keskiviikko 7. toukokuuta 2014

ANTIFASISTINEN TAISTELURYHMÄ

Tapahtuma-aika ja –paikka: Vuonna 2023, kesäkuussa, myöhään yöllä,  Pinnanmaan maakunnassa, Härnävän kunnassa


Pakettiauto läheni paikkaa, jossa aktivistien oli määrä tehdä iskunsa. Autossa oli neljä nuorta miestä.

- Anders, 17 vuotta, lukiolainen. Asuu vanhempiensa luona.
- Juge, 20 vuotta, ylioppilas, suunnittelee hakevansa joskus valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Asuu vanhempiensa luona.
- Pärre, 18 vuotta, lukiolainen. Asuu vanhempiensa luona.
- Zebu, 19 vuotta, yhteiskunnallisen sortorakenteen vuoksi työtön. Selviää hengissä ainoastaan lakimiesisänsä ja ekonomiäitinsä almuilla. Asuu vanhempiensa hankkimassa yksiössä.

Nämä neljä nuorta tuimailmeistä miestä olivat valmiita iskuun. He kuuluivat Antifasistiseen Aktivistitoimintaryhmittymään AFATR:ään ja he olivat ajaneet Pinnanmaan Härnävään aina Helsingistä saakka. He noudattivat AFATR:n keksimää nerokasta toimintastrategiaa, eli eri paikkakunnille hankittiin iskujen tekijät aivan muilta paikkakunnilta, että fasistisen poliisin olisi mahdollisimman vaikeaa saada iskujen tekijöitä kiinni. AFATR:in mielestä oli jo lopultakin aika seurata ruotsalaisten partisaaniaktivistien tiellä, ja aloittaa suora toiminta.

Tämä ryhmä oli AFATRin yksi kokeneimmista, he olivat osallistuneet aikaisemmin jo kolmeen samanlaiseen iskuun. Heidän kohteenaan olisi tällä kertaa härnäväläinen perussuomalainen kunnallispoliitikko, kansallismieliseksi julkisesti tunnustautunut ja paikallista fasistista toimintaa johtava Antti Ärvähtälä. Hän saisi nyt kokea luokkatietoisen työläisvihan. Iskuryhmä suhtautui tehtäväänsä äärimmäisen vakavasti, sillä siihen osallistuvat Anders, Pärre ja Zebu eivät olleet juoneet matkan aikana kuin kuusi pulloa olutta per aktivisti. Juge oli aivan selvinpäin, sillä hän oli ainoa porukasta, joka oli ajanut ajokortin. Suuremmat kaljamäärät ja muutamat hyvät tötsät vedettäisiin vasta onnistuneen iskun jälkeen. Ammattilaisiahan tässä oltiin.

Anders ei ollut aivan varma siitä, miksi hän oli tässä toiminnassa mukana. Mistään luokkatietoisuudesta tai köyhyydestä ei ollut kyse, sillä Anders oli ylempään keskiluokkaan kuuluvien vanhempien ainoa lapsi, eikä hänellä ollut puutteesta ja persaukisuudesta minkäänlaista käsitystä. Luonnollisesti hän vihasi natseja, sillä natseja kuului muodikkaasti vihata. Hän ei sinänsä oikein hahmottanut, mikä tekee natsista natsin, ja miksi niin moni ihminen heidän liikkeessään natsiksi määriteltiin.

Ei hän toisaalta sillä jaksanut päätään vaivata. Hienointa, ja varmaankin tärkeintä oli toiminta itse. Anders tunsi elävänsä jännityselokuvassa. Ja hienointa oli, että tässä jännityselokuvassa ei oikeastaan ollut loukkaantumisen vaaraa. Poliisikaan ei oikein jaksanut jahdata heitä. Tai olisi se kai jaksanutkin, mutta ei saanut lupaa tarpeeksi tehokkaaseen toimintaan. AFATRilla kun löytyi huomattavaa tukea puoluekentältä. Anders ei tajunnut, että oikeastaan hän ei ollut mikään kapinallinen, vaan puoluepolitiikan työkalu. Toisaalta se, mitä ei tajunnut ei myöskään mieltä vaivannut. Aikaisemmat, pääkaupukiseudulla tehdyt keikat olivat olleet helppoja. Nyt oltiin menossa maaseudulle, mutta varmaankin ne peltopellet olisivat vieläkin avuttomampia.  

Iskuosasto saapui kohteena olevaan osoitteeseen. Juge pysäytti auton sata metriä ennen rivitaloa, jossa Ärvähtälä asui, ja jäi ratin taakse mahdollistamaan nopean vetäytymisen. Anders, Pärre ja Zebu hiipivät hiljaa suorittamaan hyvin harjoitettua iskuaan. He etenivät rivitalon postilaatikoille, josta nopeasti tarkoilla taistelijasilmillään erottivat Ärvähtälän postilaatikon. Tiukan koulutuksensa mukaan he toimivat ryhmänä kuin kone. Pärre aukaisi postilaatikon, Anders pudotti siihen muovipussista matkan varrella vääntämänsä paskat ja Zebu kaatoi postilaatikkoon pari vissypullollista kusta, mitä he olivat matkan varrella tiristäneet.

Partisaani-isku oli vasta alussa. Iskuosastomiehet hiipivät hiljaa Ärvähtälän rivitaloasunnon luo. Vihollisia ei näkynyt ja kaikissa asunnoissa oli valot poissa. He alkoivat spreijata seiniin hakaristejä, sekä NATSI- ja RASISTI-sanoja. Sitten oli vuorossa loppuhuipentuma. Pärre alkoi hakata mukanaan tuomalla kirveellä Ärvähtälän ovea. Asunnossa syttyivät valot, ja he kuulivat miehen huutavan että mitä helvettiä. Nyt oli aika vetäytyä, mutta vielä mennessään aktivistit heittivät mukanaan tuomansa isot kivet rivitaloasunnon ikkunoista läpi.

Ikkunat helähtivät kappaleiksi, Juge kaasutti auton paikalle ja aktivistit hyppäsivät kyytiin. Taustalla kuului lapsen itkua, mutta aktivistit tuumivat, että natseille ei anneta armoa, eikä heidän pennuilleenkaan. Juge käänsi auton kohti Helsinkiä. Fasisminvastaiset partisaanit saattaisivat jälleen raportoida esihenkilöilleen onnistuneesta iskusta. He ajattelivat, että ennen iskujen aloittamista he olivat vielä poikia. Mutta nyt he olivat miehiä. Aktivistimiehiä. Partisaaneja. Saattoipa olla, että Helsingissä alkaisi sankareille ruveta lohkeamaan mukavasti myös aktivistipimpslooraa.

Antti Ärvähtälä tuli ulos pihalle haulikko kädessään ja katseli hävitystä hiljaisena. Tässä olisi työtä korjatessa ja siivotessa. Mutta ensin pitäisi tehdä jotain muuta. Hän käveli takaisin sisään, kaivoi kännykkänsä, ja lähetti ryhmätekstiviestin useaan kymmeneen numeroon.

”Se on alkanut täälläkin”.

*

Kuukausi myöhemmin, heinäkuussa 2023, samaisessa Härnävän kunnassa, Pinnanmaan maakunnassa.

Samaiset neljä nuorta miestä ajoivat jälleen kohti Pinnanmaan Härnävää. Heillä oli nyt uusi tehtävä. Anders katseli aika ajoin repsikan paikan meikkipeilistä mielissään uutta rastakampaustaan, jonka hänen vanhempansa olivat hänelle maksaneet. Harmi, että se ei ulottunut paljoa leukaa alemmaksi. Mutta hänellä oli mielikuva, kaunis mielikuva, jossa hän valkoisena rastasoturina rynnäkkökivääri kädessään hyökkäisi mustan rastasoturiveljensä kanssa kohti fasistien miehittämää rakennusta ja tuhoaisi viholliset. Hän tunsi rynnäkkökiväärin. Hän oli nähnyt sellaisen internetissä. Niin Anders kuin kaverinsakin olivat jonkunlaisen vallankumouksellisen soturiromantiikan lumoissa. Kunhan sen saattoi tehdä itselleen turvallisesti.

Heidän kohteensa oli tuo sama mies. Antti Ärvähtälä. Ja nyt mentäisiin astetta pitemmälle. Mies hakattaisiin. Ja nuo fasistit olivat tehneet asian vielä niin naurettavan helpoksi. Kaksi viikkoa myöhemmin heidän ensimmäisen iskunsa jälkeen oli AFATRin tiedusteluosasto huomannut Härnävän Uutisten nettisivuilla seuraavan uutisen:

”Härnävän Erämiesten ylimääräinen kesäkokous pidetään metsästysmajalla 23.7. 2023 klo 19.00. Puheenjohtaja Antti Ärvähtälä.”

AFATRin tiedusteluosasto oli ottanut selvää siitä, missä kyseinen metsästysmaja sijaitsee. Luonnollisesti he tiesivät myös Ärvähtälän osoitteen. Oltiinhan siellä käyty jo vierailemassa. Ei ollut vaikeaa laskea ajallista ikkunaa, milloin Ärvähtälä läksisi kotoaan kokoukseen ja tehtäväänsä vihkiytyneet aktivistit voisivat suorittaa operaation.

Laskelmat osoittautuivat oikeaksi. Sadan metrin päässä Ärvähtälän talosta pakettiautossa kyttäävät aktivistit näkivät, että Ärvähtälä tuli ulos rivitaloasunnostaan ja käveli kohti autoaan. Tilanne oli otollinen. Ärvähtälän lisäksi näkyvissä ei ollut ketään muuta ihmistä. Ainoastaan pari Ärvähtälän auton lähellä olevaa parkkeerattua tummaikkunaista pakettiautoa. Aktivistit laittoivat kommandopipot päähänsä. Juge löi tallan pohjaan ja he ajoivat Ärvähtälän auton viereen. Kaikki ryntäsivät autosta ulos, heillä oli rautaputket käsissään ja heistä isokokoisin Juge meni ensimmäisenä Ärvähtälän luo, näytti rautaputkeaan ja huusi:

- Arvaatkos natsipaska mitä seuraavaksi tapahtuu?!

Andersin ihmetykseksi Ärvähtälä ei ruvennut ruikuttamaan armoa, vaan totesi tyynesti, että joo, kyllä mulla melko hyvä kuva siitä on. Tämän jälkeen hän pamautti vielä uhoavaa ja rautaputkeaan heiluttavaa Jugea nyrkillä päin naamaa. Juge putosi saman tien katuun. Samalla Anders kuuli aukeavien liukuovien ääniä. Ne pakettiautot. Anders kuuli askelia ja katsoi taaksepäin. Heidän ympärillään oli kahdeksan miestä. Heitä vanhempia. Kolmekymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä. Kooltaan keskikokoisesta jääkaappipakastimeen. Heillä kaikilla oli käsissään pesäpallomailat. Joita he taputtivat hymyillen kämmeniinsä. Ärvähtälä sanoi:

- Saattaa pojat olla viisaampaa, että pudotatte ne astalot tuohon maahan. Muuten me joudutaan ottamaan ne teiltä pois. Ja se ottaa pojat sitten kipeetä se.

Andersin sisällä asuva valkoinen rastataistelija läksi yllättäin lomille osoitteeseen poste restante ja hän pudotti rautaputkensa maahan. Samoin tekivät Pärre ja Zebu. Miehet tulivat, repivät pois heidän kommandopiponsa, löivät heidän päähänsä huput ja sitoivat heidän kätensä nippusiteillä. Sitten heidät heitettiin pakettiautoihin ja käskettiin pitämään turvat kiinni. Partisaaniunelmastaan tylysti herätetyn Andersin oli hyvin helppoa noudattaa määräystä.

Anders ei nähnyt, mihin heitä vietiin, mutta ajo kesti ehkä parikymmentä minuuttia. Loppuvaiheessa auto tutisutti sen verran, että jopa helsinkiläinen Anderskin ymmärsi heidän olevan metsätiellä. Andersin sisällä myllertävä pelko lisäsi tutinaa entisestään. Lopulta auto pysähtyi, Anders raahattiin autosta ulos ja kävelytettiin kahden miehen välissä. Kävelyttäminen oli ehkä väärä sana, sillä Andersilla eivät jalat juuri maata tavanneet. Lopulta loputtoman tuntuinen matka päättyi. Anders kuuli vetisiä pärskähdyksiä ja kauhunhuutoja. Sitten oli hänenkin vuoro. Hän tunsi putoavansa johonkin märkään ja kylmään. Henki salpaantui. Hän tunsi, kuinka hänen olkapäittensä alle työnnettiin jonkunlaiset parrut, ettei hän hukkuisi. Missä helvetissä hän oikein oli?

Sitten huppu vedettiin pois. Hän huomasi olevansa hartioitaan myöten suossa. Juge, Pärre ja Zebu olivat muutaman metrin välein samanlaisessa suomontussa. Miehiä heidän ympärillään oli jo toistakymmentä. He katsoivat ahdingossa olevia partisaaneja väsähtäneen halveksuvilla ilmeillä.

Valkoinen rastasoturi oli Andersista lähtenyt jo loman sijasta varhaiseläkkeelle, hän tunsi laskevansa allensa ja kysyi itkunsekaisella äänellä:

- Aiotteko te tappaa meidät?

Antti Ärvähtälä tuli Andersin suomontun viereen ja ihmetteli:

- Tappaa? Eihän me nyt toki semmoista. Tehän olette pojat aktivisteja. Ja ymmärtääksemme te olette myös kovia luontoaktivisteja. Joten me joviaaleina miehinä annamme teidän tutustua Härnävän koskemattomaan luontoon. Ihan perstuntumalla. Tää on kuulkaa pojat ihan luonnontilainen ojittamaton suo. Nyt tutustutaan siihen jonkun aikaa.

Pärre huusi itkunsekaisella äänellä:

- Mutta me kerromme teistä poliisille! Tää on kidutusta!

Silloin taempaa Pärren luo tuli eräs viiksekäs viisikymppinen mies ja totesi:

- Kidutusta? Jaa-a. Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Vaan nytkös teille fasistipoliisin apu alkaa kelpaamaankin? Mutta minähän olenkin oikea mies siinä pulassa. Minä olen katsokaas Härnävän nimismies Pentti Rytönen. Ja sillä aikaa kun te makaatte kaulaa myöten suossa, niin Härnävän poliisiasemalla kirjataan ylös juopumuspidätys ja putkakeikka neljästä helsinkiläisestä huligaanista. Niin että alkakaahan pojat nauttia aidosta koskemattomasta luonnosta, mistä te niin kovasti tykkäätte puhua. Onhan teidän lopultakin aika tutustua siihen myös livenä.

Tämän  jälkeen miehet löivät aktivisteille kapulan suuhun, virittelivät nuotion, pistivät kahvit kiehumaan, paistelivat makkaraa, söivät eväsleipiä ja rupattelivat keskenään mukavia kiinnittämättä mitään huomiota neljään aktivistiin, jotka yrittivät kapulansa läpi huutaa apua, jota ei koskaan tulisi.

Kuinka kauan?

Andersilla ei ollut enää mitään käsitystä kuluneesta ajasta.

Mutta siinä ajassa Anders oppi tietämään, mitä on kylmä. Siinä ajassa Anders oppi tietämään, mitä on kauhu. Hän teki myös ensi kertaa kunnolla tuttavuutta eläimeen nimeltä mäkärä. Tälle suolle oli keskittynyt maailman joka ainoa mäkärä. Ehkä pahinta oli se, että nuo miehet eivät uhkailleet häntä mitenkään. Eivätkä edes kiinnittäneet heihin mitään huomiota. Kunhan paistelivat makkaraa ja antoivat hänen, Jugen, Pärren ja Zebun maata kaulaa myöten suossa.

Lopulta piina päättyi.

Heidät nostettiin suosta ylös ja heidän päähänsä lyötiin jälleen huppu. Sen jälkeen heidät heitettiin taas autoon ja käskettiin taas pitämään turpansa kiinni. Valkoisen Buffalo Soldierinsa menettäneille aktivisteille tässä ei ollut mitään ongelmaa. Ajo kesti tällä kertaa paljon pitempään ja Andersin mielessä kävi kauhukuva siitä, että heidät kuitenkin tapetaan.

Mutta kaikki päättyy aikanaan, niin kuin tämäkin ajo. Heidät revittiin pois pakettiautosta, nippusiteet nipsaistiin irti ja huput vedettiin pois päästä. He huomasivat olevansa Pinnanmaan maakunnan rajalla, parkkipaikalla, jossa oli maakunnan infopiste. Parkkipaikalla oli myös heidän oma pakettiautonsa, ehjänä ja koskemattomana. Nimismies Rytönen totesi aktivisteille:

- No niin, pojat. Saattaa olla viisainta, että te palaatte sinne Helsinkiin, ettekä enää koskaan tule takaisin. Seuraavan kerran, kun te yritätte leikkiä täällä partisaania te palaatte takaisin siihen samaan suohon. Sillä erotuksella, että silloin te olette siellä suossa pää alaspäin.

Miehet siirtyivät omiin autoihinsa ja ajoivat pois. Juge siirtyi kuskin paikalle, käynnisti moottorin ja muutkin siirtyivät autoon sisälle. Ensimmäinen varttitunti meni täydessä hiljaisuudessa kun puhallin alkoi lämmittää ja sulattaa horkassa täriseviä aktivisteja. Kun veri alkoi kiertää tarpeeksi, he alkoivat puhua. He päättivät hetken mietittyään sanoa AFATRille, että operaatio oli ollut osittainen menestys. Kohteena ollut fasisti oli nähnyt heidät liian aikaisin ja juossut paskat housussa karkuun.

Ja he päättivät sanoa AFATRille myös, että he olivat jatkossakin valmiita toimimaan järjestön puolesta.

Tosin vain internetissä.

Olivathan he jo vanhoja ja väsyneitä taisteluveteraaneja. Nyt oli nuorempien aika yrittää.


22 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Lukijalle: idea kirjoitukseen tuli tuosta Rähmiksen jutusta:

http://rahmispossu.net/2014/05/06/svt-dokumentti-hyva-vakivalta/

Kiitokset Rähmikselle. Ruotsissahan tuo on jo arkipäivää. Ja vielä hyväksyttyä sellaista.

Kiitos myös isä-Perskeleelle, joka aikanaan ideoi kirjoituksessa käytetyt ns. toiminnalliset metodit.

Anonyymi kirjoitti...

Monta kertaa on kyllä käynyt mielestä että kun rikoksia ei tutkita, harvoista tutkituista ei rangaista kuin muodollisesti ja se viaton osapuoli saa uhrata ihan liikaa aikaa ja vaivaa kuulusteluissa, oikeudenkäynneissä sun muissa juoksemiseen, niin kaitpa se sitten on oikeudenmukaisinta hoitaa asia kokonaan itse silloin ja siten kun moinen on käytännöllistä.

Tähän liittyen on hyvä muistaa että itsepuolustusta, hätävarjelua, omaisuuden suojelemista ja oma-aloitteista rikoksiin puuttumista ei paskahousujen väitteistä huolimatta ole tässä maassa kriminalisoitu. Ainoa mikä on kriminalisoitu on typeryyksien ääneen sanominen kuulusteluissa. Joka puhuu itse itsensä suohon, on usein omalla hölmöydellään sen suon myös ansainnut.

Perseiljöitä ei missään nimessä saa kurmuuttaa. Mutta jos perseilijä itse aiheuttaa itselleen tapaturman niin syytönhän se kunnon kansalainen siihen on. Tai jos perseilijä käy käsiksi ja siinä sitten kaadutaan maahan niin että alemmaksi jääneelle tulee pipi niin vahinkohan tuo. Tai jos perseilevän räkänokan mopoauto törmää 15 vuotta vanhaan Audin aakuutoseen niin voi olla että mopoputputtimen puskuri vääntyy enemmän kuin Audin.

Jos oikeusvaltio lakkaa olemasta oikeusvaltio niin siitä tulee helposti narratiivisen oikeuden valtio. Ja jos ja kun ihan tavalliset kansalaiset oppivat sen pelin hengen niin aika moni anarkomarko voi olla varsin ihmeissään siitä että kaksoisstandardipeli lakkaa toimimasta heidän edukseen ja kääntyy heitä vastaan.

Rocceri kirjoitti...

Nää sun tarinat pitäs laittaa kansien väliin ja kirjoittaa siihen kanteen "Vaaleansininen Kirja - Suomen Tulevaisuusselonteko"

Tiiä vaikka saisit apurahaa muutaman miljuunan.

Lauri Stark kirjoitti...

Nämä nilkithän vielä postailevat kanavilleen videoita retostellakseen. Tällä videolla he ovat "kotivierailulla", eli hakkaamassa kirveellä toisten ovia. Suokylpy voisi kieltämättä tehdä tuollaisille eetvarttia...

Ja näin siis Ruotsissa. Maltan tuskin odottaa, milloin tämä villitys rantautuu Suomeen. Tosissaanko vielä sanotaan, että skinit ovat ne turvallisuusuhka? Ruotsalaiset ovat tärähtäneitä ja Suomessa tärähdetään paraikaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Roccerille ja Korppi on oikeudelle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Omassa työssäni olen jo iät ja ajat tottunut siihen ilmiöön, että rikoksentekijästä mietitään, kuinka hänellä on paha olla ja kuinka häntä voitaisiin auttaa. Rikoksen uhrista ei mietitä mitään. Hän ei kiinnosta.

Rocceri: Suuret kiitokset. Vaan eipä ole kustannusyhtiöt ottaneet yhteyttä. Yleensäkin mulle olis varmaankin tarjolla vain se kuuluisa ”Mika Illman kirjallisuuspalkinto”. Apurahat menee varmaankin aivan toisenlaisille kirjoittajille.

Korppi on oikeus: Kiitos linkistä. Jossain vaiheessa tuo pelleily varmaankin rantautuu Suomeen. Mutta en oikein jaksa uskoa, että suomalaiset ovat rähmällään näitten elämyspartisaanien edessä. Voi tulla ikäviä yllätyksiä. Ruotsissahan tuota pelleilyä ei pidetä edes ongelmana vaan itsepuolustuksena fasistiselle väkivallalle. Jota ei edes ole.

Becker kirjoitti...

Kovasti tuttua tuo antifasistien toiminta. Tosin Ruotsissa he eivät suokylvyistä joudu nauttimaan, koska heidän toimintansa on saanut hiljaisen hyvksynnän muilta puolueilta. Jopa maan isä Reinfeldt on todennut että siitä sen saa kun on väärän puolueen listoilla.

Saa nyt sitten nähdä, milloin svennet hermostuu lopullisesti ja alkavat osoittaa heräämisen merkkejä. Vaaleissahan se sitten nähdään, pelkään pahoin.

Tarina oli sujuvaa Ykää ja näinollen mukavaa luettavaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Niin, Ruotsissahan tuo on jo jokapäiväistä ja hyväksyttyä toimintaa. Sääliksi käy naapurimaamme asukkaita. Vaan niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, niin kyllä siitäkin maasta tarvittaessa miehiä löytyy. Suomi saattaa hoitaa vielä asiat poliittisin keinoin. Ruotsissa siihen tullaan vaatimaan sisällissota.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä ois pari hyvää kuvaa.

http://aijaa.com/z1feVd

http://aijaa.com/Q6fUaA

Jos tarvii tiedustella ja sen pohjalta suunnitella operaatio ja toteuttaa se, niin siihen punaniskajunttien taidot riittävät siihen. Ankan veljekset tai the Bladen muut osastot olisivat hieman eri kaliiberin hommiin.

Roope Ankan valinta-tarinaa odotellessa...vinkkinä Ykälle jos inspaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tosta kirjaksi vääntämisestä… Luulen että moinen voisi olla ihan mahdollista.

Jos asiaa miettii ainakin puolitosissaan niin…

1) Kun kerran haluat säilyttää anonymiteettisi ainakin työurasi loppuun asti niin kustantamisessa ja julkaisemisessa pitäisi olla joitain poikkeusjärjestelyjä. Ne olisi hyvä miettiä ihan alusta lähtien niin että sama konsepti sopisi mahdollisimman monelle. Eli pitäisi tehdä jonkinlainen tuotantoraamattu, jossa konseptointi olisi väännetty rautalangasta.

2) Suuri osa kirjoituksista pitäisi toimittaa kevyesti. Yksi syy on se, että kirjassa intertekstuaalisuus ei toimi joten linkiksi värjätyt viitteet pitäisi muuttaa toiseen muotoon. Toinen syy on se, että osa kirjoituksista saa voimansa ajankohtaisuudesta ja sellaiset pitäisi joko jättää pois tai muokata kevyesti ajallisesti kestävämpään suuntaan.

3) Käytännössä asia helpottuisi jos synnytettäisiin jonkinlainen nuiva kirjakustantamo - "Nuivapaino" - joka tarjoutuisi kustantamaan ja julkaisemaan nuivaa, isänmaallista ja kiinnostavaa tekstiä kohtalaisen edullisesti. Sille sitten sekä tukku- että vähittäismyynti netin kautta. Alkupääomaahan moinen vaatisi, mutta sitä on mahdollista saada jonkin verran omistuspohjan kautta. Yksi osake satasella, osakkeita 2 500, firma perustetaan jos saadaan kasaan 1500 sitovaa osakemerkintää. Merkitä voi myös muulla omaisuudella kuin rahalla jos omaisuus aliarvostetaan merkinnässä selkeästi. (Konttorikalusteet, teknisesti hyväkuntoinen paketti/farmariauton rohjake, immateriaalioikeudet eli esim. tekijänoikeuksien luovuttaminen yrityksen omaisuudeksi, tilojen luovuttaminen määräajaksi moiseen käyttöön…)

Tommoinen Nuivapaino voisi kosiskella Ykän lisäksi Halla-ahoa, Ruukinmatruunaa, Rähmistä, Hommaa (aforismikokoelma) ja mitä näitä nyt on.

Pelkkiä pokkareita/pehmeäkantisia. Ulkoasussa jotain yhtenäistä. Myynti ja logistiikka provikkapalkalla. Joissain tapahtumissa myyntipöytä. Mahdollisesti myös jotain oheistuotepuolta mukaan, mutta niin että oheistuotebisneksestä vastaa eri firma. (Paita, muki….) Ainoa oheistuote jota kustantaisi ja myisi itse olisi kirjeensulkijatarrat lähinnä bonustuotteena.

Mukaan toimintaan mahdollisuus hoitaa tilauksesta arvoiltaan sopiville puljuille kirjaurakoita. (Suomen Sisu, reserviläiset, martat, sinibaretit, sopivat ajatuspajat…)

4) Joku asiaa paremmin tunteva voisi kertoa että voisiko tekijänoikeuksien ja -palkkioiden kansa vekslaamisen voisi hoitaa tuottojenvaihtosopimuksena silloin kun kirjoittaja haluaa säilyttää anonymiteettinsä? Tällöin tekijänoikeustulot menisivät toiselle taholle, joka taas maksaisi vaihtosopimuksen mukaiset muut tulot tekijälle ja verot menisivät molemmilta saaduista tuloista. Toimisiko? Tekijänoikeudet siis säilyisivät tekijällä ja vain tuotto vaihdettaisiin yhdestä toiseen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Karin tuotantohan on ajatonta. Katotaan sitä Roopea joskus tulevaisuudessa. Tommoset jutut kun vaativat inspiraation ja ahaa-elämyksen, eikä sellaista ole vielä tullut.

Ano: Kun noin yleisellä tasolla ajettelee, niin totta puliset ja tommoselle nuivalle kirjakustantamolle olisi tilausta. Tiedä sinänsä, vaikka joku semmonen olisi jo olemassakin, mutta ei ole minulle ainakaan tullut vastaan. Tuollaista toimintaa pitäisi tietysti suunnitella laajemmin sellaisten henkilöitten joilla on tuosta kustannustoiminnasta käsitystä. Oma tietotaitoni on sillä alueella perin vajavainen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset myös VH:lle, joka lähestyi sähköpostitse. Pistetäänpä tähän hänen laittamansa linkki, joka sisältää tiedostavaa foliopipoilua parhaimmillaan, eli toimittaja aikoo selvittää Suomen poliisin ja äärioikeiston yhteyden:

http://www.rapport.fi/rapport/juttuidea.php?aid=200030&k=225002

Huomautetaan vielä, että tässä suomalaisesta äärioikeistosta kertovassa jutussa näkyy tietysti hakaristilippu, ja sekin piti sitten etsiä ulkomailta saakka.

Becker kirjoitti...

Kuinkahan usein mediamaailmassa on tapahtunut, että lehden "pilapiirtäjä" on ylittänyt aviisin tason?
Niinkuin kävi Kari S. kontra Hesari.

Kari Suomalaisen viisautta kuvaa se, että hänen "pilapiirroksensa" ovat normaalia arkipäivää tänään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Heititpä pahan pallon. Ei nyt tule mieleen. Yksi mainio pilakuvapiirtäjä on Markku Mäkelä, mutta en tiedä, onko hänen pilapiirroksiaan missään lehdessä.

http://www.mmakela.fi/?sivu=kuvaarkisto

Anonyymi kirjoitti...

Ykä voisi julkaista omakustanteita. Vaihtoehtona on sekin jos Ykä perustais itelleen oman kustannusyhtiön joka julkaisi Ykän juttuja. Firma hoitaisi kustannustyön, muut voi ostaa ulkoistettuna. Nimi voisi olla vaikka Yrjöperskeleen Kustannus,
Perskeleen Kustannus, Ykän Kustannus, Huitsinnevadan Kustannus, Pinnanmaan Kustannus tms.

Jos vieraskielinen nimi takaisi paremman anonymiteetin ja jos osa toiminnasta pitäisi hoitaa ulkomailla niin Goddamn George Publishing, Georg Teufel Verlag AG jotain tämmöistä.

Jos se on osakeyhtiö niin tarvis jonkun yhtiökumppanin keräämään rahoitusta ja osallistumaan yhtiön pyöritykseen. Näitä olisivat Ylva, Jykäperskeles, isä-Perskeles, Antero Lärvänen, äänimiehet Hösse ja Pertta, Kutvonen, Pätinen, Lötjönen, Pöntinen, ja poliisit Köyriäinen ja Lärvänder nyt mainitakseni.

Ykä voisi julkaista myös e-kirjoja, joko ilmaisena tai jotain moraalista maksua vastaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Tuo olis kyllä sellainen ruljanssi, että ei minulla riittäisi aika, kärsivällisyys, osaaminen eikä fyrkkendaali. Noin yleensä ottaen lienee kai hyvin vähän bloggaajia, joitten tekstiä on julkaistu painettuna. Jussi Halla-aho ja Jukka Hankamäki, ja heilläkin se oli enempi omakustannehommaa. Voi olla, että painetun sanan kustannusyhtiöt eivät blogikirjoituksia pahemmin noteeraa.

Anonyymi kirjoitti...

Näköjään Antti Rinne valittiin Sdp:n puheenjohtajaksi. Jos laitan foliohatun päähän, niin sossut yrittävät padota vuotoa persuihin. Työläispersut äänestivät aiemmin sossuja, joten toivottavasti he eivät lumoudu seireenilauluista.

Onko Ykä tehnyt tutkimuksia siitä miten on mahdollista että äijämäisten työmiesten puolueesta on voinut tulla julkishallinnon akateemisten ämmien puolue? Tarvis varmaan tehdä gradun, lisurin tai väikkärin jos haluaa vastauksia. Vai riittääkö pelkkä taviksen päättelykyky? Ykällä on edellytyksiä tarkkailla asiaa koska on työläistaustainen ja muinaisuudessa äänesti sossuja ja taisi joskus peräti Skdl:ää.

Voiko ottokivivuorelaista Sdp:tä nimittää tannerilais-sillanpääläiseksi? Kun sossut henkilöityivät miesten osalta Väinö Tanneriin ja naisten osalta Miina Sillanpäähän niin siinä oli tietty asiallisuus ja realismi mukana. Heitä arvostettiin myös porvareiden keskuudessa vaikka olivat poliittisesti ja sisällöllisesti eri puolilla. Vähän kuin Suunnanmuutos-tarinassa Lammio ja Rokka osasivat arvostaa Koskelaa ja Saarista ja sama homma toisinpäin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Mielestäni et foliohattuile ollenkaan, vaan juuri tuosta on kysymys. Luulen, että demarit saavat väliaikaista boostia Rinteen valinnasta. Tyyliin kepun johtajan vaihto. Rinnehän on ay-jyrä. Itselläni on kokemusta julkisen puolen ay-liikkeestä ja kokemukseni ovat edunvalvontakysymysten kanssa olleet lähinnä sellaisia, että piruakos te meidän firmaa tehtävänannoilla häiritsette.

Rinne on pelkkää retoriikkaa, kerkesihän mies jo muutama kuukausi sitten nimittää persutkin rasisteiksi ja fasisteiksi. Eikä jätkä taatusti ole purkamassa julkisen sektorin hallintohimmeliä.

Tutkimusta en kysymästäsi asiasta osaa tehdä. Ehkä puolueessa vaan ajateltiin, että tähän suuntaan pitää kehittyä. Ehkä puolue ajatteli enemmän median suhtautumista kuin äänestäjiään.

Mainitsemiasi vanhoja ja jo edesmenneitä demareita ei voi mainita edes samana päivänä näitten nykyisten kanssa. Silloiset demarit ymmärsivät, että kakku täytyy leipoa. Nykyiset ovat keskittyneet jonkun toisen leipoman kakun jakamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

IDA taisi jossain todeta että persuilla voisi olla paremmat vaikutusmahdollisuudet siten että se toimisi oppositiossa tukipuolueena, joka pitäisi vähemmistöhallitusta pystyssä. Tuossa persut tukisivat vähemmistöhallitusta joillakin ehdoilla.

Jossittelin aiemmin sitä että jos persuilla olisi ollut 1999-2007 ek-vaaleissa ja 1996-2008 kunnallisvaaleissa 10-15 prosentin kannatus, niin siinä olisi ehtinyt rauhassa opettelemaan keskisuurena puolueena toimimista. Tuollaisena aikana se ei ehkä olisi ollut valmis hallitustyöskentelyyn ihan kylmiltään. Tällöin optimaaliset vaikutusmahdollisuudet olisi saatu toimimalla oppositiossa vähemmistöhallituksen tukipuolueena. Tämän jälkeen nousu 20 prosentin tasolle ei olisi ollut suuri hyppy, ja pidemmällä eduskuntakokemuksella ja suuremmalla kannatuksella voi vakavammin tavoitella hallituspaikka.

Joissakin maissa vähemmistöhallitukset ovat yleisiä ja toisinaan ne voivat istua pitkään. Toiminta perustuu siihen että on jokin oppositiopuolue joka lupaa tukea hallitusta äänestyksissä jos sen ehtoihin suostutaan. Joskus käytetään nimitystä "lojaali oppositio". Tuollainen oppositiopuolue on tavallaan vähemmistöhallituksen ulkojäsen. Win-win-tilanne on siinä että hallituspuolueet saavat pitää salkut itsellään, ja oppositiossa oleva tukipuolue saa hallituksen ajamaan heidän tiettyjä tavoitteita. Tuen menettämisen pelko pitää voi vähemmistöhallituksen hyvällä tavalla nöyränä ja jalat maassa. Siksi sillä ei ole varaa pitää parlamenttia kumileimasimena.

Enemmistöhallituksessa on se huono piirre että se voi hyväksyttää puoluekurilla aivan mitä tahansa paskaa, eikä tarvi nähdä vaivaa peruseluun. Hallitukset voivat heittää parlamentille esityksiä, aloitteita tms. liukuhihnalta pitkin vuotta niin että parlamentti ruuhautuu niistä. Kun niitä on ruuhkaksi asti, niin edustaja ei voi millään perehtyä niihin kaikkiin tarpeeksi huolellisesti. Niitä ei yleensä tarkisteta kunnolla vaan ne pistetään hyväksyntään valiokunnissa ja täysistunnoissa ikään kuin siinä mielessä että päästään eroon niistä.

Vähemmistöhallituksessa on se hyvä puoli että se pakottaa hallituksen perustelemaan tosissaan että miks helevetissä tämä esitys tai tuo aloite tms. vastaava jutska pitäisi hyväksyä. Tuossa tilanteessa opposition tukipuolueen kannattaa ottaa roolia ja katsoa ettei mitä tahansa ääliömäisyyksiä hyväksytä tai niistä tehdä esityksiä, ja että parlamentille ei heitetä esityksiä liukuhihnalta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Kaiken kaikkiaan hyvin tuumittu.

Anonyymi kirjoitti...

Pitää todeta että äskeinen kommentti ei liittynyt tähän blogijuttuun. Ei sitä kuitenkaan kannattanut pistää jonkin aikaisemman jutun perään. Muuten vaan päätin luetuttaa Ykällä jos hän vaikka julkaisee sen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Tottahan minä tuon julkaisen. Vaan eikös se ollut Tanskassa vähän esittämäsi kaltainen tilanne tuon Kansanpuolueen kanssa? Vaikka siellä ei tainnut vähemmistöhallitusta olla. Muistanko oikein?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset saamastani sähköpostista ja linkistä. Laitetaanpa tähänkin:

https://www.youtube.com/watch?v=hLtCPY-U8pc