tiistai 12. huhtikuuta 2016

IHMISYYDEN NIMISSÄ

Radanvarsikaupunki, joskus lähitulevaisuudessa


Radanvarsikaupungin sosiaalitoimistossa, tarkemmin sanoen lastensuojelun toimiston käytävällä huoneen 302 oven vieressä istuivat mies ja nainen. Äkkikatsomalla he näyttivät ilmeettömiltä ja tuijottivat lähinnä vastapäistä seinää. Jos heitä olisi katsonut hieman lähempää, olisi katsoja kääntänyt päänsä pois ja poistunut paikalta, sillä kummankin silmistä kajasti jääkylmä viha. Siinä oli jotain niin kylmää ja armotonta, että se olisi saanut rohkeimmankin kavahtamaan.

He olivat aviopari. Lauri ja Annikki Läyriö. Lauri oli 45-vuotias ja toiminut pitkään ohjaajana Radanvarren lastenkodissa. Hänet tunnettiin tiukkana mutta reiluna ohjaajana. Hänen 43-vuotias vaimonsa Annikki toimi puolestaan laitoskeittäjänä Radanvarsikaupungin itäisessä yhteiskoulussa. Vielä eilen illalla he olivat olleet myös 13- ja 15-vuotiaitten tyttöjen vanhempia ja eläneet omasta mielestään varsin onnellista elämää onnellisessa perheessä melkein maksetussa omakotitalossa.

Kello 19.02 kaikki oli muuttunut. Ovikello oli soinut. Lauri oli aukaissut oven ihmetellen, että kuka sieltä nyt oli tulossa ja hämmästynyt huomatessaan että ovella oli kaksi Radanvarsikaupungin sosiaalipäivystyksen työntekijää, hänelle työnsä puolesta kovasti tuttuja naisia ja lisäksi neljä poliisia. Laurin ihmeteltyä että mistä on kyse sosiaalityöntekijät olivat tylysti näyttäneet hänelle paperin, jonka mukaan heidän tyttärensä oli lastensuojelulain 38§:n perusteella otettu kiireellisesti huostaan ja viedään pois Läyriöiltä välittömästi. Laurin pää löi hetken tyhjää, sitten hän tajusi että nuo ämmäthän ovat tosissaan, silmissä näkyi hetken punaista mutta hän ymmärsi, että nyt on pakko olla naama näkkärillä ja hän kysyi rauhallisesti:

- Miksi ihmeessä? Eihän tytöillä ole täällä mitään hätää. Heillä ei ole koulupoissaoloja, ei päihteitten käyttöä, ei ajelehtimista. Eikä niin minulla kuin Annikilla ole hitto vie edes ylinopeussakkoja. Me olemme myös selvin päin, niin kuin varmaan huomaatte. Niin kuin hyvin tiedätte, niin myös minä sattuneesta syystä olen varsin hyvin perehtynyt siihen, mitkä huostaanoton perusteet ovat. Ne eivät täyty tässä miltään osin. Tytöt eivät ole välittömässä vaarassa, eikä heidän kasvunsa ja kehityksensä ole millään muotoa vaarantuneet.

Toinen sosiaalityöntekijöistä näytti suorastaan vahingoniloiselta mutta vanhempi ja kokeneempi näytti sentään esittävän myötätuntoa. Ehkä hän sisimmässään tällä hetkellä kirosi työtään. Hän sanoi:

- Kuule Lauri. Nyt on niin, että niin poliisi kuin sosiaaliviranomaiset ovat saaneet tietoonsa, että sinä pidät yllä rasistista ja maahanmuuttovastaista Lätinä-blogia. Sinun on turha kiistää sitä, sillä poliisi on kaivanut esille sinun ip-osoitteesi ja se todistaa asian. Sinusta on tehty rikosilmoitus ja perheestäsi lastensuojeluilmoitus. Meillä ei nyt kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta toimia toisin. Tyttöjen on lähdettävä meidän mukaamme.

No niinpä, totesi Late. Hänen pitämästään Lätinä-blogista oli tullut yksi suositummista kansallismielisistä blogeista. Hän ei ollut kertonut olevansa Lätisijä kuin muutamalle tyypille. Nähtävästi joku niistä tyypeistä oli sitten humalapäissään mennyt avautumaan jossain kuppilassa että ”minä sitä muuten tunnen sen Lätisijän”. Ja sitten paikalla oli varmaankin ollut hieman vääriä ihmisiä. Jotka olivat saaneet ahaa-elämyksen ja ottaneet yhteyttä poliisiin. Internetin vihapuhe tai ainakin hyvin laajalla seulalla sellaiseksi tulkittu ylitti tutkintakynnyksen nykyisin välittömästi, sillä nimimerkkikirjoittajat haluttiin siivota pois kuleksimasta ja hiljentää. Pari blogikirjoittajaa oli jo saanut ehdottoman vankeustuomion.

Sitä Lauri ei osannut tajuta, että kuinka täysin faktoihin pohjautuva kirjoittaminen saattoi olla rikollista, mutta ei hän toisaalta asiaa loppujen lopuksi ihmetellytkään. Olihan hänellä pitkä kokemus julkishallinnosta ja ennen kaikkea sen virastokalkkunoista joita ei edes tarvinnut aivopestä, sillä ne tekivät sen itse. Kun oma aivo ei riittänyt ajatteluun, otti ohjeistus ajattelun paikan ja antoi perusteen kaikelle toiminnalle. Mitään kyseenalaistamatta. Omassa laitoksessaan hän puolestaan tiesi pari vihervasemmistolaista miesvihaajaa, jotka vihasivat häntä jo siksi, että hän ei suostunut häpeämään omaa sukupuoltaan ja ennen kaikkea siksi, että hän ei ottanut heidän feminististä vihan kostajuuttaan millään muotoa vakavasti. Lauri oli vuotta aikaisemmin kertonut eräälle työkaverilleen siitä, että hän piti kyseistä blogia. Työkaveri tykkäsi istua työporukan kanssa usein viinanhöyryistä iltaa, ja nähtävästi sitten puhunut ohi suunsa, jolloin tieto oli tullut näitten miesvihaajien korviin. Mutta joka tapauksessa Lauri tiesi, kuinka nämä prosessit etenevät ja siksi hän kysyi:

- Onko tyttöjen pakko lähteä juuri tältä istumalta? Ei siihen ole mitään perustetta. Niin kuin näette, he voivat aivan hyvin. Minä tiedän kyllä miten nää systeemit menee. Eikös meille olisi ensin pitänyt ilmoittaa lastensuojeluilmoituksesta ja käydä katsomassa onko asiat kunnossa? Ja todeta, että jos mitään välitöntä vaaraa ei ole, ei huostaanoton tarvettakaan ole. Lähinnä meistä pitäisi tulla lastensuojelun asiakkaita ja tapaisimme lastensuojelun sosiaalityöntekijää, joka kartoittaa tilannetta. Turha teidän minulle valehdellakaan on. Radanvarsikaupunki pyrkii kaikin keinoin välttämään sijoituksia, koska ne ovat niin pirun kalliita. Tiedät, että minä tiedän. Eikös tässä nyt pitäisi tarjota niitä kuuluisia avohuollon toimenpiteitä? Eli puhua mälkyttämistä. Sitähän on niin kovasti tarjottu silloinkin, kun huostaanoton tarvetta olisi oikeastikin ollut. Te olette kuulkaa nyt tekemässä ihan puhtaasti poliittista huostaanottoa. Kun aikanaan itse lähdin tälle alalle, en olisi kuvitellut näkeväni tätä päivää.

Vanhempi sosiaalityöntekijä vastasi, ja nyt Lauri vaistosi hänen äänessään aitoa häpeää.

- Kuule Lauri. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Tämä on johtavan sosiaalityöntekijän allekirjoittama huostaanotto ja välitön sijoituspäätös. Päätöksen mukaan peruste on selkeä. Sinä pidät yllä rasismia, ihmisvihaa ja väkivaltaa ylistävää blogia ja silloin on selvää, että asenteillasi myös vaarannat tyttäriesi kasvun ja kehityksen ehjiksi, kokonaisiksi ja suvaitsevaisiksi kansalaisiksi. Virkakoneisto ei voi sallia, että tyttäresi kasvavat rasismin ja vihan ilmapiirissä. Eikä siinä auta, vaikka et olisi koskaan tyttärillesi edes puhunut blogistasi. Riittää, että olet julkaissut sitä. Sinä tiedät, kuinka tämä protokolla menee ja meillä on nuo poliisit mukanamme,  joten tiedät, että tämä tullaan tekemään. Jos ei hyvällä, niin sitten väkisin.

Tiesihän Lauri protokollan. Ja tiesi, ettei pystyisi juuri nyt tekemään mitään vaikka hänen mielessään kiehui tähänastisen elämänsä kitkerin keitto. Hän auttoi itkeviä tyttäriään pakkaamaan tavaransa ja sanoi, että älkää panko hulinaksi siellä, mihin teidät viedään. Se ei auta mitään, eivätkä sen paikan ohjaajat ole vastuussa tästä päätöksestä. Me kyllä hankitaan teidät takaisin kotiin. Tyttöjen lähtiessä sosiaalityöntekijöitten matkaan hän kysyi vielä:

- Kai minulla on sentään oikeus tietää, että mihin laitokseen heidät viedään.

Sosiaalityöntekijä oli hetken hiljaa ja vastasi sitten:

- Me ei voida sanoa sitä tällä hetkellä. Meillä ei ole valtuuksia. Se on johtavan sosiaalityöntekijän päätös. Hän näki, että sinä saatat tunnekuohussasi aiheuttaa vaaraa sille laitokselle, johon tytöt tilapäisesti sijoitetaan.


Tytöt menivät sosiaalityöntekijöitten autoon ja vanhemmat jäivät katsomaan tyhjin ilmein perään. Sitten Lauri kysyi paikalle vielä jääneiltä poliiseilta:

- Vaan helvettiäkös te enää tässä luuhaatte, kun saitte tytöt vietyä ilman minkäänlaista riehumista?

Yksi poliiseista, jonka Lauri hyvin tunsi sillä hän oli jäsenenä samassa metsästysseurassa kuin Lauri itsekin selitti:

- Katos Lauri, kun nyt tää ei valitettavasti ole vielä ohi. Meillä on käsky takavarikoida sinun tietokoneesi ja samalla viedä sun aseesi. Tää ei ole meidän tahto, mutta niin kuin tiedät, niin meillä on käskymme. Niin kuin sinullakin omassa työssäsi.

- Ja onko teillä tähän tarvittava kotietsintälupa?

Poliisi kaivoi taskustaan paperin ja näytti Laurille. No enpä olis arvannut, totesi Lauri, kävi hakemassa olohuoneesta läppärinsä ja antoi sen poliisille. Sen jälkeen hän meni asekaapilleen, laittoi avaimen sisään ja katkaisi sen lukkoon viereisessä hyllyssä olevalla vasaralla.

- Herrat poliisit ovat hyvät ja kuskaavat koko kaapin sitten mukanaan. Se painaa tommosen kakssataaviiskymmentä kiloa. En suosittele lukon polttoleikkaamista, sillä sisällä on paljon patruunoita.

Poliisi vinkkasi toiselle, joka lähti autolle.

- Niin no, me arvattiin tuo. Niinpä me tuotiin mukanamme kippikärryt. Ja me ollaan todella pahoillamme tästä.

- Joo joo. Viekää se kaappi nyt vaan ja suksikaa vittuun.

Poliisit ähelsivät raskaan asekaapin autoonsa ja poistuivat paikalta. Taloon jäi kaksi vanhempaa, joilta oltiin viety lapset. Edes itkua ei tullut. Järkytys oli liian suuri. He istuivat olohuoneensa sohvalla tuijottaen tyhjin silmin vastapäistä seinää.


Ja nyt he olivat täällä Radanvarsikaupungin sosiaalitoimistossa, lastensuojelun osastossa huoneen 302 edessä. Johtava sosiaalityöntekijä Tirpsteena Hällälström saapui paikalle kahden vartijan kanssa ja totesi vain tylysti:

- Läyriöt.

Lauri nousi ja totesi puolestaan:

- Niin että ihan kaksi vartijaa mukana? Tartteeks mulle laittaa käsiraudat ennen kuin minä voin mennä tuohon toimistoon?

- Te olette paljastuneet rasistisen ja väkivaltaa ihannoivan blogin pitäjäksi, joten minä en tingi turvallisuudestani. Olkaa hyvät ja käykää sisään.

Läyriöt kävelivät sisään toimistoon ja Lauri huomasi, että se todellinen väkivallan uhka johtavaa sosiaalityöntekijää kohtaan näytti tulevan Annikin suunnalta joka näytti olevan viittä vaille valmis leipomaan tuota itsekeskeistä ämmää turpaan. Lauri tarttui vaimoaan hellästi kädestä, totesi hiljaa että ei nyt, ei kannata ja molemmat kävelivät toimistoon johon vartijat jäivät sisälle. Lauri kysyi:

- Missä lapsemme ovat, koska voimme nähdä heidät tai ainakin olla heihin yhteydessä? Huostaanottoon ei ole perusteita, minkä itsekin tiedätte joten missä vaiheessa se lakkaa?

Johtava sosiaalityöntekijä Hällälström katsoi Läyriöitä ilmeellä, jossa hän ei edes yrittänyt peittää ylimielisyyttään ja virka-asemansa suomaa yliotetta:

- Heidät on kuljetettu yksityiseen laitokseen Kuusamoon.

- Kuusamoon? Sinnehän on helvetti soikoon ainakin seitsemänsataa kilometriä matkaa. Miksei lähemmäs?

- Me halusimme sijoittaa sisarukset samaan laitokseen ja tässä laitoksessa sattui olemaan vapaana paikka molemmille.

- Älä nyt puhu paskaa. Minä tiedän hyvin ja sinä tiedät minun tietävän, että lähimmän sadan kilometrin harppiympyrän sisällä on paljon laitoksia jotka ovat vajailla paikoilla. Kyllä he olisivat sinne mahtuneet. Ette te muutenkaan sijoita niin kauas kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa.

- No, ehkä tämä on se äärimmäinen poikkeustapaus. Kas kun asiaan vaikutti myös se, että halusimme turvata tyttärienne kasvun ja kehityksen. Rasismia ja suvaitsevattomuutta kannattavien vanhempien luona se on selkeästi uhattuna. He ovat eläneet ihmisvihamielisyyden ilmapiirissä eivätkä ehkä ole pystyneet välttymään niiltä epäterveiltä vaikutteilta joita te olette aivan varmasti heille antaneet. Niin että on selvää, että 38§:n mukainen kiireellinen huostaanotto tullaan luonnollisesti muuttamaan pysyväksi 40§:n mukaiseksi huostaanotoksi.

- Minä en ole edes puhunut lapsilleni blogistani. He eivät tiedä siitä mitään. Ja lapsemme ovat olleet täysin turvassa eikä heillä ole ollut mitään hätää, minkä itsekin oikein hyvin tiedät. Joten palaan ensimmäiseen kysymykseeni. Milloin voimme nähdä lapsemme? Milloin voimme olla heihin yhteydessä?

- Ette ainakaan puoleen vuoteen. Olen tehnyt päätöksen sekä liikkumavapauden että yhteydenpidon rajoittamisesta. Tyttärenne eivät pääse kotilomille ja heidän puhelimensa on laitoksen henkilökunnan toimesta takavarikoitu etteivät he voi pitää teihin yhteyttä. Sanotaammeko noin kuukauden päästä he voivat soittaa teille puheluita, joissa henkilökunta on läsnä valvomassa.

- Ja minkä helvetin takia näin? Tiedät itsekin, että lapsemme eivät ole olleet kanssamme minkäänlaisessa vaarassa. Me olemme täysin tavallinen perhe. Meillä ei ole alkoholiongelmaa. Meillä ei ole väkivaltaa. Lapsemme käyvät koulussa ja saavat hyviä numeroita. Sinä olet jättänyt narkkariperheitten lapsia sijoittamatta. Ja samoin maahanmuuttajaperheitten lapsia, vaikka ne perseilisivät minkä ennättävät. Mikä ihme meissä on niin vaarallista?

Johtava sosiaalityöntekijä Hällälström sanoi vartijoille, että siirryttekö hetkiseksi toimiston ulkopuolelle. Vartijat poistuivat, Hällälström kumartui Läyriöitä kohti itsetietoisen ihmisen äärimmäisen vittumainen ilme naamallaan ja sanoi sitten:

- Tiedätkös jätkä, minä vihaan rasisteja. Ja minä vihaan myös blogiasi. Juuri siksi, että sinä olet kyseenalaistanut järjestelmämme ja sitä myötä kaiken sen, mitä minä olen, mihin minä uskon ja joka on luonut urani. Sinä olet kyseenalaistanut asemani, vaikka et ole minua koskaan nimeltä maininnutkaan. Mutta kyllä minä sieltä olen itseni löytänyt. Sinä olet tehnyt minut epäuskottavaksi. Ja vielä pahemmaksi, naurunalaiseksi. Ja siksi minä kostan sen sinulle. Koska minä pystyn sen tekemään. Tuossa pöydällä ovat asiaan liittyvät valituslomakkeet. Olkaa hyvät ja täyttäkää ne. Mutta eivät ne mitään auta. Pidän huolen siitä, että ette näe lapsianne ennen kuin he ovat täysi-ikäisiä. Toivottavasti he ovat silloin jo unohtaneet teidät.


Läyriöt olivat menneet masentuneina kotiinsa ja ajattelivat molemmat, että voiko vitutus tämän pahemmaksi enää yltyä. Hetkeä myöhemmin he huomasivat, että kyllä se niin saattoi hyvinkin tehdä, sillä Laurin puhelin soi. Jaa, siellä oli Radanvarren lastenkodin johtaja Anna Änkönen-Sjöstedt. Mitähän sekin haahka nyt halusi?

- Lauri.

- Terve Lauri. Minä käyn nyt suoraan asiaan. Sinun ei tarvitse enää tulla huomenna töihin. Sinut on irtisanottu tällä päivämäärällä ilman irtisanomisaikaa. On toivottavaa, että et tule enää tänne. Ne henkilökohtaiset tavarat, mitä sinulla on postitetaan sinulle. Ja työpaikan avaimet voit postittaa tänne.

- Ja millähän helvetin perusteella minut on irtisanottu? Onko työstäni tullut ensimmäistäkään valitusta niin nuorten kuin kollegoitten taholta? Meillä on ulkomaalaisiakin nuoria. Ollut iät ja ajat. Onko kukaan valittanut työstäni? Koskaan?

- Kyllähän sinä tiedät, että ei tässä siitä ole kysymys. Mutta meidän on ajateltava laitoksemme mainetta ja sen vuoksi emme voi pitää julkisesti itsensä rasistiksi tunnustanutta ihmistä töissä. Toivon että ymmärrät tämän. Minä olen saanut määräykseni itseäni ylemmältä taholta. En mahda tälle mitään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että olet erinomainen työntekijä.

- Kerrotko Anna, miltä se tuntuu se virallinen selkänoja mihin voi nojata? Minulla kun ei ole koskaan ollut siihen mahdollisuutta.

Laitoksen johtaja mutisi jotain epäselvää, jolloin Lauri totesi ilman kiertoilmauksia juuri entiseksi johtajaksi muuttuneelle johtajalleen että utare-eläin voi vetää ulkosynnyttimet korvilleen ja kaikota mäkimaastoon ja lopetti puhelun. Sitten hän sanoi vaimolleen:

- No niin. Minä olen sitten työtön. Eikä liiton rahoista ole puhettakaan, koska minut on irtisanottu sen perusteella, että olen rasisti enkä minä käräjillä kaupunkia vastaan pärjää. Niin että minä siirryn sitten peruspäivärahoille. Onneksi sinulla on sentään töitä.

Vaimo vastasi:

- Älä ole niin varma. Ei tää kosto tähän lopu.  Virkakoneistolla on kyllä keinot ja vippakonstit. Muista, että minä olen ollut koko ajan määräaikainen työntekijä. Ei virkaa, ei toimea. Puolen vuoden työsopimuksella joka muuten päättyy taas kuukauden päästä.

Seuraavana päivänä vaimo palasi töistä ja totesi, että näinhän se meni.

- Koulu on pannut keittäjien hommat hakuun. Perusteena se, että taataan mahdollisimman suuri ammatillinen osaaminen. Toimet pannaan hakuun ja vaatimuksena on restonomin koulutus. Jota mulla ei sattumoisin ole. Vaikka varmasti osaan sapuskaa tehdä. Mitenkä sattuikin tähän saumaan? Voi saatana, en paremmin sano. Ja kas kummaa, koulun rehtori sattuu olemaan vihreitten kaupunginvaltuutettu.

Lauri raapi päätään ja totesi:

- Ne sitten tekivät sen. Ilkesivät, perkeleet. Äärimmäinen kosto. No, sinä saat sentään liiton rahaa. Ja sinulla on kuitenkin mahdollisuutta hakea alan hommia. Minä olen pelkällä peruspäivärahalla ja minun työmahdollisuudet omissa hommissani ovat jatkossa nollan ja olemattoman puolessa välissä.

Puhelin piippasi. Lauri oli odottanutkin sitä. Numero oli aivan outo. Mutta viesti ei ollut. Lauri tiesi, että tytöillä oli yhteydenpitokielto, mutta he pystyivät kiertämään sitä toisten nuorten kännyköillä. Niin kuin hänen omassa työpaikassakin tehtiin. Nuoret olivat asioissa aina yhden askeleen työntekijöitä edellä.

”Hei iskä! Me ollaan ihan ok. Ohjaajat ovat ihan mukavia. Mutta me halutaan kotiin. Tehkää jotakin”.

Lauri vastasi:

”Me tehdään parhaamme. Älkää perseilkö. Älkääkä hatkatko. Se ei auta nyt yhtään. Isä ja äiti”.

Ovikello soi. Lauri aukaisi oven ja siellä oli kaksi hänen kaveriaan Radan Metsästysseurasta. Heikki Haatana ja Viljo Völö. Heikki oli lakimies ja omisti lakiasiaintoimiston. Viljo oli maa- ja metsätalousyrittäjä.

- Terve, Late. Voidaanko tulla sisään?

- Voittehan toki.

Miehet istuivat olohuoneen sohvalle ja Heikki alkoi puhua:

- Nythän on näin, että sinä tarvitset lakimiehen apua sekä lastesi huostaanottoasiassa että tuossa irtisanomisasiassakin. Minä otan molemmat jutut hoitaakseni.

- Kiitos Heikki, mutta ei minulla ole varaa siihen. Persaukiset eivät paljon käräjiä pysty käymään.

- Minä teen sen ilmaiseksi. Minulla on siihen varaa. Eikä asia vaikuta minun lakimiestoimistooni. Minun asiakkaat ovat yksityiseltä sektorilta ja nuivia kuin fan. Mutta joku raja tässä ihmisille vittuilussa pitää olla. Siks toiseks minä olin hämmästynyt kun kuulin, että sinä olit sen Lätinäblogin ylläpitäjä. Minä olen lukenut sitä jo vuosikaudet. Ja se on niin silkkaa asiaa kuin vain olla voi. Olen valmis pistämään puolestasi hanttiin. Jonkun sen täytyy tehdä.

- Minkälaiset mahdollisuudet meillä on voittaa?

- Huonot. Erittäin huonot. Koneisto haluaa sinut varoittavaksi esimerkiksi, joka saa muilta toisinajattelijoilta pupun pöksyyn. Voi olla, että saat jopa ehdottoman tuomion. Ja että lapsesi pysyvät huostaanotettuina täysikäisyyteen saakka. Mutta ei se estä yrittämästä. Saadaanhan tästä sentään julkisuutta ja virkakoneiston epäinhimillisyys tapetille. Oletan, että olette tässä vaiheessa valmiit siihen?

Tähän vastasi Annikki:

- Olemme. Ei ihmisiä voi näin kohdella. Raskaimman jälkeen sitten.

Heikki jatkoi:

- Sinut Lauri tullaan demonisoimaan oikeudenkäynnissä ankarimman jälkeen. On todennäköistä, että sinua vastaan kutsutaan todistajaksi sellaisia työntekijöitä, joilla on määräaikainen sopimus ja heitä vaaditaan valehtelemaan sinua vastaan. Ja uhataan työsuhteen loppumisella jos he eivät niin tee.

- Olen silti valmis. Ja luulen, että eivät nekään tyypit lähde ihan vähällä paskaa puhumaan.

Viljo Völö puhui vuorostaan:

- Tiedän, että te olette jääneet tyhjän päälle. Minulla olisi tarjota sinulle vähän hommia. Sinähän osaat ajaa traktoria?

- Osaan joo.

- Minulla on noita lumiaurausurakoita ja tarvitsisin siihen apumiehen. Ja kesällä minulla on myös käytössä kenttäsaha, johon tarvitsisin myös apua. Minä kyllä opetan. Saisit noista hommista vähän paalua ja rahallehan on aina käyttöä. Mikäli sulle sopii, niin maksaisin palkan käteisellä ja pimeästi.

- No jumalauta. Tämähän sopii. Ja virkakoneisto saa kyllä luvan pärjätä ilman minun veromarkkoja. On se meidän huushollin muroihin jo kussut sen verran lorinalla.

Läyriön perheen päällä ajelehtivat mustat pilvet. Mutta tieto siitä, että kaverit eivät unohtaneet auttoi jaksamaan eteenpäin. Eikä niitä tyttäriäkään loputtomasti voisi pois heidän elämästään pitää.


Toisaalla Radanvarsikaupungissa…

Johtava sosiaalityöntekijä Tirpsteena Hällälström nautti ties kuinka monetta viinilasillista kotonaan. Hänen seuranaan oli Auliina Uilo, joka sattumoisin toimi ohjaajana samalla osastolla kuin juuri irtisanottu Lauri Läyriö ja hän oli Hällälströmin ystävä. Uilo oli se henkilö, joka oli tehnyt sekä lastensuojelu- että rikosilmoituksen Laurista. Huolimattomasti lausutut sanat työntekijöitten ryyppyillassa olivat tulleet hänen korviinsa, sitä kautta hän oli saanut tilaisuuden tuhota inhoamansa miehen elämän ja hän oli tarttunut siihen innokkaasti.

Auliina Uilo oli hardcore-vihervasemmistolainen ja vakaumuksellinen feministi. Sen lisäksi hän oli ihminen, joka työpaikoilla tunnettiin nimikkeellä ”säätäjä”. Vaikka hän oli täysin samassa työtehtävässä kuin muut työntekijät, hän oli silti ottanut itselleen tietynlaisen esimiesaseman ja työryhmän toimintaa hallitsi hänen sekä toteutunut että oletettu henkinen pipi. Häntä saattoi pitää ihmisenä, joka kävi lähinnä hoidattamassa omia ongelmiaan työpaikallaan, mutta joka jostain syystä sai olla tehtävissään johdon täydellä tuella. Tämän kaltainen työntekijätyypi tarvitsi polttoaineekseen heikon johtajan ja kyseisen laitoksen johtaja täytti kaikki vaaditut ominaisuudet. Sen vuoksi Uilo oli saanut savustettua osastoltaan jo kaksi työntekijää ja nyt kolmantena Laurin. Lauri oli aivan liian voimakas hahmo, että Uilo olisi pärjännyt hänelle perinteisen työpaikkakiusaamisen avulla. Lauri yksinkertaisesti haistatti hänelle pitkät paskat, jatkoi töitään ja teki ne huomattavasti paremmin kuin hän mikä aiheutti vielä suuremman katkeruuden.

Johtava sosiaalityöntekijä Hällälström taas inhosi Lauria hänen bloginsa vuoksi. Tiesihän hän hyvin, että ei siellä kehotettu väkivaltaan. Ei sitä saattanut sanoa rasistiseksikaan. Mutta siellä esitettiin kysymyksiä julkishallinnosta. Ikäviä kysymyksiä. Hankalia kysymyksiä. Perusteltuja kysymyksiä. Kysymyksiä, jotka asettivat hänetkin noloon asemaan. Hän oli jo ajatellut nostavansa jutun kunnianloukkauksesta, mutta tajusi sitten vain nolaavansa sillä itsensä. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Parempi ja viisaampi oli puukottaa virka-aseman tuomin valtuuksin selkään. Joka tapauksessa kumpikin nainen tunsi viinin vielä lisäämää riemua siitä, että he olivat saaneet tuhottua yhden perheen elämän. Tietenkään he eivät sanoneet sitä ääneen niillä sanoilla. Hehän olivat vain toimineet ihmisyyden nimissä. Rasismia, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan…


Kiitokset vakikommentoija Veskulle alkuinspiraatiosta.

31 kommenttia:

Pantalone kirjoitti...

Olipa terävä analyysi virkakoneistosta. Tuli ihan mieleen Heinrich Böllin Katharina Blummin menetetty maine.

Anonyymi kirjoitti...

Aika hyvä. Merkittäviä asioita voi alleviivata sopivalla liioittelulla. Liioitteluahan tämä on tällä hetkellä, mutta kukapa tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ykän kirjoitusten profeetallisuushan on jo tullut todetuksi. Ykäkin tekee viisaasti, kun käyttää nimimerkkiä, sillä hänelle syntyisi varmasti ongelmia, mikäli työympäristössä tiedettäisiin, kuka Yrjö Perskeles on. Viisasta on myös, kun ei kerro asiasta kenellekään edes yksityisesti. Jonkin viattoman lipsahduksen seuraukset voisivat nimittäin olla haitallisia. En minäkään tiedä, kuka Ykä on, eikä se sivumennen sanoen minua kiinnostakaan, vaikka Ykä tietää kyllä varsin hyvin, kuka minä olen.

Toinen professori

Hep0nen kirjoitti...

Nyt kyllä Ykä pisti aika pahan ennustuksen :|

Snowcamo kirjoitti...

Erikoinen tunne, kun saa lukea oman, vuosia tai vuosikymmeniä toistuneen, painajaisensa monitorilta. 'Painajaisen' sanan merkityksessä 'uni'. Loppu on kyllä siinä versiossa erilainen ja rooli sopisi pikemminkin Arnoldille. Huh huh. Pari kertaa kesken unta heränneenä on ollut uskomattomat adrenaliinit veressä ja valmius räjähtävään toimintaan.

Vaan aika tämänkin korjaa, lastensuojeluviranomaisten asiakkuuden mahdollisuus on kohta takana. Toivottavasti silloin näen painajaisen vielä kerran rauhanomaisemmalla keskisormiratkaisulla.

Pahintahan tuossa kuvitellussa tilanteessa on se, että oikea vihollinen on kaukana ja kasvoton, joten vastaankaan ei voi taistella. Toisaalta ihmettelen, miten Suomessa niin harvoin Tirpsteenat äkkihahmottavat oman fyysisen haavoittuvuutensa ja normiturvan pettämisen. Ilmeisesti vanhemmilla pidetään jonkinlaista toivoa yllä, jottei kukaan käyttäisi Simson-optiotaan.

Anonyymi kirjoitti...

No niin, tuo lasten (pakko)huostaanotto ja työpaikan menetys noilla perusteilla onkin sitten se seuraava askel, jolla koitetaan tukkia suita. Tämä Ylilaudan lanka kertookin sitten hieman toisenlaisesta lastenkasvatusmetodeista ("trigger warning" sisältää kirosanoja), jos meinaan juttu pitää paikkansa.

Tässä sitten linkki MV-lehden juttuun samaisesta teemasta - Juttu, jota emme tee, keskustepalsta aiheesta on myös mielenkiintoinen. Otapa tuosta sitten selvää, jotta onko tapahtunut mitään "epämääräistä"? Mutta, minkähänlainen haloo siitä nousisikaan jos kysessä olisivat nuoret turvapaikanhakijaneitokaiset ja 20-30 vuotiaat pottunokkais"lapsukaiset"? Koska en jaksa uskoa, jotta kuvissa olleet miehet olisivat jotain 16-20 vuotiaita. Tämä viimeistään paljastaa eräiden tahojen kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden.

Tässä sitten lisää ns. suvakkilogiikkaa, kun kerran ollaan (ääri)suvaitsevaisia niin sitten kaikki käy...

- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pantalonelle, Toiselle professorille, Hep0selle, Snowcamolle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne. Kirjoitushan on tietysti fiktiivinen kirjoitus, mutta näistä tulevaisuusfiktioista pidän sen toteutumista hyvin todennäköisenä. Tuoreeltaan poliisin ylijohtaja mainosti, että vihapuheeseen puututaan entistä ankarammin ja luonnollisesti siinä jäi määrittelemättä se, että mitä vihapuhe on ja ennen kaikkea se, että mitä se ei ole. Voi olla, että naputtelen siitä huomiseksi muutaman rivin.

Varmaan moni lukija ymmärtää, miksi toimin nimimerkin takana. Toinen professori, samoin kuin moni muu yhteyttä ottanut on kertonut minulle henkilöllisyytensä. En ole sinänsä niitä kysynyt, mutta voin todeta, että vaikka minussa on huonoja puolia niin on hyviäkin ja yksi niistä on se, että osaan pitää tuollaisista asioista turpani kiinni.

Soomepoisin linkissä oleva nainen taisi olla se, joka oli valmis lähtemään riehumaan mielenterveystoimistoon, kun ei ollut saanut haluamiaan lääkkeitä.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Toinen professori: Oletko aivan sataprosenttisen varma että tuossa oli liioittelua?

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitus toi mieleen ahaa-elämyksen, jonka koin kun tulin vihdoin isäksi. Minulle valkeni kuin salama kirkkaalta taivaalta asia, joka aina oli hiukan askarruttanut aiemmin: eli miten vaikkapa natsisaksassa hitlerin ja natsipuolueen vastustus oli niinkin vähäistä kuin se oli. Jotenkin aina tuntui, että pelko omasta turvallisuudesta ei riitä selittämään moista. Isäksi tultuani ymmärsin heti mikä kauhea valta piilee siinä, että valtio voi pitää asujaimistonsa lapsia panttivankeinaan. Itsestään selvää luultavasti suurimmalle osaa mutta itse kykenin vasta ymmärtämään tämän asian isäksi tultuani. Kyllä tällaiset visiot kylmää siinä mielessä, että tuolla on oikeasti porukkaa aivan helvetisti, joka pitäisi oikeutettuna kirjoituksen kaltaisia tapahtumia.

Castor kirjoitti...

Eikös tätä jo tapahdu Ruotsissa? Siis ainakin duuni lähtee "rasistilta" melko nopeasti. Kummallista se tietysti on, että jos vastustaa sellaista maahanmuuttoa, jota nyt esimerkiksi viime vuoden aikana saatiin kokea, eikä ole rajalla tervetuloa-kyltin kanssa, leimataan rasistiksi. Kovasti helposti se tapahtuu. Minusta haittamaahanmuuton kannattajat ovat ainoastaan vailla diagnoosia, sairaus heissä jo on, ja valitettavan syvällä. Konditionaali-muoto on käännetty futuuriksi suomenkielessä melko näppärästi. "Onnistuneen kotoutuksen myötä pystyisimme ottamaan huomattavasti suuremmankin joukon maahanmuuttajia" luetaan ikään kuin se kotoutus olisi jo onnistunut, vaikka totuus on aivan toinen. Puutteelinen sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen näyttää olevan Gutmenschin tavaramerkki. Tiedotusvälineet panevat parastaan hämärtääkseen tilannetta suoranaisilla kampanjoilla. Koululaitoksessakin pitäisi tapahtua opetusohjelmien sisällön osalta muutos.

Minut on bannattu monestakin paikasta, enkä edes kaipaa kommenttien kirjoittelua niin selkeästi täydeksi mielettömyydeksi muuttuneeseen keskusteluun. Minulla kun ei ole mitään menetettävää, niin voin kirjoittaa omalla nimelläni. Ymmärrän, että se on monelle mahdotonta, ja sehän tässä pahinta onkin. Enemmistö suomalaisista ei kannata kykyistä maahanmuuttoa, mutta he ovat samanlaisia kuin ne, jotka Saksassa jätettiin natsioikeudenkäynneissä tuomitsematta, ja joille annettiin oikeudellinen termi, myötäjuoksija, Mitlaufer. Useimmat myötäjuoksijoiksi todetut olisivat kuulemma mieluummin ottaneet tuomion kuin jälkeen päin erittäin halveksitun Mitkauferin nimen. Näin tulee käymään meilläkin, kun järki voittaa. Lopulta se nimittäin aina voittaa, vaikka välissä voi sitten kyllä tapahtua melkoisia asioita.

Olen ostanut itselleni Suomesta kämpän, jota aletaan kesällä hieman remontoida. Se on syrjässä maalikylistä. Uskon edelleen, että maahanmuuton osalta tilanne korjautuu, talouden osalta minulla ei sellaista kuvitelmaa ole.

Kumitonttu kirjoitti...

Muistan miten Orwellin 1984 tuntui pikkupoikana sitä lukiessa niin hullulta, että se jäi hyvin mieleen. Tuntui kuin itäinen naapurimaa olisi asetettu kirjaan alasti. Ja nyt, nykyisin tuntuu että Suomi on tuo vuoden 1984 kuvauksen kohde.

Kun seksin osto otettiin rikoslakiin, eräs tuttu lainkäytön valvoja kertoi, että tästä ei ole pitkö matka Neuvostoliittoon. Kysyin että miksi, niin hän vastasi, että jos rikoslaissa ruvetaan käsittelemään moraalisia näkemyksiä eikä turvaamaan ihmisten terveyttä ja varallisuutta, ennen pitkää äänekäs joukko valtaa rikoslain itselleen ja sen jälkeen kaikista heidän vastustajistaan tulee rikollisia.

Hemuli kirjoitti...

Vaikka uskomattomalta kuullostaakin niin Suomessa blogistien kannattaisi käyttää tor -browseria. Tor projectin salausta ei ainakaan julkisesti ole kukaan onnistunut murtamaan...

Anonyymi kirjoitti...

Ykä taitaa kertoa tuossa tekstissä fiktion muodossa sitä, että miksi hän varjelee niin tarkasti anomuumiteettiaan?

Näitä erilaisia passiivis-aktiivis-aggressiivisia kostolintuja on suvaitsevaisissa ja idealistisissa naisissa niin paljon että koko suvaitsevaisuuden ajatus heidän kohdallaan tuntuu vähän kummalta. Henkilökohtaisesti veikaankin, että kyse on enemmänkin siitä, että ihmiseltä puuttuu kyky käsitellä omakohtaisesti koettuja tai uhkaavia syyllisyyden tunteita. Niinpä hän on samaan aikaan valmis sekä suvaitsemaan melkein mitä vain, että toimimaan kuinka sikamaisesti tahansa. Kaksi keskenään täysin ristiriitaista toimintadynamiikkaa selittyvät molemmat erikseen paremmin syyllisyyden käsittelyn ongelmilla kuin kumpikaan millään suvaitsevaisuudella, hyvyydellä tms.

Noista lastensuojelualan ongelmatyöntekijöistä tuli muuten mieleeni eräs 80-luvulla hitusen tutuksi tullut äitinsä seuraneitinä asunut vanhapiika. Hän toimi eräässä lastenkodissa jonkinlaisena apulaisjohtajana. Kun hän meni työpaikalleen, niin hän sulkeutui johtajan huoneeseen "tekemään työvuorolistaa" siihen asti että työpäivä päättyi. Lapset tai työkaverit eivät häntä juuri nähneet - kaikkien onneksi. Vihjaisin joskus muutamalle sen talon ihmiselle, että kiertävä lista vähän niin kuin tekee itse itsensä, mutta kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsa. Vanhapiika ei halunnut kuulla moista koska halusi jatkaa lintsaamista. Työkaverit eivät halunneet kuulla moista, koska tykkäsivät, että työpäivä sujuu helpommin jos se riivinrauta jatkaa lintsaamista ei tule sotkemaan muiden työntekoa. Pari kertaa on käynyt mielessä että mitähän tuhoa sekin tapaus on urallaan ehtinyt saada aikaan niin lapsissa kuin työyhteisöissäkin?

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö.
Mielikuva, joka tuli tuosta pariskunnasta istumassa siellä käytävässä oli, että siinä istuvat Ykä ja Ylva. Samoin tarinan edetessä syntyi vahva mielikuva Perskeleen pariskunnasta. No onneksi mielikuva oli väärä, mutta eihän näistä tämän yhteiskunnan ns. johtajista ole mennä takuuseen, on siellä sen verran mielensäpahoittajia, jotka ovat voiman väärällä puolella. Varsinkin tuolla sos.puolella ja nimen omaan lastensuojelussa. Vaan aina sielläkin joskus järjen valo loistaa kuten tapaus Kurikka osoittaa.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Ykän ala on niin pieni, että olettaisin aika monenkin hänen kollegansa tai yhteistyökumppanin arvaavan, että kuka on nimimerkin takana vaikka Ykä salaisi asian eikä tunnustaisi sitä koskaan. Jos näin on, niin kyseiset henkilöt halunnevat auttaa Ykää pysymään anonyyminä. Muutenhan nimi olisi jo pitkin nettiä.

Jos itse olisin tilanteessa, jossa pohtisin, että miten hyvin tai huonosti henkilö X ja anonyymikirjoittaja Y vastaavat toisiaan, niin ensimmäinen ja ainoa kriteeri asian pohdiskelulle kenenkään muun kanssa olisi varmaan se, että mitä kyseinen nimimerkin takaa taiteileva ihminen itse haluaa. Jos haluaa jatkaa tuntemattomana, niin jatkakoon kaikin mokomin.

Lastensuojelu on muuten mielestäni aivan liian tärkeä kenttä ideologioiden ja poliittisten agendojen vääntämisympäristöksi. Myös maailmanhalaajien pitäisi osata erottaa politikointi ja lasten kasvattaminen toisistaan - aivan niin kuin meidän pahojen nuivinaattorien pragmaatikkojenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin jossain kirjoitukseen feminatsismista täyspäisten naisten silmin.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/07/naiset-jotka-vihaavat-feministeja

Kävi sitten mielessä että millainen härdelli mahtaisi syntyä jos yhtä iso osa yhtä vaikutusvaltaisia, mediassa ja muussa keinotodellisuusteollisuudessa työskenteleviä äijänkutaleita uskoisi yhtä tosissaan johonkin kahjoon matriarkaattiteoriaan ja sukupuolten ylikorostamiseen, joissa kuviteltaisiin että maailmaa pyörittää narttusalaliitto ja kaikki omat ja muiden miesten epäonnistumiset ja epätäydellisyydet vieritettäisiin matriarkaatin hegemonisen aseman väärinkäytösten syliin.

Voin mielessäni kuvitella loputtomasti uhriutuvan miesämmällistön valivalivalittamassa, homoutta hypettämässä, naisellisuuden "ylikorostamista" (lue: havaittavissa olevaa) ylikorostamassa. Selittämässä sitä, miten eläkejärjestelmässä miehen euro on 50 senttiä, miehen elinvuosi 11 kuukautta, intin epäreiluutta, äitiyslomien epätasaista jakautumista....

Lällävedelle moinen tuskin sijoittuisi, mutta ehkä Kallion juovaan kuplaan tai...

Jumalan siunausta kaikille niille, joita matriarkaattinen hegemonia ei ole nujertanut.... ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Aika masentava profetia tämä, tulevaisuudenkuvana ikävä kyllä ehkäpä liiankin totuudenmukainen. Läntisessä naapurimaassahan ollaan jotakuinkin tässä tilanteessa - kantaväestön kanssa siis.

Ymmärrän hyvin että Ykä ei kirjoituksissaan halua lietsoa väkivaltaa eikä muutenkaan velloa siinä, jollei se ole tarinan kannallata oleellista. Nyt kuitenkin olettaisin että tarina ei päättyisi tähän, vaan ehkäpä vuoden kuluttua kuvatuista tapahtumista kaksi synkkäilmeistä ”bulgaaria” törmää sattumalta illan hämärässä Tirpsteenaan ja suorittavaa nopean ja tehokkaan pahoinpitelyn/ryöston, josta seuraa 70% työkyvyn menetys ja loppuiän kestävä sessio psykoterapeutin kanssa. (Ehkäpä Tirpsteenakaan ei ollut osannut pitää suutaan kiinni siitä, keiden ansiota rasistin karkoittaminen oikein olikaan.)
Muitakin ajatuksia tarinan jatko-osalle on, mutte ehkäpä annetaan mokomien olla…

Muuten, kun jälleen on tuoreeltaan kuullut viranomaistoiminnan todellisuudesta täällä koto-Suomessa, tulee fiilis että tämän päivän keskivertovirkaihminen olisi kyllä surutta mukana holokaustin / kansanmurhan toteuttamisessa - kunhan vain käskyt tulevat ylhäältä asiaan kuuluvilla leimoilla varustettuina. Taitaa olla parempi, etten tästäkään kirjoita enempää…
Kaikesta huolimatta, hyvää kevään alkua sinne Pinnanmaan suuntaan,
T. Riku Raunioilla

Pantalone kirjoitti...

Olihan meillä täällä suomessakin se kampanja, että ihmisten olisi pitänyt käräyttää rasisteiksi uskomansa "työtoverinsa" työnantajilleen. Kyllä tänne yritetään koko ajan saada samanlaista mielipidekäytävää, kuin ruotsissa.

Pantalone kirjoitti...

On sekin aika absurdia, että M.Janssonilla on vankinaan koraani niminen kirja. Viranomaiset keksivät, ettei sitä kohdella Geneven-sopimuksen mukaisesti ja kaikenlaisia poliisioperaatioita, kuulusteluissa käymisiä, tietokoneiden takavarikointeja jne. onkin Janssonin elämässä sen jälkeen piisannut.
Koraanilla on siis tässä maassa ihmisoikeudet. Seuraavaksi se varmaan kanonisoidaan jumaluudeksi, jota ei saa loukata, kuten lähi-idässä. Naapuriasi voit aivan surutta heittää kengällä, kuten meillä suomalaisilla ei ole tapana, mutta heitäppä kengällä koraania, niin saat kirkuvan marakattilauman perääsi, joka repii sinut kappaleiksi, jos vain kiinni saa.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdelle Turkkulaaselle: No en ole sataprosenttisen varma. Tunnen mm. Heisenbergin epämääräisyysperiatteen ja arvelen, että yleisemminkin tuskin mikään on aivan varmaa...

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Yhel Turkkulaasel, Ano1:lle, Castorille, Kumitontulle, Hemulille, Ano2:lle, Huru-ukolle, Ano3:lle, Ano4:lle, Rikulle Raunioilla, Pantalonelle ja Toiselle professorille & kiitos kommenteistanne. Kirjoitushan oli siis täysin fiktiivinen, mutta sen tulevaisuudenkuva on täysin mahdollinen. Tuollaista tulevaisuutta haluaa kansastamme vähemmistö, mutta kovaääninen ja vaikutusvaltainen sellainen. Kivivuoren Ottoa hieman väännellen voi todeta, että ei sen väliä ole, moniko tuota haluaa, vaan kuinka moni panee tosissaan hanttiin. Nykyisin koko poliittinen koneistommekin on tuon tiedostajalauman panttivankina eivätkä tolkullisetkaan poliitikot uskalla panna hanttiin, sillä rasistin maine täällä on nykyisin täysin sama kuin neuvostovastaisella aikanaan Suuressa ja Mahtavassa.

Vasarahammer kirjoitti...

Sen verran tässä on todellisuuspohjaa, että Ruotsissa väärät mielipiteet voivat johtaa työpaikan menettämiseen ja ammattiliitosta erottamiseen.

Britanniasta löytyy myös tapaus, jossa lastensuojelu yritti huostaanottaa UKIP:n jäsenten jälkikasvua.

Vaikka tämä kirjoitus on spekulatiivinen ja mielikuvituksen tuotetta, ne askeleet, joita suvaitsevaiseen totalitarismiin siirtyminen edellyttää, eivät enää ole kovin pitkiä.

Ghettomaksaja kirjoitti...

Tervehdys Ykä. Hienosti kirjoitettu stoori jälleen kerran, odotan innolla jatko-osaa!

Jatko-osassa voisi vaikkapa hyödyntää sitä, että Hällälströmiä ja muita virastokalkkunoita vastaan voi käydä koneiston omin asein: ihmisillehän saa vittuilla ja aiheuttaa vahinkoa käytännössä mielin määrin ilman että poliisi voi asialle yhtään mitään, mikäli teon motiivi ei ole rasistinen. Näin ollen en ollenkaan yllättyisi, jos Hällälström & co:n omaisuus joutuisi sattumalta raggareiden kohteeksi:
-Autot poltettu
-Polkupyörät ja muu pihalta äkkiseltään lähteävä irtain varastettu
-Paikkakunnan pultsarit käyvät joka yö rimputtelemassa ovikelloa ja kyselemässä josko löytyisi viinaa/yöpaikkaa/tietä kotiin yms
-Postiluukusta työnnettään säännöllisin väliajoin koiranpaskaa tms mukavia yllätyksiä
-Lisäbonuksena nimettömiä tutkintapyyntöjä ja lastensuojeluilmoituksia voi tehdä mielin määrin (vaikka tuskin ko. akoilla lapsia on)
-Samoin perättömiä huhuja voi kylillä käynnistää hämmästyttävän tehokkaasti

Ja niin edelleen. Niin kauan kuin rasismimotiivia ei voida suoraan liittää asiaan, niin kenttäkonstut voivat varsin rauhassa todeta että tää on varsin valitettavaa, näitä tapahtuu ja resurssit ei kyllä nyt oikein riitä kun niitä vihakirjoittajiakin pitäisi olla jahtaamassa, jää nämä pienemmät vahingonteot tutkintajonossa muiden asioiden varjoon. Luonnollisesti tarinan pääpariskunnalla on pitävät alibit aina tekoajankohdalle.

Saa vapaasti käyttää tai jättää käyttämättä. Onpahan vain jo useaan kertaan tullut todettua, että järjestelmä on tehokas tasan niissä asioissa missä se niin päättää, ja tällaiset sekundääriset perseilyt millä ihmisen elämästä voi oikeasti tehdä helvettiä eivät todellakaan ole sillä listalla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vasarahammerille ja Ghettomaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Vasara: Ne askeleet eivät ole pitkiä, ja suurin kysymys lienee se, että kuka niitä yrittää estää. Poliittinen koneistomme? Virkakoneisto? Ei. Yksityiset ihmiset? Kyllä. Mutta heidät poliittinen ja virkakoneisto toteaa vihapuhujiksi. Ei ole pienintäkään merkkiä siitä, että tämä kehitys pysähtyisi tai edes hidastuisi. Ehkä olemme menneet reunan yli.

Ghettomaksaja: Kiitokset. Jatko-osaa minulla ei ole tällä hetkellä suunnitteilla. Tämä tuli noin niin kun kerralla valmiiksi.

Ukkeli kirjoitti...

Neuvostoliitossahan otettiin vielä yksi askel eteenpäin ja yllytettiin lapsia ilmiantamaan vanhempiaan neuvostovastaisista ajatuksista:
Pavel Morozov keksittiin sankariksi. Tiedä sitten, miten hyvin kansaan moinen upposi.

On lähes varmaa, että tämä monikulttuuri päättyy suureen itkuun ja hammastenkiristykseen. Olen jonkun kirjan lukenut Neuvostoliiton 1930-luvusta. Silloin Stalin tarvitsi paljon syntipukkeja, kun taloutta kehitettiin oikein kunnolla. Vanhat toverit ilmiantoivat toisiaan vääristä mielipiteistä.

Tässä voi käydä vielä niin, että tuollaiset johtavat viranhaltijat alkavat tapella keskenään, kuka on kaikkein puhdasoppisin. Tai voihan olla, että valta vaihtuu tavalla tai toisella, silloin taas takit kääntyvät niin, että napit vaan lentelevät.

Anonyymi kirjoitti...

No kylläpä pistit tosiaan nuo,eripuolilla maailmaa jo konkreettisia piirteitä saaneet,uhkakuvat tarinaksi,jonka toteutuminen Suomessa on ainakin nykypuolueiden ja ihmisten äänestyskäyttäytymisen tuntien vain ajan kysymys.Tilanne on surkea,sillä kaiken muun lisäksi tämä kansallismielinen "voiman pimeä puoli" on kovasti eripuraista nykyään,ja siitä hyötyy juurikin vain vastapuoli,suvaitsevat suvaitsemattomat.Persujen petoksen jälkeenhän koko lainsäädäntökoneisto on suvakkilaumaa,ja ikävästi heidän agendaa ajetaan samaan aikaan sekä koko Eurooppaan,että myös Pohjois-Amerikkaan.Tuntuu,että eliitti on lukenut Orwellinsa kyllä hyvin,mutta pitävätkin sitä ihanneyhteiskunnan oppikirjana.
T:Vesku

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ukkelille ja Veskulle & kiitos kommenteistanne.

Ukkeli: Varmasti näin, sillä yleensäkin systeemit jotka pohjautuvat kuviteltuun utopiaan romahtavat jossain vaiheessa.

Vesku: Itse asiassa tarinan tekeminen oli helppoa, sillä virkakoneistossamme on siihen jo tarvittavat rakennusainekset. Surkeahan tämä tilanne on, sillä poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemattomat ja niin kuin totesit, jos kansallismieliset ovat toistensa kurkussa kiinni, niin siinä potkitaan kyllä pallo omaan maaliin.

Anonyymi kirjoitti...

Synkkä tarina. Mutta ei-niin-kaukaisessa-tulevaisuudessa taatusti arkipäivää, pahoin pelkään.
Tuon Simson option käyttö saatetaan tulla näkemään myös suomessa jos tuolle tielle lähdetään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Pakko kysyä, että mitä tarkoitit tuolla Simson-optiolla?

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Veikkaan, että Ano tarkoitti Simsonin optiolla niin sanottua viimeistä vaihtoehtoa ennen "Neue Endlösung" -tapahtumaa.

Eli massiivista ydinaseiskua Israelin jyrääviä valtioita/tahoja kohtaan.

(Joissain kirjoituksissa muistelen Simsonin-option sisältäneen myös y-iskun suurvaltojen pää- ja/tai suurkaupunkeihin. Eli jos me kuollaan niin tekin kuolette.)

https://en.wikipedia.org/wiki/Samson_Option

Anonyymi kirjoitti...

Tällä Simson optiolla tarkoitan sitä mitä Tuomarien kirjassakin. Eli viedään kaikki läsnäolijat kuolemaan riippumatta siitä ovatko ystäviä vai vihollisia.
No, laajennettu itsemurha kai myös kuvaa tilannetta.

Kun ihminen työnnetään tilanteeseen jossa on menty epätoivon tapahtumahorisontin ohi, ei millään ole enää mitään merkitytä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Anolle & kiitos täsmennyksestä. Joo, tiedän tämän Samson-option mistä Israelin kohdalla puhutaan. En vaan heti osannut yhdistää sitä tavallisten ihmisten tasolle, mutta nyt asia hahmottui.