OIKEAMIELISYYDEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Tässä parin viimeisen viikon aikana olen pannut merkille, että varsinkin lehdistössämme majailevat edistykselliset piirit ovat siinä uskossa, että joku on keksinyt aikakoneen ja me kaikki ollaan porukalla palattu tammikuuhun 2007, jolloin virallinen totuus oli pyhä ja loukkaamaton, ja sitä vastaan napisi vain ne kuuluisat kaksikymmentä netsiä, joita ei tarvinnut ottaa millään muotoa vakavasti ja jotka oli kumminkin vaimennettava, kun ne oli niin vaarallisia. Sen verran ahkerasti on media (poliittisia piirejä tietenkään unohtamatta) suoltanut voitonvarmaa tekstiä, jossa kirjoittajat ovat toinen toistaan enemmän niin viiltävän ja kipeää tekevän oikeassa ja vielä enemmän oikeassa.

Tätä ajatusten hukkakaurapuuroa on niin paljon, että yhden vihablogin yhdessä vihakirjoituksessa ei niitä kaikkia voi tietenkään käsitellä, joten otetaanpa esimerkki, joka sopii mielestäni vallan mainiosti tähän lokeroon. Kyseessä on Kaleva-lehdessä lauantaina 5.8. ”Kalevan kanta”-osiossa julkaistu sujuvalla itäsaksalla kirjoitettu ”Rasismi kitketään tyvestä”-kirjoitus. Kannattaa lukea, ja ajatuksella.

Ihan alkuun kirjoituksessa ainakin mulla purkka pysähtyi, kun kirjoittaja vetosi opetushallituksen voimassa olevaan opetusohjelmaan, jossa todetaan:

Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen.
Pisti miettimään, että meneekö toi virallisestikin noin, mutta kun asiaa tarkastin, niin noinhan se menee. Eihän mulla tossa ritirimssussa noitten muitten asioitten kohdalla sinänsä huomauttamista ole, mutta toi ”monikulttuurisuuden hyväksyminen” pisti ihmetyttämään. Jos se olis ollut vaikkapa muodossa ”toisten kulttuurien tunteminen”, niin sehän kyllä menettelisi, mutta ymmärtääkseni tätä monikulttuurista Suomea ei ole vielä millään lakivasaralla kiveen hakattu eikä sen kyseenalaistamista kriminalisoitu?

Eli kyse on pelkästä poliittisesta näkökannasta, jota tulee levittää kaikille koulua käyville lapsille ja nuorille. Vaikka sen vastustamista ei ole laissa kielletty, ja meillä on huomattava määrä kansanedustajia, jotka eivät tätä monikulttuurisuuden autuutta ensinkään hyväksy. Tuleeko kouluissa opettaa politiikkaa? Varsinkin kun se on vain tietystä suunnasta värittynyttä politiikkaa. Oliskohan vaikkapa perussuomalaisten eduskuntaryhmällä aihetta ottaa asia esille?

Jutun kirjoittajalle ei tässä asiassa näytä olevan mitään ongelmaa, sillä hän toteaa:

Koulu käsitetään neutraalina paikkana, jossa arvoja ei siirretä yhteiskunnalta oppilaisiin. Sellainen se ei kuitenkaan ole, eikä sen pidäkään olla.

Koulut heijastelevat yhteiskunnan arvoja, koska ne kasvattavat nuorisosta yhteiskuntakelpoisia aikuisia. Suomea ja monia läntisiä yhteiskuntia määrittävät vahvasti demokratia, tasa-arvo ja monikulttuurisuus.

Yhteiskunnan kannalta on vain järkevää kasvattaa nuorisosta toimiva osa yhteiskuntaa. Se tarkoittaa sitä, että yksilöt omaksuvat yhteiset arvot.

Minusta tuo haisee aivopesulle. Huvittavaa on sinänsä, että kirjoittaja kehuu tuossa demokratiaa ja tasa-arvoa, eikä silti hyväksy kuin tietynväristen lasien läpi annetun opetuksen. Demokratiaa? Tasa-arvoa? Minä näkisin tossa kyllä melkoisen ristiriidan, mutta ehkä mulla ei olekaan tarpeellisen koulutuksen suomaa laaja-alaista tietämystä. Ja sen vuoksihan väkisinkin tulee mieleen ajatus, että kun kirjoittaja ei osaa ajatella kuin tietyn sabluunan mukaisesti, niin eihän se helevetti soikoon käy toisillekaan. Varsinkaan mukuloille. Muutenhan ne saattavat tulevaisuudessa historiantunnilla itse kertoa oppilaille höperöistä esi-isistään. Mitenkä muuten, jos nuori ei omaksu toimittajan arvostamia arvoja, niin tuleeko hänestä sitten yhteiskuntakelvoton aikuinen? Ja kuinka hänen kanssaan sitten menetellään?

Tämmöisissä kirjoituksissa ristiriita ei ole vika, vaan ominaisuus, sitä kuvaa kirjoittajan seuraavaksi heittämä lause:

Samalla koulut kannustavat nuoria kriittiseen ajatteluun.

Ristiriidan varmasti lukija huomaa ilman rautalankaa. Tosta puskee päähän mielikuva, että nutturapäinen opettaja vaahtoaa luokassa monikulttuurisuuden ihanuutta, josta kriittiseen ajatteluun kykenevä oppilas Vilma ottaa ja kysyy vaikka niin, että mitenkäs se on opettaja, kun monikulttuurisuus on ihanaa ja hyödyllistäkin, niin mitäs sinä ajattelet siitä, että Lontoossa tällä hetkellä palaa, eikä sytyttäjänä suinkaan ollut hörökorvainen Harry Sunderlandista? Käskeekö opettaja Vilmaa pitämään turpansa kiinni, vai kirjoittaako jälki-istunnon, jonka perusteena on faktojen esittäminen monikulttuurisuutta vastustavassa valossa?

Kannustetaanko kriittiseen ajatteluun vaiko ainoastaan Hommakriittiseen ajatteluun?

Seuraavaksi kirjoittaja vetoaa järkisyihin. Tai ainakin jotain sinnepäin.

Liian usein arjessa rasistiset puheet ohitetaan olankohautuksella, vaikka ne pitää kyseenalaistaa alkuunsa. Perusteluiden vaatiminen väitteille osoittaa, kuinka hataralle pohjalle rasistiset kommentit nojautuvat.

Kommenttien kyseenalaistamisen lisäksi arvoja on perusteltava järkisyillä.

Lienee selvää, että monikulttuurisuuden autuuden kyseenalaistaminen on jo itsessään sitä rasistista puhetta. Tyyppi puhuu järkisyistä, mutta ei kyllä kerro ensimmäistäkään. Tässä tulee taas mieleen luokkahuone, jossa kriittiseen ajatteluun kykenevät nuoret kysyvät vaikkapa seuraavaa:

- Mitenkäs on opettaja, kun tämä oikeasta etnisestä suunnasta tuleva monikulttuurisuus on meille suomalaisille ollut tähän mennessä vaan tolkuton rahareikä ja kun tota Eurooppaa kattelee, niin se tekee kipeetäkin. Mitkä ne on ne järkisyyt, joilla minä näen tämän hyödyllisenä ja välttämättömänä? Kun tota etnisesti oikeaa maahanmuuttoahan opettaja varmaan tarkoittaa eikä ranskalaista insinööria Pierre Hoeroebleauta. Kun eihän se edes erotu katukuvassa ja elää muutenkin kuin me. No, ehkä se ryystää kaljan sijasta mieluummin punkkua.

- Mitenkäs on opettaja, kun mun isoveikka on tehnyt töitä jo vuosikausia, ja se on yhtälailla ollut kaupungin asuntojonossa vuosikausia ja kumminkin tänne Somaliasta tuleva porukka saa heittämällä viisi huonetta ja keittiön ja vielä kitisevät päälle, kun ei ollu tarpeeksi iso kämppä. Mitkä on ne järkisyyt, joitten ansiosta minä nostan peukun pystyyn ja totean että näinhän tää pitää mennäkin?

- Mitenkäs on opettaja, kun Ali, Baba ja kaverit hakkasivat porukalla Antin, eikä niille seurannut siitä mitään? Kun meillä ymmärtääkseni vielä suhtaudutaan tohon väkivaltaan varsin negatiivisesti, niin millä järkisyillä sinä tämän perustelet?

- Mitenkäs on opettaja, kun tämä monikulttuurisuus on niin kertakaikkisen must juttu, niin kumminkin useissa kaupungeissa maksetaan opettajille ”haasteellisen luokan lisää”, jos luokassa on paljon maahanmuuttajia? Jos näitä järkisyitä ajatellaan, niin eikös sen pitäis mennä ihan toisin?
Oliskohan toimittaja sittenkin tarkoittanut, että yrittäkää nyt ihmeessä edes keksiä joku järkisyy?

Sitten kirjoittaja toteaa kumminkin, että maahanmuuton ongelmista puhumista ei saa demonisoida täysin. No paljonko se enää jätti keskusteluun varaa?

Sitähän minä en osaa sanoa, että onko kirjoittaja oikeasti tuota mieltä vai suoltaako hän sabluunan mukaista settiä pelkästään palkkansa ja työpaikkansa eteen. Mutta yhdestä asiasta olen sinänsä samaa mieltä kirjoittajan kanssa, eli nuoret eivät vaihda mielipiteitä opettajan kehotuksesta.

Eivät vaihda niin. Voin kuvitella tilanteen kurittomaksi päästetyssä koulujärjestelmässämme, jossa kirkasotsainen opettaja vetää mokumoottorin käyntiin ja alkaa julistaa evankeliumia. Johon Hemmo, Stegu ja Löka tuumivat väsyneellä äänellä että haista sinä pelle vaikka paska. Ja jatkavat jätkänshakin pelaamista. Tai niitä älypuhelimia ne kai nykyään näpräävät.

Ja tuskin opettajakuntakaan on niin kirkasotsaista kuin kirjoittaja luulee. Luokan edessä syntyy maailmasta melko nopeasti realistisempi kuva kuin jossain toimittajan tai tutkijan kammiossa.