sunnuntai 29. joulukuuta 2013

SUUNNANMUUTOS

Eli uudenvuoden tarina 2013 - 2014

Jossain Itä-Karjalassa, kesällä 1944

- Pojat! Pojaat! Ne jyrää meitin!

- Ei ne mitään jyrää! Siellä on miinoitus! Pysykää paikoillanne!

Luutnantti Koskela ryömi pitkin ojaa ja pääsi lopulta siihen monttuun, mihin hän oli tähdännytkin. Monttua lähestyi venäläinen panssarivaunu, ja Koskela aikoi tuhota sen mukanaan olevalla kasapanoksella. Tilanne vaati tankin tuhoamista, sillä ainakin osa miehistöstä oli pian joutumassa pakokauhun valtaan ja karkaamassa hallitsemattomasti. Ja pakokauhulla oli tapana levitä. Koskela aikoi nousta ylös montusta ja heittää kasapanoksen, mutta silloin hän kuuli Rokan äänen:

- Koskela! Älä nouse! Hää näkköö siut! Myö tullaa auttamaa!

Jos kehenkään, niin Rokkaan Koskela luotti. Hän pysyi montussa ja montun reunoja alkoivat pyyhkiä neuvostosotilaitten luotisuihkut. Montun lähellä räjähti myös käsikranaatteja. Aivan liian lähellä. Kuolemanpelossa aika muuttuu suhteelliseksi ja jokainen sekunti kesti piinaavan pitkään. Apu oli tulossa, mutta ehtisikö se ajoissa? Koskela meni montun pohjalle niin matalaksi kuin vain pystyi ja tuumi, että tähänkö tämä kaikki loppuu. Sitten vasemmalta puolelta alkoi Määtän konekivääri naputtaa ja oikealta puolelta alkoi Rokan konepistooli päristä viimeistä tuomiota neuvostosotilaille. Pärinään liittyivät käsikranaatin räjähdykset. Sitten Koskela kuuli huudon:

- Koskela! Heitä nyt! Nyt onkii paikka!

Koskela nousi montusta ja heitti kasapanoksen. Kasapanos putosi tankin tornin juureen ja räjähti. Hetkeä myöhemmin toinen tankki ajoi miinaan, ja se alkoi vähentää vihollisen hyökkäyshaluja. Koskelan monttuun hyppäsi Rokka ja hänen apunaan käsikranaatteja heittänyt Honkajoki. Koskela totesi:

- Se pysähtyi tähän. Vastahyökkäykseen ei ruveta. Meillä ei ole siihen voimaa. Turha tapattaa taas ryhmän verran miehiä tyhjän takia. Siirrymme puoli kilometriä taaksepäin edullisempaan maastokohtaan. Siihen on Lammion lupa.

Lammio oli käynyt tapaamassa joukkuetta ennen taistelua. Viimeisen puolen vuoden aikana hän oli muuttunut ihmisenä. Hän kuunteli alaisiaan ja oli unohtanut kaiken paskantärkeyden. Aikaisemman lampikannasten kautta tapahtuneen perääntymisen, mikä oli Koskelan idea, hän oli hyväksynyt ja ottanut kaiken syyllisyyden omaan piikkiinsä. Everstiluutnatti Karjula oli haukkunut Lammion pataluhaksi, mutta Lammio oli todennut tylysti, että vaihdatteko miestä ja laitatteko minut kenttäoikeuteen? Ja jos vaihdatte, niin kehen? Lammio pysyi tehtävässään.

Koskelan joukkue ja muukin komppania perääntyi parempiin asemiin, ja Lammio oli vastassa. Hän totesi, että seuraavatkin asemat ovat vain viivytysasemia. Lopullinen toppi on tulossa vasta tuonnempana. Mutta se tulee.

*

Jossain Laatokan Karjalassa, kesällä 1944

Rokka: Miehet, syökee pois sokerit. Myö uijaa koht tuos joes. Kastuut, pahalaiset ja männööt pilal.

Joukkue oli asemissa harjanteella. Harjanteen takana oli joki, jonka reunalla oli suoaukea. Rykmentistä annetun käskyn mukaan asemat oli pidettävä viimeiseen asti, kunnes sitten peräännyttäisiin joen yli menevää siltaa pitkin.

Siltaa pitkin juoksi mies konepistooli käsissään. Hän oli kapteeni Lammio, joka juoksi asemiin ja etsi käsiinsä luutnantti Koskelan.

- Koskela! Komentakaa miehenne välittömästi menemään tuon joen yli parempiin asemiin. Jos ryssä pääsee tähän teidän perääntyessänne, niin sillä on sata metriä aukeaa ampuma-alaa. Te kuolette tähän joka ainoa. Silta on vielä olemassa, mutta se on miinoitettu ja kun siihen osuu ensimmäinenkin ryssän kranaatti, se lentää ilmaan. Ja niitä kranaatteja on tulossa aivan hetken kuluttua. Pistä Koskela toimeksi. Minä menen hoitamaan Jalovaaran joukkueen vetäytymisen. Hän on vielä melko kokematon upseeri, ja tarvitsee apua. Ja muistakaa miehet! Me olemme piakkoin siirtymässä niin sanotulle U-linjalle. Siellä pidetään huoli, että tämä juokseminen loppuu.

Lammio läksi juoksemaan Jalovaaran joukkuetta kohti ja Koskela komensi miehensä uimaan joen yli. Idästä alkoi kuulua lähtölaukausten ääni.

*

Jossain Laatokan Karjalassa, syksyllä 1944, välirauhan tultua.

Majuriksi ylennetty Lammio oli käynyt kättelemässä pataljoonansa jokaisen sotilaan. Lopuksi hän halusi erikseen tavata kapteeni Koskelan, jonka vasemman taskun alla oli nyt Mannerheim-risti ja kersantti Rokan. Lammio kätteli molempia miehiä ja totesi:

- Vilho ja Antti. En pysty sanoin kuvailemaan sitä ylpeyttä, mitä tunnen, kun olen saanut kulkea tämän armottoman kovan tien kanssanne. Minä jatkan puolustusvoimien palveluksessa ja te ymmärtääkseni siirrytte siviilielämään. Mutta uskon, että me vielä kohtaamme. Voi olla, että Isänmaa vaatii vielä palveluksiamme. Etiäinen kertoo sen minulle. Sitä en tiedä, tapahtuuko se ase kädessä vaiko muilla tavoin. Mutta silloin minä haluan apua nimenomaan teiltä. Teihin minä luotan. Viimeiseen asti.

Miehet kättelivät toisiaan. Sanoja ei enää tarvittu. Suomi alkoi pikkuhiljaa siirtyä rauhan aikaan.

*

31.12. 1969, Kokoomuksen puoluesihteeri Jussi Lammion yksityiskoti. Paikalla oli neljä miestä. He olivat kaikki sotaveteraaneja. Yksi heistä oli tietoisesti hakeutunut politiikkaan, kolme muuta olivat vain jotenkin ajautuneet siihen, oikeastaan tahtomattaan. Tähän oltiin kuitenkin päädytty, ja tuleva keskustelu tulisi muuttamaan Suomen poliittista suuntaa. Siihen oli aihettakin, sillä nämä neljä miestä olivat hyvin huolissaan maan tulevaisuudesta.

Nämä neljä miestä olivat:

Jussi Lammio:  Kansanedustaja ja Kokoomuksen puoluesihteeri

Vilho Koskela: Kansanedustaja ja SDP:n toinen varapuheenjohtaja

Antti Rokka: Kansanedustaja ja Keskustapuolueen toinen varapuheenjohtaja

Aarne Saarinen: Kansanedustaja ja Suomen Kommunistisen Puolueen puheenjohtaja

Lammio:

- Hyvät aseveljet. Olen kutsunut teidät kotiini syystä, minkä tiedätte varsin hyvin itsekin. Kekkonen on menettämässä todellisuudentajunsa ja sokaistumassa vallastaan. Lisäksi hän on nostamassa valtaan hänelle mieluisia ihmisiä, niin sanottua Kekkosen nuorisoseuraa, joka jatkaa Kekkosen linjalla koko seuraavan sukupolven. Tai niin Kekkonen luulee. Tosiasiassa tämä nuorisoseura muuttaa sen linjan täydellisen alistumisen ja suomalaisuuden mitätöimisen linjaksi, joka ennen pitkää koituu tuhoksi maan itsenäisyydelle ja tulevaisuudelle. Tähän nuorisoseuraan kuuluvat muunmuassa Tuomioja, Kanerva ja Halonen.

- Me olemme sukupolvea, joka on hävityn sodan jälkeen ymmärtänyt, että Neuvostoliitolle on julkinen liturgia hyvin tärkeää. Tärkeää ei välttämättä ole se, mitä todella tapahtuu, vaan se, miltä se näyttää julkisuudessa. Siksi me olemme pitäneet yllä mahdollisimman myöntyväistä ja mahdollisimman julkista liturgiaa Neuvostoliittoa kohtaan. Nimenomaan liturgiaa. Tosiasiassa olemme toimineet kuitenkin pääosin niin kuin itse lystäämme. EFTA-jäsenyys oli hyvä esimerkki siitä, eikä Suomi ole millään lailla osana Varsovan Liiton sotilaskoneistoa.

- Mutta ehkä maskirovkamme oli liiankin uskottavaa. Suhteessa omiinkin. Sillä valitettavasti jossain vaiheessa kävi niin, että suomalainen nuorempi poliittinen sukupolvi alkoi uskoa siihen liturgiaan ihan tosissaan. Ehkä heillä oli kyseessä jonkunlainen sukupolvikapina ja kateus siitä, mitä aikaisempi  sukupolvi teki, mitä heidän ei tarvinnut tehdä ja mitä heistä ei olisi koskaan ollut tekemään. Tai ehkä he ovat yksinkertaisesti nenästävedettäviä hölmöjä ja hyödyllisiä idiootteja. Joka tapauksessa menneen halveksunta ja kuvainraastaminen on tälle porukalle nyt päivän sana, itsetarkoitus ja itseisarvo. Kekkosen nuorisoseura kuuluu tähän porukkaan. Kekkonen kelluu omahyväisenä heidän ihailussaan, eikä ymmärrä, että hän on synnyttämässä hirviötä.

- Tiedämme, että KGB pyrkii vaikuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan sisältäpäin, hienovaraisesti ja pikkuhiljaa. Se on aloittanut yliopistoista ja kulttuurielämästä. Ja etenee pikkuhiljaa puolueisiin. Myös kokoomukseen. Se haluaa, että Suomi siirtyy ensimmäisenä Eurooppalaisena maana maailmassa vapaaehtoisesti ja väkivallattomasti osaksi neuvostoblokkia. Ja sehän olisi sille valtava PR-voitto, joka vaikuttaisi koko läntisessä Euroopassa. Mikäli tähän ei puututa, niin joskus tulevaisuudessa – eikä ehkä kovin kaukaisessakaan – se tulee onnistumaan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana tullaan käymään kamppailu suomalaisesta sielusta. Tavallinen kansa ei lämpene Neuvostoliitolle, mutta mikäli tuleva poliittinen eliitti on valmis luovuttamaan maan pelkän sukupolvikapinansa vuoksi, ei tälle kehitykselle tulla meidän jälkeemme mahtamaan mitään.

Koskela:

- Uhkakuva on selvä. Väinö Tanner varoitti siitä useasti. On suuri harmi, että hän ei ole enää keskuudessamme. Tuo puoluesihteeriksi valittu Sorsa tulee edustamaan SDP:n uutta linjaa, samoin kuin se perkeleen pälkäneläinen, se Tuomioja. Samoin kuin tuo nousevaksi tähdeksi ajateltu Halonen. Ne onnettomat kun uskovat, että Taivas sijaitsee Itä-Berliinissä. Heidän linjansa on alistumisen ja kaiken sinisilmäisesti hyväksymisen linja. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että asevelisosialistit ottavat jälleen puolueessamme vallan. Leskinen on tukenamme, samoin kuin Paasio. Hänkin on pikkuhiljaa ymmärtänyt, vaikka se paljon vaatikin, eikä helpolla tapahtunut, että kyytä povella ei kannata kasvattaa täysikasvuiseksi. Noilta tyypeiltä on kertakaikkiaan vietävä mahdollisuudet poliittiseen vaikuttamiseen. Ne ovat typeryydessään aivan liian vaarallisia.

Rokka jatkoi. Hänellä irtosi vielä tarvittaessa leveä kannakselaismurre, mutta politiikka, johon hän oli joutunut sattumalta ja tahtomattaan, niin kuin Koskelakin, oli opettanut hänellekin yleiskielen:

- Keskustapuolueen kenttäväessä tilanne nähdään myös hyvin selkeästi. Kun Maalaisliitto muuttui kepuksi, ei siitä tullut keskustapuoluetta vaan kekkospuolue, joka muuttui itseään ruokkivaksi ja itseensä keskittyväksi organisaatioksi. Puolue tulee käyttämään seuraavan vuosikymmenen ajan ulkopolitiikkaa häikäilemättömästi hyväkseen vakiinnuttaakseen ja vahvistaakseen oman valta-asemansa. Se on unohtanut sen, mistä se mandaattinsa saa, ja pitää asemaansa itsestään selvyytenä. Voin kertoa teille, että puolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen on tukenamme. Hän pitää puolueen puhdistusta ainoana vaihtoehtona, vaikka se tarkoittaisikin välirikkoa Kekkoseen. Mutta hän haluaa, että puhdistus tapahtuu kenttäväen toimesta, alhaalta ylöspäin. Ja sen minä pystyn organisoimaan. Ja puhdistuksen jälkeen Virolainen haluaa, että minä astun puolueen johtoon. Hän haluaa jatkaa rivikansanedustajana ja ehkä ministerinä.

Aarne Saarinen oli tähän asti ollut hiljaa, mutta puhui sitten vuorostaan:

- Niin, meillähän tilanne on päällä jo tällä hetkellä. Taistolaiset ovat hamuamassa puoluetta haltuunsa, ja nehän haluaisivat Suomesta neuvostotasavallan saman tien. Siihen minä en voi suostua. Johtamani SKP pyrkii sosialistiseen, ja painotan, itsenäiseen sosialistiseen Suomeen, mutta tapahtuuko se, on äänestäjien ratkaistava. Taistolaisille kävisivät muutkin keinot. Pystyn pitämään tilanteen aisoissa, mutta joudun tekemään tiettyjä myönnytyksiä. Taistolaisille on taattava tietty määrä paikkoja puolueorganisaatiossamme. Ne ovat kuitenkin puolueessa vähemmistö, mutta Moskovan tukema sellainen. Tuen suunnitelmaanne, ja takanani oleva kenttäväki tukee sitä myös.

Rokka kysyi:

- Vaan eikö olisi helpompi heivata nuo taistolaiset kerralla helvettiin ja panna pystyyn kaksi erillistä puoluetta?

Saarinen vastasi:

- Periaatteessa kyllä. Mutta niitä on helpompi vahtia, kun ne ovat omissa nurkissa. Ja puhtaasti Moskovaan suuntautunut kommunistipuolue saisi Moskovan jakamattoman poliittisen ja taloudellisen tuen. Sitä riskiä ei kannata ottaa. Näethän sinäkin, kuinka nuo taistolaiset kulttuurikommunistit riekkuvat Yleisradiossa. Sille ei tällä hetkellä mahda mitään, mutta jos saamme puoluekenttämme porukalla puhdistettua, niin seuraavan eduskunnan aikana tuolle Reporadiolle täytyy tehdä jotakin. Ennen kuin tuo kulttuuritaistolainen linja leviää uutistoimituksiinkin.

Tähän totesi Lammio:

- Tulevien eduskuntavaalien jälkeen se otetaan varmasti työn alle. Mutta ensin ne vaalit on voitettava, ja nyt ei ole välttämättä kysymys siitä, että mikä puolue voittaa, vaan että puolueilla on oikeat kansanedustajat. Meillä kokoomuksessa Rihtniemi tullaan syrjäyttämään ja Jussi Saukkonen palaa väliaikaiseksi puheenjohtajaksi. Sen jälkeen tehtävään siirryn minä. Salaliittohan tämä on, ei siitä mihinkään pääse, mutta se on myös välttämätön. Luotan, että jokainen teistä saa aikaan puolueessanne puhdistuksen. Avuksemme tulee myös Veikko Vennamo,  jonka SMP:tä meidän tulee kulissien takana tukea. Vennamo on kansallismielinen ja Kekkosvastainen, ja mikäli puolue saa ensi vaaleissa hyvän menestyksen, siitä on meille pelkkää hyötyä.

- Meille henkilökohtaisesti tämä tarkoittaa tietysti urakan pitenemistä. Se yksi urakka kesti viisi vuotta. Tämä uusi urakka kestää paljon pidempään, sillä se sukupolvi, jolle meidän kuuluisi luovuttaa valta on jo pitkälle mädäntynyttä. Meidän on jaksettava odottaa seuraavaa. Ja meidän on annettava sille mahdollisuudet kehittyä suomalaisessa, Suomea arvostavassa Suomessa. Mutta sitä ennen meillä on vielä yksi kanto kaskessa, ja siitä on päästävä eroon.

Koskela: Kekkonen

Rokka: Kekkonen

Saarinen: Kekkonen

Lammio: Niin, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Ja sitten otetaan viisi seuraavaa lappua. Kovin tuttua. Mutta me kaikki tiedämme, että Kekkonen ei edes halua jatkossa kuunnella tuota litaniaa. Hän haluaa, että seuraava eduskunta jatkaa hänen valtaansa poikkeuslailla. Ja kun se on kerran tehty, näkyykö loppua? Tässä täytyy muistaa, että Kekkonenkin vanhenee, ja Kekkosen nuorisoseura haluaa käyttää valtaansa hänen kauttaan. Mikä on tilanne vuonna 1980? Kekkonen on silloin jo kahdeksankymppinen. Ja jos hän on vallassa, virallisesti, tosiasiallinen valta on Kekkosen nuorisoseuralla. Ja sitä kautta Moskovalla.

Rokka: Kekkonen on syrjäytettävä. Ennen kaikkea tuo poikkeuslaki pitää estää.

Saarinen: Mutta Kekkosella on mahdollisuus hajottaa eduskunta, mikäli se ei toimi hänen tahtonsa mukaan.

Koskela: Onpa hyvinkin. Mutta Kekkonen ei ole vielä seniili, ja hän tietää, että jos saamme puoluekoneistot käsiimme, silloin hajotetun eduskunnan jälkeen valittu eduskunta voi olla vieläkin enemmän Kekkosta vastaan. Niin kuin se tulee olemaankin.

Lammio: Ja tässä tullaan siihen, että tässä neuvottelussa on valittava seuraava presidentti. Minä se en voi olla. Kokoomuslainen taustani vaikuttaa siihen. Neuvostoliitto vastustaisi minua liikaa.

Rokka: Minäkään se en voi olla. Niin kuin ei Virolainenkaan. Me olemme molemmat evakkoja ja Neuvostoliitto voisi pitää meitä liian revanssihenkisinä.

Saarinen: Minua ei kommunistina valita presidentiksi kuitenkaan. Enkä ole muutenkaan halukas tehtävään. Enhän minä toimi ministerinäkään. Näen vain yhden vaihtoehdon.

Lammion, Rokan ja Saarisen katseet kääntyivät Koskelaan.

Koskela: Niin, tiedän. Ei tässä varmaan muutakaan vaihtoehtoa ole. Moskovalle on tietysti tiukka paikka hyväksyä Mannerheim-ristillä palkittu asevelisosialisti Suomen presidentiksi, mutta kun pidämme yllä virallisen tiukkaa YYA-liturgiaa, niin eiköhän se onnistu. Ehdotan, että uusi eduskunta esittää Neuvostoliitolle YYA-sopimuksen jatkamista kahdellakymmenellä vuodella jo ensi vuonna. Se voi lievittää tulevaa. Sen sopimuksen tulkinnassa tosin keskitytään siihen Y:hyn ja Y:hyn. Niitä ripaskatanssiryhmiä voidaan toki kuskata esiintymään kouluihin ja opettajia muistutetaan, että oppilaitten tulee sitten taputtaa ankarasti. Samoin keskinäistä kaupankäyntiä jatketaan ja kehitetään. Se on hyödyksi molemmille osapuolille. Mutta se A-puoli jätetään vähemmälle ja keskitytään Y:tä julistaviin julkilausumiin. Näen tarpeellisena, että alkavalla vuosikymmenellä perustetaan parlamentaarinen puolustuskomitea, joka selvittää Suomen itsenäisen puolustuksen kehittämistä. Mutta joka tapauksessa on selvää, että Neuvostoliitto tulee Kekkosen poistuttua kuvioista esittämään kulissien takana voimakasta niin poliittista kuin sotilallista painostusta.

Lammio: Poliittisen painostuksen huolehdimme me. Ja sotilaalliseen painostukseen on olemassa oikea mies oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän on kenraaliluutnantti Lauri Sutela, joka toimii tällä hetkellä yleisesikuntapäällikkönä. Nykyinen puolustusvoimien komentaja K.O. Leinonen on suostunut jatkamaan tehtäväänsä, vaikka hän haluaisikin jo eläkkeelle. Hän ymmärtää, että Sutelan tulee tavallaan kasvaa korkoa, ja hän siirtyy tehtäväänsä samaan aikaan kun sinä, Vilho aloitat omasi Suomen Tasavallan presidenttinä.

Saarinen: Mutta vuoden 1974 presidentinvaalit tulee kikkailla niin, että Vilhon valinta on varma. Ettei satu vahinkoa. Puoluekoneistojen kansallismielisten tahojen haltuunottaminen tietysti auttaa, mutta Viljon vastustajiksi tulee valita ehdokkaita, joilla ei ole mitään läpimenon mahdollisuuksia. SKDL tulee asettamaan ehdokkaaksi Ele Aleniuksen, joka on miellyttävä ja maltillinen sosialisti mukavine s-äänteineen, mutta ei hänellä mitään mahdollisuutta ole tulla valituksi. Ja toisella kierroksella valitsijamiehemme äänestävät Vilhoa.

Rokka: Me asetamme ehdokkaaksemme Martti Miettusen. Ahti Karjalaista ei voi ajatella, sillä ihmisille on jostain syystä tullut mieleen varmaankin Kekkosen itsensä luoma ajatus, että Karjalainen on Kekkosen luonnollinen seuraaja. Ihmiset saattavat vahingossa äänestää häntä liikaa. Miettunen on taas sopivan väritön hahmo. Tietysti riskinä on, että hän on Kekkosen näköinen kaljupää, mutta joka tapauksessa pystyn pitämään huolen, että puolueemme valitsijamiehet ovat Vilhon takana kakkoskierroksella.

Lammio: Kokoomus tulee asettamaan ehdokkaakseen Matti Virkkusen. Virkkunen on itse tietoinen suunnitelmastamme ja koska hän ei kuitenkaan tule saamaan ehdotonta enemmistöä, hän tulee itse kannattamaan kakkoskierroksella Vilhoa kansallisen eheyden nimessä. SMP:n Vennamo tulee olemaan vaaleissa ehdokkaana myös, hän on tietoinen suunnitelmastamme, ja on viisasta että hänen tulee olla loppuun asti Vilhon vastaehdokkaana, ettei vaalit ole liian itsestään selvät.

Saarinen: Mediassa tulee nostaa jatkossa esille Vilhon saavutuksia niin sodassa kuin rauhan aikana. Vilhon sukuhan on hämäläinen punakaartitaustainen torpparisuku, ja suvun historiaa voidaan nostaa esille mahdollisimman paljon. Punikkitaustainen torpparin poika, josta tuli Mannerheim-ristin ritari ja sitten kansanedustaja. Kansallinen yhdistäjä. Seuraavan eduskunnan tehtävä on puhdistaa Yle näistä kulttuurikommunisteista jotka suoraan sanottuna hävettävät minuakin. Ei niillä ole työn tekemisestä mitään tietoa, vaikka ne siitä niin laulavatkin.

Lammio käveli kirjahyllyssään olevalle baarikaapille,otti sieltä pullon saksalaista konjakkia, joka oli ollut hänellä jo vuodesta 1943. Jostain syystä hän oli säästänyt sen. Nyt hän tiesi syyn. Hän kaatoi tukevat moukut neljään konjakkilasiin, ojensi lasit miehille ja totesi:

- Ensin puolueet, sitten eduskunta, ja sitten Tamminiemi. Meillä on paljon työtä tehtävänä.

Miehet kilistivät lasejaan. Tällä kilahduksella määriteltiin Suomen poliittinen tulevaisuus kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

*

Kesäkuussa 1973:

Kolme nuorta poliitikkoa, joilla oli takanaan loistava tulevaisuus katseli jokainen tahollaan ihmeissään päivän lehteä, jossa oli otsikko kissankokoisin kirjaimin:

KEKKONEN EI JATKA VUODEN 1974 JÄLKEEN

Nuoret has-been poliitikot olivat nimeltään Erkki Tuomioja, Tarja Halonen ja Ilkka Kanerva. Heidän elämänsä oli viimeisen kahden vuoden aikana kääntynyt päälaelleen. Vielä muutama vuosi sitten kaikki näytti olevan kuin heitä varten tehty ja edessä oli loistava tulevaisuus suomalaisina päättäjinä.

Sitten kaikki kääntyi. Nyt heitä ei enää haluttu edes kunnallisvaaliehdokkaiksi. Tyydyttämätön, ja mitä todennäköisimmin koko heidän loppuelämäkseen tyydyttämättä jäävä vallanhimo jäyti narsistista mieltä, ja mielen taustalla jäyti vielä hirveämpi kysymys:

Onko minun etsittävä ihan oikeasti töitä?

*

Joulukuun 31. päivä vuonna 1973, Neuvostoliiton suurlähetystö:

Neuvostoliiton suurlähetystössä KGB:n kenraali Viktor Vladimirov oli päättämässä raporttiaan. Se oli enää viimeistä pistettä vaille. KGB:n suunnitelma Suomen vapaaehtoisesta sovjetisoimisesta suomalaisten nuorten poliitikkojen omasta aloitteesta oli alkanut lupaavasti ja näytti siltä, että se tulisi onnistumaan viimeistään 1990-luvulla. Suomi miehitettäisiin ja sovjetisoitaisiin laukaustakaan ampumatta.

Vuosikymmenen vaihteessa joku oli muuttunut, ja Vladimirov älykkäänä ja rehellisenä miehenä saattoi todeta, että suunnitelma oli viimeisen kolmen vuoden aikana mennyt pahasti reisille. Ei siitä mihinkään päässyt. Vaikka politbyroo halusi tuloksia, niin vuoden 1970 jälkeen hänellä ei ollut sille enää niitä esittää. Tsuhna oli ollut kuitenkin ovelampi, ja vanha, sodat käynyt kaarti oli kaapannut vallan. Vallankaappauksessa, jota ei virallisesti ollut tapahtunutkaan.

Nyt Vladimirovilla ei ollut käsissään mitään muuta kuin suora sotilaallisen tunkeutumisen uhka. Ja sen riskit olivat kuitenkin liian suuret. Poliittisen ja soluttautumistoiminnan kannalta mahdollisuudet olivat olennaisesti heikentyneet. Agentti Timon kohdalta saatettiin merkitä raportteihin, että siirtymässä eläkkeelle, ei enää hyödyllinen. Nuoret lupaavat DDR:n kautta värvätyt nousevat tähdet oli vanha asevelikaarti oli pudottanut virkakoneiston alempiin kerroksiin ja piti huolen, että ne myös siellä pysyivät.

Uuden sukupolven kohdalla Vladimirov oli pistänyt merkille, että Suomessa pystyyn laitettavan peruskoulun myötä historianopetusta oltiin lisätty, ja Vladimirovin suunnitelmiin nähden ikävällä tavalla tarkistettu. Virallisesti Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat tietysti edelleenkin hyvät ja luottamukselliset.

Vladimirov löi raporttiinsa viimeisen pisteen. Johtopäätöksenä oli, että tilanne Suomen kanssa kannattaa jättää hautumaan nykyiselleen seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Ilman väkivaltaa se ei tule muuttumaan. Ja Neuvostoliittohan on ikuinen. Sillä on aikaa odottaa.

Sen sijaan tulee keskittyä Ruotsiin. Siellä uusi uusi nuori pääministeri oli hyvin lupaava. Hänhän oli prototyyppiversio hyödyllisestä idiootista ja toimi KGB:n asiamiehenä vaikkei sitä itse tajunnutkaan. Hänen värväämisensä olisi turhaa. Ja Ruotsin poliittinen ilmapiiri oli muutenkin sellainen, että sitä saattaisi muokata loppujen lopuksi ihan minkälaiseksi haluaisi. Ehkäpä silloin, kun Suomi olisi vapaaehtoisesti sovjetisoidun Ruotsin ja Neuvostoliiton välissä itsepäiset tsuhnatkin osaisivat päätyä väistämättömiin johtopäätöksiin. Päättäessään raportin Vladimirov kirjoitti loppukaneetiksi, että näki välttämättömäksi siirtonsa Tukholman suurlähetystöön paikallisen KGB:n päälliköksi.

*

Kevättalvella 1974:

Eduskuntatalo oli täpösen täynnä. Oli alkamassa uuden presidentin virkaanastujaisseremonia. Paikalla oli muun muassa pääministeri Antti Rokka. Mukana oli myös sisäministeri Jussi Lammio. Samoin kuin maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen sekä Suomen Kommunistisen Puolueen puheenjohtaja Aarne Saarinen. He kaikki esittivät toisilleen varsin merkityksellisen katseen, jota ulkopuolinen ei ehkä olisi pystynyt lukemaan. Mahtoivatkohan he iskeä myös toisilleen silmää.

Mukana oli myös hyvin yrmyilmeinen Neuvostoliiton Suomen suurlähettiläs Vladimir Stepanov. Samoin kuin toukokuussa Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystöön siirtyvä Viktor Vladimirov. Hänen ilmeensä oli huomattavasti Stepanovia levollisempi. You win some, you lose some. Ehkä hänen katseestaan saattoi jopa lukea tiettyä myötätuntoa ja arvostusta suomalaisia vastapelureitaan kohtaan.

Aikaisempi presidentti Urho Kekkonen oli jäänyt pois seremonioista vedoten terveydelliseen tilaansa.

Ylähyllyn puolella, yleisön seassa seisoi myös arvokkaasti harmaantunut vanha mies. Hänellä oli ikää jo 87 vuotta. Hänen vaimonsa seisoi hänen vierellään ja he katsoivat aina välillä toisiinsa lämpimästi.

Vanha mies oli ollut aikanaan torpparin poika ja torppari itsekin. Hän oli ollut myös punakaartin komppanianpäällikkö ja selvinnyt nippa nappa hengissä vankileiriltä. Hän oli kovan menneisyytensä, ja kahden sodassa kaatuneen poikansa myötä kerännyt elämäänsä aimo annoksen katkeruutta. Aikanaan näytti siltä, että katkeruus söisi hänet ennenaikaiseen hautaan.

Mutta kun hänen vanhin poikansa palasi sodasta hengissä, ja nuorin poika oli halukas ja kyvykäs jatkamaan tilaa, hänen katkeruutensa oli alkanut pikkuhiljaa sulaa, ja sitä myötä hän oli sittenkin saattanut elää pitkän ja onnellisen elämän. Vanhin poika oli luovuttanut tilan isännyyden nuorimmalle, ja halusi jatkaa vain renkinä. Ehkä hän halusi sodan jälkeen vain rauhaa itselleen. Myöhemmin pojan eno oli houkutellut vanhimman pojan mukaan kunnallispolitiikkaan. Ja pojan rauhallinen ja harkitseva tapa käsitellä asioita oli nopeasti vienyt pojan kunnanvaltuustosta eduskuntaan. Ja siitä aina ylemmäksi. Tämän ylemmäksi ei Suomessa enää voisi päästä.

Akseli Koskela pyyhkäisi silmiään ja totesi Elinalle, että on vähän liian kovalla tämä ilmastointi täällä eduskuntatalossa, kun pistää silmät vuotamaan. Elina silitti miehensä poskea, ja sen jälkeen he alkoivat kuunnella sitä, mitä kuuden vuoden välein tässä talossa kuuluikin kuulla:

- Minä, Vilho Johannes Koskela, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan…

*

Helsingin kaupungin virastotalo, Toinen Linja 4, maaliskuussa 1998:

Eräs työhönsä läpeensä kyllästynyt Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lakimies katseli katkerana kalenteria ja laskeskeli aikaa eläkkeeseen. Lakimies oli katkera, ja ihmetteli sitä, miksi hänen täytyy tällaisen paskasakin kanssa olla tekemisissä päivästä toiseen. Hänhän oli ollut sentään aikanaan demareitten nouseva tähti. Sitten jotain oli tapahtunut ja hänen poliittinen uransa oli tyssännyt kokonaan. Häntä ei vaan kerta kaikkiaan ollut haluttu. Hän oli hetken miettinyt liittymistä kommunisteihin, mutta näytti siltä että häntä ei haluttu muualla kuin taistolaisissa ja se oli ollut hänellekin vähän turhan vierasta.

Olihan hänelle jäänyt sentään asema SAK:n lakimiehenä. Ja sen hän oli aikonut hoitaa niin mallikkaasti ja aggressiivisesti kuin pystyisi. Hän muisti eräät TUPO-neuvottelut 1970-luvulta, jolloin työnantajapuolen edustajat olivat myöhään yöllä todenneet, että eiköhän mennä välillä nukkumaan. Lakimies oli ruiskinut työnantajapuolen päälle hajuvettään ja todennut, että eipä teidän kannata tuolle haisten lähteä vaimojenne viereen. Neuvotellaanpa sopimus valmiiksi.

Hajuvettä ruiskiessaan lakimies oli kuvitellut, kuinka vuosikymmeniä myöhemmin hänestä, Suomen ensimmäisestä naispresidentistä kirjoitettaisiin tarinoita hänen aggressiivisuudestaan ja taktisesta osaamisestaan.

Mutta kuinkas kävi?

Potkut.

Heti seuraavana päivänä. Onneksi hän sai järkättyä itselleen vielä olemassa olevien suhteittensa kanssa työpaikan Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lakimiehenä, jossa hän joutui olemaan päivittäin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita hän inhosi. Mutta leipä oli pakko jostain repiä. Puoluekoneisto oli hyljännyt hänet totaalisesti. Poliittisen uran rakentamisessa ei auttanut sekään, että hän ryhtyi SETA-aktivistiksi.

Hän oli halunnut rakentaa Suomea tiettyyn suuntaan. Haluamaansa suuntaan. Mutta Suomi ei halunnut hänen suuntaansa. Ja Suomi oli voittanut. Hänellä ei ollut jäljellä kuin katkeruus, ja kalenteri, josta hän laski eläkepäiviään. Jo nuorena häneen pesiytynyt, kaiken ylitse menevä vallanhimo ei ollut hänestä koskaan häipynyt. Ja hän tiesi, ettei hän sitä koskaan pystyisi enää tyydyttämään. Hän saattoi vain ottaa vastaan seuraavan asiakkaan ja odottaa eläkettään.

Voi perkeleen perkele, miten ihmeessä tässä näin kävi…

*
*
*
*
*
*


Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta toivottaa lukijoille onnen ja menestyksen täyttämää vuotta 2014.



57 kommenttia:

Kapo kirjoitti...

Hyvää vuotta 2014 sinne Ykällekin! Loistojuttu, taas kerran! Ykän kirjoittama vaihtoehtohistoria saa joka kerta hymyn suupieliin. Näinhän sen olisi pitänyt mennä. Etenkin tuo viimeinen kappale oli täyttä rautaa. Pirä linjas!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kapolle ja suuret kiitokset. Kommentistasi voisin päätellä, että tykkäät Tarja Halosesta just yhtä paljon kuin minä. Ikävän pitkään sekin ämmänräähkä ehti suomalaisten asioita hässiä vituralleen. Vaan onneksi se alkaa olla historiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus Pinnanmaan satraapille. Tämä blogi on hienoa ja sujuvasanaista luettavaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. ja sama ulokomaan kielellä: Keep on good work!

Erittäin antoisaa vuotta 2014 Ykälle ja Ylvalle myös toivottaa Sepi keski-suomen rajalta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Lämmin kiitos myös Sepille Keski-Suomen rajoille ja erinomaisen hyvää uutta vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Oikealla aikajanalla Johannes Virolainen oli valtiovarainministeri 1972-1975. Kun Antero Rokka on tässä tarinassa Kepun puheenjohtaja ja pääministeri niin arvatenkin valtiovarainministerin posti on muulla hallituspuolueella. Virolaisen Jussi on jatkamassa rivikansanedustajana ja tuossa kohdin myös ministerinä. Tällöin hän voi toimia tukena Rokalle ja osallistuessaan hallitukseen maa- ja metsätalousministeri posti on sopiva siihen. Maataloudesta hän ymmärsi kun oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja näin hän pystyisi varmistamaan kentän tuen.

Oikeassa aikajanassa Kekkonen luuli jossain vaiheessa että hän menee tosissaan eläkkeelle 1974. Se olisi ollut sopiva ajankohta mennä eläkkeelle. Jos hän olisi mennyt silloin eläkkeelle niin olisi ollut mahdollista viettää eläkepäiviä siten että taju on vielä jäljellä. Miksi hän ei tässä tarinassa osallistunut seuraajan virkaanastujaisiin 1.3.1974? Oliko se liian kova paikka? Toisaalta olisisko hänet voinut "herättää" hypnoosista johon hän vajosi 1968 jälkeen, mutta jossa hän ei ollut ennen presidenttiaikaansa, eikä pahasti vielä ekalla eikä tokalla kaudellaan.

Kun Kekkonen pokkuroi Kremliä, se oli reaalipoliittisesti YYA:n takia ja taktisesti ulkomaankaupan osalta perusteltavissa. Sen sijaan kotimaisten kulttuurikommunistien ja vasemmistodemareiden suosiminen sekä vasemmistosuuntausten suosiminen Kepussa ja Kokoomuksessa oli äärettömän suuri kardinaalivirhe. Luulisi että ihan hyvin olisi voitu tehdä niin että joo, pokkuroidaan Kremliä, mutta ei pokkuroida kotimaisia vasemmistosuuntauksia, päinvastoin hankaloitetaan niiden toimintaa. Tavallaan tämä olisi ollut paluuta Paasikiven presidenttikauden idänsuhteiden hoitoon 1946-1956. Siihen kai nuo äijät pyrkivätkin tuolla Lammion yksityiskodissa pidetyssä tapaamisessa.

Oliko tässä tarinassa Vladimirov murahtanut Kremlille ja politbyroolle Suomen suhteen että pitäkää hyvänänne ja laittakaa Helsinkiin joku muu. Anon siirtoa johonkin toiseen suurlähetystöön, vaikka Ruotsiin.

Saako tuo nelikko Lammio-Koskela-Rokka-Saarinen lakkautettua kotiryssäjärjestelmän?

En tiedä tarkkaan miten se oli mutta vaikutelma on että Tage Erlander muistutti asevelisosialisteja tai noita tannerilaisia ja kivivuorelaisia sosiaalidemokraatteja. Tässä tarinassa Erlander oli ehtinyt olla pois pääministerin paikalta joten arvatenkin Vladimirov hoksasi tilaisuuden koittaneen.

Entäs tuo peruskoulun perustaminen? Älyääkö nelikko sen että pakkoruotsia ei tule omaksua millään koulutustasolla? Ja se että tarviiko kaavaillun peruskuolun olla juurikaan muuta kuin yhdistetty kansakoulu+keskikoulu joka eroaa aiemmasta enimmäkseen siten että se on maksuton? Aiemmin oppikoulu oli maksullinen, siinä oli ainakin muodollinen maksu. Oppikoulu koostui 5-vuotisesta keskikoulusta ja 3-vuotisesta lukiosta. Arvelen että nelikko laittaa lukionkin maksuttomaksi mutta toivottavasti he varmistavat sen ettei lukiota aleta pitää itsetarkoituksena ja ettei siitä tule mitään kulttuurikommunistien kasvualustaa. Pikemminkin sellainen jollainen se oli ennen 1960-lukua jolloin valkolakki todella auttoi uralla kiipeämisessä. Toisekseen älysikö nelikko sen että käytännön töitä varten on tärkeää pyörittää ammattikouluja ja vastaavia käytännön töihin valmistavia kouluja, kuin myös oppisopimusta vastaavat jutut tai semmoinen oppipoika-kisälli-mestari jollainen oli keskiajalla.

Becker kirjoitti...

Taattua ja tasokasta Ykää. Olipa mielenkiintoinen vaihtoehto stoori.Minä kun olen sen ikäinen että vieläkin värisyttää ilkeästi kun Kekkosen nimi mainitaan.
Punamuumi Halosesta voi vain todeta, että kyllä oli ovela ämmä kun vaihtoi suomalaiset jalkaväkimiinat venäläiseen kissaan. Kyllä Moskovassa on naurettu kyljet kipeinä tsuhnan tyhmyydelle.
Ensi vuodesta tulee pirun mielenkiintoinen,vaalit sekä Ruotsissa että Suomessa,tärkeät sellaiset.
Mielenkiintoista ja parempaa vuotta 2014 Ykälle ja Ylvalle toivottaa allekirjoittanut.

Kumitonttu kirjoitti...

Tässä Sini Saarelan tapauksessa karmii se, että Ville Niinistö meni kehumaan Saarelan toimintaa. Nythän eduskunnassa on kova hinku populismiin ja halua muuttaa venäläisten maanomistus-oikeutta.

Otetaanpa kuvitteellinen tilanne silmiemme eteen: venäläinen miljonääri on ostanut maata Salpausselältä Utin lentokentän läheltä. Heppu protestoi helikopterilentueen ylilentoja maatilallaan ostamallaan vesitasolla. Ryssä joutuu syytteeseen ilmaliikenteen vaarantamisesta ja Venäjä raivoaa suomalaisille oman kansalaisensa aiheettomasta pidätyksestä.

Parin kuukauden ja runsaiden noottien jälkeen venäläiset alkavat jälleen loukata Suomen ilmatilaa ja vesialuetta toistuvasti. Tilanne rauhoittuu vasta kun Putin kehuu nuoren miehen toimintaa vuolain sanakääntein ja hallitus pyytää julkisesti mieheltä anteeksi. Hallituksen pyynnön toimittaa - kukapa muukaan kuin - Ville Niinistö.

Rauhallista vuodenvaihdetta ja alkoholitonta pommien paukuttelua tai pommitonta alkoholin nauttimista - kummin vaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, Beckerille ja Kumitontulle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Valtiovarainministerin paikkaa ei mulla tullut tuossa jaettua, mutta ihan hyvin tuumailit. Kekkoselle olisi sinänsä suonut ihan leppoisat eläkevuodet. Kyseisessä tarinassa uuden presidentin virkaanastujaiset olisivat olleet Kekkoselle liian kova paikka, sillä jonkun sortin vallankaappaushan tässä oli tapahtunut. Kekkosen ”hypnoosista herättäminen” olisi sinänsä ihan eri kirjoituksen paikka.

Nuo neljä heppua pyrkivät nimenomaan siihen, mitä kirjoititkin. Paasikiven aikaan tiedettiin, mikä Neuvostoliitto on. Kekkosen aikana hyvin moni alkoi uskoa itse rakentamaansa ja propagandan vahvistamaan mielikuvaan Neuvostoliitosta.

Vladimirov varmaankin tuumaili, että hänen kykynsä menevät vallitsevassa tilanteessa Suomessa hukkaan, ja Ruotsi olisi potentiaalinen käännytettävä.

Kotiryssäjärjestelmän nelikko olisi ilman muuta lakkauttanut ja yhteys neuvostoliittolaisiin olisi ehdottomasti pitänyt hoitaa virallisia kanavia pitkin.

Varmaankin nelikko olisi ajatellut koulutusasioista pitkälti samalla tavalla kuin sinä tuumailit, mutta tuo peruskouluhan oli tässä vain sivujuonne. Itse en ole koskaan ollut niin vakuuttunut peruskoulun väitetystä onnesta ja autuudesta. Ainakin opettajan valta siinä nollattiin ja muutettiin koulut oppilaitten anarkiaksi.

Becker: Kiitokset. Reaalimaailmassahan valitettavasti kävi toisin, ja 1970-luvulla taistelu suomalaisesta poliittisesta sielusta hävittiin. Sitä myötä itseisarvoiksi tulivat alistuminen, toiseuden kritiikitön hyväksyminen ja suomalaisuuden mitätöinti. Jäljet näkyvät nykyisinkin.

Itänaapurin kenraalit todellakin nauraa röhöttelevät ja nostelevat peukkujaan tuumiessaan tsuhnien suhtautumista maanpuolustukseen. No, onhan niitä Leopardeja sentään tulossa se sata kappaletta.

Suomen vaaleista tulee likaiset, mutta Ruotsissa mennään taatusti senkin yli.

Ylva kiittää ja toivottelee samoin sinulle.

Kumis: Totta tuo, mitä V.Niinistöstä totesit. Ja vielä karmivampaa on se, että vihreille on annettu oikeus määritellä ne arvot, joitten puolesta voi toimia laittominkin keinoin.

Tuo skenaariosi ei ole mitenkään mahdoton. Tietysti hyvin moni täällä vakituisesti lomaileva venäläinen ei asiakseen halua riekkua, vaan Suomihan on venäläisille kotimaahansa verrattuna rauhan satama. Venäjän hallitustahan se taas ei estä käyttämästä näitä venäläisiä tekosyynä vaikka mihin.

Rauhallisia uudenvuoden juhlia sinnekin päin.

Ironmistress kirjoitti...

Entäpä opetusneuvos Timo Jalovaara, kenraalimajuri Jorma Kariluoto sekä kansanedustaja Janne Kivivuori? Miten heidän kävi?

Miten kävi Paavo Väyrysen, Ulf Sundqvistin sekä Kekkosen perässähiihtäjien?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ruukinmatruuna. Nyt jos asiaa tuumii, niin Jalovaarahan oli pitkään pois rintamalta nimenomaan tärkeän siviiliammattinsa kanssa, ja kun ottaa huomioon, että käytiin sotaa, niin teollisuuteenhan sen täytyi liittyä. Ehkäpä Jalovaara oli yksi niitä insinöörejä, jotka sodan jälkeen rakensivat suomalaista metalliteollisuutta.

Mikäli Kariluoto olisi säilynyt hengissä, niin jotenkin luulen että hän olisi aselevon tultua todennut että nyt ei enää, nyt se loppui, ja palannut jatkamaan lakiopintojaan.

Janne Kivivuorihan on tuossa vaiheessa jo kovasti vanha mies, Akseliakin vanhempi, mutta voi olla, että hän olisi ollut mukana vallankaappauksessa jonkunlaisena takapiruna.

Väyrynen, Sundqvist & muut perässähiihtäjät? No, suomalaisessa virkamieskoneistossa oli jo silloinkin kaikenlaista harmitonta keskitason paperinkääntöhommaa, johon moisen porukan olisi voinut upottaa. Voisin kuvitella Rokan naama hymyntirrillä toteavan heistä seuraavaa:

- Hei pojat, mie keksinkii. Myö tehhäänkii heist projektityöntekijöit.

- Niin mutta mikä projekti? Mihin sillä pyritään?

- No ei yhtää mihinkää. Mut hyö saavat hautua siel muutaman vuuen. Ja sit pannaa pystyy uus projekti. Hyö onkii siel talles ja harmittomana.

- Nerokasta!

Anonyymi kirjoitti...

Kansakoulu-oppikoulu-systeemi olisi varmaan ollut paras säilyttää sellaisenaan. Ainoa selvä muutos mitä se olisi tarvinnut, olisi se että oppikoulu eli keskikoulu ja lukio säädettäisiin maksuttomiksi.

Raketit kannattaa ampua ensin ja sitten alkaa kännäämään. Tai sitten niin että jos on jo ehtinyt ottaa, niin sanoo jollekin selvänä olevalle kaverille että ammu sä nää mun paukut niin mä katon.

Käyn hankkimassa ehkä padan tai kaksi, riippuen mitä on tarjolla. Padassa olevat raketit lentävät harmillisesti aika matalalle. Sais varmaan olla tosi iso pata jos ne haluais lennättää korkealle. Irrallinen raketti lentää korkealle mutta hieman vaivalloista on sytyttää erikseen joka raketti. Jos on kylmät pakkaset niin ärsyttää ottaa hanskat pois ja sytyttää jokainen erikseen paljain käsin. Jos tuulee niin sekin tympii, kun tulitikku tai sytkärin liekki sammuu. Sytytystikku on varmaan hyvä tuossa.

Anonyymi kirjoitti...

Täälläpäässä tulkinta oli, että Jalovaara olisi ollut nimenomaan opettaja tai mahdollisesti kansakoulun rehtori. Pienissä kunnissa saattoi olla vain yksi kansakoulu, joissa ei välttämättä ollut montaa opettajaa. Ja monet kansakoulunopettajat olivat sodassa nimenomaan alempia upseereita (vrt. TPTA:n Pentti Rautajärvi). Mutta on myös mahdollista, että hän olisi ollut insinööri: sodassa he ovat arvokkaampia siviilityössä kuin upseereina, ellei ole todella tiukka tilanne.

Silloin, kun täälläpäässä tilanne oli peruskoulun osalta akuutti, peruskoulussa oli tasokurssit. Mitkä olivat pääsääntöisesti hyvä idea: jokainen sai tällöin edetä sitä vauhtia mikä hänelle itselleen oli parasta. Kymppiluokalla saattoi sitten vielä lukea lukioon vaadittavan oppimäärän, jos nuori oli myöhemmin kypsyvää sorttia.

Sitten ideologia meni pragmatiikan yli, ja tasokurssit lakkautettiin "tasa-arvon" nimessä. Huonoin tuloksin.

Täälläpäässä perheen parempi puolisko saa hoitaa tulituksen. Hänellä kun on valtion suoma asian vaatima koulutus. Eli kaikille äidin pikku talttahampaille sitten neuvoksi, että suojalasit sille, joka hoitaa tulituksen ja tulenjohto huutaa vaikkapa "PALAA!" kun tulilanka on sytytetty. Viiden metrin varoetäisyys on hyvä idea.

Ruukinmatruuna on itse kerran saanut päähänsä eräästä turhan matalalla poksahtaneesta pömmistä palomassaa. Eli villapipon pitäminen päässä on hyvä idea - villa palaa hyvin huonosti ja paljon huonommin kuin hiukset tai päänahka...

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että allekirjoittanut on saanut jälki-istuntoa kerran 70-luvulla kysyessään: "Miten voi olla demokratia, jos on vain yksi ainoa puolue?" ja "Jos mitään kilpailua ei ole vaan kaikki tehtaat ovat yhden tahon omistuksessa, niin eikö kaikki tuotanto ole hirveän heikkolaatuista?"

Se oli liikaa silloisille opettajille.

Jaska Brown kirjoitti...

Älä Y. Perskeles viitti tuollaisista unelmamaailmoista raapustella. Se pudotus tuon kirjoituksen jälkeen reaalimaailmaan on sen verran kova, että tarttis kypärän, suojaverkon ja turvatyynyt välttyäkseen henkisiltä vaurioilta.

Tuntemattomasta sotilaasta olen muuten usein ajatellutkin, että jos Lahtinen olisi saanut elää, hänestä olisi tullut Aarne Saarinen.

Mutta miten kävisi Koskelalta rock'n roll? Mitä Ville Vaiteliaalle tapahtui jatkosodan jälkeen? Hyvä että jätit asian auki. Koskela oli pelkän kansakoulun käynyt ja kielitaidoton. Ei sellaista miestä olisi enää presidentiksi valittu, Kyösti Kalliollakin oli jo riittävästi vaikeuksia, vaikka ei elettykään modernin kommunikaation maailmassa. Mutta ehkäpä Koskela olisi tehnyt maunokoivistot ja käynyt koulut sodan jälkeen. Ei kuitenkaan valtiotieteellistä suurin surminkaan. Ensin opistoinsinööriksi - sillanrakennus olisi maalaisliittolaiselle hyvä valinta - ja siitä sitten vaikkapa iltalukuina lakimieheksi, on näitä ihmemiehiä ollut joitakin.

Vladimirov löi raporttiinsa viimeisen pisteen. Johtopäätöksenä oli, että tilanne Suomen kanssa kannattaa jättää hautumaan nykyiselleen seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Ilman väkivaltaa se ei tule muuttumaan. Ja Neuvostoliittohan on ikuinen. Sillä on aikaa odottaa.
Tämä on usein unohdettu historiankirjoituksessa. Kommunismi näki historian prosessina, joka päättyy väistämättä kommunismin voittoon. Onneksi NL:n johtajat oikeasti uskoivat kommunismiin. Mikäli he olisivat olleet realisteja, kolmas maailmansota olisi alkanut 80-luvulla. Siihen mennessä oli selvää, että kommunismi häviää, mutta onneksi johtajat uskoivat kyseessä olevan väliaikaisen takapakin. Ennakkotapaushan on 1910-luvulta, kun saksalaiset totesivat asemansa huonontuvan jatkuvasti ja päättivät, että mitä myöhemmin välienselvittely tulee, sitä huonommat ovat heidän mahdollisuutensa. Onneksi kommunistien ideologia esti realistisen näkemyksen.

Lasse Lehtisen teos Uskottu mies muuten loppuu vähän samantapaiseen kohtaukseen, jossa tietty herraklubi toteaa, että "presidentiksi on saatava taipuisampi mies" ja päätyy Alwar Miettiseen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, Ruukinmatruunalle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi tuosta kansakoulu-oppikoulusysteemistä. Ei kai se peruskoulukaan olisi susi ollut, mutta luokassa olisi pitänyt turvata opiskelurauha, mitä ei aikoihin olla tehty ja tasokurssit olisi tullut säilyttää.

Kyllä meilläkin muutama pata ammutaan. Ja ihan itse, vaikka olis vähän ottanutkin. Meillä kun ei tykätä juoda itseämme kaatokänniin. Se on epämiellyttävä ja kovasti nolottava olotila. Vaikka ikää miehellä on lipo viisikymmentä, niin tietty poikamaisuus on säilynyt ja kaikenlainen räjäyttäminen edelleenkin viehättää. Nykynuorisoa ajatellen tietysti surettaa, että ne eivät kiinanpommeista ja tykinjyskyistä ymmärrä mitään. 1970-luvun paukkupommit olivat kunnon jytyjä.

Toi sytytystikku on muuten erinomaisen kätevä.

Ruukinmatruuna: Minä aloitin kansakoulussa ja siirryin sitten peruskouluun. Yläasteen loppuvaiheissa olin jälki-istuntoa suuremmassa kusessa kun esitin kieli poskessa kysymyksiä YYA-liturgiasta (kovasti vasemmistolainen kunta). Näin jälkikäteen lähinnä mietityttää, että mitenkä yli nelikymppiset opettajat voivat saada sellaisen paniikkihalvauksen jonkun murrosikäisen huumorista. Kumpiko se tyhmä oli? Huvittavaa tietysti oli myös se, että luokassa oli ihan oikeita häiriköitä joihin minä en kuulunut, mutta minun poliittiset vitsit olivat huomattavasti vakavampi asia. Ihan kuin naapuri olisi minun vuokseni justsiltään lähtenyt höökimään.

Jaska: Pahoittelen. Tuntui vaan niin mukavalta kirjoittaa. Jos puhutaan Ville Vaiteliaasta, niin eiköhän puolue olisi huomannut nousevan tähden ja satsannut miehen koulutukseen. Saarinenkinhan oli alun perin ”vain” kivimies. Ja tässä ”vain” on todellakin lainausmerkeissä, kun katsoo niin vasemmistoliiton kuin demareittenkin nykyistä johtoa.

Neuvostoliitosta, 1980-luvusta ja kolmannen maailmansodan uhasta: Luulen että Gorbatshov pelasti maailman ydintuholta. Kun ajatellaan kommunistijohtajia, niin usko teoreettisen kommunismin voittoon ei välttämättä riitä, vaan lisäksi tulee inhimilliset tekijät eli ”tämän täytyy tapahtua minun elinaikanani”. Jos Gorbatshovin tilalle olisi valittu joku vanhan kaartin mies, niin pirunko siitä tietää, mitä olisi tapahtunut. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Itä-Euroopassa pakka alkoi hajota ihan oikeesti ja korttitalo muutenkin kaatua.

Ironmistress kirjoitti...

Täälläpäässä tulkinta oli, että Jalovaara olisi ollut nimenomaan opettaja tai mahdollisesti kansakoulun rehtori. Pienissä kunnissa saattoi olla vain yksi kansakoulu, joissa ei välttämättä ollut montaa opettajaa. Ja monet kansakoulunopettajat olivat sodassa nimenomaan alempia upseereita (vrt. TPTA:n Pentti Rautajärvi). Mutta on myös mahdollista, että hän olisi ollut insinööri: sodassa he ovat arvokkaampia siviilityössä kuin upseereina, ellei ole todella tiukka tilanne.

Silloin, kun täälläpäässä tilanne oli peruskoulun osalta akuutti, peruskoulussa oli tasokurssit. Mitkä olivat pääsääntöisesti hyvä idea: jokainen sai tällöin edetä sitä vauhtia mikä hänelle itselleen oli parasta. Kymppiluokalla saattoi sitten vielä lukea lukioon vaadittavan oppimäärän, jos nuori oli myöhemmin kypsyvää sorttia.

Sitten ideologia meni pragmatiikan yli, ja tasokurssit lakkautettiin "tasa-arvon" nimessä. Huonoin tuloksin.

Täälläpäässä perheen parempi puolisko saa hoitaa tulituksen. Hänellä kun on valtion suoma asian vaatima koulutus. Eli kaikille äidin pikku talttahampaille sitten neuvoksi, että suojalasit sille, joka hoitaa tulituksen ja tulenjohto huutaa vaikkapa "PALAA!" kun tulilanka on sytytetty. Viiden metrin varoetäisyys on hyvä idea.

Ruukinmatruuna on itse kerran saanut päähänsä eräästä turhan matalalla poksahtaneesta pömmistä palomassaa. Eli villapipon pitäminen päässä on hyvä idea - villa palaa hyvin huonosti ja paljon huonommin kuin hiukset tai päänahka...

Ironmistress kirjoitti...

Pitää vielä muistaa, että Koskela ei ollut tyhmä. Vaikka hänellä ei Tuntemattomassa ollut muuta muodollista koulutusta kuin kansakoulu, Linna kuvaa häntä "luonnon täysosumaksi" ja hän todennäköisesti olisi ollut hyvin nopea oppimaan.

Samoin kuin Antti Rokka; "Sotaromaani" kuvaa Rokan vielä älykkäämmäksi kuin Koskelan. Sodan aikana ja sen jälkeenhän monille rintamamiehille järjestettiin mahdollisuuksia lukion ja ylioppilastutkinnon suorittamiseen normaalia nopeammin, ja aikuisopetus oli jo ottamassa ensiaskeliaan. Eri puolueiden opistothan alunperin perustettiin juuri niiden kouluttamiseen, jotka tulivat mukaan kansakoulupohjalta.

Antti Rokka muuten taitaisi Myers-Briggs-tyypityksessä olla INTJ. "Kuule, vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellane."

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle.

Viesti 1: Itse veikkaan, että Jalovaara oli insinööri. Rautajärvikin käsittääkseni oli rintamalla koko sodan ajan, vaikka olikin opettaja. ”Kun on katsonut viisi vuotta kuolemaa, ei pelkää yhtä Siukolaa”. Tasokurssien poistaminen on sitä nykyistä sosialidemokraattista linjaa, että tärkeää ei ole, että kaikki lähtevät samalta viivalta, vaan että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin. Omasta työstäni minulla olisi tietysti esittää härskimpiäkin esimerkkejä, mutta suuressa mittakaavassa se on marginaalitavaraa.

Meilläpäin tulituksen hoidan minä.

Viesti 2:

Kyseessähän ovat sinänsä kuvitteelliset hahmot. Niin Koskela kuin Lammio ovat eräänlaisia Linnan luomia karikatyyrejä. Sodan jälkeen rintamamiehille annettiin mahdollisuus edetä eteenpäin ja hyvä niin. Noin henk koht noista hahmoista ajattelen, että Tuntemattoman hahmoista semmonen todellisin upseeri olisi ollut luutnantti Autio, mutta hän jäi vähälle huomiolle ja kaatui melko alkuvaiheessa.

Noista Myers-Briggs-tyypityksistä kun en mitään tiedä, niin en niistä mitään kommentoikaan.

Jaska Brown kirjoitti...

Minäkin olen kuvitellut Jalovaaran olleen insinööri. Mutta ei tuo opettajakuviokaan mahdoton ole. Äitivainaa kävi kansakoulunsa pienessä kyläkoulussa, jonka opettajat olivat aviopari. (Vanha vitsihän sanoo, että kaksiopettajaisissa kouluissa opettajat ovat joko keskenään naimisissa, riidoissa tai molemmissa.) Mies oli jatkosodassa rintamalla juuri samalla konseptilla kuin Jalovaara eli asemasodan aikana siviilissä. Rautajärven tilanne oli niin ikään sama, vaimo oli toinen opettaja. Toisaalta Linnan toteamus "tärkeästä toimesta" kuulostaa yliampuvalta opettajaan viitatessa.
Tuntemattoman saksannoksessa muuten on legendaarinen käännösvirhe Jalovaaran kohdalla. Alkuperäisessä todetaan Jalovaarasta "Rokka pelkäsi tuota sinisilmäisyyttä" ja saksannoksessa "Hänen siniset silmänsä jotenkin kiusasivat Rokkaa".

Täälläpäin ei raketteja paukutella. Olen pamautellut oikeilla räjähteillä enemmän kuin yhden ihmiselämän tarpeiksi ja löydän rahalle parempia käyttökohteita kuin väriksi taivaalle. Mukava niitä on kyllä katsella.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kunnon paukku(sis. oman varoitussireenin):

http://www.liveleak.com/view?i=987_1376135493

Anonyymi kirjoitti...

Ja tässä (varsinaisille)silmille turvallinen tapa ampua raketit:

http://www.liveleak.com/view?i=6fff580ac3

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jaska Brownille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Jaska: Aikamoinen käännöskukkanen. Jostain muistan muuten lukeneeni, että Tuntemattoman ensimmäinen englanninkielinen käännös oli luokattoman huono. Minähän en oikeastaan ole aikoihin lukenut sotaromaaneja, vaan enempi asiaan liittyvää tietokirjallisuutta, mutta pitää mainostaa sinulle erästä hyvää merisotaromaania, eli jos saat jostain käsiisi saksalaisen Wolfgang Ottin kirjan Hait ja pienet kalat, niin kannattaa tutustua. Das Boot jää sille selkeästi jälkeen.

Meillä ammutaan muutama pata. Rahan haaskaustahan se on, mutta toisaalta suomalaisten rahoja haaskataan mielipidettä kysymättä ns. murrin perseeseen niin suuria määriä, että onpahan tämä edes itse päätettyä rahan haaskuuta.

Ano: Kiitos linkeistä. Jälkimmäinen video sai taas kertaalleen miettimään, että kaikkia geenejä ei kannata välttämättä jatkaa eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Joku voi verrata uuden vuoden paukuttelua rahan polttoon. Siinä on kuitenkin se ero että siinä paukutetaan omaia rahoja savuna ilmaan. Se on tehty omalla päätöksellä. Se tuo haluttua iloa ja mielihyvää, kun saa sytyttää paukkuja, ja katsoa ja kuunnella niistä kuuluvia pamahduksia jonka johdosta muodostuu kuvioita.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Minä ajattelen myös näin. Sääliksi sinänsä käy nykyisiä muksuja. Minä kun olin nyrkillätapettava 1970-luvulla, niin paukut oli ihan eri kaliiberia kuin nykyisin. Olihan ne tietysti kalliimpiakin, mutta niitä porukalla hankittiin ja porukassa ammuttiin.

Me lopeteltiin sauna, käydään ampumassa omat paukkumme ja sitten ruvetaan väsäilemään naudanlihafondueta.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää uuttavuotta sinne naudanlihafonduen pariin!

Tarina oli hyvä ja kutkutti mielikuvitusta vaikka sen ulkopuolelle jäikin paljon kiinnostavaa ja tärkeää. Tässä tärkeysjärjestyksessä joitain asioita...

1) Millaisen karikatyyrin Kari Suomalainen olisi vääntänyt Rokasta, Koskelasta, Lammiosta ja muista veijareista? (Tätä miettiessähän ei sitten uni tule.)

2) Millaiseen poliittiseen rooliin olisi valjastettu Vanhala/Linna? (Jos mietitään että Linnan on itsensä pitänyt olla monissa kerrotuista tapahtumista paikalla niin hänelle ei oikein mahdu kuin tuo karikatyyrimäisen sanataiteilijan eli Vanhalan rooli.)

3) Mitä olisi tapahtunut Tiitisen listalle ja läntiselle tiedusteluyhteistyölle jos suomensyöjien sijaan yhteiskunnallisesti vaikuttamaan olisi päässyt nippu isänmaallisia ja pragmaattisia ihmisiä?

4) Millainen olisi ollut punapääoman kohtalo?

5) Oltaisko me saatu olleenkaan tätä Virheät - De Röda -puoluetta ellei maassa olisi ollut niin lujasti mädäntynyttä koulutus- ja tiedonvälitysjärjestelmää?

6) Pragmaatikkojen johtama maa olisi luultavasti pitänyt huolen siitä että Yhteiskuntatieteet eivät muutu Yhteiskuntataiteiksi. Näin ollen meiltä puuttuisi noin 95% konstruktionistisesta nykytärähtäneistöstä suojatyöpaikkoineen ja tilalla olisi luonnontieteelliseen, matemaattiseen ja tilastotieteelliseen ajatteluun kykeneviä kriittistä realismia, yhteiskuntatieteiden positivistisia suuntauksia tms. edustavia tieteentekijöitä, joilla on jotain ihan tieteellisesti perusteltavissa olevaa sanomista ja järkeviä suunnitelmia. Mites siitä selvittäisiin? Olisi pakko kattoa töllöstä kotimaista tv-"viihdettä" kun Tampereen Yliopiston Yhteiskuntataiteellisen tiedekunnan sovelletun spedestiikan virtuoosit olisivat Henkka-Maukan myyjien tuuraajina.

Anonyymi kirjoitti...

Ykälle&perheelle&respan henkilökunnalle; Hyvää UuttaVuotta 014. Tv. ANo.

Ps. Jos vain jaksat, jatka samaan malliin, piristät; mutta usko tulevaisuuteen on heikossa, kun vilasin Uudenvuoden vastaanotta senaatintorilta. Näköjään jokin pahasti hukassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja ANolle, kiitos kommenteistanne ja hyvää alkanutta vuotta.

Ano: Tarttee ihan fundeeraa.

1. No ei uni tule. Jonkunlaisia mielikuvia päässä liikkuu, mutta kyky visuaaliseen ajatteluun ei ole tarpeeksi hyvä. Eihän Kari näitä veikkosia olisi rauhaan jättänyt, mutta luulen, että pilapiirrokset olisivat olleet suht ystävällisiä, sillä kun miettii Karin omaa linjaa, niin eihän näitten heppujen linjat pahemmin siitä eroa.

2. Tässä on pakko päätyä siihen vaihtoehtoon, että kirjaa Tuntematon Sotilas ei koskaan kirjoitettu. Se kirja ja kolme kirjan hahmoa suomalaisina päättäjinä ei vaan jotenkin keskenään natsaa.

3. Valtaosa Tiitisen listan nimistä olisi jäänyt merkityksettömänä virkakoneiston alaportaisiin. Oikeassa aikajanassahan muuten Lauri Sutela toimi yhteistyössä Yhdysvaltain sotilastiedustelun kanssa ja oli sodanjälkeisen suomalaisen sotilastiedustelun kehittäjiä. Uskon, että puolustusvoimat eivät koskaan olleet niin rähmällään kuin poliittinen johto.

4. Ei riitä asiantuntemus sanomaan kattavaa vastausta. Ehkä Elanto ei olisi mennyt nurin.

5. Varmaankin jonkunlainen ympäristöpuolue olisi aikanaan perustettu, mutta se olisi keskittynyt ehkä enemmän ympäristöasioihin eikä olisi muuttunut nykyisen kaltaisiksi.

6. Joka tapauksessa maassa ymmärrettäisiin nykyistä huomattavasti paremmin se, että kakku on leivottava ennen kuin sen voi jakaa, eikä teollisten työpaikkojen vähenemiseen suhtauduttaisi niin hällävälistisesti kuin nykyisin.

ANo: Kiitos ja sitä samaa sinulle. Eiköhän tässä jatketa samaan malliin. Senaatintorilla tarkoittanet tätä piispa Irja Askolan puhetta:

http://hommaforum.org/index.php/topic,90670.msg1521532.html#msg1521532

Ja eihän se tosiaan ikeniä naurata.

Anonyymi kirjoitti...

Ykä...

Kun tossa mulle vastatessasi käytät termiä "hälläväistinen" niin siitäpä kumpua mieleen että mikset ole koskaan (ainakaan muistaakseni) ole sovelletun spedestiikan sun muiden yhteiskuntataiteellisten tutkiumus... korjaan... pamflettialojen ohessa paneutunut hällävälistiikkaan? Kyllähän se poliittisen taloustieteen vallitsevana linjana ansaitsisi ihan oman tiedefilosofisen katsantonsa - etenkin kun moni sitä soveltava politiikan, journalismin, kansalaisjärjestöjen ja virkakoneiston tähtisilmä on päässyt esitelemään sitä pakinoissasi.

Toinen mieltä kutkuttava juttu on se, että kun joku noista kaakkoisen Suomen kunnista lehtitietojen mukaan kokeili lanstensuojelualalla sellaista shokeeraavaa säästöratekiaa että "ei ooteta että maito kaatuu pöydälle, lattialle ja siitä vielä lattialankkujen väliin vaan satsataan vähäsen siihen ettei kannut kaatuilisi" niin olisi todella mielenkiintoista päästä lukemaan teikäläisen näkemys moisesta toimintamallista verrattuna tähän yleisemmin sovellettuun "säästetäään sillä että luovutaan jauhesammuttimista - jos joku torppa palaa niin se on myöhemmän ajan ongelma eikä näy vielä tän vuoden budjetissa" -linjaa.

Kyseinen kunta muistaakseni hankki lisää lastensuojelusossuja ja sijoitti kai osan niistä neuvolajärjestelmään. Ideana oli että kaikki tykkää neuvolasta ja harvempi taas lastensuojeluilmoituksista ja sossutädeistä joten ollaan silleen nätisti heti alusta tukena. Mä oon itte aika tukevasti sekä varhaisen opastavan tukemisen että autetaan sitä auttamaan itte itteensä -asenteen kannalla ja se yhden kunnan poikkeava lähestymistapa lastensuojeluasioihin kiinnostaa mua aika paljon.

Tossa linkki siihen kuvioon johon viittaan...

http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2013/03/Sivut/lastensuojelun-palkittu.aspx

Toi kiinnostaa aika paljon sen takia että sama periaate nyt kuitenkin on sovellettavissa hyvin monilla muillakin aloilla.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta!

On epäilty että määrin vihreät ja luonto-ja ympäristöjärjestöt ovat Neuvstoliiton ja DDR:n keksintö jonka tarkoitus oli romuttaa länsimaiden talous sisältä päin ja ajaa ne sosialismiin ja kommunismiin.

Vieroksun ympäristöpuolue-tyyppiä siksi koska yhdellä asialla elävä puolue on erittäin rajoittunut ja sisällötön ja sellainen on pelkkä luonto-ja ympäristöjärjestöjen poliittinen siipi.

Veikkaisin että tässä tarinassa "tavalliset puolueet" hoitaisivat ympäristönhoidon siinä missä muitakin juoksevia hallinnollisia asioita, eli ilman holhoamista ja besserwisseröintiä. Ehkä verrattavissa siihen mitä ne tekee Norjassa. Norjassa vihreillä ei aiemmin ollut yhtään edustajaa parlamentissa. Jollain ihmeellä ne saivat äsken ensimmäisen ja ainoan edustajan, toivottavasti jää viimeiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Pidetäänkö tässä tarinassa eduskuntavaalit silloin kun ne pidettiinkin 1970? Miten nelikko ehtii vaikuttaa vaalitulokseen saadakseen mieluisan kokoonpanon eduskuntaan? Entä 1972 hajotusvaalit? Pidetäänkö niitä? Jos pidetään, niin saako nelikko niissä mieluisat ehdokkaat valituiksi?

Mitä Ykä arvelee Rafael Paasiosta ja Mauno Koivistosta, silleen tanneriaisen/kivivuorelaisen "vanhanajan demarin" lähtökohdista? Tämän tarinan mukaan Paasio suostuu tukemaan nelikon operaatiota. Koivisto jäänee jatkamaan uraa talous-ja pankkimiehenä eikä tapahdu sitä nostetta jota hänellä oli ekasta pääministerikaudesta 1968-70 alkaen siihen saakka kun valittiin ekan kerran. Koskela on varmaan sellainen että hän torpdedoi Koiviston nosteen. Toisaalta veikkaan Koiviston kannattavan Koskelaa presidentiksi.

Luultavasti Koskela ei ole samanlainen talonpojan tappaja kuin Paasio tai Koivisto. Koskela kun on maatalouden piiristä lähtöisin. Maatalous ei työllistä niin paljon kuin ennen joten arvelen että Koskela tajuaa sen että teollisuuden ja palvelujen työpaikkoja tulee aikaansaada maaseudulle ja maakuntiin.

Mikä on Koskelan eduskunta-ja hallituskokemus ennen valintaa presidentiksi 1974? Jos Rokka on Kepun puheenjohtaja ja pääministeri kun 1974 presidentinvaalit pidetään, niin onko hallitus Kepu+Kok, jos on niin silloin Koskela on oppositiopuolueen ehdokas. Jos se onkin Kepu+Kok+Sdp niin siinä Koskela voisi olla valtiovarainministeri ja ponnistaa siitä pressaksi. Kepu+Sdp hallitusta ei tuossa näytä olevan koska Lammio on ministerinä eli Kokoomus on tuossa hallituksessa.

Noista 1974 vaaleista vielä. Jos ehdokkaat ovat Sdp: Vilho Koskela,
Kok: Matti Virkkunen, Kepu: Martti Miettunen, Skdl: Ele Alenius, ja jos Smp asettaa ehdokkaan niin arvatenkin Veikko Vennamo. Entäs miten on Rkp ja Lkp? Ne nyt ovat niin pieniä että niiltä ei tarvi kysyä mitään. Asettakoon omat jos haluaa tai tukekoon muita.

Älyääkö nelikko pitää Rkp:n oppositiossa, tai sanoa että ei asiaa hallitukseen jos ette suostu poistamaan pakkoruotsia?

Onnistuuko Sdp siinä että heidän jäseninä toimivat naiset ovat Miina Sillanpään tapaisia ainakin henkisesti, eikä mitään julkishallinnon akateemisia kanoja?

Olisiko nelikko tehnyt julkishallintoon ja muille yhteiskunnan osa-alueille tarvittavia puhdistuksia? Pähkäilin niitä jo täällä:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2012/04/niskalaukaus-huumorille.html?showComment=1334446319913#c6647806524942897057

Oisko ev.lut-kirkko erotettu valtiosta ja siitä tehty kristillinen yhteisö muiden joukossa? Näin se olisi onnistunut pitämään perinteisen kristillisyyden, siltä poistettu verotusoikeus ja siirrytty vapaaehtoiseen jäsenrahoitteisuuteen, estetty naispappeus sekä marxilaisten ja muiden kulttuurikommunistien solutus. Näin varmistetaan se että kirkko vältää ottamasta maallisiin asioihin eikä pyri mielistelemään kulloisia poliittisia valtasuuntauksia. Näin se pysyy tiukasti ydintehtävässään eli keskittyy uskonasioihin.

Eila Kännölle varmaan tarjotaan huokuttimia jatkaa ulkomaalaistoimiston päällikön virassa 1984 jälkeen ja sillä aikaa etsitään samantapainen henkilö seuraajaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mites nuo 1974 presidentinvaalit menevät? Valitsijamiesten vaaleissa valitaan valitsijamiehet joita on 300. Ei kai niitä tässä vielä nosteta 301:een? Valitsijamiesten suorittamassa vaalissa käy varmaan niin että ensimmäisellä kierroksella kaikki valitsijamiehet äänestivät puolueen omaa ehdokasta. Ekalla kierroksella jokainen ehdokas saa "omat" äänet. Toisella kierroksella tehdään niin että Miettusen, Virkkusen, Aleniuksen ja Vennamon valitsijamiehet siirtyvät äänestämään Koskelaa. Valintaan tarvitaan 151 ääntä joten sen verran pitää noita valitsijamiehiä siirtyä Koskelan tueksi. Siirtyvätkö kaikki noiden valitsijamiehet Koskelan tueksi vai olisiko se liian ilmeistä? Riippuu varmaan siitä kuka tai keitä on Koskelan vastaehdokas toisella kierroksella. Toisella kierroksella saattoi olla enemmän kuin kaksi ehdokasta. Muistuttaisko se liikaa oikean aikajanan vaaleja 1978? Jos vaikka puolet noiden neljän valitsijamiehistä siirtyisi Koskelan taakse niin kaipa silloinkin saataisiin 151 ylitettyä?

Anonyymi kirjoitti...

Vuonna 1998 Punamuumi varmaan joutuu pitkään varmaan lukemaan kalenteria milloin sinne eläkkeelle pääsee. Jos haluaa että eläke olisi 60 prosenttia palkasta niin saapi varmaan kituuttaa sinne ainakin 63-65 saakka. Lakimies on sinänsä palkallisesti hyvä työ.

Anonyymi kirjoitti...

Minkälaisen julkilausuman Kreml julkaisee kun Koskelan valinta on varmistunut? Ykä voisi katsoa kristallipallosta ja kurkkia mitä Kremlissä tehdään, mitä Brezhnev ja Gromyko meinaavat laittaa julkilausumaan. Meinaavatko he ensin vetää vitutuskännit ja krapulan mentyä ohi, tunnustavat tosiasiat ja alkavat väsätä julkilausumaa ja piakkoin esittävät Koskelalle kutsun viralliselle valtiovierailulle.

Onko Urkki rauhoittunut myöhemmin ja esiintyykö hän 1974 alkaen Linnan juhlissa vieraana niin kuin entiset presidentit?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Näkisin, että hällävälismi ei ole oppisuunta, vaan tapa ajatella, jossa yksinkertaisesti unohdetaan ja kielletään tietty asia, johon ei ole selitystä ja joka ei sovellu omaan poliittiseen uskonkappaleeseen. Voi olla, että pistän jossain vaiheessa Antero Lärväsen kyselemään asiaa Adolf Butlerilta. Hän varmaan osaa selvittää tarkemmin.

Tosta lastensuojelujutusta. Tota noin. Ensinnäkin minun on aika hankala kirjoittaa alastani nykyisin, koska suomalainen lastensuojelu on mediassa aika lailla demonisoitu. Ja olen aika pitkälle kirjoittanut siitä sen, mitä mulla on sanomista. Mutta sanotaan nyt muutama sana tässä.

Ensinnäkin tuo avopalveluihin satsaaminen ei ole mikään uutinen. Sitä tehdään suurin piirtein jokaisessa isossa kaupungissa noin joka toinen vuosi. Tosin sekin johtuu siitä, erityisesti Helsingissä, että on päätös siitä, että ei sijoiteta kuin kaupungin omiin laitoksiin. Ja sitten joka toinen vuosi huomataan, että homma meni reisille, ja laitospaikkoja täytyy etsiä ihan vaan sieltä mistä löydetään.

Kun nuo paljon mainostetut avohuollon tukitoimenpiteet ovat pääosin kumminkin keskusteluapua eli perhetyötä plus niin sanottua vanhemmuuden vahvistamista ynnä muuta ja silloin kun sanotaan että esim. 14-vuotiaalla tyypillä alkaa ns. hihna luistaa, niin niillä saadaan aikaan lähinnä se, että laitossijoitusta saadaan siirrettyä 14:stä ikävuodesta 16:een, ja silloin tyyppi on jo koko lailla menetetty. Ja nykyisten laitosten (uuden lastensuojelulain, sen tulkinnan ja ennakkopäätösten pelon vuoksi) kyky tehdä mitään on sinänsä myöskin nollattu, joten se laitossijoituskin alkaa olla yhtä tyhjän kanssa. Lopputulos on koko lailla plus miinus nolla. Minä työskentelen auringonlaskun alalla, koska joku päätti tehdä siitä sellaisen.

Vieraalle vastaus seuraavassa viestissä, koska tila loppuu kesken.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Vieras: Pistitpä taas paljon. Näinköhän tästä tuli toinen Aleksanteri I-ketju? Muistutan, että tämä oli vain tarina, eikä tarinan kirjoittaja kuitenkaan ole miettinyt kaikkea mahdollista valmiiksi. Vaan yritänpä tuumailla:

Viesti 1:

Epäily ei liene tuulesta temmattu ja länsimaisesta 1970-luvun rauhanliikkeestä voi sanoa samoin. Vaan itse asiassa vihreäthän ovat tietyllä tavalla onnistuneet, sillä tietyt vihreät arvot ovat levinneet kaikkiin valtapuolueisiin. Yhtä lailla toivoisin, että maahanmuuttokriittiset (en muuten tykkää tuosta termistä, mitä vikaa kansallismielisessä on?) arvot leviäisivät valtapuolueisiin. Ei mulle perussuomalaisten triumfi sinänsä mikään elämää suurempi arvo ole. Ihan sama, kuka Homman hoitaa, kunhan se hoidetaan. Yhtä lailla muuten aikanaan liberaalien tietyt arvot levisivät lähes kaikkiin puolueisiin ja sitä kautta liberaalit itse hävisivät puoluekartalta.

Viesti 2:

Eduskuntavaalit pidettiin niin kuin historia menikin. Nelikolla oli tietysti tarpeellinen tuki kentällä ja tätä tapaamista oli varmaankin valmisteltu yksittäisissä henkilökohtaisissa tapaamisissa. 1972 vaaleja ei pidetty kun ei ollut tarvetta.

Paasion tuki oli tietenkin ikiomaa toiveajatteluani. En tiedä, oliko sille tosiasiallista perustetta. En usko. Otinpahan mukaan tarinaan. Koivisto varmaankin haistoi ajan hengen ja saattoi tulla jossain vaiheessa pankista mukaan politiikkaan, mutta hänen vaiheita en ennusta sen enempää. Oletan Koskelan nauttineen myös Koiviston kannatusta, sillä jossain vaiheessa oikeaa aikajanaa Koivistohan teki pyhäinhäväistyksen ja pani Kekkoselle hanttiin.

Koskela ei varmaankaan olisi talonpojan tappaja, eikä hän olisi pitänyt oppilinjanaan Helsinki- ja pääkaupunkiseutukeskittyvää ajattelua.

Koskelan veikkaisin päätyneen eduskuntaan suurinpiirtein 1958-1962, samoin kuin Rokan ja Lammionkin. Koska tässä voin käyttää tekotaiteellista vapauttani, niin elän siinä käsityksessä, että hallitus oli Kepu + Kok + SDP ja oppositiossa oli SKP ja SMP plus kiilapojat ja eduskuntatyö oli suht rauhallista. Valtionvarainministerin paikka ei ole koskaan suosittu, joten näkisin Koskelan sisäministerinä.

1974 pressanvaaleista vastasit itse kysymykseesi. Rkp ja Lkp oli tässä pelissä ulospelattu, ja pakkoruotsia ei tässä aikajanassa edes tullut.

Julkishallintoon tehtäviä puhdistuksiahan ei varsinaisesti tarvinnut tehdäkään, sillä nelikko piti huolen, että sitä ei nykymittaiseksi turvotettu.

Evlut kirkosta en osaa sanoa, ja Eilä Kännö olisi voinut jäädä eläkkeelle kaikessa rauhassa, sillä seuraajan oltaisiin tiedetty jatkavan hänen linjaansa.

Viesti 3:

1974 presidentinvaalit: Melko pitkälle puolueitten kannatuksen mukaan muuten, mutta Koskelan henkilökohtainen karisma nostaa nänen ääniosuutensa valitsijamiesvaaleissa yli 30%:n. Ensimmäisellä kierroksella kaikki äänestävät omaansa, kakkoskierroksella Kok, Kepu ja SKP siirtyvät Koskelan taakse ja Vennamo on (ennalta yhdessä sovitusti) vastapelurina ja häviää. Rkp ei äänestä Vennamoa ja liberaalien äänet jakaantuvat.

Viesti 4 (meneeköhän mulla luku sekaisin):

Kaupungin tai ammattiliiton lakimies ei tienaa sitä, mitä yksityinen, mutta kyllä silläkin metukkaa leivän päälle riitytää eläkkeelläkin.

Viesti 5: Kreml tietäisi, että asiat Suomessa menivät suunniteltuun nähde vituiksi, mutta ylistäisivät virallisesti maitten luottamuksellisia suhteita, varsinkin kun aloite YYA-sopimuksen ennenaikaisemisesta jatkamisesta oli tullut nimenomaan Koskelalta. Koskela olisi vieraillut Moskovassa jo samana kesänä, ja hänet olisi otettu virallisen lämpimästi vastaan.

Kekkosesta olisi tullut eläkeläinen, ja nelikko olisi pitänyt huolen, että hän ei kirjoita muistelmiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tekisi mieli keksiä 1974 käytyjen valitsijamiesten vaalien tulos eli mitkä olivat presidenttiehdokkaiden hyväksi tehtyjen vaaliliittojen kannatusprosentteja ja montako valitsijamiestä sillä sai. Keksin kopioida oikean aikajanan 1972 hajotusvaalien tulokset ja siirtää ne näihin. Ero on siinä että Ele Aleniuksen vaaliliitto saa vähemmän kannatusta kuin Skdl sai 1972 vaaleissa ja sitä vastoin kristillisten vaaliliitto saa enemmän kannatusta. Yritin kääntää puolueiden 200 kansanedustajaa vaaliliittojen 300:ksi valitsijamieheksei.

Kristilliset pääsivät eduskuntaan 1970 joten ehkä heillä voisi olla vaaliliitto 1974 presidentinvaalissa joko omalla ehdokkaalla tai sammutetuilla lyhdyillä jolloin he äänestävät muita ehdokkaita. Siis niinku Rkp ja Lkp toimisivat. Kristillisille en keksi muita kuin Raino Westerholmin, ehkä Ykä keksii paremman. Ykä saa keksiä myös Rkp:lle ja Lkp:lle ehdokkaat jos haluaa.

Valitsijamiesten vaalit pidettiin 15.–16.1.1974. (Kai se olisi tuo, vai sitten 16.-17.?) Valitsijamiehiä valitaan 300. Tulos oli seuraava:

Vilho Koskelan vaaliliitto:
31,78 % ja 101 valitsijamiestä

Matti Virkkusen vaaliliitto:
17,59 % ja 51 valitsijamiestä

Martti Miettusen vaaliliitto:
16,41 % ja 52 valitsijamiestä

Ele Aleniuksen vaaliliitto:
11,02 % ja 34 valitsijamiestä

Veikko Vennamon vaaliliitto:
9,16 % ja 27 valitsijamiestä

Lkp:n vaaliliitto:
5,16 % ja 11 valitsijamiestä

Rkp:n vaaliliitto:
5,06 % ja 14 valitsijamiestä

Ahvenanmaa:
0,3 % ja 1 valitsijamies

Skl:n vaaliliitto:
3,52 % ja 9 valitsijamiestä

Valitsijamiesten suorittama tasavallan presidentin vaali pidetään 15.2.1974. (Kai se olisi tuo päivämäärä)

Ensimmäisellä kierroksella kaikki valitsijamiehet äänestivät puolueen omaa ehdokasta. (Mikä muuten oli vaal Näin oli päätetty etukäteen. Tarkoitus olisi sitten ratkaista vaali toisella kierroksella Koskelan ja Vennamon kesken ja Vennamo oli suostunut tähän. Ensimmäinen kierroksen tulos.

Vilho Koskela 101
Martti Miettunen 52
Matti Virkkunen 51
Ele Alenius 34
Veikko Vennamo 27
Rkp: ehdokas 15
Lkp:n ehdokas 11
Skl:n ehdokas 9

Kepu, Kok, ja Skdl päättivät että toisella kierroksella heidän valitsijamiestensä äänet jaetaan Koskelan ja Vennamon kesken. Tarkoitus oli antaa ulospäin sellainen vaikutelma että Vennamo pistää tosissaan kampoihin, vaikkei näin ollutkaan. Ei haluttu antaa Vennamolle nöyryyttävää tappiota.

Toisella kierroksella valitijamiesten äänet jakautuivat näin.

Vilho Koskelan valitsijamiehet:
Koskela 101, Vennamo 0

Martti Miettusen valitsijamiehet: Koskela 26, Vennamo 26

Matti Virkkusen valitsijamiehet:
Koskela 26, Vennamo 25

Ele Aleniuksen valitsijamiehet:
Koskela 17, Vennamo 17

Veikko Vennamon valitsijamiehet:
Koskela 0, Vennamo 27

Rkp:n ehdokkaan valitsijamiehet:
Koskela 15, Vennamo 0

Lkp:n ehdokkaan valitsijamiehet:
Koskela 6, Vennamo 5

Skl:n ehdokkaan valisijamiehet:
Koskela 5, Vennamo 4

Toisen kierroksen tulos:
Koskela 196
Vennamo 104

Sisäasiainministeri, kansanedustaja, *tutkinto ja/tai ammattinimike*, Vilho Johannes Koskela on valittu Tasavallan Presidentiksi 15.2.1974, jolloin edustajantoimi todetaan lakanneeksi. Koskela jättää eronpyynnön valtioneuvoston jäsenyydestä tuosta päivästä alkaen.

Eduskuntaan nousee seuraajaksi varaedustaja, henkilö XYZ (Ykä saa keksiä) ja hänen edustajantoimi alkaa 21.2.1974 (oisko tuo oikea päivämäärä).

Sisäasiainministerin posti siirtyy Jussi Lammiolle joka taas luovuttaa ministerin postin (Ykä saa keksiä, oisko puolustusministeri, kauppa- ja teollisuusministeri tai valtiovarainministeri?) jollekin toiselle (Ykä saa keksiä). Koskelalla on noin kaksi viikkoa aikaa järjestellä virkaanastujaisia jotka pidetään 1.3.1974.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Nyt täytyy sanoa, että jätkähän on synnynnäinen taktikko. Nuo Vennamoa taktisesti tukevat valitsijamiehet olivat oiva veto. Eikä mulla ole tuohon muutenkaan lisättävää. Kiitokset mainioista vaaleista.

Anonyymi kirjoitti...

Heiipulis, Ykä!

Toivottavasti pistät Adolf Butlerin selventämään vähän tuota hällävälismiä sillä me ollaan siinä niin eri linjoilla. Mun näkökulmasta se on ihan umpiselvä poliittisen taloustieteen suuntaus, joka pohjaa siihen ajatukseen, että menoja ja vastuita voi lisätä loputtomiin, sillä myös julkisen sektorin tuloja voi lisätä loputtomiin. Ja näillä lähtöarvoilla sekä julkisen sektorin että sitä palvelevien järjetöjen ja yritysten piirin kuuluvien etu on että maksimaalinen osa taloudesta siirretään hällävälistisen talousmatematiikan piiriin. Hällävälistisen talousmatematiikan kuuluisin edustaja nykyaikana lienee Anna Kontula jonka näkökulmasta kansanedustajan ei tarvitse tietää edes budjetin loppusummaa kunhan rahaa vain kaadetaan Kankkulan Yhteiskaivoon.

Hällävälistisen poliittisen taloustieteen piiriin kuulunee myös osa erilaisista ministeriöiden ja tutkimuslaitosten tutkijoista - ainakin ne, jotka välillä 2007-2011 eivät huomanneet odotettavissa olevissa talousnäkymissä muuta kuin onnea ja auvoa. Ja ikuista kasvuahan ne samat naamat ja organisaatiot taas ennustelevat, vaikka joku vähemmän hällävälistisestä taloustieteestä perillä oleva voisi vähän ihmetellä että milläs tapaa tää maailmantalous mahtaa ottaa viestin sitten kun FED ja USA ilmoittavat että ainoa keino lunastaa jenkkibondeja on rotaatiopainokoneen ja ikiliikkujan yhdistelmä jolla luodaan semmottia seteleitä missä on jatkolieve sitä varten että niihin saadaan lisättyä nollia paremmin hyperinflatsuuniin sopivalla tavalla kuin näihin nykyisiin lyhyisiiin malleihin joihin ei edes mahdu viittä nollaa enempää vaikka miten ahtaisi.

Hällävälististä taloustiedettä ihan pragmaattisella tasolla noudattaa luonnollisesti myös EU. Siellä tunnetuin esimerkki lienee Baroso, jonka järjenjuoksua Jan Hurri ansiokkaasti kritisoi esim. tuolla:

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/09/15/komissaari-puhuu-yha-puppua-eurokriisin-syista/201312824/170

Hällävälismin ydin: ei-matemaattinen matematiikka, assosiatiivinen "ajattelu", puuttuva valvonta, puuttuva tai heikko talousohjaus, "manjana" -asenne sopimuksiin ja sitoumuksiin jos ollaan vastuupuolella, poliittinen korruptio ja sinisilmäisten hölmöjen kusettaminen omaksi eduksi.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkin yötä väsäsin tuota vaalia. Virkkusella, liberaaleilla ja kristillisillä on pariton määrä valitsijamiehiä joten tasan ei voi jakaa ellei äänestä tyhjää. Tyhjä taas on hölmöä. Jos olisi parilliset määrät niin jakaisin kummallekin puolet. Olin miettinyt että olisiko laittanut toisen kierroksen menemään Kok, Lkp ja Skl:n osalta että Vennamo saa yhden enemmän kuin Koskela. Tällöin lopputulos olisi ollut Koskela 193 vs 107. Sitäkin harkitsin että Skl äänestäisi kokonaan Vennamoa jolloin tulos olisi Koskela 189 vs Vennamo 111.

Aattelin että Kok, Lkp ja Skl eivät helpolla anna ääniä sosialistien ehdokkaalle. Kuitenkin Koskela itse on pienviljelijän perheestä kotoisin ja varmaan muistuttaa Smp:n kannattajia. Jos Koskela on edes jotenkin kristinuskomyönteinen niin ehkä kristilliset voinevat vapaasti valita Koskelan ja Vennamon kesken.

Lopulta päädyin tuohon että jos ei ääniä voi jakaa tasamäärää kahdelle ehdokkaalle, niin silloin menee yksi enemmän Koskelalle, varmuuden vuoksi että Koskela varmasti valitaan. Näin päätettiin nelikon ja Vennamon tapaamisissa joita pidettiin ennen valitsijamiesvaaleja ja ennen valitsijamiesten suorittamaa vaalia.

Kävi tosin mielessä että pitäiskö nelikon ja Vennamon neuvotella etukäteen myös liberaalien ja kristillisten kanssa? Pienryhmiä nuo ovat eikä niillä ollut suurta merkitystä. Pikemminkin periaatteen vuoksi että jos kannatusta olisi muutoin luvassa niistä suunnista Koskelalle ja Vennamolle.

Meinaako nelikko saada aikaan sen että otetaan käyttöön Norjan malli? Siis se että sama henkilö ei voi olla yhtä aikaa sekä parlamentin että hallituksen jäsen. Voi olla vain jompikumpi. Jos parlamentin jäsen valitaan hallitukseen, hänen edustajantoimi keskeytetään ja sen ajan sitä hoitaa varaedustaja. En tiedä millon Norja otti tuon käyttöön. Jos ei sitä ollut silloin Norjassa niin ottakoot nelikko jonkin toisen vertailukohteen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne-

Ano: Tuskinpa me niin eri linjoilla ollaan. Mainitsemasi Anna Kontula edustaa omaa näkemystäni hällävälismistä. Hän ei edes ajattele matemaattisesti, vaan hän niinqu haluu tiettyjä asioita, ja jos faktat eivät sitä halua palvele, niin ne voidaan unohtaa.

Oma kommenttisi taas kertoo hällävälismin toisesta puolesta ja se pitää ihan paikkansa. Tuo hyperinflaatio muuten minuakin pelottaa, kun tässä on sentään saatu jonkun verran säästettyä. Täytynee ruveta ostamaan kultaa ja hopeaa. Se on ollut mielessä jo pitkään.

Hurrin kirjoitus oli hyvä, ja yksi sen lause edustaa sitä, mitä minä olen blogissani jatkuvasti toistanut, tosin ehkä hieman eri näkövinkkelistä eli:

”Virallinen tulkinta on outo mutta omalla tavallaan inhimillinen ja ymmärrettävä. Tosiasioiden tunnustaminen on vaikeata, jos se tarkoittaa omien virheiden tunnustamista.”

Jos tästä konkurssista niinsanotusti hengissä selvitään, tulee monen yhteiskuntatieteilijän tutkimuksen aihe joskus tulevaisuudessa olemaan:

”Kasvojen menettämisen pelko, ja sen aikaansaamat dramaattiset vaikutukset eurooppalaisissa yhteiskunnissa”.

Vielä tuosta talousasenteesta: olikohan siitä joku neljä-viisi vuotta, kun luin Helsingin Sanomien vieraskynästä jonkun vasemmistolaisen taloustieteilijän mielipidekirjoituksen. En muista hepun nimeä, mutta hepun kirjoituksen idea oli että valtiollisen velan ottamista ei kannata pelätä, sillä sitä ei tarvitse maksaa takaisin. Tuohon ehkä hällävälismi kiteytyy.

Vieras: Kaiken kaikkiaan mainosti taktikoitu. Joku puolue sais sinusta ihan saatanallis-perkeleellisen puoluesihteerin. Mutta en usko, että tuo Norjan malli olisi toteutunut. Ei semmosta siihen aikaan Suomessa edes ajateltu ja ajatusta siitä, että kansanedustaja ei voisi olla ministeri oltaisiin pidetty lähinnä outona. Ei ahnehdita liikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kehuista mutta ehkä hermopelin hallinta ja mediassa esiintyminen ei olisi minun juttuni. Tämmöinen piilopaikassa juonittelu toimii paremmin.

Ei ahnehdita liikaa. Aikojen kuluessa on ollut ministereitä jotka on poimittu eduskunnan ulkopuolelta.

Ensi alkuun voisi luulla että eduskunnan ulkopuolelta otettu ministeri on sitoutumaton ja puolueeton ammattiministeri. Siis sellainen joka ei kuulu mihinkään puolueeseen eikä näin ollen ole hallituksessa minkään puolueen ministeri.

Hallituspuoluekin voi ottaa ministerin eduskunnan ulkopuolelta. Jos hän on puolueen jäsen niin hän voi toimia puolueen ministerinä. Nytkin on kaksi sellaista.

Koivisto ei ollut ikinä ollut eduskunnan jäsen eikä tainnut koskaan edes pyrkiä sinne, mutta pääsi kahdesti valtiovarainministeriksi ja pääministeriksi.

Anonyymi kirjoitti...

Sottailua taas...Oikealla aikajanalla 1970 eduskuntavaalien ja 1974 presidentin virkaanastujaisten välillä olivat nämä hallitukset: Koivisto, Aura, Karjalainen II, Aura II, Paasio II ja Sorsa. Miten Ykä arvelee tarinassaan, mihin kohti sijoitetaan Rokan hallitus, joka on sitten ministeriaitiossa kuuntelemassa kun Koskela esittää juhlallisen vakuutuksen?

Keksin hieman salkkujakoa Rokan hallitukselle. Salkut on jaettu eduskuntapaikkojen mukaisissa suhteissa 52+37+36=125 jolloin Sdp 7, Kok 5, Kepu 5 = 17 jäsentä. Päädyin tähän kun Kok ja Kepu ovat tuossa samankokoiset jolloin kummallakin on saman verran salkkuja. Sdp selvästi suurempi joten sille pari salkkua enemmän.

Kepulla on pääministeri, maa-ja metsätalousministeri, opetusministeri, liikenneministeri, ministeri sisäasiainministeriössä.

Sdp:llä on ulkoasiainministeri, sisäasiainministeri, kauppa-ja teollisuusministeri, sosiaali-ja terveysministeri, ministeri sosiaali-ja terveysministeriössä, työvoimaministeri, ministeri valtioneuvoston kansliassa.

Kok:lla on valtiovarainministeri, oikeusministeri, puolustusministeri, ministeri opetusministeriössä, ministeri ulkoasiainministeriössä sekä ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä. Huomio: ministeri UM:ssä ja ministeri KTM:ssä on sama henkilö, tuo vastaa ulkomaankauppaministeriä.

Ulkoasiainministeri ja valtiovarainministeri tuottivat eniten hankaluuksia. Olisi tehnyt mieli laittaa Johannes Virolaiselle jompikumpi, mutta jos Rokka on Kepun pj. ja pääministeri niin tällöin ulkoministeri ja valtiovarainministeri pitäisi jakaa Sdp:n ja Kok:n kesken. Mutta kumpi saa kumman ja kenelle se annetaan?

Jos UM on Sdp:llä niin pitäisi olla asevelisosialisti eikä mikään 60-lukulainen tai niitä symppaava tyyliin Sorsa. Jos taas VM menee Sdp:lle niin mieleen ei muistu muita kuin Koivisto...

Oisko ulkoministeri Kok:lle liian riskialtista vaikka nelikko haluaisi? Ehkä VM on turvallisempi. Jos VM niin sinne vaikka Päiviö Hetemäki eduskunnan ulkopuolelta, tai joku elinkeinoelämän vaikuttaja, mikäli ryhmästä ei löydy sopivaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1:

Juonitaan vaan porukalla piilopaikoissa ja ammutaan puskista täysin häpeämättä. Noista sitoutumattomista ministereistä tulee mieleen luonnollisesti virkamieshallitus, joka aikanaan olisi tuntunut hyvältäkin vaihtoehdolta, mutta minulla on mennyt usko virkamieskuntaan totaalisesti.

Viesti 2:

Tää on tietysti vaikea, sillä kirjoituksessa aikajana meni poikki vuodenvaihteessa 1969-1970, eikä niin eduskunnan kokoonpano kuin hallituksetkaan ole oikein ennustettavissa. Luulisin kyllä, että vallan siirto Virolaiselta Rokalle tapahtuisi pikkuhiljaa, ja silloin Rokka I aloittaisi toimintansa vasta joskus vuonna 1972.

Ulkoministerin salkun pohtiminen on sinänsä mielenkiintoista, sillä olisi hauska saada vastaus kysymykseen, kumpi olisi ollut Neuvostoliitolle vastenmielisempää: kokoomuslainen ulkoministeri vaiko demareitten asevelisosialistiulkoministeri.

Anonyymi kirjoitti...

Oisko Koskelalla ollut mahiksia olla ulkoministeri ja ponnistaa siitä pressaksi? Pressa oli vanhan hallitusmuodon aikaan ulkopolitiikaan päävastuuhenkilö. Toisaalta jos Koskela ei osaa muuta kuin suomea niin tarvii tulkkia kun käy ulkomailla tai ottaa vastaan ulkomaisia vieraita. Jos hän on "tehnyt Koivistot" ja käynyt iltaoppikoulua valkolakkiin asti ja käynyt siellä ja mahdollisesti sen lisäksi muilla kielikursseilla niin se voisi. Jos on ollut eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnassa niin sitä kautta voi perehtyä ulkosuhteisiin ja yrittää päästä ulkoministeriksi. Jos sitten asevelisosialistien joukosta löytyy sellainen joka on lukenut kieliä sen verran että kielitaito riittää ulkoministerin työhön kuuluvissa tapaamisissa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Kekkosen aikaanhan ulkoministeri ei välttämättä meinannut sitä mitä myöhemmin, sillä ulkomaansuhteet, erityisesti suhteet Neuvostoliittoon olivat täydellisesti Kekkosen käsissä ja hän halusi (ja onnistui) näitten asioitten keskittämisen käsiinsä. Koskelallahan olisi sinänsä mahdollisuudet mihin tahansa, koska tästä tarinasta puuttuu hänen elinvaiheensa vuosien 1944 ja 1969 väliltä ja se on pitkä pätkä ihmisen elämässä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta tämän tarinan Ruotsista, jonne Vladimirov siirtyy.

Kun Kekkonen ilmoittaa vuoden 1973 kesäkuussa ettei jatka niin hänellä on vielä loput kuukaudet aikaa keksiä julkisuuteen perustelut joilla hän voi perääntyä kasvot säilyttäen. Kekkis oli opportunistien ässä ja takinkääntäjien kurko, niin varmaan häneltä onnistuisi takinkääntö tässäkin ja näytellä sen verran uskottavasti. Hän voi ainakin vedota siihen että 1968 vaalien jälkeen hän sanoi ettei ole ehdolla 1974 ja tarkoitti sitä ettei aio jatkaa virassaan. Meinasi tehdä mieli jatkaa mutta on jo selvästi eläkeiässä ja että haluaisi viettää leppoisia eläkevuosia harrastusten parissa...ehkä hän noiden loppukuukausien aikana kypsyisi jopa osallistumaan virkaanastujaisiin väistyvänä presidenttinä?

Ehkä hän sitten eläkkeellä ehtisi "herätä hypnoosista" ja huomaisi että hyvä vaan oli että älysitte pistää minut sivulle...Jos 50-luvun Kekkonen olisi nähnyt kristallipallosta 60-luvun lopun ja 70-luvun Kekkosen, niin olisi varmaan todennut että en kai mä nyt tuollainen oo?

Anonyymi kirjoitti...

Yksi tapa päästä vastustajista eroon on laittaa ne johonkin virkaan jossa ne eivät ole harmiksi. Vanjalla oli semmoinen tapa, jos ei pistänyt telkien taakse, kotiarestiin, työleirille tai ampunut. Esimerkkinä vaikka se kun Nikita Hrustsov nimitti Vjatseslav Molotovin suurlähettilääksi Ulan Batoriin jossa oli vajaat kolme vuotta. Virallisesti suurlähettiläs on arvokas nimitys mutta oikeasti tuota kai pidettiin melkoisena nöyryytyksenä.

Nelikko varmaan soveltaa tuota keinoa?

Ykä kun on joskus maininnut Mongolian, niin varmaan voisitkin toimia Suomen edustajana Mongoliassa jos joku maksaisi palkat ja bonukset? Jos olisin presidentti tai ulkoministeri niin järkkäisin tuon viran.

Suomi hoitaa Mongolian asioita Pekingin lähetystössä. Ulan Batorissa Suomella on kunniakonsulaatti. Ykän nimityksen vuoksi sen statuksen voisi korottaa konsulaatiksi tai pääkonsulaatiksi joka toimisi Pekingin lähetystön alaisuudessa.

Ulan Batorissa on Saksan lähetystö jolle Suomi on delegoinut ne tehtävät joita hoidetaan paikan päällä ja joita ei voi hoitaa Pekingissä.

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsi-kommentti unohtui. Ruotsilla ei ollut oikeassa aikajanassa YYA-sopimusta. Ei varmaan tässäkään. Joten jos Vladimirov haluaa poimia oikeat hedelmät koriin, hänellä on oltava eri strategia kuin oli Suomen suhteen oikeassa aikajanassa. Palme oli USA-kielteinen mutta hän ei käsittääkseni ollut neuvostomielinen, joten taktiikka on laadittava taiten.

Palme aloitti, Keskiäkäisen miehen sanoin, ruotsalaisen "moraalisen pätemisen ja jeeustelun kulttuurin" johon kuuluu rääväsuinen besserwisseröinti.

Hän taisi olla tyypillinen länsimainen akateemisen vasemmistodemari. Tyypillisen akateemisen sosialistin tavoin hän oli kotoisin porvarisperheestä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1:

Kekkosen kohdalla tietysti kaikki on mahdollista. Kuka mies Kekkonen oli tietänee vain Kekkonen itse ja puolisonsa Sylvi, ja kumpikaan heistä ei enää puhu. Lintu vai kala? Historiamme suurimpia salaisuuksia.

Viesti 2:

Itse näkisin, että nelikko olisi käyttänyt ihan suomalaista Suomessa sijaitsevaa virkamieskoneistoa. Hittoakos sitä niitä laittamaan leppoisiin hommiin jonnekin suurlähettilääksi. Siksi toiseksi tämä Halonen – Tuomioja jne. porukka oli tuolloin suurlähettiläiksi kai vähän turhan nuoria.

Mongolia voisi olla mukavaa maa pistäytyä, mutta minnekäs minä Suomesta lähtisin.

Viesti 3:

Uskoisin, että mikäli KGB olisi aloittanut samanlaisen solutustoiminnan Ruotsissa, olisi Ruotsi ollut helppo nakki. Perustelen sen sillä, että se maa on saanut itse itsensä rähmälleen vaikkei kukaan ole painostanutkaan.

Itse asiassa Palme oli ainakin wikipedian mukaan lähtöisin vieläpä ihan yläluokan perheestä.

Ruotsalaisesta vasemmistosta tuli huvittava yksityiskohta mieleen, eli sikäläiset kommarit toimivat aikanaan nimellä Vasemmistopuolue Kommunistit. Jotenkin voisi todeta, että tuossa nimessä on eräänlainen itsestäänselvyyden Euroopan ennätys.

Anonyymi kirjoitti...

Akateemiset sosialistit ovat jostain kumman syystä taustaltaan yläluokasta, joko talouseliitistä tai sivistys-/kulttuurieliitistä. Kuningaskunnissa on menneisyyden peruina aatelisto, joten jotkut sosialistit ja kommunistit ovat peräisin aatelissuvuista.

Tarkoitin sitä että nelikko etsisi loppusijoituspaikkoja sellaisille jotka se arvelee olevan vastustajia. Loppusijoituspaikat varmaan otettaisiin jostain julkishallinnon labyrinttien sokkeloista. Ne olisivat niitä harmittomia paperinkääntäjän virkoja, joista käsin he eivät voi toteuttaa fantasioitaan.

Suurlähettilään tehtävään nimitys on osoitus arvonannosta. Veikkaan että nelikko nimittäisi noihin vain sellaisia jotka ovat sopivia toteuttamaan nelikon suunnitelmia ulkopolitiikan hoidossa. Muutenkin nelikko huolehtisi siitä etteivät Halonen-Tuomioja-porukka pääse soluttautumaan ulkoasiainhallintoon.

Anonyymi kirjoitti...

1970 oli vaalit niinkuin oli, mutta valituksi tuli enemmän niitä jotka olivat nelikon mieleen. 1972 hajotusvaaleja ei siis pidetä joten säännönmukaiset vaalit pidetään 1974. Suunnilleen samoihin aikoihin kuin presidentin valitsijamiesten vaalit?

Meniskö järjestys tässä tarinassa sillä tavalla kuin meni 1962 jolloin pidettiin presidentinvaalit ja eduskuntavaalit samoihin aikoihin? Valitsijamiesvaalit pidettiin 15.-16.1.1962. Eduskuntavaalit vähän sen jälkeen 4.-5.2.1962. Valitsijamiehet suorittivat vaalin varmaankin 15.2. Kansanedustajat aloittivat toimissaan 20.02.1962. Kekkosen toinen kausi alkoi 1.3.1962. Kekkonen nimitti Karjalaisen hallituksen 13.4.1962.

Tässä tarinassa on varmaan sama järjestys eli presidentin valitsijamiesten vaalit, eduskuntavaalit, valitsijamiesten suorittama vaali, uusi eduskunta aloittaa ja sitten presidentin virkaanastujaiset.

Ennen hallituksilla oli usein tapan erota kun presidentin virkakausi päättyi, joten Rokan hallitus ehkä eroaa. Presidentti Koskela nimittää Rokka II:n vähän sen jälkeen kun virkaanastujaiset on pidetty. Nopeimmillaan muutaman päivän päästä, hitaimmillaan menee muutamia viikkoja. Alhaalla hallitukset jotka presidentti nimitti aloitettuaan virkakauden.

Ståhlberg aloitti 25.7.1919, Vennolan hallitus aloitti 15.8.1919

Relander aloitti 2.3.1925, Tulenheimon hallitus aloitti 31.3.1925

Svinhufvud aloitti 2.3.1931, Sunilan hallitus aloitti 21.3.1931

Kallio aloitti 1.3.1937,
Cajanderin hallitus aloitti 12.3.1937

Ryti aloitti 19.12.1940, Rangellin hallitus aloitti 4.1.1941.

Rytin toinen kausi alkoi 1.3.1943,
Linkomiehen hallitus aloitti 5.3.1943,

Mannerheim aloitti 4.8.1944,
Hackzellin hallitus aloitti 8.8.1944

Paasikivi aloitti 11.3.1946,
Pekkalan hallitus aloitti 26.3.1946

Paasikiven toinen kausi alkoi 1.3.1950, Kekkosen hallitus aloitti 17.3.1950

Kekkonen aloitti 1.3.1956, Fagerholmin II hallitus 3.3.1956

Kekkosen toinen kausi alkoi 1.3.1962, Karjalaisen hallitus aloitti 13.4.1962

Kekkosen kolmas kausi alkoi 1.3.1968, Koiviston hallitus aloitti 22.3.1968

Kekkosen aloittaessa 1.3.1974 pysyi hallitus virassa eli Sorsan hallitus 4.9.1972–13.6.1975, ja Sorsan II hallitus 15.5.1977–26.5.1979.

Koivisto aloitti 27.1.1982, Sorsan III hallitus aloitti 19.2.1982.

Miten on ETYK:n kanssa tässä tarinassa 1975? Koskela varmaan sitten isännöi sitä Finlandia-talossa? Siitä hän saa varmaan ulkopoliittista buustia.

Meinaako Koskela uusia mandaattinsa 1980 vai jäädä eläkkeelle? Ehkä hän voisi olla toisenkin kauden ja jäädä sitten eläkkeelle 1986, ettei hänestä tule mitään Kekkosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras.

Viesti 1:

Joo, enempi yläluokasta. Jonkunlaista sukupolvikapinaa. Ja tarkoitit ihan samaa kuin minäkin. Suomen tulevaisuuden kannalta vaaralliset tyypit sijoitetaan julkishallinnon labyrintteihin. Vaikkapa vetämään niitä projekteja, joitten ei tule koskaan valmistuakaan. Halonen-Tuomiojaporukka oltaisiin pidetty hyvin hyvin kaukana ulkoasianhallinnosta.

Viesti 2:

Varmaankin menisi esittämäsi systeemin mukaan. Kiitos muutenkin tietoiskusta. Varmaankin Koskela nimittäisi Rokka kakkosen valintansa jälkeen. Koskela varmaankin isännöisi ETYKiä, kun se oli jo kertaalleen sovittu, mutta en usko, että niin näkyvästi kuin Kekkonen. Nulikkahan minä olin vielä silloin, mutta siitä touhusta tuli vähän semmonen kuva Suomessa, että häiskät tuli muualta kuuntelemaan kun Urkki pisti asiat ojennukseen ja eihän se oikeasti niin mennyt.

Mutta Koskelan uudelleenvalinta on vaikeampi miettiä. Voi olla, että hän mielsi itsensä murrosajan presidentiksi ja olisi halunnut lopettaa 1980. Toisaalta silloin kylmä sota oli Afganistanin takia taas kiristynyt, ja ehkä kansa tarvitsi turvallista isähahmoa. Näin ollen Koskelaa pyydettäisiin jatkamaan. Ehkä jätämme tämän arvoitukseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaan että tässä tarinassa Kekkonen siirtyy eläkkeellä asumaan yksityisasuntoonsa, missä se onkaan.

Tamminiemi pysyy varmaan presidentin asuntona. Olisi saanut oikeastikin pysyä. Minusta se on kodikkaampi ja idyllisempi kuin jokin Mäntymiemi mikä on onneton ja pöljän näköinen.

Presidentinlinna on myös kelpo paikka ja siinä olisi mahdollista pitää sekä työtilat, edustustilat että asuintilat. Alkuaikojen pressat majailivatkin siinä ennen kuin Tamminiemi lahjoitetiin. Se vika siinä on että se on kiinni naapuritalossa, joten se tekee sen hieman tönkön näköiseksi. Jos se olisi omalla tontilla eikä kiinni naapuritaloissa niin ois parempi.

Olisi tsaari saanut aikoinaan teettää kenraalikuvernöörin palatsin joka on omalla tontillaan. Joku sen aikainen arkkitehti joka on piirtänyt taloja Pietariin. Siinä olisi kenraalikuvernöörin kanslia ja muut työtilat, edustustilat ja asuintilat. Tsuhna voi ovelasti maksattaa talon tsaarin lompakosta eikä omasta. Talo olisi sitten aikanaan otettu presidentinlinnaksi. Ehkä Ykä laittaa sen siihen Aleksanteri I-tarinaan tapahtumaan näin...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Joo, uskoisinpa että Tamminiemi jäisi presidentin asunnoksi. Olen Mäntyniemestä kanssasi aivan samaa mieltä. Jos talossa on 212 ulkonurkkausta, niin arkkitehtia voisi kehottaa ostamaan suorakulman. Ja Mäntyniemi on myös esimerkki erinomaisesta viranomaistehokkuudesta. Saatiinhan sen hinta kustannusarviosta turpoamaan sentään 14-kertaiseksi.

Tamminiemi on taas talo ajalta, jolloin talot ymmärrettiin rakentaa hyvän näköisiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisi jostain tarkistaa mutta kuulin väitteen että Norja olisi houkutellut 1960-70-luvuilla Suomea osallistumaan öljy-ja kaasuhankkeisiin. Norja taisi ehdottaa osallistumista tutkimusten ja investointien kustannuksiin ja vastineeksi saisi jonkin prosenttiosuuden öljystä ja/tai voitto-osuuksista. Niihin aikoihin kun Norja oli etsimässä, löytämässä ja suunnitetelemassa ja aloittelemassa öljyn ja kaasun keräämistä. Suomella ei siis ole omia esiintymiä mutta osakakkuuden avulla saisi oman prosenttiosuuden öljystä ja/tai myyntituloista.

Jostain syystä tämä torjuttiin Suomessa. Eikö Neuvostoliitto sallinut tuota? YYA-sopimus ei kuitenkaan tuollaisista sanonut mitään. Tai eikö osattu arvata että panostus maksaisi itsenäs moninkertaisesti takaisin. Pelättiin ehkä että ei ole edellytyksiä maksaa omaa osuutta? Toisaalta ei siinä ehkä olisi ollut kyse mistään 50 prosentin osuudesta vaan jostain muutamasta prosentista jonnekin 10-25 prossaan? Nämä heitän hatusta kun en tiedä.

Mutta, kun on tämä Ykän tarina. Mites tuo nelikko tekee 31.12.1969 pidetyn tapaamisen jälkeen? Älyääkö se että voidaan osallistua norjalaisten öljy- ja kaasutoimintaan jos saadaan öljystä ja/tai voitosta omistusprosentteja vastaava osa? Lisäksi norjalaisten tulisi ostaa osa tarvittavista laitteista suomalaisilta yrityksiltä.

Anonyymi kirjoitti...

"Ehkä heillä oli kyseessä jonkunlainen sukupolvikapina ja kateus siitä, mitä aikaisempi sukupolvi teki, mitä heidän ei tarvinnut tehdä ja mitä heistä ei olisi koskaan ollut tekemään."


Viimeinen lause on epäreilu. Kyllä 40-50 luvulla syntyneet olisivat saman pystyneet tekemään kuin vanhempansa. Samoin sen pystyvät tekemään menneet sukupolvet tuhansien vuosien ajalta kuin myös tulevat. Kun on pakko, niin sitten on. Jos ei ole pakkoa, niin pelataan pleikkaria.
Halu selviytyä on sentään historian suurin motivoija. Ei sitä pidä aliarvioida. 40-50 luvun lapsosille halu selviytyä konkretisoitui hieman eri tavoin kuin edellisille, ja niin se tekee myös nykyisille nuorille. Silti jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin eiköhän se talvisodan sotilas sieltä jostain löydy.

Simo

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Simo. Tuo lausehan koskee lähinnä maan poliittista eliittiä. Tavalliset kansalaiset pystyisivät tarvittaessa venymään kovastikin. Varmasti vielä nykypäivänäkin.