maanantai 9. helmikuuta 2026

EI SILPOMISTA, VAI KUINKA?

Sehän on selvää, että kehitysmaalaisten laajamittaisesti harjoittama naisten sukupuolielinten silpominen on vastenmielinen ihmisoikeusrikos. Se, että Suomesta viedään jatkuvasti tyttöjä lähtömaihinsa silvottavaksi ei ole sekään mikään uutinen. Se on tiedetty Suomessa jo kauan aikaa. Siitä tietysti herää kysymys että miksi feministinen vihervasemmisto ei ole pitänyt asiasta meteliä. Syytä ja perusteita olisi.

No, uutisen mukaan suomalaiset viranomaiset haluaisivat tehdä asialle jotakin. Eli kouluttaa, no, suomalaisia:

Terveydenhuoltoon toivotaan enemmän koulutusta

Teshomen mukaan Suomen valtion tulisi lisätä pysyviä resursseja silpomisen ennaltaehkäisevään työhön, johon kuuluu myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kouluttaminen.

Ilman koulutusta on myös vaikeaa tunnistaa silpomisen läpikäyneet naiset ja tytöt sekä tarjota heille tarvittavaa hoitoa.

Ymmärrettävää ja hyväksyttävää sinänsä. Mutta kyseessä on ilmiö, johon suomalaisten tietoisuuden lisääminen ei vaikuta mitään. Kehitysmaalaisten omat tavat ovat paljon voimakkaampia. Onhan kehitysmaalaisille opetettu jo iät ja ajat myös siitä, että raiskaaminen ja väkivalta ovat laittomia ja väärin. Tulokset tiedetään hyvin. Kehitysmaalaiset eivät välitä suomalaisten opetuksista pätkääkään.

Suomi ei pysty korjaamaan tuota maailmanlaajuista sairautta. Suomi pystyy tekemään vain sen, että se karkoittaa tuon kehitysmaalaisten lauman pois maastamme. Ei se asiaa tietysti korjaa, mutta Suomen velvollisuus ei tule olla koko (varsinkaan islamilaisen) maailman sosiaali- ja terveysviranomainen.

Tietyt kulttuurit ovat niin takapajuisia ja vastenmielisiä että suomalaisilla ei ole mitään velvollisuutta sietää, eikä varsinkaan elättää niitä.


Ei kommentteja: