keskiviikko 14. tammikuuta 2009

MATTI JA VALLAN KAAPPAAMINEN

Yhteinen tuttavamme Vanhasen Matti on puhunut pehmoisia Höblän haastattelussa. Lausunnossaan Matti ilmoittaa päättäneensä, että mielipiteen ilmaus äänestämällä saa luvan loppua ja ongelmat ratkaistaan pitämällä niistä turpa kiinni.

Suomessahan on vielä tiettyjä lakeja, jonka mukaan toimitaan toisin, joten Matin lausuntohan ilmoittaa sen, että kaveri uskoo tehneensä vallankaappauksen. Mutta nyt Matti meni nylkemään karhun, ennen kuin se tuli ammuttuakaan. Vallankaappaus pitää tehdä ensin, ja sen jälkeen vasta ruveta sanelemaan, kuinka asiat hoidetaan.

Ei Matti, eihän tämmösestä vallankaappauksesta tule niin mitään. Täytyykö tääkin sulle rautalangasta vääntää? Vai oliskos tässä tapauksessa ratakisko parempi? Tulis selkeämpi kuvio, eikä jäis tulkinnan varaa.

Vallankaappauksethan tehdään kahdella tavalla. Perinteisellä tai kaljupäisellä.

*

1. Perinteinen tapa

Tämä homma menee niin, että otat vaivihkaa yhteyttä sopiviin upseereihin sopivissa varuskunnissa. Tässä tapauksessa sopivia yksiköitä ovat Kaartin Jääkärirykmentti, Karjalan Prikaati, Utin Jääkärirykmentti ja Porin Prikaati. Ensiksi sinun tietysti pitää saada upseerit vakuuttuneeksi, että maallemme on parasta, että juuri sinulle keskitetään ehdoton valta.

Tämän jälkeen upseerit laittavat joukko-osastot valmiustilaan ja iskevät sopivana ajankohtana. Esimerkiksi jouluaatto ja juhannus ovat sopivia ajankohtia. Erikoisjääkärit iskevat hallinnon elintärkeisiin kohteisiin, hiljentävät vastarinnan ja ottavat tv:n ja radion hallintaansa. Sen jälkeen Helsingin kaduille ajetaan suuri määrä Leopardeja, CV 90-vaunuja ja Paseja. Pian tämän jälkeen voit pitää puheen kaikilla tv-kanavilla ja ilmoittaa, että se on jatkossa Vanhasen Matti, joka sanoo, onko pelut pieniä vaiko ei.

Jos tämä vallankeikaus hoidetaan esmes juhannuksena, on kansa sen verran kännissä, että homma hoituu helposti. Nyt sinun tulee vaan vakuuttaa upseerit tämän toimenpiteen välttämättömyydestä, ja siinä saattaa olla vielä hieman hankaluuksia.

2. Kaljupäinen tapa

Eli tässä tapauksessa toimit niin kuin Urho Kekkonen. Kehität vaan itsellesi niin tolkuttoman poliittisen ja jätkämäisen karisman, että kaikki tekee just niin kuin haluat ja kiittävät päälle ja pyytävät vielä uudet annokset lisää. Kaduille ei tarvita tankin tankkia.

Se, mikä tässä tapauksessa voi tuottaa ongelmaa, on se, että karismasi Kekkoseen verrattuna on tasoa peltivati takapihalla. Ihmiset muistavat sinut edelleenkin varamiehenä, joka pääsi hommiinsa, kun Anneli Jäätteenmäki tunaroi. Ehkäpä tapauksessasi tämä ”perinteinen tapa” on sittenkin helpompi.

*

Mutta sinun tulee muistaa, että se vallankaappaus tulee tehdä ensin, ennen kuin alkaa Augusto Pinochetiä leikkimään.

Näin Hotelli Yrjöperskeleen respasta katsottuna toimintasi vaikuttaa epätoivoiselta. Pelkäät, että Perussuomalaiset vievät kepun äänet seuraavissa vaaleissa. Ja niinhän siinä käykin.

Saattaahan se tietysti olla, että ihan oikeasti uskot monikulttuuriuskontoon. Siinä tapauksessa sinun kannattaisi ottaa välittömästi hommastasi loparit ja siirtyä Nurmijärvelle viljelemään biodynaamista parsaa. Meinaten, julkinen tukesi tietyille aatteille on tupannut merkitsemään kuolemansuudelmaa sille aatteelle.

Opetithan vuonna 1985 Baltic Star-tapauksessa että Neuvostoliitto on pysyvä, ja Baltian maitten itsenäisyyshaaveilut hullun touhua. Kuinkas kävi? Tästähän voi laskeskella, että tää monikulttuuriuskovaisuus lopettaa itse itsensä tarpeettomana vuonna 2015. Tavallaan kai sinua tulisi kiittää.

8 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Matti seuraa ajan henkeä, vähän myöhässä mutta kuitenkin. Tuo Baltic Star -vertaus tuli minunkin mieleeni, koska vuosi 1985 oli viimeisiä oikeita suomettumisvuosia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vasaramiehelle. Tästä tapauksesta paistaa hyvin läpi se, että mies ilman kykyjä ja karismaa pääsi vahingossa vallankahvaan ja selväähän se on, että vitutus on armoton, kun asemaa uhataan. Seuraavien vaalien jälkeen Matti on hetken aikaa oppositiojohtaja, kunnes kepulaiset tekevät demarien virheen ja laittavat jonkun verkkosukkapimun johtoon. Ja meillehän se vaan passaa.

YMTT kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Vaihtoehto 1 taitaisi vain kompastua asevelvollisiin, jotka tuskin suhtautuisivat Masan vallankaappaushankkeeseen kovinkaan innokkaasti, esittäisivätpä upseerit asian heille missä muodossa tahansa..

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Ykä! Osuvasti sanoit:)

Unknown kirjoitti...

Poropoliisi:
Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Vaihtoehto 1 taitaisi vain kompastua asevelvollisiin, jotka tuskin suhtautuisivat Masan vallankaappaushankkeeseen kovinkaan innokkaasti, esittäisivätpä upseerit asian heille missä muodossa tahansa..

Ja tämä Poropoliisin hyvä havainto asettaa taas uuden näkökulman palkka-armeijavaatimusten todellisille syille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille. Poropoliisi on oikeassa. Vaihtoehto ykkönen tyssää viimeistään varusmiehiin. Tosin eipä tässä maassa mahda olla upseereitakaan, joita toi kiinnostais.

Kakkosvaihtoehto taas oli lähinnä esimerkkinä siitä, että joillakin on pallit ja joillakin ei.

Kullervolle: minäkään en tosta palkka-armeijasta ole kovin innostunut.

Jukka Aakula kirjoitti...

Herää todellakin kysymys suunnitteleeko Vanhanen jonkinlaista vallankaappausta tyyliin Konstantin Päts.

Kun Viron Vapsi-puolue sai kolmikymmenluvulla kunnallisvaaleissa suuren vaalivoiton, Päts pelasti demokratian kieltämällä puolueiden toiminnan.

Vanhanenhan on muutenkin osoittanut kykyä oppia historiasta. Hän soveltaa hienosti 70-80-luvun suomettumispolitiikkaa uuteen tilanteeseen. Miksipä hän ei kykenisi oppimaan myös eteläisen naapurimme historiasta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jukalle. En minä usko, että Matti "Watt" Vanhanen suunnittelee yhtään mitään. Miehellä on vaan vanhan ajan termeinä sanottuna hätä ja hyvä mieli.

Konstantin Päts muuten purki diktatuurinsa ennen neuvostomiehitystä ja Virossa pidettiin vapaat vaalit, joissa tuli myös ihan toimiva oppositio. Varsin harvinaista sinänsä.

Se, mitä vois tutkijatyypit analysoida, oli se Kekkosen 1970-luvun aika. Tietyllä tavallahan sekin oli silkkaa diktatuuria, mutta likimain kaikkien hyväksymää. Ehkä tuolta ajalta on jäänyt myös Vanhasen kovalevylle käsitys, että kepu on aina vallan kahvassa kiinni. Mutta Urkki elää enää muistoissamme ja ajat muuttuvat. Kepu tuskin muuttuu.