa vaaleissa.

Ei voi sanoa, että kunnallisvirkamies evp:n päässä olisi joku naksahtanut. Siihen tuli vain ymmärrys ja varmuus. Häntä, joka oli uskonut absoluuttisesti oltiin loukattu kaikkein eniten. Hän oli uskonut järjestelmään mitään kyseenalaistamatta ja palvellut sitä uskollisesti vuosikymmeniä. Niinpä järjestelmällä olisi velvollisuus taata hänelle turvatut eläkepäivät. Ja järjestelmä saisi ne myös taata. Siitä hän pitäisi itse huolen.

Niinpä kunnallisvirkamies evp pakkasi tavaroita matkalle. Varusteet olivat samanlaisia kuin hänen metsästysmatkoillaan vaikka suunta olikin tällä kertaa muualle. Erävarusteita ei tarvittu. Eikä muonaakaan. Sen sijaan hän otti mukaansa kaksipiippuisen FinnClassicin yhdistelmäaseen luotipiipuilla. Sen sai mukavasti purettua pieneen salkkuun. Sitä hän oli käyttänyt hirvijahdissa. Mukaan tuli myös Berettan ysimillinen pistooli. Ja tietysti paljon patruunoita kumpaankin aseeseen. Mieli teki ottaa muutama viskiryyppy mutta nyt ei ollut varaa jäädä kiinni puhallusratsiassa.

Kunnallisvirkamies evp vei aseet autoonsa, käynnisti moottorin ja ajoi Radanvarsikaupungista Helsingin liittymään jatkaen siitä eteenpäin. Hänen suunnitelmansa oli selvä. Vankilassa olisi varma ruoka ja katto pään päällä. Eikä hän olisi sellainen elinkautisvanki joka anoisi armahdusta. Saattoi tietysti olla että tällä reissulla lähtee henkikin. Mutta taivaassa pojan koti on. Niinhän ne sanovat. Ja jos sitä taivasta ei olekaan, niin hänen viimeisen yksiönsä vuokran maksaisi joku muu. Se ei olisi enää hänen huolensa.

Mutta leipäjonoon hän ei lähtisi.

OHISALO JA TAIKASANAT

Ylikunnioitettu sisäministerimme Maria Ohisalo otti tuoreeltaan käyttöön taikasanat eli pläjäytti twiitin jonka sisällössä oli

1. Ekologinen velka

2. Montakytviis pistettä

3. Missä on huolipuhe siitä?

Ohisalo epäilemättä itse mietti että tulipa pläjäytettyä sen verran hyvä twiitti että lukijalla purkka pysähtyy ja hän siirtyy välittömästi henkilökohtaiseen ilmastohätätilaan. Mutta kun meikäläinen on tällainen hitaammin innostuva niin mieleen tulee se, että Suomi hoitaa ilmastoasiansa maailman mittakaavalla esimerkillisesti ja on luonnonvarojen nettotuottaja:

Joten väkisinkin mieleen tulee kysymys: kenelle tai mille me olemme sitä ekologista velkaa? Afrikalle? Kiinalle? Oortin pilvelle? Tuntemattomalle jumalalle?

Ehkä kyseessä olikin näppäilyvirhe ja Ohisalo tarkoitti egologista velkaa. Silloin asia muuttuu selkeämmäksi. Vihervasemmistolaiset asettavat jatkuvasti tavallisten kansalaisten maksettavaksi vihervasemmistolaisen egon ruokkimisvelkaa ja sen egon nälkähän on pohjaton. Siispä maksamme velkaa. Jonka joku toinen meille langetti. Lupaa ja mielipidettä kysymättä.

JOTAIN IHAN MUUTA CI

Sinivalkoisin siivin

Näissä jotain ihan muuta-jutuissa on viime aikoina esitelty kaikenlaista lentokalustoa joka on keskittynyt lähinnä ihmisten tappamiseen kaikin mahdollisin tavoin mutta mennäänpä nyt näin Yrjönpäivänä tällä kertaa laukaustakaan ampumatta ja pommeja pudottamatta. Eli katsellaan että milläs kalustolla Finnair ja sen edeltäjä Aero kuljetti suomalaisia sinivalkoisin siivin. Koska olen menneisyyteen jämähtänyt ja muutenkin ajatusmaailmaltani rajoittunut käppäukko niin katsaus loppuu luonnollisesti siihen pisteeseen kun Kekkoslovakia loppui.

Finnairin edeltäjä Aero Oy perustettiin vuonna 1923 ja Finnairin tunnus AY johtuu tuon yhtiön nimen lyhennyksestä. Vaan mikäs oli se ensimmäinen lentolaite joka kuljetti suomalaisia lentomatkustajia? No, sehän oli Junkers F 13:

Siihen aikaan kovasti suosittu matkustajalentokone kuljetti neljä matkustajaa ja Aero lensi sillä sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Koneita oli käytössä kaikkiaan seitsemän kappaletta ja ne lensivät jääkentiltä ja lentosatamista. Yksi näistä Aeron F 13-koneista oli vuonna 1928 – ohjaajanaan Gunnar Lihr – oli etsimässä Huippuvuorilla italialaisen tutkimusmatkailijan Umberto Nobilen Italia-ilmalaivan miehistöä. Kone onnistui pelastamaan yhden ilmalaivan miehistöstä.

Ennen kakkosrähinää Aeron kalusto oli pitkälti saksalaista. Seuraava hankittu kone oli Junkers G 24:

Aero lensi tällä neljätoista matkustajaa kuljettavalla koneella reittiä Turku – Maarianhamina – Tukholma. Samaan aikaan Junkers F 13-kalusto alkoi lentää myös Riikaan.

1930-luvulla Aero hankki itselleen kaikkiaan viisi kappaletta Tante Ju eli Junkers Ju 52-koneita jotka kuljettivat kaikkiaan 17 matkustajaa ja jotka lensivät Tukholmaan ja Tallinnaan:

Vaikka aikaisemmin tuli luvattua että tässä postauksessa ei ammuta laukaustakaan niin tulee kuitenkin muistuttaa että 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista konetta ampui alas kuvassa näkyvän Kaleva-matkustajakoneen joka oli lähtenyt Tallinnasta Helsinkiin. Neuvostokoneen tyypistä ei ole täyttä varmuutta. Sanotaan sen olleen joko Iljushin DB-3-pommittaja, Tupolev SB-2-pommittaja tai Beriev MBR-2-lentovene. Ampumisessa sai surmansa sekä kaksi miehistön jäsentä että kaikki seitsemän matkustajaa.

Alasampumisen syistä on valettu kannuja sen jälkeen mutta lopullista syytä ei ole varmaksi selvinnyt. Ei ole ainakaan omassa tiedossani. Suomen valtiojohto ei reagoinut tapahtumaan sillä tilanne oli muutenkin sillä hetkellä niin tulenarka.

Täysin saksalaista ei Aeron kalusto ollut sillä 1930-luvun loppupuolella yhtiö hankki käyttöönsä kaksi kappaletta de Havilland D.H.89 Dragon Rapide-konetta:

Koneella, joka kuljetti kahdeksan matkustajaa lennettiin aluksi Helsinki – Viipuri ja Helsinki – Tampere-reittejä jotka myöhemmin ulotettiin Imatralle, Vaasaan, Ouluun ja Kemiin.

Hieman ennen kakkosrähinää Aero suunnitteli myös reittilentoja Yhdysvaltoihin ja siihen piti hankkia kolme kappaletta Focke-Wulf Fw 200 Condor-konetta:

Komeaakos näillä olisi ollut Nevernyrkkiin lennellä? Mutta koska sitten alkoi se kansainvälinen ottaanlyöntikilpailu niin Saksa piti koneet itsellään ja muutenkin normaali siviili-ilmailu otti hieman takapakkia muitten aktiviteettien tieltä. Sodan aikana Aero sai käyttöönsä kaksi Douglas DC-2-konetta jotka saatiin saksalaisten sotasaaliista.

Koneet toimivat tietysti pääosin sotilastehtävissä mutta sodan jälkeen hankittiin uudempaa DC-3-kalustoa kaikkiaan kymmenen kappaletta. Viimeiset koneista poistuivat Aeron – myöhemmin Finnairin – käytöstä vuonna 1970.

Vuodesta 1953 eteenpäin hankki Aero käyttöönsä kaikkiaan yhdeksän kappaletta Convair Metropolitan-koneita:

Konessa oli säätutka ja paineistettu matkustamo joka mahdollisti suuremman lentokorkeuden. Kone kuljetti tyypistä riippuen 44 – 52 matkustajaa. Koneella lennettiin jo ympäri Eurooppaa ja pisimmillään Kairoon saakka. Koneista kaksi siirtyi Aerolle kilpailevasta yksityisestä Karhumäki Airwaysista.

Karhumäki Airways oli Karhumäen veljesten Niilon, Valton ja Uunon perustama yritys jolla oli oma varsin laaja konekalusto mutta jonka toiminnan Aero/Finnair osti 1960-luvulla. Veljekset rakensivat myös omia lentokoneita joista esimerkkinä vuonna 1925 rakennettu Karhu 1:

1960-luvulla Aero/Finnair siirtyi sitten suihkukoneaikaan hankkimalla ranskalaista Caravelle- ja Super Caravelle-kalustoa:

Caravelleihin mahtui 85 matkustajaa ja Super Caravelleihin 97. Koneilla lennettiin ainakin  Amsterdamiin, Barcelonaan, Frankfurtiin, Göteborgiin, Hampuriin, Kööpenhaminaan, Leningradiin, Luxemburgiin, Milanoon, Pariisiin ja Tukholmaan.

Aero ja sen seuraaja Finnair suunnitteli New Yorkin lentoja siis jo ennen kakkosrähinää mutta se toteutui vasta vuonna 1969 kun Finnair sai kalustokseen Douglas DC-8 koneet:

Koneeseen mahtui 140 matkustajaa ja Finnair aloitti lennot Nevernyrkkiin aluksi linjalla Helsinki–Kööpenhamina–Amsterdam–New York. Konetyyppiä Finnairilla oli kaikkiaan neljä kappaletta. Kun sitten siirryttiin 1970-luvulle niin Finnair osti huomattavan määrän lyhyemmille matkoille tarkoitettua Douglas DC-9 konetyyppiä:

Ja tässä vaiheessa tarinaa tulee mukaan pikku-Ykä joka kertaalleen lensi kyseisen DC-9:n kyydissä vuonna 1975. Siihen aikaanhan onnistui se pikkupojan unelma että heppu pääsi tutustumaan lentokoneen ohjaamoon:

Kiitos islamilaisten rauhanveljiemme tämä ei taida nykyisin onnistua enää ollenkaan. 1970-luvun puolivälissä Finnair hankki sitten raskaampaa kalustoa eli kaikkiaan viisi kappaletta McDonnell Douglas DC-10-koneita:

Wikipedia kertoo Finnairista ja kyseisestä konetyypistä: ”Yhtiölle oli suuri voitto, kun se 22. huhtikuuta 1983 ensimmäisenä lentoyhtiönä kykeni aloittamaan non-stop lennot Euroopasta Japaniin siten, että lisäpolttoainesäiliöiden avulla voitiin lentää tämä reitti Pohjoisnavan ja Beringin salmen kautta Tokioon.”

Aivan siinä Kekkoslovakian ajan lopulla Finnair hankki käyttöönsä kolme kappaletta hollantilaisia Fokker F.27 Friendship-koneita:

Koneita käytettiin luonnollisesti lyhyemmillä matkoilla. Ja tässähän käytiinkin läpi koko Kekkoslovakian aikainen konekalusto. Mutta otetaan esille vielä Kekkoslovakian jälkeen käyttöön tullut TaikaMatto90-kalusto:

Tämähän on varsin huikea konetyyppi. Sen lisäksi että se kuljettaa etnisesti edistyksellisiä ihmisiä esim. Somaliaan se samalla suojelee heitä. Kas kun kyseiset ihmiset ovat saaneet Suomesta turvapaikan sillä perusteella että he ovat kotimaissaan välittömässä hengenvaarassa niin kyseisen konetyypin avulla he voivat lomailla niissä kyseisissä maissa aivan turvallisesti. TaikaMatto90 on myös käyttäjäystävällinen sillä se laskuttaa matkustajan sijasta suomalaista veronmaksajaa.

Tällainen tavallinen käppäukko saattaisi kysyä että ei kai meitä vain kuseteta? Mutta kyseinen kysymyshän on vihakysymys joten siihen ei virallisen koneiston tarvitse vastata. Ja vihakysymyksethän löydetään nykyisin algoritmilla josta Vasarahammer kirjoittikin jo hyvin osuvasti.

Mutta tässähän tätä kalustoa oli tällä kertaa. Seuraavalla kerralla jotain muuta jotain muuta. Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille.

VÄKIVALTAINEN TUONTIKUNNIA

Etnisesti edistykselliset ovat jatkaneet kepposteluaan ja saivat taas yhden omistaan – onneksi ei tällä kertaa suomalaista – puukotettua kylmäksi. Asia ei varsinaisesti yllätä ketään muuta kuin mediaa ja valtakoneistoa minkä se tekee kerta toisensa jälkeen. Kas kun näitä tapauksia on kerta toisensa jälkeen sanottava yksittäistapauksiksi ettei vaan asiasta tehdä johtopäätöksiä, esim. sellaisia että haittamaahanmuutto on ollut haittamaahanmuuttoa jo kolmisenkymmentä vuotta.

Sinänsä uutta oli että ehkä ensimmäistä kertaa eräänlaisen vaikenemisen ja valehtelun lain rikkoi yksi poliiseista eli rikoskomisario Jukka Larkio joka sanoi suoraan että kysymys ei ole yksittäistapauksesta.

Asiaan liittyen valtamediassa on ihmetelty ilmiöstä että ”nuoriso puolustaa kunniaansa väkivaltaisesti” ja tällä tarkoitetaan nimenomaan etnisesti edistyksellisiä. Asiassa haastateltu viranomainen antoi kysymykseen ”miksi” ympäripyöreän vastauksen ”siihen kun tietäisi vastauksen”.

Jospa tästä suunnasta vastataan:

Kun maahan on poliittisen valtakoneiston siunauksella köijätty jo kolmekymmentä vuotta ihmisiä väkivaltaisista kunniakulttuureista niin ennen pitkää Suomikin muuttuu väkivaltaiseksi kunniakulttuuriksi. Varsinkin, kun sama poliittinen koneisto sekä valtamedia ovat jatkuvasti kiistäneet että kyseisen väkivaltaisen ihmisryhmän toiminnassa olisi mitään arvostelemista. Suomalaisiin kohdistuva arkipäivän väkivaltainen terrori on lakaistu maton alle ja keskitytty kiistämään ongelman olemassaolo.

Tätä on tilattu ja tätä saadaan. Tulevaisuuttamme voimme katsoa aikakoneesta nimeltä Ruotsi.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXIX

Kun seuraa kaikenlaista uutisvirtaa ja siinä esitettyjä jatkuvia vaatimuksia siitä, että Suomeen täytyy saada valtava määrä ulkomaalaista työvoimaa alkaa miettiä että onko Suomi samassa tilassa kuin Ruotsi 1970-luvulla. Eli ylikuumentunut talous painaa koneet punaisina kolmessa vuorossa hommia ja työntekijöitä täytyy saada ehdottomasti lisää. Rahaakin tulee niin että ranteet notkuu.

Näinhän tilanne ei suinkaan ole. Suomessa on satojatuhansia työttömiä jotka ovat jollain tavalla vaan unohdettu. Ja ne niin sanotut – oikeat – huippuosaajat eivät tule korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maahan. Tänne ei ole tarjolla kuin niitä sosiaaliturvan elätettäväksi tulijoita. Tämä on ollut tiedossa jo maailman sivu. Siksi tämä jatkuva halu haalia ulkomaalaisia työpaikkoihin joita ei ole eikä nykyhallituksen toimilla taatusti tulekaan pistää ihmetyttämään. Laitetaan pari tuoretta esimerkkiä. Ensinnäkin keskuskauppakamari vaati näin ensi hätään 30.000 ulkomaalaista vuodessa ja vuosikymmenen loppuun mennessä jopa 60.000. Siis per vuosi.

Se, mistä näitä ns. osaamisperusteisia (hienoa newspeakia) ollaan haalimassa selviää varsin hyvin seuraavassa lauseessa:

”Suomen on kerta kaikkiaan saatava lupaprosessit sujuviksi ja riittävästi resursseja lupien käsittelyyn. Kansainvälisten osaajien nöyryyttämisen lupajonoissa on loputtava”.

Ns. ajatuspaja Libera panee vielä paremmaksi:

Ehdotus mahdollistaisi työperäisen maahanmuuton ilman työpaikkaa. Toisin sanoen edellytys Suomeen muutolle ei jatkossa olisi työpaikka ja tarvehankinta, vaan osaaminen ja kannustavuus.

Boldaus oma. Asiaan voisi todeta että siinähän ehdottelette mutta EK on osoittanut mielenkiintoa suunnitelmaa kohtaan. Ja mitäs se EK itse ehdotti pari vuotta sitten? Jep, sitä, että turvapaikan saaneitten palkasta 70 pinnaa olisi verorahoitteista palkkatukea.

Olemme hyvää vauhtia siirtymässä halpatyömarkkinoihin. Joissa tavallisella suomalaisella jää Musta Pekka kouraan.

Seuraava uutishavainto tulee tuolta sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta. Havaintoa on käsitelty muualla jo aika paljon joten käyn läpi lyhyesti ja omasta näkövinkkelistä. Eli mikäs muu kuin Yle kertoo, että minkälaisia emojeita tai hymiöitä tai mitänenyovatkaan tulisi käyttää ja milloin ja mikä on suotavaa ja mikä taas ei. Itse asiaan voidaan hotellin respasta todeta että kiinnostus miljoona ja toivottavasti tällainen tyhjän paskan hiertäminen menee saavuttaa joskus absoluuttisen nollapisteensä ja menee sen jälkeen pois muodista. Käydään sen sijaan läpi niitä henkilöoletettuja (2 kpl), jotka jutussa ”auktoriteetteina” opettavat suomalaisia.

Ja nehän olivat monimuotoisuuskonsultti ja sukupuolentutkija.

Monimuotoisuuskonsultti ja sukupuolentutkija eivät ole auktoriteetteja. Ne eivät ole edes ammatteja.

Ja Yleisradio ei ole viranomainen vaikka se sellainen kuvittelee olevansakin. Niin että käyttäkää niitä mitänenytovatkaan ihan niin kuin lystäätte. Jos se pistää suvaitsevais-tiedostavalta yksilöltä alaleuan väpättämään niin sehän on vaan plussaa se.

Hotellin respa päättää omalta osaltaan emojitaijotakin keskustelun tähän ja lisää sen ainoan hymiöntaijotakin jota aktiivisesti käyttää.

Lisätään vielä uutinen mistäs muusta kuin edelleenkin sosiaalisesta mediasta ja uutisenhan kertoo jälleen Yle. Uutinen koskee eurooppalaisille avatusta keskustelualustasta jossa ”EU-kansalaiset voivat keskustella unionin tulevaisuudesta”. Yle otsikoi komeasti Sana on vapaa ja kansalaiset keskiössä – eurooppalaiset kutsutaan keskustelemaan unionin tulevaisuudesta "uudessa somessa"

Mutta kun uutista seuraa vähän pidemmälle niin asianlaita selkiytyy:

Sana on melkein vapaa. Keskustelu edellyttää käyttäjätilin luomista ja keskustelua moderoidaan. Näin halutaan estää EU:n ulkopuolisten vaikuttajatahojen ja ääriryhmien osallistumista.

Sana on melkein vapaa? Hotellin respassa ei tiedetä, että oliko jutun kirjoittajalla sittenkin sarkasmin tajua vai pitääkö hän asiaa hyvänä. No, jatketaan taas. Onhan meillä Suomessakin sana melkein vapaa.

KÄPPÄUKOT JA UUDET VAARAN VUODET

Elettiinpä näitä päiviä Huitsinnevadan Örnätjärvellä ja koska kevät oli alkanut edetä varsin mukavasti siirtyi Perskeleitten omakotitalosta saunatauollaan rumaakin rumemmat käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis pihalla sijaitsevaan tuttuun grillikotaan jonka ennen löylyjä sytytetty tuli oli jo mukavasti lämmittänyt. Siinä siirtyessä polteltiin voimasavuke Bostonit. Koska kyseessä olivat viha-ajattelijat jotka puhuivat pisteliäitä asioita lisäsi Ykä tuleen närepuuta joka joka paukkeellaan sopi hyvin säestämään virallisesti ei-toivottavaa käppäukkojen vihapulinaa. Kipinät eivät haitanneet. Kodassa oli hyvä tulipelti ja käppäukot muuten vaan parkkiintuneita.

Miehet olivat olleet aikaisemmin päivällä keräämässä aikaisemman – Ympäristökuvitelmaministeriön määräysten mukaisesti tehdyn – uudenmallisen hirvilaskennan pohjalta hirville jätettyjä palautelaatikoita. Palautelaatikot sisälsivät hyvän riistakameran sekä universaalin käännöskoneen. Hirvien palaute uudesta laskentakäytännöstä oli ollut hyvin positiivinen mutta ne olisivat halunneet laskennan yhteydessä lisää tietoa siitä, kuinka ne voisivat pienentää sorkkakohtaista hiilijalanjälkeään. Olivathan nekin kovasti huolissaan globaalista ilmastosta. Ykä ja Lötjönen olivat lähettäneet kerätyn palautteen Ympäristökuvitelmaministeriöön ja epäilemättä sieltä oli tulossa hirville aiheen tiimoilta hyvää ja ajanmukaista turpakurssitusta.

Toverukset aukaisivat totuttuun tapaan Tsuhnan Kostot ja Lötjönen tuumasi:

- Se on muuten Ykä niin että Suomi on paljon suuremmassa vaarassa kuin mitä tavallinen tallaaja hoksaakaan.

Ykä otti hörpyn myös ja totesi puolestaan:

- Sinä meinaat tätä tämänhetkistä vihreää vauhtisokeutta. Ja ennen kaikkea sitä, että sitä ei pysäytä mikään?

- No sitäpä hyvinkin. Maassa on varsin pieni vihervasemmistolais-feministinen falangi mutta se on hoksannut että mikään, ei niin mikään uskalla panna sille hanttiin. Niinpä se vaatii – ja onnistuu – aina vain uusissa asioissa ja vaatii sitä myötä enemmän. Vähän niin kuin bolshevistisen opin mukaisesti: vaadi mahdottomia, kun saat sen, vaadi lisää.

- Totta joo, oli sitten kyse niin sananvapaudesta, maan elinkeinoelämän tuhoamisesta ilmastohysterian nimissä, Suomen etnisestä uudelleenmuokkaamisesta tai ydinperheen ja yleensäkin sukupuolen käsitteen tuhoamisesta niin tuolle porukalle ei uskalla panna hanttiin kuin persut. Ja niillähän ei riitä patit lippaissa. Kepu ja kokkarit ovat puolestaan vihervasemmistolle vaarattomia huorapuolueita joille tärkeämpää on Oy Kepu Ab ja Oy Kokoomus Ab kuin Suomi ja suomalaiset. Ne toimivat ns. ajan hengen mukaisesti ja pelkäävät, etteivät vaan millään suututa tuota hysteeristä ämmälaumaa joka jonkun ihmeellisen tapahtumakulun myötä on päässyt Suomessa valtaan. Valtaan, jossa niille sallitaan älyttömyys jota ei miehille sallittaisi.

- Da, tovaritsh. Mietitään vaikka tätä mielettömyyttä jolla pyritään öljylämmityksen kieltämiseen omakotitaloissa. Mietitään sitä, jos miesjohtoinen hallitus ilmoittaisi muutamalle sadalle tuhannelle suomalaiselle – pääosin eläkeläiselle – että me aiomme aiheuttaa teille taloudellisen katastrofin. Se katastrofi ei ole millään muotoa välttämätön, se ei vaikuta mitään mihinkään mutta sen myötä meille tulee hyvä, ja tiedostava mieli. Mikähän olisi reaktio?

- Valtava – ja perusteltu – joukkorääkyminen, eräitäkin epäluottamuslauseita, hallituspuolueitten rivien hajoaminen sisältäkin sekä toteaminen – taas perusteltu – että tällainen päätös on rikollinen hyökkäys valtavan monen kansalaisen turvallisuutta kohtaan. Mutta kun sen tekee feministinen naisporukka niin ei tapahdu mitään. Koska valtamedia on täynnä niitä feministisiä naisia ja miehen sosiaaliturvatunnuksella varustettuja hännystelijänaisia. Mokomat intersektionaaliset paskat.

Lötjönen otti uuden Tsuhnan Koston, sytytti uuden voimasavukkeen ja partaansa raapien tuumasi:

- Nämähän ovat niin kuin aikanaan olivat ne Vaaran Vuodet. Sillä erolla että silloin ne isänmaalle vaarallisimmat ainekset eivät päässeet absoluuttiseen valtaan vaikka mieli niillä kovasti teki. Silloin Suomessa oli valtiomiehiä jotka estivät sen. Eikä virkakoneistokaan niille kumartanut. Silloin ymmärrettiin, että vaara on aina vaara eikä koskaan mahdollisuus.

Ykä sytytti myös voimasavukkeen ja laittoi parranraapimisen stereolle:

- Ja on siinä sekin ero – mitä ollaan puhuttu ennenkin –  että ne silloiset kommunistit vallan saatuaan olisivat halunneet tuotantovälineet valtansa alle niin että ne olisivat voineet käyttää niitä mielensä mukaisesti. Mutta nämä uudet… pimppinsä ympärillä tanssivat… ne eivät edes halua tuotantovälineitä haltuunsa… ne perkeleet haluavat lopettaa ne… kokonaan… ilmastohysteriansa nimissä… tajuamatta, mitä ne saavat siinä aikaiseksi… itselleenkin…

- Jep. Siinä samassa kun suomalainen elinkeinoelämä kyykkää, niin kyykkää sen ämmäporukan elatuskin. Se porukka ei ole koskaan tienannut ensimmäistäkään verotaaleria ja se on kaikkein eniten riippuvainen siitä elatusrahasta jonka nimenomaan sen inhoamat miehet tienaavat. Ja karmeinta on, että ei se ämmälauma edes tajua sitä itse.

- Joo. Eli tavallaan ollaan menty takaisin feodaaliaikaan jossa aateli rällää ja torpparit raataa, tosin sillä erotuksella että tämä uusaatelisto on menettänyt järkensä kokonaan. Se vanha aatelisto sentään ymmärsi että ruoka ei tule lautaselle itsestään. Jonkun täytyy se ensiksi tehdä.

Lötjönen aukaisi uuden Tsuhnan Koston samalla kun Ykä laittoi uutta vihaklapia palamaan:

- Ja se, mikä on hirveintä että mikäli tuota ämmälaumaa ei äänestämällä pysäytetä, niin ne voivat jatkaa tuota maailman tappiin. Tai siis siihen asti, että valtio on pankrotissa ja sitä myötä väistämättömässä kaaoksessa. Sillä valtiojärjestyksessämme ei ole mitään varoventtiiliä pysäyttämään sitä. Tyyliin ”mikäli vallassa oleva hallitus toimii tarkoituksella maan talouden tuhoamiseksi ja kansalaisten turvallisuuden rapauttamiseksi niin silloin astuvat voimaan protokollat A, B, ja C jonka toteuttavat puolustusvoimat ja poliisi”.

- Ei ole niin. Ei ole mitään keinoa. Perkele, kun pääsisi aikakoneella siihen hetkeen kun Ståhlberg ja kumppanit pistivät pystyyn sitä ensimmäistä valtiosääntöä ja voisi kertoa mitä sata vuotta myöhemmin tapahtuu.

- Ne saattaisivat jopa uskoa meidän kertomamme, sillä niillähän oli tuoretta kokemusta siitä, että uhka voi tulla myös maan sisältä. Tosin melkoista historian kurssitusta niille täytyisi pitää enkä ole ihan varma että menisikö kaikki silloinkaan jakeluun. Heillä kun oli tarkoituksena rakentaa ja säilyttää valtio eikä tuhota sitä ja muuttaa sen etninen kokonaisuus mikä vallassapitäjille on sata vuotta myöhemmin työn alla. Mutta kun aikansa olisi selittänyt niin olisivathan he ymmärtäneet vaaran. Ja tehneet valtiosääntöön tarvittavat mekanismit.

- Ja ehkäpä he olisivat alkaneet myös tutkia Yhdysvaltain perustuslain toista lisäystä hyvin suurella mielenkiinnolla. Mutta mitä meillä on nyt?

- Valtansa kiimassa elävä pimulauma jota ei voi pysäyttää millään. Ei niin millään. Ja jota ei reaalimaailma millään tavoin häiritse. Eiköhän lähdetä saunaan? Mitä me muutakaan osataan?

Kaksi rumaa käppäukkoa lisäsi hieman puita seuraavaa taukoa varten ja läksi saunaan todeten vielä mennessään että se kuuluisa Joku oli laskenut hirviön irti eikä kyennyt sitä enää hallitsemaan. Totesivatpa vielä että muuan O.W. Kuusinen olisi Helvetistä käsin katsonut ihmetellen sitä, kuinka maa joka pysäytti aikanaan puna-armeijan kahteen kertaan ampumalla alistui nyt maata tuhoavan pienen pimulauman vallan alle laukaustakaan ampumatta. Varmaankin hän miettisi että miten helvetissä ne siinä onnistuivat? Mitä hänellä jäi silloin aikanaan hoksaamatta?

PIENI POIKA JA MUISTOJEN ORAVANPESÄ

Siinähän elettiin sitä tuttua ja turvallista Kekkoslovakian aikaa. Aikaa, jonka piti jatkua loputtomiin mutta joka sitten aikanaan suurena shokkina päättyi. Taidettiin mennä tammikuuta 1975. Pojanmöllit olivat koulupäivän ja mitenkuten suoritetun läksyjenluvun jälkeen porukassa puuhaamassa sitä mitä pojanmöllit yleensä talvisin puuhasivat eli joko oltiin Oy Firma Ab:n miesten jäädyttämällä kentällä pelaamassa lätkää tai sitten yhtä lailla firman asuntoalueella erään kerrostalon vieressä sijaitsevalla mukavan jyrkällä mäellä laskemassa pulkalla.

Nyt oli sen verran kova pakkanen että lätkä jäi väliin. Nöösipojat olivat oppineet että vaikka sitä ei pelatessaan niin huomannut niin kovilla pakkasilla tiukoissa luistimissa jalat tuppasivat jäätymään ja kun hokkarit otti sitten kotiin tultuaan pois niin verenkierron palautuminen olikin kaikkea muuta kuin mukavaa. Tuntui siltä niin kuin ”talvimuurahaiset” järsivät jalkateriä oikein urakalla. Niinpä oltiin menty porukalla pulkkamäkeen. Kaikilla oli tietysti sen ajan yksinkertaiset Sarviksen pulkat. Kekkoslovakialainen harvemmin hifisteli. Eihän se edes tiennyt että mitä se tarkoitti. Ja pärjäsi ihan hyvin ilman sitä tietoa.

Sinänsä nykypäivänä moinen pulkkailu olisi ollut lööppitavaraa. Kas kun sen mäen alapuolella oli katu jossa kulki jonkun verran autoja. Vuoden 2021 lööppi olisi rääkynyt että ”Lapset hengenvaarallisessa pulkkamäessä ilman minkäänlaista aikuisvalvontaa”. Vuonna 1975 eivät möllit eivätkä aikuiset vielä tienneet valtamedian – tai lehdistöksihän sitä silloin sanottiin – tulevasta lööppinälästä yhtään mitään joten räkänokat menivät siellä omin päin mäkeä ylös ja alas. Tottahan jokainen osasi ennen tietä lyödä kantapäät tonttiin ja jarruttaa. Jos joku olisi tullut puhumaan nulikoille mäen vaarallisuudesta niin varmaankin oltaisiin käyty kertomassa vanhemmille että tuolla joku aikuinen puhuu ihan levottomia. Onkohan se jotenkin vaarallinen?

Siinähän oli mennyt sen parikin tuntia pulkkaillessa ja samalla pulistessa pikkupoikien juttuja jota säesti pikkupoikien räkänauru™ jota aikuiset eivät enää osaa vaikka yrittäisivätkin. Se taito vaan ajan myötä katoaa. Meneekö se sitten sen viattomuuden mukana? Mene ja tiedä. Siinä porukan mukana pulkkaillut ja höksötellyt pikku-Ykä huomasi että olohan oli ollut jo tunnin verran vähän omituinen. Nyt siihen vasta viitsi kiinnittää huomionsa. Yskiminenkin maistui, no, erilaiselle. Ettei vaan kuumeelle. Sen tiesi jo ennestään. Ja nokkakin vuosi enemmän kuin pulkkamäessä normaalisti. Ei kai siinä sitten auttanut kuin…

- Minä lähden hei jätkät kotio! Taidan tulla kipeeks!

Kaverit toivottelivat pikku-Ykälle minkä mitäkin mutta hyvällä mielellä kaikki. Eihän mäestä ollut kotio kuin parisataa metriä ja kotona pikku-Ykä totesi äiti-Perskeleelle:

- Minä taidan äiti olla kipeä.

Äiti-Perskeles oli tottunut pikkupoikien nuhakuumeeseen, kokeili otsaa ja totesi että kuumetta on, housut pois ja hoitoon. Housujen pois ottaminen oli sentään vaan sanonta. Lämpöä ei mitattu melkein aikamieheltä eli melkein kymmenvuotiaalta pikku-Ykältä sentään peräsuolesta niin kuin vielä pikku-Jykältä joka elpyi vielä vaipoissa omassa punkassaan toimien järkevästi eli välittäen vähät kaikesta.

Pikku-Ykä heitti liiat vermeet pois päältään. Normaalitilanteessa ne olisi tietysti pitänyt panna itse rättipatterille kuivamaan mutta isä-Perskeles hoiti homman tällä kertaa. Äiti-Perskeles taas löi Ykälle kuumemittarin kainaloon ja totesi että kymmenen minuuttia liikkumatta. Hengittäminen on sallittua. Ykä tiesi käytännön ja kymmenen minuutin kuluttua äiti-Perskeles otti mittarin pois ja totesi:

- Jaa… sehän on 38,2. Huomenna ei sitten mennä kouluun vaan siirrytään perusteltuun petijärjestykseen.

Äiti-Perskeles lähti hakemaan asiaan kuuluvia toimenpidevälineitä ja isä-Perskeles puolestaan istui sängyn kulmalla, silitteli vähän Ykän päätä ja lausui muutamia sanoja. Oli ihan sama, mitä ne sanat oli. Se, millä oli merkitys oli isin lämmin äänenpaino. Se vastasi itsessään jo hyvää antibioottikuuria joskaan eihän pikkusen räkänokan nuhakuumeeseen semmosta tarvittu.

Sitten saapui äiti tarpeellisen varustuksen kera. Ensimmäisenä siinä oli lasillinen sitruunasoodaa, joka oli alun perin varattu huomista saunavuoroa varten. Pikku-Ykä tiesi että seuraavana päivänä jääkaappiin ilmestyisi poikkeustilanteen vuoksi muutama pullo keltaista Jaffaa. Itse asiassa Ykä tykkäsi sittiksestä enemmän mutta oli monia rikkumattomia sääntöjä ja yksi oli se, että jos oli kipeä, niin silloin juotiin keltaista Jaffaa. Lisäksi äiti-Perskeles toi mukanaan pienen vihreän lasipurkin ja komensi Ykää että paita pois. Purkissahan oli Vikvookkia jota äiti levitteli poikansa rintapieleen. Ei pikku-Ykä tiennyt että auttoiko se sitä hengittämistä oikeastaan niin paljon mutta sekin oli rikkumaton sääntö että jos ollaan kipeitä niin rintapieleen hierotaan Vikvookkia.

Joskus kymmeniä vuosia myöhemmin kun iso-Ykä tunsi tulevansa kipeäksi niin sitä tuumasi että ei tässä perkele nyt joutais sairastamaan. Ja jo 38:n asteen kuume vie jalat totaalisesti alta. Jos menee yli 39:n niin saavutettiinkin jo tila jolloin ollaan niin zombie että ei enää edes vituta. Pikku-Ykällä ei ollut sitä ongelmaa. Eipähän tarvinnut mennä pariin päivään kouluun rääkättäväksi. Huomenna saattoi lueskella punkassa kaverilta lainaksi saatuja Shokkeja ja Cocco Billejä. Ja olihan siellä vielä niitä kirjastosta lainattuja Asterixeja ja Lucky Lukeja. Eikä se kuumekaan pikkupojalle ollut niin kummoinen riesa. Tekipähän olon semmoiseksi mukavan puutuneeksi ja väsyneeksi. Pikku-Ykä veti peiton korviinsa ja oli kuin oravanpoika pesässä. Siihen oli hyvä nukahtaa.

Makeasti oravainen

makaa sammalhuoneessansa

sinnepä ei Hallin hammas

eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan.

Iso-Ykä istui muistojen puun oksalla ja katseli oravanpesässä nukkuvaa pikku-Ykää tuumaillen että olis se ehkä upeeta olla vieläkin semmonen pikkunen poika. Kun iskä ja äiti piti huolen kaikesta. Ja sai paeta aina halutessaan sinne oravanpesään.

BLANKOTERMEILLÄ TURVAT TUKKOON

Suomihan on orwellilaisilla linjoilla eli kaikenlaisen newspeakin yksi luvatuista maista. Yksi tällaisista termeistä on ”maalittaminen”. Kyseessä ei siis ole sotilastermi jossa maali valaistaan ja tuhotaan täsmäaseilla. Vaikka niinku näin:

Suomen kielessä termi ei ole sotilaallinen vaan poliittinen, vieläpä valtapoliittinen sillä termihän ei itsessään tarkoita mitään, ainoastaan sen tulkinnalla on merkitystä ja sitä varten se on kehitettykin kun termiä ”toisinajattelu” ei ihan vielä iljetä käyttää. Nyt sisäministeriö on sitten mennyt ja hieman täsmentänyt maalittamista. Käydäänpä sitä hieman läpi:

Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa.

Tästä ei blankotermi paljon parane ja niin kuin tuli todettua jääkin jäljelle vain tulkinta. Ja silloin merkitystä on vain sillä, kenellä on tulkintaoikeus. Ja kenellähän se tässä maassa mahtoi ollakaan? Jatketaan:

Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta.

Mutta tämähän ei koske vihervasemmistolaisia eikä itsensä transhöyräyttäneitä sillä hehän ovat niinqu oikeassa, eiks niin?

Mutta mennäänpä ”maalittamisen” punaiseen lankaan:

Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.

Eli suomennettuna: Mikäli perustellusti osoitat, että huulipunahallituksemme toiminta on kansakunnalle vahingollista niin syyllistyt maalittamiseen. Ehkä se seuraava termi onkin sitten ”oikeassaolemisrikos”?

Tuli mainittua alussa sotilaallinen maalittamistermi, joka lienee ameriikan kielellä targeting. Mutta kävin silti katsomassa paristakin nettisanakirjasta että kääntyykö tämä maalittaminen englanniksi. No joo:

Ja:

Mitenkäs se menikään se vanha neuvo paskapuheen tunnistamisesta? Mutta se ei ole paskapuhetta että Suomi on päivä päivältä siirtymässä aina pelottavampaan suuntaan. Mutta tietenkin rauhan, rakkauden, hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden nimessä.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXXVIII

1. Ympyrästä neliöksi, jälleen kerran

Hahmottaakseen vihervasemmistolaista ajattelumaailmaa kannattaa seurata, no tietysti, vihervasemmistolaista valtamediaa mikä tehtävänä sinänsä ei ole kovin vaikeaa. Eihän Suomessa muuta olekaan. Ja kyseisessä valtamediassa selitetään säännöllisesti ympyrä neliöksi ja risti rikkaudeksi. Yhtenä tuoreena esimerkkinä voi pitää Kansan Uutisten juttua jonka otsikkokin pistää tavallisen ihmisen raapimaan päätään eli Uusi tutkimus paljastaa: Salliva pakolaispolitiikka ei lisää väkivaltarikoksia. Ja jutussahan kerrotaan:

Pakolaistutkimuksen arvostetun tieteellisen julkaisun, Journal of Refugee Studiesin vastikään julkaisema artikkelimme paljastaa lisäksi yksiselitteisesti, että pakolaisten vastaanottaminen onkin tilastollisesti merkittävällä tavalla yhteydessä väkivaltarikosten vähyyden kanssa. Tutkimuksen paljastama yhteys ei kuitenkaan liity sinänsä pakolaisten rauhanomaisuuteen tai muihin ominaisuuksiin, vaan pikemminkin siihen, kuinka pakolaisia vastaanottava valtaväestö arvostaa ihmiselämää: humaani elämän arvostus lisää halua pelastaa pakolaisia sodan ja humanitaaristen kriisien kynsistä samalla kun se myös vähentää maan väkivaltarikoksia. Siten riippumatta siitä minkälaisia pakolaiset ovat, humaani asenne, joka heijastuu sallivana pakolaispolitiikkana, vähentää väkivaltarikollisuutta. Siksi Suomessa tulisi ymmärtää, että pakolaisten pelastaminen sodan kurimuksesta ei ole vain moraalinen, vaan myös itsekäs turvallisuutta lisäävä strategia.

Luonnollisesti jutussa puhutaan vain pakolaisista. Oikeista pakolaisista. Suomeenhan niitä on tullut kahteen otteeseen. 1970-luvulla chileläiset ja 1980-luvulla vietnamilaiset. Ei heidän tulonsa väkivaltaa Suomessa vähentänyt mutta ei kyllä lisännytkään. Ennen kaikkea he elivät rauhallisesti.

Sen sijaan kyseisessä kirjoituksessa unohdetaan kokonaan viimeiset kolmekymmentä vuotta Suomeen Afrikasta ja Lähi-idästä tullut porukka joka ei ole pakolaisia vaan pysyvälle eläkkeelle muuttaneita elintasosiirtolaisia. Ja jos väittää että heidän mukanaan Suomeen on tullut rauhan, rakkauden ja väkivallattomuuden sanoma, niin siihen tarvitaan jo lievää vakavampaa vihervasemmistolaista tulkintaa.

Mutta tulkinnan mukaan eletään. Eli: No joo, tää projekti on mennyt jo kolmekymmentä vuotta käytännössä perseelleen. Mutta teorian mukaan tää toimii. Ja jos teoriassa ja käytännössä on ristiriitaa, niin vika ei ole ainakaan teoriassa. Jatketaan teorian mukaan niin kuin ennenkin.

Menihän se sisään kun aikansa paukutti

2. Ruotsalaista kansallista itsetuhoa

Nykyisessä Suomessa alkaa olla tietysti jo vähän turhaa irvailla ruotsalaisille mutta muistutetaan että osataan sitä sielläkin. Yhtenä esimerkkinä Ruotsin Ympäristöpuolueen uusi tiedottaja Märta Stenevi jolle ei riitä, että miehet siirtyvät syrjään päättämisestä vaan nyt syrjään tulisi siirtyä myös väärän (siis ruotsalaisen) väriset naisetkin:

Stenevin mielestä politiikka on nollasummapeliä. Siksi hän haluaa uuden yhteiskuntajärjestyksen, jossa ruotsalaiset miehet luovuttavat valtaa naisille, mutta myös syntyperäisten ruotsalaisten valkoisten naisten on siirryttävä syrjään.

– Jos ulkomailla syntyneet naiset haluavat saavuttaa vallan, valkoisten, kotimaassa syntyneiden naisten on siirryttävä.

Jotenkin vaan tuo kuvassa olevan Stenevin ilme sopii postaukseen. Selvästi kyseessä on onnellinen ihminen joka on vapauttanut itsensä täydellisesti ja pysyvästi kaikista reaalimaailman kahleista:

Eipä puutu kuin pikkulinnut lentelemässä pään ympärillä

3. Vihreä vauhtisokeus

Vihervasemmistolla on hirveä vauhti päällä ja kun se on huomannut että mitä älyttömimmätkin ideat saattavat mennä läpi niin ideoitahan tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Niin kuin tämä Helsingin tuore valtuustoaloite jonka mukaan Helsingin tulisi alkaa rajoittaa kaupungin vuokraamilla ulkomainontapaikoilla tapahtuvaa ilmastolle vahingollisten tuotteiden mainontaa ja markkinointia, sillä kaupunki on sitoutunut ilmastokriisin torjuntaan.

Aloitteen on allekirjoittanut viisitoista kaupunginvaltuutettua ja kielletyiksi tulisivat lentomatkailu, yksityisautoilu, autojen myynti ja vuokraus, lihatuotteet, muut eläinperäiset tuotteet, muut kuin ekosähkösopimukset, vaateteollisuus lukuun ottamatta vaatelainaamoita ja kierrätysvaatteita.

Ehkä seuraava ehdotus on se, että Helsingin alueella yksityisyritykset saavat toimia vain, jos ne eivät tavoittele voittoa. Sillä vihreän egon nälkä on loputon ja kyltymätön. Vähän niin kuin Silmarillionissa valtavalla Ungoliant-hämähäkillä joka kyltymättömään nälkäänsä söi lopulta itse itsensä.

Ehkä Helsinki voisi ottaa oppia 1980-luvun They Live-scifileffan mainosmaailmasta

4. Niin notta kunnioitusta

Sanna Marinia (tiedättehän, se pääministeri, löytyy usein myös Naisten Lehden kannesta) jurppii kun vaaleihin liittyvässä keskustelussa on ilmennyt kunnioituksen puutetta. Hän toteaa, että ”tähän on tultava loppu”. Kuinkas se muuten tulee? Ampumallako? Jos hallitus toimii koko kansakunnalle katastrofaalisella tavalla niin miten siihen voi suhtautua kunnioituksella?

Hotellin respasta muistutetaan:

Kunnioitus ansaitaan.

Sitä ei saa asemalla.

Sitä ei saa tittelillä.

Sitä ei saa oppiarvolla.

Sitä ei saa sukupuolella.

Ja varsinkaan sitä ei saa ruikuttamalla.

Lisäys samana päivänä:

Turvealan yrittäjät suunnittelevat vapuksi moottorimarssia Helsingin Mannerheimintielle. Mukaan pitäisi tulla vähintään sata täysperävaunuyhdistelmää. Hotellin respasta tuetaan marssia täysillä. Turveala on erityisesti vihreän pakkomielteen lahdattavana. Ja lähiaikoina lahtaaminen tulee tällä vauhdilla onnistumaan sataprosenttisesti.

Suomen turvevarat vastaavat vähintäänkin Pohjanmeren öljyä mutta viherlogiikan mukaan turpeen sijasta maahan pitää kuskata venäläistä haketta. Kunnes sekin korvataan toivioenergialla.