Radanvarsikaupungin itäisen uudistetun
totuuden lukio, lähitulevaisuudessa…
Historianopettaja Jouko Jöös käveli miettiväisenä
lukion rehtorin kansliaan johon rehtori Pertti Hersnääk oli hänet kutsunut. Ja
oli puhelussaan myös suoraan sanonut että kyse oli puhuttelusta. Mistähän
helvetistä nyt oli kyse? Olihan hänen luokallaan hyvät numerot eivätkä ne
olleet mitään säälinumeroita niin kuin peruskoulussa oli ollut jo pitkän aikaa.
Ei opetuksessa voinut olla vikaa. Jouko koputti ovea ja astui sisään. Rehtori
Hersnääk totesi että istu, ole hyvä johon Jouko totesi:
- Kuulusteltava seisoo.
- Jaa… no… ihan miten… vaan… totanoin,
tämä puhuttelu ei tule siitä että minä olisin huomannut työssäsi mitään
valitettavaa. Sinä olet erittäin hyvä historian opettaja hyvillä
oppimistuloksilla. Pääosa oppilaista pitää sinusta kovin. Mutta sinusta on
oppilaitten… no, tiettyjen oppilaitten taholta esitetty valituksia.
- Jaa. No, minkälaisia valituksia? Käydään
ne läpi ja katsotaan voiko asialle tehdä jotakin.
- Tuota noin… ei nyt takerruta
yksityiskohtiin… kun ei voi takertua… kas kun kyse ei ole oikeastaan siitä,
että mistä valitetaan vaan siitä, ketkä valittavat.
- Hä? Meinaatko että…
- Joo. Sinusta on tehty valitus
woke-valvojien toimesta.
Niin. Woke-valvojat. Joka hemmetin
luokalla niitä oli vähintään kaksi. Pahimmilla viisi. Lähes kaikki tyttöjä.
Jotka oli koulutettu kesällä kuukauden mittaisella Feminiitta-järjestön
pitämällä kurssilla. Huomaamaan, löytämään ja ilmiantamaan intersektionaalisen
feminismin vastaista puhetta. Niillä oli rinnassaan woke-valvojan pinssi. Ja
niillä perkeleillä oli virallinen asema. Jokainen valitus, jonka ne tekivät
tuli käsitellä lukion toimesta. Käsitellä vakavasti.
Jouko totesi vielä:
- Mutta pitäähän minun sentään saada
tietää, mistä minua syytetään.
Rehtori ryki vähän vaivautunutta
virkayskää ja vastasi:
- No kun ei. Katsos kun ideana on se, että
jos sinä et itse hoksaa, mitä olet tehnyt väärin ja kuinka ynnä ketä olet
loukannut niin silloin sinä et myöskään voi aidosti katua ja parantaa tapojasi.
- Naisellista. Perin naisellista, etten
sanoisi. Mutta katua silti pitäisi? Eli tämähän menee sitten tuolle
intersektionaalisen telepatian puolelle mitä minä en valitettavasti hallitse. No
mitäs sitten nyt tehdään ja mitä tapahtuu?
- Minä annan sinulle suullisen
huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä. Olen pakotettu siihen.
- No, eihän siinä mitään. Huomautellaan
sitten vaan. Vaikka ei tiedetä, että mistä huomautellaan. Jumala siunakkoon
intersektionaalista nykypäiväämme. Voinko poistua?
- Ole ystävällinen. Ja… tota noin… olen
pahoillani.
- Epäilemättä joo. Mutta heität minut
susille siitä huolimatta.
Historianopettaja Jouko Jöös poistui
rehtorin kansliasta ja mietti että mistähän merkeleestä ne nuoret wokenoidat
olivat suivaantuneet? Voisiko se olla sitä kun hän mainitsi sen, mitä maahanmuuttoteollinen
kompleksi veronmaksajille kokonaisuudessaan kustantaa? Vai olisiko se ollut
sitä kun hän totesi erään wokenoidan fanittamasta Handmaids Tale-sarjasta että
islamilaisissa maissahan se ei ole fiktiota vaan dokumentti? Voisiko se olla
sitä että hän oli kyseenalaistanut miehen kuukautiset ja tuuminut vielä että
mistähän aukosta ne mahtavat valua? Vai voisiko… äh, perkele, täytyy vaan
vissiin olla kieli keskellä suuta jatkossa.
*
Viikkoa myöhemmin, jälleen rehtorin
kansliassa…
- No taasko ne hermoherkät henkilöoletetut
ovat valittaneet?
- Tota noin… taas… mutta kun ne ovat
wokevalvojia niin minun on otettava asia vakavasti… ei ole muuta
mahdollisuutta… katsos kun onhan mulla tässä omakin ura vaakalaudalla… en minä
voi katsoa sormien läpi intersektionaalisuuden vastaista toimintaa… tai muuten ne
ilmoittavat minusta Feminiitoille.
- Ja mulle ei taaskaan kerrota, että mistä
actually on kysymys?
- Niin no… ei niin… mutta sen minä saatan
sanoa, että ongelmasi on se, että sinulla on huumorintajua… ja noilla
wokevalvojilla ei. Niin että niitä vitsejä ei paranis kertoa. Ei niin
minkäänlaisia.
- Niin. Huumori on totalitarismin pahin
vihollinen. Ja totalitarismin parhaita liittolaisia ovat aivopestyt nulikat
jotka eivät tajua mitä tekevät mutta kylläkin nauttivat siitä, mitä tekevät.
- Sovitaan etten kuullut tuota. Vaikka
kyllähän se… no joo… minun on nyt annettava sinulle ensimmäinen kirjallinen
varoitus. Ja jospa ottaisit tämän mukaasi. Oppisit ja omaksuisit.
Rehtori antoi Joukolle Feminiittajärjestön
tekemän ja Opetushallituksen julkaiseman kirjasen ”Opettajalle: Kuinka opetat intersektionaalisen
oikein ja loukkaamatta”. Jouko otti kirjasen ja tuumasi kansliasta poistuessaan
että siinä meni saatana viikonloppu ihan vituralleen. Tarkoitus kun olisi ollut
lähteä kavereitten kanssa pilkille ja sitten saunoa mökillä sen jälkeen. Nyt
viikonloppu menisi tutustuessa intersektionaaliseen totuuteen ja sitä
päntätessä. Voihan oletettu sukupuolielin ja sen terävähampaiset ikenet.
*
Jälleen viikkoa myöhemmin, rehtorin
kansliassa…
Jostain syystä Jouko Jöös ei ollut millään
muotoa yllättynyt saadessaan taas kutsun puhutteluun. Vaikka hän oli viimeisen
viikon toiminut sataprosenttisen varmasti opettelemansa intersektionaalisen
protokollan mukaisesti. Pilkulleen. Tosin opetuksen taso siinä oli alkanut
kärsiä. Hän sanoi rehtorille:
- No, kerropas. Mikä mättää tällä kertaa?
Vai tartteeko minun hoksata tämä keskenäni tälläkin kertaa?
- No ei tarvitse. Tällä kertaa. Katsos kun
woke-valvojat ovat kiinnittäneet huomionsa siihen että sinä opetat korostetun
kirjaimellisesti Feminiittajärjestön ohjeitten mukaisesti. He painottavat sanaa
korostetun. He mieltävät että kirjaimellisen oikeaoppinen opetuksesi ei
ole aidosti intersektionaalista eikä osoita aitoa katumusta vaan se on
nimenomaan heihin kohdistuvaa passiivis-aggressiivista mielenosoitusta ja
mikroaggressiota joten he ovat loukkaantuneet. Loukkaantuneet syvästi.
- Eli tein minä niin tai näin niin aina
menee vituralleen?
- No suurinpiirtein näin. He ovat ottaneet
sinut hampaisiinsa ja niistä on kyllä vaikeaa päästä pois.
- Mitä minä sitten voin tehdä?
Lepyttääkseni tuota, no, ansaitsemattomasta vallastaan juopunutta
pikkupimperolaumaa?
- En minä vaan tiedä. Sinut on leimattu ja
vaikeaa minun on siihen puuttua. Käteni ovat sidotut. Ja he haluavat sen paunan
veristä lihaa. Joten joudun antamaan sinulle toisen kirjallisen varoituksen.
Niin kuin tiedät, niin kolmattahan ei enää tule vaan sitten seuraa potkut. Olen
todella pahoillani.
- Onko siis näin että hysteeristen
feministien aivopesemät hysteeriset teinit määräävät että mitä tässä lukiossa
tehdään?
- Valitettavasti juuri näin on.
- No mitäs minä sitten teen? Kun teen
väärin joka tapauksessa.
- Ala etsimään jotain muuta työpaikkaa.
Lähiaikoina mitä varmimmin irtisanottava
historianopettaja Jouko Jöös poistui rehtorin kansliasta tuumien että oliskohan
niitä postinkantajien paikkoja vapaana. Rehtori Pertti Hersnääk taas puolestaan
tuumi että huoran hommia on monenlaisia mutta ne, jotka tekivät sitä pelkästään
jalkovälillään olivat kaikkein rehellisimpiä sellaisia. Tässä
intersektuaalisessa nykypäivässä. Joskus aikanaan todellisuutta muokkasivat
ideologian mukaiseksi vain raskaan sarjan poliitikot mutta nykyisin sitä saattoi tehdä hysteeriset pikkutytötkin. Sitä rehtori Hersnääk vielä mietti että kuka
kehitti aikakoneen ja vei Suomen Kiinan kulttuurivallankumoukseen?